Mies petti lauantaina, meillä pienet lapset ja minä haluan erota, mies on kuin mitään ei olisi tapahtunut

Ketään ei voi omistaa. Ei se auta, että joskus on "luvannut" jotakin. Hän kuitenkin haluaa olla perheensä kanssa. Onneksi jäi vaan pussailuun. Olen itsekin sortunut samaan joitakin kertoja. Ei liity avioliittooni mitenkään. Joskus vaan ihastuu. Oikeastaan sääli, että sait tietää. Itse katsoisin tilannetta vähän aikaa. Jos et nyt muka voi antaa anteeksi niin eroa sitten.

Vierailija kirjoitti:

Mitäpä tuossa sitten on enää keskusteltavaa.

Kehottaisin kumminkin entisenä pettelijänä ottamaan huomioon sen mahdollisuuden, että mies pettää päästäkseen niistä pienistä lapsista eroon. Ehkä tämä on hänelle moraalisesti oikeampi tapa kuin myöntää, että ei jaksa, koska ei halua jaksaa. Lisäksi tällä tavalla eron syytä saa tavallaan vieritettyä myös

a) sille toiselle naiselle, ja

b) ulospotkaisevalle vaimolle,

jos ei itse tunne kykenevänsä kantamaan täyttä syyllisyyttä erosta.

Oikeastiko joku haluaisi tuolla tavalla eroon OMISTA lapsistaan? Eikö niitä lapsiaan muka rakasta niin paljon, että ei millään niistä luopuisi?

Tuntuu, ettet ymmärrä miestäsi. Vaikuttaa myös siltä, että olet todella tiukkapipoinen. Tietenkään miehesi ei ole oikein toiminut, mutta olet nyt aivan liian mustavalkoinen ajattelussasi.

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu, ettet ymmärrä miestäsi. Vaikuttaa myös siltä, että olet todella tiukkapipoinen. Tietenkään miehesi ei ole oikein toiminut, mutta olet nyt aivan liian mustavalkoinen ajattelussasi.

Mitä ymmärtämistä vieraissa käymisessä pitäisi oikein olla?

Ja miksi täällä kaikki puolustelee pettäjää ja syyttää petettyä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suuteleminen ei ole pettämistä, paneminen on. Minua ei hetkauttaisi pätkääkään, jos mies pussailisi jotain toista naista tai vaikka miestä jossain pikkukännissä. Itse asiassa minulle on aivan sama, vaikka panisi jotakuta jollain laivareissulla, kunhan käyttää kumia. Minä en ole tuollaisia asioita tehnyt yhdessäolomme aikana (10 v), mutta minua ei lainkaan haittaisi, jos miehelle tulisi välillä halu puuhata jonkun muunkin kanssa vaihtelun vuoksi. Tauteja tai lehtolapsia ei kotiin kuitenkaan saa tuoda eikä minua saa julkisesti nolata. Me olemme tämän asian puhuneet selväksi jo ennen avioliittoa.

Kiva kuulla, mutta miten tämä liittyi ketjun asiaan? Sinun suhteesi rajat eivät taida olla millään tavalla merkitykselliset aloittajalle. Naurettavaa, kuinka moni kehtaa tulla sanelemaan jotain universaaleja sääntöjä, joiden mukaan parisuhteissa tulisi toimia. Aloittaja on tehnyt selväksi miehelle, mitkä hänen rajansa ovat ja mies päätti olla välittämättä puolisostaan ja toimi kuten itseään miellytti. Nyt aloittaja haluaa erota. En ymmärrä, miksi joidenkin on niin hankalaa ymmärtää näinkin simppeliä asiaa.

Eivät nämä mitään universaaleja rajoja ole. Nämä ovat meidän perheen rajoja. Tässä oli pointtina se, että ihmisillä on eri rajoja - ja tällaisiakin rajoja voi siis olla ihan tavallisilla ihmisillä - ja että ne rajat pitäisi käydä läpi jo ennen kuin alkaa väsätä mukuloita. Pitäisi käydä myös läpi, mitä tapahtuu, jos rajan ylittää.

