Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Millä palkalla perustaisitte perheen?
Osa ihmisistä - erityisesti vauvakuumeilevat naiset - ajattelevat lapsen hankkimista lähinnä tunne-perusteisesti. Stereotypian mukaan taas miehet suhtautuvat asiaan kylmän rationaalisesti: onko meillä varaa moiseen ylellisyyteen?
No joo, vähän vanhanaikainen esimerkki, mutta mitäs te ajattelette: Millaisessa taloudellisessa tilanteessa hankkisitte ensimmäisen lapsen? Minä (mies) tienaan 2600€/kk ja naisystäväni tienaa 2400€/kk, hänellä on tosin määräaikainen työsopimus vuoden loppuun asti. Sen jälkeen tyhjän päällä. Itse en todellakaan uskalla tässä tilanteessa edes harkita sitä ensimmäistä lasta - miten te olette asian hoitaneet / sopineet ennen kuin esikoisen päätitte hankkia? Onko tullut riitaa?
m30hki
Kommentit (292)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä sovittiin, että vauva saa tulla kun on tullakseen. Rahaa emme miettineet lainkaan. Täysin turhaa viivyttää perheen perustamista "sitkun"-tyyliin. Siinä käy hyvin helposti niin, että se "sitkun" ei koskaan koita. Tai jos koittaa, lapsia ei enää siinä vaiheessa tulekaan.
Teillä oli ilmeisesti kuitenkin vakituiset tulot ja säästöjä?
Meillä ei ollut kuin miehellä vakituiset tulot, kun lapsia alkoi tulla. Säästöjen sijaan oli kasa asuntolainaa. En ole koskaan osannut ajatella, että lapsia varten pitäisi olla erikseen säästöjä ja tietty tulotaso.
-eri
Miten te oikein pärjäsitte? Jostain sitä rahaa kuitenkin tuli?
No millä sitä nyt työssäkäyvä isä ja kotiäitinä oleva äiti pärjäävät? Isän tuloilla ja tuilla, joita äiti saa. Ei se mitään rakettitiedettä ole. Tuhansissa suomalaisperheissä eletään niin. Jopa niinkin, ettei edes isällä ole palkkatuloja.
No meillä taitaa sitten vain olla aika erilainen arvomaailma. Minulle tuo näyttäytyy ihan hällä väliä -meiningiltä ja en ikinä pystyisi itse ottamaan tuollaisia riskejä kun kyseessä on oma lapsi.
Ei erilainen arvomaailma, vaan erilainen todellisuudentaju. Mikä riski siitä koituu lapselle, jos isä käy töissä ja äiti hoitaa lasta kotona? Ja millä tavalla on häälläväliä meininkiä, jos lapsi niissä oloissa saa kaiken, mitä lapsi elämiseen tarvitsee? Eivät lapset ole rikkaissa perheissä yhtään enempää turvassa kuin ovat vähemmän rikkaissakaan. Eivätkä myöskään välttämättä yhtään paremmin hoidettuja. Suurin osa pienituloisistakin kun hoitaa lapsensa aivan yhtä hyvin kuin varakkaammat. Ei rahan määrä tee kenestäkään huonompaa tai parempaa vanhempaa kuin toisesta. Kyllä siihen vaikuttavat ihan muut asiat.
Työttömyys ja vähäosaisuus ruokkivat monesti erilaisia negatiivisia ilmiöitä, jotka lapsi ottaa kannettavakseen harteilleen kun kasvaa ja ymmärtää maailmaa. Ei ole ihan yhdentekevää, millaisessa kaupunginosassa lapsi varttuu, millaisessa taloyhtiössä, millaisia muita lapsia naapurustossa asuu, osattomuus ruokkii masennusta ja alkoholismia. Tässähän taitaa olla kaikkien Kaurismäki-leffojen melankolia aika lähellä, tähän kun lisätään vielä edullisten vuokra-asuntoalueiden rauhattomuus, maahanmuuttajalähiöiden turvattomuus jne. niin itse en olisi valmis kasvattamaan lasta tällaisessa ympäristössä, vaan odottaisin kunnes minulla ja kumppanillani on molemmilla vakituinen työ ja keskiluokkaiset ansiot. Näin pystymme tarjoamaan lapselle mahdollisuuden parempaan tulevaisuuteen.
