Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Millä palkalla perustaisitte perheen?
Osa ihmisistä - erityisesti vauvakuumeilevat naiset - ajattelevat lapsen hankkimista lähinnä tunne-perusteisesti. Stereotypian mukaan taas miehet suhtautuvat asiaan kylmän rationaalisesti: onko meillä varaa moiseen ylellisyyteen?
No joo, vähän vanhanaikainen esimerkki, mutta mitäs te ajattelette: Millaisessa taloudellisessa tilanteessa hankkisitte ensimmäisen lapsen? Minä (mies) tienaan 2600€/kk ja naisystäväni tienaa 2400€/kk, hänellä on tosin määräaikainen työsopimus vuoden loppuun asti. Sen jälkeen tyhjän päällä. Itse en todellakaan uskalla tässä tilanteessa edes harkita sitä ensimmäistä lasta - miten te olette asian hoitaneet / sopineet ennen kuin esikoisen päätitte hankkia? Onko tullut riitaa?
m30hki
Kommentit (292)
Nollapalkalla, suoraan opiskelujen kesken tehtiin lapset.
Lapsi tuo leivän tullessaan, äitiysrahan, kela tarvikepakkauksen, kodinhoidon tuet, päivähoito paikst, lapsilisät...
Hyvin on pärjätty, lapset jo nyt lähes täysi ikäisiä.
Kun nuorena tekee muksut, niin niiden kanssa jaksaa ja kela ja sossu ja sukulaiset j s kaavat auttaa. Ja lapsenlapsia itse pääsee hoitamaan vielä kun on terve 50-60 vuotias, mummoilemaan.
Kannattaa tehdä lapset nuorena, jo opiskeluaikana!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mies taisi tienata 1700e/kk käteen vakkarityöstä. Minä 1400e, pätkätyöstä, mutta hoitoala joten töitä on aina. Kaksi lasta tehtiin. Ei siinä kyllä hirveästi numeroita laskettu, jos rehellisiä ollaan. Velkoja ei ollut ja ruokaa on aina riittänyt pöytään.
Nyt ollaan erottu, saan kaikkinensa rahaa (palkka, elatusmaksu, lapsilisä) 2300e/kk nettona ja hyvin pärjätään edelleen. Voisin tehdä vielä lisääkin lapsia ainakin yhden, jos vaan löytyisi sopiva mies (ja korkea palkkatulo EI ole kriteeristön alkupäässä, vaikka muuten noita kriteerejä sit onkin ;))
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä sovittiin, että vauva saa tulla kun on tullakseen. Rahaa emme miettineet lainkaan. Täysin turhaa viivyttää perheen perustamista "sitkun"-tyyliin. Siinä käy hyvin helposti niin, että se "sitkun" ei koskaan koita. Tai jos koittaa, lapsia ei enää siinä vaiheessa tulekaan.
Teillä oli ilmeisesti kuitenkin vakituiset tulot ja säästöjä?
Meillä ei ollut kuin miehellä vakituiset tulot, kun lapsia alkoi tulla. Säästöjen sijaan oli kasa asuntolainaa. En ole koskaan osannut ajatella, että lapsia varten pitäisi olla erikseen säästöjä ja tietty tulotaso.
-eri
Miten te oikein pärjäsitte? Jostain sitä rahaa kuitenkin tuli?
No millä sitä nyt työssäkäyvä isä ja kotiäitinä oleva äiti pärjäävät? Isän tuloilla ja tuilla, joita äiti saa. Ei se mitään rakettitiedettä ole. Tuhansissa suomalaisperheissä eletään niin. Jopa niinkin, ettei edes isällä ole palkkatuloja.
No meillä taitaa sitten vain olla aika erilainen arvomaailma. Minulle tuo näyttäytyy ihan hällä väliä -meiningiltä ja en ikinä pystyisi itse ottamaan tuollaisia riskejä kun kyseessä on oma lapsi.
Ei erilainen arvomaailma, vaan erilainen todellisuudentaju. Mikä riski siitä koituu lapselle, jos isä käy töissä ja äiti hoitaa lasta kotona? Ja millä tavalla on häälläväliä meininkiä, jos lapsi niissä oloissa saa kaiken, mitä lapsi elämiseen tarvitsee? Eivät lapset ole rikkaissa perheissä yhtään enempää turvassa kuin ovat vähemmän rikkaissakaan. Eivätkä myöskään välttämättä yhtään paremmin hoidettuja. Suurin osa pienituloisistakin kun hoitaa lapsensa aivan yhtä hyvin kuin varakkaammat. Ei rahan määrä tee kenestäkään huonompaa tai parempaa vanhempaa kuin toisesta. Kyllä siihen vaikuttavat ihan muut asiat.
Kyllä kyllä, mutta jos olet seurannut esimerkiksi maailman taloutta, valtioiden velkaantumista ja ihan poliittista ilmapiiriäkin, niin olet varmaan huomannut, että vastikkeettomasti ei enää kovin mielellään jaeta rahaa (Kreikka) - jopa päin vastoin. Oikeistolaisempi ilmapiiri ja uusliberalismi ovat ihan selkeässä nousussa eikä minulla tulisi mieleenkään, että voisin tuudittautua sen varaan, että valtio kyllä maksaa kulut nyt ja jatkossakin, minä haluan vauvan. Minusta on vastuutonta heittäytyä sen varaan, että joku tämän kyllä maksaa. Eihän se tarvitse kuin yhdet vaalit, ja tukisysteemiä voidaan muuttaa radikaalistikin?
