Lue keskustelun säännöt.
Mies petti lauantaina, meillä pienet lapset ja minä haluan erota, mies on kuin mitään ei olisi tapahtunut
30.07.2019 |
Sain yhteiseltä tutulta kuulla, että mieheni oli baarissa pussaillut jonkun naisen kanssa lauantaina, tämä tuttu oli nähnyt. Mies ei ollut humalassa ja tuli melko aikaisin yöksi kotiin, joten varmaan jäi pussailuksi, mutta minulle se on pettämistä ja mies tietää, että en hyväksy minkäänlaista pettämistä edes pussailua. Mies ei millään tavalla kieltänyt asiaa kun sanoin että sain kuulla tutulta mitä hän oli nähnyt (eli siis myöntää koko jutun). Mutta vähättelee tapahtunutta, on kuin mitään ei olisi tapahtunut ja syyttää vain minua siitä, että en ole huomioinut häntä riittävästi, niin siksi hän teki mitä teki.
Sanoin miehelle siinä heti, että haluan eron koska hän petti. Mies ei suostu kuuntelemaan minua eikä keskustelemaan asiasta, alkaa vain syyttelemään minua siitä että en ole huomioinut. Meillä on kaksi pientä lasta, kolmevuotias ja yksivuotias ja pikkulapsiarki on aika rankkaa niin en olekaan huomioinut samoin kuin ennen lapsia, en edes ehtisi tässä arjessa millään.
Olen todella ahdistunut tilanteesta. Joudun nyt järjestämään itselleni uuden elämän yksin lasten kanssa, muuttamaan, etsimään uuden asunnon jne. Meillä ei ole juurikaan tukiverkkoja, niin jään ihan yksin. En tiedä vielä miten paljon mies aikoo tavata lapsia sitten eron jälkeen, mutta saa tietenkin tavata niin paljon kuin haluaa. Hänellä vain on aika kiireinen työ, joten... Ahdistaa erota, mutta ei ole vaihtoehtoa, koska en voi enää rakastaa miestä, joka on pettänyt minua etenkin kun mies vähättelee koko asiaa ja syyttelee minua tapahtuneesta. Ahdistaa jäädä lasten kanssa yksin. Miten selviän arjesta? Miten selviän taloudellisesti? Miten jaksan?
Miksi mies on kuin mitään ei olisi tapahtunut? Hän vaikuttaa iloiselta ja käyttäytyy kuin meillä olisi kaikki hyvin ja kuin ennenkin, sivuuttaa kaiken tulevaan eroon liittyvän. Kun alan puhumaan erosta niin laittaa kädet korville tai menee toiseen huoneeseen. Ja muutaman minuutin päästä on taas kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Onko kukaan ollut vastaavassa tilanteessa? Miten selvisit erosta?
Kommentit (693)
Kerronpa oman kokemukseni, siitä voisi olla hyötyä.
Aloin seurustelemaan mieheni kanssa kun olimme nuoria. Mies kohteli todella huonosti, valehteli, tapaili entisiä panojaan selkäni takana, ei vastannut puhelimeen yms. Ei ollut minulle läsnä, eikä hoitanut osuuttaan parisuhteessa.
Minä kyllästyin ja tapasin eksäni sattumalta. Kerroin hänelle miten mieheni kohtelee minua. Harrastimme seksiä. Kerroin tämän miehelleni. Hän oli raivoissaan. Sanoin, että näin käy jos ei minulle ole rehellinen.
Mies antoi anteeksi pettämisen, mutta en rakasta häntä tarpeeksi, koska en voi luottaa häneen. Valehtelu siis on jatkunut vuosikaudet. Jos luottamus on mennyt, siihen riittää pelkkä valehtelukin, ei suhdetta ole mielestäni järkeä jatkaa. Omassa tilanteessa olen suhteessa, koska olen nykyään niin häiriintynyt, etten saisi pidettyä kunnon miestä. Eipä saisi patologinen valehtelija miehenikään ketään parempaa ja parempi että pysytään yhdessä, eikä aiheuteta harmia mahdollisille tuleville puolisoille.
Vinkkini on ero, jos haluat olla rakastunut.
Tai pysy yhdessä, jos sinulle on tärkeämpää parisuhteen antamat taloudelliset huolet ja olet valmis lääkitsemään itseäsi alkoholilla/huumeilla mahdollisia seksiakteja varten. Itseltä ne eivät ainakaan onnistu selvinpäin valehtelijan kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä ei oikeasti kerro vielä juuri mitään. Minäkin saan seksiä käytännössä aina kun teen aloitteen. En vain todellakaan tee sitä aloitetta joka kerta kuin haluttaisi koska tiedän liian hyvin milloin ei kannata tehdä aloitetta. Torjuminen tuntuu niin pahalta että välttelen sitä pelaamalla aina varman päälle.
Seksin saaminen ei myöskään tarkoita sitä että parisuhde olisi kaikin puolin kunnossa. Seksi voi olla myös nopeaa ja hätäisen tuntuista, siitä voi puuttua hellyys ja lämpö jne. vaikka sitä olisikin näennäisesti paljon.
Mutta jos päätät pettää, se on sinun päätöksesi. Sen sijaan, että puhuisit puolison kanssa asiasta, tai sanoisit, että kun tilanne tämä, en kestä. Pettäjä on vastuussa pettämisestään.
YksÄ-Vaan kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
YksÄ-Vaan kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rauhoitu ja mieti vielä viikko. Mitä hyvää suhteessanne on? Mitä huonoa? Lapset hoitoon ja avointa keskustelua miehen kanssa, onko hän tyytyväinen suhteeseenne, jos ei ole niin mikä mättää? Mitä sinä voit tehdä jotta teillä menisi paremmin ja mitä miehesi voi tehdä. Jos tämän jälkeen sinusta tuntuu että haluat erota pusun takia niin eroa mutta älä eroa suutuspäissäsi suin päin asiaa harkitsematta.
Minun ja mieheni suhteessa on annettu pettäminen anteeksi. Hyvä niin sillä yhdessä on oltu sen jälkeen 20 vuotta, menneet voi jättää taakse ja suunnata katse tulevaisuuteen. Nyt on tuhannen taalan paikka keskustella kenen kanssa haluaa viettää loppuelämän ja miten. Todennäköisesti miehesi katuu mutta ei halua näyttää sitä sinulle.
Miksi mies ei näyttäisi minulle katuvansa, jos katuu?
Ja miten puhua miehen kanssa, kun hän ei suostu asiasta ollenkaan keskustelemaan?
Ap
Älä keskustele siitä suukosta tai lauantaista vaan ylipäätään teidän suhteesta. Myös keskustelun tyylillä ja äänensävylläsi on väliä. Sano että ole teistä huolissasi ja haluat että suhteenne paranee, älä uhkaa erolla. Mies vain lyö liinat lukkoon ja ajattelee että eroa sitten. Miehinen ylpeys sitä estää, kiinni jääminen housut kintuissa, nolottaa. Älä kiusaa enempää vaan kysele mitä miehellesi kuuluu.
Muutenkin on välillä hyvä kysyä puolisolta onko tyytyväinen suhteeseen ja kertoa oma kantansa. Seksiä ei saa unohtaa eikä läheisyyttä tai muuten se alkaa todella helposti löytyä kielletyltä puolelta. Tai ainakin pitää molempien ymmärtää miksi sitä ei juuri nyt ole (pienet lapset).
Miksi? En minä halua jatkaa hänen kanssa enkä parantaa suhdettamme. Haluan erota, koska hän petti.
Ap
Saiko hän sinulta pusuja ja hellyyttä? Olitko täysin kieltänyt seksin? Kenessä lopulta on se vika?
Mikä johti seksittömyyteen ja hellyyspulaan, ei kai mies vaan jättänyt apta yksin kahden lapsen kanssa itse huidellen ties missä, onko mies antanut apn nukkua ottamalla osaa yöheräämisiin ja muuhun hoitoon, kotitöistä puhumattakaan, onko ap saanjt nukkua yhtään kokonaista yötä ja kuinka moneen vuoteen? Eli onko mies ottanut kotona vastuuta ja onko jakanut hommia niin, että ap ylipäätään jaksaa yhtään mitään?
