Lue keskustelun säännöt.
Mies petti lauantaina, meillä pienet lapset ja minä haluan erota, mies on kuin mitään ei olisi tapahtunut
30.07.2019 |
Sain yhteiseltä tutulta kuulla, että mieheni oli baarissa pussaillut jonkun naisen kanssa lauantaina, tämä tuttu oli nähnyt. Mies ei ollut humalassa ja tuli melko aikaisin yöksi kotiin, joten varmaan jäi pussailuksi, mutta minulle se on pettämistä ja mies tietää, että en hyväksy minkäänlaista pettämistä edes pussailua. Mies ei millään tavalla kieltänyt asiaa kun sanoin että sain kuulla tutulta mitä hän oli nähnyt (eli siis myöntää koko jutun). Mutta vähättelee tapahtunutta, on kuin mitään ei olisi tapahtunut ja syyttää vain minua siitä, että en ole huomioinut häntä riittävästi, niin siksi hän teki mitä teki.
Sanoin miehelle siinä heti, että haluan eron koska hän petti. Mies ei suostu kuuntelemaan minua eikä keskustelemaan asiasta, alkaa vain syyttelemään minua siitä että en ole huomioinut. Meillä on kaksi pientä lasta, kolmevuotias ja yksivuotias ja pikkulapsiarki on aika rankkaa niin en olekaan huomioinut samoin kuin ennen lapsia, en edes ehtisi tässä arjessa millään.
Olen todella ahdistunut tilanteesta. Joudun nyt järjestämään itselleni uuden elämän yksin lasten kanssa, muuttamaan, etsimään uuden asunnon jne. Meillä ei ole juurikaan tukiverkkoja, niin jään ihan yksin. En tiedä vielä miten paljon mies aikoo tavata lapsia sitten eron jälkeen, mutta saa tietenkin tavata niin paljon kuin haluaa. Hänellä vain on aika kiireinen työ, joten... Ahdistaa erota, mutta ei ole vaihtoehtoa, koska en voi enää rakastaa miestä, joka on pettänyt minua etenkin kun mies vähättelee koko asiaa ja syyttelee minua tapahtuneesta. Ahdistaa jäädä lasten kanssa yksin. Miten selviän arjesta? Miten selviän taloudellisesti? Miten jaksan?
Miksi mies on kuin mitään ei olisi tapahtunut? Hän vaikuttaa iloiselta ja käyttäytyy kuin meillä olisi kaikki hyvin ja kuin ennenkin, sivuuttaa kaiken tulevaan eroon liittyvän. Kun alan puhumaan erosta niin laittaa kädet korville tai menee toiseen huoneeseen. Ja muutaman minuutin päästä on taas kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Onko kukaan ollut vastaavassa tilanteessa? Miten selvisit erosta?
Kommentit (693)
Vierailija kirjoitti:
Jokainen, joka täällä vähättelee "pikkusuukosta" johtuvaa erohalua, tekee täsmälleen samaa, kuin APn mies = vähättelee APn tunteita ja antaa ymmärtää, että hänen tässä pitäisi nyt katsella peiliin ja miettiä, miten miehen olo tulisi paremmaksi.
Jos nyt sitten unohdetaan pikku pusut ja ne kuuluisat avoimet liitot, miltä teistä tuntuisi, jos kaverinne tulisi kertomaan, että hei, näin miehesi paneskelevan baarin naisten vessassa. Kun sitten haluaisitte puhua miehenne kanssa tästä, hän juoksisi kuin pikkupentu kädet korville toiseen huoneeseen, sanoisi, että tässä ei ole mitään puhuttavaa, käyttäytyisi aivan kuin mitään ei olisi tapahtunut...olisitteko sitä mieltä, että joo ai joo, katselenpa tässä peiliin.
Nyt tietysti vastaväite on, että sehän on IHAN ERI ASIA. Mutta kun ei ole. APn suhteessa oli nämä rajat, jotka oli yhteisymmärryksessä sovittu. Mies oli ne vastaanottanut menemällä APn kanssa liittoon, eli rajoiksi hyväksynyt.
APn mies on tehnyt tässä nyt muutaman asian:
1. pettänyt heidän yhteisen sopimuksensa
2. nolannut APn tekemällä sen niin julkisesti, että asia tulee APn korviin
3. vähätellyt syytellen APn tunteita tekosensa jälkeen
4. pyrkinyt pakottamaan APta jatkamaan elämää kuin mitään ei olisi tapahtunut
Teistä muista en tiedä, mutta ellei asenne alkaisi muuttumaan vilkkaa vilkkaa, niin kyllä mulle tossa riittämiin eron aiheita olisi.
kun on yhteisymmärryksessä sovitut rajat.. kun toisessa ketjussa oli sovittu että lapsia ei tule, niin nämä sopimukset olivat vain puutaheinää. Hormonit oli syypää, eli pitäisikö nytkin vedotakkin hormoneihin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jokainen, joka täällä vähättelee "pikkusuukosta" johtuvaa erohalua, tekee täsmälleen samaa, kuin APn mies = vähättelee APn tunteita ja antaa ymmärtää, että hänen tässä pitäisi nyt katsella peiliin ja miettiä, miten miehen olo tulisi paremmaksi.
Jos nyt sitten unohdetaan pikku pusut ja ne kuuluisat avoimet liitot, miltä teistä tuntuisi, jos kaverinne tulisi kertomaan, että hei, näin miehesi paneskelevan baarin naisten vessassa. Kun sitten haluaisitte puhua miehenne kanssa tästä, hän juoksisi kuin pikkupentu kädet korville toiseen huoneeseen, sanoisi, että tässä ei ole mitään puhuttavaa, käyttäytyisi aivan kuin mitään ei olisi tapahtunut...olisitteko sitä mieltä, että joo ai joo, katselenpa tässä peiliin.