Minusta tämä ei kuulosta hyvältä elämältä, mutta kukin toki tyylillään.
Minusta noin stereotyyppinen ajatusmalli ei kuulosta hyvältä, vaan kovin rajoittuneelta. Mutta kukin tyylillään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jännä, käsitin kysymyksen niin, että kysytään paljonko sinulle pitäisi maksaa, jotta suostuisit perustamaan perheen. :D
Kyllä rahan puute on pelkkä tekosyy olla tekemättä lapsia. Itse olin pitkäaikaistyötön ja puoliso opiskeli, kun eka lapsi syntyi. Toisen tullessa olin edelleen työtön ja puolisolla määräaikainen työ. Hyvin pärjättiin ja oli varaa pitää autoakin. Nykyään olen itsekin hyväpalkkaisessa työssä, eikä elämä ole juurikaan muuttunut työttömyyteen verrattuna. Ehkä tulee käytyä useammin Hoplopissa kuin ennen.
Minusta on jotenkin sekä säälittävää että kauhistuttavaa, että ihmiset pelkää elämää noin paljon. Itse en ole koskaan laskelmoinut tippaakaan, ja hyvin on pärjätty.
Kun sain esikoiseni n. 18v sitten, olin osin opiskelija ja tienasin markoissa n. 4000. Mies tienasi n. 15000mk. Vaikea sanoa mitä olisi euroissa, mutta lapsi ei todellakaan ollut rahaan liittyvä asia, vaan halusimme lapsen, piste.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En perusta perhettä palkalla. Lapsia kun ei saa rahalla.
Onko sinulle yhdentekevää, millainen tulotaso sinulla ja puolisollasi on, kun lapsi tulee? Kuulostaa vähän Kreikan taannoiselta valtiovarainministeriltä: hankitaan kaikkea kivaa, kyllä joku sen maksaa sitten.
Suomi ei ole kreikka. Täällä pärjää ihan nolla tulotasollakin, jos hankkii lapsia. On äitiys ja vanhempainraha, lapsilisät, kela äitiyspakkaus, kodinhoidon tuki, toimiva neuvola järjestelmä, päivähoito, ilmainen peruskoulu yms...
Ne ovat sosiaalitukia ja osa suomalaista Hyvää järjestelmää. Kansantaloudellisesti on katsottu, että lapsien hankkimista tulee tukea. Että se on kannattavaa yhteiskunnan näkökulmasta. Ei siis mitään kreikka-juttua,... Kun me tarvitsemme niitä veronmaksajia - lapsia- tulevaisuudessa...
Pakko kysyä, että oletko kuinka tarkasti seurannut, kuinka ahkerasti tätä tukijärjestelmää on viime vuosina purettu? Miten uskallat luottaa siihen, että moinen järjestelmä on ja pysyy - kun se näyttäisi ratkeavan pahasti liitoksistaan jo nyt? Lapsi on oma lapsi koko elämän, vaalit tulee joka 4. vuosi ja mitä vaan voi tapahtua kun maailmantalous sakkaa ja Suomikin velkaantuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennemmin köyhä koti, jossa pidetään huolta ja ollaan läsnä kuin rikas koti, jossa vanhempia kiinnostaa enemmän raha kuin lapsi.
Kuvittelehan seuraava tilanne:
Pariskunta A kouluttautuu, hankkii hyvät työpaikat, asunnon lapsiystävälliseltä alueelta, jossa hyvä koulu ja päiväkoti lähellä. Keskiluokkainen elämä takaa turvallisen eliympäristön kasvaa ja harrastaa, lapsesta kasvaa tasapainoinen ja vastuuntuntoinen aikuinen.
Pariskunta B on kouluja käymätön kaksikko, jolla on käynyt huono tuuri työmarkkinoilla ja tällä hetkellä kaikki raha tulee tukien muodossa. Vähän läävä vuokrakämppä pahamaineiselta alueelta, jossa poliisi on tuttu näky, samoin nuorisoporukat pilleripäissään - mutta rahat riittävät vuokraan, ei jää rästejä ja siten luottotiedotkin ovat _vielä_ tallella. Kasvuympäristö ei ole lapsiystävällinen, oma kersa jää poliisin haaviin näpistelystä jo ennen kuin täyttää 15.
