Lue keskustelun säännöt.
Mies petti lauantaina, meillä pienet lapset ja minä haluan erota, mies on kuin mitään ei olisi tapahtunut
30.07.2019 |
Sain yhteiseltä tutulta kuulla, että mieheni oli baarissa pussaillut jonkun naisen kanssa lauantaina, tämä tuttu oli nähnyt. Mies ei ollut humalassa ja tuli melko aikaisin yöksi kotiin, joten varmaan jäi pussailuksi, mutta minulle se on pettämistä ja mies tietää, että en hyväksy minkäänlaista pettämistä edes pussailua. Mies ei millään tavalla kieltänyt asiaa kun sanoin että sain kuulla tutulta mitä hän oli nähnyt (eli siis myöntää koko jutun). Mutta vähättelee tapahtunutta, on kuin mitään ei olisi tapahtunut ja syyttää vain minua siitä, että en ole huomioinut häntä riittävästi, niin siksi hän teki mitä teki.
Sanoin miehelle siinä heti, että haluan eron koska hän petti. Mies ei suostu kuuntelemaan minua eikä keskustelemaan asiasta, alkaa vain syyttelemään minua siitä että en ole huomioinut. Meillä on kaksi pientä lasta, kolmevuotias ja yksivuotias ja pikkulapsiarki on aika rankkaa niin en olekaan huomioinut samoin kuin ennen lapsia, en edes ehtisi tässä arjessa millään.
Olen todella ahdistunut tilanteesta. Joudun nyt järjestämään itselleni uuden elämän yksin lasten kanssa, muuttamaan, etsimään uuden asunnon jne. Meillä ei ole juurikaan tukiverkkoja, niin jään ihan yksin. En tiedä vielä miten paljon mies aikoo tavata lapsia sitten eron jälkeen, mutta saa tietenkin tavata niin paljon kuin haluaa. Hänellä vain on aika kiireinen työ, joten... Ahdistaa erota, mutta ei ole vaihtoehtoa, koska en voi enää rakastaa miestä, joka on pettänyt minua etenkin kun mies vähättelee koko asiaa ja syyttelee minua tapahtuneesta. Ahdistaa jäädä lasten kanssa yksin. Miten selviän arjesta? Miten selviän taloudellisesti? Miten jaksan?
Miksi mies on kuin mitään ei olisi tapahtunut? Hän vaikuttaa iloiselta ja käyttäytyy kuin meillä olisi kaikki hyvin ja kuin ennenkin, sivuuttaa kaiken tulevaan eroon liittyvän. Kun alan puhumaan erosta niin laittaa kädet korville tai menee toiseen huoneeseen. Ja muutaman minuutin päästä on taas kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Onko kukaan ollut vastaavassa tilanteessa? Miten selvisit erosta?
Kommentit (693)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän erikoinen koko tämä tarina... Hakiko miehesi kenties huomiotasi tällä? Mikä teillä ollut tilanne kotona aikaisemmin? Onko muita ongelmia?
Aika nopeasti ihmiset kyllä eroamassa. Puhu miehesi kanssa ja anna ajan kulua. Yritä saada itse asioita paremmaksi kotona, jotta miehesi (ja itse tietysti myös) olisi tyytyväinen kotitilanteeseen. Erota kerkeää aina, unohda se nyt tässä vaiheessa. Puhukaa asioista.
Muita ongelmia on pikkulapsiarjen rankkuus ja se että molemmat on siitä aika väsyneitä. Ei minulla ole aikaa saada asioita paremmaksi kuin nyt arjessa, minun aika menee näihin lapsiin ja kotiin ja arkeen, teen jo nyt niin paljon kuin vain ehdin. Meillä ei ole sellaisia mummoja ja kummeja, jotka hoitaisivat lapsia. Ap
Eli sinä olet elänyt siellä kuplassasi ja mies on ollut kaiken tämän ulkopuolella?