Tätä olen pitkään ihmetellyt. Kun mies jää ilman hellyyttä ja seksiä parisuhteessa, niin pohdinta johtaa aina takaisin miehen tekemisiin tai tekemättä jättämisiin. Koska kaikille naisten tekemisille löytyy aina syy muualta. Jos taas nainen kärsii kylmästä suhteesta, jää pohdinta vain siihen mikä miehessä on vikana kun ei halaa eikä pane. Ihan kuin miehet olisi koneita mihin naisten tekemiset ei mitenkään vaikuta tai kuin naiset tekisivät kaiken aina oikein.
No jos mies lähtee muihin naisiin pikkulapsiaikana, kun ei kestä sitä, että omat lapset tarvitsevat tuossa iässä jatkuvaa huolenpitoa, niin kyllä se on vain ja ainoastaan miehen vika. Auttais sitä vaimoaan omien lastensa hoidossa, eikä olis tuollainen itsekäs pikkupentu, joka viettää aikansa nuoleskellen muita naisia baareissa.
Ja jos nainen pettää pikkulapsiaikana, kun ei kestä sitä, että hän ei olekaan miehen elämän keskipiste, niin sekö ei ole vain ja ainoastaan naisen vika? En puolustele miehen tekemisiä vaan ihmettelen miksei molempia sukupuolia pidetä samalla tavalla vastuullisina omiin tekoihinsa?
...koska nyt puhutaan AP:sta joka on nainen? Ja koska nainen on se joka on ainakin ensimmäisen vuoden täysin kiinni vauvassa eikä edes fyysisesti pääse pettämään? Ihan yleisesti voi sanoa että kun jompikumpi vanhempi feidaa perhe-elämässä se on 90% mies. Mahdollisesti isommillakin prosenteilla.
Tottakai se on *mahdollista* että nainen tekee noin mutta se on niin harvinaista että voisit pistää oman ketjun pystyyn ja jakaa tuntojasi siellä. Täällä tuo ei liity aiheeseen ja on siksi typerää.
Vaikka nainen olisikin aika paljon fyysisesti kiinni vauvassa niin siitä ei todellakaan tarvitse seurata että nainen on myös henkisesti kiinni vain ja ainoastaan vauvassa. On oikeasti parisuhteelle vaarallista jos nainen hurahtaa elämään pelkässä symbioosissa lapsensa kanssa. Kyllä se mieskin tarvitsee puolisoa ihan samalla tavalla kuin ennen. Toki elämäntilanne huomioiden mutta kuitenkin.
Minulle oli ainakin omien lapsieni ollessa pieniä aivan selvää että äitiyden lisäksi olen aina myös puoliso ja aikuinen jolla on myös omat tarpeeni. Vaikka kuinka rakastin lapsiani niin se jaksaminen ja oman persoonan pitäminen pinnalla vaati sen että saan välillä olla sen puolisoni kanssa kahden ja saamme olla muutakin kuin vanhempia. Ja minusta se oli myös ihan välttämätöntä parisuhteen kannalta. Ei parisuhdetta voi laittaa vuodeksi tai pariksi jäähylle ja luulla että sen voi ottaa samanlaisena takaisin ja olla kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Puhut nyt ihan eri asiasta enkä käsitä miksi haluat puollustella miestä AP'n tilanteessa mikä on aika selkeä.
Vauvavuosi, erityisesti jos on useampia lapsia, on haastava. On yleisesti hyväksytty fakta että lapsien hankkiminen, jos niistä oikeasti välittää, on raskasta ja luo poikkeustilan suhteeseen. Ihmisiä ei huvita romantiikka kun ollaan univelkaisia, kipeitä, ja hormonaalisesti 'erityisiä'. Tämä ei ole minkäänlainen ongelma miehelle joka rakastaa ja huolehtii lapsistaan ja lapsiensa äidistä. Tämä tarkoittaa omien velvollisuuksien hoitamista lasten suhteen ja ettei jätetä kumppania hoitamaan kaikkea itse.
Mies joka pettää vauvavuoden aikana on vaan kehno kaikin tavoin eikä sitä voi puollustella.
Juuri tästä syystä onkin ratklaisevaa että miten tuo raskas aika hoidetaan. Sen voi hoitaa niin että molemmat vaeltavat tahoillaan zombeina ja tuskin huomaavat toisiaan. Tai sitten se väsymys otetaan asiana joka kestetään yhdessä ja jossa ne pienetkin hetket otetaan käyttöön puolisoiden yhteyden ylläpitään.
Muistan kun kun olimme mieheni kanssa rättiväsyneitä ja käperryimme lusikkaan sohvalle vauvan ollessa päiväunilla. Oli ihana herätä siitä miehen kainalosta puolen tunnen unien jälkeen ja kun vauva jatkoi vielä uniaan niin kyllä siinä olikin äkkiä valmis muuhunkin kun oli valmiiksi se läheisys ja lämpö siinä tullut kiinni toisissaan nukkuessa.
Ja mites tää sun tilanne vastasikaan ap:n tilannetta, jossa ap yksin hoitaa lapsia sillä aikaa kun mies on baarissa ja suutelee muita naisia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kumppanini pettäisi, oli se kielari tai seksiä.
Eroaisin sen takia, että luottamus ja kaikki muukin olisi menetetty. Me-ne-tet-ty. Oliko tarpeeksi yksinkertaisesti selitetty kaikille pettäjien puolustajille?
En sen takia, että hajotan perheen, loukkaan läheisiä yms muuta skeidaa. Pettäjä hajottaa perheen. Pet-tä-jä.
Kun se ei ole niin yksinkertaista. Voit pettää puolisosi myös sillä, että lakkaat olemasta vaimo. Et enää huomioi seksuaalisesti, torjut etkä anna toiselle sitä rakkautta ja huomiota, mitä puolisona kuuluu antaa. Torjuminen on kivuliainta, mitä toiselle voi tehdä. Psyykkisesti se tuntuu usein fyysisenä kipuna, koska torjuminen ”tuntuu” aivoissa siellä, missä myös kipu koetaan. Se jos mikä on petos toista kohtaan, etenkin kun siitä puolison roolista yleensä irtisanoudutaan täysin yksipuolisuudesta eikä puhettakaan, että tämä osapuoli olisi valmis korjaamaan tilanteen terapialla ja panostamalla suhteeseen. Siinä on turha sen oman petoksen jälkeen osoittaa syyttävällä sormella sitä pettäjää, joka lankeaa toisen syliin. Että miksi se ei eronnut ensin. Kyllä se on tämän osapuolen vastuulla erota, joka irtisanoutuu siitä puolison roolista. Jos ei sitä tee niin on aivan turha lapsellisesti itkeä, miksi se toinen ei tehnyt. Luottamuskin on mennyt jo siltä toiselta osapuolelta siinä vaiheessa, kun se puolison rooli loppui.
Älä ole lapsellinen. Vain lapsen maailma on mustavalkoinen ja naiivi.
Ainakin meidän vauva herätti yöllä tunnin tai parin välein ekat 8 kk ja päivisin itki koliikkia. Mies ei suostunut töiden takia hoitamaan öisin ja päivät oli tietenkin töissä joten minä yksin kannoin ne koliikki-itkut. Ei siinä unen puutteessa paljon edes miettinyt "vaimon velvollisuuksia". Kunhan yritti selvitä hengissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpas täällä herkkähipiäistä ja lapsellista porukkaa. Olen myös naimisissa ja on pieniä lapsia. Enpä kyllä osaisi menettää yöuniani,jos mieheni jonkun kanssa (ai hurjaa) ihan pussailisi baarissa. En tosin muutenkaan ole erityisen herkkä enkä koe esimerkiksi asemaani uhatuksi. Meillä minä olen tavallaan se ”perheen pää” eli tienaan perheeni elannon, kun mies on kotona jne. En ymmärrä yhtään tuollaista ehdottomuutta jossain aivan harmittomassa asiassa, joka ei vaikuta oikeasti yhtään mitään keneenkään. Ehkä osa ihmisiä sitten vain ovat niin herkkiksiä. Muistan, kun oma mieheni sanoi puristaneensa jotain tyttöä takapuolesta (ei mitenkään ahdistelumielessä kuitenkaan vaan ihan naisen halusta) ja pussanneensa humalassa - me nauroimme asialle silloin ja se jäi siihen. En edes ole muistanut koko asiaa ennen tätä ketjua. En ymmärrä, miksi tuollaisesta jotenkin pahoittaisin mieleni. Jokainen maailman mies on kiinnostunut myös puolisonsa lisäksi muista naisista eikä siinä ole mitään pahaa.
