Lue keskustelun säännöt.
Mies petti lauantaina, meillä pienet lapset ja minä haluan erota, mies on kuin mitään ei olisi tapahtunut
30.07.2019 |
Sain yhteiseltä tutulta kuulla, että mieheni oli baarissa pussaillut jonkun naisen kanssa lauantaina, tämä tuttu oli nähnyt. Mies ei ollut humalassa ja tuli melko aikaisin yöksi kotiin, joten varmaan jäi pussailuksi, mutta minulle se on pettämistä ja mies tietää, että en hyväksy minkäänlaista pettämistä edes pussailua. Mies ei millään tavalla kieltänyt asiaa kun sanoin että sain kuulla tutulta mitä hän oli nähnyt (eli siis myöntää koko jutun). Mutta vähättelee tapahtunutta, on kuin mitään ei olisi tapahtunut ja syyttää vain minua siitä, että en ole huomioinut häntä riittävästi, niin siksi hän teki mitä teki.
Sanoin miehelle siinä heti, että haluan eron koska hän petti. Mies ei suostu kuuntelemaan minua eikä keskustelemaan asiasta, alkaa vain syyttelemään minua siitä että en ole huomioinut. Meillä on kaksi pientä lasta, kolmevuotias ja yksivuotias ja pikkulapsiarki on aika rankkaa niin en olekaan huomioinut samoin kuin ennen lapsia, en edes ehtisi tässä arjessa millään.
Olen todella ahdistunut tilanteesta. Joudun nyt järjestämään itselleni uuden elämän yksin lasten kanssa, muuttamaan, etsimään uuden asunnon jne. Meillä ei ole juurikaan tukiverkkoja, niin jään ihan yksin. En tiedä vielä miten paljon mies aikoo tavata lapsia sitten eron jälkeen, mutta saa tietenkin tavata niin paljon kuin haluaa. Hänellä vain on aika kiireinen työ, joten... Ahdistaa erota, mutta ei ole vaihtoehtoa, koska en voi enää rakastaa miestä, joka on pettänyt minua etenkin kun mies vähättelee koko asiaa ja syyttelee minua tapahtuneesta. Ahdistaa jäädä lasten kanssa yksin. Miten selviän arjesta? Miten selviän taloudellisesti? Miten jaksan?
Miksi mies on kuin mitään ei olisi tapahtunut? Hän vaikuttaa iloiselta ja käyttäytyy kuin meillä olisi kaikki hyvin ja kuin ennenkin, sivuuttaa kaiken tulevaan eroon liittyvän. Kun alan puhumaan erosta niin laittaa kädet korville tai menee toiseen huoneeseen. Ja muutaman minuutin päästä on taas kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Onko kukaan ollut vastaavassa tilanteessa? Miten selvisit erosta?
Kommentit (693)
Vierailija kirjoitti:
YksÄ-Vaan kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rauhoitu ja mieti vielä viikko. Mitä hyvää suhteessanne on? Mitä huonoa? Lapset hoitoon ja avointa keskustelua miehen kanssa, onko hän tyytyväinen suhteeseenne, jos ei ole niin mikä mättää? Mitä sinä voit tehdä jotta teillä menisi paremmin ja mitä miehesi voi tehdä. Jos tämän jälkeen sinusta tuntuu että haluat erota pusun takia niin eroa mutta älä eroa suutuspäissäsi suin päin asiaa harkitsematta.
Minun ja mieheni suhteessa on annettu pettäminen anteeksi. Hyvä niin sillä yhdessä on oltu sen jälkeen 20 vuotta, menneet voi jättää taakse ja suunnata katse tulevaisuuteen. Nyt on tuhannen taalan paikka keskustella kenen kanssa haluaa viettää loppuelämän ja miten. Todennäköisesti miehesi katuu mutta ei halua näyttää sitä sinulle.
Miksi mies ei näyttäisi minulle katuvansa, jos katuu?
Ja miten puhua miehen kanssa, kun hän ei suostu asiasta ollenkaan keskustelemaan?
Ap
Älä keskustele siitä suukosta tai lauantaista vaan ylipäätään teidän suhteesta. Myös keskustelun tyylillä ja äänensävylläsi on väliä. Sano että ole teistä huolissasi ja haluat että suhteenne paranee, älä uhkaa erolla. Mies vain lyö liinat lukkoon ja ajattelee että eroa sitten. Miehinen ylpeys sitä estää, kiinni jääminen housut kintuissa, nolottaa. Älä kiusaa enempää vaan kysele mitä miehellesi kuuluu.
Muutenkin on välillä hyvä kysyä puolisolta onko tyytyväinen suhteeseen ja kertoa oma kantansa. Seksiä ei saa unohtaa eikä läheisyyttä tai muuten se alkaa todella helposti löytyä kielletyltä puolelta. Tai ainakin pitää molempien ymmärtää miksi sitä ei juuri nyt ole (pienet lapset).
Miksi? En minä halua jatkaa hänen kanssa enkä parantaa suhdettamme. Haluan erota, koska hän petti.
Ap
Saiko hän sinulta pusuja ja hellyyttä? Olitko täysin kieltänyt seksin? Kenessä lopulta on se vika?
Mikä johti seksittömyyteen ja hellyyspulaan, ei kai mies vaan jättänyt apta yksin kahden lapsen kanssa itse huidellen ties missä, onko mies antanut apn nukkua ottamalla osaa yöheräämisiin ja muuhun hoitoon, kotitöistä puhumattakaan, onko ap saanjt nukkua yhtään kokonaista yötä ja kuinka moneen vuoteen? Eli onko mies ottanut kotona vastuuta ja onko jakanut hommia niin, että ap ylipäätään jaksaa yhtään mitään?
Tätä olen pitkään ihmetellyt. Kun mies jää ilman hellyyttä ja seksiä parisuhteessa, niin pohdinta johtaa aina takaisin miehen tekemisiin tai tekemättä jättämisiin. Koska kaikille naisten tekemisille löytyy aina syy muualta. Jos taas nainen kärsii kylmästä suhteesta, jää pohdinta vain siihen mikä miehessä on vikana kun ei halaa eikä pane. Ihan kuin miehet olisi koneita mihin naisten tekemiset ei mitenkään vaikuta tai kuin naiset tekisivät kaiken aina oikein.
No jos mies lähtee muihin naisiin pikkulapsiaikana, kun ei kestä sitä, että omat lapset tarvitsevat tuossa iässä jatkuvaa huolenpitoa, niin kyllä se on vain ja ainoastaan miehen vika. Auttais sitä vaimoaan omien lastensa hoidossa, eikä olis tuollainen itsekäs pikkupentu, joka viettää aikansa nuoleskellen muita naisia baareissa.
Ja jos nainen pettää pikkulapsiaikana, kun ei kestä sitä, että hän ei olekaan miehen elämän keskipiste, niin sekö ei ole vain ja ainoastaan naisen vika? En puolustele miehen tekemisiä vaan ihmettelen miksei molempia sukupuolia pidetä samalla tavalla vastuullisina omiin tekoihinsa?
...koska nyt puhutaan AP:sta joka on nainen? Ja koska nainen on se joka on ainakin ensimmäisen vuoden täysin kiinni vauvassa eikä edes fyysisesti pääse pettämään? Ihan yleisesti voi sanoa että kun jompikumpi vanhempi feidaa perhe-elämässä se on 90% mies. Mahdollisesti isommillakin prosenteilla.
Tottakai se on *mahdollista* että nainen tekee noin mutta se on niin harvinaista että voisit pistää oman ketjun pystyyn ja jakaa tuntojasi siellä. Täällä tuo ei liity aiheeseen ja on siksi typerää.
Vaikka nainen olisikin aika paljon fyysisesti kiinni vauvassa niin siitä ei todellakaan tarvitse seurata että nainen on myös henkisesti kiinni vain ja ainoastaan vauvassa. On oikeasti parisuhteelle vaarallista jos nainen hurahtaa elämään pelkässä symbioosissa lapsensa kanssa. Kyllä se mieskin tarvitsee puolisoa ihan samalla tavalla kuin ennen. Toki elämäntilanne huomioiden mutta kuitenkin.
Minulle oli ainakin omien lapsieni ollessa pieniä aivan selvää että äitiyden lisäksi olen aina myös puoliso ja aikuinen jolla on myös omat tarpeeni. Vaikka kuinka rakastin lapsiani niin se jaksaminen ja oman persoonan pitäminen pinnalla vaati sen että saan välillä olla sen puolisoni kanssa kahden ja saamme olla muutakin kuin vanhempia. Ja minusta se oli myös ihan välttämätöntä parisuhteen kannalta. Ei parisuhdetta voi laittaa vuodeksi tai pariksi jäähylle ja luulla että sen voi ottaa samanlaisena takaisin ja olla kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Ei tarvitsekaan. Tähän mies voi vaikuttaa sillä, että baarissa luuhaamisen sijaan auttaa kumppaniaan siinä lastenhoidossa.