Kyse ei ole siitä, että kumpi pariskunta välittää lapsestaan enemmän, molemmat varmasti välittävät. Pariskunta A on johdonmukaisesti tehnyt suunnitelmia ja määrätietoisesti pyrkinyt toteuttamaan niitä, jotta lapsi saa hyvät mahdollisuudet elämän polulla. Pariskunta B:llä taas on vähän spontaanimpi elämäntapa, ja kun ei sitä lottovoittoa tullut, niin nyt sitten pidetään sitä keskiluokkaista A pariskuntaa koppavana ja kylmänä, vaikka he ovat oikeasti nähneet vaivaa lapsensa eteen.
Koska sosiaalinen ja kulttuurinen pääoma periytyy, on myös todennäköistä, että pariskunta A:n omat vanhemmat ovat korkeasti koulutettuja - ja tiedämme myös, että pitkäaikaistyöttömyys periytyy niin ikään, pariskunta B:n vanhemmat ovat ehkä myös olleet vailla töitä. Kyse on niistä malleista, jotka olemme itse saaneet. Minkälaisen mallin sinä haluat antaa omalle lapsellesi?
Elin tuollaisessa A-perheessä. Vanhemmat olivat aina stressaantuneita, kiireisiä ja ahdistuneita. Ei ollut kovin onnellinen lapsuus se, vaikka materiaa sainkin enemmän kuin tarpeeksi. Kyllä he minusta varmasti välittivät, sitä en epäile. Eivät vaan rahanhankinnaltaan ehtineet sitä välittämistä juurikaan näyttää. Minustakin kasvoi kyllä vastuullinen aikuinen ja suht tasapainoinenkin. Vanhempiini välit ovat edelleen etäiset, lähes muodolliset. Toisin on yh-siivoojan tyttärellä, joka on paras ystäväni. Hän viettää hyvin paljon aikaa äitinsä kanssa ja heillä on todella läheiset välit.
Huomaa että olet A:n perheestä - minä olen B:n perheestä ja työttömyys sekä vähäosaisuus vasta stressiä ja ahdistusta aiheuttavatkin. Keikkuminen köyhyysrajalla on asia, mitä keskituloisen perheen vesa ei voi ymmärtää, sori nyt. Se on se kuorma, mikä pakkautuu harteille ja painaa alas samalla kun kävelet nuoralla vailla turvaverkkoa, jos putoat. Ja sen putoamisen voi aiheuttaa ihan pieni tuulenpuuskakin. Jos vanhemmat ovat rakentaneet perheen siten, että suurempikaan myrsky ei pahemmin horjuta, sellaisessa ympäristössä on turvallista kasvaa.
Jaa, itse elin työttömän äidin kanssa kahdestaan ja koin lapsuuteni oikein onnelliseksi. Ei meillä tietenkään ollut varaa kaikkeen, mihin kavereiden perheissä oli, mutta meillä oli sitä olennaisinta eli rakkautta ja läheisyyttä. Varakkaammissa perheissä se tuntui usein olevan kortilla. Varakkaassa perheessä ei ole yhtään sen turvallisempaa kasvaa kuin köyhässäkään, jos vanhemmat eivät jaksa huolehtia lapsesta fyysisten seikkojen lisäksi myös henkisesti. Rakkaudeton ja hellyydetön koti on turvaton, vaikka siellä olisi kiloittain rahaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En perusta perhettä palkalla. Lapsia kun ei saa rahalla.
Onko sinulle yhdentekevää, millainen tulotaso sinulla ja puolisollasi on, kun lapsi tulee? Kuulostaa vähän Kreikan taannoiselta valtiovarainministeriltä: hankitaan kaikkea kivaa, kyllä joku sen maksaa sitten.
Suomi ei ole kreikka. Täällä pärjää ihan nolla tulotasollakin, jos hankkii lapsia. On äitiys ja vanhempainraha, lapsilisät, kela äitiyspakkaus, kodinhoidon tuki, toimiva neuvola järjestelmä, päivähoito, ilmainen peruskoulu yms...
Ne ovat sosiaalitukia ja osa suomalaista Hyvää järjestelmää. Kansantaloudellisesti on katsottu, että lapsien hankkimista tulee tukea. Että se on kannattavaa yhteiskunnan näkökulmasta. Ei siis mitään kreikka-juttua,... Kun me tarvitsemme niitä veronmaksajia - lapsia- tulevaisuudessa...
