Lue keskustelun säännöt.
Mies petti lauantaina, meillä pienet lapset ja minä haluan erota, mies on kuin mitään ei olisi tapahtunut
30.07.2019 |
Sain yhteiseltä tutulta kuulla, että mieheni oli baarissa pussaillut jonkun naisen kanssa lauantaina, tämä tuttu oli nähnyt. Mies ei ollut humalassa ja tuli melko aikaisin yöksi kotiin, joten varmaan jäi pussailuksi, mutta minulle se on pettämistä ja mies tietää, että en hyväksy minkäänlaista pettämistä edes pussailua. Mies ei millään tavalla kieltänyt asiaa kun sanoin että sain kuulla tutulta mitä hän oli nähnyt (eli siis myöntää koko jutun). Mutta vähättelee tapahtunutta, on kuin mitään ei olisi tapahtunut ja syyttää vain minua siitä, että en ole huomioinut häntä riittävästi, niin siksi hän teki mitä teki.
Sanoin miehelle siinä heti, että haluan eron koska hän petti. Mies ei suostu kuuntelemaan minua eikä keskustelemaan asiasta, alkaa vain syyttelemään minua siitä että en ole huomioinut. Meillä on kaksi pientä lasta, kolmevuotias ja yksivuotias ja pikkulapsiarki on aika rankkaa niin en olekaan huomioinut samoin kuin ennen lapsia, en edes ehtisi tässä arjessa millään.
Olen todella ahdistunut tilanteesta. Joudun nyt järjestämään itselleni uuden elämän yksin lasten kanssa, muuttamaan, etsimään uuden asunnon jne. Meillä ei ole juurikaan tukiverkkoja, niin jään ihan yksin. En tiedä vielä miten paljon mies aikoo tavata lapsia sitten eron jälkeen, mutta saa tietenkin tavata niin paljon kuin haluaa. Hänellä vain on aika kiireinen työ, joten... Ahdistaa erota, mutta ei ole vaihtoehtoa, koska en voi enää rakastaa miestä, joka on pettänyt minua etenkin kun mies vähättelee koko asiaa ja syyttelee minua tapahtuneesta. Ahdistaa jäädä lasten kanssa yksin. Miten selviän arjesta? Miten selviän taloudellisesti? Miten jaksan?
Miksi mies on kuin mitään ei olisi tapahtunut? Hän vaikuttaa iloiselta ja käyttäytyy kuin meillä olisi kaikki hyvin ja kuin ennenkin, sivuuttaa kaiken tulevaan eroon liittyvän. Kun alan puhumaan erosta niin laittaa kädet korville tai menee toiseen huoneeseen. Ja muutaman minuutin päästä on taas kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Onko kukaan ollut vastaavassa tilanteessa? Miten selvisit erosta?
Kommentit (693)
Itsehän sinä rajasi vedät. Miksi sitä pitäisi asiasta enää puhua? Puhuminen ei pussailua muuta tekemättömäksi. Jos se on sinusta eron aihe niin erotkaa, ei se ole sen kummempaa. Itseäni aina jaksaa kummastuttaa ihmiset, joilla on tarve "puhua asiat halki", kuten entisellä ystävälläni, joka aina välttämättä halusi jutella riidoissa, vaikkei mitään puhuttavaa enää ollut ja välit olivat käytännössä poikki. Onko se sitten jonkinlainen tarve kuulla kauniita valheita vai mitä, en tiedä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä en eroaisi pussailun takia, mutta sen takia eroaisin jos mies laittaisi minun puhuessani kädet korvilleen ja kävelisi toiseen huoneeseen. Samoin eroaisin jos mies haistattelisi tai huorittelisi. Kaikesta muusta suhde selviää mutta kunnioituksen puutteesta ei.
Niin pettäminenhän ei vielä ole kunnioituksen puutetta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ohjeita ja infoa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
TotuusSattuu kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kumppanini pettäisi, oli se kielari tai seksiä.
Eroaisin sen takia, että luottamus ja kaikki muukin olisi menetetty. Me-ne-tet-ty. Oliko tarpeeksi yksinkertaisesti selitetty kaikille pettäjien puolustajille?
En sen takia, että hajotan perheen, loukkaan läheisiä yms muuta skeidaa. Pettäjä hajottaa perheen. Pet-tä-jä.
Kun se ei ole niin yksinkertaista. Voit pettää puolisosi myös sillä, että lakkaat olemasta vaimo. Et enää huomioi seksuaalisesti, torjut etkä anna toiselle sitä rakkautta ja huomiota, mitä puolisona kuuluu antaa. Torjuminen on kivuliainta, mitä toiselle voi tehdä. Psyykkisesti se tuntuu usein fyysisenä kipuna, koska torjuminen ”tuntuu” aivoissa siellä, missä myös kipu koetaan. Se jos mikä on petos toista kohtaan, etenkin kun siitä puolison roolista yleensä irtisanoudutaan täysin yksipuolisuudesta eikä puhettakaan, että tämä osapuoli olisi valmis korjaamaan tilanteen terapialla ja panostamalla suhteeseen. Siinä on turha sen oman petoksen jälkeen osoittaa syyttävällä sormella sitä pettäjää, joka lankeaa toisen syliin. Että miksi se ei eronnut ensin. Kyllä se on tämän osapuolen vastuulla erota, joka irtisanoutuu siitä puolison roolista. Jos ei sitä tee niin on aivan turha lapsellisesti itkeä, miksi se toinen ei tehnyt. Luottamuskin on mennyt jo siltä toiselta osapuolelta siinä vaiheessa, kun se puolison rooli loppui.
Älä ole lapsellinen. Vain lapsen maailma on mustavalkoinen ja naiivi.
Juuri näin. Olen aina ihmetellyt että parisuhteessa tuntuu olevan sallittua kohdella sitä toista melkein miten kylmästi tahansa mutta avioliiton ulkopuolinen toiminta on sitten jotain ihan kamalaa ja anteeksiantamatonta. Ja tämä ei todellakaan tarkoita että pettäminen olisi oikein. Ei tietenkään mutta kuten juuri kirjoitit, myös se parisuhde asettaa velvollisuuksia ja tärkein niistä on se että pitää kyetä olemaan hyvä kumppani.
No eipä muuta kuin mies kotiin hoitamaan lapsia 24/7, nainen takaisin töihin ja lepäämään kivoille työmatkoille. Iltaisin vonkaamaan munaa mieheltä ja jos ei heti irtoa, niin baariin pusuttelemaan muita miehiä. Hyvä diili eikö?