Missä kuplassa? Olen elänyt kahta pientä lasta hoitaen. Se täyttää koko arjen vaikka ei itse haluaisikaan koko arkea siihen käyttää, tiedoksi sinulle. Mies käy töissä, hänellä on kiireinen työ ja välillä työmatkojakin. Ap
Eli olet hukannut itsesi lapsiin ja unohtanut parisuhteen. Miehesi ei elä samaa arkea kuin sinä. Henellä on kodin ulkopuolinen maailma johon hän kaipaa myös sinua. Sinun kupla on koti ja lapset eikä siihen mahdu mies joka kenties vielä tekee kotona kaiken väärin ja liian vähän.
-ohis-
Miten minä tästä irrottaudun sinne kodin ulkopuoliseen elämään miehen kanssa, kun meillä ei ole niitä kummeja ja mummeja hoitamassa lapsia, mies ei ole halunnut että palkkaisimme ulkopuolisen lastenhoitajan? Mies itse tekee pitkiä työpäiviä ja työmatkoja, joten sitä ns. omaa aikaakin minulla on vain vähän. Ap
Lapsiko olet? Nyt vielä odotat mieheltä lupaa, että voit ottaa eron?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerro sitten ap kun olet täyttänyt avioeropaperit ja laittanut ne postiin - muuten ei välijorinasi oikein kiinnostele.
Ap. Sinuna sanoisin nyt miehelle, että joko asiasta puhutaan tai sitten oikeasti lähdet sitä eroa hakemaan. Ja sitten jos ei puhuminen ala maistua, niin tosiaan haet sitä eroa. Se on aika äkkiä tehty.
Oikeasti AP on tossukkavässykkä koti-iskä, jonka muija on pyöriny yöelämässä pusuhuulet törröllään.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se on miehen ihan oma valinta lähteä nuoleskelemaan vierasta naista baarissa ja syyllistä on turha hakea kotoa. Suoraselkäinen jos olisi, ja tosiaan Mies, niin myöntäisi virheensä ja koettaisi edes jollakin tavoin olla pahoillaan tapahtuneesta, eikä syyttelisi vaimoaan ja näyttelisi lobotomiapotilasta.
Kyllä minua joku pussaileminenkin loukkaisi, mutta eniten varmaan se, jos toinen käyttäytyisi ap:n kuvailemalla tavalla. Tulisi sellainen fiilis, että seksikin kuitattaisiin samalla tavalla.
Toisen tunteilla nyt vain täytyy olla niin paljon väliä, että tuollaista ei tee. Humalatila ei ole mikään selitys, joka oikeuttaa toimimaan miten tahansa. Jos kontrolli menee, niin sitten täytyy olla selvinpäin.
Mies oli selvinpäin eikä selittele asiaa millään humalalla. Ei oikeastaan selittele mitenkään. Syyttelee vain minua että en ole huomioinut häntä yhtä paljon kuin ennen lapsia ja että oli minun syy siksi että pussaili. Se tässä pahinta onkin. Ei kai ole pahoillaan, ei ainakaan näytä sitä. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos pussailun takia aina erotaan niin avioliitot olisivat tosi harvinaisia.
Kuinka moni varattu voi väittää, ettei ole koskaan pussannut joissain pippaloissa? Todellinen vakava eroon johtava pettäminen eri asia.
Ymmärrän, että harmittaa ja olet mustasukkainen ja eihän pussailu oikein ole, mutta näin vain joskus tapahtuu. Mutta se ei ole anteeksiantamaton teko jos mies ei ole muuta tehnyt.
Mieti nyt vielä, kaksi noin pientä lasta, olet ilmeisesti hoitovapaalla nyt.
Ei se ero tuo mitään itsestäänselvää autuutta, jos teillä muutoin hyvin.