Ei auttaa. Juuri siinä on se yleinen virhe että mies on se joka auttaa. Molempien pitää olla vanhempia lapselle ja tehdä oma osuutensa arjessa mutta oman persoonanaan eikä toisen apurina.
Ei se uusi äiti ole sen kummemmin asiantuntija lapsen hoidossa kuin mieskään. Molemmat ovat yhtä pihalla sen uuden tulokkaan kanssa ja yhdessä sen hoitoa pitäisi opetella.
Itse en koskaan tuntenut että olisin äitinä jotenkin enemmän vanhempi lapsilleni kuin mieskään. Meillä mies otti onneksi hyvin luontavasti oman paikkansa heti alusta ja loi oman suhteensa vauvaan ensimmäisestä päivästä lähtien.
Tiedän että kaikista miehistä ei ole tähän mutta jos mieheltä odottaa aina vain sitä apua niin silloin pitää ymmärtää että kyse ei ole tasavertaisesta suhteesta eikä tasaveroisesta vanhemmuudesta ja se väkisinkin heijastuu myös parisuhteeseen puolin ja toisin.
Nainen voi myös omalla käytöksellään ja luottamuksellaan saada miehen tuntemaan itsenä tärkeäksi vauvan vanhempana. Luottamalla siihen että mies osaa ja mies tietää, rakentaa samalla sekä isän että lapsen suhdetta että lujittaa parisuhdetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpas täällä herkkähipiäistä ja lapsellista porukkaa. Olen myös naimisissa ja on pieniä lapsia. Enpä kyllä osaisi menettää yöuniani,jos mieheni jonkun kanssa (ai hurjaa) ihan pussailisi baarissa. En tosin muutenkaan ole erityisen herkkä enkä koe esimerkiksi asemaani uhatuksi. Meillä minä olen tavallaan se ”perheen pää” eli tienaan perheeni elannon, kun mies on kotona jne. En ymmärrä yhtään tuollaista ehdottomuutta jossain aivan harmittomassa asiassa, joka ei vaikuta oikeasti yhtään mitään keneenkään. Ehkä osa ihmisiä sitten vain ovat niin herkkiksiä. Muistan, kun oma mieheni sanoi puristaneensa jotain tyttöä takapuolesta (ei mitenkään ahdistelumielessä kuitenkaan vaan ihan naisen halusta) ja pussanneensa humalassa - me nauroimme asialle silloin ja se jäi siihen. En edes ole muistanut koko asiaa ennen tätä ketjua. En ymmärrä, miksi tuollaisesta jotenkin pahoittaisin mieleni. Jokainen maailman mies on kiinnostunut myös puolisonsa lisäksi muista naisista eikä siinä ole mitään pahaa.
Ei siinä, ap saa tehdä elämällään mitä haluaa. Tuollainen älytön tiukkapipoisuus ja yliherkkyys harvemmin johtaa erityisen tyydyttävään elämään pidemmän päälle, mutta jokainen tehköön omat tyhmyytensä. Ihan kaikkea ei kuitenkaan kannata ottaa henkilökohtaisesti tai tehdä pikkuasioista maailmanloppua. Elämä jatkuu.
Muuten se pikkulapsiarki ei ole mikään syy pistää parisuhde tauolle. Ei ole alkuunkaan lapsellista hakea sitä läheisyyttä muualta, jos sitä ei kotoota saa. Se on väistämätöntä, että näin tapahtuu. Siitä voi vaikka kaikki mammat kuinka vaatia, että toisen tulee elää ilman seksiä, mutta todellisuus on kuitenkin erilainen. Ja kuinka moni mamma täällä todellisuudessa on valmis rakentamaan sellaisen uran, että pystyy elättämään perheen niin että mies hoitaa lapset? Koska minä tein sen ja ne ajat kun olin äitiyslomalla, tuntuivat lomalta vaativaan työhön verrattuna.
Oot kyllä harvinaisen tyhmä sukupuolesi edustaja. :D viittaan kommenttiisi kokonaisuudessaan ja sitä kautta ajatusmaailmasi kapeuteen. Elämänviisautta et ainakaan tuottoisan työsi kautta ole saanut. :D
Huoh, vaikutat erittäin lapselliselta. Kyllä todellista tyhmyytttä on se, kun ensin mies ei saa kotona hellyyttä eikä seksiä ja sitten pussaa jotain toista niin tästä jonkun ”mieli pahoittuu” siinä määrin, että hakee eron. Myös sillä ap:n teoilla on seuraukset. Tiedän kyllä muitakin tapauksia, joille tulee ”paha mieli” vähän kaikesta ja koska omat tunteet ovat niin ahdistavia ja pelottavia, niiden annetaan dominoida kaikkia läheisiä sen sijaan että ne kohtaisi ja käsittelisi.
Tässäkin tapauksessa ap löytäisi paljon syyllisyyttä sieltä peilistä. Mies ei edes ole tehnyt mitään - en pitäisi edes mitään yhdenillanjuttua ongelmana, mutta kun ei edes ole ollut seksiä. Ap todella on lapsellinen ja yliherkkä, minkä vuoksi kärsii koko perhe. Jos ap osaisi yhtään käsitellä niitä omia tunteita ja katsoa peiliin, siitä hyötyisi myös ne lapset. Maailma ei ole mikään mustavalkoinen romanttinen komedia kuitenkaan ja se avioliittokin vaatii sitä, että toista viitsii vähän ymmärtää. Jos toiselta kieltää läheisyyden ja seksin niin tottakai näin käy enemmin tai myöhemmin. Ei voi olla niin itsekeskeinen.
Enkä muutenkaan ymmärrä tuollaista sairaalloista omistushalua toista aikuista ihmistä kohtaan. En ymmärrä, miten tuollaisesta nyt voi tuntea mustasukkaisuutta. Sitä aikanaan sinkkuna ihmettelin, kun aloitin uraani miesvoittoisella alalla ja ties kenen työkaverin vaimolla oli kaikenmaailman mustasukkaisuuskohtauksia esimerkiksi yhteisistä työmatkoista. nauroimme niile makeasti aina näiden työkavereiden kanssa. Aivan turhaahan se oli. Ja ne petti ketkä petti jokatapauksessa, kiukutteli siellä kotona joku pirttihirmu tai ei. Onneksi omalla kohdalla ei ole tällaisia ongelmia.
Eikä! Aito 'cool girl' löydetty! :)
"Onneksi omalla kohdalla ei ole tälläisiä ongelmia."
....Juu ei. Tietenkään. Kun sinä olet 'cool', tottakai. Se parempi nainen joka ymmärtää miten kohdella miestä. Aivan.
Voi kuule, en ole ainoa, joka ei miestään pirttohirmuna kyttää ja nolaa työkavereiden edessä omalla mustasukkaisella käytöksellä. Siihen ei tarvitse olla cool girl vaan normaali terveellä itsetunnolla ja turvallisuuden tunteella varustettu ihminen. Mies pettää jos pettää, se ei mustasukkaisuudella ja oman puolison (ja itsensä) nolaamisella mitenkään esty. En ymmärrä, miksi joku niin haluaa toimia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kumppanini pettäisi, oli se kielari tai seksiä.
Eroaisin sen takia, että luottamus ja kaikki muukin olisi menetetty. Me-ne-tet-ty. Oliko tarpeeksi yksinkertaisesti selitetty kaikille pettäjien puolustajille?
En sen takia, että hajotan perheen, loukkaan läheisiä yms muuta skeidaa. Pettäjä hajottaa perheen. Pet-tä-jä.
Kun se ei ole niin yksinkertaista. Voit pettää puolisosi myös sillä, että lakkaat olemasta vaimo. Et enää huomioi seksuaalisesti, torjut etkä anna toiselle sitä rakkautta ja huomiota, mitä puolisona kuuluu antaa. Torjuminen on kivuliainta, mitä toiselle voi tehdä. Psyykkisesti se tuntuu usein fyysisenä kipuna, koska torjuminen ”tuntuu” aivoissa siellä, missä myös kipu koetaan. Se jos mikä on petos toista kohtaan, etenkin kun siitä puolison roolista yleensä irtisanoudutaan täysin yksipuolisuudesta eikä puhettakaan, että tämä osapuoli olisi valmis korjaamaan tilanteen terapialla ja panostamalla suhteeseen. Siinä on turha sen oman petoksen jälkeen osoittaa syyttävällä sormella sitä pettäjää, joka lankeaa toisen syliin. Että miksi se ei eronnut ensin. Kyllä se on tämän osapuolen vastuulla erota, joka irtisanoutuu siitä puolison roolista. Jos ei sitä tee niin on aivan turha lapsellisesti itkeä, miksi se toinen ei tehnyt. Luottamuskin on mennyt jo siltä toiselta osapuolelta siinä vaiheessa, kun se puolison rooli loppui.
Älä ole lapsellinen. Vain lapsen maailma on mustavalkoinen ja naiivi.