Ei siinä, ap saa tehdä elämällään mitä haluaa. Tuollainen älytön tiukkapipoisuus ja yliherkkyys harvemmin johtaa erityisen tyydyttävään elämään pidemmän päälle, mutta jokainen tehköön omat tyhmyytensä. Ihan kaikkea ei kuitenkaan kannata ottaa henkilökohtaisesti tai tehdä pikkuasioista maailmanloppua. Elämä jatkuu.
Muuten se pikkulapsiarki ei ole mikään syy pistää parisuhde tauolle. Ei ole alkuunkaan lapsellista hakea sitä läheisyyttä muualta, jos sitä ei kotoota saa. Se on väistämätöntä, että näin tapahtuu. Siitä voi vaikka kaikki mammat kuinka vaatia, että toisen tulee elää ilman seksiä, mutta todellisuus on kuitenkin erilainen. Ja kuinka moni mamma täällä todellisuudessa on valmis rakentamaan sellaisen uran, että pystyy elättämään perheen niin että mies hoitaa lapset? Koska minä tein sen ja ne ajat kun olin äitiyslomalla, tuntuivat lomalta vaativaan työhön verrattuna.
Oot kyllä harvinaisen tyhmä sukupuolesi edustaja. :D viittaan kommenttiisi kokonaisuudessaan ja sitä kautta ajatusmaailmasi kapeuteen. Elämänviisautta et ainakaan tuottoisan työsi kautta ole saanut. :D
Huoh, vaikutat erittäin lapselliselta. Kyllä todellista tyhmyytttä on se, kun ensin mies ei saa kotona hellyyttä eikä seksiä ja sitten pussaa jotain toista niin tästä jonkun ”mieli pahoittuu” siinä määrin, että hakee eron. Myös sillä ap:n teoilla on seuraukset. Tiedän kyllä muitakin tapauksia, joille tulee ”paha mieli” vähän kaikesta ja koska omat tunteet ovat niin ahdistavia ja pelottavia, niiden annetaan dominoida kaikkia läheisiä sen sijaan että ne kohtaisi ja käsittelisi.
Tässäkin tapauksessa ap löytäisi paljon syyllisyyttä sieltä peilistä. Mies ei edes ole tehnyt mitään - en pitäisi edes mitään yhdenillanjuttua ongelmana, mutta kun ei edes ole ollut seksiä. Ap todella on lapsellinen ja yliherkkä, minkä vuoksi kärsii koko perhe. Jos ap osaisi yhtään käsitellä niitä omia tunteita ja katsoa peiliin, siitä hyötyisi myös ne lapset. Maailma ei ole mikään mustavalkoinen romanttinen komedia kuitenkaan ja se avioliittokin vaatii sitä, että toista viitsii vähän ymmärtää. Jos toiselta kieltää läheisyyden ja seksin niin tottakai näin käy enemmin tai myöhemmin. Ei voi olla niin itsekeskeinen.
Enkä muutenkaan ymmärrä tuollaista sairaalloista omistushalua toista aikuista ihmistä kohtaan. En ymmärrä, miten tuollaisesta nyt voi tuntea mustasukkaisuutta. Sitä aikanaan sinkkuna ihmettelin, kun aloitin uraani miesvoittoisella alalla ja ties kenen työkaverin vaimolla oli kaikenmaailman mustasukkaisuuskohtauksia esimerkiksi yhteisistä työmatkoista. nauroimme niile makeasti aina näiden työkavereiden kanssa. Aivan turhaahan se oli. Ja ne petti ketkä petti jokatapauksessa, kiukutteli siellä kotona joku pirttihirmu tai ei. Onneksi omalla kohdalla ei ole tällaisia ongelmia.
Eikä! Aito 'cool girl' löydetty! :)
"Onneksi omalla kohdalla ei ole tälläisiä ongelmia."
....Juu ei. Tietenkään. Kun sinä olet 'cool', tottakai. Se parempi nainen joka ymmärtää miten kohdella miestä. Aivan.
Voi kuule, en ole ainoa, joka ei miestään pirttohirmuna kyttää ja nolaa työkavereiden edessä omalla mustasukkaisella käytöksellä. Siihen ei tarvitse olla cool girl vaan normaali terveellä itsetunnolla ja turvallisuuden tunteella varustettu ihminen. Mies pettää jos pettää, se ei mustasukkaisuudella ja oman puolison (ja itsensä) nolaamisella mitenkään esty. En ymmärrä, miksi joku niin haluaa toimia.
Pirttihirmu=haluaa kumppanin olevan uskollinen ja kunnioittava. Jooo-o.
:D
Vierailija kirjoitti:
YksÄ-Vaan kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
YksÄ-Vaan kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rauhoitu ja mieti vielä viikko. Mitä hyvää suhteessanne on? Mitä huonoa? Lapset hoitoon ja avointa keskustelua miehen kanssa, onko hän tyytyväinen suhteeseenne, jos ei ole niin mikä mättää? Mitä sinä voit tehdä jotta teillä menisi paremmin ja mitä miehesi voi tehdä. Jos tämän jälkeen sinusta tuntuu että haluat erota pusun takia niin eroa mutta älä eroa suutuspäissäsi suin päin asiaa harkitsematta.
Minun ja mieheni suhteessa on annettu pettäminen anteeksi. Hyvä niin sillä yhdessä on oltu sen jälkeen 20 vuotta, menneet voi jättää taakse ja suunnata katse tulevaisuuteen. Nyt on tuhannen taalan paikka keskustella kenen kanssa haluaa viettää loppuelämän ja miten. Todennäköisesti miehesi katuu mutta ei halua näyttää sitä sinulle.
Miksi mies ei näyttäisi minulle katuvansa, jos katuu?
Ja miten puhua miehen kanssa, kun hän ei suostu asiasta ollenkaan keskustelemaan?
Ap
Älä keskustele siitä suukosta tai lauantaista vaan ylipäätään teidän suhteesta. Myös keskustelun tyylillä ja äänensävylläsi on väliä. Sano että ole teistä huolissasi ja haluat että suhteenne paranee, älä uhkaa erolla. Mies vain lyö liinat lukkoon ja ajattelee että eroa sitten. Miehinen ylpeys sitä estää, kiinni jääminen housut kintuissa, nolottaa. Älä kiusaa enempää vaan kysele mitä miehellesi kuuluu.
Muutenkin on välillä hyvä kysyä puolisolta onko tyytyväinen suhteeseen ja kertoa oma kantansa. Seksiä ei saa unohtaa eikä läheisyyttä tai muuten se alkaa todella helposti löytyä kielletyltä puolelta. Tai ainakin pitää molempien ymmärtää miksi sitä ei juuri nyt ole (pienet lapset).
Miksi? En minä halua jatkaa hänen kanssa enkä parantaa suhdettamme. Haluan erota, koska hän petti.
Ap
Saiko hän sinulta pusuja ja hellyyttä? Olitko täysin kieltänyt seksin? Kenessä lopulta on se vika?
Mikä johti seksittömyyteen ja hellyyspulaan, ei kai mies vaan jättänyt apta yksin kahden lapsen kanssa itse huidellen ties missä, onko mies antanut apn nukkua ottamalla osaa yöheräämisiin ja muuhun hoitoon, kotitöistä puhumattakaan, onko ap saanjt nukkua yhtään kokonaista yötä ja kuinka moneen vuoteen? Eli onko mies ottanut kotona vastuuta ja onko jakanut hommia niin, että ap ylipäätään jaksaa yhtään mitään?
Tätä olen pitkään ihmetellyt. Kun mies jää ilman hellyyttä ja seksiä parisuhteessa, niin pohdinta johtaa aina takaisin miehen tekemisiin tai tekemättä jättämisiin. Koska kaikille naisten tekemisille löytyy aina syy muualta. Jos taas nainen kärsii kylmästä suhteesta, jää pohdinta vain siihen mikä miehessä on vikana kun ei halaa eikä pane. Ihan kuin miehet olisi koneita mihin naisten tekemiset ei mitenkään vaikuta tai kuin naiset tekisivät kaiken aina oikein.
