Lue keskustelun säännöt.
Ex-vaimo ei vaihda sukunimeäni pois
31.07.2019 |
Erottiin yli neljä vuotta sitten. Ei lapsia. Milloin olisi suotavaa pyytää häntä vaihtamaan takaisin vanhaan sukunimeensä?
Kommentit (349)
Vierailija kirjoitti:
Tätäkään ongelmaa ei olisi jos ne "itsenäiset" naiset vaan pitäisi sen oman sukunimensä naimisiin mennessään.
Mutta kun ne ovat itsenäisiä, he tekevät juuri kuten itse haluavat. Etkä sinä voi sille yhtään mitään. Paitsi vaahdota, kuten tapasi on!
Turhaa, niin turhaa on kaltaisesi suunpieksentä. Meitä vaan huvittaa sinun tyhmyytesi, käyttäisit aikasi omaan elämääsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieheni ex piti avioliiton kautta saamansa sukunimen ja teki parikin tenavaa tällä nimellä.
Nimi on vielä suht harvinainen ja monet ihmiset olettavat, että nuo tenavat ovat mieheni. Nainen ei mennyt uusiin naimisiin, vaikka ensin teki lapsen yhden miehen kanssa, erosi ja sitten lapsen toisen miehen kanssa, jonka kanssa nyt asuu yhdessä.
Ei tuo varmaan noista isistäkään hyvälle tunnu.
En usko tätä. Tiedän tapauksia, joissa nainen on saanut lapsia uuden miehen kanssa, vaikkeivat ole naimisissa ja aina näillä on isän sukunimi ollut. Ei koskaan ex-mieheltä perittyä äidin nimeä.
Uskon asia tuo ei ole. Se on totisinta totta. Tämä nainen on ilmoittanut, että koska hänen sukunimensä on XX, on hänellä oikeus antaa lapsilleen oma sukunimensä. Avioliiton ulkopuolella syntyneet lapset eivät saa automaattisesti isänsä sukunimeä. Siinä olet väärässä.
Moni kirjoittaja painottaa omia naisen oikeuksiaan, mutta entäs lapsen oikeudet. Lapsella on oikeus saada oman isänsä sukunimi tai oman äitinsä tyttönimi, kyllä se sotii omaa oikeustajuani vastaan, jos lapsella on täysin vieraan suvun sukunimi, koska suku tarkoittaa geneettistä yhteyttä tai adoption kautta luotua lakiperusteista vanhemmuutta.
Vierailija kirjoitti:
Tätäkään ongelmaa ei olisi jos ne "itsenäiset" naiset vaan pitäisi sen oman sukunimensä naimisiin mennessään.
Jos ne "itsenäiset" miehet eivät väen vängällä haluaisi naisen ottavan omaa nimeään. Anteeksi, siis miehen isän nimeä, eihän se miehen ole ollut missään vaiheessa sen enempää (tai on yhtä paljon) kuin isien nimet ovat tyttärien nimiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta itsenäinen nainen vaihtaa ex-puolisonsa sukunimen pois erotessaan, ts otta takaisin tyttönimensä. En missään nimessä itse haluaisi enää eron jälkeen kantaa ex-puolisoni nimeä; miksi ihmeessä haluaisin niin tehdä? Etenkin, jos hänelle tulee jossain vaiheessa uusi vaimo, joka ottaa hänen sukunimensä - se olisi lähinnä jotenkin huvittavaa omalta kannaltani.
Ainahan mies voi ottaa vaimon sukunimen, jos ex-vaimon sukunimi on jollekin ongelma.
Niin voi, mutta ei sekään kovin reilulta kuulosta, että joutuu vaihtamaan oman sukunsa nimen siksi, että ex-puoliso haluaa pitää sen. Lakia voisi muuttaa niin, ettei lapsettomalla ex-puolisolla ole eron jälkeen oikeutta käyttää miehen sukunimeä, jos avioliittoa ei ole kestänyt hyvin kauan. 20 vuotta on varmasti hyvä raja.
