Millä palkalla perustaisitte perheen?

Nuorena uskaltaa ottaa "riskejäkin"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siksi koska maailma muuttuu. 

Eikä täällä hirveän hyvin ole pärjätty jos miettii vaikka 1700-luvun nälkävuosia ja viime sotia.

Ei pelkistä musta tuntuis nyt kiva saada vauva-syistä lapsia hankita jos niille ei oo tarjota mitään. Halaukset ei maksa vuokraa.

Jos ap:n ilmoittamilla tuloilla lapsi ei saisi kuin halauksia, niin kiinnostaisi kyllä mihin se raha menee.

Meillä vastaavilla tuloilla jää rahaa reilusti joka kuukausi yli, meillä siis yksi lapsi. Lapselle myös on oma säästötili, jonne talletetaan joka kuukausi.

Minä tienaan bruttona 2600€/kk, nettona tuo on 2000€/kk. Puolisoni määräaikaisuus päättyy eikä uutta työtä ole näköpiirissä. Minun työni on Helsingissä ja näin ollen asumme Helsingissä, lapsen kanssa tarvitsisimme suuren kaksion tai mielellään pienen kolmion kun lapsi kasvaa. Katso Oikotieltä missä vuokrat liikkuu. Levottomilla alueilla pääsee alle 800€, mutta en lasta lähtisi kasvattamaan noissa ongelmalähiöissä, sanotaan että vuokraan menee 1000€/kk, eli tasan puolet kaikesta rahasta. Loput menee laskuihin, ruokaan, liikkumiseen, perustarpeisiin. Eläisimme kädestä suuhun. Tämä on omiaan aiheuttamaan stressiä, kun yksikin pieni kolaus vaatii pikavipin ottamista. Sen sijaan jos molemmilla vanhemmilla on vakituiset tulot, saamme kerrytettyä puskuria kun pesukone hajoaa tai lapsi sairastuu, pystymme hoitamaan asian ja kaikki järjestyy. Minä kutsun tätä varautumiseksi ja kumppanini on samaa mieltä kanssani. Tämä ketju yllätti totisesti siinä kuinka hiuskarvan varassa ihmiset elävät ja tekevät suuria päätöksiä (lasten hankkiminen) valmistautumatta asiaan sen kummemmin. Aivan kuin lähtisi vuodeksi Gröönlantiin vaeltamaan, matkalaukussaan vain yhdet kalsarit!! 

Miten te voitte luottaa siihen, että "elämä kantaa" kun tuntuu että kilpailu yhtä kovenee, vain kovimmat pärjäävät, kovat arvot jylläävät, tukia leikataan kovalla kädellä ja mentaliteetti on se, että jokainen saa pian pärjätä itsekseen. Olen 29v ja en näe tulevaisuutta kovinkaan valoisana, toivoisin todella että Suomeen tulisi perustulo ja pehmeämmät arvot ja että vähemmälläkin pärjäisi. Tai ehkä tämä on vaan Helsinki-kupla jossa elämä tuntuu kovalta - ehkä muutto maalle toisi mukanaan leppoisamman elämän?

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siksi koska maailma muuttuu. 

Eikä täällä hirveän hyvin ole pärjätty jos miettii vaikka 1700-luvun nälkävuosia ja viime sotia.

Ei pelkistä musta tuntuis nyt kiva saada vauva-syistä lapsia hankita jos niille ei oo tarjota mitään. Halaukset ei maksa vuokraa.

Jos ap:n ilmoittamilla tuloilla lapsi ei saisi kuin halauksia, niin kiinnostaisi kyllä mihin se raha menee.

Meillä vastaavilla tuloilla jää rahaa reilusti joka kuukausi yli, meillä siis yksi lapsi. Lapselle myös on oma säästötili, jonne talletetaan joka kuukausi.

