Millä palkalla perustaisitte perheen?
Osa ihmisistä - erityisesti vauvakuumeilevat naiset - ajattelevat lapsen hankkimista lähinnä tunne-perusteisesti. Stereotypian mukaan taas miehet suhtautuvat asiaan kylmän rationaalisesti: onko meillä varaa moiseen ylellisyyteen?
No joo, vähän vanhanaikainen esimerkki, mutta mitäs te ajattelette: Millaisessa taloudellisessa tilanteessa hankkisitte ensimmäisen lapsen? Minä (mies) tienaan 2600€/kk ja naisystäväni tienaa 2400€/kk, hänellä on tosin määräaikainen työsopimus vuoden loppuun asti. Sen jälkeen tyhjän päällä. Itse en todellakaan uskalla tässä tilanteessa edes harkita sitä ensimmäistä lasta - miten te olette asian hoitaneet / sopineet ennen kuin esikoisen päätitte hankkia? Onko tullut riitaa?
m30hki
Kommentit (292)
Tällä hetkellä en millään. Jos nyt pääsisin 15 vuotta taaksepäin, niin sanoisin itselleni, että älä vain missään nimessä tee lapsia.
Oletin otsikosta että tässä kysytään paljonko pitäisi maksaa palkkaa kotivanhemmuudesta. Jos joutuisin käymään kokopäivätöissä ja hankkimaan ensimmäisen lapsen, sen työn palkan pitäisi olla ehkä 10k kuussa jotta jaksaisin. Jos taas lapsen hankkiminen ja kasvattaminen olisi se kokopäivätyöni, niin ehkä puolet, eli 5k kuukaudessa riittäisi.
Olen vela, ja yksi syy siihen on talous. Noilla summilla harkitsisin uudestaan.
Meille tuli eka opiskellessa / satunnaisilla kesätyötuloilla. Kaikkiin tukiin sai lapsikorotukset ja päivähoito oli ilmaista ja ehti olla hyvin kotona. Isovanhemmat osti kaikenlaista lapselle ja saatiin ilmaiseksi paljon vaatteita ym. Kun lapsi täytti 3v oltiin työelämässä kiinni jo. Eli ihan tolleen ilman suunnitelmaa lapsesta selvittiin hyvin. Toistakaan ei kauheesti mietitty, ei ollut kovin isot bruttotulot, ehkä 30k vuodessa yhteensä? Kolmannen kohdalla oli sitten taas 50k ja sitte nyt ne on about 100k vuodessa. Kolmeen lopetettiin ihan rahan takia, ei huvittanut hankkia isoa autoa ja kustantaahan kolme isompaa lasta jo paljon enemmän kuin kolme pientä. Kolmea voidaan tukea aikuisuuteen ja kun ovat aikuisiakin.
Suomessa on hyvät tuet, jos niitä osaa pyytää
En perusta perhettä millään palkalla
Ihmisillä on aika jännä käsitys elintasosta. Mun nettotulot on parin tonnin luokkaa, puolisolla samoin. Meillä on kaksi lasta, joille on aika hyvin ollut vara kustantaa mitä ne tahtoo (eivät toki oo halunneet harrastaa mitään kallista, esim. jääkiekkoa tai cheerleadingia jne). Meillä on omakotitalo ja vuosi sitten ostettiin kesämökki. Meillä on auto, kaksi moottoripyörää ja toisella lapsella mopo, toisella skootteri. Velkaa on maltillisesti. Toki meillä ei ole näiden lisäksi rahaa matkustella, mutta tässä on myös priorisointia: mieluummin mökki kuin lomamatkat. Varmaan näitä valintoja joutuvat muutkin ihmiset tekemään, emme vain me. Mutta siis jonkun mielestä 2000 euron nettotulot on pienet. Minusta ei, kun niillä saa näinkin hyvän elintason.
En ole hankkimassa lapsia ollenkaan mutta jos hankkisin niin ei se palkan suuruus ole niin tärkeää vaan varmuus. Ja varmuutta ei tänä päivänä ole enää olemassa. Edes vakityö ei ole oikeasti vakityö, koska vaan voi tulla yt:t.
Meillä on 4 lasta ja ensiasuntona ostimme 5 huonetta jne asunnon, 100 % velkarahalla.
Toinen palkka menee asuntoon, toinen elämiseen. Säästöön jää 0 euroa.
Esikoinen meni kouluun, kun mieheni valmistui. 3 vanhinta lasta syntyi opiskeluaikana.
Asuimme tiiviisti, syötiin opiskelijaruokalassa, saatiin vaatteet lahjoituksina, valtaosin.
Mutta ei silloin vähän päälle 20 vuotiaana tajuttu,
Isovanhemmat ovat luvanneet lapsille 18 v lahjaksi ajokortin. Meillä ei ole edes autoa.
En ajatellut rahaa kun aloin Haluta lasta ja ikääkin oli. Oli siitä kiinni että ehtiikö tulla raskaaksi. Ehdin.
Ap ei ole ihan ymmärtänyt, että ei niitä lapsia niin vaan tehdä. Niitä saadaan. Jos ette saa lasta tänä vuonna, saatteko ikinä? Pieni lapsi ei paljoa tarvitse, vasta teini-iässä on suuret menot jos käyttää rahansa järkevästi. Sitä ennen voi tapahtua mitä tahansa. Ehditte edetä uralla ja nostaa palkkatasoa – tai sitten jompikumpi sairastuu ja kuolee syöpään, talo homehtuu tai lapsi tarviikin erityistä tukea, ettei molemmat ehdi käydä samalla tavalla töissä.