Mies petti lauantaina, meillä pienet lapset ja minä haluan erota, mies on kuin mitään ei olisi tapahtunut

Vierailija kirjoitti:

Itsehän sinä rajasi vedät. Miksi sitä pitäisi asiasta enää puhua? Puhuminen ei pussailua muuta tekemättömäksi. Jos se on sinusta eron aihe niin erotkaa, ei se ole sen kummempaa. Itseäni aina jaksaa kummastuttaa ihmiset, joilla on tarve "puhua asiat halki", kuten entisellä ystävälläni, joka aina välttämättä halusi jutella riidoissa, vaikkei mitään puhuttavaa enää ollut ja välit olivat käytännössä poikki. Onko se sitten jonkinlainen tarve kuulla kauniita valheita vai mitä, en tiedä.

Monille puhuminen jäsentää ajatuksia ja varmistaa päätöksiä. Vähemmän virheitä, helpompi päästää irti, nopeampi suruprosessi.

Mitä ukkomies baarissa roikkuu, kun vaimo on lasten kanssa kotona? Ei minun mieheni ole tuolla tavalla käyttäytynyt. Ehkä kerran vuodessa on käyty pikkujouluissa tai työpaikan kevätpippaloissa, mutta ei nyt joka viikonloppu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpas täällä herkkähipiäistä ja lapsellista porukkaa. Olen myös naimisissa ja on pieniä lapsia. Enpä kyllä osaisi menettää yöuniani,jos mieheni jonkun kanssa (ai hurjaa) ihan pussailisi baarissa. En tosin muutenkaan ole erityisen herkkä enkä koe esimerkiksi asemaani uhatuksi. Meillä minä olen tavallaan se ”perheen pää” eli tienaan perheeni elannon, kun mies on kotona jne. En ymmärrä yhtään tuollaista ehdottomuutta jossain aivan harmittomassa asiassa, joka ei vaikuta oikeasti yhtään mitään keneenkään. Ehkä osa ihmisiä sitten vain ovat niin herkkiksiä. Muistan, kun oma mieheni sanoi puristaneensa jotain tyttöä takapuolesta (ei mitenkään ahdistelumielessä kuitenkaan vaan ihan naisen halusta) ja pussanneensa humalassa - me nauroimme asialle silloin ja se jäi siihen. En edes ole muistanut koko asiaa ennen tätä ketjua. En ymmärrä, miksi tuollaisesta jotenkin pahoittaisin mieleni. Jokainen maailman mies on kiinnostunut myös puolisonsa lisäksi muista naisista eikä siinä ole mitään pahaa.

Ei siinä, ap saa tehdä elämällään mitä haluaa. Tuollainen älytön tiukkapipoisuus ja yliherkkyys harvemmin johtaa erityisen tyydyttävään elämään pidemmän päälle, mutta jokainen tehköön omat tyhmyytensä. Ihan kaikkea ei kuitenkaan kannata ottaa henkilökohtaisesti tai tehdä pikkuasioista maailmanloppua. Elämä jatkuu.

Muuten se pikkulapsiarki ei ole mikään syy pistää parisuhde tauolle. Ei ole alkuunkaan lapsellista hakea sitä läheisyyttä muualta, jos sitä ei kotoota saa. Se on väistämätöntä, että näin tapahtuu. Siitä voi vaikka kaikki mammat kuinka vaatia, että toisen tulee elää ilman seksiä, mutta todellisuus on kuitenkin erilainen. Ja kuinka moni mamma täällä todellisuudessa on valmis rakentamaan sellaisen uran, että pystyy elättämään perheen niin että mies hoitaa lapset? Koska minä tein sen ja ne ajat kun olin äitiyslomalla, tuntuivat lomalta vaativaan työhön verrattuna.

Oot kyllä harvinaisen tyhmä sukupuolesi edustaja. :D viittaan kommenttiisi kokonaisuudessaan ja sitä kautta ajatusmaailmasi kapeuteen. Elämänviisautta et ainakaan tuottoisan työsi kautta ole saanut. :D

Huoh, vaikutat erittäin lapselliselta. Kyllä todellista tyhmyytttä on se, kun ensin mies ei saa kotona hellyyttä eikä seksiä ja sitten pussaa jotain toista niin tästä jonkun ”mieli pahoittuu” siinä määrin, että hakee eron. Myös sillä ap:n teoilla on seuraukset. Tiedän kyllä muitakin tapauksia, joille tulee ”paha mieli” vähän kaikesta ja koska omat tunteet ovat niin ahdistavia ja pelottavia, niiden annetaan dominoida kaikkia läheisiä sen sijaan että ne kohtaisi ja käsittelisi.