Minä tienaan bruttona 2600€/kk, nettona tuo on 2000€/kk. Puolisoni määräaikaisuus päättyy eikä uutta työtä ole näköpiirissä. Minun työni on Helsingissä ja näin ollen asumme Helsingissä, lapsen kanssa tarvitsisimme suuren kaksion tai mielellään pienen kolmion kun lapsi kasvaa. Katso Oikotieltä missä vuokrat liikkuu. Levottomilla alueilla pääsee alle 800€, mutta en lasta lähtisi kasvattamaan noissa ongelmalähiöissä, sanotaan että vuokraan menee 1000€/kk, eli tasan puolet kaikesta rahasta. Loput menee laskuihin, ruokaan, liikkumiseen, perustarpeisiin. Eläisimme kädestä suuhun. Tämä on omiaan aiheuttamaan stressiä, kun yksikin pieni kolaus vaatii pikavipin ottamista. Sen sijaan jos molemmilla vanhemmilla on vakituiset tulot, saamme kerrytettyä puskuria kun pesukone hajoaa tai lapsi sairastuu, pystymme hoitamaan asian ja kaikki järjestyy. Minä kutsun tätä varautumiseksi ja kumppanini on samaa mieltä kanssani. Tämä ketju yllätti totisesti siinä kuinka hiuskarvan varassa ihmiset elävät ja tekevät suuria päätöksiä (lasten hankkiminen) valmistautumatta asiaan sen kummemmin. Aivan kuin lähtisi vuodeksi Gröönlantiin vaeltamaan, matkalaukussaan vain yhdet kalsarit!! 

Miten te voitte luottaa siihen, että "elämä kantaa" kun tuntuu että kilpailu yhtä kovenee, vain kovimmat pärjäävät, kovat arvot jylläävät, tukia leikataan kovalla kädellä ja mentaliteetti on se, että jokainen saa pian pärjätä itsekseen. Olen 30v ja en näe tulevaisuutta kovinkaan valoisana, toivoisin todella että Suomeen tulisi perustulo ja pehmeämmät arvot ja että vähemmälläkin pärjäisi. Tai ehkä tämä on vaan Helsinki-kupla jossa elämä tuntuu kovalta - ehkä muutto maalle toisi mukanaan leppoisamman elämän?

ap

Meidän yhteenlasketut nettotulot on nyt noin 4600 e. Mielestäni pienemmilläkin tuloilla voi lapsen hankkia, kunhan vain suhteuttaa menot tuloihin. Kummallakin meillä on määräaikainen sopimus, joten on ihan todellinen riski, että jompi kumpi meistä jää jossain vaiheessa työttömäksi. Asunto on ostettu tämä riski huomioiden, eli meillä ei ole isoa asuntolainaa. Myös säästöjä on ja auton voi tarvittaessa vaihtaa halvempaan.Työtä on onneksi tähän asti riittänyt.

Olen 32-vuotias nainen, joten se karu fakta vaan on, että ei tässä voi enää kovin monta vuotta odotella sitä "oikeaa hetkeä", jos lapsen haluaa. Nyt odotan esikoistani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siksi koska maailma muuttuu. 

Eikä täällä hirveän hyvin ole pärjätty jos miettii vaikka 1700-luvun nälkävuosia ja viime sotia.

Ei pelkistä musta tuntuis nyt kiva saada vauva-syistä lapsia hankita jos niille ei oo tarjota mitään. Halaukset ei maksa vuokraa.

Jos ap:n ilmoittamilla tuloilla lapsi ei saisi kuin halauksia, niin kiinnostaisi kyllä mihin se raha menee.

Meillä vastaavilla tuloilla jää rahaa reilusti joka kuukausi yli, meillä siis yksi lapsi. Lapselle myös on oma säästötili, jonne talletetaan joka kuukausi.

Minä tienaan bruttona 2600€/kk, nettona tuo on 2000€/kk. Puolisoni määräaikaisuus päättyy eikä uutta työtä ole näköpiirissä. Minun työni on Helsingissä ja näin ollen asumme Helsingissä, lapsen kanssa tarvitsisimme suuren kaksion tai mielellään pienen kolmion kun lapsi kasvaa. Katso Oikotieltä missä vuokrat liikkuu. Levottomilla alueilla pääsee alle 800€, mutta en lasta lähtisi kasvattamaan noissa ongelmalähiöissä, sanotaan että vuokraan menee 1000€/kk, eli tasan puolet kaikesta rahasta. Loput menee laskuihin, ruokaan, liikkumiseen, perustarpeisiin. Eläisimme kädestä suuhun. Tämä on omiaan aiheuttamaan stressiä, kun yksikin pieni kolaus vaatii pikavipin ottamista. Sen sijaan jos molemmilla vanhemmilla on vakituiset tulot, saamme kerrytettyä puskuria kun pesukone hajoaa tai lapsi sairastuu, pystymme hoitamaan asian ja kaikki järjestyy. Minä kutsun tätä varautumiseksi ja kumppanini on samaa mieltä kanssani. Tämä ketju yllätti totisesti siinä kuinka hiuskarvan varassa ihmiset elävät ja tekevät suuria päätöksiä (lasten hankkiminen) valmistautumatta asiaan sen kummemmin. Aivan kuin lähtisi vuodeksi Gröönlantiin vaeltamaan, matkalaukussaan vain yhdet kalsarit!! 

