Mies petti lauantaina, meillä pienet lapset ja minä haluan erota, mies on kuin mitään ei olisi tapahtunut

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikuttaa ihan älyttömältä jutulta.  Oli niin paljon kirjoituksia, että luin vain ensimmäisen ja viimeisen sivun. 

Ap .lle kaksi ohjetta:

1) Älä eroa. Jäitä hattuun pariksi viikoksi, äläkä kysele ohjeita vauvapalstalta.  Mieti mitä miehesi merkitsee sinulle ja lapsille.  Mieti omistusasunnon myyntiä ja muuta rumbaa.

2) Jos eroat, niin älä mene uudelleen parisuhteeseen ainakaan pariinkymmeneen vuoteen.  Jos menet parisuhteeseen, niin kerro uudelle miehelle, miksi erosit aikanaan.

Mikään rumba ei ole liiallista, että pääsee petollisesta kumppanista eroon. Kun luottamus ja kunnioitus on mennyt, suhde on loppu. Muut asiat ovat vaan materiaa tämän rinnalla.

Petollinen kumppani on kyllä paljon muuta kuin, että pussaa baarissa. Tervetuloa vain todellisuuteen!

Ja muutenkin sen kaiken erorumban jälkeen taitaa tulla todellisuus eteen myös aloittajalle.

Mutta sitähän hän itse haluaa.

Vierailija kirjoitti:

NäinMeillä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suuteleminen ei ole pettämistä, paneminen on. Minua ei hetkauttaisi pätkääkään, jos mies pussailisi jotain toista naista tai vaikka miestä jossain pikkukännissä. Itse asiassa minulle on aivan sama, vaikka panisi jotakuta jollain laivareissulla, kunhan käyttää kumia. Minä en ole tuollaisia asioita tehnyt yhdessäolomme aikana (10 v), mutta minua ei lainkaan haittaisi, jos miehelle tulisi välillä halu puuhata jonkun muunkin kanssa vaihtelun vuoksi. Tauteja tai lehtolapsia ei kotiin kuitenkaan saa tuoda eikä minua saa julkisesti nolata. Me olemme tämän asian puhuneet selväksi jo ennen avioliittoa.

Kiva kuulla, mutta miten tämä liittyi ketjun asiaan? Sinun suhteesi rajat eivät taida olla millään tavalla merkitykselliset aloittajalle. Naurettavaa, kuinka moni kehtaa tulla sanelemaan jotain universaaleja sääntöjä, joiden mukaan parisuhteissa tulisi toimia. Aloittaja on tehnyt selväksi miehelle, mitkä hänen rajansa ovat ja mies päätti olla välittämättä puolisostaan ja toimi kuten itseään miellytti. Nyt aloittaja haluaa erota. En ymmärrä, miksi joidenkin on niin hankalaa ymmärtää näinkin simppeliä asiaa.

Eivät nämä mitään universaaleja rajoja ole. Nämä ovat meidän perheen rajoja. Tässä oli pointtina se, että ihmisillä on eri rajoja - ja tällaisiakin rajoja voi siis olla ihan tavallisilla ihmisillä - ja että ne rajat pitäisi käydä läpi jo ennen kuin alkaa väsätä mukuloita. Pitäisi käydä myös läpi, mitä tapahtuu, jos rajan ylittää.

Ap:na miettisin kahteen kertaan, uskoisinko toisen käden tietoja vai puolisoani. Mikä yllyke tällä ns. kaverilla oli kertoa "tietonsa", kun kerran puoliso sanoo, että väitteet ovat perusteettomia. Miksi ap uskoo mieluummin kaveria kuin lähintä omaistaan?

Mitä ihmettä? Aloittajahan kertoi, että:

1. Hän on jo seurustelun alkuaikoina kertonut miehelle kantansa pettämiseen. Ilmoitti eroavansa välittömästi jopa toisen suutelemisesta. Eli nämä rajat on käyty läpi "ennen kuin on alettu väsätä mukuloita".

2. Mies ei kiellä tapahtunutta. Mies myönsi tekonsa. Hän vain ei suostu keskustelemaan asiasta sen enempää eikä suostu myöntämään tehneensä väärin.

Rajoja voi toki asettaa niin tiukalle kuin jokainen haluaa mutta tämä on täysin eri asia kuin että ovatko ne rajat sellaisenaan fiksuja ja onko niiden seurausten toteuttaminen millään tavalla kohtuullista.

On täysin kohtuullista olettaa ettei mies, joka on lisäksi perheenisä, mene baariin pussailemaan vieraita naisia. Eropaperit vaan vetämään.

Itse asiassa ei ole realistista odottaa että koskaan pitkän avioliiton aikana kummallekaan ei tule koskaan eteen pienintäkään hetkeä jolloin olisi mahdollista hetkeksi pienimmälläkään tavalla hairahtaa. Toki hienoa jos näin ei käy mutta elämä on sellaista että kaikenlaista kyllä tapahtuu.

Se ei ole sama asia kuin että asialla ei olisi merkitystä tai että se ei satuttaisi. Tai että se ei vaikuttaisi suhteeseen. Mutta ei ole kohtuullista että ei millään tavalla ole valmis käsittelemään asiaa tai löytämään asioita korjaavia keinoja vaan näkee ainoana vaihtoehtona heti nopean eron. Se kertoo että ihminen näkee elämän hyvin yksioikoisena ja mustavalkoisena jossa mikä tahansa voi aiheuttaa heti valtavat seuraukset.

Tällainen ihminen ei myöskään usein opi elämästä oikein mitään koska hän ei joudu koskaan tekemään töitä ymmärtääkseen omia tai toisen tunteita ja tekoja. Hän vain toimii kuin robotti jolla asiasta A seuraa aina asia B koska on joskus niin pättänyt.

Et sinä tarvitse miehen lupaa eroon. Netissä voi hoitaa asian. Taloudellisesti pärjäät mainiosti, koska mies ja yhteiskunta auttavat lasten elättämisessä. Itsesi joudut elättämään omilla ansioillasi.

NäinMeillä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

NäinMeillä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suuteleminen ei ole pettämistä, paneminen on. Minua ei hetkauttaisi pätkääkään, jos mies pussailisi jotain toista naista tai vaikka miestä jossain pikkukännissä. Itse asiassa minulle on aivan sama, vaikka panisi jotakuta jollain laivareissulla, kunhan käyttää kumia. Minä en ole tuollaisia asioita tehnyt yhdessäolomme aikana (10 v), mutta minua ei lainkaan haittaisi, jos miehelle tulisi välillä halu puuhata jonkun muunkin kanssa vaihtelun vuoksi. Tauteja tai lehtolapsia ei kotiin kuitenkaan saa tuoda eikä minua saa julkisesti nolata. Me olemme tämän asian puhuneet selväksi jo ennen avioliittoa.

