Lue keskustelun säännöt.
Mies petti lauantaina, meillä pienet lapset ja minä haluan erota, mies on kuin mitään ei olisi tapahtunut
30.07.2019 |
Sain yhteiseltä tutulta kuulla, että mieheni oli baarissa pussaillut jonkun naisen kanssa lauantaina, tämä tuttu oli nähnyt. Mies ei ollut humalassa ja tuli melko aikaisin yöksi kotiin, joten varmaan jäi pussailuksi, mutta minulle se on pettämistä ja mies tietää, että en hyväksy minkäänlaista pettämistä edes pussailua. Mies ei millään tavalla kieltänyt asiaa kun sanoin että sain kuulla tutulta mitä hän oli nähnyt (eli siis myöntää koko jutun). Mutta vähättelee tapahtunutta, on kuin mitään ei olisi tapahtunut ja syyttää vain minua siitä, että en ole huomioinut häntä riittävästi, niin siksi hän teki mitä teki.
Sanoin miehelle siinä heti, että haluan eron koska hän petti. Mies ei suostu kuuntelemaan minua eikä keskustelemaan asiasta, alkaa vain syyttelemään minua siitä että en ole huomioinut. Meillä on kaksi pientä lasta, kolmevuotias ja yksivuotias ja pikkulapsiarki on aika rankkaa niin en olekaan huomioinut samoin kuin ennen lapsia, en edes ehtisi tässä arjessa millään.
Olen todella ahdistunut tilanteesta. Joudun nyt järjestämään itselleni uuden elämän yksin lasten kanssa, muuttamaan, etsimään uuden asunnon jne. Meillä ei ole juurikaan tukiverkkoja, niin jään ihan yksin. En tiedä vielä miten paljon mies aikoo tavata lapsia sitten eron jälkeen, mutta saa tietenkin tavata niin paljon kuin haluaa. Hänellä vain on aika kiireinen työ, joten... Ahdistaa erota, mutta ei ole vaihtoehtoa, koska en voi enää rakastaa miestä, joka on pettänyt minua etenkin kun mies vähättelee koko asiaa ja syyttelee minua tapahtuneesta. Ahdistaa jäädä lasten kanssa yksin. Miten selviän arjesta? Miten selviän taloudellisesti? Miten jaksan?
Miksi mies on kuin mitään ei olisi tapahtunut? Hän vaikuttaa iloiselta ja käyttäytyy kuin meillä olisi kaikki hyvin ja kuin ennenkin, sivuuttaa kaiken tulevaan eroon liittyvän. Kun alan puhumaan erosta niin laittaa kädet korville tai menee toiseen huoneeseen. Ja muutaman minuutin päästä on taas kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Onko kukaan ollut vastaavassa tilanteessa? Miten selvisit erosta?
Kommentit (693)
AP, oletko ihan tosissasi? En usko että kukaan oikeasti eroaa yhden suutelun takia avioliitosta, jossa on kaksi pientä lasta. Veikkaan että tää on tehty provoksi niitä varten, joiden mielestä pettäminen on ok. Jos tämä on todellista, niin tosi surullista. Olet hajottamassa perhettäsi hyvin itsekkäistä syistä: siksi ettet kestä mieheltäsi yhtä pusua. Ongelma on nyt oikeasti myös sinussa. Ole kiltti äläkä tee mitään noin hätiköityä. Se on lapsillesi todella epäreilua. Mieti itsesi samaan tilanteeseen: vanhempasi olisivat eronneet kun olit aivan pieni. Aikuisena kuulisit että äitisi on jättänyt muuten toimivan avioliiton siksi että isäsi pussasi jotain toista. Ajattelisitko että tämä on oikein?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos pussailun takia aina erotaan niin avioliitot olisivat tosi harvinaisia.
Kuinka moni varattu voi väittää, ettei ole koskaan pussannut joissain pippaloissa? Todellinen vakava eroon johtava pettäminen eri asia.
Ymmärrän, että harmittaa ja olet mustasukkainen ja eihän pussailu oikein ole, mutta näin vain joskus tapahtuu. Mutta se ei ole anteeksiantamaton teko jos mies ei ole muuta tehnyt.
Mieti nyt vielä, kaksi noin pientä lasta, olet ilmeisesti hoitovapaalla nyt.
Ei se ero tuo mitään itsestäänselvää autuutta, jos teillä muutoin hyvin.