No jos mies lähtee muihin naisiin pikkulapsiaikana, kun ei kestä sitä, että omat lapset tarvitsevat tuossa iässä jatkuvaa huolenpitoa, niin kyllä se on vain ja ainoastaan miehen vika. Auttais sitä vaimoaan omien lastensa hoidossa, eikä olis tuollainen itsekäs pikkupentu, joka viettää aikansa nuoleskellen muita naisia baareissa.
Ja jos nainen pettää pikkulapsiaikana, kun ei kestä sitä, että hän ei olekaan miehen elämän keskipiste, niin sekö ei ole vain ja ainoastaan naisen vika? En puolustele miehen tekemisiä vaan ihmettelen miksei molempia sukupuolia pidetä samalla tavalla vastuullisina omiin tekoihinsa?
...koska nyt puhutaan AP:sta joka on nainen? Ja koska nainen on se joka on ainakin ensimmäisen vuoden täysin kiinni vauvassa eikä edes fyysisesti pääse pettämään? Ihan yleisesti voi sanoa että kun jompikumpi vanhempi feidaa perhe-elämässä se on 90% mies. Mahdollisesti isommillakin prosenteilla.
Tottakai se on *mahdollista* että nainen tekee noin mutta se on niin harvinaista että voisit pistää oman ketjun pystyyn ja jakaa tuntojasi siellä. Täällä tuo ei liity aiheeseen ja on siksi typerää.
Vaikka nainen olisikin aika paljon fyysisesti kiinni vauvassa niin siitä ei todellakaan tarvitse seurata että nainen on myös henkisesti kiinni vain ja ainoastaan vauvassa. On oikeasti parisuhteelle vaarallista jos nainen hurahtaa elämään pelkässä symbioosissa lapsensa kanssa. Kyllä se mieskin tarvitsee puolisoa ihan samalla tavalla kuin ennen. Toki elämäntilanne huomioiden mutta kuitenkin.
Minulle oli ainakin omien lapsieni ollessa pieniä aivan selvää että äitiyden lisäksi olen aina myös puoliso ja aikuinen jolla on myös omat tarpeeni. Vaikka kuinka rakastin lapsiani niin se jaksaminen ja oman persoonan pitäminen pinnalla vaati sen että saan välillä olla sen puolisoni kanssa kahden ja saamme olla muutakin kuin vanhempia. Ja minusta se oli myös ihan välttämätöntä parisuhteen kannalta. Ei parisuhdetta voi laittaa vuodeksi tai pariksi jäähylle ja luulla että sen voi ottaa samanlaisena takaisin ja olla kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Ei tarvitsekaan. Tähän mies voi vaikuttaa sillä, että baarissa luuhaamisen sijaan auttaa kumppaniaan siinä lastenhoidossa.
Ei auttaa. Juuri siinä on se yleinen virhe että mies on se joka auttaa. Molempien pitää olla vanhempia lapselle ja tehdä oma osuutensa arjessa mutta oman persoonanaan eikä toisen apurina.
Ei se uusi äiti ole sen kummemmin asiantuntija lapsen hoidossa kuin mieskään. Molemmat ovat yhtä pihalla sen uuden tulokkaan kanssa ja yhdessä sen hoitoa pitäisi opetella.
Itse en koskaan tuntenut että olisin äitinä jotenkin enemmän vanhempi lapsilleni kuin mieskään. Meillä mies otti onneksi hyvin luontavasti oman paikkansa heti alusta ja loi oman suhteensa vauvaan ensimmäisestä päivästä lähtien.
Tiedän että kaikista miehistä ei ole tähän mutta jos mieheltä odottaa aina vain sitä apua niin silloin pitää ymmärtää että kyse ei ole tasavertaisesta suhteesta eikä tasaveroisesta vanhemmuudesta ja se väkisinkin heijastuu myös parisuhteeseen puolin ja toisin.
Nainen voi myös omalla käytöksellään ja luottamuksellaan saada miehen tuntemaan itsenä tärkeäksi vauvan vanhempana. Luottamalla siihen että mies osaa ja mies tietää, rakentaa samalla sekä isän että lapsen suhdetta että lujittaa parisuhdetta.
Harva nainen haluaa, että mies on lapselle aidosti vastuullinen vankempi. Suurin osa naisista haluaa, että mies auttaa - mutta nainen ehdottomasti määrää, miten lasta hoidetaan, mitä lapsi syö, mitkä vaatteet puetaan jne.
On turha valittaa, jos ei ole valmis antamaan toiselle sijaa olla täysipainoinen vanhempi. Mieheni on aina hoitanut lasta yhtä paljon kuin minä, mikä tarkoittaa ettei mielipiteeni lapsen hoidosta ja asioista ole sen tärkeämpi kuin miehenikään. Isoista linjoista olemme samaa mieltä, mutta on asioita, jotka teen eri tavalla kuin mies. Siinä on aivan turha päsmäröidä päälle. Meillä mies oli lapsen kanssa kotona pidempään kuin minä esimerkiksi, ja silti joskus on vaikeaa minullekin olla hiljaa, jos olen jostain lapseen liittyvästä eri mieltä. Toisen vanhemmuutta tulee kuitenkin kunnioittaa ja arvostaa. Samoin myös naisen tulee kantaa vastuu perheen taloudesta, vaikka se kotona olo on sata kertaa houkuttelevampaa kuin vaativa työ. Meillä minä kannan perheemme taloudellisesti ja teen vaativaa työtä, siihen nähden äitiysloma todella oli lomaa. Ymmärrän, miksi harva nainen on aidosti valmis rakentamaan perheelleen taloudellista turvaa. Mutta tasa-arvoisesta lapsenhoidosta on turha valittaa, jos sitä ei tee.
Älä viitti. Miten ihmeessä kestät itseäsi kun olet nainen itsekin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies petti minua maanantaina
ja tiistaina
ja keskiviikkona
torstaina ei ehtiny
perjantaina taas jotain sutinaa
lauantaina oli "mökillä"
sunnuntaina "poikien kans kalassa"
ja sitää rataa
Ohjeita ja infoa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
TotuusSattuu kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kumppanini pettäisi, oli se kielari tai seksiä.
Eroaisin sen takia, että luottamus ja kaikki muukin olisi menetetty. Me-ne-tet-ty. Oliko tarpeeksi yksinkertaisesti selitetty kaikille pettäjien puolustajille?
En sen takia, että hajotan perheen, loukkaan läheisiä yms muuta skeidaa. Pettäjä hajottaa perheen. Pet-tä-jä.
Kun se ei ole niin yksinkertaista. Voit pettää puolisosi myös sillä, että lakkaat olemasta vaimo. Et enää huomioi seksuaalisesti, torjut etkä anna toiselle sitä rakkautta ja huomiota, mitä puolisona kuuluu antaa. Torjuminen on kivuliainta, mitä toiselle voi tehdä. Psyykkisesti se tuntuu usein fyysisenä kipuna, koska torjuminen ”tuntuu” aivoissa siellä, missä myös kipu koetaan. Se jos mikä on petos toista kohtaan, etenkin kun siitä puolison roolista yleensä irtisanoudutaan täysin yksipuolisuudesta eikä puhettakaan, että tämä osapuoli olisi valmis korjaamaan tilanteen terapialla ja panostamalla suhteeseen. Siinä on turha sen oman petoksen jälkeen osoittaa syyttävällä sormella sitä pettäjää, joka lankeaa toisen syliin. Että miksi se ei eronnut ensin. Kyllä se on tämän osapuolen vastuulla erota, joka irtisanoutuu siitä puolison roolista. Jos ei sitä tee niin on aivan turha lapsellisesti itkeä, miksi se toinen ei tehnyt. Luottamuskin on mennyt jo siltä toiselta osapuolelta siinä vaiheessa, kun se puolison rooli loppui.
Älä ole lapsellinen. Vain lapsen maailma on mustavalkoinen ja naiivi.
Juuri näin. Olen aina ihmetellyt että parisuhteessa tuntuu olevan sallittua kohdella sitä toista melkein miten kylmästi tahansa mutta avioliiton ulkopuolinen toiminta on sitten jotain ihan kamalaa ja anteeksiantamatonta. Ja tämä ei todellakaan tarkoita että pettäminen olisi oikein. Ei tietenkään mutta kuten juuri kirjoitit, myös se parisuhde asettaa velvollisuuksia ja tärkein niistä on se että pitää kyetä olemaan hyvä kumppani.
