Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kertokaa elämästä "helpon" kumppanin kanssa????
29.07.2019 |
Toivoisin elävästä elämästä esimerkkejä, millaista elämä on ns. helpon kumppanin kanssa?
Siis, joka on aikuinen myös henkisesti, tekee oman osuutensa kotona sekä suhteessa?
Ei petä, toimi selän takana eikä tee muutakaan tyhmää - voit luottaa kaikessa häneen!
Kiitos :)
Kommentit (46)
Vierailija kirjoitti:
Meillä on helppo suhde. Vaikeinta on kuunnella, kun muilla on suhteissaan vaikeaa, tekis mieli ravistella niitä että muitakin vaihtoehtoja on, kuin ikuiset tuliset riidat ja jatkuva paha mieli.
Annetaan toistemme olla ja mennä. Muistetaan toisillemme annetut lupaukset. Autetaan toista ja käytetään hyväksi vahvuuksiamme ja ymmärretään toisen heikkouksia. Halitaan ja pusitaan päivittäin.
Käytännössä: jos on sovittu jotain yhteistä, niin siitä pidetään kiinni. Jos ei ole sovittu, on vapaa suunnittelemaan itse oman ajankäyttönsä, sitten vain ilmoitetaan toiselle mitä on suunnitellut. Kummallakin kuitenkin prioriteettina viettää aikaa toisen kanssa, koska viihdytään yhdessä, rauhassa kotona tai sitten jossain muualla jotain muuta touhuten.
Kotitöitä tehdään yhdessä tai erikseen. Voin laittaa ruokaa kun pääsen aiemmin töistä, tai sitten voin mennä päikkäreille jos väsyttää ja mies laittaa töistä tultuaan. Pääsen sitten heräiltyäni valmiiseen pöytään. Voin laittaa pyykkikoneen illalla pyörimään ja mies ripustaa sen jälkeen, kun olen jo mennyt nukkumaan. Eikä ole väliä onko koneessa vain mun vaatteita, jotka oli pakko pestä vielä sinä päivänä, vai molempien kuteita. Tai sitten pyöritän ja ripustan koneellisen sillä välin, kun mies tekee pitkää päivää töissä tai on kaljalla kavereidensa kanssa.
Viestitellään pitkin päivää, tai vähintään pistetaan söpöilyhymiöitä jos ei ole mitään asiaa.
Mies istuu pihatuolissa pitämässä mulle seuraa ja selaa kännykkää samalla, kun mä möyrin kukkamaassa. Auttaa, kun pyydän. Mä askartelen vieressä samalla, kun se katsoo urheilua telkkarista.
Ei tarvitse riidellä, ei nähdä vaivaa, ei olla pahoilla mielin, kun ollaan tässä omasta tahdosta. Ollaan vain, koska halutaan olla ja tykätään olla toistemme kanssa. Mekin tavattiin vasta kolmekymppisinä, niin oltiin jo ehditty harjoitella miten suhteessa ei kannata käyttäytyä.
Ehkä tää toimii, koska meillä ei ole lapsia.
Ehkä vähän ylimielistä sanoa, että muitakin vaihtoehtoja on. Joku voi olla syvästi rakastunut ja sitoutunut, vaikka kumppani olisi/itse olisi/suhde olisi vaikea. Ei kai ihminen voi valita keneen rakastuu, suhteen jatkumisesta tietysti voi itse aina päättää. Mutta vaihtoehtona "vaikealle suhteelle" voi olla sopivan kumppanin etsiskely vuosikausia, eikä ole mitään takeita , että se löytyy.
Kuulostaa myös, että olette luonteeltanne molemmat miehesi kanssa ns.sovinnollisia ihmisiä. Epäsovinnolliset ihmiset löytävät usein parhaan kumppanin toisista epäsovinnollisista, mutta yhteentörmäyksiä on yleensä enemmän. Kaikki ihmiset ei kuitenkaan kärsi niistä yhtä paljon, vaan joillakin ne kuuluu pakettiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän sellasta ookkaan!
