Lue keskustelun säännöt.
Ex-vaimo ei vaihda sukunimeäni pois
31.07.2019 |
Erottiin yli neljä vuotta sitten. Ei lapsia. Milloin olisi suotavaa pyytää häntä vaihtamaan takaisin vanhaan sukunimeensä?
Kommentit (349)
Vierailija kirjoitti:
Onhan se aloittajalle vähän noloa kun haluaisi kosia taas seuraavaa ja noita ex rouva Munsukunimi on sivussa jo useampia. En myöskään itse suostuisi kosintaan jos siellä olisi vielä se ex rouva Miehennimi pyörimässä.
Tässäpä tämä tärkeä pointti tulikin. Ajatelkaa nyt omalle kohdalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan se aloittajalle vähän noloa kun haluaisi kosia taas seuraavaa ja noita ex rouva Munsukunimi on sivussa jo useampia. En myöskään itse suostuisi kosintaan jos siellä olisi vielä se ex rouva Miehennimi pyörimässä.
Tässäpä tämä tärkeä pointti tulikin. Ajatelkaa nyt omalle kohdalle.
No älkää jaelko niitä sukunimiänne ympäriinsä, jos tekee niin tiukkaa kun joku saa sen omaksi nimekseen. Jälkikäteen on vähän myöhäistä vaatia sitä takaisin. Pätee muuten aika moneen muuhunkin asiaan elämässä.
Taitaa naisilla olla vaikeampi päästä suhteen yli, kun pitää edelleen pitää ex-miehen sukunimeä.
Vierailija kirjoitti:
Olimme olleet mieheni kanssa yhdessä viitisen vuotta, joista avoparina 3 vuotta, kun anoppi alkoi vihjailemaan naimisiin menosta, "että saataisiin rakkaudenjuhlat, ja kunniallinen liitto".
Kerran hän sitten sanoi ihan suoraan, että kun on tässä jonkin aikaa tullut vihjailtua, että emmekö aio oikeasti mennä naimsiin, kun hän niin tykkäisi siitä, että onko minulla joku periaate, vai poikako hannaa vastaan(mieheni on ollut kerran naimisissa jo). Sanoin itsekin sitten suoraan että en halua avioitua kakkosrouvaksi, että niin kauan kuin on rouva Piirulainen olemassa, vaikkakin exänä, niin en namisiin mene.
Anoppi soitti seuraavana päivänä että miehen exvaimo vaihtaa nimensä, että anoppi oli soittanut tälle tulikivenkatkuisen puhelun, että hän ei ollut tiennyt että exä oli pitänyt mieheni sukunimen :D
Ex-vaimo vaihtoi siis nimensä, ja meillä on marrasuussa häät.
Et sitten löytänyt ketään ikäistäsi, joka olisi myös menossa naimisiin ensimmäistä kertaa? Uskon, että on paljon parikymppisiä naimattomia miehiä.
Vierailija kirjoitti:
Tässä on se paradoksi. Naimisiin mennessä miehet vaativat naista ottamaan heidän nimensä..ja sitten eron tullessa se pitää heidän mielestä vaihtaa pois...
Kyllä, aivan naurettavaa. Onneksi pidin oman sukunimeni kun mentiin naimisiin. Eipä tulisi tällaisiakaan ongelmia jos ero sattuisi tulemaan. Kaikki pitäkööt omat sukunimensä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olimme olleet mieheni kanssa yhdessä viitisen vuotta, joista avoparina 3 vuotta, kun anoppi alkoi vihjailemaan naimisiin menosta, "että saataisiin rakkaudenjuhlat, ja kunniallinen liitto".
Kerran hän sitten sanoi ihan suoraan, että kun on tässä jonkin aikaa tullut vihjailtua, että emmekö aio oikeasti mennä naimsiin, kun hän niin tykkäisi siitä, että onko minulla joku periaate, vai poikako hannaa vastaan(mieheni on ollut kerran naimisissa jo). Sanoin itsekin sitten suoraan että en halua avioitua kakkosrouvaksi, että niin kauan kuin on rouva Piirulainen olemassa, vaikkakin exänä, niin en namisiin mene.
Anoppi soitti seuraavana päivänä että miehen exvaimo vaihtaa nimensä, että anoppi oli soittanut tälle tulikivenkatkuisen puhelun, että hän ei ollut tiennyt että exä oli pitänyt mieheni sukunimen :D
Ex-vaimo vaihtoi siis nimensä, ja meillä on marrasuussa häät.
Nolointa on mennä käytetyn kanssa avioon. Miehen virkatodistuksessa olet kuitenkin aina avioliitto nro 2 tai 3, 4... Se ei nimiä vekslaamalla poistu.
Äläs nyt, anoppi soittaa tulikivenkatkuisen puhelun maistraattiin, niin eiköhän tuokin järjesty. Niin katoaa aikaisempi avioliitto, unohtuu ensimmäiset häät ja poikuuskin varmaan palautuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä on se paradoksi. Naimisiin mennessä miehet vaativat naista ottamaan heidän nimensä..ja sitten eron tullessa se pitää heidän mielestä vaihtaa pois...
Kyllä, aivan naurettavaa. Onneksi pidin oman sukunimeni kun mentiin naimisiin. Eipä tulisi tällaisiakaan ongelmia jos ero sattuisi tulemaan. Kaikki pitäkööt omat sukunimensä!
Parempi olis kun perheet joutuis keksiin uuden. Ei tarvis tapella kenen nimi lapselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Numero kolme tai isompi, jos miehen äiti oli rouva Pötkönen.