Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Korkeakoulutettujen huonot palkat
30.07.2019 |
Luin iltalehden artikkelin korkeakoulutettujen tuloista ja kyllä pisti todella silmään että voiko olla edes totta että näin huonoilla palkoilla ihmiset tekee töitä? Miten voi joillain olla palkka ja ilmeisesti bruttopalkka reilusti alle 2 tonnia kuussa ja keskimäärinkään ei edes parhaiten palkatulla alalla päästä kuin 3,5 tonniin?
Ketä tuollaiset palkat oikeasti motivoi opiskelemaan ja työskentelemään suomessa kun valtio vielä vetää välistä yhtenä maailman korkeimmin verotetuista maista! Opiskelet yliopistossa viimeisen päälle ja pahimmillaan tilille napsahtaa jotain 1500€/kk ja yli 3000€ nettopalkkaan on tolkuttoman vaikea päästä. Joillakin amisaloilla tienaa jo ihan samalla tavalla.
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/1756e29f-a536-4173-894f-c0be79a9a270
Kommentit (150)
Vierailija kirjoitti:
Hieno selonteko tulevan rahan määrästä mutta ei siitä, mitä koet sillä rahalla saavasi. Ei sanaakaan. :/ Haiskahtaa.
Sanottiinhan siinä, että on ostettu asunto. Asunto on sana!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei tullut mitenkään yllätyksenä nuo paskat palkat. Olenkin jo hetken naureskellut näille nousukauden "rakennusalan projektijohtaja tienaa jopa 8000e/kk!" paskajutuille. Nämä nyt julkaistut luvut jossa valtaosa vetää 3000-4000e kuussa tuntuvat paljon totuudenmukaisemmilta ja passaavat sen kanssa yhteen mitä ollaan keskenään puheltu.
TEK muuten nykyään ehdottaa aloittavalle DI:lle alkupalkaksi 3850e/kk, jolla saa lähteä raksateekkari käytännössä samantien ovesta pihalle ellei ole joku supermultiosaaja jo koulusta päästessään.
DI, rakennusalan konsultti, pari vuotta kokemusta ja palkka 3500e/kk
No ehkä ei ihan kahdeksaa tonnia tienaa, mutta helposti sen kuus tonnia projektipäällikkö tienaa.
Tavallinen porarikin tienaa meidän firmassa 22€/h.
Itse olen ihan tavan insinööri (valmistunut 2v sitten) enkä edes rakennusalalta vaan talouspuolelta, ja saan raksahommissa työnjohdossa 3700€ plus päivärahat ja muut kulukorvaukset. Bonukset tulee jos tulosta tulee, tänä vuonna bonareita 7500€ brutto peruspalkan lisäksi.
Liikuntaetu, puhelinetu yms pikkuhilppeet vielä päälle.
Kansainvälisessä rakennusalan yrityksessä töissä, alle 100hlö firma.
Ja kaikki nämä faktaa.
Jollain liittojen palkkasuosituksilla voi korkeintaan pyyhkiä persiinsä.
Kun kirjoitin ylioppilaaksi, niin Suomen kuvalehdessä ja Helsingin Sanomissa sanottiin, että älkää ainakaan menkö opiskelemaan lääkäreiksi, koska niille ei ole tulevaisuudessa töitä. Onneksi tottelin.
Vierailija kirjoitti:
Sinulla on se ongelma, että oletat päässäsi toimeentulon olevan jokin automaattinen oikeus. Miksi se olisi? Jos et tee mitään oikeasti maksamisen arvoista, miksi sinulle pitäisi maksaa? Ethän itsekään osta peetä kaupasta vaan haluat laatua rahaasi vastaan.
Olen se työttömäksi tohtoriksi valmistumassa oleva henkilö. En ole koskaan odottanut automaattista oikeutta toimeentuloon, mutta paradoksaalisesti saan sellaisen silti: itse asiassa olen ihan tyytyväinen siihen, että voin tehdä tutkimusta sossurottana. Kritiikkini koski ylipäätään sitä, että ihmisiä on kehotettu hankkimaan tutkinto tarkoituksena parantaa taloudellisia mahdollisuuksiaan. Tämä on huijausta, sillä töitähän voi tehdä ilman tutkintoa, mutta tutkinto ei takaa töitä. Samat tiedot voi hankkia ilman oppilaitosten kirjoilla olemista ja perustaa vaikka yrityksen. En olisi vaivautunut tuhlaamaan aikaa yliopistolla, jos olisin etukäteen tiennyt, ettei tutkinnosta ole mitään hyötyä työllistymisen kannalta, jos ei ole oikeanlaista suhdeverkostoa. Epäsosiaalisten ei ainakaan kannata vaivautua.
Allekirjoitan sanomasi kyllä. Pointtini oli lähinnä se, että miksi porukka ei tiedä etukäteen, ettei tutkinto takaa mitään? Missä purkissa ihminen oikein elää jos ei ota selvää tai pidä korvia kuulolla näiden asioiden suhteen? Mistä tämä tuudittautumismentaliteetti tulee? Kotoa? Itse tulen kodista jossa ei voinut tuudittautua mihinkään vaan piti oikeasti tarkistaa missä mennään. Ehkä siitä on ollut apua työelämässä. Tuntuu vain jotenkin lapselliselta, että täysikäiset ihmiset laskevat kaiken jonkin mielikuvan varaan ja opiskelevat täysillä tutkintoa selvittämättä sen arvoa työmarkkinoilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Korkeakoulutettu pääsee kuitenkin todennäköisemmin työkokemuksen myötä etenemään kovapalkkaisiin töihin ja paremmille eläkkeille.