Eli meillä todellakin on erilainen todellisuudentaju. Sinä elät uhkakuvien maailmassa, minä realistisessa maailmassa, jossa tukisysteemi ei tuosta vaan romahda eikä Suomi ole Kreikka (jossa ei muuten ollut mitään äitiyspäivärahoja tai kodinhoidontukia, vaan ne rahat menivät ihan muualle).
Vierailija kirjoitti:
Ennemmin köyhä koti, jossa pidetään huolta ja ollaan läsnä kuin rikas koti, jossa vanhempia kiinnostaa enemmän raha kuin lapsi.
Kuvittelehan seuraava tilanne:
Pariskunta A kouluttautuu, hankkii hyvät työpaikat, asunnon lapsiystävälliseltä alueelta, jossa hyvä koulu ja päiväkoti lähellä. Keskiluokkainen elämä takaa turvallisen eliympäristön kasvaa ja harrastaa, lapsesta kasvaa tasapainoinen ja vastuuntuntoinen aikuinen.
Pariskunta B on kouluja käymätön kaksikko, jolla on käynyt huono tuuri työmarkkinoilla ja tällä hetkellä kaikki raha tulee tukien muodossa. Vähän läävä vuokrakämppä pahamaineiselta alueelta, jossa poliisi on tuttu näky, samoin nuorisoporukat pilleripäissään - mutta rahat riittävät vuokraan, ei jää rästejä ja siten luottotiedotkin ovat _vielä_ tallella. Kasvuympäristö ei ole lapsiystävällinen, oma kersa jää poliisin haaviin näpistelystä jo ennen kuin täyttää 15.
Kyse ei ole siitä, että kumpi pariskunta välittää lapsestaan enemmän, molemmat varmasti välittävät. Pariskunta A on johdonmukaisesti tehnyt suunnitelmia ja määrätietoisesti pyrkinyt toteuttamaan niitä, jotta lapsi saa hyvät mahdollisuudet elämän polulla. Pariskunta B:llä taas on vähän spontaanimpi elämäntapa, ja kun ei sitä lottovoittoa tullut, niin nyt sitten pidetään sitä keskiluokkaista A pariskuntaa koppavana ja kylmänä, vaikka he ovat oikeasti nähneet vaivaa lapsensa eteen.
Koska sosiaalinen ja kulttuurinen pääoma periytyy, on myös todennäköistä, että pariskunta A:n omat vanhemmat ovat korkeasti koulutettuja - ja tiedämme myös, että pitkäaikaistyöttömyys periytyy niin ikään, pariskunta B:n vanhemmat ovat ehkä myös olleet vailla töitä. Kyse on niistä malleista, jotka olemme itse saaneet. Minkälaisen mallin sinä haluat antaa omalle lapsellesi?
Minä olen ajatellut, että n. 2100-2500 pitäisi itselle tulla bruttona ja työn tulisi olla vakituinen, niin voisi harkita. Mies saa piirun vaille 4000e/kk, joten pärjäisimme ihan hyvin.
Tällä hetkellä olen itse osa-aikaisessa työssä ja liiton rahoilla, niin olematon tilipussini heiluu siinä 1200-1700e välillä kuukaudesta riippuen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
treffit kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli kuinka paljon palkkaa haluaisin perheen perustamisesta? En taitaisi suostua moiseen touhuun millään hinnalla, ellei työstä saisi irtisanoutua silloin kun haluaa. Voisin elää perheenisänä vaikkapa vuoden, jos saisin siitä 10 miljoonaa euroa, mutta 18 vuotta en mistään hinnasta.
Sama...
N44
Hmmm.... Jos nainen haluaa väliaikaisesti ryhtyä perheenisäksi on se varmaan aika mutkikasta. Puhumattakaan sen lopettamisesta. Toisin jos ei haittaa jäädä mieheksi...
Vierailija kirjoitti:
Kun saimme esikoisen niin oltiin molemmat työttömiä. Nyt toisen lapsen syntymän aikaan molemmilla vakituiset työpaikat ja palkka yhteensä noin 5000e/kk. Hyvin pärjätään.
Meillä vähän sama, paitsi että molemmat opiskeltiin. Meidän tapauksessa lapsi toi tosiaan "leivän taloon", kun vaimo päättikin lasten mennessä hoitoon vaihtaa alaa. Hammaslääkäri ja DI-pariskuntana yhteiset tulot ovat aika paljon paremmat, kuin ilman lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mamma 90 luvun lopusta kirjoitti:
Nollapalkalla, suoraan opiskelujen kesken tehtiin lapset.
Lapsi tuo leivän tullessaan, äitiysrahan, kela tarvikepakkauksen, kodinhoidon tuet, päivähoito paikst, lapsilisät...
Hyvin on pärjätty, lapset jo nyt lähes täysi ikäisiä.
