Yhteishuoltajuudesta yksinhuoltajuuteen. Ongelmia kerrassaan.Onko muilla kokemuksia?
Olemme mieheni kanssa päätyneet eroon keväällä. Yhteisesti olimme suunnitelleet säilyttävämme yhteishuoltajuuden ja jakavamme lapsen arjessa mukana olon tasan. Lapsi on alle 2 -vuotias.
Nyt tilanne on kokenut radikaalin muutoksen. Mieheni päätti haluavansa pitää lapsen kokonaan. On vienyt yhteishuoltajuudessa olevan pienokaisemme toiselle paikkakunnalle minulta lupaa kysymättä. Meni äitinsä luo viettämään kesälomaa jo kuukausi sitten, lapsi mukanaan. Kerroin ikävöiväni pientä kovasti ja olen kysellyt milloin aikovat palata. Yllätykseksini oli laittanut käräjäoikeuteen hakemuksen huoltajuuden muuttamisesta. Arvatkaa oliko järkytys! Motiivina on mitä ilmeisimmin mustasukkaisuus. Olen todella häkeltynyt ja ihmeissäni tapahtuneesta, huomenna olen menossa asianajajan juttusille ja soitan lastenvalvojalle. Nyt illalla ei ole ketään keneltä kysyä, muita kuin te, arvoisat palstalaiset. Luin joltakin lakipalstalta, että tuomioistuin voi antaa väliaikaisen huoltopäätöksen (tms.) siihen saakka kunnes asia ratkaistaan. Mieheni siis on ilmoittanut pitävänsä lapsen siihen saakka kunnes jokin päätös jostakin tulee. Voiko siis olla mahdollista ettei minulla, lapsen äidillä, ole mahdollisuutta saada lastani kotiin ja onko oikeasti niin, ettei lapsellani ole oikeutta olla äitinsä hoidossa?
Jos jotakin olen ymmärtänyt, niin yhteishuoltajuutta ei edes kovin helpolla lähdetä muuttamaan yksinhuoltajuudeksi? Vain todella painavin perustein. Minun kohdallani syitä ottaa lapseni huoltajuutta pois ei takuulla ole. Koko elämä on niin sanotusti hyvissä uomissa. Olen arvostetussa ammatissa, elän kunnollisesti, ainoa asia joka miestäni ei ilmeisesti miellytä on se, etten pystynyt jatkamaan parisuhdetta hänen kanssaan. Pitkällisen pohdinnan tuloksena päädyin eroon, josta mieheni minua nyt haluaa näemmä rangaista. Ajattelematta kuitenkaan pienen tyttäremme parasta. Tuska sisälläni on raastava. Ikävä kalvaa, ja nyt myös huoli tulevasta...
Jos teillä jollakin on kokemusta tai tietoa, niin jakakaa ne kanssani. Tulen tuskin yöllä nukkumaan,
Sain taas tekstiviestin jonka sisältö oli, että en tule lasta häneltä saamaan ja voin tavata tytärtäni vain valvotuissa olosuhteissa (eli hänen seurassaan).
Kommentit (192)
sillä enhän tiedä niitä tarkasti. Sopimuksen sisältö oli;
"Minä isä, luovutan lapsen äidilleen lauantaina siellä ja siellä. Minä isä, otan lapsen vastaan siellä ja siellä, sunnuntaina.
Minä äiti, otan lapsen vastaan siellä ja siellä, lauantaina. Minä äiti, palautan lapsen sinne ja sinne sunnuntaina.
plus molempien allkirjoitukset
plus kahden todistajan allekirjoitukset"
Luovutus ja vastaanottopaikaksi oli kirjattu minun kotini.
Ja kyllä, niin on käynyt, lv ei ole tavannut minua. Puhuimme puhelimessa silloin kerran kolmisen viikkoa sitten.
Edelliselle: miten niin ei vasta kokemustasi sitä, kuinka viranomaiset toimivat? MInulla ei ole aiempaa kokemusta, eikä toivottavasti tule tämän painajaisen jälkeen koskaan enää tulemaan.
ap
Itse olen käynyt oikeustaistelua kohta kaksi vuotta. Raskasta aikaa. En viitsi täällä avautua, mutta jos haluat vertaistukea niin, mulle voi kirjoitella tuuleenhuutaja@gmail.com
he saavat siitä lyömäaseen sinua vastaan. Suomessa ainakin ei hyväksytä rikosta rikosta vastaan.