Nyt tietysti vastaväite on, että sehän on IHAN ERI ASIA. Mutta kun ei ole. APn suhteessa oli nämä rajat, jotka oli yhteisymmärryksessä sovittu. Mies oli ne vastaanottanut menemällä APn kanssa liittoon, eli rajoiksi hyväksynyt.
APn mies on tehnyt tässä nyt muutaman asian:
1. pettänyt heidän yhteisen sopimuksensa
2. nolannut APn tekemällä sen niin julkisesti, että asia tulee APn korviin
3. vähätellyt syytellen APn tunteita tekosensa jälkeen
4. pyrkinyt pakottamaan APta jatkamaan elämää kuin mitään ei olisi tapahtunut
Teistä muista en tiedä, mutta ellei asenne alkaisi muuttumaan vilkkaa vilkkaa, niin kyllä mulle tossa riittämiin eron aiheita olisi.
Muutat tilanteen ihan erilaiseksi, mutta oletat suhtautumisen olevan edelleen samanlaista. Tuota kutsutaan olkiukkojen rakentamiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokainen, joka täällä vähättelee "pikkusuukosta" johtuvaa erohalua, tekee täsmälleen samaa, kuin APn mies = vähättelee APn tunteita ja antaa ymmärtää, että hänen tässä pitäisi nyt katsella peiliin ja miettiä, miten miehen olo tulisi paremmaksi.
Jos nyt sitten unohdetaan pikku pusut ja ne kuuluisat avoimet liitot, miltä teistä tuntuisi, jos kaverinne tulisi kertomaan, että hei, näin miehesi paneskelevan baarin naisten vessassa. Kun sitten haluaisitte puhua miehenne kanssa tästä, hän juoksisi kuin pikkupentu kädet korville toiseen huoneeseen, sanoisi, että tässä ei ole mitään puhuttavaa, käyttäytyisi aivan kuin mitään ei olisi tapahtunut...olisitteko sitä mieltä, että joo ai joo, katselenpa tässä peiliin.
Nyt tietysti vastaväite on, että sehän on IHAN ERI ASIA. Mutta kun ei ole. APn suhteessa oli nämä rajat, jotka oli yhteisymmärryksessä sovittu. Mies oli ne vastaanottanut menemällä APn kanssa liittoon, eli rajoiksi hyväksynyt.
APn mies on tehnyt tässä nyt muutaman asian:
1. pettänyt heidän yhteisen sopimuksensa
2. nolannut APn tekemällä sen niin julkisesti, että asia tulee APn korviin
3. vähätellyt syytellen APn tunteita tekosensa jälkeen
4. pyrkinyt pakottamaan APta jatkamaan elämää kuin mitään ei olisi tapahtunut
Teistä muista en tiedä, mutta ellei asenne alkaisi muuttumaan vilkkaa vilkkaa, niin kyllä mulle tossa riittämiin eron aiheita olisi.
kun on yhteisymmärryksessä sovitut rajat.. kun toisessa ketjussa oli sovittu että lapsia ei tule, niin nämä sopimukset olivat vain puutaheinää. Hormonit oli syypää, eli pitäisikö nytkin vedotakkin hormoneihin?
Miehet ei voi vedota hormoneihin!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokainen, joka täällä vähättelee "pikkusuukosta" johtuvaa erohalua, tekee täsmälleen samaa, kuin APn mies = vähättelee APn tunteita ja antaa ymmärtää, että hänen tässä pitäisi nyt katsella peiliin ja miettiä, miten miehen olo tulisi paremmaksi.
Jos nyt sitten unohdetaan pikku pusut ja ne kuuluisat avoimet liitot, miltä teistä tuntuisi, jos kaverinne tulisi kertomaan, että hei, näin miehesi paneskelevan baarin naisten vessassa. Kun sitten haluaisitte puhua miehenne kanssa tästä, hän juoksisi kuin pikkupentu kädet korville toiseen huoneeseen, sanoisi, että tässä ei ole mitään puhuttavaa, käyttäytyisi aivan kuin mitään ei olisi tapahtunut...olisitteko sitä mieltä, että joo ai joo, katselenpa tässä peiliin.
Nyt tietysti vastaväite on, että sehän on IHAN ERI ASIA. Mutta kun ei ole. APn suhteessa oli nämä rajat, jotka oli yhteisymmärryksessä sovittu. Mies oli ne vastaanottanut menemällä APn kanssa liittoon, eli rajoiksi hyväksynyt.
APn mies on tehnyt tässä nyt muutaman asian:
1. pettänyt heidän yhteisen sopimuksensa
2. nolannut APn tekemällä sen niin julkisesti, että asia tulee APn korviin
3. vähätellyt syytellen APn tunteita tekosensa jälkeen
4. pyrkinyt pakottamaan APta jatkamaan elämää kuin mitään ei olisi tapahtunut
Teistä muista en tiedä, mutta ellei asenne alkaisi muuttumaan vilkkaa vilkkaa, niin kyllä mulle tossa riittämiin eron aiheita olisi.
kun on yhteisymmärryksessä sovitut rajat.. kun toisessa ketjussa oli sovittu että lapsia ei tule, niin nämä sopimukset olivat vain puutaheinää. Hormonit oli syypää, eli pitäisikö nytkin vedotakkin hormoneihin?
Miehet ei voi vedota hormoneihin!
Nyt sinä vähättelet miehen kokemusta kuinka oli hormoniensa armoilla. Kaksilla rattailla rallatellaan menemään.
Tuli vain mieleeni muista ketjuista, että aloittaja ottaa sitten huomioon sen, että jos menee yhteen asumaan eronneen miehen kanssa jolla on lapsia, niin uutena kumppanina hänellä ei ole mitään sananvaltaa miehen lasten tapaamisiin omassa kodissaan.