Mutta jokainen tekee kuinka parhaaksi näkee, mutta mieti nyt kuitenkin. Keskustelua kuitenkin tarvitaan, anna miehelle nyt hetki rauhaa, jospa sitten itse alkaa puhumaan kun huomaa, että olet rauhallisempi. Usein kun asia on pahimmillaan, niin keskustelu leimahtaa helposti ja ei tuota tulosta vaan menee syyttelyksi ja toinen pakenee. Olet suuttunut ja näytät sen, oletan.
En sano, että mies on syytön ja et saisi olla vihainen, mutta kumpi on tarpeellisempi nyt parisuhteen jatkuvuuden kannalta, asiallinen keskustelu vai se, että mies varmaan, varmaan ymmärtää, että on tehnyt väärin.En pysty rakastamaan sellaista miestä, joka petti minua ja minulle pussailu on pettämistä. Miksi jatkaisin avioliittoa, jossa en pysty rakastamaan puolisoani? Syy eroon ei ole pussailu vaan se, että en pysty enää rakastamaan miestä joka toimi kuin toimi. Ap
Ok, sitten eroat.
Mutta olet ilmeisesti melko nuori ja ehdoton. Kun joskus alat tapailla uusia miehiä, ei voi olla koskaan takeita, että hekään täyttävät niitä standardeja joita miehille asetat, jos nyt ovat 100 % uskollisia (eivät välttämättä ole) saattaa taas olla jokin muu juttu, jota et hyväksy.
Kirjoituksistasi päätellen vanhempana naisena en oikein usko, että tuo pussailu on ainoa ehto, joita miehellesi asetat tai olet asettanut.
Muista, että rakkaus on pitkämielinen, ei tarvitse kaikkea hyväksyä, mutta oikeassa elämässä on niinkin, että joskus täytyy hiukan antaa anteeksi sellaistakin, jota ei ole aikaisemmin luullut antavansa.
Jos rakkautesi miestäsi kohtaan nyt loppunut tuohon pusuun, niin sitten se on niin. Ilmoita se miehellesi, mitään muita keskusteluja ei sitten tarvita pussausasian tiimoilta koska se on turhaa ei johda mihinkään eikä muuta asioita, olet päätökseksi jo tehnyt.
Ehkä mies siksi sulkeekin nyt korvansa ja poistuu, minäkin niin tässä tilanteessa tekisin.
Tämä! Eronnut pienten lasten yh ei ole sitä parasta vaimomatskua, jolle nuoret urhot haluavat kilvan julistaa uskollisuuttaan ja levittää viittansa vesilätäköihin, että arvon daami ei vain jalkojansa kastelisi...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No eihän sitä nyt millään voi uskoa että oikeasti olisit eroamassa jonkun yksittäisen pussailun takia. Mies varmaankin uskoo, että rauhoitut siitä ja kaikki jatkuu kuten ennenkin. Etteet nyt sentään lapsillekin aiheuta eron tuskaa jonkun noin vähäpätöisen takia.
Mutta toki, kyllä sinä siitä miehestä eron saat jos haluat. Ja varmaan pärjäätkin, niin kuin muutkin.
Olin miehelle sanonut monta kertaa jo seurusteluaikoina, ennen naimisiinmenoa, että en hyväksy mitään pettämistä ja tulen eroamaan pussailustakin, jos sellaista tapahtuisi. Eli mies kyllä tiesi hyvin kantani asiaan. Ap
Miehesi olisi pitänyt sanoa seurusteluaikoina, että jos läheisyyttää ja pillua ei tule, ero tulee heti. Olisitko hyväksynyt sen muitta mutkitta?
Mies on kuin ei mitään olisi tapahtunut.
Koska mitään ei tapahtunut.
Miten silloin pitäisi "olla"?
Vierailija kirjoitti:
Yllätys että mies hakee läheisyyttä kun kotoa ei sitä saa.
Niin, parempi ratkaisu vissiin nuolla jotain toista naista baarissa ja syyttää siitä vaimoaan kuin yrittää puhua vaimolle siitä, että suhteessa pitäisi tehdä korjausliikkeitä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Luin tämän kullanarvoisen neuvon toisaalta, mutta tämä on niin kultainen ohje. Keität äidin maksamakkarakeittoa, mutta ei ihan mihin tahansa veteen, vaan oikein makaronin keitinveteen. Täydellä vatsalla sitten on ihana keskustella, eikö vaan?
Mutta tämä siis vain siinä tapauksessa, että aamu on aloitettu GRAHAMPUUROLLA!
