Mitä sairauksia teillä on, mistä ihmisillä tuntuu olevan väärät käsitykset tai eivät tiedä mitä se sairaus oikeasti on?

Vierailija kirjoitti:

Purentavika. Tätä hoidettiin 17-vuotiaaksi asti ja sitten lopetettiin. Aikuisena ei enää saa hoitoa kuin yksityiseltä, ja se on kallista. Oikomishoidon lopettamisen jälkeen purenta palautui entiselleen muutamassa vuodessa. Kärsin jatkuvista leukakivuista. Samaten kaulan, niskan ja hartioiden lihakset kipeytyvät, toisessa korvassa kuuluu rutinaa koko ajan, eikä sitkeitä ruokia pysty syömään ollenkaan. Ongelmat on päivittäisiä, mutta kunnallinen puoli ei auta mitenkään, vaikka useita kertoja olen yrittänyt apua hakea. Kuulemma "erittäin vaikeat tapaukset" hoidetaan aikuisenakin, mutta en tiedä, mitä nuo erittäin vaikeat sitten ovat.

Jos joskus erehdyn mainitsemaan tutuille tästä vaivasta, saan kuulla vähättelyä ja hierontavinkkejä. Tai sitten kerrotaan omien lasten oikomishoidoista ja miten ne on ainakin toimineet tosi hyvin.

Oikomishoitoa tehdään myös aikuisille, mikäli vaiva ei ole vain esteettinen ja aiheuttaa todella jokapäiväiseen elämään haittaa. Mikähän mesta mahtaa olla kyseessä kun näin paskasesti hoitavat..? T. hammaslääkäri

Akne. Vain esteettinen sairaus.

Pahimmillaan halusin tappaa itseni. Peitin kotini peilit jotten näkisi itseäni. Nukkua en voinut, kun havahduin kivusta hereille, kun kasvot koskettivat tyynyä. Raavin teininä (sairastin aknea 11-vuotiaasta nyt 27-vuotiaaksi, toistaiseksi tosi vahvoilla lääkkeillä hallinnassa) naamastani kaikki näppylät irti kynsilläni niin että verta valui lattialle ja arvet on sen mukaiset. En aikuisena enää näin tekisi tietenkään, mutta muistan sen hetken ja pohjattoman epätoivon. Kyyneleet nousevat silmiini, kun kaverini valittavat jostain näpystä joka heillä on otsaan noussut. En tietenkään mitään sano, tilanteeseen suhteutettavaa, mutta ttu että kirpasee. Ottaisin koska vaan aknen tilalle sairauden, joka ei näkyisi ulospäin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Purentavika. Tätä hoidettiin 17-vuotiaaksi asti ja sitten lopetettiin. Aikuisena ei enää saa hoitoa kuin yksityiseltä, ja se on kallista. Oikomishoidon lopettamisen jälkeen purenta palautui entiselleen muutamassa vuodessa. Kärsin jatkuvista leukakivuista. Samaten kaulan, niskan ja hartioiden lihakset kipeytyvät, toisessa korvassa kuuluu rutinaa koko ajan, eikä sitkeitä ruokia pysty syömään ollenkaan. Ongelmat on päivittäisiä, mutta kunnallinen puoli ei auta mitenkään, vaikka useita kertoja olen yrittänyt apua hakea. Kuulemma "erittäin vaikeat tapaukset" hoidetaan aikuisenakin, mutta en tiedä, mitä nuo erittäin vaikeat sitten ovat.

Jos joskus erehdyn mainitsemaan tutuille tästä vaivasta, saan kuulla vähättelyä ja hierontavinkkejä. Tai sitten kerrotaan omien lasten oikomishoidoista ja miten ne on ainakin toimineet tosi hyvin.