Mun mies aloitti ihan kitupalkoilla ja monta vuotta oli tiukkaa, mutta nyt viisikymppisenä on nostellut jo pitkään 7 tonnin palkkaa kivasta, mielenkiintoisesta työstä hyvillä eduilla.
Samaa on vetänyt koneenhoitaja paperitehtaassa iät ja ajat.
Paperikoneita suljetaan, mitä paperikoneenhoitaja tekee sen jälkeen? Hoitaa vanhuksia?
Sinun pitäisi ensin päästä kovalle palkalle. Paperitehtaita on edelleen ympäri suomea. Prosessipuolenkin (kemia) amispalkat on luokkaa 65k€/v ja pääsevät tekemään tuolla vuosiansiolla 5 vuotta ennekuin sinä pääset töihin ja puhumattakaan, jos olet ottanut lainaa opiskelua vastaan.
Pumattakaan, että vuorossa on 12h työaika, eli 4 töitä ja 6 vapaata. Vuodessa 133 työpäivää.
Nyt taisi amiksen oppilaalla mennä vähän väärin nuo työpäivät, se on 12h vuoroissa kaksivuorotyössä 8pv töitä ja 6pv vapaata. Tuosta paskaduunista jota joutuu tekemään vielä öisinkin tuo 65k€ vuodessa on toki asiallinen korvaus vaikka tuntuukin pikkurahoille se mitä siitä jää käteen verojen jälkeen kun itse tienaa bruttona n. 2,5 kertaisesti ja verojenkin jälkeen jää ihan mukavasti käteen. Talovelka tuli maksettua pois jo 32-vuotiaana ennen ensimmäisen lapsen syntymistä. Olen akateemisesti koulutettu ammatinharjoittajana itse työstäni laskuttaen toimiva yrittäjä. Työskentelen 4pv/vko ma-to ja päivisin klo 8-26 tai esim. klo 9-17, ihan miten itse vain haluan.
Kaverille, jolla on vuorokaudessa tuntejakin kaksi enemmän kuin muilla, sietää maksaakin sikana palkkaa. Onnittelut sulle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinulla on se ongelma, että oletat päässäsi toimeentulon olevan jokin automaattinen oikeus. Miksi se olisi? Jos et tee mitään oikeasti maksamisen arvoista, miksi sinulle pitäisi maksaa? Ethän itsekään osta peetä kaupasta vaan haluat laatua rahaasi vastaan.
Olen se työttömäksi tohtoriksi valmistumassa oleva henkilö. En ole koskaan odottanut automaattista oikeutta toimeentuloon, mutta paradoksaalisesti saan sellaisen silti: itse asiassa olen ihan tyytyväinen siihen, että voin tehdä tutkimusta sossurottana. Kritiikkini koski ylipäätään sitä, että ihmisiä on kehotettu hankkimaan tutkinto tarkoituksena parantaa taloudellisia mahdollisuuksiaan. Tämä on huijausta, sillä töitähän voi tehdä ilman tutkintoa, mutta tutkinto ei takaa töitä. Samat tiedot voi hankkia ilman oppilaitosten kirjoilla olemista ja perustaa vaikka yrityksen. En olisi vaivautunut tuhlaamaan aikaa yliopistolla, jos olisin etukäteen tiennyt, ettei tutkinnosta ole mitään hyötyä työllistymisen kannalta, jos ei ole oikeanlaista suhdeverkostoa. Epäsosiaalisten ei ainakaan kannata vaivautua.
Allekirjoitan sanomasi kyllä. Pointtini oli lähinnä se, että miksi porukka ei tiedä etukäteen, ettei tutkinto takaa mitään? Missä purkissa ihminen oikein elää jos ei ota selvää tai pidä korvia kuulolla näiden asioiden suhteen? Mistä tämä tuudittautumismentaliteetti tulee? Kotoa? Itse tulen kodista jossa ei voinut tuudittautua mihinkään vaan piti oikeasti tarkistaa missä mennään. Ehkä siitä on ollut apua työelämässä. Tuntuu vain jotenkin lapselliselta, että täysikäiset ihmiset laskevat kaiken jonkin mielikuvan varaan ja opiskelevat täysillä tutkintoa selvittämättä sen arvoa työmarkkinoilla.
