Lue keskustelun säännöt.
Ex-vaimo ei vaihda sukunimeäni pois
31.07.2019 |
Erottiin yli neljä vuotta sitten. Ei lapsia. Milloin olisi suotavaa pyytää häntä vaihtamaan takaisin vanhaan sukunimeensä?
Kommentit (349)
En tajua,miksi sen nimi pitäisi alunperinkään muuttaa naimisiin mennessä. Meille ei oman mieheni kanssa tullut mieleenkään, että jompi kumpi olisi vaihtanut nimensä kun naimisiin mentiin. Ja on lapsiakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisena rasittaa eniten ajatus noista sukunimihärdelleistä siksi koska nimi on myös osa identiteettiä. Mikäli avioliiitossa otan jonkun toisen nimen, on epäselvää kuinka vanhat ystäväni enää löytävät minut, ja ehkä vielä suurempana ongelmana: miten pysyn omalla alallani tunnistettavana mikäli nimikin vaihtuu uudeksi.
Mikäli jostain syystä vaihtaisin nimeni avioliittoon mennessäni, toisi se mukanaan järkyttävän vaivan, enkä ryhtyisi uuteen nimenvaihdokseen mitenkään helposti.
[/quote
Kauheasti sitä olikin uraa jo takana, kun menimme parikymppisenä naimisiin ja ystäviin pidettiin yhteyttä, olivat kaikki häissämmekin, joten isoa ongelmaa ei tuostakaan syntynyt. Uudet ystävät oppivat tietysti tuntemaan minut naimanimelläni. Ja elettiin aikaa ennen nettiä ja muita turhuuksia.
Kaltaisesi kiihkoilijat ovat tavattoman rasittavia ihmisiä. Eläkää omaa elämäänne kuten haluatte, älkää pitääkö elämänne pääsisältönä saarnata muille omia mieltymyksiänne. Se kertoo vain suuresta epävarmuudesta.Anteeksi mutta millä logiikalla saat minusta kiihkoilijan? Olen ihan normaali 30+ nainen joka ei vielä ole naimisissa mutta sen sijaan on tehnyt hieman uraa. Minulle on työn kannalta todella tärkeä säilyä löydettävissä nimeni perusteella, eikä se ole mikään pieni huoli liittyen nimenvaihdokseen. Kyseessä on logistinen ongelma joka kohtaa pääasiassa naissukupuolta, mutta toki nykyään joitakin miehiäkin. En kylläkään saarnaa kenellekään aiheesta, olen tässäkin ketjussa puhunut pelkästään omista ongelmistani, joten ehkä se epävarmuus onkin sinun päässäsi :-)
Ohiksena totean, että vaahtoathan sinä, lainaus tekstistäsi: ”Kyllä naisellakin pitäisi olla oikeus säilyä tunnistettavana nimensä perusteella :( Kaksoisnimet ovat toki osittainen ratkaisu pulmaan...”
Etkö tiedä, että oikeus pitää nk. tyttösukunimi on ollut olemassa jo kauan.
Kukin tehkööt kuten haluaa, turhaa kirjoitta halveksuen meistä, jotka erottuakseen pidämme sukunimen, joka on ollut meillä kauemmin, kuin tyttösukunimi, ja joilla lasia on, haluavat pitää saman nimen kuin heillä.
Vain heikot naiset ovat jatkuvasti paasaamassa, tehkää itse ja jättäkää vähemmälle se vatvominen ja muiden arvosteleminen.
Jokainen päättäköön itse!
Vierailija kirjoitti:
En tajua,miksi sen nimi pitäisi alunperinkään muuttaa naimisiin mennessä. Meille ei oman mieheni kanssa tullut mieleenkään, että jompi kumpi olisi vaihtanut nimensä kun naimisiin mentiin. Ja on lapsiakin.
Ja joku muu ei tajua miksi sinä et halua samaa nimeä!
Ja minä en tajua mitä tajuamista tässä on.
Tehköön jokainen nainen ja mies itse päätöksen. Me ulkopuoliset emme siihen puutu, kun se ei meille kuulu!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieheni ex piti avioliiton kautta saamansa sukunimen ja teki parikin tenavaa tällä nimellä.
Nimi on vielä suht harvinainen ja monet ihmiset olettavat, että nuo tenavat ovat mieheni. Nainen ei mennyt uusiin naimisiin, vaikka ensin teki lapsen yhden miehen kanssa, erosi ja sitten lapsen toisen miehen kanssa, jonka kanssa nyt asuu yhdessä.
