Lue keskustelun säännöt.
Ex-vaimo ei vaihda sukunimeäni pois
31.07.2019 |
Erottiin yli neljä vuotta sitten. Ei lapsia. Milloin olisi suotavaa pyytää häntä vaihtamaan takaisin vanhaan sukunimeensä?
Kommentit (349)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en ymmärrä myöskään ihmisiä, jotka eivät vaihda omaansa erotessaan. Lähipiirissä on kaksi ex-vaimo ja yksi ex-mies, jotka vaihtoivat nimensä naimisiin mennessään, mutta pitivät ne erotessaan.
Jos minä eroaisin, niin eron syy olisi sellainen, etten missään nimessä haluaisi olla enää nimenkään kanssa missään tekemisissä. Vaihtaisin samantein pois!
Minä en. Olen ollut tällä nimellä jo yli 23 vuotta, joten en enää edes usko että tottuisin entiseen nimeeni. Joka oli sitä paitsi ruma.
Minäkin olin 20 vuotta miehen nimellä. Ensimmäinen asia, jonka tein, oli nimen vaihtaminen. Minulla oli uusi nimi ennenkuin edes pääsin muuttamaan ulos. Koska minun eroni syy oli kuten ylläoleban: en halunnut samaistua sen nimiseen.
En minäkään halunnut vanhaa nimeä takaisin. Siksi otin mummoni nimen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naisena rasittaa eniten ajatus noista sukunimihärdelleistä siksi koska nimi on myös osa identiteettiä. Mikäli avioliiitossa otan jonkun toisen nimen, on epäselvää kuinka vanhat ystäväni enää löytävät minut, ja ehkä vielä suurempana ongelmana: miten pysyn omalla alallani tunnistettavana mikäli nimikin vaihtuu uudeksi.
Mikäli jostain syystä vaihtaisin nimeni avioliittoon mennessäni, toisi se mukanaan järkyttävän vaivan, enkä ryhtyisi uuteen nimenvaihdokseen mitenkään helposti.
Kyllä naisellakin pitäisi olla oikeus säilyä tunnistettavana nimensä perusteella :( Kaksoisnimet ovat toki osittainen ratkaisu pulmaan...
Vierailija kirjoitti:
Minusta itsenäinen nainen vaihtaa ex-puolisonsa sukunimen pois erotessaan, ts otta takaisin tyttönimensä. En missään nimessä itse haluaisi enää eron jälkeen kantaa ex-puolisoni nimeä; miksi ihmeessä haluaisin niin tehdä? Etenkin, jos hänelle tulee jossain vaiheessa uusi vaimo, joka ottaa hänen sukunimensä - se olisi lähinnä jotenkin huvittavaa omalta kannaltani.
Eli sinusta on oikein, että sinä olet erisukuniminen kuin lapsesi, kun ex-miehen uuden vaimon lasten kuuluu saada äiti samalla sukunimellä. Miksi et ole vaatimassa että itsenäinen nainen (ei ensinnäkään huoli eronnutta puolisoa) ei ota miehensä sukunimeä, koska yksi vaimo jo tuolla nimellä?
Vierailija kirjoitti:
Haha, mullakin on eksäni sukunimi enkä ole vaihtamassa pois! Jaksa sitä härdelliä, ilmoitella joka paikkaan ja uusia kortit ym. Muutenkin tykkään nimestä enemmän kuin aiemmasta
SK?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieheni ex piti avioliiton kautta saamansa sukunimen ja teki parikin tenavaa tällä nimellä.
Nimi on vielä suht harvinainen ja monet ihmiset olettavat, että nuo tenavat ovat mieheni. Nainen ei mennyt uusiin naimisiin, vaikka ensin teki lapsen yhden miehen kanssa, erosi ja sitten lapsen toisen miehen kanssa, jonka kanssa nyt asuu yhdessä.
Ei tuo varmaan noista isistäkään hyvälle tunnu.
En usko tätä. Tiedän tapauksia, joissa nainen on saanut lapsia uuden miehen kanssa, vaikkeivat ole naimisissa ja aina näillä on isän sukunimi ollut. Ei koskaan ex-mieheltä perittyä äidin nimeä.