Kiva kuulla, mutta miten tämä liittyi ketjun asiaan? Sinun suhteesi rajat eivät taida olla millään tavalla merkitykselliset aloittajalle. Naurettavaa, kuinka moni kehtaa tulla sanelemaan jotain universaaleja sääntöjä, joiden mukaan parisuhteissa tulisi toimia. Aloittaja on tehnyt selväksi miehelle, mitkä hänen rajansa ovat ja mies päätti olla välittämättä puolisostaan ja toimi kuten itseään miellytti. Nyt aloittaja haluaa erota. En ymmärrä, miksi joidenkin on niin hankalaa ymmärtää näinkin simppeliä asiaa.

Eivät nämä mitään universaaleja rajoja ole. Nämä ovat meidän perheen rajoja. Tässä oli pointtina se, että ihmisillä on eri rajoja - ja tällaisiakin rajoja voi siis olla ihan tavallisilla ihmisillä - ja että ne rajat pitäisi käydä läpi jo ennen kuin alkaa väsätä mukuloita. Pitäisi käydä myös läpi, mitä tapahtuu, jos rajan ylittää.

Ap:na miettisin kahteen kertaan, uskoisinko toisen käden tietoja vai puolisoani. Mikä yllyke tällä ns. kaverilla oli kertoa "tietonsa", kun kerran puoliso sanoo, että väitteet ovat perusteettomia. Miksi ap uskoo mieluummin kaveria kuin lähintä omaistaan?

Mitä ihmettä? Aloittajahan kertoi, että:

1. Hän on jo seurustelun alkuaikoina kertonut miehelle kantansa pettämiseen. Ilmoitti eroavansa välittömästi jopa toisen suutelemisesta. Eli nämä rajat on käyty läpi "ennen kuin on alettu väsätä mukuloita".

2. Mies ei kiellä tapahtunutta. Mies myönsi tekonsa. Hän vain ei suostu keskustelemaan asiasta sen enempää eikä suostu myöntämään tehneensä väärin.

Rajoja voi toki asettaa niin tiukalle kuin jokainen haluaa mutta tämä on täysin eri asia kuin että ovatko ne rajat sellaisenaan fiksuja ja onko niiden seurausten toteuttaminen millään tavalla kohtuullista.

On täysin kohtuullista olettaa ettei mies, joka on lisäksi perheenisä, mene baariin pussailemaan vieraita naisia. Eropaperit vaan vetämään.

Itse asiassa ei ole realistista odottaa että koskaan pitkän avioliiton aikana kummallekaan ei tule koskaan eteen pienintäkään hetkeä jolloin olisi mahdollista hetkeksi pienimmälläkään tavalla hairahtaa. Toki hienoa jos näin ei käy mutta elämä on sellaista että kaikenlaista kyllä tapahtuu.

Se ei ole sama asia kuin että asialla ei olisi merkitystä tai että se ei satuttaisi. Tai että se ei vaikuttaisi suhteeseen. Mutta ei ole kohtuullista että ei millään tavalla ole valmis käsittelemään asiaa tai löytämään asioita korjaavia keinoja vaan näkee ainoana vaihtoehtona heti nopean eron. Se kertoo että ihminen näkee elämän hyvin yksioikoisena ja mustavalkoisena jossa mikä tahansa voi aiheuttaa heti valtavat seuraukset.

Tällainen ihminen ei myöskään usein opi elämästä oikein mitään koska hän ei joudu koskaan tekemään töitä ymmärtääkseen omia tai toisen tunteita ja tekoja. Hän vain toimii kuin robotti jolla asiasta A seuraa aina asia B koska on joskus niin pättänyt.

Erittäin hieno kommentti ja niin totta!

No, älä eroa.

Johonkin suhdeterapeutille menkää.

Miehesi on aika sekaisin.

Teillä on stressaava elämäntilanne muutenkin. Molemmat olette rasittuneita.

Tuo sekalinjaa vieläsekoittaa enemmän.

Se vähättely on sitä, mitä on tottunut tekemään...ei muuta osaa.

Olisiaika opetella uusi vastuunotto ja vastuunkanto.

Teillä on haastava tilanne, mutta usko, että kasvatte, jos annatte siihen mahdollisuuden.

Se vaatii uuden opettelua.

Väärin ukko teki.

Oppia kuitenkin voi, jos haluaa. Sinä myös voit saada luottamuksen takaisin, jos haluat ja haluatte yhdessä pöllyttää asiat auki.

Se vaatii uskallusta ja uteliaisuutta.

Er tuossa kohtaa ei ole hyvä.

Jos se todella on se mitä haluat, niin sitten. Mutta ...mitä sinä haluat?

Luottamuksen voi rakentaa. Teillä on ehkä ollut olettamuksia ja luuloja.

Nyt joutuu selventämään selvittämisen kautta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikuttaa ihan älyttömältä jutulta.  Oli niin paljon kirjoituksia, että luin vain ensimmäisen ja viimeisen sivun. 

Ap .lle kaksi ohjetta:

1) Älä eroa. Jäitä hattuun pariksi viikoksi, äläkä kysele ohjeita vauvapalstalta.  Mieti mitä miehesi merkitsee sinulle ja lapsille.  Mieti omistusasunnon myyntiä ja muuta rumbaa.

2) Jos eroat, niin älä mene uudelleen parisuhteeseen ainakaan pariinkymmeneen vuoteen.  Jos menet parisuhteeseen, niin kerro uudelle miehelle, miksi erosit aikanaan.

Mikään rumba ei ole liiallista, että pääsee petollisesta kumppanista eroon. Kun luottamus ja kunnioitus on mennyt, suhde on loppu. Muut asiat ovat vaan materiaa tämän rinnalla.

Mikä sun mielestä on petollinen? Aika tiukkaa on jos yksi pusu johtaa avioeroon. Mitä jos mies ottaa kaljaa, kun siitä ei oltu sovittu? Menee kaverilleen, sopimatta? Käyttää yhteistä rahaa sopimatta vaimon kanssa, esim. lomakassa vedetään sileäksi kasinolla?

Yritän tällä osoittaa, että mikä tahansa ennalta sopimaton asia tai teko voi olla petollista. Uhataanko aina erolla?

Juu, aloittajalla vielä melko monta eroa edessä jos kännissä pussailusta jo pitää ottaa ero. Lapset kärsivät. Ja himmailisin vähän niitä eropuheita kanssa. Siinä on se riski, että homma lähtee lapasesta ja ei ole enää kenenkään hallinnassa. Ukko teki joka tapauksessa väärin ja hänen on syytä pahoitella ja tiedostaa että jatkuessaan kyseinen käytös todennäköisesti johtaa vaikeuksiin parisuhteessa ja mahdollisesti eroon.