Mies ja hänen exänsä päättävät ja sopivat jos tulee extempore-muutoksia. Uudella naisella ei ole siihen mitään nokan koputtamista. Näinhän täällä on kerrottu.
Siinä vasta sopeutuvaa luonnetta kysytäänkin ja sovitut periaatteet heittävät häränpyllyä.
Vaikka miehen kanssa olisi lapsista sovittu mitä, niin se unohtuu kun exä komentaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oho, onpas täällä paljon porukkaa joiden mielestä naisen pitäisi sietää mieheltä mitä tahansa ettei vain rikkoisi perhettä. Kohta on sentään vuosi 2020 ja ajatusmaailma on kuin 50-luvulta.
Parempi se on lapsillekin etteivät joudu katsomaan kun isä kohtelee äitiä kuin paskaa kengänpohjassa.
Niin, mutta jos Hysteriina on sitä mieltä että suukko on eron peruste kuulostaa se kyllä liioitellulta, ihan sama vaikka kuinka Misandria-Miisa komppaisikin.
Se suukko ei ole ainoa peruste vaan myös miehen käytös tuon suukon jälkeen? AP on sanonut tämän ketjussa.
Paitsi että ap aloitti vahvasti julistamalla miten hänen mielestään vieraiden pussailu on pettämistä ja on ollut aina sitä mieltä että sitä hän ei siedä ja ero tulee välittömästi, ja että on tämän tehnyt miehellekin selväksi jo seurusteluaikana. Tämä tarina toki muuttui hyvin pian, mutta ei tuollaisen julistamisen jälkeen voi enää kelata takaisin ja väittää että ei se pusuilu nyt oikeasti kuitenkaan niin paha ole ja keskustelemattomuus onkin se oikea ongelma, vaikka pari viestiä aikaisemmin pussailu oli törkeää pettämistä ja välitön eron aihe. Ap:n tarina on muuttunut aika vahvasti jo alkumetreillä, eli kyse on joko siitä että ap yrittää selitellä asioita parhain päin tai sitten kyseessä on provo.
Minusta taas kuulostaa siltä, että AP voisi perhettään arvostavana ja parisuhteestaan välittävänä kumppanina harkita myös muita vaihtoehtoja kuin eroa, jos AP mies vain harkitsisi edes anteeksipyyntöä ja tilanteesta keskustelua.
PS. Mä olen samanlainen kuin AP, mutta olen silti antanut anteeksi mokan, joka sattui ihan parisuhteen alussa ja siitä suhteesta tuli 7 vuoden vakava parisuhde, jossa kumpikaan ei pettänyt... Mut jos jäbä ei olis katunut ja syytellyt mua (kuten meidän narsistisessa lapsuudenperheessä on ihanasti ollut tapana), olisin hävinnyt maailmantuuliin minäkin.
Miten tollaisen kanssa voi jatkaa suhdetta? Mikä parisuhde on sellainen, jossa ei tarvii miettiä sitä, mikä loukkaa kumppania? Kuulostaa siltä että rakkautta kumppania kohtaan ei ole, ei myöskään kunnioitusta lasten äitiä kohtaan. Ja sitten täällä syytetään AP:ta perheen rikkomisesta. Tyypillistä, niin tyypillistä. Pettäjä on se joka rikkoo perheen, ei se joka jättää pettäjän
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten minun ulla on mielikuva, että aloittajan mies on jo aiemmin pussailua tehnyt aloituksia siitä, että omassa suhteessa on liian vähän seksiä ja läheisyyttä?
En voi kieltää, että on vahva tunne, että se on vain mennyt ohi aloittajan korvien tai hän ei ole huomannut tai tajunnut niitä yrityksiä. Tai olettanut, että kaikki on hyvin.
Hän kertoi, että seksiä on vähän, mutta hän " ei ole kieltäytynyt kun mies tekee aloitteen".
Ymmärrän väsymyksen ja pienet lapset, mutta silti tuntuu, että seksi ja pussailu ei ole aloittajalle tärkeää, mutta hän kyllä "suostuu" siihen.
Velvollisuusseksi kyllä näkyy ja tuntuu erilaiselta kuin itse haluttu.
Voin olla väärässäkin, mutta mies on ehkä aiemmin halunnut keskustella parisuhteen tilasta, mutta ei ole saanut vastakaikua. Nyt sitten saattaa sulkea korvat kun vaimo "haluaa keskustella" tästä pusujutusta.
Ehkä ei enää välitä mitä tapahtuu ja pussailu oli hänelle keino saada asiat etenemään.
Tavalla tai toisella, joko nostamalla kissa pöydälle tai erota.
Jos aloittaja vain nyt jankkaa pususta ja periaatteestaan kun pitäisi keskustella kokonaisuudesta mies ei enää välitä kuunnella.Me ollaan molemmat otettu puheeksi toisillemme, että yhteistä aikaa on liian vähän ja että molemmilla tämä arki on rankkaa ja väsyttää niin ettei jaksa panostaa kunnolla parisuhteeseen. Siitä ollaan puhuttu ihan avoimesti, mutta ei olla keksitty ratkaisua siihen että ollaan molemmat niin väsyneitä arkeen, koska tukiverkkoja ei ole eikä mies ole halunnut maksettua hoitajaa tai siivoojaa vaikka sitä olen ehdottanut hänelle. Ap
Ok, ymmärrän sitten, sorry.
Mutta onko teillä edes ystäväpariskuntia tai kummeja tai muita, jotka joskus hoitaisivat lapsia?
Nyt vissii sitten myöhäistä, mutta kuitenkin.
Jos olette paljon vain omissa oloissanne vailka ystäväpiiriä ja mies vain käy töissä ulkopuolella kodista niin saattaa olla niinkin, että mies innostui pussaamaan kun joku oli kiinnostunut hänestä?