Ei ole uskon asia. Päivi Lipposen sukunimestä käytiin riitaa, kun Päivi Lipponen käytti nimeä ex+puolisonsa sukunimeä, vaikka oli naimisissa Lipposen kanssa ja myös Lipposen lapset käytyi Päivin ex-puolison sukunimeä. Puitiin aikoinaan jopa julkisuudessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta itsenäinen nainen vaihtaa ex-puolisonsa sukunimen pois erotessaan, ts otta takaisin tyttönimensä. En missään nimessä itse haluaisi enää eron jälkeen kantaa ex-puolisoni nimeä; miksi ihmeessä haluaisin niin tehdä? Etenkin, jos hänelle tulee jossain vaiheessa uusi vaimo, joka ottaa hänen sukunimensä - se olisi lähinnä jotenkin huvittavaa omalta kannaltani.
Ilmeisesti joku voi tuntea iloa, että voivat tällä tavalla hämmentää. En olisi kyllä uskonut, mutta pakkohan se on uskoa, kun lukee tätä ketjua. Itselläni on harvinainen oman suvun sukunimi, en todellakaan pitäisi siitä, jos ex-puoliso pitäisi sen, ellei yhteisiä lapsia ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi hänen pitäisi vaihtaa sukunimesi pois ja vaikka olette eronneet, niin hän on edelleen suvun jäsen ja sinun ensimmäinen puoliso, joka säilyy virallisissa papereissa ja sukuselvityksessä loput ikääsi, halusit sitä tai et.
Merkitänänä vain "eronnut".
Ei ole suvun jäsen todellakaan, jos lapsia ei ole.
Totta kait on. Jos sä tilaat vaikka virkatodistuksen tai muun virallisen asiakirjan, niin siinä on kaikki puolisot, vaikka avioliitto olisi kestänyt päivän. Ja maininta, onko ex-puolisosta erottu tai onko kuollut.
On 1. puoliso, eronnut
2. puoliso, kuollut
3. puoliso jne.Sukulaisuus ei synny avioliiton perusteella, vaan se syntyy geneettisistä yhteyksistä. Vaimo kuuluu siis omaan sukuunsa, ellei lapsia ole. Ei miehen sukuun.
Olen yllättynyt, että näissä naisten mielipiteissä on sellaista äähhähhäää- mentaliteettia niin paljon ex-miehen sukunimen käyttämisen suhteen, vai onko asialla vain yksi nainen, joka haluaa kiusata ex-miestään näin. Miehen sukunimen käyttämiseen eron jälkeen ei kyllä ole mitään syytä, jos ei ole yhteisiä lapsia, joiden kanssa saman sukunimen säilyminen on ymmärrettävä peruste.
En ole naimisissa, mutta mikäli olisin ja eroisin, en pitäisi miehen sukunimeä "ähhähhää-mentaliteetin" vuoksi, vaan siksi että olen työympäristössäni tullut tutuksi tällä nimellä, enkä halua aiheuttaa itselle sitä ongelmaa etteivät asiakkaat, yhteistyökumppanit ja mahdolliset rekrytoivat yritykset enää tunnistaisi minua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi hänen pitäisi vaihtaa sukunimesi pois ja vaikka olette eronneet, niin hän on edelleen suvun jäsen ja sinun ensimmäinen puoliso, joka säilyy virallisissa papereissa ja sukuselvityksessä loput ikääsi, halusit sitä tai et.
Merkitänänä vain "eronnut".
Ei ole suvun jäsen todellakaan, jos lapsia ei ole.
Totta kait on. Jos sä tilaat vaikka virkatodistuksen tai muun virallisen asiakirjan, niin siinä on kaikki puolisot, vaikka avioliitto olisi kestänyt päivän. Ja maininta, onko ex-puolisosta erottu tai onko kuollut.
On 1. puoliso, eronnut
2. puoliso, kuollut
3. puoliso jne.Sukulaisuus ei synny avioliiton perusteella, vaan se syntyy geneettisistä yhteyksistä. Vaimo kuuluu siis omaan sukuunsa, ellei lapsia ole. Ei miehen sukuun.