NäinMeillä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

NäinMeillä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suuteleminen ei ole pettämistä, paneminen on. Minua ei hetkauttaisi pätkääkään, jos mies pussailisi jotain toista naista tai vaikka miestä jossain pikkukännissä. Itse asiassa minulle on aivan sama, vaikka panisi jotakuta jollain laivareissulla, kunhan käyttää kumia. Minä en ole tuollaisia asioita tehnyt yhdessäolomme aikana (10 v), mutta minua ei lainkaan haittaisi, jos miehelle tulisi välillä halu puuhata jonkun muunkin kanssa vaihtelun vuoksi. Tauteja tai lehtolapsia ei kotiin kuitenkaan saa tuoda eikä minua saa julkisesti nolata. Me olemme tämän asian puhuneet selväksi jo ennen avioliittoa.

Kiva kuulla, mutta miten tämä liittyi ketjun asiaan? Sinun suhteesi rajat eivät taida olla millään tavalla merkitykselliset aloittajalle. Naurettavaa, kuinka moni kehtaa tulla sanelemaan jotain universaaleja sääntöjä, joiden mukaan parisuhteissa tulisi toimia. Aloittaja on tehnyt selväksi miehelle, mitkä hänen rajansa ovat ja mies päätti olla välittämättä puolisostaan ja toimi kuten itseään miellytti. Nyt aloittaja haluaa erota. En ymmärrä, miksi joidenkin on niin hankalaa ymmärtää näinkin simppeliä asiaa.

Eivät nämä mitään universaaleja rajoja ole. Nämä ovat meidän perheen rajoja. Tässä oli pointtina se, että ihmisillä on eri rajoja - ja tällaisiakin rajoja voi siis olla ihan tavallisilla ihmisillä - ja että ne rajat pitäisi käydä läpi jo ennen kuin alkaa väsätä mukuloita. Pitäisi käydä myös läpi, mitä tapahtuu, jos rajan ylittää.

Ap:na miettisin kahteen kertaan, uskoisinko toisen käden tietoja vai puolisoani. Mikä yllyke tällä ns. kaverilla oli kertoa "tietonsa", kun kerran puoliso sanoo, että väitteet ovat perusteettomia. Miksi ap uskoo mieluummin kaveria kuin lähintä omaistaan?

Mitä ihmettä? Aloittajahan kertoi, että:

1. Hän on jo seurustelun alkuaikoina kertonut miehelle kantansa pettämiseen. Ilmoitti eroavansa välittömästi jopa toisen suutelemisesta. Eli nämä rajat on käyty läpi "ennen kuin on alettu väsätä mukuloita".

2. Mies ei kiellä tapahtunutta. Mies myönsi tekonsa. Hän vain ei suostu keskustelemaan asiasta sen enempää eikä suostu myöntämään tehneensä väärin.

Rajoja voi toki asettaa niin tiukalle kuin jokainen haluaa mutta tämä on täysin eri asia kuin että ovatko ne rajat sellaisenaan fiksuja ja onko niiden seurausten toteuttaminen millään tavalla kohtuullista.

On täysin kohtuullista olettaa ettei mies, joka on lisäksi perheenisä, mene baariin pussailemaan vieraita naisia. Eropaperit vaan vetämään.

Itse asiassa ei ole realistista odottaa että koskaan pitkän avioliiton aikana kummallekaan ei tule koskaan eteen pienintäkään hetkeä jolloin olisi mahdollista hetkeksi pienimmälläkään tavalla hairahtaa. Toki hienoa jos näin ei käy mutta elämä on sellaista että kaikenlaista kyllä tapahtuu.

Se ei ole sama asia kuin että asialla ei olisi merkitystä tai että se ei satuttaisi. Tai että se ei vaikuttaisi suhteeseen. Mutta ei ole kohtuullista että ei millään tavalla ole valmis käsittelemään asiaa tai löytämään asioita korjaavia keinoja vaan näkee ainoana vaihtoehtona heti nopean eron. Se kertoo että ihminen näkee elämän hyvin yksioikoisena ja mustavalkoisena jossa mikä tahansa voi aiheuttaa heti valtavat seuraukset.

Tällainen ihminen ei myöskään usein opi elämästä oikein mitään koska hän ei joudu koskaan tekemään töitä ymmärtääkseen omia tai toisen tunteita ja tekoja. Hän vain toimii kuin robotti jolla asiasta A seuraa aina asia B koska on joskus niin pättänyt.

Raivostuttaa nämä tällaiset vastaukset tässä ketjussa. Ap:han on monta kertaa täällä kirjoittanut (aloituksessaan myös), että hän yrittää keskustella, mutta pettäjäMIES KIELTÄYTYY keskustelemasta. Mies laittaa kädet korvilleen ja poistuu kun ap yrittää keskustella tästä heidän tilanteesta. 

Itse asiassa ei ole realistista odottaa että koskaan pitkän avioliiton aikana kummallekaan ei tule koskaan eteen pienintäkään hetkeä jolloin olisi mahdollista hetkeksi pienimmälläkään tavalla hairahtaa. Toki hienoa jos näin ei käy mutta elämä on sellaista että kaikenlaista kyllä tapahtuu.

Se ei ole sama asia kuin että asialla ei olisi merkitystä tai että se ei satuttaisi. Tai että se ei vaikuttaisi suhteeseen. Mutta ei ole kohtuullista että ei millään tavalla ole valmis käsittelemään asiaa tai löytämään asioita korjaavia keinoja vaan näkee ainoana vaihtoehtona heti nopean eron. Se kertoo että ihminen näkee elämän hyvin yksioikoisena ja mustavalkoisena jossa mikä tahansa voi aiheuttaa heti valtavat seuraukset.

Tällainen ihminen ei myöskään usein opi elämästä oikein mitään koska hän ei joudu koskaan tekemään töitä ymmärtääkseen omia tai toisen tunteita ja tekoja. Hän vain toimii kuin robotti jolla asiasta A seuraa aina asia B koska on joskus niin pättänyt.[/quote]

Juuri näin. En itsekään hyväksy pettämistä, mutta jos tällaista sattuisi tapahtumaan niin siihen on syy joka tulee kyllä jossakin vaiheessa selväksi. Ap:n suhteessa ei varmaan keskusteluyhteys toimi kunnolla muutenkaan jos siellä syytellään puolin ja toisin ja vähätellään. Ero on todella iso juttu monen ihmisen kannalta, kyllä siinä molempien osapuolien pitää pohtia että olenko tehnyt riittävästi suhteen eteen ja voisiko jotain vielä tehdä toisin että tällaista tilannetta ei syntyisi. Oletan että keskusteluyritykset ovat olleet huutamista, eikä kovin rakentavaa jos toinen vaan sulkee korvansa. Neuvoisin että antakaa tilanteen rauhoittua, niin että pystytte puhumaan ihan normaalisti asioista. Ja jos keskinäinen keskustelu ei onnistu niin ammattiapua on tarpeen. Ei kannata laittaa eropapereita ennenkuin jonkinlainen järkevä keskustelu on käyty. Ei tämä elämä tosiaan noin mustavalkoista ole, ei kannata erota adrenaliinihöyryissä.