Usko tai älä, suurin osa miehistä haluaisi edelleen sitä seksiä vaikka olisi hoitanut lapsia koko päivän kotona. Tai itse asissa juuri silloin erityisen paljon kun kaipaisi sitä vaihtelua ja toisen aikuisen seuraa.
Nimimerkillä kotona ollut mies.
Naisille seksi ei aina meinaa orgasmia. Panisitko sinä ihan vaan toisen iloksi, väsyneenä, mahdollisesti kivun läpi?
Kyllä, ja näin olen tehnytkin. Ei ole minulta paljoa pois jos voin naistani miellyttää. Outoa ajattelua että aina molempia panettaa samaan aikaan. No meillä liitto onkin jo kestänyt 25 vuotta.
Tottakai meilläkin pannaan väsyneenä ja ”mahdollisen kivun läpi”. Ei voi mitenkää aina panettaa samaan aikaan molempia, mutta terveeseen avioliittoon kuuluu toisen seksuaalinen tyydytys. En olisi mennyt ikinä miehen kanssa naimisiin, jonka kosketus tuntuisi pahalta ja seksi hänen kanssaan tuntuisi ikävältä, vaikka ei haluttaisikaan erityisemmin tai olisi rättiväsynyt. Seksi on yhteinen asia parisuhteessa.
Ap, en tosiaankan ole sinä, mutta kun olen minä, en jaksa lukea kaikkea, vaan vastaan sinulle:
jos oikeasti haluat erota, tee se.
Ei pussailu ole paljon p---mista kauempi teko.
Erosta selviää. Kyllä Valtio omistaan huolen pitää, mikäli taloudellista puolta pelkäät.
Et sinä jää loppuelämäksi tukien varaan.
En jäänyt minäkään, vaikka suoraan kotihoidontuilta hyppäsin eroon ihmisestä, jonka kanssa en voinut kasvattaa yhtään lasta.
Olen ollut työelämässä lapseni täytettyä 3, eli 15 vuotta.
Ero on v-maisen rankka kokemus, muttei se tapa.
Ero on sinun valintasi enkä erityisesti siihen kehoita.
Ero ei kuitenkaan tapa.
Vierailija kirjoitti:
Uskon kyllä että olet pettynyt ja loukkaantunut, ja sinulla on siihen hyvä.syy ja oikeus.
Mutta, oikeasti, rauhoitu ja mieti asiaa tarkemmin, isommassa mittakaavassa. Pari pusua, miehen typerä virhe, ja niistä perhe hajalle, ero, lasten ikävä vanhemmalta toiselle pomppiessa, uudet kumppanit ja uusperhehankaluudet... kuule usko vanhempaa täti-ihmistä, et halua siihen myllyyn. Pusut ei ole mitään sen rinnalla.
Keskustele rehellisesti miehesi kanssa. Kartoittakaa, mitkä ovat suhteenne ja toistenne hyvät puolet. Koettakaa ymmärtää, että pikkulapsivaihe on rankka (mutta se menee ohi), ihmiset tekevät virheitä, niin mies kuin vaimokin.
Menkää pariterapiaan. Antakaa anteeksi, kumppani ei ole täydellinen, et ole sinäkään, ei kukaan meistä. Tsemppiä!
Muista toki, että samat säännöt toimivat myös toisinpäin. Jos pusuttelet vieraiden miesten kanssa, miehesi tehtävä on se anteeksi antaa, kun keskustelette rehellisesti ja ihmiset (sinäkin siis saat vapaasti) tekee virheitä. Jos sama ei toimi toisinpäin, ei se toimi näinkään. Hyvä pitää mielessä, 'naisten etenkin' tällaisissa tapauksissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ohjeita ja infoa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
TotuusSattuu kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kumppanini pettäisi, oli se kielari tai seksiä.
Eroaisin sen takia, että luottamus ja kaikki muukin olisi menetetty. Me-ne-tet-ty. Oliko tarpeeksi yksinkertaisesti selitetty kaikille pettäjien puolustajille?
En sen takia, että hajotan perheen, loukkaan läheisiä yms muuta skeidaa. Pettäjä hajottaa perheen. Pet-tä-jä.
Kun se ei ole niin yksinkertaista. Voit pettää puolisosi myös sillä, että lakkaat olemasta vaimo. Et enää huomioi seksuaalisesti, torjut etkä anna toiselle sitä rakkautta ja huomiota, mitä puolisona kuuluu antaa. Torjuminen on kivuliainta, mitä toiselle voi tehdä. Psyykkisesti se tuntuu usein fyysisenä kipuna, koska torjuminen ”tuntuu” aivoissa siellä, missä myös kipu koetaan. Se jos mikä on petos toista kohtaan, etenkin kun siitä puolison roolista yleensä irtisanoudutaan täysin yksipuolisuudesta eikä puhettakaan, että tämä osapuoli olisi valmis korjaamaan tilanteen terapialla ja panostamalla suhteeseen. Siinä on turha sen oman petoksen jälkeen osoittaa syyttävällä sormella sitä pettäjää, joka lankeaa toisen syliin. Että miksi se ei eronnut ensin. Kyllä se on tämän osapuolen vastuulla erota, joka irtisanoutuu siitä puolison roolista. Jos ei sitä tee niin on aivan turha lapsellisesti itkeä, miksi se toinen ei tehnyt. Luottamuskin on mennyt jo siltä toiselta osapuolelta siinä vaiheessa, kun se puolison rooli loppui.
Älä ole lapsellinen. Vain lapsen maailma on mustavalkoinen ja naiivi.
Juuri näin. Olen aina ihmetellyt että parisuhteessa tuntuu olevan sallittua kohdella sitä toista melkein miten kylmästi tahansa mutta avioliiton ulkopuolinen toiminta on sitten jotain ihan kamalaa ja anteeksiantamatonta. Ja tämä ei todellakaan tarkoita että pettäminen olisi oikein. Ei tietenkään mutta kuten juuri kirjoitit, myös se parisuhde asettaa velvollisuuksia ja tärkein niistä on se että pitää kyetä olemaan hyvä kumppani.
No eipä muuta kuin mies kotiin hoitamaan lapsia 24/7, nainen takaisin töihin ja lepäämään kivoille työmatkoille. Iltaisin vonkaamaan munaa mieheltä ja jos ei heti irtoa, niin baariin pusuttelemaan muita miehiä. Hyvä diili eikö?
Usko tai älä, suurin osa miehistä haluaisi edelleen sitä seksiä vaikka olisi hoitanut lapsia koko päivän kotona. Tai itse asissa juuri silloin erityisen paljon kun kaipaisi sitä vaihtelua ja toisen aikuisen seuraa.
Nimimerkillä kotona ollut mies.