Olen yllättynyt, että näissä naisten mielipiteissä on sellaista äähhähhäää- mentaliteettia niin paljon ex-miehen sukunimen käyttämisen suhteen, vai onko asialla vain yksi nainen, joka haluaa kiusata ex-miestään näin. Miehen sukunimen käyttämiseen eron jälkeen ei kyllä ole mitään syytä, jos ei ole yhteisiä lapsia, joiden kanssa saman sukunimen säilyminen on ymmärrettävä peruste.
Vaikka nainen pitäisi oman sukunimensä koko avioliiton aikana niin kyllä hän kummittelee siellä miehen virallisissa papereissa entisenä puolisona silti jos eroavat, aivan sama onko lapsia syntynyt tai ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä naisen pitää ap:n nimestä luopua. Ei omista sitä enää. Isänsä nimen käyttäminen on ookoo.
-mies
Et kai vaan tarkoita, että naisilla on isän sukunimi, mutta miehillä nimi on oma?
Naisen nimi on aina sidottu mieheen. Joko isänsä tai aviomiehensä nimeen. Se on käyttöoikeus joka ei ole itsestäänselvyys.
-mies
Ei kyllä pidä paikkaansa. Monella naisella on äitinsä nimi, joka ei ole sama kuin isänsä. Sekin on naisen vallassa, antaako lapselleen isän vai oman nimensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutsilla on vielakin eksan sukunimi, erosivat 42 vuotta sitten :D Eika han edes pida koko tyypista. Kai piti hanen sukunimensa sen takia, kun mullakin on tietysti sama.
Mulle ei tulis pieneen mieleenikään vaihtaa sukunimeä, jos eroaisimme mieheni kanssa. Haluan, että minulla on sama sukunimi kuin lapsillani ja lisäksi pidän enemmän tästä nykyisestä sukunimestäni kuin aiemmasta. Lisäksi olen elämästäni elänyt pidemmän aikaa nykyisellä, mieheltä "saamallani" sukunimellä, kuin omalla tyttönimelläni niin nimenomaan tämä nimi on hyvin vahvasti omaa identiteettiäni.
Ja tietty se korttien vaihtohärdelli ja sähköpostit yms. juu ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen itse naimisissa, minulla mieheni sukunimi. Tyttönimeni on tylsä -nen päätteinen.
Jos eroaisimme, ottaisin käyttööni äitini suvusta tulevan harvinaisen sukunimen (joka ei siis ole tyttönimeni). Tällä nimellä olisin tehnyt lapset, jos olisin tehnyt ja kasvattanut heidät ilman isää.
Vierailija kirjoitti:
Naisena rasittaa eniten ajatus noista sukunimihärdelleistä siksi koska nimi on myös osa identiteettiä. Mikäli avioliiitossa otan jonkun toisen nimen, on epäselvää kuinka vanhat ystäväni enää löytävät minut, ja ehkä vielä suurempana ongelmana: miten pysyn omalla alallani tunnistettavana mikäli nimikin vaihtuu uudeksi.
Mikäli jostain syystä vaihtaisin nimeni avioliittoon mennessäni, toisi se mukanaan järkyttävän vaivan, enkä ryhtyisi uuteen nimenvaihdokseen mitenkään helposti.
Kyllä naisellakin pitäisi olla oikeus säilyä tunnistettavana nimensä perusteella :( Kaksoisnimet ovat toki osittainen ratkaisu pulmaan...
Kauheasti sitä olikin uraa jo takana, kun menimme parikymppisenä naimisiin ja ystäviin pidettiin yhteyttä, olivat kaikki häissämmekin, joten isoa ongelmaa ei tuostakaan syntynyt. Uudet ystävät oppivat tietysti tuntemaan minut naimanimelläni. Ja elettiin aikaa ennen nettiä ja muita turhuuksia.
Kaltaisesi kiihkoilijat ovat tavattoman rasittavia ihmisiä. Eläkää omaa elämäänne kuten haluatte, älkää pitääkö elämänne pääsisältönä saarnata muille omia mieltymyksiänne. Se kertoo vain suuresta epävarmuudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieheni ex piti avioliiton kautta saamansa sukunimen ja teki parikin tenavaa tällä nimellä.