Ja se pitää tiedostaa että pikkulapsivaihe on myös miehelle erittäin rankka, puoliso muuttuu ja yleensä etääntyy kun elämä pyörii lasten ympärillä. Välillä on hyvä pysähtyä keskustelemaan myös siitä että miten mies kokee tilanteen, onko läheisyyttä riittävästi, eikä vaan oleta että mies pysyy siinä rinnalla vaikka kuinka etäisiä suhteessa ollaan.

Miksi melkein kaikki järkevät ja asialliset neuvot saavat paljon alapeukkuja?

Ja taas ne jotka kehottavat eromaan ilman muuta, niin peukkuja?

Onko ihmisiltä mennyt vallan järki?

Vierailija kirjoitti:

Tältä uraohjusrouvalta kysyisin, onko todella niin, että jos miehensä kaveri tulisi kertomaan, että muuten, näin muijasi eilen baarissa, nuoli siellä jonkun miehen kanssa, te kikattaisitte huvittuneina yhdessä, että juuh, hih hih näinhän siinä tosiaankin pääsi käymään. Vitsi vitsi, pusu pusu. Pesaisepa Petterin peppu, mieskulta.

Miehisellä alalla hyväpalkkaisena asiantuntijana, jolla on takana monet työmatkat ja illatsut niiden miesten kanssa, uskallanpahan epäillä.

Sinulle myös sellaisia terveisiä, etätä en ikinä, kuuna päivänä suostuisi naureskelemaan työkavereideni vaimoja, jos ovat epävarmoja siitä, mitä noilla reissuilla tapahtuu. Kun siellä tosiaankin kyllä tapahtuu.

Vielä vähemmän minua naurattaa ajatus näistä vaimoista, kuten  nyt ap, yksin kotona lähes koko ajan pienten lasten kanssa.

Täällä hoetaan pususta eroamisesta, vaikka selkeästi asiassa on kyse kunnioituksen puutteesta ja silkasta kusipäisyydestä. No, tuollainen se varmaan on töissäkin alaisiaan kohtaan, mutta aina löytyy se Reilu Tyttö, joka kertoo, miten se oikeasti on tosi hyvä tyyppi, mä ainakin tulen sen kanssa ihan hyvin toimeen (kun olen sopivasti nöyrä ja imartelen).

En ihan tiedä, miksi jaksan enää vastailla. Lomalla on aikaa :)

Ne miehet naureskelevat itse kyllä vaimojensa mustasukkaisuuskohtauksille. En koe mitään solidaarisuutta tällaisia naisia kohtaan periaatteen vuoksi, joten nauran kyllä mukana jos se oman mieskin kerran naureskelee. Monella se menee niin överiksi. Työmatkoilla varmasti osalla sattuu ja tapahtuu, mutta harva näistä perustallukoista on kiinnostunut, harvemmin on kauhean realistista pelätä, että jotain kävisi. Minä en ainakaan ole kiinnostunut.

Ja en todella voi sanoa mieheni puolesta miten reagoisi. Ei tosin pienistä vedä hernettä nenään. Ja on meillä todellakin naureskeltu, kun mies kertoi jostain omasta tapauksestaan. En osaa sellaisista olla mustasukkainen vain jonkun periaatteen vuoksi.

Vierailija kirjoitti:

NäinMeillä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

NäinMeillä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suuteleminen ei ole pettämistä, paneminen on. Minua ei hetkauttaisi pätkääkään, jos mies pussailisi jotain toista naista tai vaikka miestä jossain pikkukännissä. Itse asiassa minulle on aivan sama, vaikka panisi jotakuta jollain laivareissulla, kunhan käyttää kumia. Minä en ole tuollaisia asioita tehnyt yhdessäolomme aikana (10 v), mutta minua ei lainkaan haittaisi, jos miehelle tulisi välillä halu puuhata jonkun muunkin kanssa vaihtelun vuoksi. Tauteja tai lehtolapsia ei kotiin kuitenkaan saa tuoda eikä minua saa julkisesti nolata. Me olemme tämän asian puhuneet selväksi jo ennen avioliittoa.

Kiva kuulla, mutta miten tämä liittyi ketjun asiaan? Sinun suhteesi rajat eivät taida olla millään tavalla merkitykselliset aloittajalle. Naurettavaa, kuinka moni kehtaa tulla sanelemaan jotain universaaleja sääntöjä, joiden mukaan parisuhteissa tulisi toimia. Aloittaja on tehnyt selväksi miehelle, mitkä hänen rajansa ovat ja mies päätti olla välittämättä puolisostaan ja toimi kuten itseään miellytti. Nyt aloittaja haluaa erota. En ymmärrä, miksi joidenkin on niin hankalaa ymmärtää näinkin simppeliä asiaa.

Eivät nämä mitään universaaleja rajoja ole. Nämä ovat meidän perheen rajoja. Tässä oli pointtina se, että ihmisillä on eri rajoja - ja tällaisiakin rajoja voi siis olla ihan tavallisilla ihmisillä - ja että ne rajat pitäisi käydä läpi jo ennen kuin alkaa väsätä mukuloita. Pitäisi käydä myös läpi, mitä tapahtuu, jos rajan ylittää.

Ap:na miettisin kahteen kertaan, uskoisinko toisen käden tietoja vai puolisoani. Mikä yllyke tällä ns. kaverilla oli kertoa "tietonsa", kun kerran puoliso sanoo, että väitteet ovat perusteettomia. Miksi ap uskoo mieluummin kaveria kuin lähintä omaistaan?

Mitä ihmettä? Aloittajahan kertoi, että:

1. Hän on jo seurustelun alkuaikoina kertonut miehelle kantansa pettämiseen. Ilmoitti eroavansa välittömästi jopa toisen suutelemisesta. Eli nämä rajat on käyty läpi "ennen kuin on alettu väsätä mukuloita".

2. Mies ei kiellä tapahtunutta. Mies myönsi tekonsa. Hän vain ei suostu keskustelemaan asiasta sen enempää eikä suostu myöntämään tehneensä väärin.