Pakko kysyä, että oletko kuinka tarkasti seurannut, kuinka ahkerasti tätä tukijärjestelmää on viime vuosina purettu? Miten uskallat luottaa siihen, että moinen järjestelmä on ja pysyy - kun se näyttäisi ratkeavan pahasti liitoksistaan jo nyt? Lapsi on oma lapsi koko elämän, vaalit tulee joka 4. vuosi ja mitä vaan voi tapahtua kun maailmantalous sakkaa ja Suomikin velkaantuu.
Pakko kysyä, miten uskallat ylipäätään elää. Kun koska tahansa voi kuitenkin tapahtua ihan mitä tahansa, mikä horjuttaa taloutta, terveyttä, jaksamista tai ihan mitä vaan. Koko maapallokin voi vaikka räjähtää, jos niikseen tulee. Elämä on yksi iso riksi ja on vaan pakko luottaa, että asiat järjestyvät, jos haluaa elää täysillä ilman jatkuvaa pelkäämistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta on jotenkin sekä säälittävää että kauhistuttavaa, että ihmiset pelkää elämää noin paljon. Itse en ole koskaan laskelmoinut tippaakaan, ja hyvin on pärjätty.
Kun sain esikoiseni n. 18v sitten, olin osin opiskelija ja tienasin markoissa n. 4000. Mies tienasi n. 15000mk. Vaikea sanoa mitä olisi euroissa, mutta lapsi ei todellakaan ollut rahaan liittyvä asia, vaan halusimme lapsen, piste.
Se oli varmaan eri maailmanaikaa se. Nyt jos olet köyhä, niin voit tuurilla saada jonkun kaupungin vuokrayksiön Korsosta, jossa naapurustossa on paljon levottomuutta, on eri nuorisojengejä kosovolaisista afgaaneihin jne. pillerikauppaa yms. Moni vähäosainen joutuu kokemaan masennusta, tm-ongelmia, alkoholismia.
Nykyään maailma on polarisoitunut ja ne joilla menee hyvin, menee vielä paremmin - ja ne joilla menee huonosti, menee vielä huonommin. OECD:n tilastoissa Suomi on ykkösenä kun katsotaan missä maissa eriarvoisuus kasvaa suurinta vauhtia.
Lapsi antaa enemmän elämässä, kuin mikään muu.
Vanhemmuus kasvattaa aikuista enemmän kuin mikään muu
Elämä kantaa. Siihen luotetaan.
Rakkaus, läheisyys, välittäminen.
Lapset kannattaa tehdä nuorena, opiskeluaikana. Se on luonnollista, ilman laskelmointia...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta on jotenkin sekä säälittävää että kauhistuttavaa, että ihmiset pelkää elämää noin paljon. Itse en ole koskaan laskelmoinut tippaakaan, ja hyvin on pärjätty.
Kun sain esikoiseni n. 18v sitten, olin osin opiskelija ja tienasin markoissa n. 4000. Mies tienasi n. 15000mk. Vaikea sanoa mitä olisi euroissa, mutta lapsi ei todellakaan ollut rahaan liittyvä asia, vaan halusimme lapsen, piste.
Se oli varmaan eri maailmanaikaa se. Nyt jos olet köyhä, niin voit tuurilla saada jonkun kaupungin vuokrayksiön Korsosta, jossa naapurustossa on paljon levottomuutta, on eri nuorisojengejä kosovolaisista afgaaneihin jne. pillerikauppaa yms. Moni vähäosainen joutuu kokemaan masennusta, tm-ongelmia, alkoholismia.
Nykyään maailma on polarisoitunut ja ne joilla menee hyvin, menee vielä paremmin - ja ne joilla menee huonosti, menee vielä huonommin. OECD:n tilastoissa Suomi on ykkösenä kun katsotaan missä maissa eriarvoisuus kasvaa suurinta vauhtia.
Kaikki eivät asu pk-seudulla. Eivätkä sielläkään Korsossa, vaikka olisivat köyhiä. On olemassa paljon edullisia, mutta turvallisia alueita, joissa asua. Ei köyhänä tietenkään pärjää, jos ei edes yritä parantaa tilannettaan, vaan maalailee vaan kaiket päivät kauhukuvia. Loppujen lopuksi maailma ei kuitenkaan ole paljoakaan vaarallisempi kuin se oli vaikkapa 90-luvun alussa, jolloin itse elin lapsuuttani. Ja taloudellinen tilanne on jopa parempi, kun ei eletä enää pahinta lamaa.
