Millä palkalla perustaisitte perheen?

Vierailija kirjoitti:

Meillä molemmilla muutama satanen pienemmät tulot kuin teillä. Asuntolainaa on. Pääkaupunkiseudulla asutaan.

Asuttiin yksiössä siihen asti kunnes esikoinen täytti yksi. Muutettiin pieneen kaksioon jossa ihana oma piha. Asuttiin siinä viisi vuotta ja sitten ostettiin neliö.

Hyvin ollaan pärjätty, kotonakin olin molempien kanssa 3-vuotiaiksi.

Olette siis ostaneet pk-seudulta neliön (neljä huonetta + keittiö?) vaikka tulot on molemmilla alle 2500€/kk? 

Mikä pankki myönsi tähän lainaa saako kysyä?

Eikä mekään tehdä enää lapsia, vaikka tulot taloudessa 270 000 e vuodessa, lapsi tehtiin aikanaan ja kohta se lapsi tekee meille lapsenlapsia. Mukavaa on

Minä ja mies tienataan molemmat alle 2000€/kk, nettona siis ei päätä huimaa. Yksi nyt viisivuotias lapsi on, ja eipä ole tarvinnut facesta mitään kerjätä. Asutaan kohtuu edullisesti, ei ole autoa, ei käytetä lainkaan alkoholia, ostetaan järkevästi ja suositaan kierrätystä tavaran kanssa. Hieman jää jopa säästöön rahaa joka kk. Mistään en koe että tinkiä tarvitsisi eikä rahat ikinä ole lopussa.

Aika paljon pitäisi palkan olla, jotta luopuisin omasta sukunimestäni, vapaudestani, monen vuoden eläkekertymästä (äitiysvapaat pienentää eläkettä) ja nykyisestä kehostani. En edes osaa määritellä hintaa.

Penniensä rakastajat joutavatkin jäämään ilman lapsia.Köyhiä ja tyhmiä ovat ikänsä rahasäkkiensä kanssa.

Mun lapset ainakin käyvät mua katsomassa vanhainkodissa, kun käymme katsomassa isovanhempia ja iso isovanhempia...

Ja teinit oma-aloitteisestikkin vierailevat mummojen luona, kantavat "vastuuta" iloisesti... Ja puuttuvat hoitolaitosten epäkohtiin, jos sattuu kohdalle!

Niin, että turvallisin mielin voin vanheta.

Joku pitää mun puolia, sitten, kun en enää itse pysty.

Minun vuositulot on 40k vuodessa ja miehen 83k. Nyt ollaan alettu lasta yrittämään. Pienemmillä tuloilla ei tullut kuuloonkaan.

Se äitiyspakkaukset laatikko riittää sängyksi A luksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä sovittiin, että vauva saa tulla kun on tullakseen. Rahaa emme miettineet lainkaan. Täysin turhaa viivyttää perheen perustamista "sitkun"-tyyliin. Siinä käy hyvin helposti niin, että se "sitkun" ei koskaan koita. Tai jos koittaa, lapsia ei enää siinä vaiheessa tulekaan. 

Sitkun lapsi syntyi, oma määrä-aikainen työsuhteeni päättyi lopullisesti ja miehen pätkä työ toi nettona 1600€ / kk. Ensimmäiseksi meni luottotiedot, vuokrat alkoi jäädä rästiin säännöllisesti, otettiin pikavippiä, joka on nyt erääntyneenä noin 50k€ ja perintäfirmat perässä. Rahapulassa mies koitti vedättää vakuutusyhtiötä ja tuomiohan siitä tuli. SUoraan sanottuna elämä on ollut sellaista alamäkiluisua että väkijuomaa kuluu enemmän ja enemmän... ei tässä näin pitänyt käydä?!? Itsellä adhd ja mies muuten vaan huolimaton / ei välitä

Näin kersa pilaa elämäsi Vol. XXXX

Onneksi olkoon ! Tuliko voittava arpa vai .........?

Tai näin pilaat lapsesi elämän :(

realisti kirjoitti:

Penniensä rakastajat joutavatkin jäämään ilman lapsia.Köyhiä ja tyhmiä ovat ikänsä rahasäkkiensä kanssa.

TÄMÄ. Ensin raadetaan niska limassa että saadaan rahaa, eikä uskalleta tehdä lasta, sitten on liian myöhä ja ikä tullut vastaan. Sen sijaan maksavat veroistaan meidän muiden vauvakustannukset xD JÄRKEÄ SAA KÄYTTÄÄ! Ois kannattanut tehdä ite ensin!

Eniten kaduttaa elämässä, etten tehnyt yhtä lasta lisää sisarrussarjaan. Vielä yksi olisi ollut kiva saada lisää...

Mitähän ne palkat mahtoi olla... Minulla taisi olla 4000e kun alettiin yrittää ja miehellä 2500e... Lapsen syntyessä molemmilla oli 500e enemmän.

Kun lapsi oli 2kk mies sai burnoutin ja jäi pitkälle sairasloma-/työttömyysjaksolle.

Kun lapsi oli 1v6kk mies sai paremmin palkatun työn mitä koskaan, mutta minä puolestani jäin työttömäksi.

Nyt esikoinen on 5v. Uusia käänteitä on tapahtunut, mutta elämä kantaa yhä ihan hyvin. Kaikkea voi sattua, vaikka miten suunnittelisi ja vatvoisi loputtomiin, joten täytyy miettiä mikä on todella tärkeää ja mitä todella haluaa.

Perheen nettotulot yli 20000€/kk niin voi alkaa miettiä asiaa ja yli 30k/kk lasta voi alkaa yrittää.