Tässäkin tapauksessa ap löytäisi paljon syyllisyyttä sieltä peilistä. Mies ei edes ole tehnyt mitään - en pitäisi edes mitään yhdenillanjuttua ongelmana, mutta kun ei edes ole ollut seksiä. Ap todella on lapsellinen ja yliherkkä, minkä vuoksi kärsii koko perhe. Jos ap osaisi yhtään käsitellä niitä omia tunteita ja katsoa peiliin, siitä hyötyisi myös ne lapset. Maailma ei ole mikään mustavalkoinen romanttinen komedia kuitenkaan ja se avioliittokin vaatii sitä, että toista viitsii vähän ymmärtää. Jos toiselta kieltää läheisyyden ja seksin niin tottakai näin käy enemmin tai myöhemmin. Ei voi olla niin itsekeskeinen.

Enkä muutenkaan ymmärrä tuollaista sairaalloista omistushalua toista aikuista ihmistä kohtaan. En ymmärrä, miten tuollaisesta nyt voi tuntea mustasukkaisuutta. Sitä aikanaan sinkkuna ihmettelin, kun aloitin uraani miesvoittoisella alalla ja ties kenen työkaverin vaimolla oli kaikenmaailman mustasukkaisuuskohtauksia esimerkiksi yhteisistä työmatkoista. nauroimme niile makeasti aina näiden työkavereiden kanssa. Aivan turhaahan se oli. Ja ne petti ketkä petti jokatapauksessa, kiukutteli siellä kotona joku pirttihirmu tai ei. Onneksi omalla kohdalla ei ole tällaisia ongelmia.

Eikä! Aito 'cool girl' löydetty! :) 

"Onneksi omalla kohdalla ei ole tälläisiä ongelmia." 

....Juu ei. Tietenkään. Kun sinä olet 'cool', tottakai. Se parempi nainen joka ymmärtää miten kohdella miestä. Aivan.

Voi kuule, en ole ainoa, joka ei miestään pirttohirmuna kyttää ja nolaa työkavereiden edessä omalla mustasukkaisella käytöksellä. Siihen ei tarvitse olla cool girl vaan normaali terveellä itsetunnolla ja turvallisuuden tunteella varustettu ihminen. Mies pettää jos pettää, se ei mustasukkaisuudella ja oman puolison (ja itsensä) nolaamisella mitenkään esty. En ymmärrä, miksi joku niin haluaa toimia.

...nolaa työkavereiden edessä?

Väärä threadi? Aika terapiaan?

(Pettäminen estyy eroamalla.)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpas täällä herkkähipiäistä ja lapsellista porukkaa. Olen myös naimisissa ja on pieniä lapsia. Enpä kyllä osaisi menettää yöuniani,jos mieheni jonkun kanssa (ai hurjaa) ihan pussailisi baarissa. En tosin muutenkaan ole erityisen herkkä enkä koe esimerkiksi asemaani uhatuksi. Meillä minä olen tavallaan se ”perheen pää” eli tienaan perheeni elannon, kun mies on kotona jne. En ymmärrä yhtään tuollaista ehdottomuutta jossain aivan harmittomassa asiassa, joka ei vaikuta oikeasti yhtään mitään keneenkään. Ehkä osa ihmisiä sitten vain ovat niin herkkiksiä. Muistan, kun oma mieheni sanoi puristaneensa jotain tyttöä takapuolesta (ei mitenkään ahdistelumielessä kuitenkaan vaan ihan naisen halusta) ja pussanneensa humalassa - me nauroimme asialle silloin ja se jäi siihen. En edes ole muistanut koko asiaa ennen tätä ketjua. En ymmärrä, miksi tuollaisesta jotenkin pahoittaisin mieleni. Jokainen maailman mies on kiinnostunut myös puolisonsa lisäksi muista naisista eikä siinä ole mitään pahaa.

Ei siinä, ap saa tehdä elämällään mitä haluaa. Tuollainen älytön tiukkapipoisuus ja yliherkkyys harvemmin johtaa erityisen tyydyttävään elämään pidemmän päälle, mutta jokainen tehköön omat tyhmyytensä. Ihan kaikkea ei kuitenkaan kannata ottaa henkilökohtaisesti tai tehdä pikkuasioista maailmanloppua. Elämä jatkuu.

Muuten se pikkulapsiarki ei ole mikään syy pistää parisuhde tauolle. Ei ole alkuunkaan lapsellista hakea sitä läheisyyttä muualta, jos sitä ei kotoota saa. Se on väistämätöntä, että näin tapahtuu. Siitä voi vaikka kaikki mammat kuinka vaatia, että toisen tulee elää ilman seksiä, mutta todellisuus on kuitenkin erilainen. Ja kuinka moni mamma täällä todellisuudessa on valmis rakentamaan sellaisen uran, että pystyy elättämään perheen niin että mies hoitaa lapset? Koska minä tein sen ja ne ajat kun olin äitiyslomalla, tuntuivat lomalta vaativaan työhön verrattuna.