No eipä muuta kuin mies kotiin hoitamaan lapsia 24/7, nainen takaisin töihin ja lepäämään kivoille työmatkoille. Iltaisin vonkaamaan munaa mieheltä ja jos ei heti irtoa, niin baariin pusuttelemaan muita miehiä. Hyvä diili eikö?
Usko tai älä, suurin osa miehistä haluaisi edelleen sitä seksiä vaikka olisi hoitanut lapsia koko päivän kotona. Tai itse asissa juuri silloin erityisen paljon kun kaipaisi sitä vaihtelua ja toisen aikuisen seuraa.
Nimimerkillä kotona ollut mies.
Naisille seksi ei aina meinaa orgasmia. Panisitko sinä ihan vaan toisen iloksi, väsyneenä, mahdollisesti kivun läpi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitäs marttyyriviulua täällä vingutetaan?
Vierailija kirjoitti:
Mies petti minua maanantaina
ja tiistaina
ja keskiviikkona
torstaina ei ehtiny
perjantaina taas jotain sutinaa
lauantaina oli "mökillä"
sunnuntaina "poikien kans kalassa"
ja sitää rataa
Olenkin aina miettinyt mita sanonta torstai on toivoa täynnä tarkoittaa, mutta nyt taisin löytää selityksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ohjeita ja infoa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
TotuusSattuu kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kumppanini pettäisi, oli se kielari tai seksiä.
Eroaisin sen takia, että luottamus ja kaikki muukin olisi menetetty. Me-ne-tet-ty. Oliko tarpeeksi yksinkertaisesti selitetty kaikille pettäjien puolustajille?
En sen takia, että hajotan perheen, loukkaan läheisiä yms muuta skeidaa. Pettäjä hajottaa perheen. Pet-tä-jä.
Kun se ei ole niin yksinkertaista. Voit pettää puolisosi myös sillä, että lakkaat olemasta vaimo. Et enää huomioi seksuaalisesti, torjut etkä anna toiselle sitä rakkautta ja huomiota, mitä puolisona kuuluu antaa. Torjuminen on kivuliainta, mitä toiselle voi tehdä. Psyykkisesti se tuntuu usein fyysisenä kipuna, koska torjuminen ”tuntuu” aivoissa siellä, missä myös kipu koetaan. Se jos mikä on petos toista kohtaan, etenkin kun siitä puolison roolista yleensä irtisanoudutaan täysin yksipuolisuudesta eikä puhettakaan, että tämä osapuoli olisi valmis korjaamaan tilanteen terapialla ja panostamalla suhteeseen. Siinä on turha sen oman petoksen jälkeen osoittaa syyttävällä sormella sitä pettäjää, joka lankeaa toisen syliin. Että miksi se ei eronnut ensin. Kyllä se on tämän osapuolen vastuulla erota, joka irtisanoutuu siitä puolison roolista. Jos ei sitä tee niin on aivan turha lapsellisesti itkeä, miksi se toinen ei tehnyt. Luottamuskin on mennyt jo siltä toiselta osapuolelta siinä vaiheessa, kun se puolison rooli loppui.
Älä ole lapsellinen. Vain lapsen maailma on mustavalkoinen ja naiivi.
Juuri näin. Olen aina ihmetellyt että parisuhteessa tuntuu olevan sallittua kohdella sitä toista melkein miten kylmästi tahansa mutta avioliiton ulkopuolinen toiminta on sitten jotain ihan kamalaa ja anteeksiantamatonta. Ja tämä ei todellakaan tarkoita että pettäminen olisi oikein. Ei tietenkään mutta kuten juuri kirjoitit, myös se parisuhde asettaa velvollisuuksia ja tärkein niistä on se että pitää kyetä olemaan hyvä kumppani.
No eipä muuta kuin mies kotiin hoitamaan lapsia 24/7, nainen takaisin töihin ja lepäämään kivoille työmatkoille. Iltaisin vonkaamaan munaa mieheltä ja jos ei heti irtoa, niin baariin pusuttelemaan muita miehiä. Hyvä diili eikö?
Usko tai älä, suurin osa miehistä haluaisi edelleen sitä seksiä vaikka olisi hoitanut lapsia koko päivän kotona. Tai itse asissa juuri silloin erityisen paljon kun kaipaisi sitä vaihtelua ja toisen aikuisen seuraa.
Nimimerkillä kotona ollut mies.
Naisille seksi ei aina meinaa orgasmia. Panisitko sinä ihan vaan toisen iloksi, väsyneenä, mahdollisesti kivun läpi?
tän vuoksi naiset sooloilee mielummin
Vierailija kirjoitti:
Ohjeita ja infoa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
TotuusSattuu kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kumppanini pettäisi, oli se kielari tai seksiä.
Eroaisin sen takia, että luottamus ja kaikki muukin olisi menetetty. Me-ne-tet-ty. Oliko tarpeeksi yksinkertaisesti selitetty kaikille pettäjien puolustajille?
En sen takia, että hajotan perheen, loukkaan läheisiä yms muuta skeidaa. Pettäjä hajottaa perheen. Pet-tä-jä.
Kun se ei ole niin yksinkertaista. Voit pettää puolisosi myös sillä, että lakkaat olemasta vaimo. Et enää huomioi seksuaalisesti, torjut etkä anna toiselle sitä rakkautta ja huomiota, mitä puolisona kuuluu antaa. Torjuminen on kivuliainta, mitä toiselle voi tehdä. Psyykkisesti se tuntuu usein fyysisenä kipuna, koska torjuminen ”tuntuu” aivoissa siellä, missä myös kipu koetaan. Se jos mikä on petos toista kohtaan, etenkin kun siitä puolison roolista yleensä irtisanoudutaan täysin yksipuolisuudesta eikä puhettakaan, että tämä osapuoli olisi valmis korjaamaan tilanteen terapialla ja panostamalla suhteeseen. Siinä on turha sen oman petoksen jälkeen osoittaa syyttävällä sormella sitä pettäjää, joka lankeaa toisen syliin. Että miksi se ei eronnut ensin. Kyllä se on tämän osapuolen vastuulla erota, joka irtisanoutuu siitä puolison roolista. Jos ei sitä tee niin on aivan turha lapsellisesti itkeä, miksi se toinen ei tehnyt. Luottamuskin on mennyt jo siltä toiselta osapuolelta siinä vaiheessa, kun se puolison rooli loppui.
Älä ole lapsellinen. Vain lapsen maailma on mustavalkoinen ja naiivi.
Juuri näin. Olen aina ihmetellyt että parisuhteessa tuntuu olevan sallittua kohdella sitä toista melkein miten kylmästi tahansa mutta avioliiton ulkopuolinen toiminta on sitten jotain ihan kamalaa ja anteeksiantamatonta. Ja tämä ei todellakaan tarkoita että pettäminen olisi oikein. Ei tietenkään mutta kuten juuri kirjoitit, myös se parisuhde asettaa velvollisuuksia ja tärkein niistä on se että pitää kyetä olemaan hyvä kumppani.
No eipä muuta kuin mies kotiin hoitamaan lapsia 24/7, nainen takaisin töihin ja lepäämään kivoille työmatkoille. Iltaisin vonkaamaan munaa mieheltä ja jos ei heti irtoa, niin baariin pusuttelemaan muita miehiä. Hyvä diili eikö?
Usko tai älä, suurin osa miehistä haluaisi edelleen sitä seksiä vaikka olisi hoitanut lapsia koko päivän kotona. Tai itse asissa juuri silloin erityisen paljon kun kaipaisi sitä vaihtelua ja toisen aikuisen seuraa.
Nimimerkillä kotona ollut mies.
Naisille seksi ei aina meinaa orgasmia. Panisitko sinä ihan vaan toisen iloksi, väsyneenä, mahdollisesti kivun läpi?
Teen aika monia asioista puolisoni eteen ja hänen ilokseen, myös väsyneenä ja omaa mukavuuttani uhraten. Ja teen sen ihan mielelläni koska tiedän niiden asioiden ilahduttavan häntä ja saan myös rakkauden tekoja samalla mitalla takaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
YksÄ-Vaan kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
YksÄ-Vaan kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rauhoitu ja mieti vielä viikko. Mitä hyvää suhteessanne on? Mitä huonoa? Lapset hoitoon ja avointa keskustelua miehen kanssa, onko hän tyytyväinen suhteeseenne, jos ei ole niin mikä mättää? Mitä sinä voit tehdä jotta teillä menisi paremmin ja mitä miehesi voi tehdä. Jos tämän jälkeen sinusta tuntuu että haluat erota pusun takia niin eroa mutta älä eroa suutuspäissäsi suin päin asiaa harkitsematta.
