Lue keskustelun säännöt.
Mies petti lauantaina, meillä pienet lapset ja minä haluan erota, mies on kuin mitään ei olisi tapahtunut
30.07.2019 |
Sain yhteiseltä tutulta kuulla, että mieheni oli baarissa pussaillut jonkun naisen kanssa lauantaina, tämä tuttu oli nähnyt. Mies ei ollut humalassa ja tuli melko aikaisin yöksi kotiin, joten varmaan jäi pussailuksi, mutta minulle se on pettämistä ja mies tietää, että en hyväksy minkäänlaista pettämistä edes pussailua. Mies ei millään tavalla kieltänyt asiaa kun sanoin että sain kuulla tutulta mitä hän oli nähnyt (eli siis myöntää koko jutun). Mutta vähättelee tapahtunutta, on kuin mitään ei olisi tapahtunut ja syyttää vain minua siitä, että en ole huomioinut häntä riittävästi, niin siksi hän teki mitä teki.
Sanoin miehelle siinä heti, että haluan eron koska hän petti. Mies ei suostu kuuntelemaan minua eikä keskustelemaan asiasta, alkaa vain syyttelemään minua siitä että en ole huomioinut. Meillä on kaksi pientä lasta, kolmevuotias ja yksivuotias ja pikkulapsiarki on aika rankkaa niin en olekaan huomioinut samoin kuin ennen lapsia, en edes ehtisi tässä arjessa millään.
Olen todella ahdistunut tilanteesta. Joudun nyt järjestämään itselleni uuden elämän yksin lasten kanssa, muuttamaan, etsimään uuden asunnon jne. Meillä ei ole juurikaan tukiverkkoja, niin jään ihan yksin. En tiedä vielä miten paljon mies aikoo tavata lapsia sitten eron jälkeen, mutta saa tietenkin tavata niin paljon kuin haluaa. Hänellä vain on aika kiireinen työ, joten... Ahdistaa erota, mutta ei ole vaihtoehtoa, koska en voi enää rakastaa miestä, joka on pettänyt minua etenkin kun mies vähättelee koko asiaa ja syyttelee minua tapahtuneesta. Ahdistaa jäädä lasten kanssa yksin. Miten selviän arjesta? Miten selviän taloudellisesti? Miten jaksan?
Miksi mies on kuin mitään ei olisi tapahtunut? Hän vaikuttaa iloiselta ja käyttäytyy kuin meillä olisi kaikki hyvin ja kuin ennenkin, sivuuttaa kaiken tulevaan eroon liittyvän. Kun alan puhumaan erosta niin laittaa kädet korville tai menee toiseen huoneeseen. Ja muutaman minuutin päästä on taas kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Onko kukaan ollut vastaavassa tilanteessa? Miten selvisit erosta?
Kommentit (693)
Eroa vaan. Lapsetkin kärsii vanhempien huonosta suhteesta . Tosin, jos mies ei ole kotona saanut hellyyttä tai tullut torjutuksi, en ihmettele että hän sortui toisen naisen syliin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, aika paljon sulla on kyllä aikaa roikkua täällä palstalla ja vastailla kaikkiin kommentteihin... Me muut sentään ollaan työttöminä tai töissä roikutaan netissä ;). Missä ne sun kaiken ajan vievät lapset ja arki on nyt?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se on miehen ihan oma valinta lähteä nuoleskelemaan vierasta naista baarissa ja syyllistä on turha hakea kotoa. Suoraselkäinen jos olisi, ja tosiaan Mies, niin myöntäisi virheensä ja koettaisi edes jollakin tavoin olla pahoillaan tapahtuneesta, eikä syyttelisi vaimoaan ja näyttelisi lobotomiapotilasta.
Kyllä minua joku pussaileminenkin loukkaisi, mutta eniten varmaan se, jos toinen käyttäytyisi ap:n kuvailemalla tavalla. Tulisi sellainen fiilis, että seksikin kuitattaisiin samalla tavalla.
Toisen tunteilla nyt vain täytyy olla niin paljon väliä, että tuollaista ei tee. Humalatila ei ole mikään selitys, joka oikeuttaa toimimaan miten tahansa. Jos kontrolli menee, niin sitten täytyy olla selvinpäin.
