Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Jos vanhempasi olivat tylyjä, piittaamattomia eikä auttaneet koskaan, auttaisitko sinä heitä?
30.07.2019 |
Kuvittele tilanne jossa vanhempasi olisivat olleet huonoja, väkivaltaisia ja piittaamattomia jo lapsuutesi ajan, ja sitten kotoa muuttaessasi olisivat hylänneet sinut liki täysin (eli vierailuita, soittelua, kiinnostusta sinun elämääsi). Ja kun sait lapsen, eivät onnitelleet, eivät tulleet ristiäisiin, eivät viitsineet tavata lastasi, eivät ikinä hoitaneet. Kaikin tavoin osoittivat että sinä olet ihan yhdentekevä.
JA SITTEN kun itse alkoivat vanheta, alkavat katkerana kitisemään että sinun pitäisi auttaa ja hoivata ja pitää yhteyttä ja olet kiittämätön kun et tarpeeksi auta.
Kokisitko velvollisuudeksesi auttaa? Auttaisitko?
Kysyn tätä siksi etät narsistin lapsena syyllistyn kovasti vanhempieni vaatimuksista ja koen voimakasta pakkoa ja velvollisuutta auttaa (halua auttamiseen ei ole, vaan ainoastaan painostava pakon tunne).
Kommentit (68)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten tuosta syyllisyydestä voi päästä eroon?
Oletko syyllistynyt johonkin?
Joo, siihen että vanhemmille tulee pian pahs mieli. Syyllistivät aina sillä lapsuudessa. ”Nyt olen sinuun pettynyt/nyt loukkaannuin/kyllä on paha mieli takiasi/miten voit olla noin ilkeä”
Vanhempia sen sijaan ei kiinnostanu onko mulla paha mieli, kun hakkasivat, piiskasivat, pitivät nälässä, lukitsivat kellariin, estivät vessakäynnit, alistivat ja nöyryyttivät. Vain lapsen piti huolehtia siitä että onko aikuisilla paha mieli.
Muista nuo jutut, niin kuin muistatkin. Et todellakaan ole heille mitään velkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ajattelet niin, että tämä syyllistäminen vanhempien puolelta on eräänlaisen kaltoinkohtelun jatkumista. Alistamista, ehkä pääset syyllisyydestä eroon. Sinä et ole syypää siihen miten sinua on kohdeltu menneisyydessä. Nyt aikuisena sinulla on oikeus ja ehkä velvollisuuskin estää kaltoinkohtelun jatkuminen.
Parasta mitä voit tehdä, on että menet terapiaan ja käsittelet nuo menneet kamaluudet ja olet paras mahdollinen vanhempi omille lapsillesi.
Vierailija kirjoitti:
Jos ajattelet niin, että tämä syyllistäminen vanhempien puolelta on eräänlaisen kaltoinkohtelun jatkumista. Alistamista, ehkä pääset syyllisyydestä eroon. Sinä et ole syypää siihen miten sinua on kohdeltu menneisyydessä. Nyt aikuisena sinulla on oikeus ja ehkä velvollisuuskin estää kaltoinkohtelun jatkuminen.
Parasta mitä voit tehdä, on että menet terapiaan ja käsittelet nuo menneet kamaluudet ja olet paras mahdollinen vanhempi omille lapsillesi.
Tässä teen parhani ja olen lämmin ja rakastava omille lapsilleni. Mutta terapa, miten siihen pääsee? Olen pyytänyt pari kertaa lähetettä työterveydestä psykologille mutta en saa kun olen ns terve ja työkykyinen. Mulla ei ole masennusta eikä mitään mt-diagnoosia ja pärjään työssä hyvin. Se että olen ”rikki” ei ole lääkärin mukaan mikään sairaus. Pitääkö terapia itse maksaa jos dignoosi puuttuu?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole kokenut fyysistä väkivaltaa, joten meillä ei ole ihan samat lähtökohdat, mutta muuten kyllä.
Tälläkin hetkellä olen auttamassa äitiäni. Ns. vapaasta tahdostani.Teetkö sen velvollsiuuden/syyllisyyden tunteesta vai rakkaudesta?