Minun ja mieheni suhteessa on annettu pettäminen anteeksi. Hyvä niin sillä yhdessä on oltu sen jälkeen 20 vuotta, menneet voi jättää taakse ja suunnata katse tulevaisuuteen. Nyt on tuhannen taalan paikka keskustella kenen kanssa haluaa viettää loppuelämän ja miten. Todennäköisesti miehesi katuu mutta ei halua näyttää sitä sinulle.
Miksi mies ei näyttäisi minulle katuvansa, jos katuu?
Ja miten puhua miehen kanssa, kun hän ei suostu asiasta ollenkaan keskustelemaan?
Ap
Älä keskustele siitä suukosta tai lauantaista vaan ylipäätään teidän suhteesta. Myös keskustelun tyylillä ja äänensävylläsi on väliä. Sano että ole teistä huolissasi ja haluat että suhteenne paranee, älä uhkaa erolla. Mies vain lyö liinat lukkoon ja ajattelee että eroa sitten. Miehinen ylpeys sitä estää, kiinni jääminen housut kintuissa, nolottaa. Älä kiusaa enempää vaan kysele mitä miehellesi kuuluu.
Muutenkin on välillä hyvä kysyä puolisolta onko tyytyväinen suhteeseen ja kertoa oma kantansa. Seksiä ei saa unohtaa eikä läheisyyttä tai muuten se alkaa todella helposti löytyä kielletyltä puolelta. Tai ainakin pitää molempien ymmärtää miksi sitä ei juuri nyt ole (pienet lapset).
Miksi? En minä halua jatkaa hänen kanssa enkä parantaa suhdettamme. Haluan erota, koska hän petti.
Ap
Saiko hän sinulta pusuja ja hellyyttä? Olitko täysin kieltänyt seksin? Kenessä lopulta on se vika?
Mikä johti seksittömyyteen ja hellyyspulaan, ei kai mies vaan jättänyt apta yksin kahden lapsen kanssa itse huidellen ties missä, onko mies antanut apn nukkua ottamalla osaa yöheräämisiin ja muuhun hoitoon, kotitöistä puhumattakaan, onko ap saanjt nukkua yhtään kokonaista yötä ja kuinka moneen vuoteen? Eli onko mies ottanut kotona vastuuta ja onko jakanut hommia niin, että ap ylipäätään jaksaa yhtään mitään?
Tätä olen pitkään ihmetellyt. Kun mies jää ilman hellyyttä ja seksiä parisuhteessa, niin pohdinta johtaa aina takaisin miehen tekemisiin tai tekemättä jättämisiin. Koska kaikille naisten tekemisille löytyy aina syy muualta. Jos taas nainen kärsii kylmästä suhteesta, jää pohdinta vain siihen mikä miehessä on vikana kun ei halaa eikä pane. Ihan kuin miehet olisi koneita mihin naisten tekemiset ei mitenkään vaikuta tai kuin naiset tekisivät kaiken aina oikein.
No jos mies lähtee muihin naisiin pikkulapsiaikana, kun ei kestä sitä, että omat lapset tarvitsevat tuossa iässä jatkuvaa huolenpitoa, niin kyllä se on vain ja ainoastaan miehen vika. Auttais sitä vaimoaan omien lastensa hoidossa, eikä olis tuollainen itsekäs pikkupentu, joka viettää aikansa nuoleskellen muita naisia baareissa.
Ja jos nainen pettää pikkulapsiaikana, kun ei kestä sitä, että hän ei olekaan miehen elämän keskipiste, niin sekö ei ole vain ja ainoastaan naisen vika? En puolustele miehen tekemisiä vaan ihmettelen miksei molempia sukupuolia pidetä samalla tavalla vastuullisina omiin tekoihinsa?
...koska nyt puhutaan AP:sta joka on nainen? Ja koska nainen on se joka on ainakin ensimmäisen vuoden täysin kiinni vauvassa eikä edes fyysisesti pääse pettämään? Ihan yleisesti voi sanoa että kun jompikumpi vanhempi feidaa perhe-elämässä se on 90% mies. Mahdollisesti isommillakin prosenteilla.
Tottakai se on *mahdollista* että nainen tekee noin mutta se on niin harvinaista että voisit pistää oman ketjun pystyyn ja jakaa tuntojasi siellä. Täällä tuo ei liity aiheeseen ja on siksi typerää.
Vaikka nainen olisikin aika paljon fyysisesti kiinni vauvassa niin siitä ei todellakaan tarvitse seurata että nainen on myös henkisesti kiinni vain ja ainoastaan vauvassa. On oikeasti parisuhteelle vaarallista jos nainen hurahtaa elämään pelkässä symbioosissa lapsensa kanssa. Kyllä se mieskin tarvitsee puolisoa ihan samalla tavalla kuin ennen. Toki elämäntilanne huomioiden mutta kuitenkin.
Minulle oli ainakin omien lapsieni ollessa pieniä aivan selvää että äitiyden lisäksi olen aina myös puoliso ja aikuinen jolla on myös omat tarpeeni. Vaikka kuinka rakastin lapsiani niin se jaksaminen ja oman persoonan pitäminen pinnalla vaati sen että saan välillä olla sen puolisoni kanssa kahden ja saamme olla muutakin kuin vanhempia. Ja minusta se oli myös ihan välttämätöntä parisuhteen kannalta. Ei parisuhdetta voi laittaa vuodeksi tai pariksi jäähylle ja luulla että sen voi ottaa samanlaisena takaisin ja olla kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Puhut nyt ihan eri asiasta enkä käsitä miksi haluat puollustella miestä AP'n tilanteessa mikä on aika selkeä.
Vauvavuosi, erityisesti jos on useampia lapsia, on haastava. On yleisesti hyväksytty fakta että lapsien hankkiminen, jos niistä oikeasti välittää, on raskasta ja luo poikkeustilan suhteeseen. Ihmisiä ei huvita romantiikka kun ollaan univelkaisia, kipeitä, ja hormonaalisesti 'erityisiä'. Tämä ei ole minkäänlainen ongelma miehelle joka rakastaa ja huolehtii lapsistaan ja lapsiensa äidistä. Tämä tarkoittaa omien velvollisuuksien hoitamista lasten suhteen ja ettei jätetä kumppania hoitamaan kaikkea itse.
Mies joka pettää vauvavuoden aikana on vaan kehno kaikin tavoin eikä sitä voi puollustella.
Juuri tästä syystä onkin ratklaisevaa että miten tuo raskas aika hoidetaan. Sen voi hoitaa niin että molemmat vaeltavat tahoillaan zombeina ja tuskin huomaavat toisiaan. Tai sitten se väsymys otetaan asiana joka kestetään yhdessä ja jossa ne pienetkin hetket otetaan käyttöön puolisoiden yhteyden ylläpitään.
Muistan kun kun olimme mieheni kanssa rättiväsyneitä ja käperryimme lusikkaan sohvalle vauvan ollessa päiväunilla. Oli ihana herätä siitä miehen kainalosta puolen tunnen unien jälkeen ja kun vauva jatkoi vielä uniaan niin kyllä siinä olikin äkkiä valmis muuhunkin kun oli valmiiksi se läheisys ja lämpö siinä tullut kiinni toisissaan nukkuessa.
Ja mites tää sun tilanne vastasikaan ap:n tilannetta, jossa ap yksin hoitaa lapsia sillä aikaa kun mies on baarissa ja suutelee muita naisia?
Ei mitenkään. Eikä ollutkaan tarkoitus kun vastasin tekstiin jossa oli jo ajauduttu kauemmas alkuperäisestä asiasta ja kommentoitiin erilaista tilannetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä ei oikeasti kerro vielä juuri mitään. Minäkin saan seksiä käytännössä aina kun teen aloitteen. En vain todellakaan tee sitä aloitetta joka kerta kuin haluttaisi koska tiedän liian hyvin milloin ei kannata tehdä aloitetta. Torjuminen tuntuu niin pahalta että välttelen sitä pelaamalla aina varman päälle.