Oikomishoitoa tehdään myös aikuisille, mikäli vaiva ei ole vain esteettinen ja aiheuttaa todella jokapäiväiseen elämään haittaa. Mikähän mesta mahtaa olla kyseessä kun näin paskasesti hoitavat..? T. hammaslääkäri

Minulla on yksi tuttu, jolla hampaat ovat todella sikin sokin. Hän kertoi, että oli vuosien ajan lapsena oikomishoidossa, mutta kun hoito päättyi, hampaat palautui nopeasti ennalleen. Ilmeisesti ei käytetty retentiolankaa? Tosi surullista, että pitkä oikomishoito voidaan pilata näin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Purentavika. Tätä hoidettiin 17-vuotiaaksi asti ja sitten lopetettiin. Aikuisena ei enää saa hoitoa kuin yksityiseltä, ja se on kallista. Oikomishoidon lopettamisen jälkeen purenta palautui entiselleen muutamassa vuodessa. Kärsin jatkuvista leukakivuista. Samaten kaulan, niskan ja hartioiden lihakset kipeytyvät, toisessa korvassa kuuluu rutinaa koko ajan, eikä sitkeitä ruokia pysty syömään ollenkaan. Ongelmat on päivittäisiä, mutta kunnallinen puoli ei auta mitenkään, vaikka useita kertoja olen yrittänyt apua hakea. Kuulemma "erittäin vaikeat tapaukset" hoidetaan aikuisenakin, mutta en tiedä, mitä nuo erittäin vaikeat sitten ovat.

Jos joskus erehdyn mainitsemaan tutuille tästä vaivasta, saan kuulla vähättelyä ja hierontavinkkejä. Tai sitten kerrotaan omien lasten oikomishoidoista ja miten ne on ainakin toimineet tosi hyvin.

Oikomishoitoa tehdään myös aikuisille, mikäli vaiva ei ole vain esteettinen ja aiheuttaa todella jokapäiväiseen elämään haittaa. Mikähän mesta mahtaa olla kyseessä kun näin paskasesti hoitavat..? T. hammaslääkäri

Minulla on yksi tuttu, jolla hampaat ovat todella sikin sokin. Hän kertoi, että oli vuosien ajan lapsena oikomishoidossa, mutta kun hoito päättyi, hampaat palautui nopeasti ennalleen. Ilmeisesti ei käytetty retentiolankaa? Tosi surullista, että pitkä oikomishoito voidaan pilata näin.

Ihan uskomatonta munaamista.. Joo, hampaat palautuvat alkuperäisille paikoilleen ilman retentiovaihetta. Pakollinen vaihe oikomishoidossa mikä myös kestää vuosia, aikuisten oikomishoidossa taas lopunikää. Toki välillä retentiolangan sijasta potilaalle teetetään esim. retentiolevy mitä pitäisi sitten oma-aloitteisesti käyttää, eli sen saa irti ja takaisin suuhun tarvittaessa. Silloin se voi jäädä käyttämättä, kun ei kiinnosta tietenkään teini-ikäisenä

T. sama hammaslääkäri

Endometrioosi, siitepölyallergia ja atooppinen ihottuma. Lisäksi kärsin tuoksuyliherkkyydestä ja epäilen sairastavani myös fibromyalgiaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Purentavika. Tätä hoidettiin 17-vuotiaaksi asti ja sitten lopetettiin. Aikuisena ei enää saa hoitoa kuin yksityiseltä, ja se on kallista. Oikomishoidon lopettamisen jälkeen purenta palautui entiselleen muutamassa vuodessa. Kärsin jatkuvista leukakivuista. Samaten kaulan, niskan ja hartioiden lihakset kipeytyvät, toisessa korvassa kuuluu rutinaa koko ajan, eikä sitkeitä ruokia pysty syömään ollenkaan. Ongelmat on päivittäisiä, mutta kunnallinen puoli ei auta mitenkään, vaikka useita kertoja olen yrittänyt apua hakea. Kuulemma "erittäin vaikeat tapaukset" hoidetaan aikuisenakin, mutta en tiedä, mitä nuo erittäin vaikeat sitten ovat.

Jos joskus erehdyn mainitsemaan tutuille tästä vaivasta, saan kuulla vähättelyä ja hierontavinkkejä. Tai sitten kerrotaan omien lasten oikomishoidoista ja miten ne on ainakin toimineet tosi hyvin.

Oikomishoitoa tehdään myös aikuisille, mikäli vaiva ei ole vain esteettinen ja aiheuttaa todella jokapäiväiseen elämään haittaa. Mikähän mesta mahtaa olla kyseessä kun näin paskasesti hoitavat..? T. hammaslääkäri

Minulla on yksi tuttu, jolla hampaat ovat todella sikin sokin. Hän kertoi, että oli vuosien ajan lapsena oikomishoidossa, mutta kun hoito päättyi, hampaat palautui nopeasti ennalleen. Ilmeisesti ei käytetty retentiolankaa? Tosi surullista, että pitkä oikomishoito voidaan pilata näin.