Mies oli selvinpäin eikä selittele asiaa millään humalalla. Ei oikeastaan selittele mitenkään. Syyttelee vain minua että en ole huomioinut häntä yhtä paljon kuin ennen lapsia ja että oli minun syy siksi että pussaili. Se tässä pahinta onkin. Ei kai ole pahoillaan, ei ainakaan näytä sitä. Ap
Okei. Mutta tuo syyttely on joka tapauksessa turhaa. En lukenut koko ketjua, mutta onko mies sitten huomioinut sinua tai selkeästi ilmaissut tarpeitaan läheisyyteen, seksiin, jne? Ei se nyt niinkään ole, että sun tehtävä on vain huomioida, yhtä lailla se mies on parisuhteessa vastuussa läheisyydestä ja sen säilymisestä. Erilaiset elämäntilanteet voivat myös vähentää intiimiä kanssakäymistä, mutta sekin kuuluu elämään, ja ne kaudet on onneksi usein ohimeneviä. Tärkeintä olisi puhua ääneen.
Omassa parisuhteessa ainakin molemmat voivat sanoa ääneen, jos väsyttää tai jos on esimerkiksi kipeä. Jos väsymystä on ollut enemmän (esim. vauvavuosi) niin silti läheisyys on säilynyt, ja sille on löydetty sitten muita keinoja. Tärkeintä olisi molemminpuoleinen kunnioitus ja rehellinen keskustelu, eipä kauheasti sytyttäisi jos mies äkäilisi etten huomioi häntä. Eihän sitä vastuuta voi toiselle kipata!
Mitä sä nyt, ap, itse haluat tehdä? Onko ero oikeasti se mitä haluat? Jos tuntuu että asiasta voisi päästä yli, niin koeta jutella miehen kanssa. Pariterapiassa voi myös käydä yksinkin. Jos taas ero näyttäytyy ainoana vaihtoehtona, niin sitten ei muuta kuin toimeen.
Mies on omasta mielestään huomioinut minua (näin sanoi), minun mielestä taas ei ole. Seksiä meillä on, mutta harvoin. Kumpikaan ei tee paljoakaan aloitteita siihen. Jos mies tekee, en ole häntä torjunut. Ap
Kuulostaa siltä, että teidän suhde on jo kuollu.
Miksi kiusaat miestä? Ei tuossa nyt mitään kovin maata mullistavaa ole tapahtunut. Ole jatkossa myös enemmän vaimo, äläkä pelkästään äiti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No eihän sitä nyt millään voi uskoa että oikeasti olisit eroamassa jonkun yksittäisen pussailun takia. Mies varmaankin uskoo, että rauhoitut siitä ja kaikki jatkuu kuten ennenkin. Etteet nyt sentään lapsillekin aiheuta eron tuskaa jonkun noin vähäpätöisen takia.
Mutta toki, kyllä sinä siitä miehestä eron saat jos haluat. Ja varmaan pärjäätkin, niin kuin muutkin.
Olin miehelle sanonut monta kertaa jo seurusteluaikoina, ennen naimisiinmenoa, että en hyväksy mitään pettämistä ja tulen eroamaan pussailustakin, jos sellaista tapahtuisi. Eli mies kyllä tiesi hyvin kantani asiaan. Ap
Niin varmaan, eikä kukaan kiellä että hän teki väärin. Mutta aika kylmältä ja kovalta tuntuu olla noin ehdoton, jos suhde on muuten hyvä ja siinä lapsiakin jo on. Ja jos siis tämä pussailu on yksittäinen kerta ja jotain merkityksetöntä baarisekoilua, eikä niin että mies olisi rakastunut johonkin toiseen ja tätä pussailisi.
Aika monella ihmisellä on se yksi ehdoton no no, jota ei toisella käytöksessä hyväksy. AP kertoi, että mies on tietoinen ollut asiasta, niin mies silloin sen eron on jo valinnut.
No joo, joskus niistä ehdottomuuksistakin voi sitten joustaa kumminkin, jos toista rakastaa. Minua petettiin 8 vuotta sitten ja minulle pettäminen oli ehdoton ei. Kerrankin lyö tai pettää, niin se on siinä, ajattelin ja tämän jo ennen naimisiin menoa sanoinkin. Mutta kun se tilanne tuli vastaan, ja mies valtavasti katui ja oli lapsiakin jo 2, niin en minä halunnut koko suhdetta ja lasten kotia tuhota sen yhden kännisen pikkujouluerehdyksen takia sittenkään. Hyvä että joustin, koska suhde vain parani tuosta lopulta, kun mies samalla lopetti hieman liiallisen alkoholinkäytön, koska pelästyi itsekin sitä ettei voi luottaa itseensä jos on juovuksissa, että mitä tekee, ja mokailun hinta voi olla kauhea.