Kun nuorena tekee muksut, niin niiden kanssa jaksaa ja kela ja sossu ja sukulaiset j s kaavat auttaa. Ja lapsenlapsia itse pääsee hoitamaan vielä kun on terve 50-60 vuotias, mummoilemaan.
Kannattaa tehdä lapset nuorena, jo opiskeluaikana!
No meillä syntyi lapset 2003 ja 2004, enkä kyllä huomannut mitään tukia lapsilisien lisäksi. Minimiäitiysraha oli kodinhoidon tukea pienempi (joskin lapset meni aika pian hoitoon) Hoitomaksut olivat aika lähellä maksimia puolison tulojen ansioista (ensimmäisen vuoden yksityisillä paikoilla => 1,5-kertaa maksimista) Asumislisä loppui jo yhteenmuuttaessa ja kela, sossu, sukulaiset...?
Siinä on etunsa saada lapset nuorena, mutta yhteiskunnan tuki ei kyllä kuulu siihen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä sovittiin, että vauva saa tulla kun on tullakseen. Rahaa emme miettineet lainkaan. Täysin turhaa viivyttää perheen perustamista "sitkun"-tyyliin. Siinä käy hyvin helposti niin, että se "sitkun" ei koskaan koita. Tai jos koittaa, lapsia ei enää siinä vaiheessa tulekaan.
Sitkun lapsi syntyi, oma määrä-aikainen työsuhteeni päättyi lopullisesti ja miehen pätkä työ toi nettona 1600€ / kk. Ensimmäiseksi meni luottotiedot, vuokrat alkoi jäädä rästiin säännöllisesti, otettiin pikavippiä, joka on nyt erääntyneenä noin 50k€ ja perintäfirmat perässä. Rahapulassa mies koitti vedättää vakuutusyhtiötä ja tuomiohan siitä tuli. SUoraan sanottuna elämä on ollut sellaista alamäkiluisua että väkijuomaa kuluu enemmän ja enemmän... ei tässä näin pitänyt käydä?!? Itsellä adhd ja mies muuten vaan huolimaton / ei välitä
Puutteellisen elämänhallintaan ei auta edes miljoonatulot.
Jep. On myös vastuutonta hankkia lasta, jos ei ole säännöllisiä tuloja tai säästöjä. "Desperate times calls for desperate measures" jne.
Eri mieltä olen kanssasi. Ei ole vastuutonta hankkia lapsia, jos ei ole säännöllisiä tuloja tai säästöjä.
Lapsen hankkimisessa ei ole kyse tulotasosta tai tuloista. Lapsi joko hankitaan tai ei. Kyse on luottamuksesta elämään, elämän asenteesta. Kyllä Suomessa pärjää, kun hankkii lapsia, vaikka ei olisi työpaikkaa, säästöjä tai tuloja.
Lapsi ei vaadi paljoa. Rintamaito riittää ekat puoli vuotta. Läheisyyttä ja aikaa. Vaatteet saa kelan äitiys pakkauksesta ja kirpputoreilta. Ystävät ja tutut, jopa naapurisi tuovat vaatteita lapsellesi. Elämä kantaa, jos uskaltaa heittäytyä elämään, hankkimaan lapsen.
Kokemusta on,....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennemmin köyhä koti, jossa pidetään huolta ja ollaan läsnä kuin rikas koti, jossa vanhempia kiinnostaa enemmän raha kuin lapsi.
Kuvittelehan seuraava tilanne:
Pariskunta A kouluttautuu, hankkii hyvät työpaikat, asunnon lapsiystävälliseltä alueelta, jossa hyvä koulu ja päiväkoti lähellä. Keskiluokkainen elämä takaa turvallisen eliympäristön kasvaa ja harrastaa, lapsesta kasvaa tasapainoinen ja vastuuntuntoinen aikuinen.
Pariskunta B on kouluja käymätön kaksikko, jolla on käynyt huono tuuri työmarkkinoilla ja tällä hetkellä kaikki raha tulee tukien muodossa. Vähän läävä vuokrakämppä pahamaineiselta alueelta, jossa poliisi on tuttu näky, samoin nuorisoporukat pilleripäissään - mutta rahat riittävät vuokraan, ei jää rästejä ja siten luottotiedotkin ovat _vielä_ tallella. Kasvuympäristö ei ole lapsiystävällinen, oma kersa jää poliisin haaviin näpistelystä jo ennen kuin täyttää 15.
Kyse ei ole siitä, että kumpi pariskunta välittää lapsestaan enemmän, molemmat varmasti välittävät. Pariskunta A on johdonmukaisesti tehnyt suunnitelmia ja määrätietoisesti pyrkinyt toteuttamaan niitä, jotta lapsi saa hyvät mahdollisuudet elämän polulla. Pariskunta B:llä taas on vähän spontaanimpi elämäntapa, ja kun ei sitä lottovoittoa tullut, niin nyt sitten pidetään sitä keskiluokkaista A pariskuntaa koppavana ja kylmänä, vaikka he ovat oikeasti nähneet vaivaa lapsensa eteen.
Koska sosiaalinen ja kulttuurinen pääoma periytyy, on myös todennäköistä, että pariskunta A:n omat vanhemmat ovat korkeasti koulutettuja - ja tiedämme myös, että pitkäaikaistyöttömyys periytyy niin ikään, pariskunta B:n vanhemmat ovat ehkä myös olleet vailla töitä. Kyse on niistä malleista, jotka olemme itse saaneet. Minkälaisen mallin sinä haluat antaa omalle lapsellesi?