Oli turhaantunut tästä umpikujasta, josta kerroit ja yleensä vain ihan kenen tahansa ihmisen kiinnostus tuntui mukavalta?
Ei sen enempää merkitystä kuka se nainen oli, mutta oli vaan joku ja joku asia joka poikkesi arkirutiinista. Siis tuntui erilaiselta kuin kotona. Koska kotona ei mikään kuitenkaan muutu.Tarkoitan nyt, että jos ette jatkossakaan saa yhtään lapsivapaata aikaa ja aikaa toisillenne niin mitä se tekee parisuhteellenne?
Unohda nyt hetkeksi aikaa se pusu ja mieti, että jos se yhteinen aika kuitenkin pelastaisi jatkossa suhteenne kannattaisiko siihen panostaa? Keinolla millä tahansa?
Vai onko rakkaus nyt ihan todella kuollut? En oikein usko, vaan, että olet loukkaantunut ja et halua perua periaatettasi.Ongelma yksin ei nyt ole se pusu, se on seuraus aiemmista asioista.
Ja siinä on mukana kaksi ihmistä, koska olette parisuhteessa.
Mies siis pussasi, mutta ongelma on laajempi.
Onko pusu syy eroamiseen vai koko vyyhti?
Onko vyyhti mahdoton selvittää?
Ja se ei ole ainakaan minulta pelottelua, että kerron faktoja eron jälkeisestä elämästä vaan ihan realiteetit.
Jokainen eroaa jos eroaa, mutta se ei ole mikään taikasana, varsinkaan kahden pienen lapsen kanssa. Mielestäni eron syyt pitää olla painavammat kuin pusu.
Ja eron jälkeen niitä kompromisseja vasta joutuukin tekemään, paljon enemmän kuin siinä ensimmäisessä parisuhteessa jossa on yhteiset lapset.Vain, jos menee uuteen parisuhteeseen. Läheskään kaikki eivät mene, koska eivät halua mitään uusperhehelvettiä. Muussa tapauksessa kompromisseja joutuu tekemään exänsä kanssa vain lapsia koskevissa asioissa, kaikesta muusta omassa elämässään saa päättää ihan itse.
No, taas realiteetit esiin ottaen, tuskin aloittaja nyt kuitenkaan on yksin loppuelämänsä, tuskin edes siihen saakka kun nuorin on 18 vuotias. Helppo sanoa, että haluaa olla yksin, käytännössä vaikeampaa. Uusi rakkaus voi yllättää. ☺
Vaikka ei asuisikaan yhdessä on siinäkin otettava toinen huomioon, varsinkin kun oletetusti myös uudella seurustelukumppanilla on lapsia. Ja exä, joka on arvoitus millainen on. Neuvoteltavaa ja sovittavaa on paljon.Oletan myös, että aloittaja ja miehensä ovat nuorena menneet yhteen ja elettyä elämää on vähän takana. Myös ovat sujuvasti koulineet toisiaan, ovat olleet tavallaan raakileita. Ovat olleet tavallaan tyhjä taulu.
Mutta kun eronneet menevät yhteen siinä se mennyt elämä tulee eteen ihan eri tavalla, myös uuteen ihmiseen ja tapoihin oppiminen vasta vaikeaa onkin. Ja se lasten kasvatus!
Siinä on monta kiveä käännettävä, jos on kovin erilaiset kasvatustavat.
Voi elää yksin, mutta todennäköistä on, ettei aloittaja elä. Elämä on vasta niin alussa.Jos
Koska lapset Noin pieniä on hän varmaan aika nuori.
Nuoruus on toki suhteellista, mutta todennäköisesti ap on +30. Koska hän kokee tulleensa petetyksi ja vähätellyksi, voi eron jälkeen kestää muutama vuosi ennenkuin hän on toipunut erosta. Tämän jälkeen hänen pitää vielä löytää uudelleen luottamus miehiin ennenkuin edes harkitsee uutta suhdetta. Ikä voi siinä vaiheessa olla jo lähempänä 40, elämä lasten kanssa urautunut jo tuttuihin ja turvallisiin uomiin, jolloin uusi parisuhde sotkisi kuviota liikaa eikä varsinkaan lasten hyvän ja mukavan elämän kohdalla halua ryhtyä ottamaan riskejä. Aika oleellista on, millaiseksi eronneen elämä yksinhuoltajana muodostuu eli onko elämäänsä tyytyväinen vai tyytymätön. Tunnen useammankin naisen, joka on eronnut hieman yli kolmekymppisenä ja eron syynä on ollut miehen uskottomuus eikä heillä ole ollut mitään hinkua mihinkään vakavampaan suhteeseen enää sen jälkeen. Fwb-suhteet ovat riittäneet, kaikilla ei ole ollut edes sellaisiakaan. Heillä on ollut yksinhuoltajina oman näköisensä elämä, johon he ovat olleet ihan tyytyväisiä. Tunnen myös niitä naisia, joille elämä eron jälkeen ei ole ollut enää sellaista kuin toivoisivat - varsinkaan taloudellisesti - ja heillä onkin aika pian eron jälkeen ollutkin jo nk haku päällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos pussailun takia aina erotaan niin avioliitot olisivat tosi harvinaisia.
Kuinka moni varattu voi väittää, ettei ole koskaan pussannut joissain pippaloissa? Todellinen vakava eroon johtava pettäminen eri asia.
Ymmärrän, että harmittaa ja olet mustasukkainen ja eihän pussailu oikein ole, mutta näin vain joskus tapahtuu. Mutta se ei ole anteeksiantamaton teko jos mies ei ole muuta tehnyt.
Mieti nyt vielä, kaksi noin pientä lasta, olet ilmeisesti hoitovapaalla nyt.
Ei se ero tuo mitään itsestäänselvää autuutta, jos teillä muutoin hyvin.