Jatkoitko kuitenkin ensimmäisen lyönninkin jälkeen? Eihän se nyt niin ehdotonta ole...
En jatkanut sillä ekaa lyöntiä ei ole tullut, pettämisestä selvittiin avioliittoa jatkaen. Kun elää riittävän vanhaksi niin huomaa että jossain asioissa ei kannata olla ehdoton. Lyömisessä ehkä kannattaa olla mutta suukon takia en heittäisi elämän miestä menemään.
Onko sinulla muutenkin tapana pyörtää kaikki puheesi? Voihan se mies vieläkin lyödä. Aiotko jäädä silloinkin? Eihän se kerran niin ehdotonta ole. Olen keski-ikäinen eli elämänkokemusta löytyy ja lähtisin ensimmäisestä lyönnistä tai pettämisestä. Ei puhettakaan mistään "joustoista", jotka yleensä tapahtuvat aina vaan yhteen suuntaan.
Ei ole mutta ikä tuo asioihin erilaista näkökantaa. Olen naimisissa kaikin puolin hyvän miehen kanssa, jos pussaa vieraan kanssa niin sitten pussaa, ei meidän suhde siihen päättynyt, ei edes satuinnaiseen panoon vieraan kanssa. Toiste ei ole ainakaan jäänyt kiinni, ehkä on jättänyt pettämisen tai sitten osaa peittää jäljet. Olen elämääni tyytyväinen, väkivallan uhkaa en ole koskaan mieheni taholta kokenut. Minulle tämä on hyvä, sinun kannattaa elää niin kuin sinulle on hyvä.
No todellakin elän tavallani, en peläten tauteja tai lehtolapsia. Kukin tavallaan.
Toivottavasti et sitten ylläty aikanasi virkatodistuksia kirkkoherranvirastosta tilatessasi :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se on miehen ihan oma valinta lähteä nuoleskelemaan vierasta naista baarissa ja syyllistä on turha hakea kotoa. Suoraselkäinen jos olisi, ja tosiaan Mies, niin myöntäisi virheensä ja koettaisi edes jollakin tavoin olla pahoillaan tapahtuneesta, eikä syyttelisi vaimoaan ja näyttelisi lobotomiapotilasta.
Kyllä minua joku pussaileminenkin loukkaisi, mutta eniten varmaan se, jos toinen käyttäytyisi ap:n kuvailemalla tavalla. Tulisi sellainen fiilis, että seksikin kuitattaisiin samalla tavalla.
Toisen tunteilla nyt vain täytyy olla niin paljon väliä, että tuollaista ei tee. Humalatila ei ole mikään selitys, joka oikeuttaa toimimaan miten tahansa. Jos kontrolli menee, niin sitten täytyy olla selvinpäin.
Mies oli selvinpäin eikä selittele asiaa millään humalalla. Ei oikeastaan selittele mitenkään. Syyttelee vain minua että en ole huomioinut häntä yhtä paljon kuin ennen lapsia ja että oli minun syy siksi että pussaili. Se tässä pahinta onkin. Ei kai ole pahoillaan, ei ainakaan näytä sitä. Ap
Eli haluat miehen tunnustavan syyllisyytensä johonkin ja olevansa pahoillaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seuraava keissi kehiin kiitos, tää on ny loppuun lypsetty!
Jos tämä aihe ei sinua kiinnosta, niin voit varmaan siirtyä toiseen ketjuun. Aloituksessani kyselin vertaistukea muilta pienten lasten kanssa eronneilta. Että miten he selvisivät erosta. Ap
Miten ero käytännössä vaikuttaa teidän elämään, kun nyt jo olet elänyt kuin yhden vanhemman perhe? Tosin isän panos tulee jatkossa olemaan se n. 150€/kk per lapsi nykyisen palkkapussin sijaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se on miehen ihan oma valinta lähteä nuoleskelemaan vierasta naista baarissa ja syyllistä on turha hakea kotoa. Suoraselkäinen jos olisi, ja tosiaan Mies, niin myöntäisi virheensä ja koettaisi edes jollakin tavoin olla pahoillaan tapahtuneesta, eikä syyttelisi vaimoaan ja näyttelisi lobotomiapotilasta.