Sivusta pitää kommentoida, että vaikea olla uskomatta, kun jokaisesta tuutista kuuluu miten matematiikan ja fysiikan osaajapulasta ollaan huolissaan ja DI on arvostettu ja työllistävä tutkinto. Tietysti olisi pitänyt seurata miten mm. Nokialta potkitut insinöörit työllistyvät uudelleen, mutta jotenkin sitä ajatteli, että osaaville on aina kysyntää
Itse olen valmistunut n 7 vuotta sitten kauppakorkeasta, ulkomailta tosin, ja tuon taulukon mukaan mulla on mennyt varsin mukavasti joten kouluttautuminen on kannattanut. Mutta mututuntumalla veikkaan että osa syy on siinä että Suomessa pelkästään perus duuneihin omalla alalla vaaditaan ylempi korkeakoulututkinto. Ennen näitä töitä teki merkonomit tai vaihtoehtoisesti tradenomit joille se palkka oli normaali ja hyvä. Näihin perusduuneihin on jossain välissä alkanut hakemaan myös korkeakoulutettuja koska vaativimmissa tehtävistä ei ole löytynyt työpaikkoja. Sitten työpaikat on ajan saatossa tehnyt korkeakoulusta vaatimuksen koska yksinkertaisesti pystyvät. Palkka ei tietenkään ole juuri sen parempi kuin ennen sillä joka teki merkonomin papereilla saman homman. Toisena ääripäänä etsitään vastavalmistuneita, mutta pitää olla kuitenkin väh 2 vuoden kokemus liikkeenjohdon konsultoinnista.
Veikkaan että ainakin diplomi-insinöörit ja ekonomit menee siihen kastiin, että menestyneimmillä on jäätävät palkat kun taas aika osa on jumahtanut siihen 3000e kuukausipalkkaan. Uran alkuvaiheella on varmasti iso merkitys. Totta kai se tuntuu kummalta että tuon taulukon mukaan keskipalkka 10 vuoden jälkeen on usein sama kuin itsellä oli eka palkka valmistumisen jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten joku huuhaahumanisti voisi edes tienata mitään huikeita palkkoja?
Tämä huuhaahumanisti tienaa oikein mukavasti omassa yrityksessään asiatekstikääntäjänä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinulla on se ongelma, että oletat päässäsi toimeentulon olevan jokin automaattinen oikeus. Miksi se olisi? Jos et tee mitään oikeasti maksamisen arvoista, miksi sinulle pitäisi maksaa? Ethän itsekään osta peetä kaupasta vaan haluat laatua rahaasi vastaan.
Olen se työttömäksi tohtoriksi valmistumassa oleva henkilö. En ole koskaan odottanut automaattista oikeutta toimeentuloon, mutta paradoksaalisesti saan sellaisen silti: itse asiassa olen ihan tyytyväinen siihen, että voin tehdä tutkimusta sossurottana. Kritiikkini koski ylipäätään sitä, että ihmisiä on kehotettu hankkimaan tutkinto tarkoituksena parantaa taloudellisia mahdollisuuksiaan. Tämä on huijausta, sillä töitähän voi tehdä ilman tutkintoa, mutta tutkinto ei takaa töitä. Samat tiedot voi hankkia ilman oppilaitosten kirjoilla olemista ja perustaa vaikka yrityksen. En olisi vaivautunut tuhlaamaan aikaa yliopistolla, jos olisin etukäteen tiennyt, ettei tutkinnosta ole mitään hyötyä työllistymisen kannalta, jos ei ole oikeanlaista suhdeverkostoa. Epäsosiaalisten ei ainakaan kannata vaivautua.
Allekirjoitan sanomasi kyllä. Pointtini oli lähinnä se, että miksi porukka ei tiedä etukäteen, ettei tutkinto takaa mitään? Missä purkissa ihminen oikein elää jos ei ota selvää tai pidä korvia kuulolla näiden asioiden suhteen? Mistä tämä tuudittautumismentaliteetti tulee? Kotoa? Itse tulen kodista jossa ei voinut tuudittautua mihinkään vaan piti oikeasti tarkistaa missä mennään. Ehkä siitä on ollut apua työelämässä. Tuntuu vain jotenkin lapselliselta, että täysikäiset ihmiset laskevat kaiken jonkin mielikuvan varaan ja opiskelevat täysillä tutkintoa selvittämättä sen arvoa työmarkkinoilla.
Myönnän laskeskelleeni lapsellisesti, että keskivertoa älykkäämpänä kuulun varmasti siihen 96:een prosenttiin oppialani ihmisistä, jotka työllistyvät. En osannut ottaa huomioon, että lieväkin sosiaalinen estyneisyys tulisi sitten pudottamaan minut pakan pohjalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinulla on se ongelma, että oletat päässäsi toimeentulon olevan jokin automaattinen oikeus. Miksi se olisi? Jos et tee mitään oikeasti maksamisen arvoista, miksi sinulle pitäisi maksaa? Ethän itsekään osta peetä kaupasta vaan haluat laatua rahaasi vastaan.
Olen se työttömäksi tohtoriksi valmistumassa oleva henkilö. En ole koskaan odottanut automaattista oikeutta toimeentuloon, mutta paradoksaalisesti saan sellaisen silti: itse asiassa olen ihan tyytyväinen siihen, että voin tehdä tutkimusta sossurottana. Kritiikkini koski ylipäätään sitä, että ihmisiä on kehotettu hankkimaan tutkinto tarkoituksena parantaa taloudellisia mahdollisuuksiaan. Tämä on huijausta, sillä töitähän voi tehdä ilman tutkintoa, mutta tutkinto ei takaa töitä. Samat tiedot voi hankkia ilman oppilaitosten kirjoilla olemista ja perustaa vaikka yrityksen. En olisi vaivautunut tuhlaamaan aikaa yliopistolla, jos olisin etukäteen tiennyt, ettei tutkinnosta ole mitään hyötyä työllistymisen kannalta, jos ei ole oikeanlaista suhdeverkostoa. Epäsosiaalisten ei ainakaan kannata vaivautua.