Mutta jokainen tekee kuinka parhaaksi näkee, mutta mieti nyt kuitenkin. Keskustelua kuitenkin tarvitaan, anna miehelle nyt hetki rauhaa, jospa sitten itse alkaa puhumaan kun huomaa, että olet rauhallisempi. Usein kun asia on pahimmillaan, niin keskustelu leimahtaa helposti ja ei tuota tulosta vaan menee syyttelyksi ja toinen pakenee. Olet suuttunut ja näytät sen, oletan.
En sano, että mies on syytön ja et saisi olla vihainen, mutta kumpi on tarpeellisempi nyt parisuhteen jatkuvuuden kannalta, asiallinen keskustelu vai se, että mies varmaan, varmaan ymmärtää, että on tehnyt väärin.En pysty rakastamaan sellaista miestä, joka petti minua ja minulle pussailu on pettämistä. Miksi jatkaisin avioliittoa, jossa en pysty rakastamaan puolisoani? Syy eroon ei ole pussailu vaan se, että en pysty enää rakastamaan miestä joka toimi kuin toimi. Ap
Ap on itse täydellisyys. Ei tee virheitä. Ap:n puolisona mäkin pussailisin muita.
Pusi pusi vaan, pikku provoilija.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten minun ulla on mielikuva, että aloittajan mies on jo aiemmin pussailua tehnyt aloituksia siitä, että omassa suhteessa on liian vähän seksiä ja läheisyyttä?
En voi kieltää, että on vahva tunne, että se on vain mennyt ohi aloittajan korvien tai hän ei ole huomannut tai tajunnut niitä yrityksiä. Tai olettanut, että kaikki on hyvin.
Hän kertoi, että seksiä on vähän, mutta hän " ei ole kieltäytynyt kun mies tekee aloitteen".
Ymmärrän väsymyksen ja pienet lapset, mutta silti tuntuu, että seksi ja pussailu ei ole aloittajalle tärkeää, mutta hän kyllä "suostuu" siihen.
Velvollisuusseksi kyllä näkyy ja tuntuu erilaiselta kuin itse haluttu.
Voin olla väärässäkin, mutta mies on ehkä aiemmin halunnut keskustella parisuhteen tilasta, mutta ei ole saanut vastakaikua. Nyt sitten saattaa sulkea korvat kun vaimo "haluaa keskustella" tästä pusujutusta.
Ehkä ei enää välitä mitä tapahtuu ja pussailu oli hänelle keino saada asiat etenemään.
Tavalla tai toisella, joko nostamalla kissa pöydälle tai erota.
Jos aloittaja vain nyt jankkaa pususta ja periaatteestaan kun pitäisi keskustella kokonaisuudesta mies ei enää välitä kuunnella.Me ollaan molemmat otettu puheeksi toisillemme, että yhteistä aikaa on liian vähän ja että molemmilla tämä arki on rankkaa ja väsyttää niin ettei jaksa panostaa kunnolla parisuhteeseen. Siitä ollaan puhuttu ihan avoimesti, mutta ei olla keksitty ratkaisua siihen että ollaan molemmat niin väsyneitä arkeen, koska tukiverkkoja ei ole eikä mies ole halunnut maksettua hoitajaa tai siivoojaa vaikka sitä olen ehdottanut hänelle. Ap
Ok, ymmärrän sitten, sorry.
Mutta onko teillä edes ystäväpariskuntia tai kummeja tai muita, jotka joskus hoitaisivat lapsia?
Nyt vissii sitten myöhäistä, mutta kuitenkin.
Jos olette paljon vain omissa oloissanne vailka ystäväpiiriä ja mies vain käy töissä ulkopuolella kodista niin saattaa olla niinkin, että mies innostui pussaamaan kun joku oli kiinnostunut hänestä?
Oli turhaantunut tästä umpikujasta, josta kerroit ja yleensä vain ihan kenen tahansa ihmisen kiinnostus tuntui mukavalta?
Ei sen enempää merkitystä kuka se nainen oli, mutta oli vaan joku ja joku asia joka poikkesi arkirutiinista. Siis tuntui erilaiselta kuin kotona. Koska kotona ei mikään kuitenkaan muutu.Tarkoitan nyt, että jos ette jatkossakaan saa yhtään lapsivapaata aikaa ja aikaa toisillenne niin mitä se tekee parisuhteellenne?
Unohda nyt hetkeksi aikaa se pusu ja mieti, että jos se yhteinen aika kuitenkin pelastaisi jatkossa suhteenne kannattaisiko siihen panostaa? Keinolla millä tahansa?
Vai onko rakkaus nyt ihan todella kuollut? En oikein usko, vaan, että olet loukkaantunut ja et halua perua periaatettasi.Ongelma yksin ei nyt ole se pusu, se on seuraus aiemmista asioista.
Ja siinä on mukana kaksi ihmistä, koska olette parisuhteessa.
Mies siis pussasi, mutta ongelma on laajempi.
Onko pusu syy eroamiseen vai koko vyyhti?
Onko vyyhti mahdoton selvittää?
Ja se ei ole ainakaan minulta pelottelua, että kerron faktoja eron jälkeisestä elämästä vaan ihan realiteetit.
Jokainen eroaa jos eroaa, mutta se ei ole mikään taikasana, varsinkaan kahden pienen lapsen kanssa. Mielestäni eron syyt pitää olla painavammat kuin pusu.
Ja eron jälkeen niitä kompromisseja vasta joutuukin tekemään, paljon enemmän kuin siinä ensimmäisessä parisuhteessa jossa on yhteiset lapset.Vain, jos menee uuteen parisuhteeseen. Läheskään kaikki eivät mene, koska eivät halua mitään uusperhehelvettiä. Muussa tapauksessa kompromisseja joutuu tekemään exänsä kanssa vain lapsia koskevissa asioissa, kaikesta muusta omassa elämässään saa päättää ihan itse.