Sosiaalinen ja kulttuurinen pääoma periytyy. Salli mun nauraa (tai nauran kyllä vaikka et sallisikaan). Ihan samalla tavalla ne kermaperseiden penskat rötöksiin voivat sortua kuin sossupummien penskatkin. Onhan tässä paraikaakin menossa mm. erinäinen huumeoikeudenkäynti, jossa syytettynä istuu kaikkea muuta kuin sossupummiperheessä kasvanut herra. Ja moni sossupummiperheen lapsi päättää, ettei tahdo samaan tilanteeseen kuin vanhempansa, hankkii koulutuksen ja työpaikan ja elää oikein kunniallista elämää.
Vastauksena kysymykseesi: Haluan antaa lapselleni mallin, jossa ihmisiä ei tuomita heidän taustansa tai varallisuutensa vuoksia, vaan tekojensa vuoksi. Siinä mallissa jokainen voi itse osaltaan vaikuttaa ryhtyykö taparikolliseksi vai hankkiiko rahansa laillisin keinoin. Siinä mallissa myös on ok tukeutua yhteiskunnan varoihin, jos tilanne niin vaatii, jotta ei ainakaan rahan puutteen vuoksi tarvitse laittomuuksiin sortua. Ihanteellista tietysti olisi, että jokainen elättäisi itsensä (laillisesti), mutta aina se ei ole mahdollista. Silloin on parempi pyytää apua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennemmin köyhä koti, jossa pidetään huolta ja ollaan läsnä kuin rikas koti, jossa vanhempia kiinnostaa enemmän raha kuin lapsi.
Kuvittelehan seuraava tilanne:
Pariskunta A kouluttautuu, hankkii hyvät työpaikat, asunnon lapsiystävälliseltä alueelta, jossa hyvä koulu ja päiväkoti lähellä. Keskiluokkainen elämä takaa turvallisen eliympäristön kasvaa ja harrastaa, lapsesta kasvaa tasapainoinen ja vastuuntuntoinen aikuinen.
Pariskunta B on kouluja käymätön kaksikko, jolla on käynyt huono tuuri työmarkkinoilla ja tällä hetkellä kaikki raha tulee tukien muodossa. Vähän läävä vuokrakämppä pahamaineiselta alueelta, jossa poliisi on tuttu näky, samoin nuorisoporukat pilleripäissään - mutta rahat riittävät vuokraan, ei jää rästejä ja siten luottotiedotkin ovat _vielä_ tallella. Kasvuympäristö ei ole lapsiystävällinen, oma kersa jää poliisin haaviin näpistelystä jo ennen kuin täyttää 15.
Kyse ei ole siitä, että kumpi pariskunta välittää lapsestaan enemmän, molemmat varmasti välittävät. Pariskunta A on johdonmukaisesti tehnyt suunnitelmia ja määrätietoisesti pyrkinyt toteuttamaan niitä, jotta lapsi saa hyvät mahdollisuudet elämän polulla. Pariskunta B:llä taas on vähän spontaanimpi elämäntapa, ja kun ei sitä lottovoittoa tullut, niin nyt sitten pidetään sitä keskiluokkaista A pariskuntaa koppavana ja kylmänä, vaikka he ovat oikeasti nähneet vaivaa lapsensa eteen.
Koska sosiaalinen ja kulttuurinen pääoma periytyy, on myös todennäköistä, että pariskunta A:n omat vanhemmat ovat korkeasti koulutettuja - ja tiedämme myös, että pitkäaikaistyöttömyys periytyy niin ikään, pariskunta B:n vanhemmat ovat ehkä myös olleet vailla töitä. Kyse on niistä malleista, jotka olemme itse saaneet. Minkälaisen mallin sinä haluat antaa omalle lapsellesi?
Pariskunta B:lläkin on varsin hyvät eväät antaa lapselleen jos vähänkin leikkaa ja lastaan rakastaa, eivät ole vakavasti päihde- ja mielenterveysongelmaisia. Toki aina parempi jos on edes tavoitteena kouluttautua/työllistyä/elättää itsensä ja perheensä.
Itse olen hartaasti lasta toivoneen paremman keskiluokan lapsi, jonka toinen vanhempi sairastui skitsofreniaan (kyllä, kolmikymppisenä) ja alkoholisoitui. Toinen sitten syöpään. What are the odds? Joku voisi kysyä... No, en kasvanut kieroon ja se on elämää. Olen silti omastani kiitollinen, siis elämästäni. Koen olevani jopa siinä mielessä onnekas, että ymmärrän jokaisen elävän elämäänsä omista lähtökohdistaan ja tottakai yrittävän tehdä omasta mielestään parhaat ratkaisut. Minua ei ota päähän, että toiset unelmoivat erilaisesta yhteiskunnasta kuin toiset. Jonkinlainen keskiarvo siitä muodostuu ja Suomessa on varsin kiva elää. Kurkkaa vaikka Afganistaniin googlen satelliitilla, ei h.i.tto...