Ap, harkitse terapiaa. Jos on noin suuri menettämisen pelko ja vuosien rakkaus loppuu kuin seinään yhdestä pususta, niin jokin trauma siellä kummittelee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En haluaisi puolustaa pettämistä, mutta ymmärrän toisaalta miehenkin puolta.
Pikkulapsiaika on raskasta, mutta puolisokaan ei saisi silloin unohtua, muuten valutaan kämppäkaveruus-tasolle.
Olet varmasti pettynyt ja vihainen, mutta voisitko mitenkään nähdä tuota miehen äärimmäisenä keinona näyttää sinulle, että myös parisuhde tulisi muistaa kaiken muun kiireen keskelläkin.
Vierailija kirjoitti:
Taas näitä provoja samalla kaavalla. Pitkä sepustus jonka pituus ainakin neljän kappaleen verran. Össössössönsöö. Ja piste.
Juu, saman asian jankkaamista moneen kertaan. Joskus tämä Porvoon mamma vois yrittää tiivistää satuilunsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pettämistä en hyväksy, mutta minusta pussailu ei nyt ihan vielä riitä avioeroon, kun on yhteisiä lapsiakin. Mutta jotainhan asialle täytyy tehdä, onhan se toisen pussailu oireellista.
Terapiaa suosittelen!
Vierailija kirjoitti:
En olisi ehkä pussailun takia valmis hajottamaan perhettä, jos kaikki muuten on ns. kunnossa ja elämä miehen kanssa sujuu. Mutta se, ettei hän keskustele asiasta kanssasi tai pahoittele asiaa, on sellainen hälytysmerkki, mitä en voisi ohittaa.
Eli eroaisin, jos tunteitani ei otettaisi huomioon, eikä asioita suostuttaisi käymään läpi. En pusun takia.
Tässä on järkeä M
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse varmaan olet aivan täydellinen, kun yksi merkityksetön pöhnässä pussailu on varaa noin kovasti tuomita...
Mies ei ollut pöhnässä vaan selvin päin. Tiedän, koska hänellä on tapana juoda vain yksi olut ja koska hän tuli aikaisin ja selvin päin sieltä baarista kotiin. Ap
Ja vaikka olisikin ollut kännissä, niin ei se ole mikään lieventävä asianhaara. Jos tietää, että itseltä menee kotrolli humalassa, ei pidä juoda.
Jep, ei muuta kuin perhe hajalle yhden baaripussailun takia.
Kai tämä on provo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis oikeestiko joku eroaa pussailun vuoksi??
No pettämistähän se on. Meillä on molemmilla sama suhtautuminen kuin ap:lla, jos pettää, silloin olet tehnyt erovalinnan.
Siis jättääkö joku eroamatta pettämisen jälkeen?
Ei tossa ole mitään epäselvää:
Jos mies olisi omistautunut teidän suhteelle, ei hän pussailisi tuntemattoman kanssa. Miehen olisi aikuisena pitänyt tulla juttelemaan ensin sulle teidän ongelmista, jolloin molemmat olisi voineet panostaa asiaan. Tämän puuttuminen kertoo siitä, että mies ei koe teillä olevan syvää yhteyttä.
Itse olen pettänyt useamman kerran joskus aiemmassa suhteessa, ja kyse oli siitä, että otin mieheni itsestäänselvyytenä, en kokenut empatiaa häntä kohtaan enkä ollut tosissani päättänyt sitoutua loppuiäksi. Oletin mieheni lisäksi tietävän, mitä haluan, vaikken itsekään tiennyt. En puhunut hänelle mistään. Olin lapsellinen ja riippuvainen muista.
AP:n tapauksessa mies taitaa olla aika toivoton. Kumppanin tunteiden vähättely ja tämän pettäminen ilman merkkiäkään katumuksesta kuulostaa niin lapselliselta ja itsekkäältä, että suhteessa on oltava muutkin asiat huonosti.
Vierailija kirjoitti:
AP, oletko ihan tosissasi? En usko että kukaan oikeasti eroaa yhden suutelun takia avioliitosta, jossa on kaksi pientä lasta. Veikkaan että tää on tehty provoksi niitä varten, joiden mielestä pettäminen on ok. Jos tämä on todellista, niin tosi surullista. Olet hajottamassa perhettäsi hyvin itsekkäistä syistä: siksi ettet kestä mieheltäsi yhtä pusua. Ongelma on nyt oikeasti myös sinussa. Ole kiltti äläkä tee mitään noin hätiköityä. Se on lapsillesi todella epäreilua. Mieti itsesi samaan tilanteeseen: vanhempasi olisivat eronneet kun olit aivan pieni. Aikuisena kuulisit että äitisi on jättänyt muuten toimivan avioliiton siksi että isäsi pussasi jotain toista. Ajattelisitko että tämä on oikein?