Allekirjoitan sanomasi kyllä. Pointtini oli lähinnä se, että miksi porukka ei tiedä etukäteen, ettei tutkinto takaa mitään? Missä purkissa ihminen oikein elää jos ei ota selvää tai pidä korvia kuulolla näiden asioiden suhteen? Mistä tämä tuudittautumismentaliteetti tulee? Kotoa? Itse tulen kodista jossa ei voinut tuudittautua mihinkään vaan piti oikeasti tarkistaa missä mennään. Ehkä siitä on ollut apua työelämässä. Tuntuu vain jotenkin lapselliselta, että täysikäiset ihmiset laskevat kaiken jonkin mielikuvan varaan ja opiskelevat täysillä tutkintoa selvittämättä sen arvoa työmarkkinoilla.
Sivusta pitää kommentoida, että vaikea olla uskomatta, kun jokaisesta tuutista kuuluu miten matematiikan ja fysiikan osaajapulasta ollaan huolissaan ja DI on arvostettu ja työllistävä tutkinto. Tietysti olisi pitänyt seurata miten mm. Nokialta potkitut insinöörit työllistyvät uudelleen, mutta jotenkin sitä ajatteli, että osaaville on aina kysyntää
Eihän mikään yritys ole kaikkivaltias ja pysty uhmaamaan markkinatilannetta tarjoamalla rajattomasti töitä. Tämän ymmärtäminen ei vaadi tohtorintutkintoa vaan pelkkää maalaisjärkeä.
Vierailija kirjoitti:
Aina jauhetaan tuota opiskelusta pitää hyötyä korkeammilla palkoilla. Itse ainakin nautin itse opiskelusta, se oli mielenkiintoista ja monella tapaa parasta aikaa elämässäni. Jos siitä on palkintona vielä mielenkiintoinen työ se on minusta hyvä palkinto sinällään. En harmittele sitä, että työni ei ole kovin hyvin palkattua. Opiskeluaikoina jouduin tekemään myös suorittavaa työtä esim. siivousta ja se oli niin kiduttavaa että olen sitä mieltä, että siitä pitäisi maksaa huomattavasti paremmin kompensoimaan työn huonoja puolia. Eipä siinä juuri hyviä puolia ollutkaan, juuri ja juuri jaksoin järjissäni sen kaksi ja puoli kuukautta.
Ne jotka jäävät siivoojiksi (tai hienostellen sanottuna siistijöiksi) kestävät sitä työtä järjissään pysyen aivan hyvin vaikka 45 vuotta. Tietenkin se työ on melko sietämätöntä jos on kohtalaisen suuret henkiset kyvyt, mutta jos on hieman heikkolahjaisempi niin työ tuntuu aivan hyvältä kun kokee että osaa ja hallitsee työnsä ja saa siitä jonkinlaista palkkaa eikä odota työltä tai elämältä yleensäkään mitään enempää eikä suurempia haasteita joista ei selviäisikään ja joissa nimenomaan se siivooja kokisi ettei kestä järjissään jos työssä tulee jatkuvia muutoksia joita joutuu opettelemaan tai aletaan ylipäätään työssä vaatia jotain enemmän kuin mihin järjenlahjat riittäisivät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinulla on se ongelma, että oletat päässäsi toimeentulon olevan jokin automaattinen oikeus. Miksi se olisi? Jos et tee mitään oikeasti maksamisen arvoista, miksi sinulle pitäisi maksaa? Ethän itsekään osta peetä kaupasta vaan haluat laatua rahaasi vastaan.
Olen se työttömäksi tohtoriksi valmistumassa oleva henkilö. En ole koskaan odottanut automaattista oikeutta toimeentuloon, mutta paradoksaalisesti saan sellaisen silti: itse asiassa olen ihan tyytyväinen siihen, että voin tehdä tutkimusta sossurottana. Kritiikkini koski ylipäätään sitä, että ihmisiä on kehotettu hankkimaan tutkinto tarkoituksena parantaa taloudellisia mahdollisuuksiaan. Tämä on huijausta, sillä töitähän voi tehdä ilman tutkintoa, mutta tutkinto ei takaa töitä. Samat tiedot voi hankkia ilman oppilaitosten kirjoilla olemista ja perustaa vaikka yrityksen. En olisi vaivautunut tuhlaamaan aikaa yliopistolla, jos olisin etukäteen tiennyt, ettei tutkinnosta ole mitään hyötyä työllistymisen kannalta, jos ei ole oikeanlaista suhdeverkostoa. Epäsosiaalisten ei ainakaan kannata vaivautua.
Allekirjoitan sanomasi kyllä. Pointtini oli lähinnä se, että miksi porukka ei tiedä etukäteen, ettei tutkinto takaa mitään? Missä purkissa ihminen oikein elää jos ei ota selvää tai pidä korvia kuulolla näiden asioiden suhteen? Mistä tämä tuudittautumismentaliteetti tulee? Kotoa? Itse tulen kodista jossa ei voinut tuudittautua mihinkään vaan piti oikeasti tarkistaa missä mennään. Ehkä siitä on ollut apua työelämässä. Tuntuu vain jotenkin lapselliselta, että täysikäiset ihmiset laskevat kaiken jonkin mielikuvan varaan ja opiskelevat täysillä tutkintoa selvittämättä sen arvoa työmarkkinoilla.