Ihan uskomatonta munaamista.. Joo, hampaat palautuvat alkuperäisille paikoilleen ilman retentiovaihetta. Pakollinen vaihe oikomishoidossa mikä myös kestää vuosia, aikuisten oikomishoidossa taas lopunikää. Toki välillä retentiolangan sijasta potilaalle teetetään esim. retentiolevy mitä pitäisi sitten oma-aloitteisesti käyttää, eli sen saa irti ja takaisin suuhun tarvittaessa. Silloin se voi jäädä käyttämättä, kun ei kiinnosta tietenkään teini-ikäisenä

T. sama hammaslääkäri

Anteeksi ohis mutta minulle laitettiin alahampaisiin retentiolanka 13-14 vuotiaana rautojen poiston jälkeen, ylähampaisiin sain sen retentiolevyn. Kuulemma parikymppisenä hampaat seilaavat ahkerasti joten kuuliaisesti pidin levyä jonnekin 25-vuotiaaksi asti kunnes käyttö alkoi unohtumaan ja ylähampaat palasivat ehkä millin verran kohti entistä asentoa.

Nyt kolmekymppisenä kävin (kunnallisella) hammaslääkärillä ja kysyin tuosta retentiolangan poistosta, kuulemma ne nykyään jätetään paikoilleen loppuiäksi? Onko riskiä että alahampaat lähtisi ylähampaita aggressivisemmin palautumaan vielä yli 15v oikomishoidon jälkeen? Haluaisin eroon tuosta langastakin jossain vaiheessa jos sen voisi turvallisesti tehdä. :/

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Purentavika. Tätä hoidettiin 17-vuotiaaksi asti ja sitten lopetettiin. Aikuisena ei enää saa hoitoa kuin yksityiseltä, ja se on kallista. Oikomishoidon lopettamisen jälkeen purenta palautui entiselleen muutamassa vuodessa. Kärsin jatkuvista leukakivuista. Samaten kaulan, niskan ja hartioiden lihakset kipeytyvät, toisessa korvassa kuuluu rutinaa koko ajan, eikä sitkeitä ruokia pysty syömään ollenkaan. Ongelmat on päivittäisiä, mutta kunnallinen puoli ei auta mitenkään, vaikka useita kertoja olen yrittänyt apua hakea. Kuulemma "erittäin vaikeat tapaukset" hoidetaan aikuisenakin, mutta en tiedä, mitä nuo erittäin vaikeat sitten ovat.

Jos joskus erehdyn mainitsemaan tutuille tästä vaivasta, saan kuulla vähättelyä ja hierontavinkkejä. Tai sitten kerrotaan omien lasten oikomishoidoista ja miten ne on ainakin toimineet tosi hyvin.

Oikomishoitoa tehdään myös aikuisille, mikäli vaiva ei ole vain esteettinen ja aiheuttaa todella jokapäiväiseen elämään haittaa. Mikähän mesta mahtaa olla kyseessä kun näin paskasesti hoitavat..? T. hammaslääkäri

Minulla on yksi tuttu, jolla hampaat ovat todella sikin sokin. Hän kertoi, että oli vuosien ajan lapsena oikomishoidossa, mutta kun hoito päättyi, hampaat palautui nopeasti ennalleen. Ilmeisesti ei käytetty retentiolankaa? Tosi surullista, että pitkä oikomishoito voidaan pilata näin.

Ihan uskomatonta munaamista.. Joo, hampaat palautuvat alkuperäisille paikoilleen ilman retentiovaihetta. Pakollinen vaihe oikomishoidossa mikä myös kestää vuosia, aikuisten oikomishoidossa taas lopunikää. Toki välillä retentiolangan sijasta potilaalle teetetään esim. retentiolevy mitä pitäisi sitten oma-aloitteisesti käyttää, eli sen saa irti ja takaisin suuhun tarvittaessa. Silloin se voi jäädä käyttämättä, kun ei kiinnosta tietenkään teini-ikäisenä

T. sama hammaslääkäri

Anteeksi ohis mutta minulle laitettiin alahampaisiin retentiolanka 13-14 vuotiaana rautojen poiston jälkeen, ylähampaisiin sain sen retentiolevyn. Kuulemma parikymppisenä hampaat seilaavat ahkerasti joten kuuliaisesti pidin levyä jonnekin 25-vuotiaaksi asti kunnes käyttö alkoi unohtumaan ja ylähampaat palasivat ehkä millin verran kohti entistä asentoa.