Juuri näin. Olen aina ihmetellyt että parisuhteessa tuntuu olevan sallittua kohdella sitä toista melkein miten kylmästi tahansa mutta avioliiton ulkopuolinen toiminta on sitten jotain ihan kamalaa ja anteeksiantamatonta. Ja tämä ei todellakaan tarkoita että pettäminen olisi oikein. Ei tietenkään mutta kuten juuri kirjoitit, myös se parisuhde asettaa velvollisuuksia ja tärkein niistä on se että pitää kyetä olemaan hyvä kumppani.
TotuusSattuu kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kumppanini pettäisi, oli se kielari tai seksiä.
Eroaisin sen takia, että luottamus ja kaikki muukin olisi menetetty. Me-ne-tet-ty. Oliko tarpeeksi yksinkertaisesti selitetty kaikille pettäjien puolustajille?
En sen takia, että hajotan perheen, loukkaan läheisiä yms muuta skeidaa. Pettäjä hajottaa perheen. Pet-tä-jä.
Kun se ei ole niin yksinkertaista. Voit pettää puolisosi myös sillä, että lakkaat olemasta vaimo. Et enää huomioi seksuaalisesti, torjut etkä anna toiselle sitä rakkautta ja huomiota, mitä puolisona kuuluu antaa. Torjuminen on kivuliainta, mitä toiselle voi tehdä. Psyykkisesti se tuntuu usein fyysisenä kipuna, koska torjuminen ”tuntuu” aivoissa siellä, missä myös kipu koetaan. Se jos mikä on petos toista kohtaan, etenkin kun siitä puolison roolista yleensä irtisanoudutaan täysin yksipuolisuudesta eikä puhettakaan, että tämä osapuoli olisi valmis korjaamaan tilanteen terapialla ja panostamalla suhteeseen. Siinä on turha sen oman petoksen jälkeen osoittaa syyttävällä sormella sitä pettäjää, joka lankeaa toisen syliin. Että miksi se ei eronnut ensin. Kyllä se on tämän osapuolen vastuulla erota, joka irtisanoutuu siitä puolison roolista. Jos ei sitä tee niin on aivan turha lapsellisesti itkeä, miksi se toinen ei tehnyt. Luottamuskin on mennyt jo siltä toiselta osapuolelta siinä vaiheessa, kun se puolison rooli loppui.
Älä ole lapsellinen. Vain lapsen maailma on mustavalkoinen ja naiivi.
Juuri näin. Olen aina ihmetellyt että parisuhteessa tuntuu olevan sallittua kohdella sitä toista melkein miten kylmästi tahansa mutta avioliiton ulkopuolinen toiminta on sitten jotain ihan kamalaa ja anteeksiantamatonta. Ja tämä ei todellakaan tarkoita että pettäminen olisi oikein. Ei tietenkään mutta kuten juuri kirjoitit, myös se parisuhde asettaa velvollisuuksia ja tärkein niistä on se että pitää kyetä olemaan hyvä kumppani.
No eipä muuta kuin mies kotiin hoitamaan lapsia 24/7, nainen takaisin töihin ja lepäämään kivoille työmatkoille. Iltaisin vonkaamaan munaa mieheltä ja jos ei heti irtoa, niin baariin pusuttelemaan muita miehiä. Hyvä diili eikö?
YksÄ-Vaan kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
YksÄ-Vaan kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rauhoitu ja mieti vielä viikko. Mitä hyvää suhteessanne on? Mitä huonoa? Lapset hoitoon ja avointa keskustelua miehen kanssa, onko hän tyytyväinen suhteeseenne, jos ei ole niin mikä mättää? Mitä sinä voit tehdä jotta teillä menisi paremmin ja mitä miehesi voi tehdä. Jos tämän jälkeen sinusta tuntuu että haluat erota pusun takia niin eroa mutta älä eroa suutuspäissäsi suin päin asiaa harkitsematta.
Minun ja mieheni suhteessa on annettu pettäminen anteeksi. Hyvä niin sillä yhdessä on oltu sen jälkeen 20 vuotta, menneet voi jättää taakse ja suunnata katse tulevaisuuteen. Nyt on tuhannen taalan paikka keskustella kenen kanssa haluaa viettää loppuelämän ja miten. Todennäköisesti miehesi katuu mutta ei halua näyttää sitä sinulle.
Miksi mies ei näyttäisi minulle katuvansa, jos katuu?
Ja miten puhua miehen kanssa, kun hän ei suostu asiasta ollenkaan keskustelemaan?
Ap
Älä keskustele siitä suukosta tai lauantaista vaan ylipäätään teidän suhteesta. Myös keskustelun tyylillä ja äänensävylläsi on väliä. Sano että ole teistä huolissasi ja haluat että suhteenne paranee, älä uhkaa erolla. Mies vain lyö liinat lukkoon ja ajattelee että eroa sitten. Miehinen ylpeys sitä estää, kiinni jääminen housut kintuissa, nolottaa. Älä kiusaa enempää vaan kysele mitä miehellesi kuuluu.
Muutenkin on välillä hyvä kysyä puolisolta onko tyytyväinen suhteeseen ja kertoa oma kantansa. Seksiä ei saa unohtaa eikä läheisyyttä tai muuten se alkaa todella helposti löytyä kielletyltä puolelta. Tai ainakin pitää molempien ymmärtää miksi sitä ei juuri nyt ole (pienet lapset).
Miksi? En minä halua jatkaa hänen kanssa enkä parantaa suhdettamme. Haluan erota, koska hän petti.
Ap
Saiko hän sinulta pusuja ja hellyyttä? Olitko täysin kieltänyt seksin? Kenessä lopulta on se vika?
Mikä johti seksittömyyteen ja hellyyspulaan, ei kai mies vaan jättänyt apta yksin kahden lapsen kanssa itse huidellen ties missä, onko mies antanut apn nukkua ottamalla osaa yöheräämisiin ja muuhun hoitoon, kotitöistä puhumattakaan, onko ap saanjt nukkua yhtään kokonaista yötä ja kuinka moneen vuoteen? Eli onko mies ottanut kotona vastuuta ja onko jakanut hommia niin, että ap ylipäätään jaksaa yhtään mitään?
Tätä olen pitkään ihmetellyt. Kun mies jää ilman hellyyttä ja seksiä parisuhteessa, niin pohdinta johtaa aina takaisin miehen tekemisiin tai tekemättä jättämisiin. Koska kaikille naisten tekemisille löytyy aina syy muualta. Jos taas nainen kärsii kylmästä suhteesta, jää pohdinta vain siihen mikä miehessä on vikana kun ei halaa eikä pane. Ihan kuin miehet olisi koneita mihin naisten tekemiset ei mitenkään vaikuta tai kuin naiset tekisivät kaiken aina oikein.
No jos mies lähtee muihin naisiin pikkulapsiaikana, kun ei kestä sitä, että omat lapset tarvitsevat tuossa iässä jatkuvaa huolenpitoa, niin kyllä se on vain ja ainoastaan miehen vika. Auttais sitä vaimoaan omien lastensa hoidossa, eikä olis tuollainen itsekäs pikkupentu, joka viettää aikansa nuoleskellen muita naisia baareissa.
Ja jos nainen pettää pikkulapsiaikana, kun ei kestä sitä, että hän ei olekaan miehen elämän keskipiste, niin sekö ei ole vain ja ainoastaan naisen vika? En puolustele miehen tekemisiä vaan ihmettelen miksei molempia sukupuolia pidetä samalla tavalla vastuullisina omiin tekoihinsa?
...koska nyt puhutaan AP:sta joka on nainen? Ja koska nainen on se joka on ainakin ensimmäisen vuoden täysin kiinni vauvassa eikä edes fyysisesti pääse pettämään? Ihan yleisesti voi sanoa että kun jompikumpi vanhempi feidaa perhe-elämässä se on 90% mies. Mahdollisesti isommillakin prosenteilla.
Tottakai se on *mahdollista* että nainen tekee noin mutta se on niin harvinaista että voisit pistää oman ketjun pystyyn ja jakaa tuntojasi siellä. Täällä tuo ei liity aiheeseen ja on siksi typerää.
Vaikka nainen olisikin aika paljon fyysisesti kiinni vauvassa niin siitä ei todellakaan tarvitse seurata että nainen on myös henkisesti kiinni vain ja ainoastaan vauvassa. On oikeasti parisuhteelle vaarallista jos nainen hurahtaa elämään pelkässä symbioosissa lapsensa kanssa. Kyllä se mieskin tarvitsee puolisoa ihan samalla tavalla kuin ennen. Toki elämäntilanne huomioiden mutta kuitenkin.
Minulle oli ainakin omien lapsieni ollessa pieniä aivan selvää että äitiyden lisäksi olen aina myös puoliso ja aikuinen jolla on myös omat tarpeeni. Vaikka kuinka rakastin lapsiani niin se jaksaminen ja oman persoonan pitäminen pinnalla vaati sen että saan välillä olla sen puolisoni kanssa kahden ja saamme olla muutakin kuin vanhempia. Ja minusta se oli myös ihan välttämätöntä parisuhteen kannalta. Ei parisuhdetta voi laittaa vuodeksi tai pariksi jäähylle ja luulla että sen voi ottaa samanlaisena takaisin ja olla kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Ei tarvitsekaan. Tähän mies voi vaikuttaa sillä, että baarissa luuhaamisen sijaan auttaa kumppaniaan siinä lastenhoidossa.