Naisille seksi ei aina meinaa orgasmia. Panisitko sinä ihan vaan toisen iloksi, väsyneenä, mahdollisesti kivun läpi?
Kyllä, ja näin olen tehnytkin. Ei ole minulta paljoa pois jos voin naistani miellyttää. Outoa ajattelua että aina molempia panettaa samaan aikaan. No meillä liitto onkin jo kestänyt 25 vuotta.
Tottakai meilläkin pannaan väsyneenä ja ”mahdollisen kivun läpi”. Ei voi mitenkää aina panettaa samaan aikaan molempia, mutta terveeseen avioliittoon kuuluu toisen seksuaalinen tyydytys. En olisi mennyt ikinä miehen kanssa naimisiin, jonka kosketus tuntuisi pahalta ja seksi hänen kanssaan tuntuisi ikävältä, vaikka ei haluttaisikaan erityisemmin tai olisi rättiväsynyt. Seksi on yhteinen asia parisuhteessa.
Erikoisia nämä tällaiset kommentit. Seksi saattaa joissain avioliitoissa MUUTTUA ikävän tuntuiseksi, vaikka ennen avioliittoa ja liiton ensimmäisinä vuosina olisi ollut kuinka himokasta tahansa. Esim. oma mieheni on nyt kuuden yhdessäolovuoden jälkeen muuttunut sellaiseksi, että häntä ei enää mikään esileikki innosta sen vertaa että hän siihen suostuisi, ja kun minä taas en suostu seksiin ilman mitään esileikkiä suostu, niin seksiä meillä ei enää ole (ja joo, ero mietinnässä..). Ihmiset muuttuu vuosien myötä ja avioliitot muuttuu myös. Ei kaikki pysy aina samana kuin alussa.
Onpa omituisia kommentteja täällä!
Ihan selvää että hän petti luottamuksesi. Varmaan koska teillä on lapsia ja monet vastaajat täällä on konservatiivisempia keski-ikäisiä he käskevät sua jäämään, mutta ihan kauhealtahan tuo suhde kuulostaa kun mies toimii noin ja vähättelee. Ala järkkäämään eroa. Jos mies ei säikähdä niin kannattaa erota kokonaan. Muuten hän tulee alistamaan ja pettämään sua lisää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En hyväksy pettämistä, mutta en myöskään vie lapsilta isää ja pilaa heidän elämäänsä vain sen takia, että mies käyttäytyi yhden kerran typerästi. Tee selväksi, että sinun sietorajasi on rajallinen ja että eroat, jos tuollaista tapahtuu useammin/säännöllisesti. Keskustelkaa se asia nyt kunnolla kahdenkesken.
Vierailija kirjoitti:
En hyväksy pettämistä, mutta en myöskään vie lapsilta isää ja pilaa heidän elämäänsä vain sen takia, että mies käyttäytyi yhden kerran typerästi. Tee selväksi, että sinun sietorajasi on rajallinen ja että eroat, jos tuollaista tapahtuu useammin/säännöllisesti. Keskustelkaa se asia nyt kunnolla kahdenkesken.
Ei ero tarkoita isän viemistä lapsilta. Se isä voi varmasti osallistua lasten elämään joka viikko yhä tai miten sopivatkin. Mutta jos mies pettää luottamuksen, niin kyllä sillä seuraukset on. En usko, että lapset on onnellisia perheessä, jossa äiti ei luota isään ja jopa inhoaa isää koska isä petti, mutta väkisin jatkavat yhdessä lasten takia.
Ja miten saada mies puhumaan, jos tämä ei suostu puhumaan vaan laittaa vaan aina kädet korville tai muuten kieltäytyy puhumasta? Kaikki sanovat täällä, että puhukaa nyt vain juttu kuntoon, mutta kukaan ei neuvo, että miten saada mies puhumaan, jos hän ei suostu puhumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En hyväksy pettämistä, mutta en myöskään vie lapsilta isää ja pilaa heidän elämäänsä vain sen takia, että mies käyttäytyi yhden kerran typerästi. Tee selväksi, että sinun sietorajasi on rajallinen ja että eroat, jos tuollaista tapahtuu useammin/säännöllisesti. Keskustelkaa se asia nyt kunnolla kahdenkesken.
Ei ero tarkoita isän viemistä lapsilta. Se isä voi varmasti osallistua lasten elämään joka viikko yhä tai miten sopivatkin. Mutta jos mies pettää luottamuksen, niin kyllä sillä seuraukset on. En usko, että lapset on onnellisia perheessä, jossa äiti ei luota isään ja jopa inhoaa isää koska isä petti, mutta väkisin jatkavat yhdessä lasten takia.
Ja miten saada mies puhumaan, jos tämä ei suostu puhumaan vaan laittaa vaan aina kädet korville tai muuten kieltäytyy puhumasta? Kaikki sanovat täällä, että puhukaa nyt vain juttu kuntoon, mutta kukaan ei neuvo, että miten saada mies puhumaan, jos hän ei suostu puhumaan.
Ei ole totta. Isät ja äidit eivät OSALLISTU, vaan elävät lastensa arkea. Isät ja äidit valitsevat puolison, joka ei ole mykkä tai joka ei osaa kommunkoida. Oliko eka vastaantulija? Mitenkäs uskalsi pyytää......sanonko mitä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ohjeita ja infoa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
TotuusSattuu kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kumppanini pettäisi, oli se kielari tai seksiä.
Eroaisin sen takia, että luottamus ja kaikki muukin olisi menetetty. Me-ne-tet-ty. Oliko tarpeeksi yksinkertaisesti selitetty kaikille pettäjien puolustajille?
En sen takia, että hajotan perheen, loukkaan läheisiä yms muuta skeidaa. Pettäjä hajottaa perheen. Pet-tä-jä.
Kun se ei ole niin yksinkertaista. Voit pettää puolisosi myös sillä, että lakkaat olemasta vaimo. Et enää huomioi seksuaalisesti, torjut etkä anna toiselle sitä rakkautta ja huomiota, mitä puolisona kuuluu antaa. Torjuminen on kivuliainta, mitä toiselle voi tehdä. Psyykkisesti se tuntuu usein fyysisenä kipuna, koska torjuminen ”tuntuu” aivoissa siellä, missä myös kipu koetaan. Se jos mikä on petos toista kohtaan, etenkin kun siitä puolison roolista yleensä irtisanoudutaan täysin yksipuolisuudesta eikä puhettakaan, että tämä osapuoli olisi valmis korjaamaan tilanteen terapialla ja panostamalla suhteeseen. Siinä on turha sen oman petoksen jälkeen osoittaa syyttävällä sormella sitä pettäjää, joka lankeaa toisen syliin. Että miksi se ei eronnut ensin. Kyllä se on tämän osapuolen vastuulla erota, joka irtisanoutuu siitä puolison roolista. Jos ei sitä tee niin on aivan turha lapsellisesti itkeä, miksi se toinen ei tehnyt. Luottamuskin on mennyt jo siltä toiselta osapuolelta siinä vaiheessa, kun se puolison rooli loppui.