Nyt kolmekymppisenä kävin (kunnallisella) hammaslääkärillä ja kysyin tuosta retentiolangan poistosta, kuulemma ne nykyään jätetään paikoilleen loppuiäksi? Onko riskiä että alahampaat lähtisi ylähampaita aggressivisemmin palautumaan vielä yli 15v oikomishoidon jälkeen? Haluaisin eroon tuosta langastakin jossain vaiheessa jos sen voisi turvallisesti tehdä. :/

Joo, alahampaat vaeltelee helpommin. Parempi, että lanka pidetään siellä jos on pientäkään epäilystä, että tilanne palaa ennalleen. Retentiolanka on ärsyttävä etenkin puhtaanapidon kannalta, mutta parempi vaihtoehto kuin paluu alkutilanteeseen kaiken työn jälkeen. T. Hml

Alkoholismi. Jotkut pitävät sitä haitallisena, mutta eivät tiedä, kuinka siistiä on olla jatkuvasti pienessä pierussa.

Vierailija kirjoitti:

Basedowin tauti. Kaikki terveydenhoidon ammattilaisetkaan ei tiedä, mikä se on. Se on kilpirauhasen liikatoimintaa aiheuttava autoimmuunisairaus.

Hep, itsellä hashimotos(todettu 2012) ihmetyttää miksi sairautesi on basedown suomessa ja englanniksi, graves. Tässä hashimotossa joka myöskin on autoimmuunikilpirauhassairaus, saattaa tulla ylitoiminnan silmäoireita,eli vähän mulkosilmät jne..Suomessa ei vieläkään tunnuta ymmärtävän että moni hashi vaihtelee vajaan ja ylitoiminnan välillä,joskus rajustikkin. Hoito on melkein mahdotonta jos et ole "tasainen"

Useimpia lääkäreitä ei edes kiinnosta..

Lamisa kirjoitti:

Kukaan ei varmaan onneksi enää luule, että epilepsia tarttuisi, mutta monelle tullee epilepsiasta mieleen vain kaatuminen, kouristukset ja suusta tuleva vaahto. Epilepsia ilmenee kuitenkin monella myös poissaolokohtauksina, jossa tajunta hämärtyy niin, ettei ulkopuolinen edes huomaa mitään, tai jossa tehdään toistuvaa, tarkoituksetonta liikettä, kuten kävellään epämääräisesti, nyplätään vaatetta, maiskutellaan, kasvot voivat vääntyillä.

Myös monelle epilepsiaa itse sairastavalle epilepsian monimuotoisuus on tuntematon.

Ajattelevat, että kaikilla muillakin epileptikoilla on heidän taudinkuvansa.

En itse sairasta epilepsiaa, mutta useampi tuttuni ja 2 läheistäni kyllä.

Yleinen käsitys myös on, että epilepsiadiagnoosilla saa heti tai helposti eläkkeen.

Vierailija kirjoitti:

Kamalaa teillä, jotka kerroitte että ei uskota ettette voi syödä gluteenia!

Mulla oli se verinäytteestä tehtävä keliakiatesti negatiivinen, mutta saan järkyttävän ripulin ja ihottuman gluteenista. Ei ole tähystetty.

Olen sitten sanonut, että olen allerginen gluteenille ja minua on kyllä uskottu, onneksi. Tehkööt sitten allergiastani kiinnostuneet minulle sen tähystyksen jos haluavat 😂

Mutta että hui kamala oikeesti. Mulla ei oo siitä mitään paperilla.

Mistä ne muut tietää, että sinulla ei ole siitä mitään paperilla? Ei kai kukaan kenenkään diagnooseja vaadi nähtäville?