Ei tuo varmaan noista isistäkään hyvälle tunnu.
En usko tätä. Tiedän tapauksia, joissa nainen on saanut lapsia uuden miehen kanssa, vaikkeivat ole naimisissa ja aina näillä on isän sukunimi ollut. Ei koskaan ex-mieheltä perittyä äidin nimeä.
Uskon asia tuo ei ole. Se on totisinta totta. Tämä nainen on ilmoittanut, että koska hänen sukunimensä on XX, on hänellä oikeus antaa lapsilleen oma sukunimensä. Avioliiton ulkopuolella syntyneet lapset eivät saa automaattisesti isänsä sukunimeä. Siinä olet väärässä.
Yhden tutun lapseton liitto päättyi. Ex piti miehen nimen, ja sai myöhemmin lapsen, joka tuli myös tälle samalle miehen nimelle. Mies meni uudelleen naimisiin ja sai lapsen. Eron jälkeen toinen vaimo piti miehen sukunimen. Mies otti kolmannen vaimon, jolla on sama etunimi kuin toisella vaimolla. Myös hän otti miehen sukunimen. Ikävintä minusta on se, että miehen lapsella on samanniminen äiti ja äitipuoli sekä samalla sukunimellä oleva naapurin lapsi, joka ei ole mitään sukua. Lisäksi isän kodissa asuvat myös äitipuolen kolme lasta, joilla on tosin omien isiensä sukunimet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä naisia, jotka eivät vaihda entisen miehen nimeä pois. Roikkuvat menneessä.
Ei ole mitään menneessä roikkumista vaan useimmille sukunimellä ei ole merkitystä saatikka mitään tunnearvoa. Sukunimi nyt vaan on oltava. Lisäksi sukunimen vaihto aiheuttaa julmetusti uusien korttien ym hankkimista jne...eikä se ilmaistakaan ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta itsenäinen nainen vaihtaa ex-puolisonsa sukunimen pois erotessaan, ts otta takaisin tyttönimensä. En missään nimessä itse haluaisi enää eron jälkeen kantaa ex-puolisoni nimeä; miksi ihmeessä haluaisin niin tehdä? Etenkin, jos hänelle tulee jossain vaiheessa uusi vaimo, joka ottaa hänen sukunimensä - se olisi lähinnä jotenkin huvittavaa omalta kannaltani.
Ainahan mies voi ottaa vaimon sukunimen, jos ex-vaimon sukunimi on jollekin ongelma.
Niin voi, mutta ei sekään kovin reilulta kuulosta, että joutuu vaihtamaan oman sukunsa nimen siksi, että ex-puoliso haluaa pitää sen. Lakia voisi muuttaa niin, ettei lapsettomalla ex-puolisolla ole eron jälkeen oikeutta käyttää miehen sukunimeä, jos avioliittoa ei ole kestänyt hyvin kauan. 20 vuotta on varmasti hyvä raja.
Jos nimi on tavallinen, asialla ei ole suurta väliä, mutta jos nimi on harvinainen, niin tuo on kyllä häiritsevää ja voi sotkea asioiden hoitamista ja mahdollistaa kiusanteonkin, jos ex-puoliso on hankala. Haluaa antaa vaikutelman kuuluvansa tiettyyn sukuun tai muuta vastaavaa. En nyt sano, että ex-puolisonsa nimen pitävät haluavat kaikki kiusata, suurin osa varmaan vain pitää miehen nimestä enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tätäkään ongelmaa ei olisi jos ne "itsenäiset" naiset vaan pitäisi sen oman sukunimensä naimisiin mennessään.
Vierailija kirjoitti:
Mä en ymmärrä myöskään ihmisiä, jotka eivät vaihda omaansa erotessaan. Lähipiirissä on kaksi ex-vaimo ja yksi ex-mies, jotka vaihtoivat nimensä naimisiin mennessään, mutta pitivät ne erotessaan.
Jos minä eroaisin, niin eron syy olisi sellainen, etten missään nimessä haluaisi olla enää nimenkään kanssa missään tekemisissä. Vaihtaisin samantein pois!