Ei auttaa. Juuri siinä on se yleinen virhe että mies on se joka auttaa. Molempien pitää olla vanhempia lapselle ja tehdä oma osuutensa arjessa mutta oman persoonanaan eikä toisen apurina.
Ei se uusi äiti ole sen kummemmin asiantuntija lapsen hoidossa kuin mieskään. Molemmat ovat yhtä pihalla sen uuden tulokkaan kanssa ja yhdessä sen hoitoa pitäisi opetella.
Itse en koskaan tuntenut että olisin äitinä jotenkin enemmän vanhempi lapsilleni kuin mieskään. Meillä mies otti onneksi hyvin luontavasti oman paikkansa heti alusta ja loi oman suhteensa vauvaan ensimmäisestä päivästä lähtien.
Tiedän että kaikista miehistä ei ole tähän mutta jos mieheltä odottaa aina vain sitä apua niin silloin pitää ymmärtää että kyse ei ole tasavertaisesta suhteesta eikä tasaveroisesta vanhemmuudesta ja se väkisinkin heijastuu myös parisuhteeseen puolin ja toisin.
Nainen voi myös omalla käytöksellään ja luottamuksellaan saada miehen tuntemaan itsenä tärkeäksi vauvan vanhempana. Luottamalla siihen että mies osaa ja mies tietää, rakentaa samalla sekä isän että lapsen suhdetta että lujittaa parisuhdetta.
Harva nainen haluaa, että mies on lapselle aidosti vastuullinen vankempi. Suurin osa naisista haluaa, että mies auttaa - mutta nainen ehdottomasti määrää, miten lasta hoidetaan, mitä lapsi syö, mitkä vaatteet puetaan jne.
On turha valittaa, jos ei ole valmis antamaan toiselle sijaa olla täysipainoinen vanhempi. Mieheni on aina hoitanut lasta yhtä paljon kuin minä, mikä tarkoittaa ettei mielipiteeni lapsen hoidosta ja asioista ole sen tärkeämpi kuin miehenikään. Isoista linjoista olemme samaa mieltä, mutta on asioita, jotka teen eri tavalla kuin mies. Siinä on aivan turha päsmäröidä päälle. Meillä mies oli lapsen kanssa kotona pidempään kuin minä esimerkiksi, ja silti joskus on vaikeaa minullekin olla hiljaa, jos olen jostain lapseen liittyvästä eri mieltä. Toisen vanhemmuutta tulee kuitenkin kunnioittaa ja arvostaa. Samoin myös naisen tulee kantaa vastuu perheen taloudesta, vaikka se kotona olo on sata kertaa houkuttelevampaa kuin vaativa työ. Meillä minä kannan perheemme taloudellisesti ja teen vaativaa työtä, siihen nähden äitiysloma todella oli lomaa. Ymmärrän, miksi harva nainen on aidosti valmis rakentamaan perheelleen taloudellista turvaa. Mutta tasa-arvoisesta lapsenhoidosta on turha valittaa, jos sitä ei tee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
YksÄ-Vaan kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
YksÄ-Vaan kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rauhoitu ja mieti vielä viikko. Mitä hyvää suhteessanne on? Mitä huonoa? Lapset hoitoon ja avointa keskustelua miehen kanssa, onko hän tyytyväinen suhteeseenne, jos ei ole niin mikä mättää? Mitä sinä voit tehdä jotta teillä menisi paremmin ja mitä miehesi voi tehdä. Jos tämän jälkeen sinusta tuntuu että haluat erota pusun takia niin eroa mutta älä eroa suutuspäissäsi suin päin asiaa harkitsematta.
Minun ja mieheni suhteessa on annettu pettäminen anteeksi. Hyvä niin sillä yhdessä on oltu sen jälkeen 20 vuotta, menneet voi jättää taakse ja suunnata katse tulevaisuuteen. Nyt on tuhannen taalan paikka keskustella kenen kanssa haluaa viettää loppuelämän ja miten. Todennäköisesti miehesi katuu mutta ei halua näyttää sitä sinulle.
Miksi mies ei näyttäisi minulle katuvansa, jos katuu?
Ja miten puhua miehen kanssa, kun hän ei suostu asiasta ollenkaan keskustelemaan?
Ap
Älä keskustele siitä suukosta tai lauantaista vaan ylipäätään teidän suhteesta. Myös keskustelun tyylillä ja äänensävylläsi on väliä. Sano että ole teistä huolissasi ja haluat että suhteenne paranee, älä uhkaa erolla. Mies vain lyö liinat lukkoon ja ajattelee että eroa sitten. Miehinen ylpeys sitä estää, kiinni jääminen housut kintuissa, nolottaa. Älä kiusaa enempää vaan kysele mitä miehellesi kuuluu.
Muutenkin on välillä hyvä kysyä puolisolta onko tyytyväinen suhteeseen ja kertoa oma kantansa. Seksiä ei saa unohtaa eikä läheisyyttä tai muuten se alkaa todella helposti löytyä kielletyltä puolelta. Tai ainakin pitää molempien ymmärtää miksi sitä ei juuri nyt ole (pienet lapset).
Miksi? En minä halua jatkaa hänen kanssa enkä parantaa suhdettamme. Haluan erota, koska hän petti.
Ap
Saiko hän sinulta pusuja ja hellyyttä? Olitko täysin kieltänyt seksin? Kenessä lopulta on se vika?
Mikä johti seksittömyyteen ja hellyyspulaan, ei kai mies vaan jättänyt apta yksin kahden lapsen kanssa itse huidellen ties missä, onko mies antanut apn nukkua ottamalla osaa yöheräämisiin ja muuhun hoitoon, kotitöistä puhumattakaan, onko ap saanjt nukkua yhtään kokonaista yötä ja kuinka moneen vuoteen? Eli onko mies ottanut kotona vastuuta ja onko jakanut hommia niin, että ap ylipäätään jaksaa yhtään mitään?
Tätä olen pitkään ihmetellyt. Kun mies jää ilman hellyyttä ja seksiä parisuhteessa, niin pohdinta johtaa aina takaisin miehen tekemisiin tai tekemättä jättämisiin. Koska kaikille naisten tekemisille löytyy aina syy muualta. Jos taas nainen kärsii kylmästä suhteesta, jää pohdinta vain siihen mikä miehessä on vikana kun ei halaa eikä pane. Ihan kuin miehet olisi koneita mihin naisten tekemiset ei mitenkään vaikuta tai kuin naiset tekisivät kaiken aina oikein.
No jos mies lähtee muihin naisiin pikkulapsiaikana, kun ei kestä sitä, että omat lapset tarvitsevat tuossa iässä jatkuvaa huolenpitoa, niin kyllä se on vain ja ainoastaan miehen vika. Auttais sitä vaimoaan omien lastensa hoidossa, eikä olis tuollainen itsekäs pikkupentu, joka viettää aikansa nuoleskellen muita naisia baareissa.
Ja jos nainen pettää pikkulapsiaikana, kun ei kestä sitä, että hän ei olekaan miehen elämän keskipiste, niin sekö ei ole vain ja ainoastaan naisen vika? En puolustele miehen tekemisiä vaan ihmettelen miksei molempia sukupuolia pidetä samalla tavalla vastuullisina omiin tekoihinsa?
...koska nyt puhutaan AP:sta joka on nainen? Ja koska nainen on se joka on ainakin ensimmäisen vuoden täysin kiinni vauvassa eikä edes fyysisesti pääse pettämään? Ihan yleisesti voi sanoa että kun jompikumpi vanhempi feidaa perhe-elämässä se on 90% mies. Mahdollisesti isommillakin prosenteilla.
Tottakai se on *mahdollista* että nainen tekee noin mutta se on niin harvinaista että voisit pistää oman ketjun pystyyn ja jakaa tuntojasi siellä. Täällä tuo ei liity aiheeseen ja on siksi typerää.
Vaikka nainen olisikin aika paljon fyysisesti kiinni vauvassa niin siitä ei todellakaan tarvitse seurata että nainen on myös henkisesti kiinni vain ja ainoastaan vauvassa. On oikeasti parisuhteelle vaarallista jos nainen hurahtaa elämään pelkässä symbioosissa lapsensa kanssa. Kyllä se mieskin tarvitsee puolisoa ihan samalla tavalla kuin ennen. Toki elämäntilanne huomioiden mutta kuitenkin.
Minulle oli ainakin omien lapsieni ollessa pieniä aivan selvää että äitiyden lisäksi olen aina myös puoliso ja aikuinen jolla on myös omat tarpeeni. Vaikka kuinka rakastin lapsiani niin se jaksaminen ja oman persoonan pitäminen pinnalla vaati sen että saan välillä olla sen puolisoni kanssa kahden ja saamme olla muutakin kuin vanhempia. Ja minusta se oli myös ihan välttämätöntä parisuhteen kannalta. Ei parisuhdetta voi laittaa vuodeksi tai pariksi jäähylle ja luulla että sen voi ottaa samanlaisena takaisin ja olla kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Ei tarvitsekaan. Tähän mies voi vaikuttaa sillä, että baarissa luuhaamisen sijaan auttaa kumppaniaan siinä lastenhoidossa.