Oot kyllä harvinaisen tyhmä sukupuolesi edustaja. :D viittaan kommenttiisi kokonaisuudessaan ja sitä kautta ajatusmaailmasi kapeuteen. Elämänviisautta et ainakaan tuottoisan työsi kautta ole saanut. :D

Huoh, vaikutat erittäin lapselliselta. Kyllä todellista tyhmyytttä on se, kun ensin mies ei saa kotona hellyyttä eikä seksiä ja sitten pussaa jotain toista niin tästä jonkun ”mieli pahoittuu” siinä määrin, että hakee eron. Myös sillä ap:n teoilla on seuraukset. Tiedän kyllä muitakin tapauksia, joille tulee ”paha mieli” vähän kaikesta ja koska omat tunteet ovat niin ahdistavia ja pelottavia, niiden annetaan dominoida kaikkia läheisiä sen sijaan että ne kohtaisi ja käsittelisi.

Tässäkin tapauksessa ap löytäisi paljon syyllisyyttä sieltä peilistä. Mies ei edes ole tehnyt mitään - en pitäisi edes mitään yhdenillanjuttua ongelmana, mutta kun ei edes ole ollut seksiä. Ap todella on lapsellinen ja yliherkkä, minkä vuoksi kärsii koko perhe. Jos ap osaisi yhtään käsitellä niitä omia tunteita ja katsoa peiliin, siitä hyötyisi myös ne lapset. Maailma ei ole mikään mustavalkoinen romanttinen komedia kuitenkaan ja se avioliittokin vaatii sitä, että toista viitsii vähän ymmärtää. Jos toiselta kieltää läheisyyden ja seksin niin tottakai näin käy enemmin tai myöhemmin. Ei voi olla niin itsekeskeinen.

Enkä muutenkaan ymmärrä tuollaista sairaalloista omistushalua toista aikuista ihmistä kohtaan. En ymmärrä, miten tuollaisesta nyt voi tuntea mustasukkaisuutta. Sitä aikanaan sinkkuna ihmettelin, kun aloitin uraani miesvoittoisella alalla ja ties kenen työkaverin vaimolla oli kaikenmaailman mustasukkaisuuskohtauksia esimerkiksi yhteisistä työmatkoista. nauroimme niile makeasti aina näiden työkavereiden kanssa. Aivan turhaahan se oli. Ja ne petti ketkä petti jokatapauksessa, kiukutteli siellä kotona joku pirttihirmu tai ei. Onneksi omalla kohdalla ei ole tällaisia ongelmia.

Eikä! Aito 'cool girl' löydetty! :) 

"Onneksi omalla kohdalla ei ole tälläisiä ongelmia." 

....Juu ei. Tietenkään. Kun sinä olet 'cool', tottakai. Se parempi nainen joka ymmärtää miten kohdella miestä. Aivan.

Voi kuule, en ole ainoa, joka ei miestään pirttohirmuna kyttää ja nolaa työkavereiden edessä omalla mustasukkaisella käytöksellä. Siihen ei tarvitse olla cool girl vaan normaali terveellä itsetunnolla ja turvallisuuden tunteella varustettu ihminen. Mies pettää jos pettää, se ei mustasukkaisuudella ja oman puolison (ja itsensä) nolaamisella mitenkään esty. En ymmärrä, miksi joku niin haluaa toimia.

Ja jos pettää niin puoliso on oikeutettu tekemään omat ratkaisunsa. Ei parisuhde taii avioliitto ole mikään lupaus siitä, että toinen voi tehdä mitä huvittaa ja toinen vain kestää.

Ihmetyttää muutenkin tämä AP:n yksipuolinen syyllistäminen vähästä seksistä, kun hänen miehensä ei myöskään ollut valmis tekemään mitään yhteisen ajan eteen. Ap tuolla aikaisemmin kertoi, että asiasta on keskusteltu yhdessä, mutta ei löydetty mitään ratkaisua, kosks tukiverkkoa ei ole ja mues ei halua palkata hoitajaa.

TotuusSattuu kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä ei oikeasti kerro vielä juuri mitään. Minäkin saan seksiä käytännössä aina kun teen aloitteen. En vain todellakaan tee sitä aloitetta joka kerta kuin haluttaisi koska tiedän liian hyvin milloin ei kannata tehdä aloitetta. Torjuminen tuntuu niin pahalta että välttelen sitä pelaamalla aina varman päälle.

Seksin saaminen ei myöskään tarkoita sitä että parisuhde olisi kaikin puolin kunnossa. Seksi voi olla myös nopeaa ja hätäisen tuntuista, siitä voi puuttua hellyys ja lämpö jne. vaikka sitä olisikin näennäisesti paljon.

Mutta jos päätät pettää, se on sinun päätöksesi. Sen sijaan, että puhuisit puolison kanssa asiasta, tai sanoisit, että kun tilanne tämä, en kestä. Pettäjä on vastuussa pettämisestään.

Entäs jos se puoliso ei välitä siitä että en kestä? Sanoo vain että "voi voi, yritä nyt vain kestää"? 

Valitettavasti kaikki naisetkaan eivät ole niin empaattisia että osaisivat ottaa miehenkin tunteet tosissaan. Osalle vain ne omat tunteet ja niiden käsittely on tärkeää mutta miehen pitää olla se "peruskallio" johon nainen voi heikkona hetkenä nojata. Mutta jos mies osoittaa heikoutta tai liikaa tunteita, sitä ei kestetä eikä hyväksytä vaan ne torjutaan. 