Voi olla että ex-anoppi ja ex-mies haluavatkin että sinä kaappaisit lapsesi takaisin ja saavat siitä oivan lyömäaseen - mitä lie ovatkin puhuneet lastenvalvojalle niin todistaisit olevasi juuri sellainen kuin he ovat sanoneet.
Voiko tehdä ilmoituksen kiristyksestä? Eli et ole suosiolla kirjoittanut nimeäsi alle.
ONhan asianajajasi varmasti asiantuntija näissä asioissa?
Toivon mukaan teet huomenna oikean ratkaisun! Sossun porukka Suomessa on uskomatonta. Minunkin lähipiirissä on yksi anoppi, joka manipuloi ja vaikuttaa sossun väkeen (lastenvalvoja, perhetyöntekijä ja jopa sosiaalijohtaja) kääntämällä ne äitiä vastaan joka asiassa. Muista ap, että lääninhallituksessa on myös lastenvalvonnan valvoja, joka mielellään kuuntelee tapauksesi ja saattaa osaltaan vaikuttaa tilanteeseen myönteisesti. Hänen alaisiaan on siin viimekädessä paikalliset sossut.
ellei sitten ole ihan oikeasti tehnyt jotakin joka aiheuttaisi vaaraa tai uhkan lapselle.
Sen takia lähestymiskieltoasiaa ei tarvitse poistaa.
Sielläkin on toiminnot ajettu alas eikä todellakaan mitään kuuntelevaa olkapäätä sieltä löydy. Jos tekee valituksen niin lääninhallitos tutkii ainoastaan, onko sossu tehnyt jotain laitonta. Yleensä ei koskaan ole, joten se siitä.
seuraamaan, kun eron jälkeen (perheen äiti halusi erota) mies vei kaksoistytöt äidilleen. Alkoi oikeustaistelu tytöistä ja anoppi sai häslättyä ja vakuutettua lastenvalvojan ja tuomarit niin, että oikeus määräsi tytöt vastoin äidin tahtoa isälleen. Äiti sai tavat tyttöjään joka toinen viikonloppu, nyt tosin kun tytöt ovat kasvaneet teini-ikää lähemmäksi he itse haluavat viettää aikaa enemmän äitinsä kanssa ja anoppi ei saa enää niin vahvaa otetta heistä.
Vaikka perheen isä oli äitiä kohtaan väkivaltainen ei sekään estänyt tätä päätöstä, että isästä tuli lasten yksinhuoltaja.
Toinen juttu, siinä nuorena äidiksi tullut ystäväni tytär menetti pienen poikansa isälle. Kuvio meni niin, äiti halusi eron, isä vei samantien kostoksi pojan heti äidilleen. Äiti yritti tavata poikaansa siinä onnistumatta. Oikeus katsoi tilanteen, niin koska isän äiti (isoäiti) oli hoitanut lasta hyvin ja oli päässyt syntymään kiintymyssuhde, tuli isästä yksinhuoltaja. Nyt tosin kun poika on kasvanut saa äitikin jo enemmän tavata.
Kuka korvaa pienelle lapselle menetetyn tärkeän siteen omaan äitiinsä, mistä nykyisin niin paljon puhutaan??
Keskusteluohjelmissa (esim. punainen lanka) aikuiset ihmiset surevat, jos äiti on hyljännyt heidät lapsensa tai antaneet adoptioon. Miten sellaiset äidit jotka nimenomaan haluavat itse pitää lapsensa, eivät saa heitä pitää ja mummo katsotaan paremmaksi.
Ap, yritä vedota varhaiseen äiti lapsi suhteeseen, ota tarvittaessa yhteyttä Mannerheimin lastensuojeluliittoon tai lapsiasiavaltuutettuun. Älä luovuta.