Rajoja voi toki asettaa niin tiukalle kuin jokainen haluaa mutta tämä on täysin eri asia kuin että ovatko ne rajat sellaisenaan fiksuja ja onko niiden seurausten toteuttaminen millään tavalla kohtuullista.

On täysin kohtuullista olettaa ettei mies, joka on lisäksi perheenisä, mene baariin pussailemaan vieraita naisia. Eropaperit vaan vetämään.

Itse asiassa ei ole realistista odottaa että koskaan pitkän avioliiton aikana kummallekaan ei tule koskaan eteen pienintäkään hetkeä jolloin olisi mahdollista hetkeksi pienimmälläkään tavalla hairahtaa. Toki hienoa jos näin ei käy mutta elämä on sellaista että kaikenlaista kyllä tapahtuu.

Se ei ole sama asia kuin että asialla ei olisi merkitystä tai että se ei satuttaisi. Tai että se ei vaikuttaisi suhteeseen. Mutta ei ole kohtuullista että ei millään tavalla ole valmis käsittelemään asiaa tai löytämään asioita korjaavia keinoja vaan näkee ainoana vaihtoehtona heti nopean eron. Se kertoo että ihminen näkee elämän hyvin yksioikoisena ja mustavalkoisena jossa mikä tahansa voi aiheuttaa heti valtavat seuraukset.

Tällainen ihminen ei myöskään usein opi elämästä oikein mitään koska hän ei joudu koskaan tekemään töitä ymmärtääkseen omia tai toisen tunteita ja tekoja. Hän vain toimii kuin robotti jolla asiasta A seuraa aina asia B koska on joskus niin pättänyt.

Raivostuttaa nämä tällaiset vastaukset tässä ketjussa. Ap:han on monta kertaa täällä kirjoittanut (aloituksessaan myös), että hän yrittää keskustella, mutta pettäjäMIES KIELTÄYTYY keskustelemasta. Mies laittaa kädet korvilleen ja poistuu kun ap yrittää keskustella tästä heidän tilanteesta. 

No raivostuttaa myös nämä ihmiset, jotka ei käsitä, että aloittajan "keskustelu" tässä vaiheessa on luultavasti huutamista, raivoamista ja syyttelyä.

Miten siinä mies sitten keskustelee?

Ei saa sanaa väliin? Jos saa, niin ehkä aloittaja huutaa olemaan hiljaa, tai innostuu entistä enemmän kiljumaan jos mies yrittää selittää tai kertoa jotain.

Kirjoitustyylistä näkee, että ei ole kuin se yksi ja oikea kanta ja se on aloittajan.

Tässä mies tekee oikein kun ei edes yritä, se ei johtaisi mihinkään, ennenkuin aloittaja on hiukan rauhoittunut.

Tai mies tietää, ettei aloittaja rauhoitu, antaa sitten olla, erot koon sitten.

Siis eikö kukaan ajattele, että aloittajan kanssa ei pysty tästä asiasta keskustelemaan? Yhtään kertaa ei aloittaja esimerkiksi ole sanonut, että menevät terapiaan tms. Mikään muu ei hänelle sovi kuin ero.

Ei se ole mies joka ei pysty keskustelemaan, vaan joku muu. Mies on jo luovuttanut, ehkä haki pususta motiivin eroratkaisuun, ovat liian erilaisia yhteen.

Voihan se mieskin haluta erota, ihan yhtä hyvin kuin aloittajakin.

Ehkäpä vielä enemmän.

Vierailija kirjoitti:

NäinMeillä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

NäinMeillä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suuteleminen ei ole pettämistä, paneminen on. Minua ei hetkauttaisi pätkääkään, jos mies pussailisi jotain toista naista tai vaikka miestä jossain pikkukännissä. Itse asiassa minulle on aivan sama, vaikka panisi jotakuta jollain laivareissulla, kunhan käyttää kumia. Minä en ole tuollaisia asioita tehnyt yhdessäolomme aikana (10 v), mutta minua ei lainkaan haittaisi, jos miehelle tulisi välillä halu puuhata jonkun muunkin kanssa vaihtelun vuoksi. Tauteja tai lehtolapsia ei kotiin kuitenkaan saa tuoda eikä minua saa julkisesti nolata. Me olemme tämän asian puhuneet selväksi jo ennen avioliittoa.

Kiva kuulla, mutta miten tämä liittyi ketjun asiaan? Sinun suhteesi rajat eivät taida olla millään tavalla merkitykselliset aloittajalle. Naurettavaa, kuinka moni kehtaa tulla sanelemaan jotain universaaleja sääntöjä, joiden mukaan parisuhteissa tulisi toimia. Aloittaja on tehnyt selväksi miehelle, mitkä hänen rajansa ovat ja mies päätti olla välittämättä puolisostaan ja toimi kuten itseään miellytti. Nyt aloittaja haluaa erota. En ymmärrä, miksi joidenkin on niin hankalaa ymmärtää näinkin simppeliä asiaa.

Eivät nämä mitään universaaleja rajoja ole. Nämä ovat meidän perheen rajoja. Tässä oli pointtina se, että ihmisillä on eri rajoja - ja tällaisiakin rajoja voi siis olla ihan tavallisilla ihmisillä - ja että ne rajat pitäisi käydä läpi jo ennen kuin alkaa väsätä mukuloita. Pitäisi käydä myös läpi, mitä tapahtuu, jos rajan ylittää.

Ap:na miettisin kahteen kertaan, uskoisinko toisen käden tietoja vai puolisoani. Mikä yllyke tällä ns. kaverilla oli kertoa "tietonsa", kun kerran puoliso sanoo, että väitteet ovat perusteettomia. Miksi ap uskoo mieluummin kaveria kuin lähintä omaistaan?

Mitä ihmettä? Aloittajahan kertoi, että:

1. Hän on jo seurustelun alkuaikoina kertonut miehelle kantansa pettämiseen. Ilmoitti eroavansa välittömästi jopa toisen suutelemisesta. Eli nämä rajat on käyty läpi "ennen kuin on alettu väsätä mukuloita".

2. Mies ei kiellä tapahtunutta. Mies myönsi tekonsa. Hän vain ei suostu keskustelemaan asiasta sen enempää eikä suostu myöntämään tehneensä väärin.

Rajoja voi toki asettaa niin tiukalle kuin jokainen haluaa mutta tämä on täysin eri asia kuin että ovatko ne rajat sellaisenaan fiksuja ja onko niiden seurausten toteuttaminen millään tavalla kohtuullista.

On täysin kohtuullista olettaa ettei mies, joka on lisäksi perheenisä, mene baariin pussailemaan vieraita naisia. Eropaperit vaan vetämään.