Ei auttaa. Juuri siinä on se yleinen virhe että mies on se joka auttaa. Molempien pitää olla vanhempia lapselle ja tehdä oma osuutensa arjessa mutta oman persoonanaan eikä toisen apurina.
Ei se uusi äiti ole sen kummemmin asiantuntija lapsen hoidossa kuin mieskään. Molemmat ovat yhtä pihalla sen uuden tulokkaan kanssa ja yhdessä sen hoitoa pitäisi opetella.
Itse en koskaan tuntenut että olisin äitinä jotenkin enemmän vanhempi lapsilleni kuin mieskään. Meillä mies otti onneksi hyvin luontavasti oman paikkansa heti alusta ja loi oman suhteensa vauvaan ensimmäisestä päivästä lähtien.
Tiedän että kaikista miehistä ei ole tähän mutta jos mieheltä odottaa aina vain sitä apua niin silloin pitää ymmärtää että kyse ei ole tasavertaisesta suhteesta eikä tasaveroisesta vanhemmuudesta ja se väkisinkin heijastuu myös parisuhteeseen puolin ja toisin.
Nainen voi myös omalla käytöksellään ja luottamuksellaan saada miehen tuntemaan itsenä tärkeäksi vauvan vanhempana. Luottamalla siihen että mies osaa ja mies tietää, rakentaa samalla sekä isän että lapsen suhdetta että lujittaa parisuhdetta.
Harvinaisen fiksua juttua palstalla. Isän oltava täysi vanhempi, ei äidin pikku apulainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kumppanini pettäisi, oli se kielari tai seksiä.
Eroaisin sen takia, että luottamus ja kaikki muukin olisi menetetty. Me-ne-tet-ty. Oliko tarpeeksi yksinkertaisesti selitetty kaikille pettäjien puolustajille?
En sen takia, että hajotan perheen, loukkaan läheisiä yms muuta skeidaa. Pettäjä hajottaa perheen. Pet-tä-jä.
Kun se ei ole niin yksinkertaista. Voit pettää puolisosi myös sillä, että lakkaat olemasta vaimo. Et enää huomioi seksuaalisesti, torjut etkä anna toiselle sitä rakkautta ja huomiota, mitä puolisona kuuluu antaa. Torjuminen on kivuliainta, mitä toiselle voi tehdä. Psyykkisesti se tuntuu usein fyysisenä kipuna, koska torjuminen ”tuntuu” aivoissa siellä, missä myös kipu koetaan. Se jos mikä on petos toista kohtaan, etenkin kun siitä puolison roolista yleensä irtisanoudutaan täysin yksipuolisuudesta eikä puhettakaan, että tämä osapuoli olisi valmis korjaamaan tilanteen terapialla ja panostamalla suhteeseen. Siinä on turha sen oman petoksen jälkeen osoittaa syyttävällä sormella sitä pettäjää, joka lankeaa toisen syliin. Että miksi se ei eronnut ensin. Kyllä se on tämän osapuolen vastuulla erota, joka irtisanoutuu siitä puolison roolista. Jos ei sitä tee niin on aivan turha lapsellisesti itkeä, miksi se toinen ei tehnyt. Luottamuskin on mennyt jo siltä toiselta osapuolelta siinä vaiheessa, kun se puolison rooli loppui.
Älä ole lapsellinen. Vain lapsen maailma on mustavalkoinen ja naiivi.
Mutta mitä onkaan tapahtunut ennen tätä torjuntaa? Entä miten on, jos on esim. halailua, pussailua ja muuta huomiota ja arjen kumppanuutta eli täysin ei olekaan torjuttu? Entä vaatiiko sitä itse liikaa toiselta?
Ilmeisesti sitä torjuntaa ei ole alun alkaen kuitenkaan ollut, kun yhteen on kuitenkin päädytty ja lapsetkin on hankittu. Mitä siis on todellisuudessa matkan varrella tapahtunut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
TotuusSattuu kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kumppanini pettäisi, oli se kielari tai seksiä.
Eroaisin sen takia, että luottamus ja kaikki muukin olisi menetetty. Me-ne-tet-ty. Oliko tarpeeksi yksinkertaisesti selitetty kaikille pettäjien puolustajille?
En sen takia, että hajotan perheen, loukkaan läheisiä yms muuta skeidaa. Pettäjä hajottaa perheen. Pet-tä-jä.
Kun se ei ole niin yksinkertaista. Voit pettää puolisosi myös sillä, että lakkaat olemasta vaimo. Et enää huomioi seksuaalisesti, torjut etkä anna toiselle sitä rakkautta ja huomiota, mitä puolisona kuuluu antaa. Torjuminen on kivuliainta, mitä toiselle voi tehdä. Psyykkisesti se tuntuu usein fyysisenä kipuna, koska torjuminen ”tuntuu” aivoissa siellä, missä myös kipu koetaan. Se jos mikä on petos toista kohtaan, etenkin kun siitä puolison roolista yleensä irtisanoudutaan täysin yksipuolisuudesta eikä puhettakaan, että tämä osapuoli olisi valmis korjaamaan tilanteen terapialla ja panostamalla suhteeseen. Siinä on turha sen oman petoksen jälkeen osoittaa syyttävällä sormella sitä pettäjää, joka lankeaa toisen syliin. Että miksi se ei eronnut ensin. Kyllä se on tämän osapuolen vastuulla erota, joka irtisanoutuu siitä puolison roolista. Jos ei sitä tee niin on aivan turha lapsellisesti itkeä, miksi se toinen ei tehnyt. Luottamuskin on mennyt jo siltä toiselta osapuolelta siinä vaiheessa, kun se puolison rooli loppui.
Älä ole lapsellinen. Vain lapsen maailma on mustavalkoinen ja naiivi.
Juuri näin. Olen aina ihmetellyt että parisuhteessa tuntuu olevan sallittua kohdella sitä toista melkein miten kylmästi tahansa mutta avioliiton ulkopuolinen toiminta on sitten jotain ihan kamalaa ja anteeksiantamatonta. Ja tämä ei todellakaan tarkoita että pettäminen olisi oikein. Ei tietenkään mutta kuten juuri kirjoitit, myös se parisuhde asettaa velvollisuuksia ja tärkein niistä on se että pitää kyetä olemaan hyvä kumppani.
No eipä muuta kuin mies kotiin hoitamaan lapsia 24/7, nainen takaisin töihin ja lepäämään kivoille työmatkoille. Iltaisin vonkaamaan munaa mieheltä ja jos ei heti irtoa, niin baariin pusuttelemaan muita miehiä. Hyvä diili eikö?
Etpä taida omata mitään kokemusta työmatkoista ja vaativasta työstä. Äitiysloma oli todella lomaa verrattuna työhön, jossa matkustellaan ja on vastuita. Meillä mies on kotona, palasin töihin heti äitiysloman jälkeen.
Vaikutat erittäin lapselliselta. Työmatkat ovat työnantajalle kalliita, niissä ei todellakaan levätä vaan tehdään töitä. Edustustilaisuudet iltaisin eivät ole mitään rentoa hauskanpitoa vaan todella uuvuttavia ja rankkoja. Aamulla herätään taas aikaisin ja tehdään pitkä päivä, joka saattaa jälkeen loppua vasta puolen yön tienoilla.
Jotenkin huvittaa, että millaisia mielikuvia kaltaisillasi ihmisillä on siitä, mitä tarkoittaa kantaa perheestä taloudellinen vastuu ja tehdä vaativaa työtä. Vaikka itse et kuitenkaan siihen pysty ja todellakin kuvittelet, että jotkut kotityöt ja lastenhoito on rankempaa.
NäinMeillä kirjoitti:
Kaikenlainen täydellinen ehdottomuus on yksi suhteen jatkumisen suurimpia kompastuskiviä. Mitä tahansa ei tarvitse sietää eikä kynnysmatoksi kannata ryhtyä mutta jonkinlainen suhteellisuudentaju pitäisi silti olla. Jos ei ole mitään halua yrittää korjata tilannetta ja kaikki on aina "kerrasta poikki" niin ei sitä rakkauttakaan lopulta niin paljon ole ollut. Enemmänkin omistamisenhalua joka lopahtaa heti kun toinen ei olekaan täysin hallittavissa.
Mitä omistamisen halua se muka on, jos ei tykkää parisuhteessa/avoliitossa/avioliitossa ym., että toinen pusuttelee suulle jotakuta muuta? Varsinkin jos monogamiasta on sovittu. Ihan normaalia mielestäni, että ei tykkää, eikä sillä vielä ole mitään tekemistä omistamisen halun kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
blaa blaa blaa
pakkaa kamas ja painu helvettiin. Lakimiehet hoitakoot keskustelun
Mies ei ansaitse sinua. Tämän voit ymmärtää miten päin haluat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
TotuusSattuu kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kumppanini pettäisi, oli se kielari tai seksiä.
