Millä palkalla perustaisitte perheen?

Itse olen kolmen lapsen äiti ja esim. esikoisen syntymän aikaan 1990-luvulla minulla oli vakituinen työ, mies oli määräaikaisessa työsuhteessa. Emme ajatelleet taloudellista puolta ollenkaan, kun sovimme, että lapsi saa tulla, jos on tullakseen. Taloudellista puolta ajateltiin, kun mies sai 400 km päästä vakituisen työn esikoisen ollessa kaksi kuukautta vanha. Puoli vuotta mietittiin, onko meidän taloudellisesti  mahdollista asua eri paikkakunnilla  . Minä joustin  ja irtisanoin itseni kesken äitiysloman+muutettiin perässä. 

Mielestäni yksi syy tähän nykyiseen vauvakatoon on, että asetetaan rima liian korkealle. Ajatellaan, että pitää olla tietty tulotaso, koulutus, asunto, koira jne.. ennen kuin uskalletaan edes haaveilla siitä yhdestä lapsesta. Onhan meidänkin vanhemmat/isovanhemmat selvinneet, niin miksi nykyajan nuoret lisääntymisiässä olevat eivät selviäisi?  

Eli kuinka paljon palkkaa haluaisin perheen perustamisesta? En taitaisi suostua moiseen touhuun millään hinnalla, ellei työstä saisi irtisanoutua silloin kun haluaa. Voisin elää perheenisänä vaikkapa vuoden, jos saisin siitä 10 miljoonaa euroa, mutta 18 vuotta en mistään hinnasta.

Vierailija kirjoitti:

Eli kuinka paljon palkkaa haluaisin perheen perustamisesta? En taitaisi suostua moiseen touhuun millään hinnalla, ellei työstä saisi irtisanoutua silloin kun haluaa. Voisin elää perheenisänä vaikkapa vuoden, jos saisin siitä 10 miljoonaa euroa, mutta 18 vuotta en mistään hinnasta.

Sama...

N44

Siksi koska maailma muuttuu. 

Eikä täällä hirveän hyvin ole pärjätty jos miettii vaikka 1700-luvun nälkävuosia ja viime sotia.

Ei pelkistä musta tuntuis nyt kiva saada vauva-syistä lapsia hankita jos niille ei oo tarjota mitään. Halaukset ei maksa vuokraa.

Vierailija kirjoitti:

Eli kuinka paljon palkkaa haluaisin perheen perustamisesta? En taitaisi suostua moiseen touhuun millään hinnalla, ellei työstä saisi irtisanoutua silloin kun haluaa. Voisin elää perheenisänä vaikkapa vuoden, jos saisin siitä 10 miljoonaa euroa, mutta 18 vuotta en mistään hinnasta.

Etkö edes sadasta miljardista eurosta?

-Ei se rahasta ole kiinni, meillä lapsi saa paljon rakkautta :) -nainen

-Ei se lapsi pyhällä hengellä elä, ja sitä paitsi ankeat olosuhteet vaikuttavat myös siihen, millaisessa kaveriporukassa lapsi liikkuu kun kasvaa isommaksi -mies

-Lapsi tarvitsee rakkautta ja hoivaa :) -nainen

-Ympäristö muokkaa yksilöä eikä päin vastoin. Odotetaan vielä sen verran, että meillä on varaa muuttaa isompaan asuntoon ja johonkin lapsiperheille sopivaan lähiöön -mies

-Eikun taas sä vaan vätystelet, mä haluun lapsen nyt nyt nyt. Eikö sussa ole tarpeeksi miestä isäksi? :( -nainen

???

Meillä sovittiin, että vauva saa tulla kun on tullakseen. Rahaa emme miettineet lainkaan. Täysin turhaa viivyttää perheen perustamista "sitkun"-tyyliin. Siinä käy hyvin helposti niin, että se "sitkun" ei koskaan koita. Tai jos koittaa, lapsia ei enää siinä vaiheessa tulekaan. 

Ei missään nimessä lapsia ennen kuin miehen tulot vähintään 4000€ kuussa!!

Olimme molemmat opiskelijoita, kun ensimmäinen lapsemme syntyi. Hyvin pärjäsimme. Lapsi on 20-vuotias terve ja hyvinvoiva yliopisto-opiskelija. 