Mutta jokainen tekee kuinka parhaaksi näkee, mutta mieti nyt kuitenkin. Keskustelua kuitenkin tarvitaan, anna miehelle nyt hetki rauhaa, jospa sitten itse alkaa puhumaan kun huomaa, että olet rauhallisempi. Usein kun asia on pahimmillaan, niin keskustelu leimahtaa helposti ja ei tuota tulosta vaan menee syyttelyksi ja toinen pakenee. Olet suuttunut ja näytät sen, oletan.
En sano, että mies on syytön ja et saisi olla vihainen, mutta kumpi on tarpeellisempi nyt parisuhteen jatkuvuuden kannalta, asiallinen keskustelu vai se, että mies varmaan, varmaan ymmärtää, että on tehnyt väärin.
Vierailija kirjoitti:
Oikeasti AP on tossukkavässykkä koti-iskä, jonka muija on pyöriny yöelämässä pusuhuulet törröllään.
Ja p*rse pitkällä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän erikoinen koko tämä tarina... Hakiko miehesi kenties huomiotasi tällä? Mikä teillä ollut tilanne kotona aikaisemmin? Onko muita ongelmia?
Aika nopeasti ihmiset kyllä eroamassa. Puhu miehesi kanssa ja anna ajan kulua. Yritä saada itse asioita paremmaksi kotona, jotta miehesi (ja itse tietysti myös) olisi tyytyväinen kotitilanteeseen. Erota kerkeää aina, unohda se nyt tässä vaiheessa. Puhukaa asioista.
Muita ongelmia on pikkulapsiarjen rankkuus ja se että molemmat on siitä aika väsyneitä. Ei minulla ole aikaa saada asioita paremmaksi kuin nyt arjessa, minun aika menee näihin lapsiin ja kotiin ja arkeen, teen jo nyt niin paljon kuin vain ehdin. Meillä ei ole sellaisia mummoja ja kummeja, jotka hoitaisivat lapsia. Ap
Eli sinä olet elänyt siellä kuplassasi ja mies on ollut kaiken tämän ulkopuolella?
Missä kuplassa? Olen elänyt kahta pientä lasta hoitaen. Se täyttää koko arjen vaikka ei itse haluaisikaan koko arkea siihen käyttää, tiedoksi sinulle. Mies käy töissä, hänellä on kiireinen työ ja välillä työmatkojakin. Ap
Eli olet hukannut itsesi lapsiin ja unohtanut parisuhteen. Miehesi ei elä samaa arkea kuin sinä. Henellä on kodin ulkopuolinen maailma johon hän kaipaa myös sinua. Sinun kupla on koti ja lapset eikä siihen mahdu mies joka kenties vielä tekee kotona kaiken väärin ja liian vähän.
-ohis-
Miten minä tästä irrottaudun sinne kodin ulkopuoliseen elämään miehen kanssa, kun meillä ei ole niitä kummeja ja mummeja hoitamassa lapsia, mies ei ole halunnut että palkkaisimme ulkopuolisen lastenhoitajan? Mies itse tekee pitkiä työpäiviä ja työmatkoja, joten sitä ns. omaa aikaakin minulla on vain vähän. Ap
Alan olla sitä mieltä etten yhtään ihmettele miehesi tekoa...
Muista että jatkossa olet vaimo joka erosi suukon takia miehestään.
Olin puhunut miehelle jo ennen naimisiinmenoa, että jos on jotain pussailua niin otan siitä eron. Eli olin miettinyt asian jo valmiiksi vuosia sitten ja kertonut miehelle. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No eihän sitä nyt millään voi uskoa että oikeasti olisit eroamassa jonkun yksittäisen pussailun takia. Mies varmaankin uskoo, että rauhoitut siitä ja kaikki jatkuu kuten ennenkin. Etteet nyt sentään lapsillekin aiheuta eron tuskaa jonkun noin vähäpätöisen takia.
Mutta toki, kyllä sinä siitä miehestä eron saat jos haluat. Ja varmaan pärjäätkin, niin kuin muutkin.