Ihan samaa ihmettelin!
Luulen, että lähes jokainen hoitsumaija ja amispena tietää, että hän voisi opiskella työttömäksi/pätkätyöläiseksi humanistiksi, mutta se ei vaan työllistymisen kannalta kannata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinulla on se ongelma, että oletat päässäsi toimeentulon olevan jokin automaattinen oikeus. Miksi se olisi? Jos et tee mitään oikeasti maksamisen arvoista, miksi sinulle pitäisi maksaa? Ethän itsekään osta peetä kaupasta vaan haluat laatua rahaasi vastaan.
Olen se työttömäksi tohtoriksi valmistumassa oleva henkilö. En ole koskaan odottanut automaattista oikeutta toimeentuloon, mutta paradoksaalisesti saan sellaisen silti: itse asiassa olen ihan tyytyväinen siihen, että voin tehdä tutkimusta sossurottana. Kritiikkini koski ylipäätään sitä, että ihmisiä on kehotettu hankkimaan tutkinto tarkoituksena parantaa taloudellisia mahdollisuuksiaan. Tämä on huijausta, sillä töitähän voi tehdä ilman tutkintoa, mutta tutkinto ei takaa töitä. Samat tiedot voi hankkia ilman oppilaitosten kirjoilla olemista ja perustaa vaikka yrityksen. En olisi vaivautunut tuhlaamaan aikaa yliopistolla, jos olisin etukäteen tiennyt, ettei tutkinnosta ole mitään hyötyä työllistymisen kannalta, jos ei ole oikeanlaista suhdeverkostoa. Epäsosiaalisten ei ainakaan kannata vaivautua.
Allekirjoitan sanomasi kyllä. Pointtini oli lähinnä se, että miksi porukka ei tiedä etukäteen, ettei tutkinto takaa mitään? Missä purkissa ihminen oikein elää jos ei ota selvää tai pidä korvia kuulolla näiden asioiden suhteen? Mistä tämä tuudittautumismentaliteetti tulee? Kotoa? Itse tulen kodista jossa ei voinut tuudittautua mihinkään vaan piti oikeasti tarkistaa missä mennään. Ehkä siitä on ollut apua työelämässä. Tuntuu vain jotenkin lapselliselta, että täysikäiset ihmiset laskevat kaiken jonkin mielikuvan varaan ja opiskelevat täysillä tutkintoa selvittämättä sen arvoa työmarkkinoilla.
Myönnän laskeskelleeni lapsellisesti, että keskivertoa älykkäämpänä kuulun varmasti siihen 96:een prosenttiin oppialani ihmisistä, jotka työllistyvät. En osannut ottaa huomioon, että lieväkin sosiaalinen estyneisyys tulisi sitten pudottamaan minut pakan pohjalle.
Työelämässä ikävä kyllä (tai onneksi, miten haluaa ajatella) ei ole kyse vain sinun absoluuttisesta brain powerista vaan siitä, onko sinun kanssasi mielekästä tehdä työtä. Älykkään ihmisen luulisi sosiaalisista estoistaan huolimatta pystyvän kompensoivan tätä, simuloivan, mitä tahansa. Ainakin itse pystyin siihen lopulta. Aiemmin pidin tätä epäoikeudenmukaisena, koska tottahan muiden pitäisi tunnustaa ylivertainen älykkyyteni, mutta ihmiset eivät toimi niin. On ihan turhaa porata asiaa, koska vaikka joku olisi vähemmän älykäs, hänen itsesuojelu- ja omanarvonvaistonsa ei anna itseään älykkäämmän kävellä hänen ylitseen. Elämän kauniita paradokseja ja kuitenkin niin järkeenkäypää. Eli muiden kanssa täytyy oppia tulemaan toimeen ja tekemään yhteistyötä. Älykäskin tarvitsee muita yhteistyöhön selvitäkseen. Älykkään pulma on ratkaista se, miten tämä tapahtuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätähän ei Suomessa haluta myöntää, mutta karu totuus on se, että tällä menolla menetetään aina vain kasvava määrä nuoria ulkomaille opiskelemaan. Maksullinen koulutus ei yhtäkkiä kuulostakaan enää niin huonolta ajatukselta, kun työllistyminen ja palkkakehitys ulkomailla vaikuttavat varmemmilta ja kun velkaantumisen välttäminen Suomessakaan opiskellessa ei ole mitenkään sanottua.
Höps. Ne nuoret opiskelee suomessa ja lähtee vasta sitten ulkomaille. Tuplasti pahempi, kun maksetaan ensiksi kallis koulutus ja sitten osaava työvoima lähtee muualle töihin.
Suomessa pitäisi ottaa käyttöön vakuusmuotoiset lukukausimaksut, eli koulutuksesta maksetaan lukukausimaksut, mutta niitä aletaan valmistumisen jälkeen palauttamaan vuosittain takaisin, jos henkilö jää asumaan tai töihin Suomeen. Takaisinmaksu kuitenkin lopetettaisiin siinä vaiheessa, jos henkilö muuttaa ulkomaille.