Vierailija kirjoitti:

Reuma. Olen työkyvyttömyyseläkkeellä ja naapurit varmaan pitävät sossupummina, kun lasten lähdettyä kouluun ja miehen töihin menen juomaan kahvia parvekkeelle.  Reuma ei näy ulospäin, sormeni eivät ole turvonneet rujot käppyrät. Näytän terveeltä 40 v naiselta.  Mutta:

- Sormet ovat niin jäykät ja kipeät, etten saa  edes maitopurkkeja auki

- Aamulla polveni ovat niin jäykät, ja kelistä riippuen särkevät, että kävelen aamukahvin keittoon kuin muumio. En myöskään voi mennä kyykkyyn tai polvilleni

- Suuni ei aukea normaalisti, siis ei niin auki kuin pitäisi. Leukanivelissä on särkyjä  ja hampaat murenevat suuhun

- Olen jatkuvasti hyvin väsynyt

Biologinen lääke palauttaa työkyvyn, suosittelen!

Nimim taas jaksaa!

Mielenkiintoinen keskustelu, olen oppinut paljon uutta.

Mulla on nivelreuma ja nivelvaivat ovat pitkään olleet "ihan ok" ja ei oo tarvinut käydä lääkärissä pitkään aikaan.

Oon kuitenkin tosi väsynyt ja uupunut koko ajan, tätä on kestänyt vuosia. Oon kuvitellut sen olevan masennusta tai työuupumusta, mutta ketjun mukaan ja sitten googlella selvisikin, että reuma voi aiheuttaa väsymystä. Mulle ei oo koskaa lääkärissä kerrottu tätä.

Mun väsymys on siis henkistä väsymystä, en oikein jaksaisi työpäivän jälkeen muuta kuin surffailla netissä. "Ei jaksa eikä huvita" tehdä kauheasti muuta kuin aivan pakolliset asiat.

Oon kuvitellut ton olleen masennuksen tai uupumuksen syytä... nyt kun mietin, niin olin jo lukiossa "masentunut"/väsynyt, ehkä sekin johtui reumasta.

"Kärsin kroonisesta anemiasta, koska vatsa ei kestä mitään rautavalmisteita, ei edes luonnon tuotteita. Turpoan sellaiseksi palloksi, että näytän kuin olisin 7. kuulla raskaana. Hengitys on vaikeaa."

Minullekaan ei rautavalmisteet käy. Turpoan ja oksennan oranssia oksennusta.

Jos saat lääkärin vakuuttumaan tästä, pyydä rautatiputus. Päiväsairaalassa voi käydä. Rauta ei mene suoliston kautta vaan suoraan verenkiertoon.

Auttaa minulla aina n. puoleksi vuodeksi. Sitten uutta lääkäriä vakuuttumaan. Yleensä haluavat verestä "rautavarastoarvot".

Minun ongelmani on, ettei tulehduksen aikaan saisi tiputtaa, ja minulla on lymfedeeman vuoksi krooninen ruusutulehdus.

Assburger kirjoitti:

Lamisa kirjoitti:

Kukaan ei varmaan onneksi enää luule, että epilepsia tarttuisi, mutta monelle tullee epilepsiasta mieleen vain kaatuminen, kouristukset ja suusta tuleva vaahto. Epilepsia ilmenee kuitenkin monella myös poissaolokohtauksina, jossa tajunta hämärtyy niin, ettei ulkopuolinen edes huomaa mitään, tai jossa tehdään toistuvaa, tarkoituksetonta liikettä, kuten kävellään epämääräisesti, nyplätään vaatetta, maiskutellaan, kasvot voivat vääntyillä.

Myös monelle epilepsiaa itse sairastavalle epilepsian monimuotoisuus on tuntematon.

Ajattelevat, että kaikilla muillakin epileptikoilla on heidän taudinkuvansa.

En itse sairasta epilepsiaa, mutta useampi tuttuni ja 2 läheistäni kyllä.

Yleinen käsitys myös on, että epilepsiadiagnoosilla saa heti tai helposti eläkkeen.

Enpä ole tuollaiseen luuloon koskaan törmännyt. T. Epilepsiaa sairastava

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Basedowin tauti. Kaikki terveydenhoidon ammattilaisetkaan ei tiedä, mikä se on. Se on kilpirauhasen liikatoimintaa aiheuttava autoimmuunisairaus.

Hep, itsellä hashimotos(todettu 2012) ihmetyttää miksi sairautesi on basedown suomessa ja englanniksi, graves. Tässä hashimotossa joka myöskin on autoimmuunikilpirauhassairaus, saattaa tulla ylitoiminnan silmäoireita,eli vähän mulkosilmät jne..Suomessa ei vieläkään tunnuta ymmärtävän että moni hashi vaihtelee vajaan ja ylitoiminnan välillä,joskus rajustikkin. Hoito on melkein mahdotonta jos et ole "tasainen"

Useimpia lääkäreitä ei edes kiinnosta..