Ap:na miettisin kahteen kertaan, uskoisinko toisen käden tietoja vai puolisoani. Mikä yllyke tällä ns. kaverilla oli kertoa "tietonsa", kun kerran puoliso sanoo, että väitteet ovat perusteettomia. Miksi ap uskoo mieluummin kaveria kuin lähintä omaistaan?

Oletko tyhmä? Ap:han oli käynyt miehen kanssa rajat läpi. Mies oli tietoinen heidän suhteensa pettämisen rajoista, ja rikkoi ne tietoisesti. 

Jos ne rajat noin ahtaat on, niin en ihmettele yhtään. Miten suhteen muut rajat? Sääntöjä kieltoja, ohjeita ja valitusta.

Nyt vaan AP teet jotain niin pahaa, joka on liikaa miehellesi. Otat toisen miehen ison k...n suuhun tms...jotain joka todella loukkaa. Ja sitten voit sulkea vain korvat kun toista sattuu. Sulla on epäkunnioittava mies.

Vierailija kirjoitti:

Ketään ei voi omistaa. Ei se auta, että joskus on "luvannut" jotakin. Hän kuitenkin haluaa olla perheensä kanssa. Onneksi jäi vaan pussailuun. Olen itsekin sortunut samaan joitakin kertoja. Ei liity avioliittooni mitenkään. Joskus vaan ihastuu. Oikeastaan sääli, että sait tietää. Itse katsoisin tilannetta vähän aikaa. Jos et nyt muka voi antaa anteeksi niin eroa sitten.

Ei ap kirjoittanut, että ei voisi antaa anteeksi. Hän kirjoitti, että ei pysty enää rakastamaan miestä koska luottamus on mennyt. 

Tämän täytyy olla provo. Ei kukaan voi haluta eroa yhden pusun takia!! Miten se on sulta pois? Pussaa sä kostoksi jotain naapuria niin ootte tasoissa. Ja huomaat, että yhden pusun unohtaa aika äkkiä eikä sillä ole mitään tunnemerkitystä.

Jos yksi pusu korvaa sen että olisi hyvä, turvallinen puoliso ja lapsilla isä niin sitten kai se on niin.

Vierailija kirjoitti:

Itseäni mies petti monta kertaa, ja joka kerta keskustelu meni todella absurdiksi. Usein päädyimme pohtimaan sitä, mitä MINÄ olen tehnyt väärin ja miten kelvoton puoliso olen. Yleensä kuitenkin kävi niin, että vaikka olisin lukenut ääneen hänen henkilökohtaisia viestejään panoilleen, hän olisi vain ihmetellyt, että mistä ihmeestä minä puhun, ei hän minua ole koskaan pettänyt. Uskon, että tuollainen reaktio kertoo miehestä, ettei hän ole henkisesti kypsä sitoutumaan sinuun. Hän ei tajua tehneensä mitään virhettä tai satuttaneensa sinua, tai ei halua sitä kohdata. Jos jäät suhteeseen, annat hänelle valtuuden harjoittaa tuollaista henkistä väkivaltaa sinuun. 

Kuvailemasi on aika klassinen gaslighting. Se tehdään tahallaan, tietäen, ei vahingossa tai koska ei ajatella että se satuttaisi. Tarkoitus on aivopestä ja alistaa nainen tarpeeksi huonoon kuntoon ettei lähde tai vaadi liikoja.

Jos mies pussaili vain tämän yhden kerran niin tästä te vielä selviätte. Sinua on loukattu, tunnet itsesi petetyksi, nyt miehen pitäisi pahoitella käytöstään ja teidän pitäisi puhua yhdessä. Parisuhde pysyy kunnossa sillä, että sitä hoitaa. Auttaako mies tarpeeksi lasten ja kodinhoidossa? Hänelle voisi sanoa, että sitä huomiota voisi tulla hänellekin jos auttaisi sinua ja antaisi sinulle omaa aikaa niin taas jaksat antaa hänellekin huomiota. Onko teillä hoitoverkkoja, jotka voisivat auttaa? Jos ei muita niin vaikka tuttavia, joilla itsellään on lapsia eli voisitte vuorotellen antaa pariskunnille vaikka oman iltapäivän ja illan. Yökyläilykin tosi jees, mutta usein pikkulapsia ei saa helpolla nukkumaan vieraissa paikoissa ilman vanhempia eli lapset kylään, pariskunta treffeille (leffa, ruoka ja kotiin hellimään toisiaan) ja sen jälkeen lapset tuotaisiin kotiin. Tai sitten jos lapset on pois kotoa niin siinä voisi nukkua päiväunet ja keskittyä toisiin. 