Jos nimi on tavallinen, asialla ei ole suurta väliä, mutta jos nimi on harvinainen, niin tuo on kyllä häiritsevää ja voi sotkea asioiden hoitamista ja mahdollistaa kiusanteonkin, jos ex-puoliso on hankala. Haluaa antaa vaikutelman kuuluvansa tiettyyn sukuun tai muuta vastaavaa. En nyt sano, että ex-puolisonsa nimen pitävät haluavat kaikki kiusata, suurin osa varmaan vain pitää miehen nimestä enemmän.
Lisään vielä tähän, että sama laki koskisi tietysti myös naiselta saatua sukunimeä. Veikkaan, että jos vaikka mies olisi pitänyt harvinaisen sukunimen, jonka on saanut vaimoltaan avioliiton myötä, niin täällä oltaisiin heti vaatimassa miestä sitä vaihtamaan. Kaikki sukunimethän eivät ole möttösiä ja miettisiä, vaan sellaisia, joita on hyvin vähän Suomessa, jolloin sinkkuna olevasta oletetaan, että hän kuuluu siihen sukuun.
Voi hyvänen aika! Kiusaaja todella jotakuta muitten nimivalintaa noin paljon?
Istu nyt alas ja mieti miksi vatvot muitten valintoja? Keskity omiisi ja tee vaikka jotain hyvää. Noin negatiivinen elämänasenne on näköjään tehnyt sinusta katkeran kitisijän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta itsenäinen nainen vaihtaa ex-puolisonsa sukunimen pois erotessaan, ts otta takaisin tyttönimensä. En missään nimessä itse haluaisi enää eron jälkeen kantaa ex-puolisoni nimeä; miksi ihmeessä haluaisin niin tehdä? Etenkin, jos hänelle tulee jossain vaiheessa uusi vaimo, joka ottaa hänen sukunimensä - se olisi lähinnä jotenkin huvittavaa omalta kannaltani.
Ainahan mies voi ottaa vaimon sukunimen, jos ex-vaimon sukunimi on jollekin ongelma.
Niin voi, mutta ei sekään kovin reilulta kuulosta, että joutuu vaihtamaan oman sukunsa nimen siksi, että ex-puoliso haluaa pitää sen. Lakia voisi muuttaa niin, ettei lapsettomalla ex-puolisolla ole eron jälkeen oikeutta käyttää miehen sukunimeä, jos avioliittoa ei ole kestänyt hyvin kauan. 20 vuotta on varmasti hyvä raja.
Jos nimi on tavallinen, asialla ei ole suurta väliä, mutta jos nimi on harvinainen, niin tuo on kyllä häiritsevää ja voi sotkea asioiden hoitamista ja mahdollistaa kiusanteonkin, jos ex-puoliso on hankala. Haluaa antaa vaikutelman kuuluvansa tiettyyn sukuun tai muuta vastaavaa. En nyt sano, että ex-puolisonsa nimen pitävät haluavat kaikki kiusata, suurin osa varmaan vain pitää miehen nimestä enemmän.
Lisään vielä tähän, että sama laki koskisi tietysti myös naiselta saatua sukunimeä. Veikkaan, että jos vaikka mies olisi pitänyt harvinaisen sukunimen, jonka on saanut vaimoltaan avioliiton myötä, niin täällä oltaisiin heti vaatimassa miestä sitä vaihtamaan. Kaikki sukunimethän eivät ole möttösiä ja miettisiä, vaan sellaisia, joita on hyvin vähän Suomessa, jolloin sinkkuna olevasta oletetaan, että hän kuuluu siihen sukuun.
Ehkä tuo on noin jollain pikkupaikkakunnalla, jossa nuoret jäävät aikuisuttuaan kotinurkille ja ottavat puolison toisesta samanlaisesta. Aikuisiällä tapaamistani ihmisistä tiedän vain hyvin harvan aiemmat sukunimet. Hyvin harvinaisia sukunimiä on paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätäkään ongelmaa ei olisi jos ne "itsenäiset" naiset vaan pitäisi sen oman sukunimensä naimisiin mennessään.
Vaihdoin sukunimeni, koska halusin eroon paska isäni sukunimestä. Jos nyt eroan, en aio koskaan vaihtaa sukunimeäni takaisin, kerta pääsin siitä eroon.