Itse asiassa ei ole realistista odottaa että koskaan pitkän avioliiton aikana kummallekaan ei tule koskaan eteen pienintäkään hetkeä jolloin olisi mahdollista hetkeksi pienimmälläkään tavalla hairahtaa. Toki hienoa jos näin ei käy mutta elämä on sellaista että kaikenlaista kyllä tapahtuu.

Se ei ole sama asia kuin että asialla ei olisi merkitystä tai että se ei satuttaisi. Tai että se ei vaikuttaisi suhteeseen. Mutta ei ole kohtuullista että ei millään tavalla ole valmis käsittelemään asiaa tai löytämään asioita korjaavia keinoja vaan näkee ainoana vaihtoehtona heti nopean eron. Se kertoo että ihminen näkee elämän hyvin yksioikoisena ja mustavalkoisena jossa mikä tahansa voi aiheuttaa heti valtavat seuraukset.

Tällainen ihminen ei myöskään usein opi elämästä oikein mitään koska hän ei joudu koskaan tekemään töitä ymmärtääkseen omia tai toisen tunteita ja tekoja. Hän vain toimii kuin robotti jolla asiasta A seuraa aina asia B koska on joskus niin pättänyt.

Raivostuttaa nämä tällaiset vastaukset tässä ketjussa. Ap:han on monta kertaa täällä kirjoittanut (aloituksessaan myös), että hän yrittää keskustella, mutta pettäjäMIES KIELTÄYTYY keskustelemasta. Mies laittaa kädet korvilleen ja poistuu kun ap yrittää keskustella tästä heidän tilanteesta. 

Kyllä ja se on yksi tapa reagoida asiaan. Ei kypsä eikä oikea mutta siihenkin käytökseen on joku syy. Ja sen syyn selvittämällä voidaan päästä sitten selvittämään sitä itse asiaa.

Voi esim. olla että mies on kokenut että vaimon ehdottomuuden takia keskustelu on aina hyvin yksipuolista eikä hän tule kuulluksi tai ymmärretyksi ja siksi ei koe keskustelua hedelmälliseksi. Tai jotain muuta vastaavaa.

Kyllä ero on niin iso asia että pitää vähän nähdä vaivaa siihen että päästään siihen puheyhteyteen tavalla tai toisella. Ei se erokaan tule olemaan helppo jos mies kieltäytyy puhumasta. Joten asiassa pitää päästä eteenpäin niin että molemmat tulevat oikeasti kuulluksi.

Herrasmiesnautiskelija kirjoitti:

Juu, aloittajalla vielä melko monta eroa edessä jos kännissä pussailusta jo pitää ottaa ero. Lapset kärsivät. Ja himmailisin vähän niitä eropuheita kanssa. Siinä on se riski, että homma lähtee lapasesta ja ei ole enää kenenkään hallinnassa. Ukko teki joka tapauksessa väärin ja hänen on syytä pahoitella ja tiedostaa että jatkuessaan kyseinen käytös todennäköisesti johtaa vaikeuksiin parisuhteessa ja mahdollisesti eroon.

Eihän se kännis pussaillu kun ei juo. Olisko känni muka jotenkin lieventävä asianhaara?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

NäinMeillä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

NäinMeillä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suuteleminen ei ole pettämistä, paneminen on. Minua ei hetkauttaisi pätkääkään, jos mies pussailisi jotain toista naista tai vaikka miestä jossain pikkukännissä. Itse asiassa minulle on aivan sama, vaikka panisi jotakuta jollain laivareissulla, kunhan käyttää kumia. Minä en ole tuollaisia asioita tehnyt yhdessäolomme aikana (10 v), mutta minua ei lainkaan haittaisi, jos miehelle tulisi välillä halu puuhata jonkun muunkin kanssa vaihtelun vuoksi. Tauteja tai lehtolapsia ei kotiin kuitenkaan saa tuoda eikä minua saa julkisesti nolata. Me olemme tämän asian puhuneet selväksi jo ennen avioliittoa.

Kiva kuulla, mutta miten tämä liittyi ketjun asiaan? Sinun suhteesi rajat eivät taida olla millään tavalla merkitykselliset aloittajalle. Naurettavaa, kuinka moni kehtaa tulla sanelemaan jotain universaaleja sääntöjä, joiden mukaan parisuhteissa tulisi toimia. Aloittaja on tehnyt selväksi miehelle, mitkä hänen rajansa ovat ja mies päätti olla välittämättä puolisostaan ja toimi kuten itseään miellytti. Nyt aloittaja haluaa erota. En ymmärrä, miksi joidenkin on niin hankalaa ymmärtää näinkin simppeliä asiaa.

Eivät nämä mitään universaaleja rajoja ole. Nämä ovat meidän perheen rajoja. Tässä oli pointtina se, että ihmisillä on eri rajoja - ja tällaisiakin rajoja voi siis olla ihan tavallisilla ihmisillä - ja että ne rajat pitäisi käydä läpi jo ennen kuin alkaa väsätä mukuloita. Pitäisi käydä myös läpi, mitä tapahtuu, jos rajan ylittää.

Ap:na miettisin kahteen kertaan, uskoisinko toisen käden tietoja vai puolisoani. Mikä yllyke tällä ns. kaverilla oli kertoa "tietonsa", kun kerran puoliso sanoo, että väitteet ovat perusteettomia. Miksi ap uskoo mieluummin kaveria kuin lähintä omaistaan?

Mitä ihmettä? Aloittajahan kertoi, että:

1. Hän on jo seurustelun alkuaikoina kertonut miehelle kantansa pettämiseen. Ilmoitti eroavansa välittömästi jopa toisen suutelemisesta. Eli nämä rajat on käyty läpi "ennen kuin on alettu väsätä mukuloita".

2. Mies ei kiellä tapahtunutta. Mies myönsi tekonsa. Hän vain ei suostu keskustelemaan asiasta sen enempää eikä suostu myöntämään tehneensä väärin.

Rajoja voi toki asettaa niin tiukalle kuin jokainen haluaa mutta tämä on täysin eri asia kuin että ovatko ne rajat sellaisenaan fiksuja ja onko niiden seurausten toteuttaminen millään tavalla kohtuullista.

On täysin kohtuullista olettaa ettei mies, joka on lisäksi perheenisä, mene baariin pussailemaan vieraita naisia. Eropaperit vaan vetämään.

Itse asiassa ei ole realistista odottaa että koskaan pitkän avioliiton aikana kummallekaan ei tule koskaan eteen pienintäkään hetkeä jolloin olisi mahdollista hetkeksi pienimmälläkään tavalla hairahtaa. Toki hienoa jos näin ei käy mutta elämä on sellaista että kaikenlaista kyllä tapahtuu.