Ketkäs tällaisia naisia sitten on, joiden seurassa ei muka voi tunteitaan ja heikkouttaan näyttää? Kyllä kaikista ajoista pitäisi tiiminä yrittää selviytyä, toinen toistansa tukien!

Itsellä on enemmän kokemusta siitä, että miehet eivät osaa/halua näyttää tunteitaan ja tässäkin keskustelussa tuntuu olevan enemmän näitä, joille se yksi asia tuntuu olevan suhteettoman suuressa roolissa tunteiden kustannuksella.

Tältä uraohjusrouvalta kysyisin, onko todella niin, että jos miehensä kaveri tulisi kertomaan, että muuten, näin muijasi eilen baarissa, nuoli siellä jonkun miehen kanssa, te kikattaisitte huvittuneina yhdessä, että juuh, hih hih näinhän siinä tosiaankin pääsi käymään. Vitsi vitsi, pusu pusu. Pesaisepa Petterin peppu, mieskulta.

Miehisellä alalla hyväpalkkaisena asiantuntijana, jolla on takana monet työmatkat ja illatsut niiden miesten kanssa, uskallanpahan epäillä.

Sinulle myös sellaisia terveisiä, etätä en ikinä, kuuna päivänä suostuisi naureskelemaan työkavereideni vaimoja, jos ovat epävarmoja siitä, mitä noilla reissuilla tapahtuu. Kun siellä tosiaankin kyllä tapahtuu.

Vielä vähemmän minua naurattaa ajatus näistä vaimoista, kuten  nyt ap, yksin kotona lähes koko ajan pienten lasten kanssa.

Täällä hoetaan pususta eroamisesta, vaikka selkeästi asiassa on kyse kunnioituksen puutteesta ja silkasta kusipäisyydestä. No, tuollainen se varmaan on töissäkin alaisiaan kohtaan, mutta aina löytyy se Reilu Tyttö, joka kertoo, miten se oikeasti on tosi hyvä tyyppi, mä ainakin tulen sen kanssa ihan hyvin toimeen (kun olen sopivasti nöyrä ja imartelen).

TotuusSattuu kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Te, jotka nitisette, että syy ap:ssa ja siinä ettei anna. Lukekaa koko ketju. Hän kertoo, että aina jos mies on halunnut seksiä, on sitä saanut.

Kumma miten vielä nykyäänkin etsitään syy petetystä, ei pettäjästä. Se on AINA pettäjän päätös pettää, oli kyseessä mies, nainen tai muunsukupuolinen. Pettäjä päättää tehdä teon.

Tämä ei oikeasti kerro vielä juuri mitään. Minäkin saan seksiä käytännössä aina kun teen aloitteen. En vain todellakaan tee sitä aloitetta joka kerta kuin haluttaisi koska tiedän liian hyvin milloin ei kannata tehdä aloitetta. Torjuminen tuntuu niin pahalta että välttelen sitä pelaamalla aina varman päälle.

Seksin saaminen ei myöskään tarkoita sitä että parisuhde olisi kaikin puolin kunnossa. Seksi voi olla myös nopeaa ja hätäisen tuntuista, siitä voi puuttua hellyys ja lämpö jne. vaikka sitä olisikin näennäisesti paljon.

Jännä, että tämän ketjun mukaan AP:n mies on tehnyt osuutensa ilmoittamalla, että haluaa seksiä. Ap: n yksipuolinen velvollisuus taas ilmeisesti on hommata lapsille jostain seinän raosta ilmainen hoitaja ja loihtis sitä rakkautta ja lämpöä.

Kyllä meillä ainakin sitä rakkautta ja lämpöä ylläpitää toisen molemminpuolinen huomiointi ja arvostus, johon myös mies panostaa ihan automaattisesti.

Jatkan vielä sen verran, että isosta palkastasi huolimatta et taida olla kovin ammattitaitoinen, jos työmatkat ja illanistujaiset ottaa sulle noin koville ja niillä stressaat. Kyllä mulle ne on ollut vuosien varrella enimmäkseen aika hauskaa aikaa, hyvää ruokaa, juomaa, kavereita, naurua, laulua ja soittoa. Duunia tehdään toki siinä sivussa, mutta ei se oikeasti ammattilaiselta yöunia vie tai vatsahaavaa tee.

Sen sijaan päivä lapsen kanssa saa mut aivan piippuun, se henkinen ja fyysinen vastuu ja koko ajan käytettävissä olo. Ei mitään kaverien kanssa lounaalla käymistä ees voi olla.

Kaikille uskovaisille se penetraatio on niin iso juttu. Ihan sama vaikka olis pussaillut ja pannutkin. Se voi silti olla hyvä mies sinulle. Ei se elämä ole niin vakavaa. Sopikaa asia.

Minua jäi häiritsemään mikä ap:n kaveri oikeasti näki. Oliko se pusu vai suudelma? Kumpi oli aloitteellinen, ap:n mies vai toinen pusuttelija? Entä jos miestä suudeltiin ja mies vain pyristeli naisesta eroon ja kaveri näki sen pusutteluna baarissa.