No voithan sinä ihan koska vain vaihtaa sukunimesi OMAN sukusi johonkin toiseen nimeen. Miksi ripustautua eksän nimeen, kun et edes siihen sukuun kuulu eron jälkeen.
Mitä se sinulle kuuluu? Pidä huoli omista asioistasi!
Eihän kellään ole sitten omaa sukunimeä, jos aina on kyseessä vain "isän nimi" :D Missä vaiheessa muka sen isän nimestä on tullut hänen omansa?
Älytön keskustelu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tyhmintä on sanoa että tämä nimi on kauniimpi. Pitäisi olla laki että jokainen olisi omalla, isänsä nimellä. Jos ehdottomasti haluavat yhteisen nimen niin eron tullessa oma nimi käyttöön. Idiootit pitävät exänsä nimen.
Idiootit ja sivistymättömät moukat vatvovat muitten tekemisiä.
Sivistynyt ei kohkaa, vaan antaa mutten elää ja elää itse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta itsenäinen nainen vaihtaa ex-puolisonsa sukunimen pois erotessaan, ts otta takaisin tyttönimensä. En missään nimessä itse haluaisi enää eron jälkeen kantaa ex-puolisoni nimeä; miksi ihmeessä haluaisin niin tehdä? Etenkin, jos hänelle tulee jossain vaiheessa uusi vaimo, joka ottaa hänen sukunimensä - se olisi lähinnä jotenkin huvittavaa omalta kannaltani.
Ainahan mies voi ottaa vaimon sukunimen, jos ex-vaimon sukunimi on jollekin ongelma.
Niin voi, mutta ei sekään kovin reilulta kuulosta, että joutuu vaihtamaan oman sukunsa nimen siksi, että ex-puoliso haluaa pitää sen. Lakia voisi muuttaa niin, ettei lapsettomalla ex-puolisolla ole eron jälkeen oikeutta käyttää miehen sukunimeä, jos avioliittoa ei ole kestänyt hyvin kauan. 20 vuotta on varmasti hyvä raja.
Jos nimi on tavallinen, asialla ei ole suurta väliä, mutta jos nimi on harvinainen, niin tuo on kyllä häiritsevää ja voi sotkea asioiden hoitamista ja mahdollistaa kiusanteonkin, jos ex-puoliso on hankala. Haluaa antaa vaikutelman kuuluvansa tiettyyn sukuun tai muuta vastaavaa. En nyt sano, että ex-puolisonsa nimen pitävät haluavat kaikki kiusata, suurin osa varmaan vain pitää miehen nimestä enemmän.
Lisään vielä tähän, että sama laki koskisi tietysti myös naiselta saatua sukunimeä. Veikkaan, että jos vaikka mies olisi pitänyt harvinaisen sukunimen, jonka on saanut vaimoltaan avioliiton myötä, niin täällä oltaisiin heti vaatimassa miestä sitä vaihtamaan. Kaikki sukunimethän eivät ole möttösiä ja miettisiä, vaan sellaisia, joita on hyvin vähän Suomessa, jolloin sinkkuna olevasta oletetaan, että hän kuuluu siihen sukuun.
Ehkä tuo on noin jollain pikkupaikkakunnalla, jossa nuoret jäävät aikuisuttuaan kotinurkille ja ottavat puolison toisesta samanlaisesta. Aikuisiällä tapaamistani ihmisistä tiedän vain hyvin harvan aiemmat sukunimet. Hyvin harvinaisia sukunimiä on paljon.
Ei todellakaan koske pikkupaikkakuntia, koska siellä tiedettäisiin, että nainen tai mies ei siihen sukuun oikeasti kuulu. Someaikana on paljon verkostoitumista, jossa sukunimellä on merkitystä, jos se on harvinainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun työkaverini oli ihan hiilenä, kun hänen veljensä ex-vaimo piti eron jälkeen exänsä nimen. Tämä nimi on suojattu, ja sen kantajia on vain parikymmentä. Ex-vaimo alkoi tehdä eron jälkeen "taiteilija"uraa tällä nimellä, ja ymmärrän kyllä suvun suuttumuksen, kun tuollaiseen tyrkkyyn tulevat yhdistetyksi. Veljen moka tietysti kun erehtyi naimaan heikompaa ainesta.