Itse olen saanut kolme lasta mieheni kanssa, tulot ovat olleet kahdesta kuuteen tuhatta käteen ja ihan kivasti menee, välillä ihanammin, välillä kurjemmin. Kaikki isovanhemmatkin ovat vielä elävien kirjoissa, joten aika hyvinhän elämä kantaa.
Miettikää kaikki ensin itse ennen kuin kysyyte palstalta. Täällä voidaan sitten vertailla mielipiteitä ja oppia joskus jotain uutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä sovittiin, että vauva saa tulla kun on tullakseen. Rahaa emme miettineet lainkaan. Täysin turhaa viivyttää perheen perustamista "sitkun"-tyyliin. Siinä käy hyvin helposti niin, että se "sitkun" ei koskaan koita. Tai jos koittaa, lapsia ei enää siinä vaiheessa tulekaan.
Teillä oli ilmeisesti kuitenkin vakituiset tulot ja säästöjä?
Meillä ei ollut kuin miehellä vakituiset tulot, kun lapsia alkoi tulla. Säästöjen sijaan oli kasa asuntolainaa. En ole koskaan osannut ajatella, että lapsia varten pitäisi olla erikseen säästöjä ja tietty tulotaso.
-eri
Miten te oikein pärjäsitte? Jostain sitä rahaa kuitenkin tuli?
No millä sitä nyt työssäkäyvä isä ja kotiäitinä oleva äiti pärjäävät? Isän tuloilla ja tuilla, joita äiti saa. Ei se mitään rakettitiedettä ole. Tuhansissa suomalaisperheissä eletään niin. Jopa niinkin, ettei edes isällä ole palkkatuloja.
No meillä taitaa sitten vain olla aika erilainen arvomaailma. Minulle tuo näyttäytyy ihan hällä väliä -meiningiltä ja en ikinä pystyisi itse ottamaan tuollaisia riskejä kun kyseessä on oma lapsi.
Ei erilainen arvomaailma, vaan erilainen todellisuudentaju. Mikä riski siitä koituu lapselle, jos isä käy töissä ja äiti hoitaa lasta kotona? Ja millä tavalla on häälläväliä meininkiä, jos lapsi niissä oloissa saa kaiken, mitä lapsi elämiseen tarvitsee? Eivät lapset ole rikkaissa perheissä yhtään enempää turvassa kuin ovat vähemmän rikkaissakaan. Eivätkä myöskään välttämättä yhtään paremmin hoidettuja. Suurin osa pienituloisistakin kun hoitaa lapsensa aivan yhtä hyvin kuin varakkaammat. Ei rahan määrä tee kenestäkään huonompaa tai parempaa vanhempaa kuin toisesta. Kyllä siihen vaikuttavat ihan muut asiat.
Työttömyys ja vähäosaisuus ruokkivat monesti erilaisia negatiivisia ilmiöitä, jotka lapsi ottaa kannettavakseen harteilleen kun kasvaa ja ymmärtää maailmaa. Ei ole ihan yhdentekevää, millaisessa kaupunginosassa lapsi varttuu, millaisessa taloyhtiössä, millaisia muita lapsia naapurustossa asuu, osattomuus ruokkii masennusta ja alkoholismia. Tässähän taitaa olla kaikkien Kaurismäki-leffojen melankolia aika lähellä, tähän kun lisätään vielä edullisten vuokra-asuntoalueiden rauhattomuus, maahanmuuttajalähiöiden turvattomuus jne. niin itse en olisi valmis kasvattamaan lasta tällaisessa ympäristössä, vaan odottaisin kunnes minulla ja kumppanillani on molemmilla vakituinen työ ja keskiluokkaiset ansiot. Näin pystymme tarjoamaan lapselle mahdollisuuden parempaan tulevaisuuteen.
Minusta tämä ei kuulosta hyvältä elämältä, mutta kukin toki tyylillään.
Vierailija kirjoitti:
Olimme molemmat opiskelijoita, kun ensimmäinen lapsemme syntyi. Hyvin pärjäsimme. Lapsi on 20-vuotias terve ja hyvinvoiva yliopisto-opiskelija.
Olivatko isovanhemmat tukena? Entä asuminen? Kuinka hoiditte lapsen päivähoidon? Entä sairastelut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennemmin köyhä koti, jossa pidetään huolta ja ollaan läsnä kuin rikas koti, jossa vanhempia kiinnostaa enemmän raha kuin lapsi.
Kuvittelehan seuraava tilanne:
Pariskunta A kouluttautuu, hankkii hyvät työpaikat, asunnon lapsiystävälliseltä alueelta, jossa hyvä koulu ja päiväkoti lähellä. Keskiluokkainen elämä takaa turvallisen eliympäristön kasvaa ja harrastaa, lapsesta kasvaa tasapainoinen ja vastuuntuntoinen aikuinen.
Pariskunta B on kouluja käymätön kaksikko, jolla on käynyt huono tuuri työmarkkinoilla ja tällä hetkellä kaikki raha tulee tukien muodossa. Vähän läävä vuokrakämppä pahamaineiselta alueelta, jossa poliisi on tuttu näky, samoin nuorisoporukat pilleripäissään - mutta rahat riittävät vuokraan, ei jää rästejä ja siten luottotiedotkin ovat _vielä_ tallella. Kasvuympäristö ei ole lapsiystävällinen, oma kersa jää poliisin haaviin näpistelystä jo ennen kuin täyttää 15.