Kyllä minua joku pussaileminenkin loukkaisi, mutta eniten varmaan se, jos toinen käyttäytyisi ap:n kuvailemalla tavalla. Tulisi sellainen fiilis, että seksikin kuitattaisiin samalla tavalla.
Toisen tunteilla nyt vain täytyy olla niin paljon väliä, että tuollaista ei tee. Humalatila ei ole mikään selitys, joka oikeuttaa toimimaan miten tahansa. Jos kontrolli menee, niin sitten täytyy olla selvinpäin.
Mies oli selvinpäin eikä selittele asiaa millään humalalla. Ei oikeastaan selittele mitenkään. Syyttelee vain minua että en ole huomioinut häntä yhtä paljon kuin ennen lapsia ja että oli minun syy siksi että pussaili. Se tässä pahinta onkin. Ei kai ole pahoillaan, ei ainakaan näytä sitä. Ap
Okei. Mutta tuo syyttely on joka tapauksessa turhaa. En lukenut koko ketjua, mutta onko mies sitten huomioinut sinua tai selkeästi ilmaissut tarpeitaan läheisyyteen, seksiin, jne? Ei se nyt niinkään ole, että sun tehtävä on vain huomioida, yhtä lailla se mies on parisuhteessa vastuussa läheisyydestä ja sen säilymisestä. Erilaiset elämäntilanteet voivat myös vähentää intiimiä kanssakäymistä, mutta sekin kuuluu elämään, ja ne kaudet on onneksi usein ohimeneviä. Tärkeintä olisi puhua ääneen.
Omassa parisuhteessa ainakin molemmat voivat sanoa ääneen, jos väsyttää tai jos on esimerkiksi kipeä. Jos väsymystä on ollut enemmän (esim. vauvavuosi) niin silti läheisyys on säilynyt, ja sille on löydetty sitten muita keinoja. Tärkeintä olisi molemminpuoleinen kunnioitus ja rehellinen keskustelu, eipä kauheasti sytyttäisi jos mies äkäilisi etten huomioi häntä. Eihän sitä vastuuta voi toiselle kipata!
Mitä sä nyt, ap, itse haluat tehdä? Onko ero oikeasti se mitä haluat? Jos tuntuu että asiasta voisi päästä yli, niin koeta jutella miehen kanssa. Pariterapiassa voi myös käydä yksinkin. Jos taas ero näyttäytyy ainoana vaihtoehtona, niin sitten ei muuta kuin toimeen.
Mies on omasta mielestään huomioinut minua (näin sanoi), minun mielestä taas ei ole. Seksiä meillä on, mutta harvoin. Kumpikaan ei tee paljoakaan aloitteita siihen. Jos mies tekee, en ole häntä torjunut. Ap
Kuulostaa siltä, että teidän suhde on jo kuollu.
Ehkä olisi ollut keskustelun paikka jo pari vuotta sitten.
Mä erosin kun lapset oli 3 ja 2. Kaikki meni yllättävänkin helposti, enkä kertaakaan oo katunut. Lasten isän kanssa hyvät välit ja vuosia mennyt jo 8. Oon myös yrittänyt päästä pettämisestä yli jossain vaiheessa elämää, mutta se on ollut mun elämän hirveimpiä vaiheita. En pystynyt edes nukkua kun heräsin ahdistukseen jatkuvasti. No, sittenhän se petti uudestaan ja juttu oli siinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap onko parisuhdeterapia mitenkään mahdollinen? Kun luottamus menee sen rakentamiseen menee aikaa ja sekään ei mahdollista jos vastapuoli ei halukas tulemaan vastaan vaikka muutosta nähtävissä
Jos toinen nainen jatkaa kuvioissa ymmärrän eron tarpeellisuuden
Jos on 1- ja 3-vuotiaat lapset, jotka suurimmaksi osaksi vain toisen vanhemman vastuulla, niin onhan siinä nyt ihan zombie, eikä kykene harkittuihin ratkaisuihin. Olen sitä mieltä, että avioerot pitäisi kieltää alle 2-vuotiaiden lasten vanhemmilta, ellei ole rikostuomioita tms. Ap kuulostaakin aika hysteeriseltä, ja on selvää, että tapahtumien kuvaus on todella yksipuolinen. Tuo että mies joutuu laittamaan kädet korvilleen kun ap "keskustelee" asiasta kertoo kyllä jo paljon. Ja jos ei kolmeen vuoteen ole jaksanut miestä intiimisti huomioida niin voisi kyllä ihan istua alas ja keskustella pelkästään siitä mitä tälle ongelmalle voisi tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos pussailun takia aina erotaan niin avioliitot olisivat tosi harvinaisia.