Saksalainen lääkäri Basedow (huom! ei BasedowN) ja irlantilainen lääkäri Graves ”keksivät” sairauden suunnilleen samanaikaisesti eli alkoivat ymmärtää sen syyn. Siksi tauti tunnetaan englantia puhuvissa maissa Gravesin tautina, muualla yleensä basedowina.

Atopia.

"Ootko kokeillut Bepanthenia/ hydrokortisonia/ tätä uutta perusrasvaa apteekista/ you name it?"

Juu, olen kokeillut. Ei paranna minua tästä typerästä, kroonisesta taudista.

Migreeni on jo mainittu monesti, mutta kerran kun mainitsin asiasta psykologille (jonka luona kävin nimenomaan sen takia, että rajusti lisääntynyt migreenialttius aiheutti vaikeuksia opinnoissa), hän sanoi että kohtauksen iskiessä tulisi keskittyä johonkin ruumiinosaan, johon ei satu. Ja olla siitä kiitollinen tjsp. Tämän lisäksi oon joutunut joitakin menoja perumaan migreenin takia, ja vastaukseksi saanut kavereilta että "joo, muakin sattuu välillä päähän, mut ota joku burana nii kyllä se siitä". :D Ne, joilla migreeni on, tietävät kyllä että se eroaa kovasti normaalista päänsärystä, ja saattaa lamauttaa joskus moneksikin päiväksi ensi- ja jälkioireineen. 

En ehtinyt lukea vielä koko ketjua, joten pahoittelut jos tämä on jo mainittu, mutta unettomuus. Kaikilla on joskus vaikeuksia nukahtaa, mutta todellisen insomnian kyllä erottaa tavallisista nukahtamisvaikeuksista. Urheilen paljon, syön terveellisesti enkä käytä juurikaan kofeiinia, mutta unettomuuskausia tulee silti tasaisin väliajoin. Saatan pahoina kausina helposti valvoa 2-3 yötä viikosta, ja turhauttaa kuunnella muiden tilitystä siitä, että joskus sitä vaan nukkuu huonommin. Pahimpina aikoina tuntuu siltä, kuin olisi jonkinlaisessa psykoosissa, ja moni ei tunnu ymmärtävän sitä että mulle unettomuus tarkoittaa kirjaimellisesti sitä, ettei nuku ollenkaan, eikä sitä, että nukkuu vain 5 tuntia. 

Nyt onneksi nukahtamislääkkeillä saan pidettyä jonkinlaisesta rytmistä kiinni. Paha unettomuus on oikeasti ihan järjettömän raskasta, ja haittaa elämänlaatua huomattavasti, eikä siihen kaikilla auta meditaatiot tai muut rentoutumisharjoitukset (kaikkea on kyllä kokeiltu).

OCD/pakkoajatukset. En ole siisti, en pese käsiä sata kertaa päivässä. Huoneeni on sotkuinen ja kaikki sekaisin. MInulla on  ahdistavia ajatuksia, jotka liittyvät esim. uskontoon ja saatan alkaa pyörittää päässäni ajatuksia tyyliin mitä jos joudun helvettiin, mitä tarkoittaa ikuinen elämä ja miten sen voi kestää jos mikään ei ikinä lopu, mitä jos Jumala ei hyväksy tätä mitä teen, mitä jos Jumalaa ei ole olemassa ja millään ei ole mitään väliä, mitä tarkoittaa ikuinen olemattomuus jos kuoleman jälkeen ei ole mitään...

Loogisella tasolla ymmärrän, että nämä ajatukset ovat turhia enkä voi näitä asioita mitenkään käsittää, on vaan uskottava tai oltava uskomatta. Mutta kun se tulee päälle, ahdistus on kamala.

Minulla on myös ongelma numeron 8 kanssa, koska olen alkanut pitää sitä jonkinlaisena merkkinä Jumalalta, että jos vaikka kellonajassa on numero 8 se tarkoittaa että Jumala hyväksyy tai ei hyväksy mitä teen, lupaa tai kieltää jotain. Jos saan 8 väärässä paikassa, ahdistun ja pelkään että jotain kauheaa tapahtuu.