Mulla juuri ruo syyllisyys on jotenkin istutettu aivoihin, vaikka järjen tasolla tiedän että en ole mitääb velkaa paskasta lapsuudesta. Auttamisesta kieltäytyminen vaan on... no, vaikeaa ellei mahdotonta. Kun pian tulee vanhemmille ”paha mieli”.
Ap
En ainakaan rakkaudesta.
Olen ainoa lapsi, en halua kostaa. Onhan tää välillä rankkaa, kun pitää keskittyä, ettei räjähdä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ajattelet niin, että tämä syyllistäminen vanhempien puolelta on eräänlaisen kaltoinkohtelun jatkumista. Alistamista, ehkä pääset syyllisyydestä eroon. Sinä et ole syypää siihen miten sinua on kohdeltu menneisyydessä. Nyt aikuisena sinulla on oikeus ja ehkä velvollisuuskin estää kaltoinkohtelun jatkuminen.
Parasta mitä voit tehdä, on että menet terapiaan ja käsittelet nuo menneet kamaluudet ja olet paras mahdollinen vanhempi omille lapsillesi.Tässä teen parhani ja olen lämmin ja rakastava omille lapsilleni. Mutta terapa, miten siihen pääsee? Olen pyytänyt pari kertaa lähetettä työterveydestä psykologille mutta en saa kun olen ns terve ja työkykyinen. Mulla ei ole masennusta eikä mitään mt-diagnoosia ja pärjään työssä hyvin. Se että olen ”rikki” ei ole lääkärin mukaan mikään sairaus. Pitääkö terapia itse maksaa jos dignoosi puuttuu?
Terapian tosiaan joutuu usein itse maksamaan, jos selvittelee ns. lievempiä ongelmia, jotka ei ole johtaneet mihinkään diagnosoitavaan mielenterveysongelmaan tai uhkaa toimintakykyä. Voipi olla kyllä oikein hyvä sijoitus omaan parempaan elämään se terapian hinta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ajattelet niin, että tämä syyllistäminen vanhempien puolelta on eräänlaisen kaltoinkohtelun jatkumista. Alistamista, ehkä pääset syyllisyydestä eroon. Sinä et ole syypää siihen miten sinua on kohdeltu menneisyydessä. Nyt aikuisena sinulla on oikeus ja ehkä velvollisuuskin estää kaltoinkohtelun jatkuminen.
Parasta mitä voit tehdä, on että menet terapiaan ja käsittelet nuo menneet kamaluudet ja olet paras mahdollinen vanhempi omille lapsillesi.Tässä teen parhani ja olen lämmin ja rakastava omille lapsilleni. Mutta terapa, miten siihen pääsee? Olen pyytänyt pari kertaa lähetettä työterveydestä psykologille mutta en saa kun olen ns terve ja työkykyinen. Mulla ei ole masennusta eikä mitään mt-diagnoosia ja pärjään työssä hyvin. Se että olen ”rikki” ei ole lääkärin mukaan mikään sairaus. Pitääkö terapia itse maksaa jos dignoosi puuttuu?
Sivusta:
Onko paikkakunnallasi mitään henkisen hyvinvoinnin yksikköä, mielenterveystoimistoa tai vastaavaa, mihin voisi varata ajan psykologille ilman lähetettä? Voihan olla, että jos saisit muutaman kerran puhuttua menneisyydestäsi asiantuntijan kanssa, selviäisit ilman varsinaista terapiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ajattelet niin, että tämä syyllistäminen vanhempien puolelta on eräänlaisen kaltoinkohtelun jatkumista. Alistamista, ehkä pääset syyllisyydestä eroon. Sinä et ole syypää siihen miten sinua on kohdeltu menneisyydessä. Nyt aikuisena sinulla on oikeus ja ehkä velvollisuuskin estää kaltoinkohtelun jatkuminen.