Kyse ei ole siitä, että kumpi pariskunta välittää lapsestaan enemmän, molemmat varmasti välittävät. Pariskunta A on johdonmukaisesti tehnyt suunnitelmia ja määrätietoisesti pyrkinyt toteuttamaan niitä, jotta lapsi saa hyvät mahdollisuudet elämän polulla. Pariskunta B:llä taas on vähän spontaanimpi elämäntapa, ja kun ei sitä lottovoittoa tullut, niin nyt sitten pidetään sitä keskiluokkaista A pariskuntaa koppavana ja kylmänä, vaikka he ovat oikeasti nähneet vaivaa lapsensa eteen.
Koska sosiaalinen ja kulttuurinen pääoma periytyy, on myös todennäköistä, että pariskunta A:n omat vanhemmat ovat korkeasti koulutettuja - ja tiedämme myös, että pitkäaikaistyöttömyys periytyy niin ikään, pariskunta B:n vanhemmat ovat ehkä myös olleet vailla töitä. Kyse on niistä malleista, jotka olemme itse saaneet. Minkälaisen mallin sinä haluat antaa omalle lapsellesi?
Elin tuollaisessa A-perheessä. Vanhemmat olivat aina stressaantuneita, kiireisiä ja ahdistuneita. Ei ollut kovin onnellinen lapsuus se, vaikka materiaa sainkin enemmän kuin tarpeeksi. Kyllä he minusta varmasti välittivät, sitä en epäile. Eivät vaan rahanhankinnaltaan ehtineet sitä välittämistä juurikaan näyttää. Minustakin kasvoi kyllä vastuullinen aikuinen ja suht tasapainoinenkin. Vanhempiini välit ovat edelleen etäiset, lähes muodolliset. Toisin on yh-siivoojan tyttärellä, joka on paras ystäväni. Hän viettää hyvin paljon aikaa äitinsä kanssa ja heillä on todella läheiset välit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennemmin köyhä koti, jossa pidetään huolta ja ollaan läsnä kuin rikas koti, jossa vanhempia kiinnostaa enemmän raha kuin lapsi.
Kuvittelehan seuraava tilanne:
Pariskunta A kouluttautuu, hankkii hyvät työpaikat, asunnon lapsiystävälliseltä alueelta, jossa hyvä koulu ja päiväkoti lähellä. Keskiluokkainen elämä takaa turvallisen eliympäristön kasvaa ja harrastaa, lapsesta kasvaa tasapainoinen ja vastuuntuntoinen aikuinen.
Pariskunta B on kouluja käymätön kaksikko, jolla on käynyt huono tuuri työmarkkinoilla ja tällä hetkellä kaikki raha tulee tukien muodossa. Vähän läävä vuokrakämppä pahamaineiselta alueelta, jossa poliisi on tuttu näky, samoin nuorisoporukat pilleripäissään - mutta rahat riittävät vuokraan, ei jää rästejä ja siten luottotiedotkin ovat _vielä_ tallella. Kasvuympäristö ei ole lapsiystävällinen, oma kersa jää poliisin haaviin näpistelystä jo ennen kuin täyttää 15.
Kyse ei ole siitä, että kumpi pariskunta välittää lapsestaan enemmän, molemmat varmasti välittävät. Pariskunta A on johdonmukaisesti tehnyt suunnitelmia ja määrätietoisesti pyrkinyt toteuttamaan niitä, jotta lapsi saa hyvät mahdollisuudet elämän polulla. Pariskunta B:llä taas on vähän spontaanimpi elämäntapa, ja kun ei sitä lottovoittoa tullut, niin nyt sitten pidetään sitä keskiluokkaista A pariskuntaa koppavana ja kylmänä, vaikka he ovat oikeasti nähneet vaivaa lapsensa eteen.
Koska sosiaalinen ja kulttuurinen pääoma periytyy, on myös todennäköistä, että pariskunta A:n omat vanhemmat ovat korkeasti koulutettuja - ja tiedämme myös, että pitkäaikaistyöttömyys periytyy niin ikään, pariskunta B:n vanhemmat ovat ehkä myös olleet vailla töitä. Kyse on niistä malleista, jotka olemme itse saaneet. Minkälaisen mallin sinä haluat antaa omalle lapsellesi?
Sosiaalinen ja kulttuurinen pääoma periytyy. Salli mun nauraa (tai nauran kyllä vaikka et sallisikaan). Ihan samalla tavalla ne kermaperseiden penskat rötöksiin voivat sortua kuin sossupummien penskatkin. Onhan tässä paraikaakin menossa mm. erinäinen huumeoikeudenkäynti, jossa syytettynä istuu kaikkea muuta kuin sossupummiperheessä kasvanut herra. Ja moni sossupummiperheen lapsi päättää, ettei tahdo samaan tilanteeseen kuin vanhempansa, hankkii koulutuksen ja työpaikan ja elää oikein kunniallista elämää.