Jos sinä olet vaikea ihminen, niin ei silloin olekaan. Älä tee yleistyksiä, kun et todellakaan tiedä mitä muissa parisuhteissa tapahtuu.
Onneksi en tiedä. Ja en ole ollenkaan "vaikea" ihminen.
Miten niin onneksi? Jos sinä et halua ns. helppoa suhdetta, niin onko se sinulta pois, jos jollain sellainen on?
Mikä ihmeen inisiä siellä vastailee? Kääntää kaikki asiat omituisiks?
Mulla on semmoinen semi-helppo kumppani.
Helppoja piirteitä: Hän kertoo aktiivisesti tunteistaan, ajatuksistaan ja suunnitelmistaan. Sanoo monta kertaa päivässä rakastavansa. Pussailee ja halii paljon. Ei vonkaa seksiä, mutta saan sitä yleensä halutessani. On tosi hyvä laittamaan ruokaa, hoitaa 70 % meidän kokkauksista. Tiskaa myös astiat usein ruokailun jälkeen. Osaa korjata asuntoa ja pitää polkupyörämme erinomaisessa kunnossa.
Vaikeita piirteitä: Hänellä on ADHD, mistä johtuen moni asia on hankalaa. Unohtelee asioita. Töissä menee usein pitkään, koska pitäisi saada jokin asia valmiiksi, muttei ole ADHD:n takia pystynyt keskittymään kunnolla. Varsinkin aamuisin ei pysty toimimaan rivakasti, vaan heräilee ja suorittaa aamutoimet hitaasti. Ei siivoa paljon eikä huomaa, jos jokin paikka on likainen.
Eli välillä minua suututtaa, jos noita vaikeita piirteitä tulee monta samaan hetkeen. Silloin pitää hengittää ja muistaa, ettei mies voi ADHD:lleen mitään, ja että joinain päivinä lääkitys ei toimi optimaalisesti. Sitten keskustellaan niin kuin aikuiset ja pyydetään toisiltamme anteeksi, jos tuli sanottua pahasti.
Ja hyvinä päivinä sitten on niin euforinen olo, kun minulla on just se maailman ihanin mies.
Selkeintä on varmaan tunne että ollaan samalla puolella. Ihan sama mitä on vastassa. Vastuntuntoa arvostan myös
Me olaan yhdessä lähes 24/7 kun molemmat tekee töitä kotitoimistolla. On ihanaa tehdä lounasta yhdessä tai jättää työt hetkeksi ja rakastella keskellä päivää:) Toisaalta voimme reissata omia reissujamme jos maltetaan olla erossa
Suhde on testattu 3 raksalla, viimeisin loppusuoralla. Silti jaksetaan vielä nauraa ja nauttia pienistä hetkistä.
Kyllä meillä riidellään mutta asiasta, ei koskaan mitään henkilökohtaista. Miehellä on lyhyt pinna (yl raksalla) mutta annan hänen riehua hetken ja pyydän sitten kahville. Sen jälkeen ongelmakohta tehdään yhdessä
Minulla on helppo kumppani. Hänen exänsä (bipo yms) teki hänestä oikean kynnysmaton, erosivat kun ex löysi uuden. Onhan tämä ihan mukavaa kun mies tekee osansa kotitöistä ja suostuu niihin älyttöminkiin ideoihin mitä keksin, mutta kaipaan joskus vastaan sanomista jos mies ei pidä jostain. Onneksi on kasvamassa tuosta ulos, on jo paljon parempi kuin tavatessamme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
treffit kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on helppo suhde. Vaikeinta on kuunnella, kun muilla on suhteissaan vaikeaa, tekis mieli ravistella niitä että muitakin vaihtoehtoja on, kuin ikuiset tuliset riidat ja jatkuva paha mieli.