Vierailija kirjoitti:

Itse olen kolmen lapsen äiti ja esim. esikoisen syntymän aikaan 1990-luvulla minulla oli vakituinen työ, mies oli määräaikaisessa työsuhteessa. Emme ajatelleet taloudellista puolta ollenkaan, kun sovimme, että lapsi saa tulla, jos on tullakseen. Taloudellista puolta ajateltiin, kun mies sai 400 km päästä vakituisen työn esikoisen ollessa kaksi kuukautta vanha. Puoli vuotta mietittiin, onko meidän taloudellisesti  mahdollista asua eri paikkakunnilla  . Minä joustin  ja irtisanoin itseni kesken äitiysloman+muutettiin perässä. 

Mielestäni yksi syy tähän nykyiseen vauvakatoon on, että asetetaan rima liian korkealle. Ajatellaan, että pitää olla tietty tulotaso, koulutus, asunto, koira jne.. ennen kuin uskalletaan edes haaveilla siitä yhdestä lapsesta. Onhan meidänkin vanhemmat/isovanhemmat selvinneet, niin miksi nykyajan nuoret lisääntymisiässä olevat eivät selviäisi?  

Hyvä kommentti! Kuinka te pärjäsitte kun talouspuoli ei ollut ihan täysin kunnossa ja saitteko esim lähipiiriltä taloudellista tukea?

No kun kaikki eivät halua mennä kerjuulle faceen ja vääntää itkua ties missä hyväntekeväisyys jonoissa..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli kuinka paljon palkkaa haluaisin perheen perustamisesta? En taitaisi suostua moiseen touhuun millään hinnalla, ellei työstä saisi irtisanoutua silloin kun haluaa. Voisin elää perheenisänä vaikkapa vuoden, jos saisin siitä 10 miljoonaa euroa, mutta 18 vuotta en mistään hinnasta.

Etkö edes sadasta miljardista eurosta?

En. Perhe-elämään menisi niin paljon aikaa, että mikään raha ei voi korvata sitä. Mieluummin nautin vapaa-ajasta vähemmällä rahalla. Jos tietäisin eläväni vaikkapa 200-vuotiaaksi, voisin tuhlata pari vuosikymmentä lasten kasvattamiseen, kunhan siitä maksettaisiin tarpeeksi.

Mikään palkka ei riittäisi, jos perheen perustaminen tarkoittaa lasten hankkimista.

Noo, kylhän nuo asiat sit joskus järjestyy. Lapsen syntymän jälkeenkin voi tehdä tiukkaa vielä monta monta kertaa, vaikka nyt olisikin talous ihan jees. Et sillai säästää aikaa, nuoruuttaan ja hedelmällisiä vuosiaan ryhtymällä puuhiin ihan heti silloin jo vähän epävarmemmassa tilanteessa, parantelee talouttaan sit jälkikäteen. Edellytys tälle on toki tavoitteellisuus ja kyky oppia taloustaitoja (esim sijoittamaan) JA että parisuhde on vakaalla ja kestävällä pohjalla JA että kummallekin on ihan 100 % päivänselvää miten rahat jaetaan talouden ja henkkoht välillä (prosenttiosuus nettotuloista ja taloustili).

Vierailija kirjoitti:

No kun kaikki eivät halua mennä kerjuulle faceen ja vääntää itkua ties missä hyväntekeväisyys jonoissa..

Facea ei edes ollut kun meidän lapset olivat pieniä. Hyväntekeväisyydestäkään emme koskaan ole mitään jonottaneet. Silti saimme lapset kasvatettua, vaikka pienipalkkaisia olimmekin. Ei ne suuret tulot, vaan ne pienet menot.  

Me perustettiin perhe kun oltiin molemmat vielä opiskelijoita. Mies tosin oli ihan vastavaille valmistunut ja vakityö jo valmiina. Netto hänellä noin 3000e. Itse tein opintoja loppuun lapsen ollessa pieni ja pääsin oman alan töihin lapsen ollessa 4v. Palkka 2600e. En koe että olisi ollut taloudellisesti kovin tiukkaa silloin tai nytkään. Vauvan ja taaperon kustannukset eivät ole loppujenlopuksu kovin suuret. Paljon auttoi myös se että meillä oli onneksi tukiverkot kunnossa.