Se ei ole sama asia kuin että asialla ei olisi merkitystä tai että se ei satuttaisi. Tai että se ei vaikuttaisi suhteeseen. Mutta ei ole kohtuullista että ei millään tavalla ole valmis käsittelemään asiaa tai löytämään asioita korjaavia keinoja vaan näkee ainoana vaihtoehtona heti nopean eron. Se kertoo että ihminen näkee elämän hyvin yksioikoisena ja mustavalkoisena jossa mikä tahansa voi aiheuttaa heti valtavat seuraukset.

Tällainen ihminen ei myöskään usein opi elämästä oikein mitään koska hän ei joudu koskaan tekemään töitä ymmärtääkseen omia tai toisen tunteita ja tekoja. Hän vain toimii kuin robotti jolla asiasta A seuraa aina asia B koska on joskus niin pättänyt.

Raivostuttaa nämä tällaiset vastaukset tässä ketjussa. Ap:han on monta kertaa täällä kirjoittanut (aloituksessaan myös), että hän yrittää keskustella, mutta pettäjäMIES KIELTÄYTYY keskustelemasta. Mies laittaa kädet korvilleen ja poistuu kun ap yrittää keskustella tästä heidän tilanteesta. 

No raivostuttaa myös nämä ihmiset, jotka ei käsitä, että aloittajan "keskustelu" tässä vaiheessa on luultavasti huutamista, raivoamista ja syyttelyä.

Miten siinä mies sitten keskustelee?

Ei saa sanaa väliin? Jos saa, niin ehkä aloittaja huutaa olemaan hiljaa, tai innostuu entistä enemmän kiljumaan jos mies yrittää selittää tai kertoa jotain.

Kirjoitustyylistä näkee, että ei ole kuin se yksi ja oikea kanta ja se on aloittajan.

Tässä mies tekee oikein kun ei edes yritä, se ei johtaisi mihinkään, ennenkuin aloittaja on hiukan rauhoittunut.

Tai mies tietää, ettei aloittaja rauhoitu, antaa sitten olla, erot koon sitten.

Siis eikö kukaan ajattele, että aloittajan kanssa ei pysty tästä asiasta keskustelemaan? Yhtään kertaa ei aloittaja esimerkiksi ole sanonut, että menevät terapiaan tms. Mikään muu ei hänelle sovi kuin ero.

Ei se ole mies joka ei pysty keskustelemaan, vaan joku muu. Mies on jo luovuttanut, ehkä haki pususta motiivin eroratkaisuun, ovat liian erilaisia yhteen.

Voihan se mieskin haluta erota, ihan yhtä hyvin kuin aloittajakin.

Ehkäpä vielä enemmän.

Jo ketjun alussa aloittaja kertoi ettei mies suostu terapiaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikuttaa ihan älyttömältä jutulta.  Oli niin paljon kirjoituksia, että luin vain ensimmäisen ja viimeisen sivun. 

Ap .lle kaksi ohjetta:

1) Älä eroa. Jäitä hattuun pariksi viikoksi, äläkä kysele ohjeita vauvapalstalta.  Mieti mitä miehesi merkitsee sinulle ja lapsille.  Mieti omistusasunnon myyntiä ja muuta rumbaa.

2) Jos eroat, niin älä mene uudelleen parisuhteeseen ainakaan pariinkymmeneen vuoteen.  Jos menet parisuhteeseen, niin kerro uudelle miehelle, miksi erosit aikanaan.

Mikään rumba ei ole liiallista, että pääsee petollisesta kumppanista eroon. Kun luottamus ja kunnioitus on mennyt, suhde on loppu. Muut asiat ovat vaan materiaa tämän rinnalla.

Petollinen kumppani on kyllä paljon muuta kuin, että pussaa baarissa. Tervetuloa vain todellisuuteen!

Ja muutenkin sen kaiken erorumban jälkeen taitaa tulla todellisuus eteen myös aloittajalle.

Mutta sitähän hän itse haluaa.

Että mua sitten ärsyttää nämä, jotka tulevat toisille sanomaan, mikä on pettämistä ja mikä ei. Ja että mikä saisi olla riittävä syy erota kumppanista.

Ja mikä hiton todellisuus? Sinun todellisuuteesi kuuluu se, että yksiavioisessa suhteessa pussaillaan muita mennen tullen? Tervetuloa todellisuuteen vain itsellesi, sillä kyllä, useassa suhteessa toisten pussailu on pettämistä. Vielä pahemman tästä tapauksesta tekee se, että AP:n mies on hyvin tiennyt rajat ja on silti niitä tiedostaen rikkonut. Eikä edes osoita olevansa pahoillaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikuttaa ihan älyttömältä jutulta.  Oli niin paljon kirjoituksia, että luin vain ensimmäisen ja viimeisen sivun. 

Ap .lle kaksi ohjetta:

1) Älä eroa. Jäitä hattuun pariksi viikoksi, äläkä kysele ohjeita vauvapalstalta.  Mieti mitä miehesi merkitsee sinulle ja lapsille.  Mieti omistusasunnon myyntiä ja muuta rumbaa.

2) Jos eroat, niin älä mene uudelleen parisuhteeseen ainakaan pariinkymmeneen vuoteen.  Jos menet parisuhteeseen, niin kerro uudelle miehelle, miksi erosit aikanaan.

Mikään rumba ei ole liiallista, että pääsee petollisesta kumppanista eroon. Kun luottamus ja kunnioitus on mennyt, suhde on loppu. Muut asiat ovat vaan materiaa tämän rinnalla.

Mikä sun mielestä on petollinen? Aika tiukkaa on jos yksi pusu johtaa avioeroon. Mitä jos mies ottaa kaljaa, kun siitä ei oltu sovittu? Menee kaverilleen, sopimatta? Käyttää yhteistä rahaa sopimatta vaimon kanssa, esim. lomakassa vedetään sileäksi kasinolla?

Yritän tällä osoittaa, että mikä tahansa ennalta sopimaton asia tai teko voi olla petollista. Uhataanko aina erolla?

Onko todella noin vaikeaa ymmärtää ero noiden asioiden välillä? Etkö todella näe eroa siinä, että mies ottaa kaljaa vaikka ollaan sovittu ettei ota, kuin että menee ja pettää puolisoaan ja rikkoo uskollisuuden? Jos mun mieheni ottaisi kaljaa vaikka olisin pyytänyt ettei ota, asia olisi helposti keskusteltavissa. Jos taas olemme sopineet, että toisten pussailu on pettämistä ja se on ehdoton ei ja silti mies tekisi niin, en pystyisi enää katsomaan miestä samalla tavalla kuin ennen. Turha kai yrittää selittää eroa näiden asioiden välillä jos joku ei sitä alun alkaenkaan ymmärrä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu, ettet ymmärrä miestäsi. Vaikuttaa myös siltä, että olet todella tiukkapipoinen. Tietenkään miehesi ei ole oikein toiminut, mutta olet nyt aivan liian mustavalkoinen ajattelussasi.