Annetaan toistemme olla ja mennä. Muistetaan toisillemme annetut lupaukset. Autetaan toista ja käytetään hyväksi vahvuuksiamme ja ymmärretään toisen heikkouksia. Halitaan ja pusitaan päivittäin.
Käytännössä: jos on sovittu jotain yhteistä, niin siitä pidetään kiinni. Jos ei ole sovittu, on vapaa suunnittelemaan itse oman ajankäyttönsä, sitten vain ilmoitetaan toiselle mitä on suunnitellut. Kummallakin kuitenkin prioriteettina viettää aikaa toisen kanssa, koska viihdytään yhdessä, rauhassa kotona tai sitten jossain muualla jotain muuta touhuten.
Kotitöitä tehdään yhdessä tai erikseen. Voin laittaa ruokaa kun pääsen aiemmin töistä, tai sitten voin mennä päikkäreille jos väsyttää ja mies laittaa töistä tultuaan. Pääsen sitten heräiltyäni valmiiseen pöytään. Voin laittaa pyykkikoneen illalla pyörimään ja mies ripustaa sen jälkeen, kun olen jo mennyt nukkumaan. Eikä ole väliä onko koneessa vain mun vaatteita, jotka oli pakko pestä vielä sinä päivänä, vai molempien kuteita. Tai sitten pyöritän ja ripustan koneellisen sillä välin, kun mies tekee pitkää päivää töissä tai on kaljalla kavereidensa kanssa.
Viestitellään pitkin päivää, tai vähintään pistetaan söpöilyhymiöitä jos ei ole mitään asiaa.
Mies istuu pihatuolissa pitämässä mulle seuraa ja selaa kännykkää samalla, kun mä möyrin kukkamaassa. Auttaa, kun pyydän. Mä askartelen vieressä samalla, kun se katsoo urheilua telkkarista.
Ei tarvitse riidellä, ei nähdä vaivaa, ei olla pahoilla mielin, kun ollaan tässä omasta tahdosta. Ollaan vain, koska halutaan olla ja tykätään olla toistemme kanssa. Mekin tavattiin vasta kolmekymppisinä, niin oltiin jo ehditty harjoitella miten suhteessa ei kannata käyttäytyä.
Ehkä tää toimii, koska meillä ei ole lapsia.
Taa on mun mielesta tosi sopoa. Meilla menee samoin, eli mies saattaa tulla ihan vaan seuraksi jos vaikka lammitan saunaa tai mina kellin hanen sylissaan luurit korvilla aanikirjaa kuunnellen, kun han katsoo jalkapalloa. Kukkamaassa moyritaan molemmat. :)
Mutta siis, se halu olla toisen lahella, olla lasna toiselle, on aika ihanaa. <3
Ma muuten herasin viime yona siihen etta mies kokeili mun otsaa ja mittasi mun pulssia. Mainitsin illalla etta on vahan semmoinen olo etta olen tulossa kipeaksi, niin se kai oli sitten siita huolehtinut ja tarkkaili vointia yolla. <3
Imelää.
Mitä sitten, vaikka onkin imelää? Jos on hyvä olla toisen kanssa, niin elämässä saa ja pitääkin olla vähän imelyyttä:)
Jos tuollainen läsnäolo on imelää niin mekin ollaan sellaisia😂 Samanlaisia juttuja kuin tuossa paksunnetussa kohdassa.
Tänään maalasin autotallin varaston seiniä niin mies toi mulle bluetooth kuulokkeet ja käynnisti äänikirjani että voin kuunnella maalatessani. Itse heräsin jo viideltä ja kävin merkkaamassa miehelle maalausrajat tallin puolelle valmiiksi ettei hänen aikaansa kulu valmisteluihin. Pieniä juttuja puolin ja toisin
Vierailija kirjoitti:
Minulla on helppo kumppani. Tämä näkyy arjessa siten että hommat tulevat hoidetuksi, ei tarvitse itse kantaa koko muistitaakkaa ja yhdessäolo on mutkatonta ja hauskaa.
