Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Jos vanhempasi olivat tylyjä, piittaamattomia eikä auttaneet koskaan, auttaisitko sinä heitä?
30.07.2019 |
Kuvittele tilanne jossa vanhempasi olisivat olleet huonoja, väkivaltaisia ja piittaamattomia jo lapsuutesi ajan, ja sitten kotoa muuttaessasi olisivat hylänneet sinut liki täysin (eli vierailuita, soittelua, kiinnostusta sinun elämääsi). Ja kun sait lapsen, eivät onnitelleet, eivät tulleet ristiäisiin, eivät viitsineet tavata lastasi, eivät ikinä hoitaneet. Kaikin tavoin osoittivat että sinä olet ihan yhdentekevä.
JA SITTEN kun itse alkoivat vanheta, alkavat katkerana kitisemään että sinun pitäisi auttaa ja hoivata ja pitää yhteyttä ja olet kiittämätön kun et tarpeeksi auta.
Kokisitko velvollisuudeksesi auttaa? Auttaisitko?
Kysyn tätä siksi etät narsistin lapsena syyllistyn kovasti vanhempieni vaatimuksista ja koen voimakasta pakkoa ja velvollisuutta auttaa (halua auttamiseen ei ole, vaan ainoastaan painostava pakon tunne).
Kommentit (68)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole kokenut fyysistä väkivaltaa, joten meillä ei ole ihan samat lähtökohdat, mutta muuten kyllä.
Tälläkin hetkellä olen auttamassa äitiäni. Ns. vapaasta tahdostani.
Vierailija kirjoitti:
En ole kokenut fyysistä väkivaltaa, joten meillä ei ole ihan samat lähtökohdat, mutta muuten kyllä.
Tälläkin hetkellä olen auttamassa äitiäni. Ns. vapaasta tahdostani.
Teetkö sen velvollsiuuden/syyllisyyden tunteesta vai rakkaudesta?
Mulla juuri ruo syyllisyys on jotenkin istutettu aivoihin, vaikka järjen tasolla tiedän että en ole mitääb velkaa paskasta lapsuudesta. Auttamisesta kieltäytyminen vaan on... no, vaikeaa ellei mahdotonta. Kun pian tulee vanhemmille ”paha mieli”.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Auttaisin. Kärräisin laitokseen.
Olisipa noin helppoa. Vielä on pitkä matka siihen kuntoon että laitokseen pääsisi mutta yksinkään eivät pärjää. Hokevat että on lasten velvollisuus auttaa.
Ap
Pysyisin erossa tuo kaltaisista vanhemmista. Väkivaltaisuus on aina tuomittavaa.
Silti ajattelen kuitenkin että jos vanhemmat eivät olekaan välittäneet, miksi tekisin itse samoin? Syyllistyn silloin juuri sellaiseen pahaan josta itse olen kärsinyt. Voisin huolehtia heistä ihan näyttääkseni että en ole samanlainen kuin he.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä autan. Äitini oli ja on mikä on, koska ei muuta voi. Sääliksi lähinnä käy, ei mitenkään ole katkeruutta vaikka lapsuuteni oli kaikin tavoin kamala ja lapselle sopimaton. Kun on lusikalla annettu, ei voi kauhalla vaatia. Ja hän kuitenkin on minun äitini, ja teki parhaansa vaikka se paras olikin ihan hemmetin huono johtuen päihdeongelmista ja synnynnäisistä ongelmista (henkinen jälkeenjääneisyys liian pitkään hoitamattomana olleen synnynnäisen kilpirauhasen vajaatoiminnan takia).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko oikein auttaa pelkästä vastenmielisestä pakosta?
Vierailija kirjoitti:
Pysyisin erossa tuo kaltaisista vanhemmista. Väkivaltaisuus on aina tuomittavaa.
Silti ajattelen kuitenkin että jos vanhemmat eivät olekaan välittäneet, miksi tekisin itse samoin? Syyllistyn silloin juuri sellaiseen pahaan josta itse olen kärsinyt. Voisin huolehtia heistä ihan näyttääkseni että en ole samanlainen kuin he.
Voisithan sinä huolehtia viattomista, tehdä vapaaehtoistyötä ym.? Ja anteeksi antaminen ei ole sama asia kuin kaiken unohtaminen. Anteeksi antaminen on itseä varten ja tarkoittaa, että on sovussa menneisyyden kanssa. Se ei edellytä että olisi missään tekemisissä itseä pahasti loukanneiden ihmisten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, miksi olet missään yhteydessä vanhempiisi? Älä vastaa viesteihin tms. Yhteydenottoihin. Blokkaa numerot. Ota ainakin kunnin tauko kunnes olet saanut päätäsi irti tuosta dynamiikasta. Sä tunnet syyllisyyttä koska vanhempasi ovat asentaneet suhun lapsuudessasi nappuloita, joita nyt painelevat. Sun pitää saada ne nappulat poistettua.
Ei tarvitse erikseen kuvitella - en ole auttanut enkä auta tulevaisuudessakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on hyvä kysymys. Ei tarvitse kuvitella paskaa lapsuutta. Haluaisin vastata, että en auttaisi, mutta en tiedä olisiko se lopulta niin helppoa. En tosin auttaisi syyllisyydestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko oikein auttaa pelkästä vastenmielisestä pakosta?
Se mikä on oikein, on oikein riippumatta oikein tekijän tunteista sitä tehdessä. Samoin se mikä on väärin on aina väärin riippumatta tekohetken tunteista. Jos olet hukkumassa ja tarvitset apua, ei sillä ole kauheasti merkitystä onko pelastusrenkaan heittäjällä ja avun antajalla kyseessä vastenmielinen pakko vai aito syvä halu auttaa lähimmäistä.
Miten tuosta syyllisyydestä voi päästä eroon?
Vierailija kirjoitti:
Miten tuosta syyllisyydestä voi päästä eroon?
Oletko syyllistynyt johonkin?
Vierailija kirjoitti:
Miten tuosta syyllisyydestä voi päästä eroon?
Terapia, mindfulness, self-help, vertaistuki
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten tuosta syyllisyydestä voi päästä eroon?
Oletko syyllistynyt johonkin?
Joo, siihen että vanhemmille tulee pian pahs mieli. Syyllistivät aina sillä lapsuudessa. ”Nyt olen sinuun pettynyt/nyt loukkaannuin/kyllä on paha mieli takiasi/miten voit olla noin ilkeä”
Vanhempia sen sijaan ei kiinnostanu onko mulla paha mieli, kun hakkasivat, piiskasivat, pitivät nälässä, lukitsivat kellariin, estivät vessakäynnit, alistivat ja nöyryyttivät. Vain lapsen piti huolehtia siitä että onko aikuisilla paha mieli.
Alue: Aihe vapaa
En. Terapiaa sinulle että pääset irti syyllisyydestä (ja hyvä terapeutti, sellainen joka tukee myrkyllisten ihmisten poistamista elämästä).