No, taas realiteetit esiin ottaen, tuskin aloittaja nyt kuitenkaan on yksin loppuelämänsä, tuskin edes siihen saakka kun nuorin on 18 vuotias. Helppo sanoa, että haluaa olla yksin, käytännössä vaikeampaa. Uusi rakkaus voi yllättää. ☺
Vaikka ei asuisikaan yhdessä on siinäkin otettava toinen huomioon, varsinkin kun oletetusti myös uudella seurustelukumppanilla on lapsia. Ja exä, joka on arvoitus millainen on. Neuvoteltavaa ja sovittavaa on paljon.Oletan myös, että aloittaja ja miehensä ovat nuorena menneet yhteen ja elettyä elämää on vähän takana. Myös ovat sujuvasti koulineet toisiaan, ovat olleet tavallaan raakileita. Ovat olleet tavallaan tyhjä taulu.
Mutta kun eronneet menevät yhteen siinä se mennyt elämä tulee eteen ihan eri tavalla, myös uuteen ihmiseen ja tapoihin oppiminen vasta vaikeaa onkin. Ja se lasten kasvatus!
Siinä on monta kiveä käännettävä, jos on kovin erilaiset kasvatustavat.
Voi elää yksin, mutta todennäköistä on, ettei aloittaja elä. Elämä on vasta niin alussa.Jos
Koska lapset Noin pieniä on hän varmaan aika nuori.
Nuoruus on toki suhteellista, mutta todennäköisesti ap on +30. Koska hän kokee tulleensa petetyksi ja vähätellyksi, voi eron jälkeen kestää muutama vuosi ennenkuin hän on toipunut erosta. Tämän jälkeen hänen pitää vielä löytää uudelleen luottamus miehiin ennenkuin edes harkitsee uutta suhdetta. Ikä voi siinä vaiheessa olla jo lähempänä 40, elämä lasten kanssa urautunut jo tuttuihin ja turvallisiin uomiin, jolloin uusi parisuhde sotkisi kuviota liikaa eikä varsinkaan lasten hyvän ja mukavan elämän kohdalla halua ryhtyä ottamaan riskejä. Aika oleellista on, millaiseksi eronneen elämä yksinhuoltajana muodostuu eli onko elämäänsä tyytyväinen vai tyytymätön. Tunnen useammankin naisen, joka on eronnut hieman yli kolmekymppisenä ja eron syynä on ollut miehen uskottomuus eikä heillä ole ollut mitään hinkua mihinkään vakavampaan suhteeseen enää sen jälkeen. Fwb-suhteet ovat riittäneet, kaikilla ei ole ollut edes sellaisiakaan. Heillä on ollut yksinhuoltajina oman näköisensä elämä, johon he ovat olleet ihan tyytyväisiä. Tunnen myös niitä naisia, joille elämä eron jälkeen ei ole ollut enää sellaista kuin toivoisivat - varsinkaan taloudellisesti - ja heillä onkin aika pian eron jälkeen ollutkin jo nk haku päällä.
Hassua, mulle tuli vaikutelma että ap ei missään tapauksessa ole yli 25.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kylmien naisten ketju.
Tai kenties kylmä mies?
Sellainen saa osakseen kylmiä naisia. Jännä juttu?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten minun ulla on mielikuva, että aloittajan mies on jo aiemmin pussailua tehnyt aloituksia siitä, että omassa suhteessa on liian vähän seksiä ja läheisyyttä?
En voi kieltää, että on vahva tunne, että se on vain mennyt ohi aloittajan korvien tai hän ei ole huomannut tai tajunnut niitä yrityksiä. Tai olettanut, että kaikki on hyvin.
Hän kertoi, että seksiä on vähän, mutta hän " ei ole kieltäytynyt kun mies tekee aloitteen".
Ymmärrän väsymyksen ja pienet lapset, mutta silti tuntuu, että seksi ja pussailu ei ole aloittajalle tärkeää, mutta hän kyllä "suostuu" siihen.
Velvollisuusseksi kyllä näkyy ja tuntuu erilaiselta kuin itse haluttu.
Voin olla väärässäkin, mutta mies on ehkä aiemmin halunnut keskustella parisuhteen tilasta, mutta ei ole saanut vastakaikua. Nyt sitten saattaa sulkea korvat kun vaimo "haluaa keskustella" tästä pusujutusta.
Ehkä ei enää välitä mitä tapahtuu ja pussailu oli hänelle keino saada asiat etenemään.
Tavalla tai toisella, joko nostamalla kissa pöydälle tai erota.
Jos aloittaja vain nyt jankkaa pususta ja periaatteestaan kun pitäisi keskustella kokonaisuudesta mies ei enää välitä kuunnella.Me ollaan molemmat otettu puheeksi toisillemme, että yhteistä aikaa on liian vähän ja että molemmilla tämä arki on rankkaa ja väsyttää niin ettei jaksa panostaa kunnolla parisuhteeseen. Siitä ollaan puhuttu ihan avoimesti, mutta ei olla keksitty ratkaisua siihen että ollaan molemmat niin väsyneitä arkeen, koska tukiverkkoja ei ole eikä mies ole halunnut maksettua hoitajaa tai siivoojaa vaikka sitä olen ehdottanut hänelle. Ap
Ok, ymmärrän sitten, sorry.
Mutta onko teillä edes ystäväpariskuntia tai kummeja tai muita, jotka joskus hoitaisivat lapsia?
Nyt vissii sitten myöhäistä, mutta kuitenkin.
Jos olette paljon vain omissa oloissanne vailka ystäväpiiriä ja mies vain käy töissä ulkopuolella kodista niin saattaa olla niinkin, että mies innostui pussaamaan kun joku oli kiinnostunut hänestä?