Mutta provohan tämä onneksi on.

Vierailija kirjoitti:

TotuusSattuu kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Te, jotka nitisette, että syy ap:ssa ja siinä ettei anna. Lukekaa koko ketju. Hän kertoo, että aina jos mies on halunnut seksiä, on sitä saanut.

Kumma miten vielä nykyäänkin etsitään syy petetystä, ei pettäjästä. Se on AINA pettäjän päätös pettää, oli kyseessä mies, nainen tai muunsukupuolinen. Pettäjä päättää tehdä teon.

Tämä ei oikeasti kerro vielä juuri mitään. Minäkin saan seksiä käytännössä aina kun teen aloitteen. En vain todellakaan tee sitä aloitetta joka kerta kuin haluttaisi koska tiedän liian hyvin milloin ei kannata tehdä aloitetta. Torjuminen tuntuu niin pahalta että välttelen sitä pelaamalla aina varman päälle.

Seksin saaminen ei myöskään tarkoita sitä että parisuhde olisi kaikin puolin kunnossa. Seksi voi olla myös nopeaa ja hätäisen tuntuista, siitä voi puuttua hellyys ja lämpö jne. vaikka sitä olisikin näennäisesti paljon.

Jännä, että tämän ketjun mukaan AP:n mies on tehnyt osuutensa ilmoittamalla, että haluaa seksiä. Ap: n yksipuolinen velvollisuus taas ilmeisesti on hommata lapsille jostain seinän raosta ilmainen hoitaja ja loihtis sitä rakkautta ja lämpöä.

Kyllä meillä ainakin sitä rakkautta ja lämpöä ylläpitää toisen molemminpuolinen huomiointi ja arvostus, johon myös mies panostaa ihan automaattisesti.

Rakkautta, lämpöä ja seksiä voi olla ilman lastenhoitajaa. Meillä on vain ap:n kertomus elämästään. Miehen kertomus voisi olla ihan toisenlainen.

Aloitus vuodelta 2006... Kuka näitä nostelee?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

YksÄ-Vaan kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

YksÄ-Vaan kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rauhoitu ja mieti vielä viikko. Mitä hyvää suhteessanne on? Mitä huonoa? Lapset hoitoon ja avointa keskustelua miehen kanssa, onko hän tyytyväinen suhteeseenne, jos ei ole niin mikä mättää? Mitä sinä voit tehdä jotta teillä menisi paremmin ja mitä miehesi voi tehdä. Jos tämän jälkeen sinusta tuntuu että haluat erota pusun takia niin eroa mutta älä eroa suutuspäissäsi suin päin asiaa harkitsematta.

Minun ja mieheni suhteessa on annettu pettäminen anteeksi. Hyvä niin sillä yhdessä on oltu sen jälkeen 20 vuotta, menneet voi jättää taakse ja suunnata katse tulevaisuuteen. Nyt on tuhannen taalan paikka keskustella kenen kanssa haluaa viettää loppuelämän ja miten. Todennäköisesti miehesi katuu mutta ei halua näyttää sitä sinulle.

Miksi mies ei näyttäisi minulle katuvansa, jos katuu?

Ja miten puhua miehen kanssa, kun hän ei suostu asiasta ollenkaan keskustelemaan?

Ap

Älä keskustele siitä suukosta tai lauantaista vaan ylipäätään teidän suhteesta. Myös keskustelun tyylillä ja äänensävylläsi on väliä. Sano että ole teistä huolissasi ja haluat että suhteenne paranee, älä uhkaa erolla. Mies vain lyö liinat lukkoon ja ajattelee että eroa sitten. Miehinen ylpeys sitä estää, kiinni jääminen housut kintuissa, nolottaa. Älä kiusaa enempää vaan kysele mitä miehellesi kuuluu. 

Muutenkin on välillä hyvä kysyä puolisolta onko tyytyväinen suhteeseen ja kertoa oma kantansa. Seksiä ei saa unohtaa eikä läheisyyttä tai muuten se alkaa todella helposti löytyä kielletyltä puolelta. Tai ainakin pitää molempien ymmärtää miksi sitä ei juuri nyt ole (pienet lapset).

Miksi? En minä halua jatkaa hänen kanssa enkä parantaa suhdettamme. Haluan erota, koska hän petti.

Ap

Saiko hän sinulta pusuja ja hellyyttä? Olitko täysin kieltänyt seksin? Kenessä lopulta on se vika?

Mikä johti seksittömyyteen ja hellyyspulaan, ei kai mies vaan jättänyt apta yksin kahden lapsen kanssa itse huidellen ties missä, onko mies antanut apn nukkua ottamalla osaa yöheräämisiin ja muuhun hoitoon, kotitöistä puhumattakaan, onko ap saanjt nukkua yhtään kokonaista yötä ja kuinka moneen vuoteen? Eli onko mies ottanut kotona vastuuta ja onko jakanut hommia niin, että ap ylipäätään jaksaa yhtään mitään?