Eroaisin sen takia, että luottamus ja kaikki muukin olisi menetetty. Me-ne-tet-ty. Oliko tarpeeksi yksinkertaisesti selitetty kaikille pettäjien puolustajille?
En sen takia, että hajotan perheen, loukkaan läheisiä yms muuta skeidaa. Pettäjä hajottaa perheen. Pet-tä-jä.
Kun se ei ole niin yksinkertaista. Voit pettää puolisosi myös sillä, että lakkaat olemasta vaimo. Et enää huomioi seksuaalisesti, torjut etkä anna toiselle sitä rakkautta ja huomiota, mitä puolisona kuuluu antaa. Torjuminen on kivuliainta, mitä toiselle voi tehdä. Psyykkisesti se tuntuu usein fyysisenä kipuna, koska torjuminen ”tuntuu” aivoissa siellä, missä myös kipu koetaan. Se jos mikä on petos toista kohtaan, etenkin kun siitä puolison roolista yleensä irtisanoudutaan täysin yksipuolisuudesta eikä puhettakaan, että tämä osapuoli olisi valmis korjaamaan tilanteen terapialla ja panostamalla suhteeseen. Siinä on turha sen oman petoksen jälkeen osoittaa syyttävällä sormella sitä pettäjää, joka lankeaa toisen syliin. Että miksi se ei eronnut ensin. Kyllä se on tämän osapuolen vastuulla erota, joka irtisanoutuu siitä puolison roolista. Jos ei sitä tee niin on aivan turha lapsellisesti itkeä, miksi se toinen ei tehnyt. Luottamuskin on mennyt jo siltä toiselta osapuolelta siinä vaiheessa, kun se puolison rooli loppui.
Älä ole lapsellinen. Vain lapsen maailma on mustavalkoinen ja naiivi.
Juuri näin. Olen aina ihmetellyt että parisuhteessa tuntuu olevan sallittua kohdella sitä toista melkein miten kylmästi tahansa mutta avioliiton ulkopuolinen toiminta on sitten jotain ihan kamalaa ja anteeksiantamatonta. Ja tämä ei todellakaan tarkoita että pettäminen olisi oikein. Ei tietenkään mutta kuten juuri kirjoitit, myös se parisuhde asettaa velvollisuuksia ja tärkein niistä on se että pitää kyetä olemaan hyvä kumppani.
No eipä muuta kuin mies kotiin hoitamaan lapsia 24/7, nainen takaisin töihin ja lepäämään kivoille työmatkoille. Iltaisin vonkaamaan munaa mieheltä ja jos ei heti irtoa, niin baariin pusuttelemaan muita miehiä. Hyvä diili eikö?
Etpä taida omata mitään kokemusta työmatkoista ja vaativasta työstä. Äitiysloma oli todella lomaa verrattuna työhön, jossa matkustellaan ja on vastuita. Meillä mies on kotona, palasin töihin heti äitiysloman jälkeen.
Vaikutat erittäin lapselliselta. Työmatkat ovat työnantajalle kalliita, niissä ei todellakaan levätä vaan tehdään töitä. Edustustilaisuudet iltaisin eivät ole mitään rentoa hauskanpitoa vaan todella uuvuttavia ja rankkoja. Aamulla herätään taas aikaisin ja tehdään pitkä päivä, joka saattaa jälkeen loppua vasta puolen yön tienoilla.
Jotenkin huvittaa, että millaisia mielikuvia kaltaisillasi ihmisillä on siitä, mitä tarkoittaa kantaa perheestä taloudellinen vastuu ja tehdä vaativaa työtä. Vaikka itse et kuitenkaan siihen pysty ja todellakin kuvittelet, että jotkut kotityöt ja lastenhoito on rankempaa.
Sinähän tässä lapsellinen olet. Palasin työhön heti kun oli mahdollista, se oli hermolepoa ja lomaa kotona oloon verrattuna. Työmatkoilla (työstä riippuen) on hyvinkin paljon aikaa iltaisin tehdä omia juttuja ja rentoutua, olen huomannut sen mitä olen mieheni mukana työmatkoilla ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
TotuusSattuu kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kumppanini pettäisi, oli se kielari tai seksiä.
Eroaisin sen takia, että luottamus ja kaikki muukin olisi menetetty. Me-ne-tet-ty. Oliko tarpeeksi yksinkertaisesti selitetty kaikille pettäjien puolustajille?
En sen takia, että hajotan perheen, loukkaan läheisiä yms muuta skeidaa. Pettäjä hajottaa perheen. Pet-tä-jä.
Kun se ei ole niin yksinkertaista. Voit pettää puolisosi myös sillä, että lakkaat olemasta vaimo. Et enää huomioi seksuaalisesti, torjut etkä anna toiselle sitä rakkautta ja huomiota, mitä puolisona kuuluu antaa. Torjuminen on kivuliainta, mitä toiselle voi tehdä. Psyykkisesti se tuntuu usein fyysisenä kipuna, koska torjuminen ”tuntuu” aivoissa siellä, missä myös kipu koetaan. Se jos mikä on petos toista kohtaan, etenkin kun siitä puolison roolista yleensä irtisanoudutaan täysin yksipuolisuudesta eikä puhettakaan, että tämä osapuoli olisi valmis korjaamaan tilanteen terapialla ja panostamalla suhteeseen. Siinä on turha sen oman petoksen jälkeen osoittaa syyttävällä sormella sitä pettäjää, joka lankeaa toisen syliin. Että miksi se ei eronnut ensin. Kyllä se on tämän osapuolen vastuulla erota, joka irtisanoutuu siitä puolison roolista. Jos ei sitä tee niin on aivan turha lapsellisesti itkeä, miksi se toinen ei tehnyt. Luottamuskin on mennyt jo siltä toiselta osapuolelta siinä vaiheessa, kun se puolison rooli loppui.
Älä ole lapsellinen. Vain lapsen maailma on mustavalkoinen ja naiivi.
Juuri näin. Olen aina ihmetellyt että parisuhteessa tuntuu olevan sallittua kohdella sitä toista melkein miten kylmästi tahansa mutta avioliiton ulkopuolinen toiminta on sitten jotain ihan kamalaa ja anteeksiantamatonta. Ja tämä ei todellakaan tarkoita että pettäminen olisi oikein. Ei tietenkään mutta kuten juuri kirjoitit, myös se parisuhde asettaa velvollisuuksia ja tärkein niistä on se että pitää kyetä olemaan hyvä kumppani.
No eipä muuta kuin mies kotiin hoitamaan lapsia 24/7, nainen takaisin töihin ja lepäämään kivoille työmatkoille. Iltaisin vonkaamaan munaa mieheltä ja jos ei heti irtoa, niin baariin pusuttelemaan muita miehiä. Hyvä diili eikö?
Usko tai älä, suurin osa miehistä haluaisi edelleen sitä seksiä vaikka olisi hoitanut lapsia koko päivän kotona. Tai itse asissa juuri silloin erityisen paljon kun kaipaisi sitä vaihtelua ja toisen aikuisen seuraa.
Nimimerkillä kotona ollut mies.
Te, jotka nitisette, että syy ap:ssa ja siinä ettei anna. Lukekaa koko ketju. Hän kertoo, että aina jos mies on halunnut seksiä, on sitä saanut.
Kumma miten vielä nykyäänkin etsitään syy petetystä, ei pettäjästä. Se on AINA pettäjän päätös pettää, oli kyseessä mies, nainen tai muunsukupuolinen. Pettäjä päättää tehdä teon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
NäinMeillä kirjoitti:
Kaikenlainen täydellinen ehdottomuus on yksi suhteen jatkumisen suurimpia kompastuskiviä. Mitä tahansa ei tarvitse sietää eikä kynnysmatoksi kannata ryhtyä mutta jonkinlainen suhteellisuudentaju pitäisi silti olla. Jos ei ole mitään halua yrittää korjata tilannetta ja kaikki on aina "kerrasta poikki" niin ei sitä rakkauttakaan lopulta niin paljon ole ollut. Enemmänkin omistamisenhalua joka lopahtaa heti kun toinen ei olekaan täysin hallittavissa.
Mitä omistamisen halua se muka on, jos ei tykkää parisuhteessa/avoliitossa/avioliitossa ym., että toinen pusuttelee suulle jotakuta muuta? Varsinkin jos monogamiasta on sovittu. Ihan normaalia mielestäni, että ei tykkää, eikä sillä vielä ole mitään tekemistä omistamisen halun kanssa.
En pusuttelua tervitse hyväksyä mutta jos on sentään asunnot ja lapset niin on silkkaa jääräpäisyyttä jos ei edes näe sitä vaihtoehtoa että vielä lähdetään edes yrittämään että voisiko niitä virheitä korjata ja suhdetta jatkaa. Voi olla että se ei onnistu mutta pitäisi edes yrittää.