Voimia, tule kertomaan miten asia etenee..
likaisilla keinoilla etenemään. Väittää mustaa valkoiseksi. Ei tietenkään yllätys, mutta kurjaa. Ajattelin itse jatkaa valitsemallani polulla ja olla rehellinen jatkossakin. Luotan, että sillä pärjään. Ja säilytän puhtaan omatuntoni. Mies tulee kyllä repimään minua riekaleiksi minkä ehtii. Siis yrittämään sitä.
Tuntuu niin hullulta olla tässä tilanteessa. Miehen toimintaa selittää ja värittää varmasti erokatkeruuden lisäksi huoli lapsen "menettämisestä" minulle. Hän kun ei tunnu millään uskovan, että en minä lasta häneltä ole viemässä ja estämässä heidän tapaamisiaan. En tietenkään, haluan lapselle vain hyvää.
ap, jolla ei oikein muuta uutta kerrottavaa nyt ollut
KIITOS kaikille, jotka ovat hengessä mukana!!!
Ja jos lapsi on isänsä kanssa, ei äiti saa olla lähelläkään.
Tietenkin isä pelkää menettävänsä lapsensa, kun hänhän ei kai edes tiedä, missä lapsi on? Ehkä hänellä on muutakin syytä pelätä sitä, mehän emme tiedä, mikä oli tilanne ennen kuin isä jätti lapsen palauttamatta tapaamiselta. Aika usein palauttamatta jättämisen taustalla on aito huoli lapsen voinnista toisen vanhemman luona.
Mitä se kertoo isälle AP:stä, että hän on valmis niinkin koviin keinoihin kuin allekirjoittamaan paperin, jota ei aio noudattaa, ja viemään lapsen toiselle paikkakunnalle isän ulottumattomiin?
En nyt väitä ettei AP ajattelisi lapsensa parasta ainakaan sellaisena kuin hän sen näkee. Todennäköisesti vauvalla on kaikki hyvin äitinsä luona.
unohdetaan koko koko lähestymiskieltoasia. Ei niitä ihan tyhjästä saa. En edes itse suunnittele enää sellaisia, koska ei ole painavia perusteita...
ap, jolla edessä toinen stressitön päivä. Tuskin tulee tänäännkään mitään tapahtumaan.
kenenkään kannalta, mutta pääasia, että tapasivat toisensa. Tarjosin miehelle mahdollisuutta tulla tapaamaan meitä luoksemme viikonloppuna. Hän ei halua.
Mitä lapsen palauttamatta jättämiseen miehen taholta viimeksi sisältyi, oli kyse puhtaasta ilkeydestä ja kostonhalusta minua kohtaan. Luepas niitä alun viestejä, lapsihan oli käytännössä hänen äitinsä huollettavana, samalla kun minä vietin kesälomaa tahtomattani ilman lasta...
On luonnollista, että tilanteemme herättää epäilyjä joissakin. Ettehän te saa kuin minun näkemykseni asioista. Voin kertoa, että miehen näkemys poikkeaa takuulla omastani. Tietysti, näkeehän hän asian eri tavalla.
Kritiikki on aina tervetullutta. Mutta onko mielestäsi oikeasti "kovien keinojen käyttämistä" se, että allekirjoittaa paperin saadakseen lapsensa takaisin? Ehkä oli, ehkä ei. Miettiä sopii, mitä kaikkea äiti on valmis tekemään lapsensa eteen.
Mies tietää, missä olemme. Enkä enää pelkää takaisinkaappausta.
ap
Se ei voi olla lapsen etu. Jos sen tekisin, se tarkoittaisi, että kahden kuukauden aikana tyttöni olisi saanut olla äitinsä kanssa vain viikon. Isä veisi tyttäremme mukanaan taas äitinsä asuinpaikkakunnalle, kävisi itse töissä, ja hänen äitinsä hoitaisi lastani. Minulla on ollut toukokuun lopusta lähtien kesälomaa, joka jatkuu vielä tämän kuun lopulle. Minulla olisi mahdollista hoitaa vauvaani itse kotona, toisin kuin miehelläni. Jolla ei siis ole sitä omaa kotiakaan.