Konkreettisina esimerkkeinä; mietin että hitsi, pitäisi pyykätä - kun tulen kotiin, mies on laittanut jo koneen pyörimään. Suihkusaippua on loppumassa - asia on jo huomattu ja laitettu kauppalistalle. Juhlapäivät eivät tule yllätyksenä vaan kaikki on hoidettu etukäteen. Säästöt hoidetaan säntillisesti eikä tarvitse pelätä onko mies juonut/pelannut/ostanut jotain kallista selän takana. Mies kertoo menoistaan (kuten itsekin) eikä mieleenkään tulisi että hän olisi menoillaan jossain muualla. Mies ei kännää, tupakoi, valehtele tai kuolaa muita naisia. Tämmöisessä suhteessa eläminen on 10 kertaa helpompaa kuin sinkkuna, puhumattakaan jos vertaa ADD-eksään!
En vaihtaisi pois, ja tästä syystä parisuhteeseen panostaminen on helppoa :) ihana tarjota rakastamalleen ihmiselle kaikkea kaunista (ruokaa, elämyksiä, läheisytttä, yllätyksiä...) kun itsekin saa niin paljon takaisia.
Myös minulla on tällainen mies ja olen siitä todella onnellinen. Ollaan oltu yhdessä jo yli 20 vuotta ja täytyy sanoa, että suhteemme on parhaita asioita elämässäni. Odotan sitä, että jäämme eläkkeelle (meillä on 1/2 vuotta ikäeroa joten se tapahtuu aika samoihin aikoihin), koska pääsemme silloin reissaamaan ja toteuttamaan yhteisiä projekteja.
Jaamme periaatteessa ihan tasa-arvoisesti kotityöt eli se tekee jolla on aikaa (toki meillä molemmilla on juttuja jotka osaamme toista paremmin ja ne tulee tehtyä useammin). Riitaa tulee todella harvoin, joskus voi tulla pientä sanomista esim. lasten kasvatuksesta (mies on hieman tiukempi kasvatusperiaatteissaan kuin minä).
Hyvä parisuhde on mahdollistanut meille monia asioita, ihan vain koska olemme puhaltaneet yhteen hiileen ja asioita on ollut kiva toteuttaa yhdessä.
Tällä kokemuksella voin sanoa, että puolison valinta on ehkä elämän tärkein ja kauaskantoisin päätös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihania kuvauksia tässä ketjussa!
Olisi mukava kuulla myös, oletteko helpon kumppaninne kanssa myös selvinneet elämänne vastoinkäymisistä (työpaikan menetykset, läheisten kuolemat). Tai siis miten kumppanin "helppous" on tullut ilmi näinä vaikeina hetkinä. Taka-ajatuksena siis se, että on aika helppoa olla "helppo" kumppani silloin, kun kaikki on kunnossa. Mutta säilyykö "helppous" elämän haasteissa? Vai auttaako "helppous" haasteiden ylitse?
Vierailija kirjoitti:
Meillä on helppo suhde. Vaikeinta on kuunnella, kun muilla on suhteissaan vaikeaa, tekis mieli ravistella niitä että muitakin vaihtoehtoja on, kuin ikuiset tuliset riidat ja jatkuva paha mieli.
Annetaan toistemme olla ja mennä. Muistetaan toisillemme annetut lupaukset. Autetaan toista ja käytetään hyväksi vahvuuksiamme ja ymmärretään toisen heikkouksia. Halitaan ja pusitaan päivittäin.
Käytännössä: jos on sovittu jotain yhteistä, niin siitä pidetään kiinni. Jos ei ole sovittu, on vapaa suunnittelemaan itse oman ajankäyttönsä, sitten vain ilmoitetaan toiselle mitä on suunnitellut. Kummallakin kuitenkin prioriteettina viettää aikaa toisen kanssa, koska viihdytään yhdessä, rauhassa kotona tai sitten jossain muualla jotain muuta touhuten.