Seksin saaminen ei myöskään tarkoita sitä että parisuhde olisi kaikin puolin kunnossa. Seksi voi olla myös nopeaa ja hätäisen tuntuista, siitä voi puuttua hellyys ja lämpö jne. vaikka sitä olisikin näennäisesti paljon.
Mutta jos päätät pettää, se on sinun päätöksesi. Sen sijaan, että puhuisit puolison kanssa asiasta, tai sanoisit, että kun tilanne tämä, en kestä. Pettäjä on vastuussa pettämisestään.
Entäs jos se puoliso ei välitä siitä että en kestä? Sanoo vain että "voi voi, yritä nyt vain kestää"?
Valitettavasti kaikki naisetkaan eivät ole niin empaattisia että osaisivat ottaa miehenkin tunteet tosissaan. Osalle vain ne omat tunteet ja niiden käsittely on tärkeää mutta miehen pitää olla se "peruskallio" johon nainen voi heikkona hetkenä nojata. Mutta jos mies osoittaa heikoutta tai liikaa tunteita, sitä ei kestetä eikä hyväksytä vaan ne torjutaan.
Hyi oksennus näitä puolustelevia kommentteja. Ilmeisest teidän miehet saa nuolla muita naisia ja olette alistuneet tilanteelle ja todellisuudentaju lähtenyt.
AP, itse olisin myös loukkaantunut miehen käytöksestä jälkikäteen ja siitä ettei koe edes huonoa omatuntoa. Seuraavaksi varmaan nai toisia naisia, ja syyttää vieläpä sinua..
Mutta hyvä että et ole niitä äitejä jotka ovat eväämässä lasten tapaamisoikeutta kostoksi.
Vierailija kirjoitti:
Ohjeita ja infoa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
TotuusSattuu kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kumppanini pettäisi, oli se kielari tai seksiä.
Eroaisin sen takia, että luottamus ja kaikki muukin olisi menetetty. Me-ne-tet-ty. Oliko tarpeeksi yksinkertaisesti selitetty kaikille pettäjien puolustajille?
En sen takia, että hajotan perheen, loukkaan läheisiä yms muuta skeidaa. Pettäjä hajottaa perheen. Pet-tä-jä.
Kun se ei ole niin yksinkertaista. Voit pettää puolisosi myös sillä, että lakkaat olemasta vaimo. Et enää huomioi seksuaalisesti, torjut etkä anna toiselle sitä rakkautta ja huomiota, mitä puolisona kuuluu antaa. Torjuminen on kivuliainta, mitä toiselle voi tehdä. Psyykkisesti se tuntuu usein fyysisenä kipuna, koska torjuminen ”tuntuu” aivoissa siellä, missä myös kipu koetaan. Se jos mikä on petos toista kohtaan, etenkin kun siitä puolison roolista yleensä irtisanoudutaan täysin yksipuolisuudesta eikä puhettakaan, että tämä osapuoli olisi valmis korjaamaan tilanteen terapialla ja panostamalla suhteeseen. Siinä on turha sen oman petoksen jälkeen osoittaa syyttävällä sormella sitä pettäjää, joka lankeaa toisen syliin. Että miksi se ei eronnut ensin. Kyllä se on tämän osapuolen vastuulla erota, joka irtisanoutuu siitä puolison roolista. Jos ei sitä tee niin on aivan turha lapsellisesti itkeä, miksi se toinen ei tehnyt. Luottamuskin on mennyt jo siltä toiselta osapuolelta siinä vaiheessa, kun se puolison rooli loppui.
Älä ole lapsellinen. Vain lapsen maailma on mustavalkoinen ja naiivi.
Juuri näin. Olen aina ihmetellyt että parisuhteessa tuntuu olevan sallittua kohdella sitä toista melkein miten kylmästi tahansa mutta avioliiton ulkopuolinen toiminta on sitten jotain ihan kamalaa ja anteeksiantamatonta. Ja tämä ei todellakaan tarkoita että pettäminen olisi oikein. Ei tietenkään mutta kuten juuri kirjoitit, myös se parisuhde asettaa velvollisuuksia ja tärkein niistä on se että pitää kyetä olemaan hyvä kumppani.
No eipä muuta kuin mies kotiin hoitamaan lapsia 24/7, nainen takaisin töihin ja lepäämään kivoille työmatkoille. Iltaisin vonkaamaan munaa mieheltä ja jos ei heti irtoa, niin baariin pusuttelemaan muita miehiä. Hyvä diili eikö?
Usko tai älä, suurin osa miehistä haluaisi edelleen sitä seksiä vaikka olisi hoitanut lapsia koko päivän kotona. Tai itse asissa juuri silloin erityisen paljon kun kaipaisi sitä vaihtelua ja toisen aikuisen seuraa.
Nimimerkillä kotona ollut mies.
Naisille seksi ei aina meinaa orgasmia. Panisitko sinä ihan vaan toisen iloksi, väsyneenä, mahdollisesti kivun läpi?
Kyllä, ja näin olen tehnytkin. Ei ole minulta paljoa pois jos voin naistani miellyttää. Outoa ajattelua että aina molempia panettaa samaan aikaan. No meillä liitto onkin jo kestänyt 25 vuotta.
Minä en eroaisi pussailun takia, mutta sen takia eroaisin jos mies laittaisi minun puhuessani kädet korvilleen ja kävelisi toiseen huoneeseen. Samoin eroaisin jos mies haistattelisi tai huorittelisi. Kaikesta muusta suhde selviää mutta kunnioituksen puutteesta ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
YksÄ-Vaan kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
YksÄ-Vaan kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rauhoitu ja mieti vielä viikko. Mitä hyvää suhteessanne on? Mitä huonoa? Lapset hoitoon ja avointa keskustelua miehen kanssa, onko hän tyytyväinen suhteeseenne, jos ei ole niin mikä mättää? Mitä sinä voit tehdä jotta teillä menisi paremmin ja mitä miehesi voi tehdä. Jos tämän jälkeen sinusta tuntuu että haluat erota pusun takia niin eroa mutta älä eroa suutuspäissäsi suin päin asiaa harkitsematta.
Minun ja mieheni suhteessa on annettu pettäminen anteeksi. Hyvä niin sillä yhdessä on oltu sen jälkeen 20 vuotta, menneet voi jättää taakse ja suunnata katse tulevaisuuteen. Nyt on tuhannen taalan paikka keskustella kenen kanssa haluaa viettää loppuelämän ja miten. Todennäköisesti miehesi katuu mutta ei halua näyttää sitä sinulle.
Miksi mies ei näyttäisi minulle katuvansa, jos katuu?
Ja miten puhua miehen kanssa, kun hän ei suostu asiasta ollenkaan keskustelemaan?
Ap
Älä keskustele siitä suukosta tai lauantaista vaan ylipäätään teidän suhteesta. Myös keskustelun tyylillä ja äänensävylläsi on väliä. Sano että ole teistä huolissasi ja haluat että suhteenne paranee, älä uhkaa erolla. Mies vain lyö liinat lukkoon ja ajattelee että eroa sitten. Miehinen ylpeys sitä estää, kiinni jääminen housut kintuissa, nolottaa. Älä kiusaa enempää vaan kysele mitä miehellesi kuuluu.
Muutenkin on välillä hyvä kysyä puolisolta onko tyytyväinen suhteeseen ja kertoa oma kantansa. Seksiä ei saa unohtaa eikä läheisyyttä tai muuten se alkaa todella helposti löytyä kielletyltä puolelta. Tai ainakin pitää molempien ymmärtää miksi sitä ei juuri nyt ole (pienet lapset).
Miksi? En minä halua jatkaa hänen kanssa enkä parantaa suhdettamme. Haluan erota, koska hän petti.
Ap
Saiko hän sinulta pusuja ja hellyyttä? Olitko täysin kieltänyt seksin? Kenessä lopulta on se vika?
Mikä johti seksittömyyteen ja hellyyspulaan, ei kai mies vaan jättänyt apta yksin kahden lapsen kanssa itse huidellen ties missä, onko mies antanut apn nukkua ottamalla osaa yöheräämisiin ja muuhun hoitoon, kotitöistä puhumattakaan, onko ap saanjt nukkua yhtään kokonaista yötä ja kuinka moneen vuoteen? Eli onko mies ottanut kotona vastuuta ja onko jakanut hommia niin, että ap ylipäätään jaksaa yhtään mitään?