Olin miehelle sanonut monta kertaa jo seurusteluaikoina, ennen naimisiinmenoa, että en hyväksy mitään pettämistä ja tulen eroamaan pussailustakin, jos sellaista tapahtuisi. Eli mies kyllä tiesi hyvin kantani asiaan. Ap
Niin varmaan, eikä kukaan kiellä että hän teki väärin. Mutta aika kylmältä ja kovalta tuntuu olla noin ehdoton, jos suhde on muuten hyvä ja siinä lapsiakin jo on. Ja jos siis tämä pussailu on yksittäinen kerta ja jotain merkityksetöntä baarisekoilua, eikä niin että mies olisi rakastunut johonkin toiseen ja tätä pussailisi.
Aika monella ihmisellä on se yksi ehdoton no no, jota ei toisella käytöksessä hyväksy. AP kertoi, että mies on tietoinen ollut asiasta, niin mies silloin sen eron on jo valinnut.
No joo, joskus niistä ehdottomuuksistakin voi sitten joustaa kumminkin, jos toista rakastaa. Minua petettiin 8 vuotta sitten ja minulle pettäminen oli ehdoton ei. Kerrankin lyö tai pettää, niin se on siinä, ajattelin ja tämän jo ennen naimisiin menoa sanoinkin. Mutta kun se tilanne tuli vastaan, ja mies valtavasti katui ja oli lapsiakin jo 2, niin en minä halunnut koko suhdetta ja lasten kotia tuhota sen yhden kännisen pikkujouluerehdyksen takia sittenkään. Hyvä että joustin, koska suhde vain parani tuosta lopulta, kun mies samalla lopetti hieman liiallisen alkoholinkäytön, koska pelästyi itsekin sitä ettei voi luottaa itseensä jos on juovuksissa, että mitä tekee, ja mokailun hinta voi olla kauhea.
Jatkoitko kuitenkin ensimmäisen lyönninkin jälkeen? Eihän se nyt niin ehdotonta ole...
En jatkanut sillä ekaa lyöntiä ei ole tullut, pettämisestä selvittiin avioliittoa jatkaen. Kun elää riittävän vanhaksi niin huomaa että jossain asioissa ei kannata olla ehdoton. Lyömisessä ehkä kannattaa olla mutta suukon takia en heittäisi elämän miestä menemään.
Onko sinulla muutenkin tapana pyörtää kaikki puheesi? Voihan se mies vieläkin lyödä. Aiotko jäädä silloinkin? Eihän se kerran niin ehdotonta ole. Olen keski-ikäinen eli elämänkokemusta löytyy ja lähtisin ensimmäisestä lyönnistä tai pettämisestä. Ei puhettakaan mistään "joustoista", jotka yleensä tapahtuvat aina vaan yhteen suuntaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän erikoinen koko tämä tarina... Hakiko miehesi kenties huomiotasi tällä? Mikä teillä ollut tilanne kotona aikaisemmin? Onko muita ongelmia?
Aika nopeasti ihmiset kyllä eroamassa. Puhu miehesi kanssa ja anna ajan kulua. Yritä saada itse asioita paremmaksi kotona, jotta miehesi (ja itse tietysti myös) olisi tyytyväinen kotitilanteeseen. Erota kerkeää aina, unohda se nyt tässä vaiheessa. Puhukaa asioista.
Muita ongelmia on pikkulapsiarjen rankkuus ja se että molemmat on siitä aika väsyneitä. Ei minulla ole aikaa saada asioita paremmaksi kuin nyt arjessa, minun aika menee näihin lapsiin ja kotiin ja arkeen, teen jo nyt niin paljon kuin vain ehdin. Meillä ei ole sellaisia mummoja ja kummeja, jotka hoitaisivat lapsia. Ap
Eli sinä olet elänyt siellä kuplassasi ja mies on ollut kaiken tämän ulkopuolella?