Harvoin se pelkkään pussaamiseen jää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seuraava keissi kehiin kiitos, tää on ny loppuun lypsetty!
Jos tämä aihe ei sinua kiinnosta, niin voit varmaan siirtyä toiseen ketjuun. Aloituksessani kyselin vertaistukea muilta pienten lasten kanssa eronneilta. Että miten he selvisivät erosta. Ap
Mä selvisin erosta oikein hyvin. Olin niin vittuuntunut exään, että vaikka mulla olisi ollut kynnenaluset täynnä tikkuja, olisin silti selvinnyt hyvin. Hoitovapaani päättyi aika pian eron jälkeen, palasin töihin ja jatkoin lasten kanssa omaa elämääni. Alussa tietysti otti aivoon, kun joutui lasten vuoksi olemaan exän kanssa tekemisissä, mutta vuosien saatossa sekin ärsytys katosi. Kun nuorimmainen meni kouluun, aloitin työn ohessa opinnot toiselle alalle Pääsin uuden alan töihin ja palkka paljon parempi kuin aiemmin. Kävin pankista kysymässä asuntolainaa, sain ja ostin asunnon. Tässä iässä ihmisillä on yleensä asuntolainat jo maksettu, mutta ei mua haittaa, vaikka onkin vielä muutama kymppitonni jäljellä. Alun jälkeen exän kanssa välit muuttuivat asiallisiksi ja hyvin pystyttiin hoitamaan lasten asiat. Olen eron jälkeen tehnyt paljon asioita, joita en todennäköisesti olisi tehnyt, mikäli olisin jatkanut parisuhteessa (mm ryhtynyt yrittäjäksi). Uutta parisuhdetta en kuitenkaan enää halunnut.
Vierailija kirjoitti:
Jep, ei muuta kuin perhe hajalle yhden baaripussailun takia.
Kai tämä on provo.
Tietenkin jos on täysin kykenemätön selvittämään asioita ja kestämään pettymyksiä. Eri asia sitten sopiiko tällainen minä itse ja ehdoton henkilö ollenkaan parisuhteeseen.
Mikähän siinä on, että jotkut ihmiset (miehet) eivät ikinä opi? Jos naisen kanssa on ja vielä on lapsiakin hankittu, niin miksi ei voi siitä itsekkyydestään luopua edes sen vertaa, että ymmärtäisi olla myös naistaan ja lapsia varten, jos heistä tosissaan välittää? Hyvät suhteet vanhempien välillä myös takaisivat turvallisen ja vakaan perhe-elämän lapsille.
On ihan selvä, että edelleen kun nähtävästi päävastuu lapsista "lankeaa" naiselle (voisi se mieskin kyllä perhearkeen enemmän osallistua omien resurssien mukaan), joten väkisinkin huomio ensisijaisesti keskittyy lapsiin, ja sen jälkeen vasta mieheen! Ja molempien pitäisi ensisijaisesti omassa toiminnassaan tukea lapsia, ja koko perheen hyväksi!
Näin ollen ap:n mies on lapsellinen vaatiessaan huomiota ymmärtämättä sitä, että lasten pitää olla etusijalla. Mitä hän on tehnyt tukeakseen naistaan ja perhe-elämää (muutakin kuin rahallisesti)? Antaessaan myös todennäköisemmin saa jotain takaisinkin! Eikö perinteisestikin miehen pitäisi suojella perhettään ja olla sitä varten?
En ole kynnysmatto mutta kyllähän sitä miettisi mitä olisi voinut parisuhteessa tehdä sen eteen ettei toinen kiinnostu muista. Peilissä voisi sitten todeta etten voi muuttaa mitään tai sitten seikat jotka voisi muuttaa. Tällä hetkellä en voisi muuttaa mitään. Seksiin on aloitteita puolin ja toisin, seksi on hyvää ja sitä on riittävästi. Hellyyttä on, on omaa aikaa ja aikaa yhdessä. Kaikin puolin hyvää elämää. Jos ulkopuolinen kokee tämän kynnysmattona olemiseksi niin olen hiukan hämmästynyt.