Oli turhaantunut tästä umpikujasta, josta kerroit ja yleensä vain ihan kenen tahansa ihmisen kiinnostus tuntui mukavalta?
Ei sen enempää merkitystä kuka se nainen oli, mutta oli vaan joku ja joku asia joka poikkesi arkirutiinista. Siis tuntui erilaiselta kuin kotona. Koska kotona ei mikään kuitenkaan muutu.Tarkoitan nyt, että jos ette jatkossakaan saa yhtään lapsivapaata aikaa ja aikaa toisillenne niin mitä se tekee parisuhteellenne?
Unohda nyt hetkeksi aikaa se pusu ja mieti, että jos se yhteinen aika kuitenkin pelastaisi jatkossa suhteenne kannattaisiko siihen panostaa? Keinolla millä tahansa?
Vai onko rakkaus nyt ihan todella kuollut? En oikein usko, vaan, että olet loukkaantunut ja et halua perua periaatettasi.Ongelma yksin ei nyt ole se pusu, se on seuraus aiemmista asioista.
Ja siinä on mukana kaksi ihmistä, koska olette parisuhteessa.
Mies siis pussasi, mutta ongelma on laajempi.
Onko pusu syy eroamiseen vai koko vyyhti?
Onko vyyhti mahdoton selvittää?
Ja se ei ole ainakaan minulta pelottelua, että kerron faktoja eron jälkeisestä elämästä vaan ihan realiteetit.
Jokainen eroaa jos eroaa, mutta se ei ole mikään taikasana, varsinkaan kahden pienen lapsen kanssa. Mielestäni eron syyt pitää olla painavammat kuin pusu.
Ja eron jälkeen niitä kompromisseja vasta joutuukin tekemään, paljon enemmän kuin siinä ensimmäisessä parisuhteessa jossa on yhteiset lapset.Vain, jos menee uuteen parisuhteeseen. Läheskään kaikki eivät mene, koska eivät halua mitään uusperhehelvettiä. Muussa tapauksessa kompromisseja joutuu tekemään exänsä kanssa vain lapsia koskevissa asioissa, kaikesta muusta omassa elämässään saa päättää ihan itse.
No, taas realiteetit esiin ottaen, tuskin aloittaja nyt kuitenkaan on yksin loppuelämänsä, tuskin edes siihen saakka kun nuorin on 18 vuotias. Helppo sanoa, että haluaa olla yksin, käytännössä vaikeampaa. Uusi rakkaus voi yllättää. ☺
Vaikka ei asuisikaan yhdessä on siinäkin otettava toinen huomioon, varsinkin kun oletetusti myös uudella seurustelukumppanilla on lapsia. Ja exä, joka on arvoitus millainen on. Neuvoteltavaa ja sovittavaa on paljon.Oletan myös, että aloittaja ja miehensä ovat nuorena menneet yhteen ja elettyä elämää on vähän takana. Myös ovat sujuvasti koulineet toisiaan, ovat olleet tavallaan raakileita. Ovat olleet tavallaan tyhjä taulu.
Mutta kun eronneet menevät yhteen siinä se mennyt elämä tulee eteen ihan eri tavalla, myös uuteen ihmiseen ja tapoihin oppiminen vasta vaikeaa onkin. Ja se lasten kasvatus!
Siinä on monta kiveä käännettävä, jos on kovin erilaiset kasvatustavat.
Voi elää yksin, mutta todennäköistä on, ettei aloittaja elä. Elämä on vasta niin alussa.Jos
Koska lapset Noin pieniä on hän varmaan aika nuori.
Nuoruus on toki suhteellista, mutta todennäköisesti ap on +30. Koska hän kokee tulleensa petetyksi ja vähätellyksi, voi eron jälkeen kestää muutama vuosi ennenkuin hän on toipunut erosta. Tämän jälkeen hänen pitää vielä löytää uudelleen luottamus miehiin ennenkuin edes harkitsee uutta suhdetta. Ikä voi siinä vaiheessa olla jo lähempänä 40, elämä lasten kanssa urautunut jo tuttuihin ja turvallisiin uomiin, jolloin uusi parisuhde sotkisi kuviota liikaa eikä varsinkaan lasten hyvän ja mukavan elämän kohdalla halua ryhtyä ottamaan riskejä. Aika oleellista on, millaiseksi eronneen elämä yksinhuoltajana muodostuu eli onko elämäänsä tyytyväinen vai tyytymätön. Tunnen useammankin naisen, joka on eronnut hieman yli kolmekymppisenä ja eron syynä on ollut miehen uskottomuus eikä heillä ole ollut mitään hinkua mihinkään vakavampaan suhteeseen enää sen jälkeen. Fwb-suhteet ovat riittäneet, kaikilla ei ole ollut edes sellaisiakaan. Heillä on ollut yksinhuoltajina oman näköisensä elämä, johon he ovat olleet ihan tyytyväisiä. Tunnen myös niitä naisia, joille elämä eron jälkeen ei ole ollut enää sellaista kuin toivoisivat - varsinkaan taloudellisesti - ja heillä onkin aika pian eron jälkeen ollutkin jo nk haku päällä.
Hassua, mulle tuli vaikutelma että ap ei missään tapauksessa ole yli 25.
Mullekin tosta ehdottomuudesta tuli mieleen max. 22 tyttö. Maailma on mustavalkoinen-ajattelijoita löytyy kaikenikäisistä, eniten kyllä nuorista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen itse 50+ ja taatusti ottaisin eron jos mies SELVIN PÄIN suutelisi jotakuta. Ei sillä,, että kännipusiujakaan sietöisin, mutta selvin päin mies taatusti tietää mitä teki.
Ja syyn vyörytysyritys naisen syyksi.. Jätä se sika.