Eikö takaisinmaksu tulisi ennemminkin pamauttaa kertaluonteisena jos henkilö muuttaa maasta, miksi ihmeessä siitä pitäisi vapauttaa jos Suomi menettää kouluttamansa henkilön aivovuotona ulkomaille jonkun ulkomaisen firman palvelukseen Suomen kouluttamana henkilönä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätähän ei Suomessa haluta myöntää, mutta karu totuus on se, että tällä menolla menetetään aina vain kasvava määrä nuoria ulkomaille opiskelemaan. Maksullinen koulutus ei yhtäkkiä kuulostakaan enää niin huonolta ajatukselta, kun työllistyminen ja palkkakehitys ulkomailla vaikuttavat varmemmilta ja kun velkaantumisen välttäminen Suomessakaan opiskellessa ei ole mitenkään sanottua.
Höps. Ne nuoret opiskelee suomessa ja lähtee vasta sitten ulkomaille. Tuplasti pahempi, kun maksetaan ensiksi kallis koulutus ja sitten osaava työvoima lähtee muualle töihin.
Suomessa pitäisi ottaa käyttöön vakuusmuotoiset lukukausimaksut, eli koulutuksesta maksetaan lukukausimaksut, mutta niitä aletaan valmistumisen jälkeen palauttamaan vuosittain takaisin, jos henkilö jää asumaan tai töihin Suomeen. Takaisinmaksu kuitenkin lopetettaisiin siinä vaiheessa, jos henkilö muuttaa ulkomaille.
Eikö takaisinmaksu tulisi ennemminkin pamauttaa kertaluonteisena jos henkilö muuttaa maasta, miksi ihmeessä siitä pitäisi vapauttaa jos Suomi menettää kouluttamansa henkilön aivovuotona ulkomaille jonkun ulkomaisen firman palvelukseen Suomen kouluttamana henkilönä?
Isompana vuotona kyllä pitäisin ulkomailta tulevia opiskelijoita, jotka ilmaiseksi opiskelevat hyvät maisterinpaperit meidän laskuun ja painuvat sitten saman tien takaisin sinne mistä tulivatkin. Ei mitään järkeä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen ammatiltani kirjastonhoitaja. Työhön vaaditaan ylempi korkeakoulututkinto ja palkka on n. 2300-2500e. Onhan tämä hieman surullista, mutta rakastan työtäni, ja itsehän minä toki tietoisesti tähän hommaan ryhdyin.
Miksi sinulle pitäisi maksaa enemmän? Mikä työ kirjastossa on niin vaativaa, että siihen ei kykenisi vähemmällä koulutuksella?
Minusta kirjastonhoitajan palkka voisi olla vaikkapa minimi, mitä työstä Suomessa saa maksaa. Itsepalvelukirjastot yleistyvät, ja e-kirjastojakin käytetään enemmän koko ajan, kirjastonhoitajan työ käy turhaksi.
Kenen luulet ylläpitävän niitä itsepalvelu- ja e-kirjastoja ym.?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinulla on se ongelma, että oletat päässäsi toimeentulon olevan jokin automaattinen oikeus. Miksi se olisi? Jos et tee mitään oikeasti maksamisen arvoista, miksi sinulle pitäisi maksaa? Ethän itsekään osta peetä kaupasta vaan haluat laatua rahaasi vastaan.
Olen se työttömäksi tohtoriksi valmistumassa oleva henkilö. En ole koskaan odottanut automaattista oikeutta toimeentuloon, mutta paradoksaalisesti saan sellaisen silti: itse asiassa olen ihan tyytyväinen siihen, että voin tehdä tutkimusta sossurottana. Kritiikkini koski ylipäätään sitä, että ihmisiä on kehotettu hankkimaan tutkinto tarkoituksena parantaa taloudellisia mahdollisuuksiaan. Tämä on huijausta, sillä töitähän voi tehdä ilman tutkintoa, mutta tutkinto ei takaa töitä. Samat tiedot voi hankkia ilman oppilaitosten kirjoilla olemista ja perustaa vaikka yrityksen. En olisi vaivautunut tuhlaamaan aikaa yliopistolla, jos olisin etukäteen tiennyt, ettei tutkinnosta ole mitään hyötyä työllistymisen kannalta, jos ei ole oikeanlaista suhdeverkostoa. Epäsosiaalisten ei ainakaan kannata vaivautua.
Allekirjoitan sanomasi kyllä. Pointtini oli lähinnä se, että miksi porukka ei tiedä etukäteen, ettei tutkinto takaa mitään? Missä purkissa ihminen oikein elää jos ei ota selvää tai pidä korvia kuulolla näiden asioiden suhteen? Mistä tämä tuudittautumismentaliteetti tulee? Kotoa? Itse tulen kodista jossa ei voinut tuudittautua mihinkään vaan piti oikeasti tarkistaa missä mennään. Ehkä siitä on ollut apua työelämässä. Tuntuu vain jotenkin lapselliselta, että täysikäiset ihmiset laskevat kaiken jonkin mielikuvan varaan ja opiskelevat täysillä tutkintoa selvittämättä sen arvoa työmarkkinoilla.
Myönnän laskeskelleeni lapsellisesti, että keskivertoa älykkäämpänä kuulun varmasti siihen 96:een prosenttiin oppialani ihmisistä, jotka työllistyvät. En osannut ottaa huomioon, että lieväkin sosiaalinen estyneisyys tulisi sitten pudottamaan minut pakan pohjalle.