Kaikki sukunimet ovat suojattuja. Työkaverisi veli on tainnut mennä naimisiin 70-luvulla tai aiemmin, koska naisen on pitänyt ottaa miehen sukunimi.
Sukunimi on kuin siemenneste, kun sen antaa toiselle, päättyy siitä määräysvalta.
En tiedä milloin olivat mennet naimisiin, mutta erosta on aikaa parikymmentä vuotta. Itselleni olikin uusi tieto, että ei ole enää erikseen suojattuja sukunimiä. Googlaamalla selvisi, että käytäntö on muuttunut vuonna 1986 sukunimilain uudistuksen myötä.
Vierailija kirjoitti:
Eihän kellään ole sitten omaa sukunimeä, jos aina on kyseessä vain "isän nimi" :D Missä vaiheessa muka sen isän nimestä on tullut hänen omansa?
Älytön keskustelu.
Kyse ei ole siitä, että sukunimi olisi isän tai äidin nimi, vaan että se on suvun nimi ja voimassa olevan sukulaisuuden osoitus. Jos täysin vieras lapsi voi saada toisen suvun sukunimen oikeastaan romuttaa koko sukunimen käsitteen. On vain etunimi ja jälkinimi, ei enää sukunimi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitihän Päivi Lipponenkin eksänsä sukunimen vuodesta toiseen vaikka taisivat olla jo naimisissa Paavon kanssa :D Hienommaltahan eksän nimi kuulosti...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätäkään ongelmaa ei olisi jos ne "itsenäiset" naiset vaan pitäisi sen oman sukunimensä naimisiin mennessään.
Vaihdoin sukunimeni, koska halusin eroon paska isäni sukunimestä. Jos nyt eroan, en aio koskaan vaihtaa sukunimeäni takaisin, kerta pääsin siitä eroon.
No voithan sinä ihan koska vain vaihtaa sukunimesi OMAN sukusi johonkin toiseen nimeen. Miksi ripustautua eksän nimeen, kun et edes siihen sukuun kuulu eron jälkeen.
Miksi näkisin sen vaivan ja maksaisin itseni kipeäksi siitä, että vaihtaisin sukunimen, johon olen ihan tyytyväinen? Vain sen takia etten ”ripustautuisi eksään” jonkun randomin mielestä? Hah, niin paljoa ei jaksa oikeastaan kenenkään mielipiteet kiinnostaa, että olisin valmis maksamaan saati näkemään sitä vaivaa :D.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän kellään ole sitten omaa sukunimeä, jos aina on kyseessä vain "isän nimi" :D Missä vaiheessa muka sen isän nimestä on tullut hänen omansa?
Älytön keskustelu.
Kyse ei ole siitä, että sukunimi olisi isän tai äidin nimi, vaan että se on suvun nimi ja voimassa olevan sukulaisuuden osoitus. Jos täysin vieras lapsi voi saada toisen suvun sukunimen oikeastaan romuttaa koko sukunimen käsitteen. On vain etunimi ja jälkinimi, ei enää sukunimi.
Eikö se romuta sukunimen käsitettä, että monilla ihmisillä, jotka eivät ole minkäänlaista sukua toisilleen, on kuitenkin sama sukunimi??
Käsittämätöntä tylytystä ja kaksinaismoralismia 🤮!
Täällä av-mammat vattuilee kilvan H.Gullischenille, joka ei eron jälkeen muuttanut nimeään ja julkaisi kirjankin etc. Tämä nainen ristiinnaulittiin tällä palstalla.
Nyt sitten kilvan kiljutaan ap:lle.
Ja ei tulisi pieneen mieleen pitää miehen nimeä eron jälkeen. Never ever. N O L O A!