Kuinka moni varattu voi väittää, ettei ole koskaan pussannut joissain pippaloissa? Todellinen vakava eroon johtava pettäminen eri asia.
Ymmärrän, että harmittaa ja olet mustasukkainen ja eihän pussailu oikein ole, mutta näin vain joskus tapahtuu. Mutta se ei ole anteeksiantamaton teko jos mies ei ole muuta tehnyt.
Mieti nyt vielä, kaksi noin pientä lasta, olet ilmeisesti hoitovapaalla nyt.
Ei se ero tuo mitään itsestäänselvää autuutta, jos teillä muutoin hyvin.
Mutta jokainen tekee kuinka parhaaksi näkee, mutta mieti nyt kuitenkin. Keskustelua kuitenkin tarvitaan, anna miehelle nyt hetki rauhaa, jospa sitten itse alkaa puhumaan kun huomaa, että olet rauhallisempi. Usein kun asia on pahimmillaan, niin keskustelu leimahtaa helposti ja ei tuota tulosta vaan menee syyttelyksi ja toinen pakenee. Olet suuttunut ja näytät sen, oletan.
En sano, että mies on syytön ja et saisi olla vihainen, mutta kumpi on tarpeellisempi nyt parisuhteen jatkuvuuden kannalta, asiallinen keskustelu vai se, että mies varmaan, varmaan ymmärtää, että on tehnyt väärin.En pysty rakastamaan sellaista miestä, joka petti minua ja minulle pussailu on pettämistä. Miksi jatkaisin avioliittoa, jossa en pysty rakastamaan puolisoani? Syy eroon ei ole pussailu vaan se, että en pysty enää rakastamaan miestä joka toimi kuin toimi. Ap
Ok, sitten eroat.
Mutta olet ilmeisesti melko nuori ja ehdoton. Kun joskus alat tapailla uusia miehiä, ei voi olla koskaan takeita, että hekään täyttävät niitä standardeja joita miehille asetat, jos nyt ovat 100 % uskollisia (eivät välttämättä ole) saattaa taas olla jokin muu juttu, jota et hyväksy.
Kirjoituksistasi päätellen vanhempana naisena en oikein usko, että tuo pussailu on ainoa ehto, joita miehellesi asetat tai olet asettanut.
Muista, että rakkaus on pitkämielinen, ei tarvitse kaikkea hyväksyä, mutta oikeassa elämässä on niinkin, että joskus täytyy hiukan antaa anteeksi sellaistakin, jota ei ole aikaisemmin luullut antavansa.
Jos rakkautesi miestäsi kohtaan nyt loppunut tuohon pusuun, niin sitten se on niin. Ilmoita se miehellesi, mitään muita keskusteluja ei sitten tarvita pussausasian tiimoilta koska se on turhaa ei johda mihinkään eikä muuta asioita, olet päätökseksi jo tehnyt.
Ehkä mies siksi sulkeekin nyt korvansa ja poistuu, minäkin niin tässä tilanteessa tekisin.
Nyt ensin haet vuokra-asuntoa. Sitten eropaperit vetämään ja varaat ajan lastenvalvojalle. Kyllä sinä pärjäät!! Jos tuntuu liian raskaalta, niin puhu neuvolassa asiasta. Miehesi käytös on täysin ala-arvoista. Minuakin loukkaisi varmasti enemmän tuo vähättely ja MINUN syyttely. Kertoo paljon miehen luonteesta. Ei varmasti usko, että oikeasti eroat ja luulee voivansa tehdä mitä vain. En ymmärrä näitä joitain töhöjen kommentteja, että yhden pusun takia ei erota yms. Itse voisin luultavasti antaa pusun anteeksi, jos mies osoittaisi katumusta, mutta tuo miehesi käytös on käsittämätöntä. Kerta hän noin vähättelee tapahtunutta, niin itse uskoisin kyllä, ettei ollut ensimmäinen kerta. Ala heti tänään hoitamaan asioita. Voimia!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yllätys että mies hakee läheisyyttä kun kotoa ei sitä saa.