Työelämässä ikävä kyllä (tai onneksi, miten haluaa ajatella) ei ole kyse vain sinun absoluuttisesta brain powerista vaan siitä, onko sinun kanssasi mielekästä tehdä työtä. Älykkään ihmisen luulisi sosiaalisista estoistaan huolimatta pystyvän kompensoivan tätä, simuloivan, mitä tahansa. Ainakin itse pystyin siihen lopulta. Aiemmin pidin tätä epäoikeudenmukaisena, koska tottahan muiden pitäisi tunnustaa ylivertainen älykkyyteni, mutta ihmiset eivät toimi niin. On ihan turhaa porata asiaa, koska vaikka joku olisi vähemmän älykäs, hänen itsesuojelu- ja omanarvonvaistonsa ei anna itseään älykkäämmän kävellä hänen ylitseen. Elämän kauniita paradokseja ja kuitenkin niin järkeenkäypää. Eli muiden kanssa täytyy oppia tulemaan toimeen ja tekemään yhteistyötä. Älykäskin tarvitsee muita yhteistyöhön selvitäkseen. Älykkään pulma on ratkaista se, miten tämä tapahtuu.
Selvennän vielä, että en ajatellut, että minulle tulisi maksaa älystä. Sen sijaan silloin nuorena järkeilin, että jos ala työllistää hyvin, niin keskimääräistä nokkelampana henkilönä en jäisi jalkoihin. En tunnistanut tuolloin epäsosiaalista tendenssiäni. Nyt näistä asioista sentään puhutaan, mutta viime vuosikymmenen alussa jätettiin kertomatta, ettei tällaisilla lähtökohdilla kannata vaivautua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinulla on se ongelma, että oletat päässäsi toimeentulon olevan jokin automaattinen oikeus. Miksi se olisi? Jos et tee mitään oikeasti maksamisen arvoista, miksi sinulle pitäisi maksaa? Ethän itsekään osta peetä kaupasta vaan haluat laatua rahaasi vastaan.
Olen se työttömäksi tohtoriksi valmistumassa oleva henkilö. En ole koskaan odottanut automaattista oikeutta toimeentuloon, mutta paradoksaalisesti saan sellaisen silti: itse asiassa olen ihan tyytyväinen siihen, että voin tehdä tutkimusta sossurottana. Kritiikkini koski ylipäätään sitä, että ihmisiä on kehotettu hankkimaan tutkinto tarkoituksena parantaa taloudellisia mahdollisuuksiaan. Tämä on huijausta, sillä töitähän voi tehdä ilman tutkintoa, mutta tutkinto ei takaa töitä. Samat tiedot voi hankkia ilman oppilaitosten kirjoilla olemista ja perustaa vaikka yrityksen. En olisi vaivautunut tuhlaamaan aikaa yliopistolla, jos olisin etukäteen tiennyt, ettei tutkinnosta ole mitään hyötyä työllistymisen kannalta, jos ei ole oikeanlaista suhdeverkostoa. Epäsosiaalisten ei ainakaan kannata vaivautua.
Allekirjoitan sanomasi kyllä. Pointtini oli lähinnä se, että miksi porukka ei tiedä etukäteen, ettei tutkinto takaa mitään? Missä purkissa ihminen oikein elää jos ei ota selvää tai pidä korvia kuulolla näiden asioiden suhteen? Mistä tämä tuudittautumismentaliteetti tulee? Kotoa? Itse tulen kodista jossa ei voinut tuudittautua mihinkään vaan piti oikeasti tarkistaa missä mennään. Ehkä siitä on ollut apua työelämässä. Tuntuu vain jotenkin lapselliselta, että täysikäiset ihmiset laskevat kaiken jonkin mielikuvan varaan ja opiskelevat täysillä tutkintoa selvittämättä sen arvoa työmarkkinoilla.
Myönnän laskeskelleeni lapsellisesti, että keskivertoa älykkäämpänä kuulun varmasti siihen 96:een prosenttiin oppialani ihmisistä, jotka työllistyvät. En osannut ottaa huomioon, että lieväkin sosiaalinen estyneisyys tulisi sitten pudottamaan minut pakan pohjalle.
Työelämässä ikävä kyllä (tai onneksi, miten haluaa ajatella) ei ole kyse vain sinun absoluuttisesta brain powerista vaan siitä, onko sinun kanssasi mielekästä tehdä työtä. Älykkään ihmisen luulisi sosiaalisista estoistaan huolimatta pystyvän kompensoivan tätä, simuloivan, mitä tahansa. Ainakin itse pystyin siihen lopulta. Aiemmin pidin tätä epäoikeudenmukaisena, koska tottahan muiden pitäisi tunnustaa ylivertainen älykkyyteni, mutta ihmiset eivät toimi niin. On ihan turhaa porata asiaa, koska vaikka joku olisi vähemmän älykäs, hänen itsesuojelu- ja omanarvonvaistonsa ei anna itseään älykkäämmän kävellä hänen ylitseen. Elämän kauniita paradokseja ja kuitenkin niin järkeenkäypää. Eli muiden kanssa täytyy oppia tulemaan toimeen ja tekemään yhteistyötä. Älykäskin tarvitsee muita yhteistyöhön selvitäkseen. Älykkään pulma on ratkaista se, miten tämä tapahtuu.
