Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Jos vanhempasi olivat tylyjä, piittaamattomia eikä auttaneet koskaan, auttaisitko sinä heitä?
30.07.2019 |
Kuvittele tilanne jossa vanhempasi olisivat olleet huonoja, väkivaltaisia ja piittaamattomia jo lapsuutesi ajan, ja sitten kotoa muuttaessasi olisivat hylänneet sinut liki täysin (eli vierailuita, soittelua, kiinnostusta sinun elämääsi). Ja kun sait lapsen, eivät onnitelleet, eivät tulleet ristiäisiin, eivät viitsineet tavata lastasi, eivät ikinä hoitaneet. Kaikin tavoin osoittivat että sinä olet ihan yhdentekevä.
JA SITTEN kun itse alkoivat vanheta, alkavat katkerana kitisemään että sinun pitäisi auttaa ja hoivata ja pitää yhteyttä ja olet kiittämätön kun et tarpeeksi auta.
Kokisitko velvollisuudeksesi auttaa? Auttaisitko?
Kysyn tätä siksi etät narsistin lapsena syyllistyn kovasti vanhempieni vaatimuksista ja koen voimakasta pakkoa ja velvollisuutta auttaa (halua auttamiseen ei ole, vaan ainoastaan painostava pakon tunne).
Kommentit (68)
Vierailija kirjoitti:
No en auttaisi, enkä auta. Kuolkoot pois keskenään. :D
Kunpa pystyisin olemaan yhtä rationaalinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin makaa kuin petaa. Jos ei ole hyvä vanhempi lapsilleen ei kyllä ansaitse apua vanhana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten tuosta syyllisyydestä voi päästä eroon?
Oletko syyllistynyt johonkin?
Joo, siihen että vanhemmille tulee pian pahs mieli. Syyllistivät aina sillä lapsuudessa. ”Nyt olen sinuun pettynyt/nyt loukkaannuin/kyllä on paha mieli takiasi/miten voit olla noin ilkeä”
Vanhempia sen sijaan ei kiinnostanu onko mulla paha mieli, kun hakkasivat, piiskasivat, pitivät nälässä, lukitsivat kellariin, estivät vessakäynnit, alistivat ja nöyryyttivät. Vain lapsen piti huolehtia siitä että onko aikuisilla paha mieli.
Aivan kuten mun vanhemmat! Paitsi että myös juoksuttivat lumihangessa ja isäni käytti hyväkseen minua ja äiti kyllä tiesi mutta sanoi että pitää vaan oppia sietämään. Ilmeiseti häntäkin oli hyväksikäytetty lapsena. Kun sain lapsen ja halusin varjella lastani sairailta isovanhemmilta, enkä pitänyt enää yhteyttä, äitini ei jättänyt kiveäkään kääntämättä, että saisi meihin yhteyden vaikka väkipakolla. Hän jopa lopulta teki kaksi lasua. Lasut sit tutkivat perheemme tilanteen, annoimme kaikki äitini vuosien varrella meille lähettämät uhkailukirjeet sekä nauhoitetut tilanteet, kun äitini yritti tulla oven läpi ja uhkaili - niin lasu totesi olevansa huolissaan lapsemme kehityksestä jos isoäiti on yhtään hänen lähellään ja käski hakea lähestymiskieltoa. Haimme ja saimme.
Tämänkin jälkeen vanheneva äitini odottaa, että velvollisuudentunnosta pitäisin hänestä huolta, edelleen syyllistää sukulaisille minua ja miestäni että olen niin kiittämätön ja kauhea kun olen hänet hylännyt. Niin olen hylännyt. Kiitos kaikesta ja hyvästi vaan. Äitini ja isäni voivat kaikessa rauhassa mennä hoitokotiin sitten kun eivät enää itsestään pysty huolehtimaan. En aio mennä edes hautajaisiin, sillä jäähyväiset olen mielessäni jo jättänyt ajat sitten. Ja olen ainoa lapsi. Hyvä niin. En soisi samaa kohtaloa kenellekään. Ei noin pahoille ihmisille pitäisi syntyä lapsia ollenkaan.
Myös lapsettomien ihmisten on pakko jotenkin pärjätä vanhuudessa ja pärjäävätkin. Joten ei ne vanhukset (siihen) kuole, että kaltoin kohdellut lapset ottaa etäisyyttä. Parempi ottaakin ajoissa, niin ehkä ehtii toipua menneisyydestä siihen mennessä kun ovat tosi vanhoja. Joistakin tulee lopussa ihan siedettäviä.
Kymmenen kertaa psykoterapiaa, 700 e, noin 200 - 300 e kuussa, olisko ihan mahdotonta?
Käyttäjä6798 kirjoitti:
Myös lapsettomien ihmisten on pakko jotenkin pärjätä vanhuudessa ja pärjäävätkin. Joten ei ne vanhukset (siihen) kuole, että kaltoin kohdellut lapset ottaa etäisyyttä. Parempi ottaakin ajoissa, niin ehkä ehtii toipua menneisyydestä siihen mennessä kun ovat tosi vanhoja. Joistakin tulee lopussa ihan siedettäviä.
Kymmenen kertaa psykoterapiaa, 700 e, noin 200 - 300 e kuussa, olisko ihan mahdotonta?
Joo 10krt onnistuu kyllä, mutta monet traumalapsuudesta kärsivät käy siellä VUOSIA. En tiedä riittääkö 10krt
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä6798 kirjoitti:
Myös lapsettomien ihmisten on pakko jotenkin pärjätä vanhuudessa ja pärjäävätkin. Joten ei ne vanhukset (siihen) kuole, että kaltoin kohdellut lapset ottaa etäisyyttä. Parempi ottaakin ajoissa, niin ehkä ehtii toipua menneisyydestä siihen mennessä kun ovat tosi vanhoja. Joistakin tulee lopussa ihan siedettäviä.
Kymmenen kertaa psykoterapiaa, 700 e, noin 200 - 300 e kuussa, olisko ihan mahdotonta?Joo 10krt onnistuu kyllä, mutta monet traumalapsuudesta kärsivät käy siellä VUOSIA. En tiedä riittääkö 10krt
Voi auttaa nykyhetkeen, siihen etäisyyden ottamiseen. Näkee sitten, mikä on tilanne. Terapeutti voi auttaa Kelan tuen saamisessa sitten.
Mulla samanlainen tausta enkä ole tekemisissä näiden ihmisten kanssa puhumattakaan että auttaisin.
Alue: Aihe vapaa
No en auttaisi, enkä auta. Kuolkoot pois keskenään. :D