Ethän ylisuoria äitiyttä. Kodin ei tarvitse olla vimpan päälle. Lasten ei tarvitse näyttää instalapsilta. Sinunkaan ei tarvitse olla aina tip top. Ja mikä tärkeintä, te olette miehen kanssa tässä yhdessä eli miten saatte kotikuviot parhaiten tehdyksi yhdessä ja sitten kalenteriin se treffi-ilta. 

Pussailun pystyy antamaan anteeksi. Se nyt ei ole mitään ja miehesi tuli kuitenkin kotiin. Aika moni mies olisi lähtenyt naisen luokse muihinkin puuhiin. Anna itsellesi aikaa, kyllä tämä unohtuu. Itse en pidä pussailua edes pettämisenä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu, ettet ymmärrä miestäsi. Vaikuttaa myös siltä, että olet todella tiukkapipoinen. Tietenkään miehesi ei ole oikein toiminut, mutta olet nyt aivan liian mustavalkoinen ajattelussasi.

Mitä ymmärtämistä vieraissa käymisessä pitäisi oikein olla?

Ja miksi täällä kaikki puolustelee pettäjää ja syyttää petettyä?

Lähinnä kai ymmärtämisella tarkoitetaan sitä, kun mies asennoituu niin että jokainen pieni virhe elämässä ei tarvitse merkitä totaalista avioeroa. Jos Ap on täysin kykenemätön minkäänlaiseen anteeksiantoon ja ymmärtämiseen kannattaa miettiä onko kykenevä parisuhteeseen ollenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itseäni mies petti monta kertaa, ja joka kerta keskustelu meni todella absurdiksi. Usein päädyimme pohtimaan sitä, mitä MINÄ olen tehnyt väärin ja miten kelvoton puoliso olen. Yleensä kuitenkin kävi niin, että vaikka olisin lukenut ääneen hänen henkilökohtaisia viestejään panoilleen, hän olisi vain ihmetellyt, että mistä ihmeestä minä puhun, ei hän minua ole koskaan pettänyt. Uskon, että tuollainen reaktio kertoo miehestä, ettei hän ole henkisesti kypsä sitoutumaan sinuun. Hän ei tajua tehneensä mitään virhettä tai satuttaneensa sinua, tai ei halua sitä kohdata. Jos jäät suhteeseen, annat hänelle valtuuden harjoittaa tuollaista henkistä väkivaltaa sinuun. 

Kuvailemasi on aika klassinen gaslighting. Se tehdään tahallaan, tietäen, ei vahingossa tai koska ei ajatella että se satuttaisi. Tarkoitus on aivopestä ja alistaa nainen tarpeeksi huonoon kuntoon ettei lähde tai vaadi liikoja.

Kuten niin nainen? Aivan samalla tavalla naiset toimivat kun kertovat, että pettämisensä syy oli se kun mies ei antanut huomiota ja hellyyttä. Totta kai sitä ajautuu toiseen syliin tässä tapauksessa!

Eroat ja sitten kiristät lapsilla sitä pettäjäukkoa. Vaadit kaiken omaisuuden itelles ja suurentelet hänen tekojaan ihan piruuttas. Olet vaikea ja et salli lasten tavata iskää eikä hänen sukuaan. Aloitat vieroittamisen heti. Muista puhua pahaa ukosta ja suvustaan. Vaadit hänen palkkansa ittelles. Eläköön sitten sitä poikamies eloa jonkun ihanan daamin huomassa. 