Ohjeita ja infoa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
TotuusSattuu kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kumppanini pettäisi, oli se kielari tai seksiä.
Eroaisin sen takia, että luottamus ja kaikki muukin olisi menetetty. Me-ne-tet-ty. Oliko tarpeeksi yksinkertaisesti selitetty kaikille pettäjien puolustajille?
En sen takia, että hajotan perheen, loukkaan läheisiä yms muuta skeidaa. Pettäjä hajottaa perheen. Pet-tä-jä.
Kun se ei ole niin yksinkertaista. Voit pettää puolisosi myös sillä, että lakkaat olemasta vaimo. Et enää huomioi seksuaalisesti, torjut etkä anna toiselle sitä rakkautta ja huomiota, mitä puolisona kuuluu antaa. Torjuminen on kivuliainta, mitä toiselle voi tehdä. Psyykkisesti se tuntuu usein fyysisenä kipuna, koska torjuminen ”tuntuu” aivoissa siellä, missä myös kipu koetaan. Se jos mikä on petos toista kohtaan, etenkin kun siitä puolison roolista yleensä irtisanoudutaan täysin yksipuolisuudesta eikä puhettakaan, että tämä osapuoli olisi valmis korjaamaan tilanteen terapialla ja panostamalla suhteeseen. Siinä on turha sen oman petoksen jälkeen osoittaa syyttävällä sormella sitä pettäjää, joka lankeaa toisen syliin. Että miksi se ei eronnut ensin. Kyllä se on tämän osapuolen vastuulla erota, joka irtisanoutuu siitä puolison roolista. Jos ei sitä tee niin on aivan turha lapsellisesti itkeä, miksi se toinen ei tehnyt. Luottamuskin on mennyt jo siltä toiselta osapuolelta siinä vaiheessa, kun se puolison rooli loppui.
Älä ole lapsellinen. Vain lapsen maailma on mustavalkoinen ja naiivi.
Juuri näin. Olen aina ihmetellyt että parisuhteessa tuntuu olevan sallittua kohdella sitä toista melkein miten kylmästi tahansa mutta avioliiton ulkopuolinen toiminta on sitten jotain ihan kamalaa ja anteeksiantamatonta. Ja tämä ei todellakaan tarkoita että pettäminen olisi oikein. Ei tietenkään mutta kuten juuri kirjoitit, myös se parisuhde asettaa velvollisuuksia ja tärkein niistä on se että pitää kyetä olemaan hyvä kumppani.
No eipä muuta kuin mies kotiin hoitamaan lapsia 24/7, nainen takaisin töihin ja lepäämään kivoille työmatkoille. Iltaisin vonkaamaan munaa mieheltä ja jos ei heti irtoa, niin baariin pusuttelemaan muita miehiä. Hyvä diili eikö?
Usko tai älä, suurin osa miehistä haluaisi edelleen sitä seksiä vaikka olisi hoitanut lapsia koko päivän kotona. Tai itse asissa juuri silloin erityisen paljon kun kaipaisi sitä vaihtelua ja toisen aikuisen seuraa.
Nimimerkillä kotona ollut mies.
Uskon että en usko.
Vierailija kirjoitti:
Te, jotka nitisette, että syy ap:ssa ja siinä ettei anna. Lukekaa koko ketju. Hän kertoo, että aina jos mies on halunnut seksiä, on sitä saanut.
Kumma miten vielä nykyäänkin etsitään syy petetystä, ei pettäjästä. Se on AINA pettäjän päätös pettää, oli kyseessä mies, nainen tai muunsukupuolinen. Pettäjä päättää tehdä teon.
Pettäjän teot eivät tapahdu jossain umpiossa tai laboratorio-olosuhteissa vaan tekoihin on syyt ja ne voivat olla hyvin kaukana ja pitkälläkin. Ne syyt eivät hyvitä tai poista tekoa mutta ne voivat auttaa ymmärtämään että miksi petos tapahtui.
Välillä tuntuu että naiset oikein haluavat että miesten pettäminen johtuisi vain siitä että miehet ovat kaikki sikoja ilman mitään tunne-elämää jotka pettävät ihan vain huvikseen mitään ajattelematta. Mutta ei se nyt ihan niinkään mene. Kyllä siellä jokaisen pettäjän kuoren alla on oikea ihminen joka paikkaa jotain säröä sydämessään tai kaipuuta johonkin.
Vierailija kirjoitti:
Ohjeita ja infoa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
TotuusSattuu kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kumppanini pettäisi, oli se kielari tai seksiä.
Eroaisin sen takia, että luottamus ja kaikki muukin olisi menetetty. Me-ne-tet-ty. Oliko tarpeeksi yksinkertaisesti selitetty kaikille pettäjien puolustajille?
En sen takia, että hajotan perheen, loukkaan läheisiä yms muuta skeidaa. Pettäjä hajottaa perheen. Pet-tä-jä.
Kun se ei ole niin yksinkertaista. Voit pettää puolisosi myös sillä, että lakkaat olemasta vaimo. Et enää huomioi seksuaalisesti, torjut etkä anna toiselle sitä rakkautta ja huomiota, mitä puolisona kuuluu antaa. Torjuminen on kivuliainta, mitä toiselle voi tehdä. Psyykkisesti se tuntuu usein fyysisenä kipuna, koska torjuminen ”tuntuu” aivoissa siellä, missä myös kipu koetaan. Se jos mikä on petos toista kohtaan, etenkin kun siitä puolison roolista yleensä irtisanoudutaan täysin yksipuolisuudesta eikä puhettakaan, että tämä osapuoli olisi valmis korjaamaan tilanteen terapialla ja panostamalla suhteeseen. Siinä on turha sen oman petoksen jälkeen osoittaa syyttävällä sormella sitä pettäjää, joka lankeaa toisen syliin. Että miksi se ei eronnut ensin. Kyllä se on tämän osapuolen vastuulla erota, joka irtisanoutuu siitä puolison roolista. Jos ei sitä tee niin on aivan turha lapsellisesti itkeä, miksi se toinen ei tehnyt. Luottamuskin on mennyt jo siltä toiselta osapuolelta siinä vaiheessa, kun se puolison rooli loppui.
Älä ole lapsellinen. Vain lapsen maailma on mustavalkoinen ja naiivi.
Juuri näin. Olen aina ihmetellyt että parisuhteessa tuntuu olevan sallittua kohdella sitä toista melkein miten kylmästi tahansa mutta avioliiton ulkopuolinen toiminta on sitten jotain ihan kamalaa ja anteeksiantamatonta. Ja tämä ei todellakaan tarkoita että pettäminen olisi oikein. Ei tietenkään mutta kuten juuri kirjoitit, myös se parisuhde asettaa velvollisuuksia ja tärkein niistä on se että pitää kyetä olemaan hyvä kumppani.
No eipä muuta kuin mies kotiin hoitamaan lapsia 24/7, nainen takaisin töihin ja lepäämään kivoille työmatkoille. Iltaisin vonkaamaan munaa mieheltä ja jos ei heti irtoa, niin baariin pusuttelemaan muita miehiä. Hyvä diili eikö?
Usko tai älä, suurin osa miehistä haluaisi edelleen sitä seksiä vaikka olisi hoitanut lapsia koko päivän kotona. Tai itse asissa juuri silloin erityisen paljon kun kaipaisi sitä vaihtelua ja toisen aikuisen seuraa.
Nimimerkillä kotona ollut mies.
Uskon että en usko.
Älä sitten. Voit elää joko oman uskosi mukaan tai sitten sen mukaan miten asiat oikeasti ovat. Veikkaatko kummasta seuraa parempi lopputulos?
YksÄ-Vaan kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
YksÄ-Vaan kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rauhoitu ja mieti vielä viikko. Mitä hyvää suhteessanne on? Mitä huonoa? Lapset hoitoon ja avointa keskustelua miehen kanssa, onko hän tyytyväinen suhteeseenne, jos ei ole niin mikä mättää? Mitä sinä voit tehdä jotta teillä menisi paremmin ja mitä miehesi voi tehdä. Jos tämän jälkeen sinusta tuntuu että haluat erota pusun takia niin eroa mutta älä eroa suutuspäissäsi suin päin asiaa harkitsematta.
Minun ja mieheni suhteessa on annettu pettäminen anteeksi. Hyvä niin sillä yhdessä on oltu sen jälkeen 20 vuotta, menneet voi jättää taakse ja suunnata katse tulevaisuuteen. Nyt on tuhannen taalan paikka keskustella kenen kanssa haluaa viettää loppuelämän ja miten. Todennäköisesti miehesi katuu mutta ei halua näyttää sitä sinulle.
Miksi mies ei näyttäisi minulle katuvansa, jos katuu?
Ja miten puhua miehen kanssa, kun hän ei suostu asiasta ollenkaan keskustelemaan?