Kotitöitä tehdään yhdessä tai erikseen. Voin laittaa ruokaa kun pääsen aiemmin töistä, tai sitten voin mennä päikkäreille jos väsyttää ja mies laittaa töistä tultuaan. Pääsen sitten heräiltyäni valmiiseen pöytään. Voin laittaa pyykkikoneen illalla pyörimään ja mies ripustaa sen jälkeen, kun olen jo mennyt nukkumaan. Eikä ole väliä onko koneessa vain mun vaatteita, jotka oli pakko pestä vielä sinä päivänä, vai molempien kuteita. Tai sitten pyöritän ja ripustan koneellisen sillä välin, kun mies tekee pitkää päivää töissä tai on kaljalla kavereidensa kanssa.
Viestitellään pitkin päivää, tai vähintään pistetaan söpöilyhymiöitä jos ei ole mitään asiaa.
Mies istuu pihatuolissa pitämässä mulle seuraa ja selaa kännykkää samalla, kun mä möyrin kukkamaassa. Auttaa, kun pyydän. Mä askartelen vieressä samalla, kun se katsoo urheilua telkkarista.
Ei tarvitse riidellä, ei nähdä vaivaa, ei olla pahoilla mielin, kun ollaan tässä omasta tahdosta. Ollaan vain, koska halutaan olla ja tykätään olla toistemme kanssa. Mekin tavattiin vasta kolmekymppisinä, niin oltiin jo ehditty harjoitella miten suhteessa ei kannata käyttäytyä.
Ehkä tää toimii, koska meillä ei ole lapsia.
Meillä on tälläinen parisuhde myös ja kaksi lasta :) miksi lapset veisivät nuo seikat parisuhteesta pois?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ollaan läsnä arjessa, autetaan toisiamme. Harrastetaan yhdessä. Tehdään pikkupalveluksia ( tuodaan kahvi sänkyyn yms.) . Halitellaan ja pusutellaan päivittäin, seksiä myös monta kertaa viikossa. Joka päivä sanotaan ”Minä rakastan sinua”. Vaikka jostain asioista olemme eri mieltä, niin ei riidellä vaan keskustellaan. Pyydetään anteeksi, jos mieli on pahoittunut ja sanotaan kiitos. Näin meillä sujuu arki helposti:)
Meillä on nämä kaikki täysin samat arjessa (seksiä tosin vähemmän), mutta ei me kumpikaan silti olla helppoja puolisoita. 😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En koskaan ole kateellinen. NYT olen :(
Tajusin vasta nyt, ettei mieheni ole mikään ihannemies :(
Katkeroituminen syö minut!
Osa kuvailemistanne toimii joskus meilläkin: aamukahvit, halit, pusut, keskustelut jne... MUTTA VAIN kun miehelle sopii! JOS mies on väsynyt tms, häneltä ikäänkuin katoaa käytöstavat??!! Meni liian monta vuotta, että tajusin tuon! Syytin tyhmänä itseäni (muistattehan ylikiltiksi kasvatetut tytöt..... eli en normaalista kotioloista ole, joten en nuorena tajunnut, millainen käytös on ok?)
Toisen huomioonottaminen on miehelleni vaikeaa, viime synttärini hän oli krapulassa, koska firman juhlat osui edelliselle päivälle. Hyvitti kyllä seuraavana päivänä. Ei jotenkin ymmärrä(?) että tuollainen ei ole ok. Joudun perustelemaan aikuiselle ihmiselle MIKSI tuo tuntui pahalle! Esimerkkejä olisi vaikka kuinka! Nyt ihmettelen, itseäni, vaadinko liikaa vai onko minussa vikaa? En näköjään vieläkään osaa erotella, mikä on ok ja mikä ei? Niin usein joutunut mieheen pettymään.
