Yle: kummeista pulaa, kasteiden määrä laskussa

En äänestänyt kumpaakaan. En ole uskonnollinen, vaikkakin ns. hengellinen, ja oisin halunnut kastejuhlan kirkossa koska se tekee tilaisuudesta juhlavamman ja  kauniimman kun sen tekee pappi kirkossa. Harmitti ettei ees toinen kummi kuulunut itse kirkkoon. 

Mitä kummius oikeastaan merkitsee ihmisille? Kuinka moni esim. mieltää itsensä lapsen hengelliseksi kasvattajaksi?

Tarjotut vaihtoehdot on huonot. Ei voi sanoa, että lapsi pitää heti syntymän jälkeen liittää uskonnolliseen yhteisöön, mutta mielestäni näin voidaan tehdä. Vanhemmat päättää monta muutakin asiaa lapsen puolesta, joten ihan hyvin voi tämänkin päättää. Uskonnonvapaus toteutuu siinä, että myöhemmin ollessaan kykenevä itse päättämään asioistaan lapsi voi erota yhteisöstä ja liittyä mihin haluaa tai olla liittymättä.

Minä en oikein ymmärrä, miksi lapsi pitää pakottaa uskontoon. Nimiäisistä saa ihan niin arvokkaan tapahtuman kuin itse haluaa. Jotenkin tuntuu pahalta, että vastasyntynyttä ei voi jättää uskonnolta rauhaan. Hyvät tavat ja muut tulee tietysti opettaa, mutta uskontoa tai politiikkaa ei pitäisi pakottaa.

Kirkolla on ärsyttävän aggressiivinen tarve haalia uusia jäseniä. Kirkkohan osti vauva.fi:stä oikein mainostilaa, jotta saisi lapsia mahdollisimman paljon kasteelle. Onkohan se kirkon mielestä sellainen toimintatapa, jota Jeesus olisi halunnut?

Luuluu kirjoitti:

Minä en oikein ymmärrä, miksi lapsi pitää pakottaa uskontoon. Nimiäisistä saa ihan niin arvokkaan tapahtuman kuin itse haluaa. Jotenkin tuntuu pahalta, että vastasyntynyttä ei voi jättää uskonnolta rauhaan. Hyvät tavat ja muut tulee tietysti opettaa, mutta uskontoa tai politiikkaa ei pitäisi pakottaa.

Jos vanhemmilla on joku uskonnollinen vakaumus, niin joka tapauksessa se vaikuttaa perheen arvoihin ja elämään ja lasten kasvatukseen riippumatta siitä, liitetäänkö lapsi johonkin uskonnolliseen yhteisöön jäseneksi vai ei. En näe, että se jäsenyys on ratkaiseva asia, oikeasti merkityksellistä on se, miten lapsi kasvatetaan ja millaiset arvot asiaa ohjaavat. Vahvasti uskonnollisessa ilmapiirissä kasvaminen on ihan samalla tavalla uskontoon pakottamista kuin jonkun yhteisön jäseneksi liittäminen.

Kaikissa perheissä vanhempien arvot ja asenteet vaikuttavat lapsen elämään, oli ne sitten uskonnollisia, pakanallista, poliittisia tai mitä tahansa muita arvoja.

Itse en halua muutenkaan omalle lapselle mitään ankeaa kastejuhlaa jossa veisataan virsiä ja jäykistellään.

Nimiäiset ovat nykyaikaa, joissa kunnioitetaan kaikkien uskonvapautta. Niin lapsen kuin vieraidenkin.

Erosin muutama vuosi sitten kirkosta hetken mielijohteesta. Olin ollut kauneimmat joululaulut -tapahtumassa, ja yhtäkkiä se ennen niin kiva tilaisuus alkoi ahdistaa. Otti päähän ne Jeesushöpinät, rukoilut ja uskon sanomat. Ei enää tuntunut omalta. Ajattelin pitää hengähdystauon kirkosta, olinhan kuitenkin ollut aktiivinen seurakuntanuori ja saanut aikoinaan nuorisotyöntekijöiltä paljon tukea.

Vaan nykyään on niin helpoksi tehty tämä uskonnottomuus, että parin vuoden päässä siintävät häät järjestetään kokonaan juhlapaikalla, kirkkoa ei siihen tarvita. Lapseni saavat nimiäiset, en pakota heitä uskoon. Tämä uutinen on aivan mahtava, koska ystävä kaavaili minua kummiksi sillä ehdolla, että liittyisin kirkkoon. Ehkä ei tarvitse :)

Vierailija kirjoitti:

Mitä kummius oikeastaan merkitsee ihmisille? Kuinka moni esim. mieltää itsensä lapsen hengelliseksi kasvattajaksi?

Eiköhän se ole melkein kaikille kummeille pelkkä perinne, jota jostain epämääräisestä syystä pitää noudattaa. Harva varmaan ryhtyy hommaan hengellisyyden takia. Tai ainakaan vaikea kuvitella vuonna 2019...

Minua ei kastettu, mutta ikään kuin sovimme, että tädistäni tuli kummini. Ihan kivasti meni niin ilman uskonnollista latausta. Ei jokaista perinnettä tarvitse noudattaa pilkulleen tai varsinkaan minkään instituution sanelemana.