Vierailija kirjoitti:
Siitähän se riemu alkaakin, kun tämä naikkonen ryhtyy tehtailemaan tenavia eri ukkojen kanssa ja antaa näillekin vielä sinun sukunimesi, aivankuin kersat olisivat sinun. Näinhän sitä moni toimii.
Kaverini äiti teki näin. Ensin pari lasta exmiehen kanssa, naimisiin ja tämän nimi itselleen, sitten uusi kumppani, jolle yksi lapsi, ja jolle tuon exmiehen nsukunimi annettiin myös. Sitten vielä vanhoilla päivillä kolmannen kanssa tenava, ja nyt onkin sitten 2 lasta Möttösen nimellä, jotka eivät ole mitään sukua möttöselle :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun työkaverini oli ihan hiilenä, kun hänen veljensä ex-vaimo piti eron jälkeen exänsä nimen. Tämä nimi on suojattu, ja sen kantajia on vain parikymmentä. Ex-vaimo alkoi tehdä eron jälkeen "taiteilija"uraa tällä nimellä, ja ymmärrän kyllä suvun suuttumuksen, kun tuollaiseen tyrkkyyn tulevat yhdistetyksi. Veljen moka tietysti kun erehtyi naimaan heikompaa ainesta.
Kaikki sukunimet ovat suojattuja. Työkaverisi veli on tainnut mennä naimisiin 70-luvulla tai aiemmin, koska naisen on pitänyt ottaa miehen sukunimi.
Sukunimi on kuin siemenneste, kun sen antaa toiselle, päättyy siitä määräysvalta.
En tiedä milloin olivat mennet naimisiin, mutta erosta on aikaa parikymmentä vuotta. Itselleni olikin uusi tieto, että ei ole enää erikseen suojattuja sukunimiä. Googlaamalla selvisi, että käytäntö on muuttunut vuonna 1986 sukunimilain uudistuksen myötä.
Mitä muutosta tarkoitat? Edelleen pitää osoittaa oma sukulaissuhde ko. sukunimeen niin kuin ennenkin, jos haluat vaihtaa nimeä. Kerrankin täällä oli hyödyllinen keskustelu, koska en ollut tajunnut, että lakimuutokset ovat todella mahdollistaneet sen, että sukuun kuulumaton lapsi voi saada entisen miehen sukunimen. Tämä on selvästi lapsen oikeuksia vastaan, jokaisella on oikeus kuulua sellaiseen sukuun, johon on biologisia tai huoltajuuden kautta syntyneitä siteitä.
Vierailija kirjoitti:
Käsittämätöntä tylytystä ja kaksinaismoralismia 🤮!
Täällä av-mammat vattuilee kilvan H.Gullischenille, joka ei eron jälkeen muuttanut nimeään ja julkaisi kirjankin etc. Tämä nainen ristiinnaulittiin tällä palstalla.
Nyt sitten kilvan kiljutaan ap:lle.Ja ei tulisi pieneen mieleen pitää miehen nimeä eron jälkeen. Never ever. N O L O A!
Ja ketään ei kiinnosta sinun mielipiteesi!
Vouhkaa rauhassa!
Miehen exä ei halunnut vaihtaa miehen nimeä pois vaikka olivat eronneet jo 6v sitten. Perusteli sillä että haluaa pitää saman nimen kuin lapsilla, ja vähän ärsyttääkseenkin. Kun menimme miehen kanssa naimisiin, niin mies ottikin minun sukunimeni. Miestä ei haittaa olla eri sukunimellä lastensa kanssa, ja saavat lapsetkin ottaa minun puolestani isänsä uuden sukunimen. Exä sen sijaan suuttui silmittömästi. Noh, asia nyt ei hänelle kuitenkaan kuulu, eikä lapsia voisi vähempää kiinnostaa onko heillä sama sukunimi kuin isällään, tai äidillään.
Ap viisastunee ja ottaa ens kerralla vaimonsa nimen. Itsekin pitäisin mieheni nimen niin kauan kuin lapseni asuisi kotona ja sen jälkeen vaihtaisin nimeen jota ei ennestään Suomessa ole. Tiedän kyllä mikä se tulisi olemaan. Tyttönimeeni en vaihtaisi, sen verran ruma se on.