Miten te voitte luottaa siihen, että "elämä kantaa" kun tuntuu että kilpailu yhtä kovenee, vain kovimmat pärjäävät, kovat arvot jylläävät, tukia leikataan kovalla kädellä ja mentaliteetti on se, että jokainen saa pian pärjätä itsekseen. Olen 30v ja en näe tulevaisuutta kovinkaan valoisana, toivoisin todella että Suomeen tulisi perustulo ja pehmeämmät arvot ja että vähemmälläkin pärjäisi. Tai ehkä tämä on vaan Helsinki-kupla jossa elämä tuntuu kovalta - ehkä muutto maalle toisi mukanaan leppoisamman elämän?

ap

Muualla Suomessa asumisesta pystyy hyvin säästämään, jos ei ole "pakko asua omakotitalossa" -syndroomaa. Helsinki on tosiaan tuossa suhteessa oma lukunsa.

Olen sinkku mutta palkan pitäisi olla 7000 eur/kk tasoa ja mies jolla noin saman verran. Nyt 5500. Haluan kuitenkin myös rahaa säästöihin ja sijoituksiin ja huolettomaan elämään. Ei ehkä muutenkaan vielä lapsen aika.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siksi koska maailma muuttuu. 

Eikä täällä hirveän hyvin ole pärjätty jos miettii vaikka 1700-luvun nälkävuosia ja viime sotia.

Ei pelkistä musta tuntuis nyt kiva saada vauva-syistä lapsia hankita jos niille ei oo tarjota mitään. Halaukset ei maksa vuokraa.

Jos ap:n ilmoittamilla tuloilla lapsi ei saisi kuin halauksia, niin kiinnostaisi kyllä mihin se raha menee.

Meillä vastaavilla tuloilla jää rahaa reilusti joka kuukausi yli, meillä siis yksi lapsi. Lapselle myös on oma säästötili, jonne talletetaan joka kuukausi.

Minä tienaan bruttona 2600€/kk, nettona tuo on 2000€/kk. Puolisoni määräaikaisuus päättyy eikä uutta työtä ole näköpiirissä. Minun työni on Helsingissä ja näin ollen asumme Helsingissä, lapsen kanssa tarvitsisimme suuren kaksion tai mielellään pienen kolmion kun lapsi kasvaa. Katso Oikotieltä missä vuokrat liikkuu. Levottomilla alueilla pääsee alle 800€, mutta en lasta lähtisi kasvattamaan noissa ongelmalähiöissä, sanotaan että vuokraan menee 1000€/kk, eli tasan puolet kaikesta rahasta. Loput menee laskuihin, ruokaan, liikkumiseen, perustarpeisiin. Eläisimme kädestä suuhun. Tämä on omiaan aiheuttamaan stressiä, kun yksikin pieni kolaus vaatii pikavipin ottamista. Sen sijaan jos molemmilla vanhemmilla on vakituiset tulot, saamme kerrytettyä puskuria kun pesukone hajoaa tai lapsi sairastuu, pystymme hoitamaan asian ja kaikki järjestyy. Minä kutsun tätä varautumiseksi ja kumppanini on samaa mieltä kanssani. Tämä ketju yllätti totisesti siinä kuinka hiuskarvan varassa ihmiset elävät ja tekevät suuria päätöksiä (lasten hankkiminen) valmistautumatta asiaan sen kummemmin. Aivan kuin lähtisi vuodeksi Gröönlantiin vaeltamaan, matkalaukussaan vain yhdet kalsarit!! 