Kyllä siinä vanhemmat (ja lapsi) vetäisivät hyvin äkkiä herneen nenäänsä, jos lapsen kummi todellakin alkaisi noudattaa virallista kummin tehtävää eli hengellistä kasvatusta.

Pyhäaamuisin tulisi kummi noutamaan lapsen kirkkoon ja syntymäpäivälahjaksi kävisi hyvin vaikkapa katekismus. Ja seuraavana vuonna uusi, sen edellisen puhkiluetun tilalle.

Huono kysely. Otsikko viittaa kummiuskysymykseen, mutta kysytäänkin lapsikasteen konseptista. En vastannut mitään.

Mielestäni kummiutta ei pitäisi vaatia ollenkaan eli se olisi vapaaehtoista. Näin kaikki halukkaat voisivat helposti viedä pikkuisensa kasteelle, jos näin haluaisivat. Kummius ei ole (ainakaan uskonnollisessa mielessä) tätä päivää ollenkaan. Melkein sama olisi vaatia, että häissä bestman ja kaaso kuuluisivat kirkkoon. Itseäni tilanne ei koske suuntaan tai toiseen, joten sen puoleen ei väliä.

Kyllähän tälläkin hetkellä yksi kummi riittää, kirkkoherran päätöksellä. Jos ei kahta löydy.

Vierailija kirjoitti:

Tarjotut vaihtoehdot on huonot. Ei voi sanoa, että lapsi pitää heti syntymän jälkeen liittää uskonnolliseen yhteisöön, mutta mielestäni näin voidaan tehdä. Vanhemmat päättää monta muutakin asiaa lapsen puolesta, joten ihan hyvin voi tämänkin päättää. Uskonnonvapaus toteutuu siinä, että myöhemmin ollessaan kykenevä itse päättämään asioistaan lapsi voi erota yhteisöstä ja liittyä mihin haluaa tai olla liittymättä.

Täysin samaa mieltä. En valinnut kumpaakaan vaihtoehtoa aloituksessa, koska vaihtoehdot ovat huonot.

Meillä on kolme lasta ja kaikki on kastettu vauvana. Mieheni ei enää kuulu kirkkoon, minä kuulun, mutta ei meillä näy uskonnollisuus ollenkaan. Vanhin lapseni ei lähtenyt rippileirille, keskimmäinen kävi kaupunkiriparin kun hänen kaverinsa halusi lapseni seurakseen.

Lapsillani on kummit, mutta puolet heistä ei kuulu kirkkoon enää ja hengellistä kasvatusta ei ole kuulunut ja tuskinpa kuuluukaan. Itse olen seitsemän lapsen kummitäti ja en ole sanonut sanaakaan mitään hengellisyyteen kuuluvaa yhdellekään koskaan, vaan juttelemme ihan muita juttuja.

Meille kirkot merkitsevät vain historiallisia rakennuksia, ei enempää. Näin on hyvä.

Vierailija kirjoitti:

Huono kysely. Otsikko viittaa kummiuskysymykseen, mutta kysytäänkin lapsikasteen konseptista. En vastannut mitään.

Mielestäni kummiutta ei pitäisi vaatia ollenkaan eli se olisi vapaaehtoista. Näin kaikki halukkaat voisivat helposti viedä pikkuisensa kasteelle, jos näin haluaisivat. Kummius ei ole (ainakaan uskonnollisessa mielessä) tätä päivää ollenkaan. Melkein sama olisi vaatia, että häissä bestman ja kaaso kuuluisivat kirkkoon. Itseäni tilanne ei koske suuntaan tai toiseen, joten sen puoleen ei väliä.

Totta. Minulle oli tärkeää että lapsi kastetaan, mutta kummien hommaaminen tuntui vaikealta ja turhalta. Lapsi pitäisi voida kastaa ilman kummeja.

Kirkko voisi miettiä enemmän sitä, miksi lähtevät kirkosta? Kirkon toiminta on nykyään niin ristiriitaista, ettei ole ihme, että väki vähenee.

"Taustalla on kirkon halukkuus saada lisää veronmaksajia liitättämällä mahdollisimman paljon vastasyntyneitä jäsenyyteensä."

Nyt levität ap. väärää tietoa, ei lapset maksa kirkollisveroa, ei edes pienituloiset lapsen vanhemmat, sillä kirkollisvero peritään valtioverosta, eikä kunnallisverosta.

Eihän Raamatussa puhuta mitään siitä, että ne jotka kastettiin, olisivat saaneet jotkut "kummit". Jeesuskin kastettiin. Kuka oli sen kummi?

Kummi ei ole mitään muuta kuin lahjaautomaatti, sain kantapään kautta opetella, mutta näin on jokaisen kummilapsen kohdalla ollut. Lapsi ei kyllä vaadi vaan vanhemmat.

Täysin mahdoton vastata, sillä uskonto on vain yksi vakaamus ja arvo, muiden joukossa, mitä vanhemmat antavat/siirtävät lapselle.

Jos ja kun perustellaan asiaa uskonnonvapaudella, niin yhtä lailla silloin pitäisi vanhemmilta kieltää myös siirtämästä kulttuuria ja perinteitä ja monia muita arvoja ja vakaamusta, mitä annetaan lapsuuden kodissa esim. joulun vietto, musiikki, taide jne.

jotka sitten lapsi voisi itse päättää aikuisena, kuuluvatko ne hänen elämäänsä vai ei.