Tätä olen pitkään ihmetellyt. Kun mies jää ilman hellyyttä ja seksiä parisuhteessa, niin pohdinta johtaa aina takaisin miehen tekemisiin tai tekemättä jättämisiin. Koska kaikille naisten tekemisille löytyy aina syy muualta. Jos taas nainen kärsii kylmästä suhteesta, jää pohdinta vain siihen mikä miehessä on vikana kun ei halaa eikä pane. Ihan kuin miehet olisi koneita mihin naisten tekemiset ei mitenkään vaikuta tai kuin naiset tekisivät kaiken aina oikein.

No jos mies lähtee muihin naisiin pikkulapsiaikana, kun ei kestä sitä, että omat lapset tarvitsevat tuossa iässä jatkuvaa huolenpitoa, niin kyllä se on vain ja ainoastaan miehen vika. Auttais sitä vaimoaan omien lastensa hoidossa, eikä olis tuollainen itsekäs pikkupentu, joka viettää aikansa nuoleskellen muita naisia baareissa.

Ja jos nainen pettää pikkulapsiaikana, kun ei kestä sitä, että hän ei olekaan miehen elämän keskipiste, niin sekö ei ole vain ja ainoastaan naisen vika? En puolustele miehen tekemisiä vaan ihmettelen miksei molempia sukupuolia pidetä samalla tavalla vastuullisina omiin tekoihinsa?

...koska nyt puhutaan AP:sta joka on nainen? Ja koska nainen on se joka on ainakin ensimmäisen vuoden täysin kiinni vauvassa eikä edes fyysisesti pääse pettämään? Ihan yleisesti voi sanoa että kun jompikumpi vanhempi feidaa perhe-elämässä se on 90% mies. Mahdollisesti isommillakin prosenteilla. 

Tottakai se on *mahdollista* että nainen tekee noin mutta se on niin harvinaista että voisit pistää oman ketjun pystyyn ja jakaa tuntojasi siellä. Täällä tuo ei liity aiheeseen ja on siksi typerää.

Vaikka nainen olisikin aika paljon fyysisesti kiinni vauvassa niin siitä ei todellakaan tarvitse seurata että nainen on myös henkisesti kiinni vain ja ainoastaan vauvassa. On oikeasti parisuhteelle vaarallista jos nainen hurahtaa elämään pelkässä symbioosissa lapsensa kanssa. Kyllä se mieskin tarvitsee puolisoa ihan samalla tavalla kuin ennen. Toki elämäntilanne huomioiden mutta kuitenkin.

Minulle oli ainakin omien lapsieni ollessa pieniä aivan selvää että äitiyden lisäksi olen aina myös puoliso ja aikuinen jolla on myös omat tarpeeni. Vaikka kuinka rakastin lapsiani niin se jaksaminen ja oman persoonan pitäminen pinnalla vaati sen että saan välillä olla sen puolisoni kanssa kahden ja saamme olla muutakin kuin vanhempia. Ja minusta se oli myös ihan välttämätöntä parisuhteen kannalta. Ei parisuhdetta voi laittaa vuodeksi tai pariksi jäähylle ja luulla että sen voi ottaa samanlaisena takaisin ja olla kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Ei tarvitsekaan. Tähän mies voi vaikuttaa sillä, että baarissa luuhaamisen sijaan auttaa kumppaniaan siinä lastenhoidossa. 

Ei auttaa. Juuri siinä on se yleinen virhe että mies on se joka auttaa. Molempien pitää olla vanhempia lapselle ja tehdä oma osuutensa arjessa mutta oman persoonanaan eikä toisen apurina.

Ei se uusi äiti ole sen kummemmin asiantuntija lapsen hoidossa kuin mieskään. Molemmat ovat yhtä pihalla sen uuden tulokkaan kanssa ja yhdessä sen hoitoa pitäisi opetella.

Itse en koskaan tuntenut että olisin äitinä jotenkin enemmän vanhempi lapsilleni kuin mieskään. Meillä mies otti onneksi hyvin luontavasti oman paikkansa heti alusta ja loi oman suhteensa vauvaan ensimmäisestä päivästä lähtien.

Tiedän että kaikista miehistä ei ole tähän mutta jos mieheltä odottaa aina vain sitä apua niin silloin pitää ymmärtää että kyse ei ole tasavertaisesta suhteesta eikä tasaveroisesta vanhemmuudesta ja se väkisinkin heijastuu myös parisuhteeseen puolin ja toisin.

Nainen voi myös omalla käytöksellään ja luottamuksellaan saada miehen tuntemaan itsenä tärkeäksi vauvan vanhempana. Luottamalla siihen että mies osaa ja mies tietää, rakentaa samalla sekä isän että lapsen suhdetta että lujittaa parisuhdetta.

Harva nainen haluaa, että mies on lapselle aidosti vastuullinen vankempi. Suurin osa naisista haluaa, että mies auttaa - mutta nainen ehdottomasti määrää, miten lasta hoidetaan, mitä lapsi syö, mitkä vaatteet puetaan jne.