Parasta mitä voit tehdä, on että menet terapiaan ja käsittelet nuo menneet kamaluudet ja olet paras mahdollinen vanhempi omille lapsillesi.Tässä teen parhani ja olen lämmin ja rakastava omille lapsilleni. Mutta terapa, miten siihen pääsee? Olen pyytänyt pari kertaa lähetettä työterveydestä psykologille mutta en saa kun olen ns terve ja työkykyinen. Mulla ei ole masennusta eikä mitään mt-diagnoosia ja pärjään työssä hyvin. Se että olen ”rikki” ei ole lääkärin mukaan mikään sairaus. Pitääkö terapia itse maksaa jos dignoosi puuttuu?
Riippuu vähän. Ehkä sä voisit kertos asioistasi vähän laakemmin siellä työterveydessä, tai yrittää julkisen kautta. Kerro, että koet lähes jatkuvaa lamaannuttavaa syyllisyyttä ja ahdistusta, etkä tiedä kauanko jaksat pysyä kasassa. Eikö tuo ole aika lailla totta?
Toisaalta jo muutama käynti voi auttaa, joten niiden maksamista itse voisit ehkä harkita.
Sitten itse olen kyllä sillä kannalla, että sinussa ei ole mitään vikaa, vaan vanhempasi ovat se ongelma, ja 99% ongelmista ratkeaisi jos pystyisit katkaisemaan välit täysin. Älä vastaa mitään, blokkaa, älä päästä sisään jos tulevat oven taakse. Sulla on siihen täysi oikeus eikä mitään velvollisuutta heitä kohtaan. Syyllisyys helpottaa ajan kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ajattelet niin, että tämä syyllistäminen vanhempien puolelta on eräänlaisen kaltoinkohtelun jatkumista. Alistamista, ehkä pääset syyllisyydestä eroon. Sinä et ole syypää siihen miten sinua on kohdeltu menneisyydessä. Nyt aikuisena sinulla on oikeus ja ehkä velvollisuuskin estää kaltoinkohtelun jatkuminen.
Parasta mitä voit tehdä, on että menet terapiaan ja käsittelet nuo menneet kamaluudet ja olet paras mahdollinen vanhempi omille lapsillesi.Tässä teen parhani ja olen lämmin ja rakastava omille lapsilleni. Mutta terapa, miten siihen pääsee? Olen pyytänyt pari kertaa lähetettä työterveydestä psykologille mutta en saa kun olen ns terve ja työkykyinen. Mulla ei ole masennusta eikä mitään mt-diagnoosia ja pärjään työssä hyvin. Se että olen ”rikki” ei ole lääkärin mukaan mikään sairaus. Pitääkö terapia itse maksaa jos dignoosi puuttuu?
Sivusta:
Onko paikkakunnallasi mitään henkisen hyvinvoinnin yksikköä, mielenterveystoimistoa tai vastaavaa, mihin voisi varata ajan psykologille ilman lähetettä? Voihan olla, että jos saisit muutaman kerran puhuttua menneisyydestäsi asiantuntijan kanssa, selviäisit ilman varsinaista terapiaa.
Joku kriisipalvelu on äkillisiin juttuihin mutta ehkä pääsisin neuvolapsykologille. Terapia itse maksaen on sinä 80-90e/h ja esim 100 krt olisi jo liki kymppitonnin. Huh!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lisäksi eikö pidä olla 6kk hoitosuhde julkisella ensin, jotta pääsee tuetun terapian piiriin? Eli pitää olla masennus, ahdistus, tms
Ei se terapia ole ilmaista, vaikka saisikin kela-korvausta. Suosittelen terapiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei se terapia ole ilmaista, vaikka saisikin kela-korvausta. Suosittelen terapiaa.
Miten vähävaraisilla sit on mahdollsuus terapiaan? Moni ”sossuloinen” käy vuosia terapiassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se terapia ole ilmaista, vaikka saisikin kela-korvausta. Suosittelen terapiaa.
Miten vähävaraisilla sit on mahdollsuus terapiaan? Moni ”sossuloinen” käy vuosia terapiassa.
Sulle en edes viitsi vastata, fiksuna ihmisenä otat selvää asiallisesti itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaa, auttaahan monet ihmiset ihan ventovieraitakin, jotka eivät ole taatusti panneet tikkua ristiin auttajansa hyväksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole kokenut fyysistä väkivaltaa, joten meillä ei ole ihan samat lähtökohdat, mutta muuten kyllä.