Juu niin on. Meillä miehellä on hyvin pieni pili ja se on huono panemaan, siksi minulla on muutama nuori uros, joilta saan hyvää seksiä. Pettäkää naiset niitä möhömahaisia miehiänne. Siten jaksaa arkea, eroatte sitten kun lapset lähtee opiskelemaan, omaisuudesta otatte tietysti puolet.
Vierailija kirjoitti:
Kun olin nuori vaimo niin pussaamine olisi ollut minullekin pettämistä ja ehkä jopa eron syy. Nyt, 30 vuoden avioliiton jälkeen edes satunnainen seksi vieraan kanssa ei aiheuttaisi avioeroa ellei pettäjä sitä haluaisi. Jos miehelläni olisi pitkä salasuhde niin se olisi ovi avioeroon.
Kun on nähnyt paljon eroja ympärillä ystävissä ja tuttavissa ja niiden erojen seurauksia niin sitä oppii näkemään mikä kannattaa ja mikä ei.
Minulla mieheni yksittäinen vieraan naisen kanssa pussaaminen olisi peiliin katsomisen paikka. Miksi joku toinen kiinnostaa enkä minä. Ja toisaalta kysyisin mieheläni pussasiko hän sitä naista vai nainen häntä, silläkin on merkitystä.
Kynnysmatto mikä kynnysmatto.
En olisi ehkä pussailun takia valmis hajottamaan perhettä, jos kaikki muuten on ns. kunnossa ja elämä miehen kanssa sujuu. Mutta se, ettei hän keskustele asiasta kanssasi tai pahoittele asiaa, on sellainen hälytysmerkki, mitä en voisi ohittaa.
Eli eroaisin, jos tunteitani ei otettaisi huomioon, eikä asioita suostuttaisi käymään läpi. En pusun takia.
Luin tämän kullanarvoisen neuvon toisaalta, mutta tämä on niin kultainen ohje. Keität äidin maksamakkarakeittoa, mutta ei ihan mihin tahansa veteen, vaan oikein makaronin keitinveteen. Täydellä vatsalla sitten on ihana keskustella, eikö vaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No eihän sitä nyt millään voi uskoa että oikeasti olisit eroamassa jonkun yksittäisen pussailun takia. Mies varmaankin uskoo, että rauhoitut siitä ja kaikki jatkuu kuten ennenkin. Etteet nyt sentään lapsillekin aiheuta eron tuskaa jonkun noin vähäpätöisen takia.
Mutta toki, kyllä sinä siitä miehestä eron saat jos haluat. Ja varmaan pärjäätkin, niin kuin muutkin.
Olin miehelle sanonut monta kertaa jo seurusteluaikoina, ennen naimisiinmenoa, että en hyväksy mitään pettämistä ja tulen eroamaan pussailustakin, jos sellaista tapahtuisi. Eli mies kyllä tiesi hyvin kantani asiaan. Ap
Hui! Nyt äkkiä eroamaan että et joudu perumaan puheitasi.
Vierailija kirjoitti:
Jos on 1- ja 3-vuotiaat lapset, jotka suurimmaksi osaksi vain toisen vanhemman vastuulla, niin onhan siinä nyt ihan zombie, eikä kykene harkittuihin ratkaisuihin. Olen sitä mieltä, että avioerot pitäisi kieltää alle 2-vuotiaiden lasten vanhemmilta, ellei ole rikostuomioita tms. Ap kuulostaakin aika hysteeriseltä, ja on selvää, että tapahtumien kuvaus on todella yksipuolinen. Tuo että mies joutuu laittamaan kädet korvilleen kun ap "keskustelee" asiasta kertoo kyllä jo paljon. Ja jos ei kolmeen vuoteen ole jaksanut miestä intiimisti huomioida niin voisi kyllä ihan istua alas ja keskustella pelkästään siitä mitä tälle ongelmalle voisi tehdä.
Ap ei tee ratkaisua "zombiena". Hänhän on jo kertonut useasti, että on aina ollut tätä mieltä ja sen myös kertonut miehelle. Hän siis toimii kuten ajattelikin silloin kun on pohtinut, mikä olisi hänelle oikea ja hyvä ratkaisu tällaisessa tilanteessa.
Mies on omasta mielestään huomioinut minua (näin sanoi), minun mielestä taas ei ole. Seksiä meillä on, mutta harvoin. Kumpikaan ei tee paljoakaan aloitteita siihen. Jos mies tekee, en ole häntä torjunut. Ap