Missä kuplassa? Olen elänyt kahta pientä lasta hoitaen. Se täyttää koko arjen vaikka ei itse haluaisikaan koko arkea siihen käyttää, tiedoksi sinulle. Mies käy töissä, hänellä on kiireinen työ ja välillä työmatkojakin. Ap
Sinä ja lapset.
Oletko ihan pihalla elämästä? Jos toinen on lasten hoitamisen vuoksi kotona ja toinen töissä, niin käytännössä se kotonaoleva on enemmän lasten kanssa. Ja mieheni haluaa olla töissä, hän ei halunnut jäädä hoitovapaalle itse. Ap
Totta kai lapsi kulta, mutta silti sille toiselle annetaan myös sitä tilaa olla niiden lasten kanssa tai käy näin.
Miksi vähättelet minua tuollaisilla lapsi kulta -ilmaisuilla? Et ole yhtään ylempiarvoinen kuin minä, nainen jota et edes tunne.
Ja tiedoksesi, että mies on saanut olla lasten kanssa niin paljon kuin on halunnut ja töiltään ehtinyt enkä minä ole ollut siinä vieressä vahtimassa.
Ap
Siksi kun käyttäydyt kuin pahin marttyyri sitten jeesuksen.
Vierailija kirjoitti:
Jos pussailun takia aina erotaan niin avioliitot olisivat tosi harvinaisia.
Kuinka moni varattu voi väittää, ettei ole koskaan pussannut joissain pippaloissa? Todellinen vakava eroon johtava pettäminen eri asia.
Ymmärrän, että harmittaa ja olet mustasukkainen ja eihän pussailu oikein ole, mutta näin vain joskus tapahtuu. Mutta se ei ole anteeksiantamaton teko jos mies ei ole muuta tehnyt.
Mieti nyt vielä, kaksi noin pientä lasta, olet ilmeisesti hoitovapaalla nyt.
Ei se ero tuo mitään itsestäänselvää autuutta, jos teillä muutoin hyvin.
Mutta jokainen tekee kuinka parhaaksi näkee, mutta mieti nyt kuitenkin. Keskustelua kuitenkin tarvitaan, anna miehelle nyt hetki rauhaa, jospa sitten itse alkaa puhumaan kun huomaa, että olet rauhallisempi. Usein kun asia on pahimmillaan, niin keskustelu leimahtaa helposti ja ei tuota tulosta vaan menee syyttelyksi ja toinen pakenee. Olet suuttunut ja näytät sen, oletan.
En sano, että mies on syytön ja et saisi olla vihainen, mutta kumpi on tarpeellisempi nyt parisuhteen jatkuvuuden kannalta, asiallinen keskustelu vai se, että mies varmaan, varmaan ymmärtää, että on tehnyt väärin.
En pysty rakastamaan sellaista miestä, joka petti minua ja minulle pussailu on pettämistä. Miksi jatkaisin avioliittoa, jossa en pysty rakastamaan puolisoani? Syy eroon ei ole pussailu vaan se, että en pysty enää rakastamaan miestä joka toimi kuin toimi. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun olin nuori vaimo niin pussaamine olisi ollut minullekin pettämistä ja ehkä jopa eron syy. Nyt, 30 vuoden avioliiton jälkeen edes satunnainen seksi vieraan kanssa ei aiheuttaisi avioeroa ellei pettäjä sitä haluaisi. Jos miehelläni olisi pitkä salasuhde niin se olisi ovi avioeroon.
Kun on nähnyt paljon eroja ympärillä ystävissä ja tuttavissa ja niiden erojen seurauksia niin sitä oppii näkemään mikä kannattaa ja mikä ei.
Minulla mieheni yksittäinen vieraan naisen kanssa pussaaminen olisi peiliin katsomisen paikka. Miksi joku toinen kiinnostaa enkä minä. Ja toisaalta kysyisin mieheläni pussasiko hän sitä naista vai nainen häntä, silläkin on merkitystä.