Itte voit sitten hommata lukuisia rakastajia tarpeesi mukaan. Yksinhuoltajilla on kovaa vientiä sillä saralla, kun ne ei enään kokemansa perusteella halua lisääntyäkkään. Onnea vaan uusille urille elämässäsi. Menette sitten molemmat kiertoon, niin muodikkaasti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suuteleminen ei ole pettämistä, paneminen on. Minua ei hetkauttaisi pätkääkään, jos mies pussailisi jotain toista naista tai vaikka miestä jossain pikkukännissä. Itse asiassa minulle on aivan sama, vaikka panisi jotakuta jollain laivareissulla, kunhan käyttää kumia. Minä en ole tuollaisia asioita tehnyt yhdessäolomme aikana (10 v), mutta minua ei lainkaan haittaisi, jos miehelle tulisi välillä halu puuhata jonkun muunkin kanssa vaihtelun vuoksi. Tauteja tai lehtolapsia ei kotiin kuitenkaan saa tuoda eikä minua saa julkisesti nolata. Me olemme tämän asian puhuneet selväksi jo ennen avioliittoa.

Kiva kuulla, mutta miten tämä liittyi ketjun asiaan? Sinun suhteesi rajat eivät taida olla millään tavalla merkitykselliset aloittajalle. Naurettavaa, kuinka moni kehtaa tulla sanelemaan jotain universaaleja sääntöjä, joiden mukaan parisuhteissa tulisi toimia. Aloittaja on tehnyt selväksi miehelle, mitkä hänen rajansa ovat ja mies päätti olla välittämättä puolisostaan ja toimi kuten itseään miellytti. Nyt aloittaja haluaa erota. En ymmärrä, miksi joidenkin on niin hankalaa ymmärtää näinkin simppeliä asiaa.

Eivät nämä mitään universaaleja rajoja ole. Nämä ovat meidän perheen rajoja. Tässä oli pointtina se, että ihmisillä on eri rajoja - ja tällaisiakin rajoja voi siis olla ihan tavallisilla ihmisillä - ja että ne rajat pitäisi käydä läpi jo ennen kuin alkaa väsätä mukuloita. Pitäisi käydä myös läpi, mitä tapahtuu, jos rajan ylittää.

Ap:na miettisin kahteen kertaan, uskoisinko toisen käden tietoja vai puolisoani. Mikä yllyke tällä ns. kaverilla oli kertoa "tietonsa", kun kerran puoliso sanoo, että väitteet ovat perusteettomia. Miksi ap uskoo mieluummin kaveria kuin lähintä omaistaan?

Mitä ihmettä? Aloittajahan kertoi, että:

1. Hän on jo seurustelun alkuaikoina kertonut miehelle kantansa pettämiseen. Ilmoitti eroavansa välittömästi jopa toisen suutelemisesta. Eli nämä rajat on käyty läpi "ennen kuin on alettu väsätä mukuloita".

2. Mies ei kiellä tapahtunutta. Mies myönsi tekonsa. Hän vain ei suostu keskustelemaan asiasta sen enempää eikä suostu myöntämään tehneensä väärin.

Rajoja voi toki asettaa niin tiukalle kuin jokainen haluaa mutta tämä on täysin eri asia kuin että ovatko ne rajat sellaisenaan fiksuja ja onko niiden seurausten toteuttaminen millään tavalla kohtuullista.

Taitaa mies odottaa juuri seuraavaa siirtoa, ettei itse tarvitse alkaa toimimaan. Molemmilla oltava samat oikeudet..

Vierailija kirjoitti:

Jos pussailun takia aina erotaan niin avioliitot olisivat tosi harvinaisia.

Kuinka moni varattu voi väittää, ettei ole koskaan pussannut joissain pippaloissa? Todellinen vakava eroon johtava pettäminen eri asia.

Ymmärrän, että harmittaa ja olet mustasukkainen ja eihän pussailu oikein ole, mutta näin vain joskus tapahtuu. Mutta se ei ole anteeksiantamaton teko jos mies ei ole muuta tehnyt.

Mieti nyt vielä, kaksi noin pientä lasta, olet ilmeisesti hoitovapaalla nyt.

Ei se ero tuo mitään itsestäänselvää autuutta, jos teillä muutoin hyvin.