Älä ole lapsellinen. Vain lapsen maailma on mustavalkoinen ja naiivi.
Juuri näin. Olen aina ihmetellyt että parisuhteessa tuntuu olevan sallittua kohdella sitä toista melkein miten kylmästi tahansa mutta avioliiton ulkopuolinen toiminta on sitten jotain ihan kamalaa ja anteeksiantamatonta. Ja tämä ei todellakaan tarkoita että pettäminen olisi oikein. Ei tietenkään mutta kuten juuri kirjoitit, myös se parisuhde asettaa velvollisuuksia ja tärkein niistä on se että pitää kyetä olemaan hyvä kumppani.
No eipä muuta kuin mies kotiin hoitamaan lapsia 24/7, nainen takaisin töihin ja lepäämään kivoille työmatkoille. Iltaisin vonkaamaan munaa mieheltä ja jos ei heti irtoa, niin baariin pusuttelemaan muita miehiä. Hyvä diili eikö?
Usko tai älä, suurin osa miehistä haluaisi edelleen sitä seksiä vaikka olisi hoitanut lapsia koko päivän kotona. Tai itse asissa juuri silloin erityisen paljon kun kaipaisi sitä vaihtelua ja toisen aikuisen seuraa.
Nimimerkillä kotona ollut mies.
Naisille seksi ei aina meinaa orgasmia. Panisitko sinä ihan vaan toisen iloksi, väsyneenä, mahdollisesti kivun läpi?
Kyllä, ja näin olen tehnytkin. Ei ole minulta paljoa pois jos voin naistani miellyttää. Outoa ajattelua että aina molempia panettaa samaan aikaan. No meillä liitto onkin jo kestänyt 25 vuotta.
Tottakai meilläkin pannaan väsyneenä ja ”mahdollisen kivun läpi”. Ei voi mitenkää aina panettaa samaan aikaan molempia, mutta terveeseen avioliittoon kuuluu toisen seksuaalinen tyydytys. En olisi mennyt ikinä miehen kanssa naimisiin, jonka kosketus tuntuisi pahalta ja seksi hänen kanssaan tuntuisi ikävältä, vaikka ei haluttaisikaan erityisemmin tai olisi rättiväsynyt. Seksi on yhteinen asia parisuhteessa.
Voi tsiisus mitä kynnysmattoilua. Pikkuisen itsekunnioitusta, rakkaat naiset...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse asiassa sinulla on 3 lasta. Miehesi ei ole ollut edes valmis perheen perustamiseen, jos on noin huomionkipeä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpas täällä herkkähipiäistä ja lapsellista porukkaa. Olen myös naimisissa ja on pieniä lapsia. Enpä kyllä osaisi menettää yöuniani,jos mieheni jonkun kanssa (ai hurjaa) ihan pussailisi baarissa. En tosin muutenkaan ole erityisen herkkä enkä koe esimerkiksi asemaani uhatuksi. Meillä minä olen tavallaan se ”perheen pää” eli tienaan perheeni elannon, kun mies on kotona jne. En ymmärrä yhtään tuollaista ehdottomuutta jossain aivan harmittomassa asiassa, joka ei vaikuta oikeasti yhtään mitään keneenkään. Ehkä osa ihmisiä sitten vain ovat niin herkkiksiä. Muistan, kun oma mieheni sanoi puristaneensa jotain tyttöä takapuolesta (ei mitenkään ahdistelumielessä kuitenkaan vaan ihan naisen halusta) ja pussanneensa humalassa - me nauroimme asialle silloin ja se jäi siihen. En edes ole muistanut koko asiaa ennen tätä ketjua. En ymmärrä, miksi tuollaisesta jotenkin pahoittaisin mieleni. Jokainen maailman mies on kiinnostunut myös puolisonsa lisäksi muista naisista eikä siinä ole mitään pahaa.
Ei siinä, ap saa tehdä elämällään mitä haluaa. Tuollainen älytön tiukkapipoisuus ja yliherkkyys harvemmin johtaa erityisen tyydyttävään elämään pidemmän päälle, mutta jokainen tehköön omat tyhmyytensä. Ihan kaikkea ei kuitenkaan kannata ottaa henkilökohtaisesti tai tehdä pikkuasioista maailmanloppua. Elämä jatkuu.
Muuten se pikkulapsiarki ei ole mikään syy pistää parisuhde tauolle. Ei ole alkuunkaan lapsellista hakea sitä läheisyyttä muualta, jos sitä ei kotoota saa. Se on väistämätöntä, että näin tapahtuu. Siitä voi vaikka kaikki mammat kuinka vaatia, että toisen tulee elää ilman seksiä, mutta todellisuus on kuitenkin erilainen. Ja kuinka moni mamma täällä todellisuudessa on valmis rakentamaan sellaisen uran, että pystyy elättämään perheen niin että mies hoitaa lapset? Koska minä tein sen ja ne ajat kun olin äitiyslomalla, tuntuivat lomalta vaativaan työhön verrattuna.
Se että sulle käy avoin suhde ei meinaa että se olisi hyvä ratkaisu muille. Siitähän sinä puhut, eikös?
Pettäminen ja avoin suhde eivät ole sama asia ollenkaan.
Kyse ei ole mistään avoimesta suhteesta. Jostain ap:n omista ongelmista johtaa tuollainen äärimmäinen mustavalkoisuus, epävarmuus, mustasukkaisuus ja omistushalu. Se kertoo todella paljon ihmisestä, että jos puoliso tekee pienen erheen, siitä ap:n mieli pahoittuu niin äärimmilleen että on sen eteen valmis uhraamaan jopa omien lastensa lapsuuden. Koska vaikka ap kuinka vääntää, että mies sen teki niin sen todella tekee ap. Vain lasten maailma on niin ehdoton ja ”joko tai”.
Taatusti on ap:ssa itsestään runsaasti vikaa ja syitä, miksi näin kävi. Tällaista se elämä on ja tällaiset asiat kuuluvat elämään. Ihminen on erehtyväinen ja ihminen tarvitsee läheisyyttä ja seksiä. Se on (etenkin miesten) biologiaan koodattu niin perustavanlaatuiseksi osaksi, ettei sitä voi tahdonvoimalla mitenkään poistaa. Sitä ovat yrittäneet uskonnotkin kautta aikain - ilman tuloksia. Eihän kukaan pettäisi paeisuhteissakaan, jos se olisi mahdollista muutenkaan.