Vastauksena kysymykseesi: Haluan antaa lapselleni mallin, jossa ihmisiä ei tuomita heidän taustansa tai varallisuutensa vuoksia, vaan tekojensa vuoksi. Siinä mallissa jokainen voi itse osaltaan vaikuttaa ryhtyykö taparikolliseksi vai hankkiiko rahansa laillisin keinoin. Siinä mallissa myös on ok tukeutua yhteiskunnan varoihin, jos tilanne niin vaatii, jotta ei ainakaan rahan puutteen vuoksi tarvitse laittomuuksiin sortua. Ihanteellista tietysti olisi, että jokainen elättäisi itsensä (laillisesti), mutta aina se ei ole mahdollista. Silloin on parempi pyytää apua.
Kokeileppas laittaa ihan googleen suomen kielellä: sosiaalinen pääoma periytyy. Aika kiinnostavia tutkimuksia, jos tulee sinulle uutena tietona. Mutta jos itse hahmotat maailmaa yksittäistapausten kautta ja sinulle tutkimus käsitteenä on vähän humbuukia, niin ymmärrän tulokulmasi!
Köyhä lapsuus kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen kolmen lapsen äiti ja esim. esikoisen syntymän aikaan 1990-luvulla minulla oli vakituinen työ, mies oli määräaikaisessa työsuhteessa. Emme ajatelleet taloudellista puolta ollenkaan, kun sovimme, että lapsi saa tulla, jos on tullakseen. Taloudellista puolta ajateltiin, kun mies sai 400 km päästä vakituisen työn esikoisen ollessa kaksi kuukautta vanha. Puoli vuotta mietittiin, onko meidän taloudellisesti mahdollista asua eri paikkakunnilla . Minä joustin ja irtisanoin itseni kesken äitiysloman+muutettiin perässä.
Mielestäni yksi syy tähän nykyiseen vauvakatoon on, että asetetaan rima liian korkealle. Ajatellaan, että pitää olla tietty tulotaso, koulutus, asunto, koira jne.. ennen kuin uskalletaan edes haaveilla siitä yhdestä lapsesta. Onhan meidänkin vanhemmat/isovanhemmat selvinneet, niin miksi nykyajan nuoret lisääntymisiässä olevat eivät selviäisi?
Ennen ei juuri mietitty, ennen tehtiin! Nykynuoriso miettii liiankin kanssa ja on liian varovainen. Jos joku sanoisi niille suoraan, että kyllä suomen sosiaali turva kantaa työttömyydenkin läpi, niin uskon, että alkaisi tulla lapsia. Turhaa pelkäävät. ei ole vaan muodikasta enää kun pitää olla niin "itsenäinen" nykyään
Kun sitä on elänyt lähes koko elämänsä köyhyydessä ja koulussa sai kuulla kuittailua siitä ettei meidän perhe käy ikinä missään niin eihän sitä mielellään omalle lapselleen halua samaa kohtaloa. Joo sossu tukee ja rahaa saa varmasti vipeillä sun muilla, mutta silti.
Olihan täällä hetki sitten juttua äideistä jotka joutuvat myymään itseään elättääkseen lapsensa. Arvaa vaan haluanko ite viedä lasta mummolaan tuon takia? No en! Mua et myöskään tule näkemään missään kerjuu ryhmässä.
En minä ole koskaan kuullut mitään kuittailua siitä ettei käyty missään, ei mun lapsuudessa käyty ulkomailla, jotkut rikkaimmat kakarat pääsi ehkä kerran ala-asteen aikana ulkomaille. Eikä ole mun lapsetkaan päässeet ulkomaille juurikaan eikä siitä ole mitään haittaa ollut että omalla autolla käydään kotimaassa kesälomareissulla.
EIkä kukaan joudu myymään itseään jos on normaalisti hoitanut asiansa, ei ole juonut, tupakoinut ja pelannut rahojaan tai ottanut pikavippejä jne. Ihan työtönkin tulee toimeen jos käyttää rahansa viisaasti eikä asu liian kalliissa paikassa. Ja kirppikset on hyvää ja halpaa tavaraa pullollaan. Sitä ei ollut mun lapsuudessa vaan äiti ompeli itse vaatteet. Nykyään on kankaat paljon kalliimpia kuin vaatteet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennemmin köyhä koti, jossa pidetään huolta ja ollaan läsnä kuin rikas koti, jossa vanhempia kiinnostaa enemmän raha kuin lapsi.
Kuvittelehan seuraava tilanne:
Pariskunta A kouluttautuu, hankkii hyvät työpaikat, asunnon lapsiystävälliseltä alueelta, jossa hyvä koulu ja päiväkoti lähellä. Keskiluokkainen elämä takaa turvallisen eliympäristön kasvaa ja harrastaa, lapsesta kasvaa tasapainoinen ja vastuuntuntoinen aikuinen.
Pariskunta B on kouluja käymätön kaksikko, jolla on käynyt huono tuuri työmarkkinoilla ja tällä hetkellä kaikki raha tulee tukien muodossa. Vähän läävä vuokrakämppä pahamaineiselta alueelta, jossa poliisi on tuttu näky, samoin nuorisoporukat pilleripäissään - mutta rahat riittävät vuokraan, ei jää rästejä ja siten luottotiedotkin ovat _vielä_ tallella. Kasvuympäristö ei ole lapsiystävällinen, oma kersa jää poliisin haaviin näpistelystä jo ennen kuin täyttää 15.