No, oikeasti, laita erohakemus menemään, laita asuntohakemus heti kaupungille. Ilmoita miehelle, että muutat. Jos mahdollista, vieroita imeväinen ja sano, että lapset vuoroviikoin teillä vanhemmilla. Sitten palaat töihin tai opiskelemaan ja elät elämääsi.
Ei se helppoa ole mutta haluatko olla seuraavat 10,20 vuotta miehen kanssa, joka ei arvosta sinua?
Vierailija kirjoitti:
Jokainen, joka täällä vähättelee "pikkusuukosta" johtuvaa erohalua, tekee täsmälleen samaa, kuin APn mies = vähättelee APn tunteita ja antaa ymmärtää, että hänen tässä pitäisi nyt katsella peiliin ja miettiä, miten miehen olo tulisi paremmaksi.
Jos nyt sitten unohdetaan pikku pusut ja ne kuuluisat avoimet liitot, miltä teistä tuntuisi, jos kaverinne tulisi kertomaan, että hei, näin miehesi paneskelevan baarin naisten vessassa. Kun sitten haluaisitte puhua miehenne kanssa tästä, hän juoksisi kuin pikkupentu kädet korville toiseen huoneeseen, sanoisi, että tässä ei ole mitään puhuttavaa, käyttäytyisi aivan kuin mitään ei olisi tapahtunut...olisitteko sitä mieltä, että joo ai joo, katselenpa tässä peiliin.
Nyt tietysti vastaväite on, että sehän on IHAN ERI ASIA. Mutta kun ei ole. APn suhteessa oli nämä rajat, jotka oli yhteisymmärryksessä sovittu. Mies oli ne vastaanottanut menemällä APn kanssa liittoon, eli rajoiksi hyväksynyt.
APn mies on tehnyt tässä nyt muutaman asian:
1. pettänyt heidän yhteisen sopimuksensa
2. nolannut APn tekemällä sen niin julkisesti, että asia tulee APn korviin
3. vähätellyt syytellen APn tunteita tekosensa jälkeen
4. pyrkinyt pakottamaan APta jatkamaan elämää kuin mitään ei olisi tapahtunut
Teistä muista en tiedä, mutta ellei asenne alkaisi muuttumaan vilkkaa vilkkaa, niin kyllä mulle tossa riittämiin eron aiheita olisi.
Ja sitten kun vielä huomioidaan se pieni juttu, että tilanteessa jossa toisen sydän on "ihan sama" tälle miehelle, miksi AP uskaltaisi luottaa siihen, ettei mies ole jo tehnyt jotain pahempaa tai aikomassa tehdä niin?
"Se vain pussaili" on huono kommentti, koska AP:lla ei ole takeita tästä. Hän ei voi tietää, minne tuuli miestä kuljettaa tai missä hän on jo käynyt, kun mies ei edes suostu keskustelemaan asioista. Eihän hän edes tiedä, haluaako mies aidosti jatkaa liittoa, kun suuteli jotakuta selvinpäin...?
Harvemmin tuntemattomia yhdenillan tuttuja edes suudellaan selvinpäin, joten kyseessä voi olla joku entinenkin tuttavuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaisiko teidän mennä ensin pariterapiaan? Ymmärrän, että olet vihainen ja pettynyt, mutta kyllä ennemmin kannattaisi saada välit kuntoon ja yrittää vielä. Mun mielestä eroaminen heti on vähän hätiköityä.
Vierailija kirjoitti:
Yllätys että mies hakee läheisyyttä kun kotoa ei sitä saa.
Yllätys, että mies siittää lapsia vähän väliä, muttei tue väsynyttä äitiä.
Mitä helvettiä pienten lasten isä tekee baarissa lauantaina?
Olisi pitänyt olla kotona laittamassa lapsia nukkumaan äidin kanssa, jotta olisivat saaneet hetken toistensa huomioimisaikaa sen jälkeen.
Ole kiitollinen(?) ettei sinulle (vielä) käynyt kuin minun tutulle: mies kävi vieraissa, nainen tuli raskaaksi ja kotona mies ihan kuin sivulauseessa kertoi, että niin muuten hänen pikasuhteensa tuloksen on lapsi syntymässä ja oletti, että oma avovaimo hyväksyy asian ja heidän avoliitto jatkuu ihan kuten ennenkin. No ei jatkunut, mies lensi pihalle. Heilläkin oli jo yhteinen lapsi.
Jos on 3- ja 1-vuotiaat lapset niin tuskin on +30?
Saattaa olla, mutta luultavasti nuorempi.
Sinällään ei väliä, mutta ikäkin vaikuttaa, moneenkin asiaan.
Ja ainakin tällä palstalla olen luullut, että aika monet ovat menneet uudelleen parisuhteeseen. Jollain tapaa ainakin.
Onhan tämä vauva.fi. ja vauvoihan tarvitaan usein kaksi, ainakin joksikin aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa kummia kommentteja...
No niin on. Ihme hysteriaa jostain menneistä tapahtumista jonkun miehen pikku flirtistä.
Menneistä tapahtumista? Ei ole olemassa kuin menneitä tapahtumia, niitäkö ei koskaan saisi muistella? Ok, sulkekaa kaikki maailman vankilat koska on vain menneitä rikoksia.
Vierailija kirjoitti:
Juma oon suudellut risteilyillä ainkin 10 naisen kanssa ihan puolison nähren. Ei oon narissut ja nalkuttanut, yhdessä ollaan maissa muisteltu ketä olen suudellut. Puolisolla on hyvä tapa tanssilattailla seisottaa lähentelyllä miesten pilejä. Miehet ei oikein tiedä kuinka poistua lattialta teltan kanssa.
Olet oikea tippurinlevittäjä, mutta oot kyllä oikein parisi valinnut.
Mistäs vaimo voisi sitä hakea. Mies on näköjään vain töissä ja kapakoissa huvittelemassa vieraiden naisten kanssa.