Ap:n olisi hyvä katsoa peiliin ja kasvaa aikuiseksi. Kohdata se oma mies, keskustella miehen tarpeista. En ihmettele, että mies ei ota tätä ap:n lapsellisuutta alkuunkaan tosissaan. Ennenkaikkea tulisi opetella käsittelemään omia tunteita ja anteeksi ilmaisu, mutta lopettaa olemasta niin uskomaton nössö.
Miksi sinulla on niin kova tarve syyttää petettyä että kehittelet oman tarinasi sen sijaan mtä on sanottu asiasta? Kerrotko omaa tarinaasi väliin?
Nössö on se joka jää suhteeseen kun vastapuoli ei suosu keskustelemaan eikä pyydä anteeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ohjeita ja infoa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ohjeita ja infoa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
TotuusSattuu kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kumppanini pettäisi, oli se kielari tai seksiä.
Eroaisin sen takia, että luottamus ja kaikki muukin olisi menetetty. Me-ne-tet-ty. Oliko tarpeeksi yksinkertaisesti selitetty kaikille pettäjien puolustajille?
En sen takia, että hajotan perheen, loukkaan läheisiä yms muuta skeidaa. Pettäjä hajottaa perheen. Pet-tä-jä.
Kun se ei ole niin yksinkertaista. Voit pettää puolisosi myös sillä, että lakkaat olemasta vaimo. Et enää huomioi seksuaalisesti, torjut etkä anna toiselle sitä rakkautta ja huomiota, mitä puolisona kuuluu antaa. Torjuminen on kivuliainta, mitä toiselle voi tehdä. Psyykkisesti se tuntuu usein fyysisenä kipuna, koska torjuminen ”tuntuu” aivoissa siellä, missä myös kipu koetaan. Se jos mikä on petos toista kohtaan, etenkin kun siitä puolison roolista yleensä irtisanoudutaan täysin yksipuolisuudesta eikä puhettakaan, että tämä osapuoli olisi valmis korjaamaan tilanteen terapialla ja panostamalla suhteeseen. Siinä on turha sen oman petoksen jälkeen osoittaa syyttävällä sormella sitä pettäjää, joka lankeaa toisen syliin. Että miksi se ei eronnut ensin. Kyllä se on tämän osapuolen vastuulla erota, joka irtisanoutuu siitä puolison roolista. Jos ei sitä tee niin on aivan turha lapsellisesti itkeä, miksi se toinen ei tehnyt. Luottamuskin on mennyt jo siltä toiselta osapuolelta siinä vaiheessa, kun se puolison rooli loppui.
Älä ole lapsellinen. Vain lapsen maailma on mustavalkoinen ja naiivi.
Juuri näin. Olen aina ihmetellyt että parisuhteessa tuntuu olevan sallittua kohdella sitä toista melkein miten kylmästi tahansa mutta avioliiton ulkopuolinen toiminta on sitten jotain ihan kamalaa ja anteeksiantamatonta. Ja tämä ei todellakaan tarkoita että pettäminen olisi oikein. Ei tietenkään mutta kuten juuri kirjoitit, myös se parisuhde asettaa velvollisuuksia ja tärkein niistä on se että pitää kyetä olemaan hyvä kumppani.
No eipä muuta kuin mies kotiin hoitamaan lapsia 24/7, nainen takaisin töihin ja lepäämään kivoille työmatkoille. Iltaisin vonkaamaan munaa mieheltä ja jos ei heti irtoa, niin baariin pusuttelemaan muita miehiä. Hyvä diili eikö?
Usko tai älä, suurin osa miehistä haluaisi edelleen sitä seksiä vaikka olisi hoitanut lapsia koko päivän kotona. Tai itse asissa juuri silloin erityisen paljon kun kaipaisi sitä vaihtelua ja toisen aikuisen seuraa.
Nimimerkillä kotona ollut mies.
Naisille seksi ei aina meinaa orgasmia. Panisitko sinä ihan vaan toisen iloksi, väsyneenä, mahdollisesti kivun läpi?
Teen aika monia asioista puolisoni eteen ja hänen ilokseen, myös väsyneenä ja omaa mukavuuttani uhraten. Ja teen sen ihan mielelläni koska tiedän niiden asioiden ilahduttavan häntä ja saan myös rakkauden tekoja samalla mitalla takaisin.
Loistavaa. Entäs jos puolisosi käy vieraissa ja ei hoida omaa osuuttaan kotihommista ja lapsista? Haluatko sitten panna hänen ilokseen? ...yhä väsyneenä, ilman orgasmia lopussa, mahdollisesti kivun läpi?
Aika harvat miehet lapsia haluavat. Naiset sen päättävät ja kun asia on hoidettu, mies saa mennä ja maksaa elatusmaksut. Tämä on luvattoman usein totta. Naisetkaan eivät sitä tunnusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ohjeita ja infoa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
TotuusSattuu kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kumppanini pettäisi, oli se kielari tai seksiä.
Eroaisin sen takia, että luottamus ja kaikki muukin olisi menetetty. Me-ne-tet-ty. Oliko tarpeeksi yksinkertaisesti selitetty kaikille pettäjien puolustajille?
En sen takia, että hajotan perheen, loukkaan läheisiä yms muuta skeidaa. Pettäjä hajottaa perheen. Pet-tä-jä.
Kun se ei ole niin yksinkertaista. Voit pettää puolisosi myös sillä, että lakkaat olemasta vaimo. Et enää huomioi seksuaalisesti, torjut etkä anna toiselle sitä rakkautta ja huomiota, mitä puolisona kuuluu antaa. Torjuminen on kivuliainta, mitä toiselle voi tehdä. Psyykkisesti se tuntuu usein fyysisenä kipuna, koska torjuminen ”tuntuu” aivoissa siellä, missä myös kipu koetaan. Se jos mikä on petos toista kohtaan, etenkin kun siitä puolison roolista yleensä irtisanoudutaan täysin yksipuolisuudesta eikä puhettakaan, että tämä osapuoli olisi valmis korjaamaan tilanteen terapialla ja panostamalla suhteeseen. Siinä on turha sen oman petoksen jälkeen osoittaa syyttävällä sormella sitä pettäjää, joka lankeaa toisen syliin. Että miksi se ei eronnut ensin. Kyllä se on tämän osapuolen vastuulla erota, joka irtisanoutuu siitä puolison roolista. Jos ei sitä tee niin on aivan turha lapsellisesti itkeä, miksi se toinen ei tehnyt. Luottamuskin on mennyt jo siltä toiselta osapuolelta siinä vaiheessa, kun se puolison rooli loppui.