Tälläkin hetkellä olen auttamassa äitiäni. Ns. vapaasta tahdostani.Teetkö sen velvollsiuuden/syyllisyyden tunteesta vai rakkaudesta?
Mulla juuri ruo syyllisyys on jotenkin istutettu aivoihin, vaikka järjen tasolla tiedän että en ole mitääb velkaa paskasta lapsuudesta. Auttamisesta kieltäytyminen vaan on... no, vaikeaa ellei mahdotonta. Kun pian tulee vanhemmille ”paha mieli”.
Ap
Miten tiedät, että vanhempasi ovat narsisteja, jos samalla hämmästelet syyllisyyden tunnetta itsessäsi? Oletko tutkinut narsismia? Jos olet, niin olisit jo tunnistanut narsistin tavat ja osaisit suojella itseäsi, ainakin pysymällä poissa narsistin läheltä. Silloin saisit rauhaa tutkia ongelmaa enemmän ja vahvistuisit. Netissä on paljon tietoa narsismista. Oleellista on ymmärtää narsismi kokonaisuudessaan, silloin olet viisaampi narsistia ja monta askelta edempänä. Mitä odotat terapiasta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ajattelet niin, että tämä syyllistäminen vanhempien puolelta on eräänlaisen kaltoinkohtelun jatkumista. Alistamista, ehkä pääset syyllisyydestä eroon. Sinä et ole syypää siihen miten sinua on kohdeltu menneisyydessä. Nyt aikuisena sinulla on oikeus ja ehkä velvollisuuskin estää kaltoinkohtelun jatkuminen.
Parasta mitä voit tehdä, on että menet terapiaan ja käsittelet nuo menneet kamaluudet ja olet paras mahdollinen vanhempi omille lapsillesi.Tässä teen parhani ja olen lämmin ja rakastava omille lapsilleni. Mutta terapa, miten siihen pääsee? Olen pyytänyt pari kertaa lähetettä työterveydestä psykologille mutta en saa kun olen ns terve ja työkykyinen. Mulla ei ole masennusta eikä mitään mt-diagnoosia ja pärjään työssä hyvin. Se että olen ”rikki” ei ole lääkärin mukaan mikään sairaus. Pitääkö terapia itse maksaa jos dignoosi puuttuu?
Sivusta:
Onko paikkakunnallasi mitään henkisen hyvinvoinnin yksikköä, mielenterveystoimistoa tai vastaavaa, mihin voisi varata ajan psykologille ilman lähetettä? Voihan olla, että jos saisit muutaman kerran puhuttua menneisyydestäsi asiantuntijan kanssa, selviäisit ilman varsinaista terapiaa.
Joku kriisipalvelu on äkillisiin juttuihin mutta ehkä pääsisin neuvolapsykologille. Terapia itse maksaen on sinä 80-90e/h ja esim 100 krt olisi jo liki kymppitonnin. Huh!
Tuskin nyt sentään sataa kertaa tarvitaan. Kymmenenkin voi jo olla yläkanttiin arvioitu. Kallista tietysti sekin, mutta omasta hyvinvoinnista kannattaa kyllä vähän maksaakin.
En meinaa auttaa. Hämmentäkööt soppansa siskoni kanssa loppuun saakka. Enkä pode edes huonoa omatuntoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Auttaisin. Kärräisin laitokseen.
Olisipa noin helppoa. Vielä on pitkä matka siihen kuntoon että laitokseen pääsisi mutta yksinkään eivät pärjää. Hokevat että on lasten velvollisuus auttaa.
Ap
Vitut ole. Jos ovat olleet mulkkuja niin nythän sitten tietävät olleensa. Niin metsä vastaa kun sinne huudetaan.
Sisarukseni kultalapsi saa luvan auttaa. Hän liikahtaa vain rahasta, mutta ei siedä vanhuksia.
Alue: Aihe vapaa
En auttaisi. Keskittyisin mieluummin tarjoamaan omille lapsilleni hyvän lapsuuden.