Vierailija kirjoitti:

Meillä sovittiin, että vauva saa tulla kun on tullakseen. Rahaa emme miettineet lainkaan. Täysin turhaa viivyttää perheen perustamista "sitkun"-tyyliin. Siinä käy hyvin helposti niin, että se "sitkun" ei koskaan koita. Tai jos koittaa, lapsia ei enää siinä vaiheessa tulekaan. 

Sitkun lapsi syntyi, oma määrä-aikainen työsuhteeni päättyi lopullisesti ja miehen pätkä työ toi nettona 1600€ / kk. Ensimmäiseksi meni luottotiedot, vuokrat alkoi jäädä rästiin säännöllisesti, otettiin pikavippiä, joka on nyt erääntyneenä noin 50k€ ja perintäfirmat perässä. Rahapulassa mies koitti vedättää vakuutusyhtiötä ja tuomiohan siitä tuli. SUoraan sanottuna elämä on ollut sellaista alamäkiluisua että väkijuomaa kuluu enemmän ja enemmän... ei tässä näin pitänyt käydä?!? Itsellä adhd ja mies muuten vaan huolimaton / ei välitä

Vierailija kirjoitti:

Itse olen kolmen lapsen äiti ja esim. esikoisen syntymän aikaan 1990-luvulla minulla oli vakituinen työ, mies oli määräaikaisessa työsuhteessa. Emme ajatelleet taloudellista puolta ollenkaan, kun sovimme, että lapsi saa tulla, jos on tullakseen. Taloudellista puolta ajateltiin, kun mies sai 400 km päästä vakituisen työn esikoisen ollessa kaksi kuukautta vanha. Puoli vuotta mietittiin, onko meidän taloudellisesti  mahdollista asua eri paikkakunnilla  . Minä joustin  ja irtisanoin itseni kesken äitiysloman+muutettiin perässä. 

Mielestäni yksi syy tähän nykyiseen vauvakatoon on, että asetetaan rima liian korkealle. Ajatellaan, että pitää olla tietty tulotaso, koulutus, asunto, koira jne.. ennen kuin uskalletaan edes haaveilla siitä yhdestä lapsesta. Onhan meidänkin vanhemmat/isovanhemmat selvinneet, niin miksi nykyajan nuoret lisääntymisiässä olevat eivät selviäisi?  

en hakua selvitä haluan kukoistaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No kun kaikki eivät halua mennä kerjuulle faceen ja vääntää itkua ties missä hyväntekeväisyys jonoissa..

Facea ei edes ollut kun meidän lapset olivat pieniä. Hyväntekeväisyydestäkään emme koskaan ole mitään jonottaneet. Silti saimme lapset kasvatettua, vaikka pienipalkkaisia olimmekin. Ei ne suuret tulot, vaan ne pienet menot.  

Mitkä olivat nettotulonne, entä muu mahdollinen varallisuus/omaisuus?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä sovittiin, että vauva saa tulla kun on tullakseen. Rahaa emme miettineet lainkaan. Täysin turhaa viivyttää perheen perustamista "sitkun"-tyyliin. Siinä käy hyvin helposti niin, että se "sitkun" ei koskaan koita. Tai jos koittaa, lapsia ei enää siinä vaiheessa tulekaan. 

Sitkun lapsi syntyi, oma määrä-aikainen työsuhteeni päättyi lopullisesti ja miehen pätkä työ toi nettona 1600€ / kk. Ensimmäiseksi meni luottotiedot, vuokrat alkoi jäädä rästiin säännöllisesti, otettiin pikavippiä, joka on nyt erääntyneenä noin 50k€ ja perintäfirmat perässä. Rahapulassa mies koitti vedättää vakuutusyhtiötä ja tuomiohan siitä tuli. SUoraan sanottuna elämä on ollut sellaista alamäkiluisua että väkijuomaa kuluu enemmän ja enemmän... ei tässä näin pitänyt käydä?!? Itsellä adhd ja mies muuten vaan huolimaton / ei välitä

Puutteellisen elämänhallintaan ei auta edes miljoonatulot.