Älä ole lapsellinen. Vain lapsen maailma on mustavalkoinen ja naiivi.
Juuri näin. Olen aina ihmetellyt että parisuhteessa tuntuu olevan sallittua kohdella sitä toista melkein miten kylmästi tahansa mutta avioliiton ulkopuolinen toiminta on sitten jotain ihan kamalaa ja anteeksiantamatonta. Ja tämä ei todellakaan tarkoita että pettäminen olisi oikein. Ei tietenkään mutta kuten juuri kirjoitit, myös se parisuhde asettaa velvollisuuksia ja tärkein niistä on se että pitää kyetä olemaan hyvä kumppani.
No eipä muuta kuin mies kotiin hoitamaan lapsia 24/7, nainen takaisin töihin ja lepäämään kivoille työmatkoille. Iltaisin vonkaamaan munaa mieheltä ja jos ei heti irtoa, niin baariin pusuttelemaan muita miehiä. Hyvä diili eikö?
Usko tai älä, suurin osa miehistä haluaisi edelleen sitä seksiä vaikka olisi hoitanut lapsia koko päivän kotona. Tai itse asissa juuri silloin erityisen paljon kun kaipaisi sitä vaihtelua ja toisen aikuisen seuraa.
Nimimerkillä kotona ollut mies.
Naisille seksi ei aina meinaa orgasmia. Panisitko sinä ihan vaan toisen iloksi, väsyneenä, mahdollisesti kivun läpi?
Kyllä, ja näin olen tehnytkin. Ei ole minulta paljoa pois jos voin naistani miellyttää. Outoa ajattelua että aina molempia panettaa samaan aikaan. No meillä liitto onkin jo kestänyt 25 vuotta.
Meni hieman pointti ohi sinulta.
Mutta jos mies kokee, että ei ole mitään puhumista.
Aloittajahan sanoi, että jos pussaa niin ero. Mies pussasi, joko tieten tahtoen tai kun tuli houkutus. Mitä edes silloin on puhumista, aloittajahan sanoi, että eroaa joka tapauksessa. Luotto on mennyt.
Mies suostuu eroon, mutta ei jaksa puhua tai kuunnella aloittajaa, koska se ei kuitenkaan johtaisi muuhun kuin riitaan tai hysteeriseen kohtaukseen. Itse asiaa tai liiton jatkumista se ei auttaisi.
Jos aloittaja on noin varma, että eroaa, niin mitä puhumista ihan oikeasti sitten miehen kanssa kaipaa? Ja kuuntelisiko tai ymmärtäisitkö miestä yhtään? En usko.
Siksi mies laittaa kädet korviin ja lähtee pois koska puhuminen on hyödytöntä. Tulisi vain kauhea sota.
Ero on miehelle ok, ja aloittaja saa erota jos niin tahtoo, näin minä miehen käytöksen lukisin.
Vai tämäkö juuri aloittajaa kismittääkin, kun mies ei anele ja ruikutta, että ei erota, eihän.
Jos mies meni liki selvinpäin tuttuun paikkaan ja pussasi tietäen, että joku näkee ja kertoo, niin luulen, että hän kyllä tiesi mitä siitä seuraisi. Ja kantaa nyt seuraukset, ei riitele eikä selittele vaan tyytyy vaimonsa päätökseen erota.
Saattaa olla, että on yrittänyt kertoa vaimolleen, että joidenkin asioiden täytyy liitossa muuttua, mutta kun ei ole, niin ratkaisi näin asian. Nyt vaimo saa olla se joka laittaa eron vireille ja kertoa, että potkaisi miehen pellolle ja mies ottaa vapaaehtoisesti syntipukin osan harteilleen. Oli eron todellinen syy sitten mikä tahansa.
Kun mies tuntee vaimonsa luonteen ja tietää, että se on vaimolle tärkeää olla se, joka erosta päättää ja olla se kunnollinen osapuoli.
Uskon, että on muitakin asioita ennestään taustalla kuin pussaus, tämä nyt vain sai eroratkaisun ajankohtaiseksi. Ja sai aikaan sen, että vaimo saa jatkossa sanoa olevansa se, joka eroa halusi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
YksÄ-Vaan kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
YksÄ-Vaan kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rauhoitu ja mieti vielä viikko. Mitä hyvää suhteessanne on? Mitä huonoa? Lapset hoitoon ja avointa keskustelua miehen kanssa, onko hän tyytyväinen suhteeseenne, jos ei ole niin mikä mättää? Mitä sinä voit tehdä jotta teillä menisi paremmin ja mitä miehesi voi tehdä. Jos tämän jälkeen sinusta tuntuu että haluat erota pusun takia niin eroa mutta älä eroa suutuspäissäsi suin päin asiaa harkitsematta.
Minun ja mieheni suhteessa on annettu pettäminen anteeksi. Hyvä niin sillä yhdessä on oltu sen jälkeen 20 vuotta, menneet voi jättää taakse ja suunnata katse tulevaisuuteen. Nyt on tuhannen taalan paikka keskustella kenen kanssa haluaa viettää loppuelämän ja miten. Todennäköisesti miehesi katuu mutta ei halua näyttää sitä sinulle.
Miksi mies ei näyttäisi minulle katuvansa, jos katuu?
Ja miten puhua miehen kanssa, kun hän ei suostu asiasta ollenkaan keskustelemaan?
Ap
Älä keskustele siitä suukosta tai lauantaista vaan ylipäätään teidän suhteesta. Myös keskustelun tyylillä ja äänensävylläsi on väliä. Sano että ole teistä huolissasi ja haluat että suhteenne paranee, älä uhkaa erolla. Mies vain lyö liinat lukkoon ja ajattelee että eroa sitten. Miehinen ylpeys sitä estää, kiinni jääminen housut kintuissa, nolottaa. Älä kiusaa enempää vaan kysele mitä miehellesi kuuluu.
Muutenkin on välillä hyvä kysyä puolisolta onko tyytyväinen suhteeseen ja kertoa oma kantansa. Seksiä ei saa unohtaa eikä läheisyyttä tai muuten se alkaa todella helposti löytyä kielletyltä puolelta. Tai ainakin pitää molempien ymmärtää miksi sitä ei juuri nyt ole (pienet lapset).
Miksi? En minä halua jatkaa hänen kanssa enkä parantaa suhdettamme. Haluan erota, koska hän petti.
Ap
Saiko hän sinulta pusuja ja hellyyttä? Olitko täysin kieltänyt seksin? Kenessä lopulta on se vika?