Mutta jokainen tekee kuinka parhaaksi näkee, mutta mieti nyt kuitenkin. Keskustelua kuitenkin tarvitaan, anna miehelle nyt hetki rauhaa, jospa sitten itse alkaa puhumaan kun huomaa, että olet rauhallisempi. Usein kun asia on pahimmillaan, niin keskustelu leimahtaa helposti ja ei tuota tulosta vaan menee syyttelyksi ja toinen pakenee. Olet suuttunut ja näytät sen, oletan.

Mielestäni ylläoleva mielipide on hyvä ja asiallinen.  Huomasin, että sitä oli alapeukutettu  hyvin paljon.  Alapeutuksien määrä kuvaa sitä, että tämän ketjun lukijat ovat suurimmaksi osaksi tyhmiä ihmisiä.  Mahdollisesti lähes lapsia, jotka toivovat aloittajalle onnetonta elämää yksinhuoltajana.

En sano, että mies on syytön ja et saisi olla vihainen, mutta kumpi on tarpeellisempi nyt parisuhteen jatkuvuuden kannalta, asiallinen keskustelu vai se, että mies varmaan, varmaan ymmärtää, että on tehnyt väärin.

Ehdottaisin vielä pariterapiaa. Lasten vuoksi. Jos mies on valmis siihen ja yrittämään tosissaan ja myöntämään virheensä luvaten ettei se toistu, voisi olla mahdollista jatkaa liittoa. Toki jos vielä terapian ja keskustelujen jälkeenkin on semmoinen olo ettet halua miehen kanssa jatkaa niin sitten vaan eroamaan, mutta ei kannata heti ensimmäisestä vastoinkäymisestä luovuttaa. Jos vaan jatkatte entiseen malliin, tuo toistuu taatusti, mutta pariterapian ja keskusteluyhteyden paranemisen myötä voi olla että suhteenne muuttuukin entistä paremmaksi.

Vaikuttaa ihan älyttömältä jutulta.  Oli niin paljon kirjoituksia, että luin vain ensimmäisen ja viimeisen sivun. 

Ap .lle kaksi ohjetta:

1) Älä eroa. Jäitä hattuun pariksi viikoksi, äläkä kysele ohjeita vauvapalstalta.  Mieti mitä miehesi merkitsee sinulle ja lapsille.  Mieti omistusasunnon myyntiä ja muuta rumbaa.

2) Jos eroat, niin älä mene uudelleen parisuhteeseen ainakaan pariinkymmeneen vuoteen.  Jos menet parisuhteeseen, niin kerro uudelle miehelle, miksi erosit aikanaan.

NäinMeillä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suuteleminen ei ole pettämistä, paneminen on. Minua ei hetkauttaisi pätkääkään, jos mies pussailisi jotain toista naista tai vaikka miestä jossain pikkukännissä. Itse asiassa minulle on aivan sama, vaikka panisi jotakuta jollain laivareissulla, kunhan käyttää kumia. Minä en ole tuollaisia asioita tehnyt yhdessäolomme aikana (10 v), mutta minua ei lainkaan haittaisi, jos miehelle tulisi välillä halu puuhata jonkun muunkin kanssa vaihtelun vuoksi. Tauteja tai lehtolapsia ei kotiin kuitenkaan saa tuoda eikä minua saa julkisesti nolata. Me olemme tämän asian puhuneet selväksi jo ennen avioliittoa.

Kiva kuulla, mutta miten tämä liittyi ketjun asiaan? Sinun suhteesi rajat eivät taida olla millään tavalla merkitykselliset aloittajalle. Naurettavaa, kuinka moni kehtaa tulla sanelemaan jotain universaaleja sääntöjä, joiden mukaan parisuhteissa tulisi toimia. Aloittaja on tehnyt selväksi miehelle, mitkä hänen rajansa ovat ja mies päätti olla välittämättä puolisostaan ja toimi kuten itseään miellytti. Nyt aloittaja haluaa erota. En ymmärrä, miksi joidenkin on niin hankalaa ymmärtää näinkin simppeliä asiaa.

Eivät nämä mitään universaaleja rajoja ole. Nämä ovat meidän perheen rajoja. Tässä oli pointtina se, että ihmisillä on eri rajoja - ja tällaisiakin rajoja voi siis olla ihan tavallisilla ihmisillä - ja että ne rajat pitäisi käydä läpi jo ennen kuin alkaa väsätä mukuloita. Pitäisi käydä myös läpi, mitä tapahtuu, jos rajan ylittää.