Nimi on vielä suht harvinainen ja monet ihmiset olettavat, että nuo tenavat ovat mieheni. Nainen ei mennyt uusiin naimisiin, vaikka ensin teki lapsen yhden miehen kanssa, erosi ja sitten lapsen toisen miehen kanssa, jonka kanssa nyt asuu yhdessä.
Ei tuo varmaan noista isistäkään hyvälle tunnu.
En usko tätä. Tiedän tapauksia, joissa nainen on saanut lapsia uuden miehen kanssa, vaikkeivat ole naimisissa ja aina näillä on isän sukunimi ollut. Ei koskaan ex-mieheltä perittyä äidin nimeä.
Oletusarvoisesti lapsille tulee äidin sukunimi, mikäli äidillä ja isällä on eri sukunimet. Tietysti lapsille saa isän sukunimen jos näin halutaan, mutta voi olla, että tässä tapauksessa ei ole mitään häitä tulossa ja äiti haluaa että hänellä ja lapsilla on sama sukunimi.
Ehkä tuollaisia tapauksia sitten jokunen löytyy, mutta en ole koskaan törmännyt. Isät haluavat antaa lapselleen oman sukunimensä, vaikka vaimolla olisi entinen tai alkuperäinen sukunimensä, se on tietämissäni tapauksissa ollut aina näin. Postilaatikossa voi olla siis lapsilla vaikka kaikilla eri sukunimet.
Ihmettelen kyllä miestä, joka hyväksyy omalle lapselleen naisen ex-puolison sukunimen. Jos lapsi on kuitenkin omaksi tunnustetttu. Jos isä ei ole tiedossa, niin sitten eri asia.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä naisia, jotka eivät vaihda entisen miehen nimeä pois. Roikkuvat menneessä.
Vaihtaminen maksaa ja aiheuttaa kaikenlaista hässäkkää, ja silti pitää kirjoitella vanhaa nimeä sinne tänne selvennykseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi hänen pitäisi vaihtaa sukunimesi pois ja vaikka olette eronneet, niin hän on edelleen suvun jäsen ja sinun ensimmäinen puoliso, joka säilyy virallisissa papereissa ja sukuselvityksessä loput ikääsi, halusit sitä tai et.
Merkitänänä vain "eronnut".
Ei ole suvun jäsen todellakaan, jos lapsia ei ole.
Totta kait on. Jos sä tilaat vaikka virkatodistuksen tai muun virallisen asiakirjan, niin siinä on kaikki puolisot, vaikka avioliitto olisi kestänyt päivän. Ja maininta, onko ex-puolisosta erottu tai onko kuollut.
On 1. puoliso, eronnut
2. puoliso, kuollut
3. puoliso jne.Sukulaisuus ei synny avioliiton perusteella, vaan se syntyy geneettisistä yhteyksistä. Vaimo kuuluu siis omaan sukuunsa, ellei lapsia ole. Ei miehen sukuun.
Olen yllättynyt, että näissä naisten mielipiteissä on sellaista äähhähhäää- mentaliteettia niin paljon ex-miehen sukunimen käyttämisen suhteen, vai onko asialla vain yksi nainen, joka haluaa kiusata ex-miestään näin. Miehen sukunimen käyttämiseen eron jälkeen ei kyllä ole mitään syytä, jos ei ole yhteisiä lapsia, joiden kanssa saman sukunimen säilyminen on ymmärrettävä peruste.
Vaikka nainen pitäisi oman sukunimensä koko avioliiton aikana niin kyllä hän kummittelee siellä miehen virallisissa papereissa entisenä puolisona silti jos eroavat, aivan sama onko lapsia syntynyt tai ei.
Totta kai siellä kummittelevat kaikki osoitteet, vanhat seurakunnat ja ammatitkin, mutta sillä ei ole mitään tekemistä sukuun kuulumisen kanssa, jos yhteisiä lapsia ei ole. Sukututkimuksessakin ex-puoliso mainitaan, mutta se ei tarkoita, että hän kuuluisi sukuun, on vain maininta tästä avioliitosta, joka päättyi eroon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisena rasittaa eniten ajatus noista sukunimihärdelleistä siksi koska nimi on myös osa identiteettiä. Mikäli avioliiitossa otan jonkun toisen nimen, on epäselvää kuinka vanhat ystäväni enää löytävät minut, ja ehkä vielä suurempana ongelmana: miten pysyn omalla alallani tunnistettavana mikäli nimikin vaihtuu uudeksi.