Kyse ei ole siitä, että kumpi pariskunta välittää lapsestaan enemmän, molemmat varmasti välittävät. Pariskunta A on johdonmukaisesti tehnyt suunnitelmia ja määrätietoisesti pyrkinyt toteuttamaan niitä, jotta lapsi saa hyvät mahdollisuudet elämän polulla. Pariskunta B:llä taas on vähän spontaanimpi elämäntapa, ja kun ei sitä lottovoittoa tullut, niin nyt sitten pidetään sitä keskiluokkaista A pariskuntaa koppavana ja kylmänä, vaikka he ovat oikeasti nähneet vaivaa lapsensa eteen.
Koska sosiaalinen ja kulttuurinen pääoma periytyy, on myös todennäköistä, että pariskunta A:n omat vanhemmat ovat korkeasti koulutettuja - ja tiedämme myös, että pitkäaikaistyöttömyys periytyy niin ikään, pariskunta B:n vanhemmat ovat ehkä myös olleet vailla töitä. Kyse on niistä malleista, jotka olemme itse saaneet. Minkälaisen mallin sinä haluat antaa omalle lapsellesi?
Sosiaalinen ja kulttuurinen pääoma periytyy. Salli mun nauraa (tai nauran kyllä vaikka et sallisikaan). Ihan samalla tavalla ne kermaperseiden penskat rötöksiin voivat sortua kuin sossupummien penskatkin. Onhan tässä paraikaakin menossa mm. erinäinen huumeoikeudenkäynti, jossa syytettynä istuu kaikkea muuta kuin sossupummiperheessä kasvanut herra. Ja moni sossupummiperheen lapsi päättää, ettei tahdo samaan tilanteeseen kuin vanhempansa, hankkii koulutuksen ja työpaikan ja elää oikein kunniallista elämää.
Vastauksena kysymykseesi: Haluan antaa lapselleni mallin, jossa ihmisiä ei tuomita heidän taustansa tai varallisuutensa vuoksia, vaan tekojensa vuoksi. Siinä mallissa jokainen voi itse osaltaan vaikuttaa ryhtyykö taparikolliseksi vai hankkiiko rahansa laillisin keinoin. Siinä mallissa myös on ok tukeutua yhteiskunnan varoihin, jos tilanne niin vaatii, jotta ei ainakaan rahan puutteen vuoksi tarvitse laittomuuksiin sortua. Ihanteellista tietysti olisi, että jokainen elättäisi itsensä (laillisesti), mutta aina se ei ole mahdollista. Silloin on parempi pyytää apua.
Kokeileppas laittaa ihan googleen suomen kielellä: sosiaalinen pääoma periytyy. Aika kiinnostavia tutkimuksia, jos tulee sinulle uutena tietona. Mutta jos itse hahmotat maailmaa yksittäistapausten kautta ja sinulle tutkimus käsitteenä on vähän humbuukia, niin ymmärrän tulokulmasi!
Tutkimuskin käsittelee aina yksittäistapauksia. Ei niihin kovin monia erillistapauksia saa mahdutettua ja raflaavien otsikoiden toivossa tutkimustuloksia jopa vääristellään. Vaikka ei vääristeltäisi, joku 1 000 kohdehenkilön tutkimus tietyssä Amerikan osavaltiossa, ei kerro mitään kokonaistodellisuudesta. Aika harva maailman asukas kuitenkaan asuu tuossa ko. osavaltiossa. Ja vaikka tutkittaisiin lähes kaikkia maailman ihmisiä, ei voida yleistää tutkimuksissa saatuja tuloksia koskemaan kaikkia tapauksia. Eli ei voida sanoa yleispätevästi, että sosiaalinen pääoma periytyy tms. Näin kun ei läheskään aina ole, vaikka tutkimukset sanoisivat mitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En perusta perhettä palkalla. Lapsia kun ei saa rahalla.
Onko sinulle yhdentekevää, millainen tulotaso sinulla ja puolisollasi on, kun lapsi tulee? Kuulostaa vähän Kreikan taannoiselta valtiovarainministeriltä: hankitaan kaikkea kivaa, kyllä joku sen maksaa sitten.
Suomi ei ole kreikka. Täällä pärjää ihan nolla tulotasollakin, jos hankkii lapsia. On äitiys ja vanhempainraha, lapsilisät, kela äitiyspakkaus, kodinhoidon tuki, toimiva neuvola järjestelmä, päivähoito, ilmainen peruskoulu yms...
Ne ovat sosiaalitukia ja osa suomalaista Hyvää järjestelmää. Kansantaloudellisesti on katsottu, että lapsien hankkimista tulee tukea. Että se on kannattavaa yhteiskunnan näkökulmasta. Ei siis mitään kreikka-juttua,... Kun me tarvitsemme niitä veronmaksajia - lapsia- tulevaisuudessa...
Alue: Aihe vapaa
Voihan sitä toki pelätä vaikka ufojen laskeutumista ja jättää siksi lapset hankkimatta. Realismia se ei, mutta ei ole tuo sinunkaan ajatusmallisi. Mutta jokainen tavallaan.