On turha valittaa, jos ei ole valmis antamaan toiselle sijaa olla täysipainoinen vanhempi. Mieheni on aina hoitanut lasta yhtä paljon kuin minä, mikä tarkoittaa ettei mielipiteeni lapsen hoidosta ja asioista ole sen tärkeämpi kuin miehenikään. Isoista linjoista olemme samaa mieltä, mutta on asioita, jotka teen eri tavalla kuin mies. Siinä on aivan turha päsmäröidä päälle. Meillä mies oli lapsen kanssa kotona pidempään kuin minä esimerkiksi, ja silti joskus on vaikeaa minullekin olla hiljaa, jos olen jostain lapseen liittyvästä eri mieltä. Toisen vanhemmuutta tulee kuitenkin kunnioittaa ja arvostaa. Samoin myös naisen tulee kantaa vastuu perheen taloudesta, vaikka se kotona olo on sata kertaa houkuttelevampaa kuin vaativa työ. Meillä minä kannan perheemme taloudellisesti ja teen vaativaa työtä, siihen nähden äitiysloma todella oli lomaa. Ymmärrän, miksi harva nainen on aidosti valmis rakentamaan perheelleen taloudellista turvaa. Mutta tasa-arvoisesta lapsenhoidosta on turha valittaa, jos sitä ei tee.

Älä viitti. Miten ihmeessä kestät itseäsi kun olet nainen itsekin?

Mitä oikein ajat takaa? :D

Meillä mies hoitaa ja kasvattaa lasta siinä missä minäkin. Olen vastuullisessa työssä ja tienaan nettona neljä kertaa enemmän kuin mieheni, joten en jäänyt hoitovapaalle. En muutenkaan tehnyt lasta minkään idiootin kanssa, vaan kykeneväinen miehen, jolle annan oman tilan olla isä. Eipä tarvitse valittaa, ettei mies tee osuuttaan. Meillä ei tarvitse pyytää eikä huomauttaa kotitöistä.

Edelleen se on jostain syystä monen perheen kohdalla niin, ettei se nainen kykene kantamaan perheestään taloudellista vastuuta. Silti valitetaan miehen osallistumisesta, vaikka miehen harteilla on jo muutoin tämä haastava rooli ja vastuu. Olen kyllä äitiyslomani kotona ollut ja kodin hoitanut - se oli todellakin rentouttavaa lomaa vastuulliseen ja haastavaan työhön verrattuna. Et ole vastuussa kenellekään siitä, onko ne pyykit pesty tänään vai huomenna ja keittiötasot pesty aamulla vai illalla. Vauvankin kanssa oli mukavaa.

Entä jos toisella on vaikka 100 tai 200 euroa isompi nettopalkka? Miten vastuu silloin jaetaan? Onko toisella jotenkin huomattavan paljon isompi vastuu tuossa tilanteessa? Kuuluuko toisen tehdä kaikki kotina koska toinen tienaa muutaman satasen enemmän? Varmaan aika harvinainen tilanne, että palkkaero on noin suuri kuin teillä.

Minkä v---tun takia pitää AINA kirjoittaa: "MEILLÄ PIENET LAPSET"?? Oikeasti voi vttu sanon minä. MEILLÄ PIENET LAPSET.

Ensinnäkin mitä väliä?! Toiseksi, TEILLÄ ON KAKSI/KOLME/NELJÄ/VIISI/KUUSI/JNE. PIENTÄ LASTA.

Ja edelleen, miksi hemmetissä ne kakarat pitää mainita joka ikisessä asiassa. HUOH.

Vierailija kirjoitti:

Mitä ukkomies baarissa roikkuu, kun vaimo on lasten kanssa kotona? Ei minun mieheni ole tuolla tavalla käyttäytynyt. Ehkä kerran vuodessa on käyty pikkujouluissa tai työpaikan kevätpippaloissa, mutta ei nyt joka viikonloppu.

Missä on sanottu, että tämä aloittajan mies käy joka viikonloppu.

Oletuksia.

On käyty? Oletteko siis molemmat mukana pikkujouluissa ja kevätpippaloissa?

Pääseekö mies koskaan yksin minnekään?

Vierailija kirjoitti:

Minkä v---tun takia pitää AINA kirjoittaa: "MEILLÄ PIENET LAPSET"?? Oikeasti voi vttu sanon minä. MEILLÄ PIENET LAPSET.

Ensinnäkin mitä väliä?! Toiseksi, TEILLÄ ON KAKSI/KOLME/NELJÄ/VIISI/KUUSI/JNE. PIENTÄ LASTA.

Ja edelleen, miksi hemmetissä ne kakarat pitää mainita joka ikisessä asiassa. HUOH.

Koska ne luo kontekstin: kaikki tietävät, että pikkulapsiaika on monesti raskasta ja aikaa ei ole samalla tavalla kuin ennen lapsia. Suomalaisilla on yleensä 2-3 lasta joten oletus on, että AP olisi maininnut, jos niitä on enemmän.