Mitä ymmärtämistä vieraissa käymisessä pitäisi oikein olla?

Ja miksi täällä kaikki puolustelee pettäjää ja syyttää petettyä?

Koska pettämistä ei ole oikeasti tapahtunut kuin Hysteriinan mielessä, mies pyrkii välttämään turhan riidan asiasta joka ei merkinnyt mitään ja sekin on nyt sekä Hysteriinan että palstan Misandria-Miisojen toimesta tulkittu likipitäen henkiseksi väkivallaksi.

Vierailija kirjoitti:

Ketään ei voi omistaa. Ei se auta, että joskus on "luvannut" jotakin. Hän kuitenkin haluaa olla perheensä kanssa. Onneksi jäi vaan pussailuun. Olen itsekin sortunut samaan joitakin kertoja. Ei liity avioliittooni mitenkään. Joskus vaan ihastuu. Oikeastaan sääli, että sait tietää. Itse katsoisin tilannetta vähän aikaa. Jos et nyt muka voi antaa anteeksi niin eroa sitten.

Joo, ketään ei voi omistaa, mutta se pätee molempiin suuntiin. Ei voi vain sekoilla ja olettaa, että puoliso katsoo läpi sormien, koska sinäkään et omista puolisoasi.

NäinMeillä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

NäinMeillä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suuteleminen ei ole pettämistä, paneminen on. Minua ei hetkauttaisi pätkääkään, jos mies pussailisi jotain toista naista tai vaikka miestä jossain pikkukännissä. Itse asiassa minulle on aivan sama, vaikka panisi jotakuta jollain laivareissulla, kunhan käyttää kumia. Minä en ole tuollaisia asioita tehnyt yhdessäolomme aikana (10 v), mutta minua ei lainkaan haittaisi, jos miehelle tulisi välillä halu puuhata jonkun muunkin kanssa vaihtelun vuoksi. Tauteja tai lehtolapsia ei kotiin kuitenkaan saa tuoda eikä minua saa julkisesti nolata. Me olemme tämän asian puhuneet selväksi jo ennen avioliittoa.

Kiva kuulla, mutta miten tämä liittyi ketjun asiaan? Sinun suhteesi rajat eivät taida olla millään tavalla merkitykselliset aloittajalle. Naurettavaa, kuinka moni kehtaa tulla sanelemaan jotain universaaleja sääntöjä, joiden mukaan parisuhteissa tulisi toimia. Aloittaja on tehnyt selväksi miehelle, mitkä hänen rajansa ovat ja mies päätti olla välittämättä puolisostaan ja toimi kuten itseään miellytti. Nyt aloittaja haluaa erota. En ymmärrä, miksi joidenkin on niin hankalaa ymmärtää näinkin simppeliä asiaa.

Eivät nämä mitään universaaleja rajoja ole. Nämä ovat meidän perheen rajoja. Tässä oli pointtina se, että ihmisillä on eri rajoja - ja tällaisiakin rajoja voi siis olla ihan tavallisilla ihmisillä - ja että ne rajat pitäisi käydä läpi jo ennen kuin alkaa väsätä mukuloita. Pitäisi käydä myös läpi, mitä tapahtuu, jos rajan ylittää.

Ap:na miettisin kahteen kertaan, uskoisinko toisen käden tietoja vai puolisoani. Mikä yllyke tällä ns. kaverilla oli kertoa "tietonsa", kun kerran puoliso sanoo, että väitteet ovat perusteettomia. Miksi ap uskoo mieluummin kaveria kuin lähintä omaistaan?

Mitä ihmettä? Aloittajahan kertoi, että:

1. Hän on jo seurustelun alkuaikoina kertonut miehelle kantansa pettämiseen. Ilmoitti eroavansa välittömästi jopa toisen suutelemisesta. Eli nämä rajat on käyty läpi "ennen kuin on alettu väsätä mukuloita".

2. Mies ei kiellä tapahtunutta. Mies myönsi tekonsa. Hän vain ei suostu keskustelemaan asiasta sen enempää eikä suostu myöntämään tehneensä väärin.

Rajoja voi toki asettaa niin tiukalle kuin jokainen haluaa mutta tämä on täysin eri asia kuin että ovatko ne rajat sellaisenaan fiksuja ja onko niiden seurausten toteuttaminen millään tavalla kohtuullista.

On täysin kohtuullista olettaa ettei mies, joka on lisäksi perheenisä, mene baariin pussailemaan vieraita naisia. Eropaperit vaan vetämään.

Itse asiassa ei ole realistista odottaa että koskaan pitkän avioliiton aikana kummallekaan ei tule koskaan eteen pienintäkään hetkeä jolloin olisi mahdollista hetkeksi pienimmälläkään tavalla hairahtaa. Toki hienoa jos näin ei käy mutta elämä on sellaista että kaikenlaista kyllä tapahtuu.

Se ei ole sama asia kuin että asialla ei olisi merkitystä tai että se ei satuttaisi. Tai että se ei vaikuttaisi suhteeseen. Mutta ei ole kohtuullista että ei millään tavalla ole valmis käsittelemään asiaa tai löytämään asioita korjaavia keinoja vaan näkee ainoana vaihtoehtona heti nopean eron. Se kertoo että ihminen näkee elämän hyvin yksioikoisena ja mustavalkoisena jossa mikä tahansa voi aiheuttaa heti valtavat seuraukset.

Tällainen ihminen ei myöskään usein opi elämästä oikein mitään koska hän ei joudu koskaan tekemään töitä ymmärtääkseen omia tai toisen tunteita ja tekoja. Hän vain toimii kuin robotti jolla asiasta A seuraa aina asia B koska on joskus niin pättänyt.

Täällä on varmaan 90 prosenttia AP:n linjoilla olevista keskustelijoista sanonut, että antaisi pusun anteeksi mutta tuota AP:n miehen asennetta ei. En ymmärrä, millaisia puolisoita teillä on, jos on ihan normaalia, että puoliso saa perseillä kuin mikä tahansa pikkulapsi eikä tarvise edes pyytää anteeksi tai yrittää korjata asiaa keskustelulla tai terapialla.

Jos mies ei suostu mihinkään noista, niin mikä tulevaisuus tuolla suhteella oikeasti voi olla? Ei tuollaisen päälle voi rakentaa sitä, että kumpikin on toisen tuki ja turva.