Ei sitten tule mieleen, että kaikki eivät ole kuin sinä ja kaikki eivät eroa samoista syistä? Ja että kaikkien parisuhteet, syyt naimisiin menolle ja ajatuksen naimisissa olemisesta ovat erilaiset? On se jännä, kaikki maailman ihmiset eivät olekaan yhtä kuin sinä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun työkaverini oli ihan hiilenä, kun hänen veljensä ex-vaimo piti eron jälkeen exänsä nimen. Tämä nimi on suojattu, ja sen kantajia on vain parikymmentä. Ex-vaimo alkoi tehdä eron jälkeen "taiteilija"uraa tällä nimellä, ja ymmärrän kyllä suvun suuttumuksen, kun tuollaiseen tyrkkyyn tulevat yhdistetyksi. Veljen moka tietysti kun erehtyi naimaan heikompaa ainesta.
Vierailija kirjoitti:
En tajua,miksi sen nimi pitäisi alunperinkään muuttaa naimisiin mennessä. Meille ei oman mieheni kanssa tullut mieleenkään, että jompi kumpi olisi vaihtanut nimensä kun naimisiin mentiin. Ja on lapsiakin.
Ah, minäpä kerron sinulle yhden syyn elävästä elämästä, omastani. Minun tyttösukunimeni on jäätävän ruma, siis todella ruma. Kun menin naimisiin, rakkaudesta, sain tavattoman kauniin nimen, joka, ulkopuolistenkin sanomana, sointuu etunimeni hyvin.
Meille tuli pitkän yhteiselämän jälkeen ero, lapsia kaksi ja minulla kansainvälinen ura naimanimelläni. Ah, ei olisi tullut pieneen mieleenikään ottaa käyttöön entistä nimeäni, eikä kaivaa suvusta löytyviä ”hienoja” nk. aatelisnimiä käyttööni.
Mutten ihmisten mielipiteellä ei ole mitään merkitystä, kaikista vähiten sinun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta itsenäinen nainen vaihtaa ex-puolisonsa sukunimen pois erotessaan, ts otta takaisin tyttönimensä. En missään nimessä itse haluaisi enää eron jälkeen kantaa ex-puolisoni nimeä; miksi ihmeessä haluaisin niin tehdä? Etenkin, jos hänelle tulee jossain vaiheessa uusi vaimo, joka ottaa hänen sukunimensä - se olisi lähinnä jotenkin huvittavaa omalta kannaltani.
Ainahan mies voi ottaa vaimon sukunimen, jos ex-vaimon sukunimi on jollekin ongelma.
Niin voi, mutta ei sekään kovin reilulta kuulosta, että joutuu vaihtamaan oman sukunsa nimen siksi, että ex-puoliso haluaa pitää sen. Lakia voisi muuttaa niin, ettei lapsettomalla ex-puolisolla ole eron jälkeen oikeutta käyttää miehen sukunimeä, jos avioliittoa ei ole kestänyt hyvin kauan. 20 vuotta on varmasti hyvä raja.
Jos nimi on tavallinen, asialla ei ole suurta väliä, mutta jos nimi on harvinainen, niin tuo on kyllä häiritsevää ja voi sotkea asioiden hoitamista ja mahdollistaa kiusanteonkin, jos ex-puoliso on hankala. Haluaa antaa vaikutelman kuuluvansa tiettyyn sukuun tai muuta vastaavaa. En nyt sano, että ex-puolisonsa nimen pitävät haluavat kaikki kiusata, suurin osa varmaan vain pitää miehen nimestä enemmän.
Lisään vielä tähän, että sama laki koskisi tietysti myös naiselta saatua sukunimeä. Veikkaan, että jos vaikka mies olisi pitänyt harvinaisen sukunimen, jonka on saanut vaimoltaan avioliiton myötä, niin täällä oltaisiin heti vaatimassa miestä sitä vaihtamaan. Kaikki sukunimethän eivät ole möttösiä ja miettisiä, vaan sellaisia, joita on hyvin vähän Suomessa, jolloin sinkkuna olevasta oletetaan, että hän kuuluu siihen sukuun.
Vierailija kirjoitti:
Tätäkään ongelmaa ei olisi jos ne "itsenäiset" naiset vaan pitäisi sen oman sukunimensä naimisiin mennessään.
Vaihdoin sukunimeni, koska halusin eroon paska isäni sukunimestä. Jos nyt eroan, en aio koskaan vaihtaa sukunimeäni takaisin, kerta pääsin siitä eroon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä naisen pitää ap:n nimestä luopua. Ei omista sitä enää. Isänsä nimen käyttäminen on ookoo.