Mikä johti seksittömyyteen ja hellyyspulaan, ei kai mies vaan jättänyt apta yksin kahden lapsen kanssa itse huidellen ties missä, onko mies antanut apn nukkua ottamalla osaa yöheräämisiin ja muuhun hoitoon, kotitöistä puhumattakaan, onko ap saanjt nukkua yhtään kokonaista yötä ja kuinka moneen vuoteen? Eli onko mies ottanut kotona vastuuta ja onko jakanut hommia niin, että ap ylipäätään jaksaa yhtään mitään?
Tätä olen pitkään ihmetellyt. Kun mies jää ilman hellyyttä ja seksiä parisuhteessa, niin pohdinta johtaa aina takaisin miehen tekemisiin tai tekemättä jättämisiin. Koska kaikille naisten tekemisille löytyy aina syy muualta. Jos taas nainen kärsii kylmästä suhteesta, jää pohdinta vain siihen mikä miehessä on vikana kun ei halaa eikä pane. Ihan kuin miehet olisi koneita mihin naisten tekemiset ei mitenkään vaikuta tai kuin naiset tekisivät kaiken aina oikein.
No jos mies lähtee muihin naisiin pikkulapsiaikana, kun ei kestä sitä, että omat lapset tarvitsevat tuossa iässä jatkuvaa huolenpitoa, niin kyllä se on vain ja ainoastaan miehen vika. Auttais sitä vaimoaan omien lastensa hoidossa, eikä olis tuollainen itsekäs pikkupentu, joka viettää aikansa nuoleskellen muita naisia baareissa.
Ja jos nainen pettää pikkulapsiaikana, kun ei kestä sitä, että hän ei olekaan miehen elämän keskipiste, niin sekö ei ole vain ja ainoastaan naisen vika? En puolustele miehen tekemisiä vaan ihmettelen miksei molempia sukupuolia pidetä samalla tavalla vastuullisina omiin tekoihinsa?
...koska nyt puhutaan AP:sta joka on nainen? Ja koska nainen on se joka on ainakin ensimmäisen vuoden täysin kiinni vauvassa eikä edes fyysisesti pääse pettämään? Ihan yleisesti voi sanoa että kun jompikumpi vanhempi feidaa perhe-elämässä se on 90% mies. Mahdollisesti isommillakin prosenteilla.
Tottakai se on *mahdollista* että nainen tekee noin mutta se on niin harvinaista että voisit pistää oman ketjun pystyyn ja jakaa tuntojasi siellä. Täällä tuo ei liity aiheeseen ja on siksi typerää.
Vaikka nainen olisikin aika paljon fyysisesti kiinni vauvassa niin siitä ei todellakaan tarvitse seurata että nainen on myös henkisesti kiinni vain ja ainoastaan vauvassa. On oikeasti parisuhteelle vaarallista jos nainen hurahtaa elämään pelkässä symbioosissa lapsensa kanssa. Kyllä se mieskin tarvitsee puolisoa ihan samalla tavalla kuin ennen. Toki elämäntilanne huomioiden mutta kuitenkin.
Minulle oli ainakin omien lapsieni ollessa pieniä aivan selvää että äitiyden lisäksi olen aina myös puoliso ja aikuinen jolla on myös omat tarpeeni. Vaikka kuinka rakastin lapsiani niin se jaksaminen ja oman persoonan pitäminen pinnalla vaati sen että saan välillä olla sen puolisoni kanssa kahden ja saamme olla muutakin kuin vanhempia. Ja minusta se oli myös ihan välttämätöntä parisuhteen kannalta. Ei parisuhdetta voi laittaa vuodeksi tai pariksi jäähylle ja luulla että sen voi ottaa samanlaisena takaisin ja olla kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Ei tarvitsekaan. Tähän mies voi vaikuttaa sillä, että baarissa luuhaamisen sijaan auttaa kumppaniaan siinä lastenhoidossa.
Ei auttaa. Juuri siinä on se yleinen virhe että mies on se joka auttaa. Molempien pitää olla vanhempia lapselle ja tehdä oma osuutensa arjessa mutta oman persoonanaan eikä toisen apurina.
Ei se uusi äiti ole sen kummemmin asiantuntija lapsen hoidossa kuin mieskään. Molemmat ovat yhtä pihalla sen uuden tulokkaan kanssa ja yhdessä sen hoitoa pitäisi opetella.
Itse en koskaan tuntenut että olisin äitinä jotenkin enemmän vanhempi lapsilleni kuin mieskään. Meillä mies otti onneksi hyvin luontavasti oman paikkansa heti alusta ja loi oman suhteensa vauvaan ensimmäisestä päivästä lähtien.
Tiedän että kaikista miehistä ei ole tähän mutta jos mieheltä odottaa aina vain sitä apua niin silloin pitää ymmärtää että kyse ei ole tasavertaisesta suhteesta eikä tasaveroisesta vanhemmuudesta ja se väkisinkin heijastuu myös parisuhteeseen puolin ja toisin.
Nainen voi myös omalla käytöksellään ja luottamuksellaan saada miehen tuntemaan itsenä tärkeäksi vauvan vanhempana. Luottamalla siihen että mies osaa ja mies tietää, rakentaa samalla sekä isän että lapsen suhdetta että lujittaa parisuhdetta.
Harva nainen haluaa, että mies on lapselle aidosti vastuullinen vankempi. Suurin osa naisista haluaa, että mies auttaa - mutta nainen ehdottomasti määrää, miten lasta hoidetaan, mitä lapsi syö, mitkä vaatteet puetaan jne.
On turha valittaa, jos ei ole valmis antamaan toiselle sijaa olla täysipainoinen vanhempi. Mieheni on aina hoitanut lasta yhtä paljon kuin minä, mikä tarkoittaa ettei mielipiteeni lapsen hoidosta ja asioista ole sen tärkeämpi kuin miehenikään. Isoista linjoista olemme samaa mieltä, mutta on asioita, jotka teen eri tavalla kuin mies. Siinä on aivan turha päsmäröidä päälle. Meillä mies oli lapsen kanssa kotona pidempään kuin minä esimerkiksi, ja silti joskus on vaikeaa minullekin olla hiljaa, jos olen jostain lapseen liittyvästä eri mieltä. Toisen vanhemmuutta tulee kuitenkin kunnioittaa ja arvostaa. Samoin myös naisen tulee kantaa vastuu perheen taloudesta, vaikka se kotona olo on sata kertaa houkuttelevampaa kuin vaativa työ. Meillä minä kannan perheemme taloudellisesti ja teen vaativaa työtä, siihen nähden äitiysloma todella oli lomaa. Ymmärrän, miksi harva nainen on aidosti valmis rakentamaan perheelleen taloudellista turvaa. Mutta tasa-arvoisesta lapsenhoidosta on turha valittaa, jos sitä ei tee.