Saa minut tuntemaan toisarvoiseksi itseni, en ole tärkeä. (sanoo kyllä, mutta teot ei puhu aina sen puolesta)
Olen kuin joutunut kouluttamaan ja opettamaan miehelleni tapoja! Alkuaikoina hän saattoi mitään sanomatta lähteä kioskille! Ym outoja juttuja. Jäin vähän kuin hölmönä, että "mihin se lähti"?
Ei ole peruskäytöstapoja, ei koskaan ojenna auttavaa kättä! Vaikka olemme yhdessä, saan silti pärjätä yksin!
Nyt mies ihmettelee, miksi mietin eroa ja en voi luottaa häneen!?
Näin vakavan asian edessä, hän ei ymmärrä esim, tuoda kukkia ja viedä teatteriin (vaikka tietää, miten kovasti pitäisin).
ps. tiedän minä, ettei elämä ja arki ole pilvilinnoissa elämistä, mutta toisen ITSEKKYYS voi olla kamalaa myrkkyä suhteelle!!
Helpon puolison kanssa eläminen on yksinkertaisesti vain helppoa. Ei tarvitse sanoa mitä pitäisi kotona tehdä vaan puoliso huomaa ne ihan itse ja tekee. Ei draamoja, ei mykkäkouluja, ei jatkuvaa motkotusta pikkuasioista jne. Arki sujuu ja sellainen mukava lämpö meidän välillä on läsnä ihan arjessa. Pientä mukavaa jutustelua ja vitsailua josta huomaa että toinen tykkää ja kipinää on vielä. Hellä taputus takapuolelle keittiöhommien lomassa jne.
Toki joskus pieniä riitoja mutta olemme jo oppineet että se johtuu siitä että jompi kumpi on todella väsynyt ja siksi vähän töksähteli. Sitten pyydetään viimeistään illalla anteeksi ja kerrotaan että oltiin vain väsyneitä.
22 vuotta yhdessä enkä mitään muuta miestä voisi elämääni kuvitella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on sellainen mies. On vasta kaksikymppinen mutta silti kypsä ja tunnen olevani aikuisen miehen seurassa, tekee itsenäisesti asioita ilman ja kysyy myös minun mielipidettäni. Ei ikinä kiukuttele tai valita turhista asioista, ajattelee kaiken rauhallisesti ja viileästi. Todella kohtelias ja kaikin puolin kunnollinen mies. Ottaa minut aina huomioon ja saa minut tuntemaan itseni rakastetuksi <3 pois en vaihtaisi mistään hinnasta.
Minulla on sellainen mies on, on todella helppo ja miellyttävä ihminen. Kuuntelee kaikessa ja auttaa ongelmissa pyyteettömästi. Ottaa aina minun tunteet huomioon ja tekee parhaansa suhteemme eteen. Näin ollen minun ei tarvitse vetää suhdetta yksin, kuten olen aikasemmissa suhteissa joutunut...
Tämän miehen kanssa olen selvinnyt monista vastoinkäymisistä, kävimme aika lähellä erojakin mutta lopulta totesimme molemmat että se olisi pahin mahdollinen ratkaisu koska rakastamme toisiamme. Tätä en pois vaihtaisi mistään hinnasta <3
Vierailija kirjoitti:
Minulla on sellainen mies on, on todella helppo ja miellyttävä ihminen. Kuuntelee kaikessa ja auttaa ongelmissa pyyteettömästi. Ottaa aina minun tunteet huomioon ja tekee parhaansa suhteemme eteen. Näin ollen minun ei tarvitse vetää suhdetta yksin, kuten olen aikasemmissa suhteissa joutunut...