Ap:na miettisin kahteen kertaan, uskoisinko toisen käden tietoja vai puolisoani. Mikä yllyke tällä ns. kaverilla oli kertoa "tietonsa", kun kerran puoliso sanoo, että väitteet ovat perusteettomia. Miksi ap uskoo mieluummin kaveria kuin lähintä omaistaan?

Mitä ihmettä? Aloittajahan kertoi, että:

1. Hän on jo seurustelun alkuaikoina kertonut miehelle kantansa pettämiseen. Ilmoitti eroavansa välittömästi jopa toisen suutelemisesta. Eli nämä rajat on käyty läpi "ennen kuin on alettu väsätä mukuloita".

2. Mies ei kiellä tapahtunutta. Mies myönsi tekonsa. Hän vain ei suostu keskustelemaan asiasta sen enempää eikä suostu myöntämään tehneensä väärin.

Rajoja voi toki asettaa niin tiukalle kuin jokainen haluaa mutta tämä on täysin eri asia kuin että ovatko ne rajat sellaisenaan fiksuja ja onko niiden seurausten toteuttaminen millään tavalla kohtuullista.

On täysin kohtuullista olettaa ettei mies, joka on lisäksi perheenisä, mene baariin pussailemaan vieraita naisia. Eropaperit vaan vetämään.

Vierailija kirjoitti:

Vaikuttaa ihan älyttömältä jutulta.  Oli niin paljon kirjoituksia, että luin vain ensimmäisen ja viimeisen sivun. 

Ap .lle kaksi ohjetta:

1) Älä eroa. Jäitä hattuun pariksi viikoksi, äläkä kysele ohjeita vauvapalstalta.  Mieti mitä miehesi merkitsee sinulle ja lapsille.  Mieti omistusasunnon myyntiä ja muuta rumbaa.

2) Jos eroat, niin älä mene uudelleen parisuhteeseen ainakaan pariinkymmeneen vuoteen.  Jos menet parisuhteeseen, niin kerro uudelle miehelle, miksi erosit aikanaan.

Mikään rumba ei ole liiallista, että pääsee petollisesta kumppanista eroon. Kun luottamus ja kunnioitus on mennyt, suhde on loppu. Muut asiat ovat vaan materiaa tämän rinnalla.

Tuntuu, että tämä taitaa olla ensimmäinen "vastoinkäyminen" tässä liitossa.

Jos vaikeiden tunteiden ja asioiden käsittely on tätä luokkaa, niin eroat ja olet tosiaan yksin, tai sitten löydät kumppanin joka on 100 % samoilla linjoilla ehtoineen.

Elämä ei ole mikään selkeä palapeli jossa palaset loksahtelevat helposti paikoilleen kun vaan etukäteen päättää, että näin MINÄ haluan tämän kuvion olevan.

Ja että MINÄ päätän sen että ne perhanan palaset menevät siihen lokeroon. Jos ei niin palapeli heitetään roskiin.

Ok, mies on tehnyt väärin ja pussannut. Mutta parisuhteessa voidaan tehdä monellakin tapaa "väärin".

Ei voi olla, että vaikka onkin lapset ja niistä vastaat ja olet väsynyt, niin sitten muuten olet ollut täysin täydellinen. Nyt vedotaan, että mies teki niin ja niin, hyi, ja sinä olet tehnyt niin ja niin, loistavaa, tämä on vain osa kokonaisuudesta.

Olisi mielenkiintoista kuulla miehenkin kertomus. Myös se, miksi olet noin ehdoton nyt ja miksi se rakkaus muka nyt ihan totaalisesti kuoli?

Aikuisten oikeesti ei voi olla, että pienten lasten äiti ehkä kuitenkin ihan hyvä isä eroavat nipsnaps vaan, " mutta kun sopimus ettei pussaa".

Lukekaa nyt ihan ajatuksella miltä tuo kuulostaa, ei voi olla totta, että suuri osa neuvoo: nyt kyllä eroat!

Aivan kuin teini-ikäiset neuvoisivat toista teini-ikäistä.