Selvennän vielä, että en ajatellut, että minulle tulisi maksaa älystä. Sen sijaan silloin nuorena järkeilin, että jos ala työllistää hyvin, niin keskimääräistä nokkelampana henkilönä en jäisi jalkoihin. En tunnistanut tuolloin epäsosiaalista tendenssiäni. Nyt näistä asioista sentään puhutaan, mutta viime vuosikymmenen alussa jätettiin kertomatta, ettei tällaisilla lähtökohdilla kannata vaivautua.
Ymmärsin kyllä jo aiemmasta viestistäsi. Fiksulle on aika kova pala huomata, ettei sillä fiksuudella pelkästään pääse kovin pitkälle. Toisaalta on universumilta ihan reilua, ettei yhdellä tempulla ratsasteta pitkälle. Pakottaa treenaamaan niitä luonnostaan heikompia lihaksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätähän ei Suomessa haluta myöntää, mutta karu totuus on se, että tällä menolla menetetään aina vain kasvava määrä nuoria ulkomaille opiskelemaan. Maksullinen koulutus ei yhtäkkiä kuulostakaan enää niin huonolta ajatukselta, kun työllistyminen ja palkkakehitys ulkomailla vaikuttavat varmemmilta ja kun velkaantumisen välttäminen Suomessakaan opiskellessa ei ole mitenkään sanottua.
Höps. Ne nuoret opiskelee suomessa ja lähtee vasta sitten ulkomaille. Tuplasti pahempi, kun maksetaan ensiksi kallis koulutus ja sitten osaava työvoima lähtee muualle töihin.
Suomessa pitäisi ottaa käyttöön vakuusmuotoiset lukukausimaksut, eli koulutuksesta maksetaan lukukausimaksut, mutta niitä aletaan valmistumisen jälkeen palauttamaan vuosittain takaisin, jos henkilö jää asumaan tai töihin Suomeen. Takaisinmaksu kuitenkin lopetettaisiin siinä vaiheessa, jos henkilö muuttaa ulkomaille.
Eikö takaisinmaksu tulisi ennemminkin pamauttaa kertaluonteisena jos henkilö muuttaa maasta, miksi ihmeessä siitä pitäisi vapauttaa jos Suomi menettää kouluttamansa henkilön aivovuotona ulkomaille jonkun ulkomaisen firman palvelukseen Suomen kouluttamana henkilönä?
Isompana vuotona kyllä pitäisin ulkomailta tulevia opiskelijoita, jotka ilmaiseksi opiskelevat hyvät maisterinpaperit meidän laskuun ja painuvat sitten saman tien takaisin sinne mistä tulivatkin. Ei mitään järkeä.
EU:n ulkopuolelta tulevat maksavat lukukausimaksut ja on paljon pahempaa Suomen yhteiskunnalle menettää huipputason ekonomi, arkkitehti tai lääkäri joka osaa suomea ja englantia ulkomaille kuin menettää vastaava asiantuntija joka ei osaa englannin lisäksi kuin jotain ambomaan kieltä, Suomessa asiantuntijoiden tulisi mielellään osata suomea englannin lisäksi, etenkin nyt lääkäreiden mutta myös muiden asiantuntijoiden. Suomi taas on niin vaikea kieli että sitä ei opi kuin auttavasti muutaman sanan Suomessa ollessa opintojen ajan, etenkin kun opiskelee englanniksi. Jo laki vaatii että virkamiehiltä edellytetään riittävä suomen ja myös ruotsin kielen taito. Opeta siinä sitten jotain pakistanilaista oppimaan ruotsia yliopistossa vaadittavan tason mukaan suomen lisäksi että on tutkintonsa saatuaan kelpoinen virkaan ja virkamiehiäkin tarvitaan jotta maata voidaan hallita ja pyörittää hallintoa. Näillä virksmiehillä on usein ratkaisevan tärkeä rooli siinä miten maassa menee ja historia on osoittanut että nimenomaan perustason hallinnossa toimivat virkamiehet ovat ne joiden osaaminen on vaikuttanut valtakunnan menestymiseen, esim. muinaisessa egyptissä, roomassa, keskiajalla ja myös valistuksen ajan jälkeen. Lisäksi niissä valtakunnissa joissa virkamiehet eivät ole osanneet hallintoa hoitaa paikallistasolla on nähty 1900-luvun suurimmat katastrofit ja myös esim. maailman suurin ja pahin nälänhätä mitä historiassa on eli Kiinassa Maon suuren harppauksen aikaan.
Alue: Aihe vapaa
Nyt taisi amiksen oppilaalla mennä vähän väärin nuo työpäivät, se on 12h vuoroissa kaksivuorotyössä 8pv töitä ja 6pv vapaata. Tuosta paskaduunista jota joutuu tekemään vielä öisinkin tuo 65k€ vuodessa on toki asiallinen korvaus vaikka tuntuukin pikkurahoille se mitä siitä jää käteen verojen jälkeen kun itse tienaa bruttona n. 2,5 kertaisesti ja verojenkin jälkeen jää ihan mukavasti käteen. Talovelka tuli maksettua pois jo 32-vuotiaana ennen ensimmäisen lapsen syntymistä. Olen akateemisesti koulutettu ammatinharjoittajana itse työstäni laskuttaen toimiva yrittäjä. Työskentelen 4pv/vko ma-to ja päivisin klo 8-26 tai esim. klo 9-17, ihan miten itse vain haluan.