Monelta nyt näyttää unohtuvan tuo miehen loukkaava käytös pussailun jälkeen. Kysellään miksi ihmeessä erota pikku pusun seurauksena... Noh
a) Ap on tehnyt alusta asti miehelle selväksi, että pettämisen raja menee pusussa
Tämän pitäisi jo riittää. Jokainen asettaa omat rajansa eikä niihin ole muilla sanomista. Mutta siihen päälle, että mies petti täysin heidän rajansa
b) Mies käytöksellään edelleen laiminlyö apn täysin, kun ei suostu asiaa käsittelemään vaikka itse petti
Ero on enemmän kuin hyväksyttävää. Eikai kukaan siedä tuollaista käytöstä ihmiseltä, jonka pitäisi olla se rakkain ja tahtoa pelkkää hyvää aplle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän erikoinen koko tämä tarina... Hakiko miehesi kenties huomiotasi tällä? Mikä teillä ollut tilanne kotona aikaisemmin? Onko muita ongelmia?
Aika nopeasti ihmiset kyllä eroamassa. Puhu miehesi kanssa ja anna ajan kulua. Yritä saada itse asioita paremmaksi kotona, jotta miehesi (ja itse tietysti myös) olisi tyytyväinen kotitilanteeseen. Erota kerkeää aina, unohda se nyt tässä vaiheessa. Puhukaa asioista.
Muita ongelmia on pikkulapsiarjen rankkuus ja se että molemmat on siitä aika väsyneitä. Ei minulla ole aikaa saada asioita paremmaksi kuin nyt arjessa, minun aika menee näihin lapsiin ja kotiin ja arkeen, teen jo nyt niin paljon kuin vain ehdin. Meillä ei ole sellaisia mummoja ja kummeja, jotka hoitaisivat lapsia. Ap
Eli sinä olet elänyt siellä kuplassasi ja mies on ollut kaiken tämän ulkopuolella?
Missä kuplassa? Olen elänyt kahta pientä lasta hoitaen. Se täyttää koko arjen vaikka ei itse haluaisikaan koko arkea siihen käyttää, tiedoksi sinulle. Mies käy töissä, hänellä on kiireinen työ ja välillä työmatkojakin. Ap
Eli olet hukannut itsesi lapsiin ja unohtanut parisuhteen. Miehesi ei elä samaa arkea kuin sinä. Henellä on kodin ulkopuolinen maailma johon hän kaipaa myös sinua. Sinun kupla on koti ja lapset eikä siihen mahdu mies joka kenties vielä tekee kotona kaiken väärin ja liian vähän.
-ohis-
Miten minä tästä irrottaudun sinne kodin ulkopuoliseen elämään miehen kanssa, kun meillä ei ole niitä kummeja ja mummeja hoitamassa lapsia, mies ei ole halunnut että palkkaisimme ulkopuolisen lastenhoitajan? Mies itse tekee pitkiä työpäiviä ja työmatkoja, joten sitä ns. omaa aikaakin minulla on vain vähän. Ap
Alan olla sitä mieltä etten yhtään ihmettele miehesi tekoa...
Muista että jatkossa olet vaimo joka erosi suukon takia miehestään.
Olin puhunut miehelle jo ennen naimisiinmenoa, että jos on jotain pussailua niin otan siitä eron. Eli olin miettinyt asian jo valmiiksi vuosia sitten ja kertonut miehelle. Ap
Ja nyt kun pitäisi ottaa sitä todellista vastuuta omista sanoistasi sinä vain kiukuttelet kuin pikkulapsi.
Vierailija kirjoitti:
Jos pussailun takia aina erotaan niin avioliitot olisivat tosi harvinaisia.
Kuinka moni varattu voi väittää, ettei ole koskaan pussannut joissain pippaloissa? Todellinen vakava eroon johtava pettäminen eri asia.
Ymmärrän, että harmittaa ja olet mustasukkainen ja eihän pussailu oikein ole, mutta näin vain joskus tapahtuu. Mutta se ei ole anteeksiantamaton teko jos mies ei ole muuta tehnyt.