Miten te voitte luottaa siihen, että "elämä kantaa" kun tuntuu että kilpailu yhtä kovenee, vain kovimmat pärjäävät, kovat arvot jylläävät, tukia leikataan kovalla kädellä ja mentaliteetti on se, että jokainen saa pian pärjätä itsekseen. Olen 30v ja en näe tulevaisuutta kovinkaan valoisana, toivoisin todella että Suomeen tulisi perustulo ja pehmeämmät arvot ja että vähemmälläkin pärjäisi. Tai ehkä tämä on vaan Helsinki-kupla jossa elämä tuntuu kovalta - ehkä muutto maalle toisi mukanaan leppoisamman elämän?

ap

Muualla Suomessa asumisesta pystyy hyvin säästämään, jos ei ole "pakko asua omakotitalossa" -syndroomaa. Helsinki on tosiaan tuossa suhteessa oma lukunsa.

Kun katselee vuokrakaksioita Helsingin ulkopuolelta, niin kyllä pieni kateus iskee! Harmi kun oman alan työpaikat ovat keskittyneet juuri Helsinkiin ja siten muutto muualle ei ole vaihtoehto. En myöskään halua pitkiä työmatkoja, vaan max 45 min että ehtii sitten viettää aikaa vaimon ja lasten kanssa.

-eri

Tottakai sitä pitää luottaa, että elämä kantaa!

Eihän sitä muuten tule elämisestä mitään. Elää pitää täysillä.

Eikä lapsentekoa mielestäni "varattoman tai tulottomana" voi verrata mitenkään matkakkelähtöön gröölantiin vähillä vaatteilla...

Lapsi on lapsi. Vauva on ihana.

Ja lapsi tuo leivän tullessaan.

Kokeile ja hämmästy, suosittelen.

Jos saisin minimissään 5000 eur/kk (brutto), niin suostuisin perustamaan perheen. Sen hinnan alle en omasta elämästäni luopuisi.

Nykyisessä työssäni tienaan puolet tuosta, mutta siihen menee vain 38 tuntia viikossa. Jos pitäisi olla käytettävissä 24/7,niin 5000 euroa on jopa alakanttiin.

Vierailija kirjoitti:

Tottakai sitä pitää luottaa, että elämä kantaa!

Eihän sitä muuten tule elämisestä mitään. Elää pitää täysillä.

Eikä lapsentekoa mielestäni "varattoman tai tulottomana" voi verrata mitenkään matkakkelähtöön gröölantiin vähillä vaatteilla...

Lapsi on lapsi. Vauva on ihana.

Ja lapsi tuo leivän tullessaan.

Kokeile ja hämmästy, suosittelen.

Lapsentekoa ei "kokeilla". Se joka tehdään tai ollaan tekemättä. Tai ainakin itselleni se on niin suuri asia, varmaan se elämän suurin juttu, että siinä ei kannata hötkyillä ja luottaa että joku kyllä tulee apuun. Auton voin kokeilumielessä ostaa ja katsoa että riittääkö rahat sen ylläpitämiseen, mutta kun lasta ei voi myydä pois :D 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siksi koska maailma muuttuu. 

Eikä täällä hirveän hyvin ole pärjätty jos miettii vaikka 1700-luvun nälkävuosia ja viime sotia.

Ei pelkistä musta tuntuis nyt kiva saada vauva-syistä lapsia hankita jos niille ei oo tarjota mitään. Halaukset ei maksa vuokraa.

Jos ap:n ilmoittamilla tuloilla lapsi ei saisi kuin halauksia, niin kiinnostaisi kyllä mihin se raha menee.

Meillä vastaavilla tuloilla jää rahaa reilusti joka kuukausi yli, meillä siis yksi lapsi. Lapselle myös on oma säästötili, jonne talletetaan joka kuukausi.

Minä tienaan bruttona 2600€/kk, nettona tuo on 2000€/kk. Puolisoni määräaikaisuus päättyy eikä uutta työtä ole näköpiirissä. Minun työni on Helsingissä ja näin ollen asumme Helsingissä, lapsen kanssa tarvitsisimme suuren kaksion tai mielellään pienen kolmion kun lapsi kasvaa. Katso Oikotieltä missä vuokrat liikkuu. Levottomilla alueilla pääsee alle 800€, mutta en lasta lähtisi kasvattamaan noissa ongelmalähiöissä, sanotaan että vuokraan menee 1000€/kk, eli tasan puolet kaikesta rahasta. Loput menee laskuihin, ruokaan, liikkumiseen, perustarpeisiin. Eläisimme kädestä suuhun. Tämä on omiaan aiheuttamaan stressiä, kun yksikin pieni kolaus vaatii pikavipin ottamista. Sen sijaan jos molemmilla vanhemmilla on vakituiset tulot, saamme kerrytettyä puskuria kun pesukone hajoaa tai lapsi sairastuu, pystymme hoitamaan asian ja kaikki järjestyy. Minä kutsun tätä varautumiseksi ja kumppanini on samaa mieltä kanssani. Tämä ketju yllätti totisesti siinä kuinka hiuskarvan varassa ihmiset elävät ja tekevät suuria päätöksiä (lasten hankkiminen) valmistautumatta asiaan sen kummemmin. Aivan kuin lähtisi vuodeksi Gröönlantiin vaeltamaan, matkalaukussaan vain yhdet kalsarit!! 