Mikäli jostain syystä vaihtaisin nimeni avioliittoon mennessäni, toisi se mukanaan järkyttävän vaivan, enkä ryhtyisi uuteen nimenvaihdokseen mitenkään helposti.
Kyllä naisellakin pitäisi olla oikeus säilyä tunnistettavana nimensä perusteella :( Kaksoisnimet ovat toki osittainen ratkaisu pulmaan...
Kauheasti sitä olikin uraa jo takana, kun menimme parikymppisenä naimisiin ja ystäviin pidettiin yhteyttä, olivat kaikki häissämmekin, joten isoa ongelmaa ei tuostakaan syntynyt. Uudet ystävät oppivat tietysti tuntemaan minut naimanimelläni. Ja elettiin aikaa ennen nettiä ja muita turhuuksia.
Kaltaisesi kiihkoilijat ovat tavattoman rasittavia ihmisiä. Eläkää omaa elämäänne kuten haluatte, älkää pitääkö elämänne pääsisältönä saarnata muille omia mieltymyksiänne. Se kertoo vain suuresta epävarmuudesta.
Anteeksi mutta millä logiikalla saat minusta kiihkoilijan? Olen ihan normaali 30+ nainen joka ei vielä ole naimisissa mutta sen sijaan on tehnyt hieman uraa. Minulle on työn kannalta todella tärkeä säilyä löydettävissä nimeni perusteella, eikä se ole mikään pieni huoli liittyen nimenvaihdokseen. Kyseessä on logistinen ongelma joka kohtaa pääasiassa naissukupuolta, mutta toki nykyään joitakin miehiäkin. En kylläkään saarnaa kenellekään aiheesta, olen tässäkin ketjussa puhunut pelkästään omista ongelmistani, joten ehkä se epävarmuus onkin sinun päässäsi :-)
Tässä ketjussa on ihan uskomattoman absurdeja kommentteja. Ai että oikein "tehdään kiusaa" pitämällä exän sukunimi?? Mikä ihmeen kiusa se on? Kiusaavatko teitä mielestänne kaikki maailman muutkin ihmiset, joilla on sama sukunimi kuin teillä? Entä ne, joilla on sama etunimi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta itsenäinen nainen vaihtaa ex-puolisonsa sukunimen pois erotessaan, ts otta takaisin tyttönimensä. En missään nimessä itse haluaisi enää eron jälkeen kantaa ex-puolisoni nimeä; miksi ihmeessä haluaisin niin tehdä? Etenkin, jos hänelle tulee jossain vaiheessa uusi vaimo, joka ottaa hänen sukunimensä - se olisi lähinnä jotenkin huvittavaa omalta kannaltani.
Ilmeisesti joku voi tuntea iloa, että voivat tällä tavalla hämmentää. En olisi kyllä uskonut, mutta pakkohan se on uskoa, kun lukee tätä ketjua. Itselläni on harvinainen oman suvun sukunimi, en todellakaan pitäisi siitä, jos ex-puoliso pitäisi sen, ellei yhteisiä lapsia ole.
No sillä sinun pitämiselläsi on ihan se ja sama, kitise mitä kitiset, asia ei muutu.
Seuraava turhanaikainen ongelma?
Sukulaisuus ei synny avioliiton perusteella, vaan se syntyy geneettisistä yhteyksistä. Vaimo kuuluu siis omaan sukuunsa, ellei lapsia ole. Ei miehen sukuun.
Olen yllättynyt, että näissä naisten mielipiteissä on sellaista äähhähhäää- mentaliteettia niin paljon ex-miehen sukunimen käyttämisen suhteen, vai onko asialla vain yksi nainen, joka haluaa kiusata ex-miestään näin. Miehen sukunimen käyttämiseen eron jälkeen ei kyllä ole mitään syytä, jos ei ole yhteisiä lapsia, joiden kanssa saman sukunimen säilyminen on ymmärrettävä peruste.