Tätä olen pitkään ihmetellyt. Kun mies jää ilman hellyyttä ja seksiä parisuhteessa, niin pohdinta johtaa aina takaisin miehen tekemisiin tai tekemättä jättämisiin. Koska kaikille naisten tekemisille löytyy aina syy muualta. Jos taas nainen kärsii kylmästä suhteesta, jää pohdinta vain siihen mikä miehessä on vikana kun ei halaa eikä pane. Ihan kuin miehet olisi koneita mihin naisten tekemiset ei mitenkään vaikuta tai kuin naiset tekisivät kaiken aina oikein.
No jos mies lähtee muihin naisiin pikkulapsiaikana, kun ei kestä sitä, että omat lapset tarvitsevat tuossa iässä jatkuvaa huolenpitoa, niin kyllä se on vain ja ainoastaan miehen vika. Auttais sitä vaimoaan omien lastensa hoidossa, eikä olis tuollainen itsekäs pikkupentu, joka viettää aikansa nuoleskellen muita naisia baareissa.
Ja jos nainen pettää pikkulapsiaikana, kun ei kestä sitä, että hän ei olekaan miehen elämän keskipiste, niin sekö ei ole vain ja ainoastaan naisen vika? En puolustele miehen tekemisiä vaan ihmettelen miksei molempia sukupuolia pidetä samalla tavalla vastuullisina omiin tekoihinsa?
...koska nyt puhutaan AP:sta joka on nainen? Ja koska nainen on se joka on ainakin ensimmäisen vuoden täysin kiinni vauvassa eikä edes fyysisesti pääse pettämään? Ihan yleisesti voi sanoa että kun jompikumpi vanhempi feidaa perhe-elämässä se on 90% mies. Mahdollisesti isommillakin prosenteilla.
Tottakai se on *mahdollista* että nainen tekee noin mutta se on niin harvinaista että voisit pistää oman ketjun pystyyn ja jakaa tuntojasi siellä. Täällä tuo ei liity aiheeseen ja on siksi typerää.
Vaikka nainen olisikin aika paljon fyysisesti kiinni vauvassa niin siitä ei todellakaan tarvitse seurata että nainen on myös henkisesti kiinni vain ja ainoastaan vauvassa. On oikeasti parisuhteelle vaarallista jos nainen hurahtaa elämään pelkässä symbioosissa lapsensa kanssa. Kyllä se mieskin tarvitsee puolisoa ihan samalla tavalla kuin ennen. Toki elämäntilanne huomioiden mutta kuitenkin.
Minulle oli ainakin omien lapsieni ollessa pieniä aivan selvää että äitiyden lisäksi olen aina myös puoliso ja aikuinen jolla on myös omat tarpeeni. Vaikka kuinka rakastin lapsiani niin se jaksaminen ja oman persoonan pitäminen pinnalla vaati sen että saan välillä olla sen puolisoni kanssa kahden ja saamme olla muutakin kuin vanhempia. Ja minusta se oli myös ihan välttämätöntä parisuhteen kannalta. Ei parisuhdetta voi laittaa vuodeksi tai pariksi jäähylle ja luulla että sen voi ottaa samanlaisena takaisin ja olla kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Ei tarvitsekaan. Tähän mies voi vaikuttaa sillä, että baarissa luuhaamisen sijaan auttaa kumppaniaan siinä lastenhoidossa.
Ei auttaa. Juuri siinä on se yleinen virhe että mies on se joka auttaa. Molempien pitää olla vanhempia lapselle ja tehdä oma osuutensa arjessa mutta oman persoonanaan eikä toisen apurina.
Ei se uusi äiti ole sen kummemmin asiantuntija lapsen hoidossa kuin mieskään. Molemmat ovat yhtä pihalla sen uuden tulokkaan kanssa ja yhdessä sen hoitoa pitäisi opetella.
Itse en koskaan tuntenut että olisin äitinä jotenkin enemmän vanhempi lapsilleni kuin mieskään. Meillä mies otti onneksi hyvin luontavasti oman paikkansa heti alusta ja loi oman suhteensa vauvaan ensimmäisestä päivästä lähtien.
Tiedän että kaikista miehistä ei ole tähän mutta jos mieheltä odottaa aina vain sitä apua niin silloin pitää ymmärtää että kyse ei ole tasavertaisesta suhteesta eikä tasaveroisesta vanhemmuudesta ja se väkisinkin heijastuu myös parisuhteeseen puolin ja toisin.
Nainen voi myös omalla käytöksellään ja luottamuksellaan saada miehen tuntemaan itsenä tärkeäksi vauvan vanhempana. Luottamalla siihen että mies osaa ja mies tietää, rakentaa samalla sekä isän että lapsen suhdetta että lujittaa parisuhdetta.
Harva nainen haluaa, että mies on lapselle aidosti vastuullinen vankempi. Suurin osa naisista haluaa, että mies auttaa - mutta nainen ehdottomasti määrää, miten lasta hoidetaan, mitä lapsi syö, mitkä vaatteet puetaan jne.
On turha valittaa, jos ei ole valmis antamaan toiselle sijaa olla täysipainoinen vanhempi. Mieheni on aina hoitanut lasta yhtä paljon kuin minä, mikä tarkoittaa ettei mielipiteeni lapsen hoidosta ja asioista ole sen tärkeämpi kuin miehenikään. Isoista linjoista olemme samaa mieltä, mutta on asioita, jotka teen eri tavalla kuin mies. Siinä on aivan turha päsmäröidä päälle. Meillä mies oli lapsen kanssa kotona pidempään kuin minä esimerkiksi, ja silti joskus on vaikeaa minullekin olla hiljaa, jos olen jostain lapseen liittyvästä eri mieltä. Toisen vanhemmuutta tulee kuitenkin kunnioittaa ja arvostaa. Samoin myös naisen tulee kantaa vastuu perheen taloudesta, vaikka se kotona olo on sata kertaa houkuttelevampaa kuin vaativa työ. Meillä minä kannan perheemme taloudellisesti ja teen vaativaa työtä, siihen nähden äitiysloma todella oli lomaa. Ymmärrän, miksi harva nainen on aidosti valmis rakentamaan perheelleen taloudellista turvaa. Mutta tasa-arvoisesta lapsenhoidosta on turha valittaa, jos sitä ei tee.
Älä viitti. Miten ihmeessä kestät itseäsi kun olet nainen itsekin?
Mitä oikein ajat takaa? :D
Meillä mies hoitaa ja kasvattaa lasta siinä missä minäkin. Olen vastuullisessa työssä ja tienaan nettona neljä kertaa enemmän kuin mieheni, joten en jäänyt hoitovapaalle. En muutenkaan tehnyt lasta minkään idiootin kanssa, vaan kykeneväinen miehen, jolle annan oman tilan olla isä. Eipä tarvitse valittaa, ettei mies tee osuuttaan. Meillä ei tarvitse pyytää eikä huomauttaa kotitöistä.
Edelleen se on jostain syystä monen perheen kohdalla niin, ettei se nainen kykene kantamaan perheestään taloudellista vastuuta. Silti valitetaan miehen osallistumisesta, vaikka miehen harteilla on jo muutoin tämä haastava rooli ja vastuu. Olen kyllä äitiyslomani kotona ollut ja kodin hoitanut - se oli todellakin rentouttavaa lomaa vastuulliseen ja haastavaan työhön verrattuna. Et ole vastuussa kenellekään siitä, onko ne pyykit pesty tänään vai huomenna ja keittiötasot pesty aamulla vai illalla. Vauvankin kanssa oli mukavaa.
Juuri tästä syystä onkin ratklaisevaa että miten tuo raskas aika hoidetaan. Sen voi hoitaa niin että molemmat vaeltavat tahoillaan zombeina ja tuskin huomaavat toisiaan. Tai sitten se väsymys otetaan asiana joka kestetään yhdessä ja jossa ne pienetkin hetket otetaan käyttöön puolisoiden yhteyden ylläpitään.
Muistan kun kun olimme mieheni kanssa rättiväsyneitä ja käperryimme lusikkaan sohvalle vauvan ollessa päiväunilla. Oli ihana herätä siitä miehen kainalosta puolen tunnen unien jälkeen ja kun vauva jatkoi vielä uniaan niin kyllä siinä olikin äkkiä valmis muuhunkin kun oli valmiiksi se läheisys ja lämpö siinä tullut kiinni toisissaan nukkuessa.