Älä viitti. Miten ihmeessä kestät itseäsi kun olet nainen itsekin?
Mitä oikein ajat takaa? :D
Meillä mies hoitaa ja kasvattaa lasta siinä missä minäkin. Olen vastuullisessa työssä ja tienaan nettona neljä kertaa enemmän kuin mieheni, joten en jäänyt hoitovapaalle. En muutenkaan tehnyt lasta minkään idiootin kanssa, vaan kykeneväinen miehen, jolle annan oman tilan olla isä. Eipä tarvitse valittaa, ettei mies tee osuuttaan. Meillä ei tarvitse pyytää eikä huomauttaa kotitöistä.
Edelleen se on jostain syystä monen perheen kohdalla niin, ettei se nainen kykene kantamaan perheestään taloudellista vastuuta. Silti valitetaan miehen osallistumisesta, vaikka miehen harteilla on jo muutoin tämä haastava rooli ja vastuu. Olen kyllä äitiyslomani kotona ollut ja kodin hoitanut - se oli todellakin rentouttavaa lomaa vastuulliseen ja haastavaan työhön verrattuna. Et ole vastuussa kenellekään siitä, onko ne pyykit pesty tänään vai huomenna ja keittiötasot pesty aamulla vai illalla. Vauvankin kanssa oli mukavaa.
Halveksunta ja ymmärtämättömyys muita naisia ja erilaisia tilanteita kohtaan tulee läpi hienosti. Paljon onnea, pädet ja mollaat muita AVlla. Saa olla ylpeä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpas täällä herkkähipiäistä ja lapsellista porukkaa. Olen myös naimisissa ja on pieniä lapsia. Enpä kyllä osaisi menettää yöuniani,jos mieheni jonkun kanssa (ai hurjaa) ihan pussailisi baarissa. En tosin muutenkaan ole erityisen herkkä enkä koe esimerkiksi asemaani uhatuksi. Meillä minä olen tavallaan se ”perheen pää” eli tienaan perheeni elannon, kun mies on kotona jne. En ymmärrä yhtään tuollaista ehdottomuutta jossain aivan harmittomassa asiassa, joka ei vaikuta oikeasti yhtään mitään keneenkään. Ehkä osa ihmisiä sitten vain ovat niin herkkiksiä. Muistan, kun oma mieheni sanoi puristaneensa jotain tyttöä takapuolesta (ei mitenkään ahdistelumielessä kuitenkaan vaan ihan naisen halusta) ja pussanneensa humalassa - me nauroimme asialle silloin ja se jäi siihen. En edes ole muistanut koko asiaa ennen tätä ketjua. En ymmärrä, miksi tuollaisesta jotenkin pahoittaisin mieleni. Jokainen maailman mies on kiinnostunut myös puolisonsa lisäksi muista naisista eikä siinä ole mitään pahaa.
Ei siinä, ap saa tehdä elämällään mitä haluaa. Tuollainen älytön tiukkapipoisuus ja yliherkkyys harvemmin johtaa erityisen tyydyttävään elämään pidemmän päälle, mutta jokainen tehköön omat tyhmyytensä. Ihan kaikkea ei kuitenkaan kannata ottaa henkilökohtaisesti tai tehdä pikkuasioista maailmanloppua. Elämä jatkuu.
Muuten se pikkulapsiarki ei ole mikään syy pistää parisuhde tauolle. Ei ole alkuunkaan lapsellista hakea sitä läheisyyttä muualta, jos sitä ei kotoota saa. Se on väistämätöntä, että näin tapahtuu. Siitä voi vaikka kaikki mammat kuinka vaatia, että toisen tulee elää ilman seksiä, mutta todellisuus on kuitenkin erilainen. Ja kuinka moni mamma täällä todellisuudessa on valmis rakentamaan sellaisen uran, että pystyy elättämään perheen niin että mies hoitaa lapset? Koska minä tein sen ja ne ajat kun olin äitiyslomalla, tuntuivat lomalta vaativaan työhön verrattuna.
Se että sulle käy avoin suhde ei meinaa että se olisi hyvä ratkaisu muille. Siitähän sinä puhut, eikös?
Pettäminen ja avoin suhde eivät ole sama asia ollenkaan.
Kyse ei ole mistään avoimesta suhteesta. Jostain ap:n omista ongelmista johtaa tuollainen äärimmäinen mustavalkoisuus, epävarmuus, mustasukkaisuus ja omistushalu. Se kertoo todella paljon ihmisestä, että jos puoliso tekee pienen erheen, siitä ap:n mieli pahoittuu niin äärimmilleen että on sen eteen valmis uhraamaan jopa omien lastensa lapsuuden. Koska vaikka ap kuinka vääntää, että mies sen teki niin sen todella tekee ap. Vain lasten maailma on niin ehdoton ja ”joko tai”.
Taatusti on ap:ssa itsestään runsaasti vikaa ja syitä, miksi näin kävi. Tällaista se elämä on ja tällaiset asiat kuuluvat elämään. Ihminen on erehtyväinen ja ihminen tarvitsee läheisyyttä ja seksiä. Se on (etenkin miesten) biologiaan koodattu niin perustavanlaatuiseksi osaksi, ettei sitä voi tahdonvoimalla mitenkään poistaa. Sitä ovat yrittäneet uskonnotkin kautta aikain - ilman tuloksia. Eihän kukaan pettäisi paeisuhteissakaan, jos se olisi mahdollista muutenkaan.
Ap:n olisi hyvä katsoa peiliin ja kasvaa aikuiseksi. Kohdata se oma mies, keskustella miehen tarpeista. En ihmettele, että mies ei ota tätä ap:n lapsellisuutta alkuunkaan tosissaan. Ennenkaikkea tulisi opetella käsittelemään omia tunteita ja anteeksi ilmaisu, mutta lopettaa olemasta niin uskomaton nössö.
Miksi sinulla on niin kova tarve syyttää petettyä että kehittelet oman tarinasi sen sijaan mtä on sanottu asiasta? Kerrotko omaa tarinaasi väliin?
Nössö on se joka jää suhteeseen kun vastapuoli ei suosu keskustelemaan eikä pyydä anteeksi.
Ap on tyypillinen pirttihirmu, joka ei edes alkeellisesti kykene katsomaan omaa osuuttaan tapahtuneeseen. Ei tarvitse olla ennustaja, että näki mitä tuossa kävi. Ap:n kaltaisille naisille käy aina näin.
Hyvä kun on pienet lapset, niillä ei vielä ole mitään oikeaa kontaktia kehenkään ja miehestä ei ikinä tule isää. Päästät vaan irti.