Mieti nyt vielä, kaksi noin pientä lasta, olet ilmeisesti hoitovapaalla nyt.
Ei se ero tuo mitään itsestäänselvää autuutta, jos teillä muutoin hyvin.
Mutta jokainen tekee kuinka parhaaksi näkee, mutta mieti nyt kuitenkin. Keskustelua kuitenkin tarvitaan, anna miehelle nyt hetki rauhaa, jospa sitten itse alkaa puhumaan kun huomaa, että olet rauhallisempi. Usein kun asia on pahimmillaan, niin keskustelu leimahtaa helposti ja ei tuota tulosta vaan menee syyttelyksi ja toinen pakenee. Olet suuttunut ja näytät sen, oletan.
En sano, että mies on syytön ja et saisi olla vihainen, mutta kumpi on tarpeellisempi nyt parisuhteen jatkuvuuden kannalta, asiallinen keskustelu vai se, että mies varmaan, varmaan ymmärtää, että on tehnyt väärin.
Minä en väitä, vaan voin kertoa faktana etten ole pussaillut muita miehiä avioliittoni aikana enkä sitä tule tekemään. Minulle ei muutenkaan vain "tapahdu asioita". Ihme selittelyä taas omaksi parhaaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
MIKSI haluaisit puhua miehesi kanssa erosta? Olit jo tehnyt hänelle selväksi, että sinusta pussailu on pettämistä ja pettämisestä seuraa avioero. Kyllä niistä lasten huoltajuuksista, elatusmaksuista, omaisuuden osituksesta yms ppuhutaan sitten, kun olet hakenut avioeroa ja se astuu voimaan. Ei niistä tarvitse nyt puhua.
Aikoinaan sanoin exälleni, että mua lyödään vain kerran. Meni vuosia ja erään riidan päätteeksi mies löi mua. Ei mulla ollut mitään tarvetta puhua exän kanssa erosta vaan laitoin eropaperit samantien vetämään. Käytännön asioista puhuttiin vasta sitten, kun ne olivat ajankohtaisia. Itse erosta ei puhuttu mitään, koska ei siinä ollut mitään puhuttavaa.
Siksi koska en kestä sitä, että hän esittää kaiken olevan meidän välillä todella hyvin. Se tuntuu ihan sairaalta, kun tässä joudun kuitenkin oman ahdistuksen kanssa hoitamaan lapsia ja jaksamaan tätä arkea.
Ap
No miehesi mielestä kaikki on hyvin. Hän ei ehkä edes usko, että olet tosissasi koko eron kanssa. Tai sitten hänelle on ihan ok, että eroatte. Hae eroa nyt äläkä odota keskusteluja asiasta miehesi kanssa. Ala järjestellä omaa elämääsi. Mitä nopeammin pääset omillesi, sitä nopeammin pääset ahdistuksestasikin eroon. Puhumisessa olisi järkeä vain siinä tapauksessa, että vielä harkitsisit avioliiton jatkamista. Et kuitenkaan edes harkitse, joten unohda puhumiset ja ala toimia.
Ketä oikeasti kiinnostaa ap:n joutava pähkäily, ei ketään. Sen sijaan on mukava kuulla miten ap ratkaisi asian. Tule sitten kertomaan ap miten homma meni ja jätä tämä lörinäpuoli palstalle vähemmälle. Sun ajatukset asiasta on jo kuultu useampaan kertaan eikä niissä nyt kummoisesti sisältöä ole enempään keskusteluun.
Jospa se tuttusi onkin nähnyt omiaan tai haluaa vaan sekottaa pakkaa? TAI miehesi on käskenyt sanomaan sulle "totuuksia". Nämä tuttujen tiedot ovat aina vähän kyseenalaista informaatiota.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No eihän sitä nyt millään voi uskoa että oikeasti olisit eroamassa jonkun yksittäisen pussailun takia. Mies varmaankin uskoo, että rauhoitut siitä ja kaikki jatkuu kuten ennenkin. Etteet nyt sentään lapsillekin aiheuta eron tuskaa jonkun noin vähäpätöisen takia.