Täällä horiseva mummeli, joka ei kitkuta huonossa suhteessa. ☺

Toivottavasti ei haudan partaalla, vaikka joku jo sitäkin toivoi.

Tuntuu kovin oudolta lukea kunka omistavasti, omistus- ja vallanhaluisesti jotkut (nuoret?) Naiset täällä puhuvat miehistään.

Vaikka ollaan parisuhteessa niin kumpikin on silti oma persoona ja kumpikaan ei omista toista.

Ihmettelen tosiaan minkälaisia Justiinoita viitsivät olla.

Varsinkin kun saadaan lapsia niin mies muuttuu myös samalla yhdeksi komennettavaksi ja paimennettavaksi lapseksi.

Älkää hukatko äitiyteen sitä parisuhdetta.

Vaikka kuinka tuntuisi helpolta ajatella ja käsitellä se mies lasten kaltaiseksi huollettavaksi paketiksi, ei seksiä eikä aikuisten aikaa, niin silti.

Omistushalun ja alistumisen välillä on kultainen keskitie, emme me mummelit ole mitään nyhveröitä, tossukoita ja miesten alistamia ressukoita, ihan oma tahto meillä on tai on ollut jos ei nyt ole miestä. Ja ei, meillä ei tarvitse olla "aina" miestä, osaamme kyllä ihan itse huolehtia itsestämme myös.

Avarakatseisuuden ja anteeksiannon vastakohta ei ole alistuminen tai orjuus miehen vallan alla. Vaan tasapaino ja toinen toisensa ymmärtäminen, myös niiden heikkouksien. Puolin ja toisin.

Vaikka tämä ajatusmaailma kovin vieraalta taitaa nykyisin tuntua.

Ihmettelen miksi, koska se on parisuhteen yksiä onnistumistekis öitä.

Ehdottomuudella ja mustavalkoisuudella ei pitkälle yhdessä pötkitä, yksin kylläkin.

Suuteleminen ei ole pettämistä, paneminen on. Minua ei hetkauttaisi pätkääkään, jos mies pussailisi jotain toista naista tai vaikka miestä jossain pikkukännissä. Itse asiassa minulle on aivan sama, vaikka panisi jotakuta jollain laivareissulla, kunhan käyttää kumia. Minä en ole tuollaisia asioita tehnyt yhdessäolomme aikana (10 v), mutta minua ei lainkaan haittaisi, jos miehelle tulisi välillä halu puuhata jonkun muunkin kanssa vaihtelun vuoksi. Tauteja tai lehtolapsia ei kotiin kuitenkaan saa tuoda eikä minua saa julkisesti nolata. Me olemme tämän asian puhuneet selväksi jo ennen avioliittoa.

Vierailija kirjoitti:

Itsehän sinä rajasi vedät. Miksi sitä pitäisi asiasta enää puhua? Puhuminen ei pussailua muuta tekemättömäksi. Jos se on sinusta eron aihe niin erotkaa, ei se ole sen kummempaa. Itseäni aina jaksaa kummastuttaa ihmiset, joilla on tarve "puhua asiat halki", kuten entisellä ystävälläni, joka aina välttämättä halusi jutella riidoissa, vaikkei mitään puhuttavaa enää ollut ja välit olivat käytännössä poikki. Onko se sitten jonkinlainen tarve kuulla kauniita valheita vai mitä, en tiedä.

No on aika erikoista, jos on kaikkien maailman ihmisten kanssa välit poikki riitojen takia :O Siinähän sitten on yksin, kun ei muut halua keskustella niinkuin aikuiset ihmiset. 

Vierailija kirjoitti:

Suuteleminen ei ole pettämistä, paneminen on. Minua ei hetkauttaisi pätkääkään, jos mies pussailisi jotain toista naista tai vaikka miestä jossain pikkukännissä. Itse asiassa minulle on aivan sama, vaikka panisi jotakuta jollain laivareissulla, kunhan käyttää kumia. Minä en ole tuollaisia asioita tehnyt yhdessäolomme aikana (10 v), mutta minua ei lainkaan haittaisi, jos miehelle tulisi välillä halu puuhata jonkun muunkin kanssa vaihtelun vuoksi. Tauteja tai lehtolapsia ei kotiin kuitenkaan saa tuoda eikä minua saa julkisesti nolata. Me olemme tämän asian puhuneet selväksi jo ennen avioliittoa.

Kiva kuulla, mutta miten tämä liittyi ketjun asiaan? Sinun suhteesi rajat eivät taida olla millään tavalla merkitykselliset aloittajalle. Naurettavaa, kuinka moni kehtaa tulla sanelemaan jotain universaaleja sääntöjä, joiden mukaan parisuhteissa tulisi toimia. Aloittaja on tehnyt selväksi miehelle, mitkä hänen rajansa ovat ja mies päätti olla välittämättä puolisostaan ja toimi kuten itseään miellytti. Nyt aloittaja haluaa erota. En ymmärrä, miksi joidenkin on niin hankalaa ymmärtää näinkin simppeliä asiaa.