-mies
Et kai vaan tarkoita, että naisilla on isän sukunimi, mutta miehillä nimi on oma?
Naisen nimi on aina sidottu mieheen. Joko isänsä tai aviomiehensä nimeen. Se on käyttöoikeus joka ei ole itsestäänselvyys.
-mies
Isänsä nimi se on miehilläkin, niillä joilla ei ole äitinsä, jonka nimi taas tulee todennäköisesti isoisältä. Jos ei nyt ihan uutta nimeä itselleen keksi, jokaisen nimi on aina sidottu mieheen, miehienkin.
Vierailija kirjoitti:
Mun työkaverini oli ihan hiilenä, kun hänen veljensä ex-vaimo piti eron jälkeen exänsä nimen. Tämä nimi on suojattu, ja sen kantajia on vain parikymmentä. Ex-vaimo alkoi tehdä eron jälkeen "taiteilija"uraa tällä nimellä, ja ymmärrän kyllä suvun suuttumuksen, kun tuollaiseen tyrkkyyn tulevat yhdistetyksi. Veljen moka tietysti kun erehtyi naimaan heikompaa ainesta.
Säälin sinua, mutta ethän voi mitään sille, että olet heikompaa ainesta. Sinussa ei ole inhimillisyys saanut otetta, oletko kasvanut alkoholismin, mielenterveysongelmien vaivaamassa perheessä?
Mene terapiaan, se voi auttaa.
Vierailija kirjoitti:
Yhden tutun lapseton liitto päättyi. Ex piti miehen nimen, ja sai myöhemmin lapsen, joka tuli myös tälle samalle miehen nimelle. Mies meni uudelleen naimisiin ja sai lapsen. Eron jälkeen toinen vaimo piti miehen sukunimen. Mies otti kolmannen vaimon, jolla on sama etunimi kuin toisella vaimolla. Myös hän otti miehen sukunimen. Ikävintä minusta on se, että miehen lapsella on samanniminen äiti ja äitipuoli sekä samalla sukunimellä oleva naapurin lapsi, joka ei ole mitään sukua. Lisäksi isän kodissa asuvat myös äitipuolen kolme lasta, joilla on tosin omien isiensä sukunimet.
Noitakaan ongelmia ei olisi, jos mies olisi ottanut joka kerta naisen sukunimen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätäkään ongelmaa ei olisi jos ne "itsenäiset" naiset vaan pitäisi sen oman sukunimensä naimisiin mennessään.
Vaihdoin sukunimeni, koska halusin eroon paska isäni sukunimestä. Jos nyt eroan, en aio koskaan vaihtaa sukunimeäni takaisin, kerta pääsin siitä eroon.
No voithan sinä ihan koska vain vaihtaa sukunimesi OMAN sukusi johonkin toiseen nimeen. Miksi ripustautua eksän nimeen, kun et edes siihen sukuun kuulu eron jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä naisia, jotka eivät vaihda entisen miehen nimeä pois. Roikkuvat menneessä.
Ei sun tarvikaan ymmärtää. Mä pidin exäni nimen, koska lapsillakin on se sukuninmi, ja exäni toivoi mun pitävän hänen sukunimensä. En roiku missään, exällä on nyxä, ja mukava onkin :)
Vierailija kirjoitti:
Mun työkaverini oli ihan hiilenä, kun hänen veljensä ex-vaimo piti eron jälkeen exänsä nimen. Tämä nimi on suojattu, ja sen kantajia on vain parikymmentä. Ex-vaimo alkoi tehdä eron jälkeen "taiteilija"uraa tällä nimellä, ja ymmärrän kyllä suvun suuttumuksen, kun tuollaiseen tyrkkyyn tulevat yhdistetyksi. Veljen moka tietysti kun erehtyi naimaan heikompaa ainesta.
Kaikki sukunimet ovat suojattuja. Työkaverisi veli on tainnut mennä naimisiin 70-luvulla tai aiemmin, koska naisen on pitänyt ottaa miehen sukunimi.
Sukunimi on kuin siemenneste, kun sen antaa toiselle, päättyy siitä määräysvalta.
Ainahan mies voi ottaa vaimon sukunimen, jos ex-vaimon sukunimi on jollekin ongelma.