Miten te voitte luottaa siihen, että "elämä kantaa" kun tuntuu että kilpailu yhtä kovenee, vain kovimmat pärjäävät, kovat arvot jylläävät, tukia leikataan kovalla kädellä ja mentaliteetti on se, että jokainen saa pian pärjätä itsekseen. Olen 29v ja en näe tulevaisuutta kovinkaan valoisana, toivoisin todella että Suomeen tulisi perustulo ja pehmeämmät arvot ja että vähemmälläkin pärjäisi. Tai ehkä tämä on vaan Helsinki-kupla jossa elämä tuntuu kovalta - ehkä muutto maalle toisi mukanaan leppoisamman elämän?

ap

Niin, jos kaipaat pehmeämpiä arvoja, niin sitten alat vaan elämään niiden mukaan. Muuttakaa pois Helsingistä, ei ole pakko muuttaa maalle, Suomessa on muitakin isoja (yliopisto)kaupunkeja + suht isoja kuntia. Sun palkan lisäksi tulee vanhempainraha, sen jälkeen kotihoidontuki + hoitolisä jos sinulla on pienet tulot. Tämä tekee n. 300-500e/kk. Lapsilisä on melkein 100e/kk. Elätte hesan ulkopuolella ihan kivasti, eikä tarvitse edes muuttaa pahimpaan lähiöön. Jos siis todella haluat elää vähän pehmeimmillä arvoilla... missä ei tavoitella suurta rahallista menestystä työuralla, tavoitella 300 000 euron kivitaloja, mersuja pihalle ja vuosittaisia ulkomaanmatkoja. Vaimo voi ohessa opiskella itselleen uuden duunariammatin hyvinkin nopeasti, joka työllistää hyvin ja josta ei saa hulppeaa palkkaa, mutta sellaista että tulette toimeen ihan ok yhden taikka kahden lapsen kanssa. Ja meidän kunnassa esim. kaikki 5- ja 6-vuotiaat saa jo nyt maksutonta varhaiskasvatusta 5h/pvä, huoltajien tuloista riippumatta. Ja tämä maksuttomuus tuntuu olevan suunta mihin varhaiskasvatuksessa mennään. 

Terveydenhuolto, hammashuolto, koulutus, puheterapiat yms. on tässä maassa lapselle maksutonta tai ainakin lähes maksutonta. Kuten myös päivähoito, etenkin jos on pienet tulot. 

Mutta siis epävarmuutta ja epämukavuutta lapsi tuo mukanaan aina enemmän tai vähemmän. Eikä vain taloudellista sellaista. Se on vain pakko sietää, jos lapsia haluaa. Olen huomannut kyllä että moni omanikäiseni, saatikka minua nuorempi, ei sellaista kestä. Kaiken pitäisi olla tiptop ja ennaltasuunniteltua ja tarkkaan suunnitelmien mukaan etenevää. Muuten tulee ahdistus ja romahdus ja ties mitä. Me ollaan toki laman lapsia, en tiedä onko se sitten jättänyt moneen niin suurta turvattomuutta, ettei oikein uskalleta luottaa siihen että elämä kantaa ja asiat kyllä järjestyy ja etenee omalla painollaan. Tämä ei toki sulje pois sitä etteikö mitään voisi suunnitella tai aktiivisesti tavoitella. Toki voi, ja pitää. Mutta jossain kohtaa tarvitaan myös vain munaa uskaltaa. :P

Palkkaan, jota perhe-elämän pyörittämisestä saisi, pitäisi laskea normaalipalkan lisäksi myös lisät puolison sukulaisissa vierailuista, johin tuhlaantuu monta viikonloppua vuodessa.

Kun tarkemmin miettii, niin oma aika on itse asiassa niin tärkeää, että mikään rahasumma ei korvaa sitä että pitäisi olla muiden käytettävissä 24/7.