Voi luoja, tämä ketju on jopa saanut kruunun! Toimituskin siis tukee tätä harhaista käsitystä siitä, että pitää olla tietty pääoma ennen kuin lapsia voi hankkia. Ei ihme, että syntyvyys on Suomessa aina vaan vähäisempää ja vähäisempää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuori äiti sopeutuu lapsiin paremmin kuin 35-45 vuotias ensisynnyttäjä.
Päivähoitopaikan sai kunnalta heti, kun oli opiskelija ja teki muksun. Lisäksi muksu "pääsi" muiden akateemisten opiskelijoiden muksujen kanssa samaan päiväkotiin, joka oli opiskelija asuntojen vieressä....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En perusta perhettä palkalla. Lapsia kun ei saa rahalla.
Onko sinulle yhdentekevää, millainen tulotaso sinulla ja puolisollasi on, kun lapsi tulee? Kuulostaa vähän Kreikan taannoiselta valtiovarainministeriltä: hankitaan kaikkea kivaa, kyllä joku sen maksaa sitten.
Suomi ei ole kreikka. Täällä pärjää ihan nolla tulotasollakin, jos hankkii lapsia. On äitiys ja vanhempainraha, lapsilisät, kela äitiyspakkaus, kodinhoidon tuki, toimiva neuvola järjestelmä, päivähoito, ilmainen peruskoulu yms...
Ne ovat sosiaalitukia ja osa suomalaista Hyvää järjestelmää. Kansantaloudellisesti on katsottu, että lapsien hankkimista tulee tukea. Että se on kannattavaa yhteiskunnan näkökulmasta. Ei siis mitään kreikka-juttua,... Kun me tarvitsemme niitä veronmaksajia - lapsia- tulevaisuudessa...
Pakko kysyä, että oletko kuinka tarkasti seurannut, kuinka ahkerasti tätä tukijärjestelmää on viime vuosina purettu? Miten uskallat luottaa siihen, että moinen järjestelmä on ja pysyy - kun se näyttäisi ratkeavan pahasti liitoksistaan jo nyt? Lapsi on oma lapsi koko elämän, vaalit tulee joka 4. vuosi ja mitä vaan voi tapahtua kun maailmantalous sakkaa ja Suomikin velkaantuu.
Joo, oon seurannut. Ja tottakai luotan siihen, että elämä kantaa ja suomalainen järjestelmä pysyy pystyssä.
Ihan hyvät ovat nykyiset tuet. Enkä ole kuullut kenenkään valittavan esim. Ettei ole saanut hoitopaikkaa muksulleen, niin kuin 1990 luvun lopussa oli, hoitopaikat kiven alla...
Ja nyt tuet varmaan paranevat seuraavalla 4 vuotias kaudella...
Vierailija kirjoitti:
Siksi koska maailma muuttuu.
Eikä täällä hirveän hyvin ole pärjätty jos miettii vaikka 1700-luvun nälkävuosia ja viime sotia.
Ei pelkistä musta tuntuis nyt kiva saada vauva-syistä lapsia hankita jos niille ei oo tarjota mitään. Halaukset ei maksa vuokraa.
Jos ap:n ilmoittamilla tuloilla lapsi ei saisi kuin halauksia, niin kiinnostaisi kyllä mihin se raha menee.
Meillä vastaavilla tuloilla jää rahaa reilusti joka kuukausi yli, meillä siis yksi lapsi. Lapselle myös on oma säästötili, jonne talletetaan joka kuukausi.
Isompi ongelma taitaa kyllä rahanhallinta, jos ap on sitä mieltä ettei 5000e bruttotuloilla mitenkään ole varaa edes yhteen lapseen.
Olimme onnellisimpia nuorina, opiskelijoina, varattomia, tulottomina vastasyntyneen esikoisemme kanssa. Häntä ihmettelimme...
Emme pelänneet mahdollista työttömyyttä, velkaantumista, tai sitä tulemmeko taloudellisesti toimeen. Elämä oli yksinkertaista ja ihanaa. Jaksoimme vauvan kanssa valvomiset. Jaksoimme taaperon kanssa kujeilla, juosta, temmeltää. Vauva oli ihana ja meiltä ei puuttunut mitään elämästä.