En ole saanut mistään faktatietoa, mutta tuntuisi todella järjettömältä mikäli täytäntöönpanoa lähdettäisiin tekemään muutaman päivän tähden. Oikeudenkäynti olisi 27.8. Aika tuntuu matelevan.
ap
Pahaa tekee. Eihän tuossa ole mitään järkeä että lapsi taas menisi mummonsa hoidettavaksi jos oma äiti pystyy häntä hoitamaan.
Sinulla täytyy olla todistajat kuulemassa kun puhut miehesi kanssa. Nauhoita keskustelu, puhelimen kaiutin päälle ja nauhoitus käyntiin.
Tuo puhelussa selvästi esiin että lapsi on ollut vasten sinun tahtoasi isänsä luona ja syynä tulossa oleva ero. Pysy rauhallisena ja puhu vain faktaa.
Myöhemmin sillä nauhoitteella voi olla arvoa kun oikeudessa olette.
Ei sinun tarvitse valehdella, riittää, että korostat itsellesi edullisia ja miehelle kielteisiä seikkoja. Juttu meni jo rumaksi, nyt on vain taisteltava.
järkeä olisikaan. Nyt vain toivomaan, ettei ratkaisuni ole tuhoon tuomittu.
ap
Ap, tule keskustelupalstalle www.eroperhe.net. Sieltä löydät tukea ja vinkkejä, vastaavia kokemuksia. Kertomasi kuulostaa hyvin samanlaiselta käytökseltä kuin oman ex-mieheni osalta, meillä asia on myös oikeudessa nyt ja lapsi on vielä alle 2-vuotias.
Löysin tämän ketjun sattumalta googlen kautta oikeudenkäynti asioita etsiessä enkä tällä palstalla muuten juuri kirjoittele.
...niin en usko, että sille voisi saada täytäntöönpanoa. On sen verran epätavallinen paperi, että kyllä vouti joka tapauksessa pähkäilee sitä jonkun aikaa ja todennäköisesti ei sen perusteella nouda. Varsinkin jos sinulla todella on oma huoltajuushakemus oikeudessa eikä kyse ole pelkästään vastauksesta, jonka olet antanut isän hakemukseen. Uskon tosin, että se, mitä luulet omaksi hakemukseksi, on juurikin tuo vastaus, koska niin se prosessi menee.
Varmaan isälläkin on leegio inhimillisiä syitä, joiden takia hän haluaa pitää suloista vauvaa luonaan. Ei oikeus päätä asioita sen perusteella, kumpi haluaa tai rakastaa vauvaa enemmän. Lain ohella tarkastellaan ainoastaan lapsen etua. Pienen lapsen etu on yleensä jäädä äidilleen.
Minusta ap:n jutut alkavat kyllä olla aika sekavia eivätkä ne vastaa minun kokemustani siitä, miten viranomaiset toimivat lapsia koskevissa, avioeron jälkeisissä kiistoissa. Ehkä ap on ymmärtänyt asioita väärin tai käyttää oikeudellisia termejä huolimattomasti?
Ap ei ole kertonut, mitä hän tarkkaan ottaen allekirjoitti. Lastenvalvoja ei takuuvarmasti vahvista paperia, jonka ainoa sisältö on lapsen "palauttaminen" toiselle vanhemmalle tiettynä päivänä. Eihän se ole mikään sopimus lapsen asumisesta, huoltajuudesta tai tapaamisista. En usko, että sellainen sopimus olisi ylipäätään täytäntöönpanokelpoinen. Ei byrokratian koneisto lähde liikkeelle yhtä päivää koskevan sopimuksen takia, se olisi meidän kaikkien verovarojen tuhlausta.
Mikäli lastenvalvoja todella on jotakin vahvistanut niin ap on allekirjoittanut paperin, jossa on sovittu jotakin muutakin kuin tuo yksi palauttaminen. Mitä palauttaminen sitä paitsi on? Jos lapsi "palautetaan" jonnekin niin eikö se sisällä ajatuksen, että palautuspaikka on se, jossa lapsen pysyvä koti on? Onko ap vahingossa allekirjoittanutkin paperin, jonka mukaan lapsen asuinpaikka on isän luona?