Vierailija kirjoitti:

Mitähän ne palkat mahtoi olla... Minulla taisi olla 4000e kun alettiin yrittää ja miehellä 2500e... Lapsen syntyessä molemmilla oli 500e enemmän.

Kun lapsi oli 2kk mies sai burnoutin ja jäi pitkälle sairasloma-/työttömyysjaksolle.

Kun lapsi oli 1v6kk mies sai paremmin palkatun työn mitä koskaan, mutta minä puolestani jäin työttömäksi.

Nyt esikoinen on 5v. Uusia käänteitä on tapahtunut, mutta elämä kantaa yhä ihan hyvin. Kaikkea voi sattua, vaikka miten suunnittelisi ja vatvoisi loputtomiin, joten täytyy miettiä mikä on todella tärkeää ja mitä todella haluaa.

Ei varmaan ikuisuuksia kannatakaan odotella, luulen että ap tarkoitti sitä, että olisi edes joku vakituinen työ. Ja jos on kerran saanut jo 4000€kk homman, niin ainakin tietää mille tasolle voi päästä :)

realisti kirjoitti:

Penniensä rakastajat joutavatkin jäämään ilman lapsia.Köyhiä ja tyhmiä ovat ikänsä rahasäkkiensä kanssa.

Nyt on katkeraa. Se, että joku pariskunta tavoittelee vakituista työpaikkaa, jotta lapselle voisi luoda tukevan ja turvallisen kasvualustan, joka kestää vähän aaltoja ja tuulta nähdään vauva-palstalla negatiivisena asiana, hämmentää minua todella paljon.

Olemmr lapseton kolmekymppinen (hetero)pari, minä olen nainen. Talous-ja omaisuustilanteenme tällä hetkellä: meillä on 2 velatonta autoa ja 150 neliön omakotitalo, josta on lainaa jäljellä 100 tuhatta eli 50k kummallekin. Meillä on yhteensä rahastosäästössä 10 000 euroa yllättävään isoon menoon. Tulomme nettona ovat yhteensä noin 5000 euroa kuussa. Kuitenkin mies on työssä, jossa kk-palkassa on sesongista riippuen 3000 euron heittoa. Tilanne on ollut tämä vasta vähän aikaa, koska opiskelin ja olin ensin huonopalkkaisessa työssä, joten siksi emme ole juuri lyhentäneet lainaa minimiä enempää. Minulla on lisäksi opintolaina.

Nuotempana ajattelin, että kolmikymppisenä vauvakuume iskee minuunkin ja ehkä silloknhaluan yhden lapsen. Nyt kuitenkin miehelleni on teetetty vasektomia yhteisestä päätöksestä. Sikäli en siis voi sanoa, mitä pitäisi taloudellisesti tapahtua, jotta lapsia tulisi. Tiedän kuitenkin sen, että vaikka meillä nyt on hyvin varaa ja voimme maksaa lainojakin enemmän kuin tarvitsisi, niin en haluaisi tinkiä omasta ajastani ja "minuudestani" yhtään. Omat syyni ja mieheni syyt ovat etusijassa sellaisia, että raha ei ratkaisisi niitä. Minä en halua synnyttää tai hoitaa vauvaa, eikä Suomessa sillä perusteella saisi adoptiota (jota sinänsä en tahdo). Miehelläni on periytyvä harvinainen sairaus, joka on saattanut pari hänen sukulaistaan laitoskuntoon, vaikka miehelle se sattuikin periytymään "piilevämpänä" eikä näy arjessa kuin ehkä vaikeutena välillä keskittyä.

Olen pahoillani, etten voi tarjota AP:n kysymykseen vastausta, mutta mikään lisä palkassa ei saisi meitä tekemään lasta.

Itse olen 31v (lapseton) nainen, 4 vuotta kestänyt parisuhde ja mies on alkanut puhua siitä esikoisesta lähes viikoittain. Miehellä vakituinen työpaikka, 2600ekk, itse työtön ja en todellakaan halua lasta tällaisessa tilanteessa. Ensin duuni, sitten lapsi. Näin se vaan menee. Jos ei onnistu, niin sitten pärjään ilman lapsiakin aivan hyvin. 

heti jos löytyis joku jonka kanssa voisi tehdä

Mulle aina yksi tuttava länkytti, että lapsia pitää ”hankkia” nuorena.

Sosio-ekonomisesti hänen taustansa on se, että hän on teiniäidin lapsi, hän oli itse teiniäiti, sekä eronnut on, kouluttamaton, hänellä on kaksi lasta, joista toinen lastenkodissa, toinen teiniäiti, ja asuvat Helsingissä vuokralla.

Tuosta painostamisestaan on nyt aikaa 10-15 vuotta. Silloin tein töitä, opiskelin samalla korkeakoulututkintoa, ostin ensimmäisen omistusasunnon Helsingistä, olin tosi tiukilla.

Nyt minulla asuntoja Helsingissä kaksi, muualla neljä, vakaat tulot, kansainvälinen ura, ja odotamme esikoistamme syntyväksi alkuvuonna! Olen 38v.

En todella osaa sanoa kummalla on ”paremmin”, kumpi on oikea tapa, tai kumpi on onnellisempi. Sen tiedän, että elämäni on ollut täynnä työntekoa ja ponnistelua, ja se on ollut toki rankkaa. Lasta ja äitiyttä osaan kiitollisena arvostaa 10 kertaa enemmän kuin tuolloin 10 vuotta sitten olisin mitenkään osannut. Sekä olen paljon tasapainoisempi ihminen nyt.

Me teimme ainokaisemme opiskeluaikana. Nyt miehen palkka 3600€ kuussa, itselläni 2800€. Pärjätään paremmin kuin hyvin nyt, mutta ei tehdä lisää lapsia. Yhden kanssa selviää vaikeistakin ajoista.