Mutta toki, kyllä sinä siitä miehestä eron saat jos haluat. Ja varmaan pärjäätkin, niin kuin muutkin.
Olin miehelle sanonut monta kertaa jo seurusteluaikoina, ennen naimisiinmenoa, että en hyväksy mitään pettämistä ja tulen eroamaan pussailustakin, jos sellaista tapahtuisi. Eli mies kyllä tiesi hyvin kantani asiaan. Ap
Niin varmaan, eikä kukaan kiellä että hän teki väärin. Mutta aika kylmältä ja kovalta tuntuu olla noin ehdoton, jos suhde on muuten hyvä ja siinä lapsiakin jo on. Ja jos siis tämä pussailu on yksittäinen kerta ja jotain merkityksetöntä baarisekoilua, eikä niin että mies olisi rakastunut johonkin toiseen ja tätä pussailisi.
Aika monella ihmisellä on se yksi ehdoton no no, jota ei toisella käytöksessä hyväksy. AP kertoi, että mies on tietoinen ollut asiasta, niin mies silloin sen eron on jo valinnut.
No joo, joskus niistä ehdottomuuksistakin voi sitten joustaa kumminkin, jos toista rakastaa. Minua petettiin 8 vuotta sitten ja minulle pettäminen oli ehdoton ei. Kerrankin lyö tai pettää, niin se on siinä, ajattelin ja tämän jo ennen naimisiin menoa sanoinkin. Mutta kun se tilanne tuli vastaan, ja mies valtavasti katui ja oli lapsiakin jo 2, niin en minä halunnut koko suhdetta ja lasten kotia tuhota sen yhden kännisen pikkujouluerehdyksen takia sittenkään. Hyvä että joustin, koska suhde vain parani tuosta lopulta, kun mies samalla lopetti hieman liiallisen alkoholinkäytön, koska pelästyi itsekin sitä ettei voi luottaa itseensä jos on juovuksissa, että mitä tekee, ja mokailun hinta voi olla kauhea.
Jatkoitko kuitenkin ensimmäisen lyönninkin jälkeen? Eihän se nyt niin ehdotonta ole...
En jatkanut sillä ekaa lyöntiä ei ole tullut, pettämisestä selvittiin avioliittoa jatkaen. Kun elää riittävän vanhaksi niin huomaa että jossain asioissa ei kannata olla ehdoton. Lyömisessä ehkä kannattaa olla mutta suukon takia en heittäisi elämän miestä menemään.
Onko sinulla muutenkin tapana pyörtää kaikki puheesi? Voihan se mies vieläkin lyödä. Aiotko jäädä silloinkin? Eihän se kerran niin ehdotonta ole. Olen keski-ikäinen eli elämänkokemusta löytyy ja lähtisin ensimmäisestä lyönnistä tai pettämisestä. Ei puhettakaan mistään "joustoista", jotka yleensä tapahtuvat aina vaan yhteen suuntaan.
Ei ole mutta ikä tuo asioihin erilaista näkökantaa. Olen naimisissa kaikin puolin hyvän miehen kanssa, jos pussaa vieraan kanssa niin sitten pussaa, ei meidän suhde siihen päättynyt, ei edes satuinnaiseen panoon vieraan kanssa. Toiste ei ole ainakaan jäänyt kiinni, ehkä on jättänyt pettämisen tai sitten osaa peittää jäljet. Olen elämääni tyytyväinen, väkivallan uhkaa en ole koskaan mieheni taholta kokenut. Minulle tämä on hyvä, sinun kannattaa elää niin kuin sinulle on hyvä.
Alan olla sitä mieltä etten yhtään ihmettele miehesi tekoa...
Muista että jatkossa olet vaimo joka erosi suukon takia miehestään.