Nuorin lapsistamme syntyi erilaiseen tilanteeseen. Oli asunto, työpaikat, hyvät koulutukset, rahaa... Kaikki materiaalinen hyvä, mitä saattaa kuvitella. Mutta me olemme jo vanhoja vanhemmiksi. Joustamattomampia. Uraantuneita. Lastenhuone on täynnä muovileluja, joita pitää siivota töiden jälkeen. Aikaa lapselle ei ole, eikä energiaa tehdä niinkuin nuorena.
Parempi varhaislapsuus oli esikoisellamme.
Minä työtön ja mies maanviljelijä. 2 pientä lasta ja heiltä ei puutu mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En perusta perhettä palkalla. Lapsia kun ei saa rahalla.
Onko sinulle yhdentekevää, millainen tulotaso sinulla ja puolisollasi on, kun lapsi tulee? Kuulostaa vähän Kreikan taannoiselta valtiovarainministeriltä: hankitaan kaikkea kivaa, kyllä joku sen maksaa sitten.
Suomi ei ole kreikka. Täällä pärjää ihan nolla tulotasollakin, jos hankkii lapsia. On äitiys ja vanhempainraha, lapsilisät, kela äitiyspakkaus, kodinhoidon tuki, toimiva neuvola järjestelmä, päivähoito, ilmainen peruskoulu yms...
Ne ovat sosiaalitukia ja osa suomalaista Hyvää järjestelmää. Kansantaloudellisesti on katsottu, että lapsien hankkimista tulee tukea. Että se on kannattavaa yhteiskunnan näkökulmasta. Ei siis mitään kreikka-juttua,... Kun me tarvitsemme niitä veronmaksajia - lapsia- tulevaisuudessa...
Pakko kysyä, että oletko kuinka tarkasti seurannut, kuinka ahkerasti tätä tukijärjestelmää on viime vuosina purettu? Miten uskallat luottaa siihen, että moinen järjestelmä on ja pysyy - kun se näyttäisi ratkeavan pahasti liitoksistaan jo nyt? Lapsi on oma lapsi koko elämän, vaalit tulee joka 4. vuosi ja mitä vaan voi tapahtua kun maailmantalous sakkaa ja Suomikin velkaantuu.
Pakko kysyä, miten uskallat ylipäätään elää. Kun koska tahansa voi kuitenkin tapahtua ihan mitä tahansa, mikä horjuttaa taloutta, terveyttä, jaksamista tai ihan mitä vaan. Koko maapallokin voi vaikka räjähtää, jos niikseen tulee. Elämä on yksi iso riksi ja on vaan pakko luottaa, että asiat järjestyvät, jos haluaa elää täysillä ilman jatkuvaa pelkäämistä.
Juu, olet tietysti oikeassa siinä, että milloin tahansa voi tapahtua mitä vain, eikä kaikkea voi hallita.
Se, että minä voin aivan hyvin jäädä Audin alle vaikka huomenna ei tarkoita sitä, ettenkö pyrkisi elämään terveellisesti, en tupakoi, lenkkeilen, käyn salilla, syön terveellisesti ja niin edelleen. Pyrin toimimaan rationaalisesti ja kulkemaan kohti parempaa elämää ihan järkeä käyttämällä. Sama koskee tietysti lapsen hankintaa.
Se, että joku ikään kuin ajelehtii vain ja toivoo, että kyllä asiat jotenkin järjestyvät on itselleni liian iso riski, mutta en minä sitä heiltä kiellä, jokainen toimii niin kuin itse parhaaksi näkee.
Alue: Aihe vapaa
Huomaa että olet A:n perheestä - minä olen B:n perheestä ja työttömyys sekä vähäosaisuus vasta stressiä ja ahdistusta aiheuttavatkin. Keikkuminen köyhyysrajalla on asia, mitä keskituloisen perheen vesa ei voi ymmärtää, sori nyt. Se on se kuorma, mikä pakkautuu harteille ja painaa alas samalla kun kävelet nuoralla vailla turvaverkkoa, jos putoat. Ja sen putoamisen voi aiheuttaa ihan pieni tuulenpuuskakin. Jos vanhemmat ovat rakentaneet perheen siten, että suurempikaan myrsky ei pahemmin horjuta, sellaisessa ympäristössä on turvallista kasvaa.