Tämän miehen kanssa olen selvinnyt monista vastoinkäymisistä, kävimme aika lähellä erojakin mutta lopulta totesimme molemmat että se olisi pahin mahdollinen ratkaisu koska rakastamme toisiamme. Tätä en pois vaihtaisi mistään hinnasta <3
Lähes sama viesti samalta kirjoittajalta, luulin ettei alkuperäinen sama viesti tullut niin kirjoitin uuden O_o
Jossain joku kysysi että miten kriisit ovat sujuneet helpon puolison kanssa. Oma pahin kokemus oli oma burn-out jossa koko oma elimistö meni sekaisin ja olin käytönnössä ihan "poissa pelistä" kolmen kuukauden ajan. Tämä ajoittui vielä aikaan jolloin lapsemme olivat molemmat pieniä.
En oikein voi sanoa miten kiitollinen olen edelleen miehelleni siitä miten hienosti hän tämän ajan hoiti. Kertaakaan valittamatta hän hoiti koko huushollin ja lapset oman vaativan päivätyönsä ohessa. Sain ihan rauhassa rypeä omassa väsymyksessäni ja olla pyjama päällä vastassa kotona kun mies tuli töistä haettuaan ensin lapset päiväkodista ja käytyään kaupassa. Sitten pääsin valmiiseen pöytään kun mies laittoi ruoan vaikka en pahalta ololtani paljon pystynytkään syömään. Iltaisin nukutti lapset ja hiipi sitten viereeni jossa sain purkaa pahaa oloani joskus myöhään yöhön. En myöskään kestänyt oikein mitään kosketusta joten mitään fyysistä ei välillämme ollut näiden kuukausien aikana mutta senkin mies kesti hyvin.
En tiedä olisinko ikinä selvinnyt tolpilleni noin nopeasti jos mieheni ei olisi ollut tuossa tukena ja hoitanut koko arjen pyörityksen. Tai jos hän olisi jossain vaiheessa heittäytynyt marttyyriksi ja alkanut valittaa omasta taakastaan tai seksin puutteesta. Toki korvasin nämä hänelle kaikin tavoin sitten kun olin tervehtynyt...
Sanomattakin selvää että tämä kokemus lujitti rakkauttamme ja tämän jälkeen tiesin että voin luottaa mieheni olevan vierelläni tuli mitä tuli.
Helppous on paljon myös itsestä kiinni. Jos haluaa tehdä ison numeron jokaisesta ei-täydellisestä hetkestä, suhteesta saa nopeasti todella vaikean. Itse olen varmaan aika helppo mies, otan puolisoni huomioon ja yritän tehdä hänen elämästään helpompaa ja onnellisempaa. Tällainen kuitenkin toimii vain, jos toinenkin osapuoli pyrkii samaan. Olen joskus vuosia sitten törmännyt sellaisiinkin naisiin, jotka eivät tällaiseen vastavuoroisuuteen kykene, ja sellaiset olen laittanut saman tien takaisin kiertoon.
Vierailija kirjoitti:
Helppous on paljon myös itsestä kiinni. Jos haluaa tehdä ison numeron jokaisesta ei-täydellisestä hetkestä, suhteesta saa nopeasti todella vaikean. Itse olen varmaan aika helppo mies, otan puolisoni huomioon ja yritän tehdä hänen elämästään helpompaa ja onnellisempaa. Tällainen kuitenkin toimii vain, jos toinenkin osapuoli pyrkii samaan. Olen joskus vuosia sitten törmännyt sellaisiinkin naisiin, jotka eivät tällaiseen vastavuoroisuuteen kykene, ja sellaiset olen laittanut saman tien takaisin kiertoon.
Meillä sama mutta toisinpäin. Itse teen mutta mies ei. Miten se voi toimia? Sitten toinen kääntää kaiken minun syyksi, kun valitan (hänen mielestään tietysti).
Ei näe itsessään mitään vikaa :(
Alue: Aihe vapaa
Mitä sitten, vaikka onkin imelää? Jos on hyvä olla toisen kanssa, niin elämässä saa ja pitääkin olla vähän imelyyttä:)