Molemmat oltiin opiskelijoita, kun molemmat lapset syntyivät... nykyään 3000€ kk ja 3500€ kk tienaavia. Raha tulee kyllä lapsen luo.

Vierailija kirjoitti:

Minusta on jotenkin sekä säälittävää että kauhistuttavaa, että ihmiset pelkää elämää noin paljon. Itse en ole koskaan laskelmoinut tippaakaan, ja hyvin on pärjätty.

Kun sain esikoiseni n. 18v sitten, olin osin opiskelija ja tienasin markoissa n. 4000. Mies tienasi n. 15000mk. Vaikea sanoa mitä olisi euroissa, mutta lapsi ei todellakaan ollut rahaan liittyvä asia, vaan halusimme lapsen, piste.

Yksi lapsi maksaa 130 000 euroa

Lapsen kasvattamisen kulut ovat nousseet vuosikymmenessä yli 20 prosenttia. Samaan aikaan lapsilisän ostovoima on huvennut 19 prosenttia.

https://www.iltalehti.fi/uutiset/a/2013022316710824

Ja sit on vielä niitä jotka ei edes mieti että mihin rahat riittää vaan ne vaan ostelee luotolla

Meillä molemmilla muutama satanen pienemmät tulot kuin teillä. Asuntolainaa on. Pääkaupunkiseudulla asutaan.

Asuttiin yksiössä siihen asti kunnes esikoinen täytti yksi. Muutettiin pieneen kaksioon jossa ihana oma piha. Asuttiin siinä viisi vuotta ja sitten ostettiin neliö.

Hyvin ollaan pärjätty, kotonakin olin molempien kanssa 3-vuotiaiksi.

Edellinen jatkaa... Toinen lapsi syntyi siis tuohon kaksioon, aika hyvin mahduttiin muutama vuosi.

Noi on noita iltalehden juttuja.

Vähemmälläkin pärjää.

Lapsi ei tarvitse kaikkea sitä, mitä laskelmissa on.

Äiti piireissä tavarat kiertää. Käytetty on yhtä hyvä kuin uusi. Ja ympäristö ystävällisempi.

Kun hankit lapsen, opit myös samalla kokkaamaan hyviä ja terveellisiä kotiruokia. Ja Marttaliitosta saat lisävinkkejä...

Mielestäni on nurinkurinen asenne, jos "lapsentekoa" aletaan laskemaan rahassa. Lapsi on aina lahja. Elämän paras lahja.

Toinen äiti lainasi lastenvaunut.

Toinen äiti toi sadesuojan vaunuihin, punaisen.

Kolmas äiti kaksi muovikassillista potkupukuja.

Neljäs pullakranssin ja pikkuleipiä, rotinat.

Joku oli kutonut sukkia ja lapaset, ihmettelin...

Kiitokset teille kaikille.

Jospa minä olisin nyt vuorostaan se "vievä äiti", välittävä, huomaava. Hänelle, jolla ei ole ehkä kaikkea. Hänelle, joka hoivaa pikkuistaan, tässä yhteisessä maailmassa. Ehkä nyt on minun vuoroni...

Harvat tulot on vakituiset vaikka olisi vakituinen työ. Nykyään yrityksissä on YT-neuvotteluja harva se päivä. Kysykää vaikka Oulussa asuneilta Nokian insinööreiltä. Monet korkeakoulutetut naiset saavat kaupungeissa vakituisen työsuhteen vasta 40 vuoden korvilla, jolloin se lasten hankinta on liian myöhäistä.

Rahaahan ei ole ikinä tarpeeksi jos uskoo kapitalismin aivopesemiä ääliöitä. Tosiasiassa rahaa ei kuitenkaan hirveästi tarvitse jos luopuu muutamasta propagandan esittämästä vaatimuksesta. Ihminen ei tarvitse muuta kuin katon pään päälle, ruokaa ja vettä. Se ei Suomessa ihan hirveitä maksa. Lapsikin elää hyvin vähällä.

Tietenkin jos itse on niin special snowflake, että omat lapset eivät selviä ilman ratsastusharrastusta, muutamaa vuosittaista ulkomaanmatkaa ja mopoautoa, kannattaa jättää lisääntymättä, koska onhan ne lapsetkin sitten tuomittu kasvamaan täydellisen sietämättömiksi ääliöiksi.