Ap
Älä keskustele siitä suukosta tai lauantaista vaan ylipäätään teidän suhteesta. Myös keskustelun tyylillä ja äänensävylläsi on väliä. Sano että ole teistä huolissasi ja haluat että suhteenne paranee, älä uhkaa erolla. Mies vain lyö liinat lukkoon ja ajattelee että eroa sitten. Miehinen ylpeys sitä estää, kiinni jääminen housut kintuissa, nolottaa. Älä kiusaa enempää vaan kysele mitä miehellesi kuuluu.
Muutenkin on välillä hyvä kysyä puolisolta onko tyytyväinen suhteeseen ja kertoa oma kantansa. Seksiä ei saa unohtaa eikä läheisyyttä tai muuten se alkaa todella helposti löytyä kielletyltä puolelta. Tai ainakin pitää molempien ymmärtää miksi sitä ei juuri nyt ole (pienet lapset).
Miksi? En minä halua jatkaa hänen kanssa enkä parantaa suhdettamme. Haluan erota, koska hän petti.
Ap
Saiko hän sinulta pusuja ja hellyyttä? Olitko täysin kieltänyt seksin? Kenessä lopulta on se vika?
Mikä johti seksittömyyteen ja hellyyspulaan, ei kai mies vaan jättänyt apta yksin kahden lapsen kanssa itse huidellen ties missä, onko mies antanut apn nukkua ottamalla osaa yöheräämisiin ja muuhun hoitoon, kotitöistä puhumattakaan, onko ap saanjt nukkua yhtään kokonaista yötä ja kuinka moneen vuoteen? Eli onko mies ottanut kotona vastuuta ja onko jakanut hommia niin, että ap ylipäätään jaksaa yhtään mitään?
Tätä olen pitkään ihmetellyt. Kun mies jää ilman hellyyttä ja seksiä parisuhteessa, niin pohdinta johtaa aina takaisin miehen tekemisiin tai tekemättä jättämisiin. Koska kaikille naisten tekemisille löytyy aina syy muualta. Jos taas nainen kärsii kylmästä suhteesta, jää pohdinta vain siihen mikä miehessä on vikana kun ei halaa eikä pane. Ihan kuin miehet olisi koneita mihin naisten tekemiset ei mitenkään vaikuta tai kuin naiset tekisivät kaiken aina oikein.
No jos mies lähtee muihin naisiin pikkulapsiaikana, kun ei kestä sitä, että omat lapset tarvitsevat tuossa iässä jatkuvaa huolenpitoa, niin kyllä se on vain ja ainoastaan miehen vika. Auttais sitä vaimoaan omien lastensa hoidossa, eikä olis tuollainen itsekäs pikkupentu, joka viettää aikansa nuoleskellen muita naisia baareissa.
Ja jos nainen pettää pikkulapsiaikana, kun ei kestä sitä, että hän ei olekaan miehen elämän keskipiste, niin sekö ei ole vain ja ainoastaan naisen vika? En puolustele miehen tekemisiä vaan ihmettelen miksei molempia sukupuolia pidetä samalla tavalla vastuullisina omiin tekoihinsa?
...koska nyt puhutaan AP:sta joka on nainen? Ja koska nainen on se joka on ainakin ensimmäisen vuoden täysin kiinni vauvassa eikä edes fyysisesti pääse pettämään? Ihan yleisesti voi sanoa että kun jompikumpi vanhempi feidaa perhe-elämässä se on 90% mies. Mahdollisesti isommillakin prosenteilla.
Tottakai se on *mahdollista* että nainen tekee noin mutta se on niin harvinaista että voisit pistää oman ketjun pystyyn ja jakaa tuntojasi siellä. Täällä tuo ei liity aiheeseen ja on siksi typerää.
Vaikka nainen olisikin aika paljon fyysisesti kiinni vauvassa niin siitä ei todellakaan tarvitse seurata että nainen on myös henkisesti kiinni vain ja ainoastaan vauvassa. On oikeasti parisuhteelle vaarallista jos nainen hurahtaa elämään pelkässä symbioosissa lapsensa kanssa. Kyllä se mieskin tarvitsee puolisoa ihan samalla tavalla kuin ennen. Toki elämäntilanne huomioiden mutta kuitenkin.
Minulle oli ainakin omien lapsieni ollessa pieniä aivan selvää että äitiyden lisäksi olen aina myös puoliso ja aikuinen jolla on myös omat tarpeeni. Vaikka kuinka rakastin lapsiani niin se jaksaminen ja oman persoonan pitäminen pinnalla vaati sen että saan välillä olla sen puolisoni kanssa kahden ja saamme olla muutakin kuin vanhempia. Ja minusta se oli myös ihan välttämätöntä parisuhteen kannalta. Ei parisuhdetta voi laittaa vuodeksi tai pariksi jäähylle ja luulla että sen voi ottaa samanlaisena takaisin ja olla kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Ei tarvitsekaan. Tähän mies voi vaikuttaa sillä, että baarissa luuhaamisen sijaan auttaa kumppaniaan siinä lastenhoidossa.
Ei auttaa. Juuri siinä on se yleinen virhe että mies on se joka auttaa. Molempien pitää olla vanhempia lapselle ja tehdä oma osuutensa arjessa mutta oman persoonanaan eikä toisen apurina.
Ei se uusi äiti ole sen kummemmin asiantuntija lapsen hoidossa kuin mieskään. Molemmat ovat yhtä pihalla sen uuden tulokkaan kanssa ja yhdessä sen hoitoa pitäisi opetella.
Itse en koskaan tuntenut että olisin äitinä jotenkin enemmän vanhempi lapsilleni kuin mieskään. Meillä mies otti onneksi hyvin luontavasti oman paikkansa heti alusta ja loi oman suhteensa vauvaan ensimmäisestä päivästä lähtien.
Tiedän että kaikista miehistä ei ole tähän mutta jos mieheltä odottaa aina vain sitä apua niin silloin pitää ymmärtää että kyse ei ole tasavertaisesta suhteesta eikä tasaveroisesta vanhemmuudesta ja se väkisinkin heijastuu myös parisuhteeseen puolin ja toisin.
Nainen voi myös omalla käytöksellään ja luottamuksellaan saada miehen tuntemaan itsenä tärkeäksi vauvan vanhempana. Luottamalla siihen että mies osaa ja mies tietää, rakentaa samalla sekä isän että lapsen suhdetta että lujittaa parisuhdetta.
Voi luoja kun pitää yhteen sanaan jumittua ja nillityssaarna pitää. Juu eli olla vanhempi ja vastuussa niistä lapsistaan samalla lailla kuin äitikin eikä huidella ties missä ja olettaa, että äiti hoitaa.
Vierailija kirjoitti:
Te, jotka nitisette, että syy ap:ssa ja siinä ettei anna. Lukekaa koko ketju. Hän kertoo, että aina jos mies on halunnut seksiä, on sitä saanut.
Kumma miten vielä nykyäänkin etsitään syy petetystä, ei pettäjästä. Se on AINA pettäjän päätös pettää, oli kyseessä mies, nainen tai muunsukupuolinen. Pettäjä päättää tehdä teon.
Tämä ei oikeasti kerro vielä juuri mitään. Minäkin saan seksiä käytännössä aina kun teen aloitteen. En vain todellakaan tee sitä aloitetta joka kerta kuin haluttaisi koska tiedän liian hyvin milloin ei kannata tehdä aloitetta. Torjuminen tuntuu niin pahalta että välttelen sitä pelaamalla aina varman päälle.
Seksin saaminen ei myöskään tarkoita sitä että parisuhde olisi kaikin puolin kunnossa. Seksi voi olla myös nopeaa ja hätäisen tuntuista, siitä voi puuttua hellyys ja lämpö jne. vaikka sitä olisikin näennäisesti paljon.
Kun se ei ole niin yksinkertaista. Voit pettää puolisosi myös sillä, että lakkaat olemasta vaimo. Et enää huomioi seksuaalisesti, torjut etkä anna toiselle sitä rakkautta ja huomiota, mitä puolisona kuuluu antaa. Torjuminen on kivuliainta, mitä toiselle voi tehdä. Psyykkisesti se tuntuu usein fyysisenä kipuna, koska torjuminen ”tuntuu” aivoissa siellä, missä myös kipu koetaan. Se jos mikä on petos toista kohtaan, etenkin kun siitä puolison roolista yleensä irtisanoudutaan täysin yksipuolisuudesta eikä puhettakaan, että tämä osapuoli olisi valmis korjaamaan tilanteen terapialla ja panostamalla suhteeseen. Siinä on turha sen oman petoksen jälkeen osoittaa syyttävällä sormella sitä pettäjää, joka lankeaa toisen syliin. Että miksi se ei eronnut ensin. Kyllä se on tämän osapuolen vastuulla erota, joka irtisanoutuu siitä puolison roolista. Jos ei sitä tee niin on aivan turha lapsellisesti itkeä, miksi se toinen ei tehnyt. Luottamuskin on mennyt jo siltä toiselta osapuolelta siinä vaiheessa, kun se puolison rooli loppui.
Älä ole lapsellinen. Vain lapsen maailma on mustavalkoinen ja naiivi.