Millä palkalla perustaisitte perheen?

Ei todellakaan tarvitse mitään 5000e tuloja, että voi perustaa perheen. Itse en ole kuullutkaan että joku miettii onko varaa perheeseen. Meillä tulot yhteensä 2300e ja 2 lasta, kolmannen vois tehdä tuosta vaan. Ikinä ei olla haettu mitään tukia. Täällä maalla harvalla on vaan 2 lasta vaikka kaikki on maanviljelijöitä tai muita perus duunareita.

Mies tienaa vajaa 4000€ kuussa ja minä 0-3400€ kuussa ( teen tutkintoa vielä loppuun, on kuukausia , jolloin en ole ollenkaan töissä ) . Yks lapsi meillä ja hyvin pärjätään . Just jätettiin ehkäisy et sais tulla toinen :) kolmannesta en viel tiiä onko varaa. En halua tästä sellaista tilannetta että pitää ruokakaupassa miettiä mitä ruokaa vara ostaa .

Miksi kukaan maksaisi minulle palkkaa perheen perustamisesta? Olisipas aikamoinen tilanne, toivottavasti en koskaan siihen joudu. Toivottavasti voin aina ansaita elantoni työnteolla niin ei tarvitse perhettä perustaa vain rahaa saadakseen.

Vierailija kirjoitti:

Mikään palkka ei riittäisi, jos perheen perustaminen tarkoittaa lasten hankkimista.

No en nyt tiedä. Lapsella n. kymmenessä ensimmäisessä vuodessa nyt keskikulut ehkä jotain 3000 EUR / vuosi. Ei sillä rahalla saa juuri muutakaan parempaa viihdykettä.

Vierailija kirjoitti:

Ei todellakaan tarvitse mitään 5000e tuloja, että voi perustaa perheen. Itse en ole kuullutkaan että joku miettii onko varaa perheeseen. Meillä tulot yhteensä 2300e ja 2 lasta, kolmannen vois tehdä tuosta vaan. Ikinä ei olla haettu mitään tukia. Täällä maalla harvalla on vaan 2 lasta vaikka kaikki on maanviljelijöitä tai muita perus duunareita.

Jos avartaisit vähän näkökulmaasi: lienee selvää, että työpaikat valuvat etelään ja erityisesti pk-seudulle, täällä asuminen on ihan perhanan kallista, olitpa sitten vuokralla tai haaveilet asuntolainasta. Pankki ei myönnä lainaa ellei ole vakituisia tuloja pitkältä ajalta, ja totta kai tulojen määrä (palkka) määrittää lainansaannin kattosumman. Jos haluat kodin rauhalliselta alueelta, se maksaa vähän enemmän luonnollisesti. Näin ollen pitää paiskia hommia vähän enemmän, että ensin irtoaisi se vakituinen työsopimus ja työnantaja katsoo, että tämän kaverin me haluamme pitää. Monesti kuitenkin ketjutetaan määräaikaisuuksia, jotta työntekijä on koko ajan pelko persiissä että jatkuuko hommat. Jos jonain kauniina päivänä se vakituinen paperi tarjotaan, silloin voi marssia pankkiin ja ostaa sen kivan keskiluokkaisen rivarikaksion turvalliselta asuinalueelta ja perustaa sinne perhe. Rappukäytävissä ei pyöri narkkareita, poliisi ei ole joka ilta puiston liepeillä ja kaduilla kuuluu myös suomen kieltä välillä. 

Tämä on monelle ihan arkipäivää jo nyt, tulevaisuudessa yhä enemmän ja enemmän kun maaseutu kuihtuu ja muuttotappiokuntien määrä on koko suomi, paitsi helsinki (espoo & vantaa), turku ja tampere. 

Revi siitä huumoria.

Peruskoulu tasapäistää lapset. Se on hyvä.

Ei pelkkä palkka kerro taloustilanteesta mitään. Nuo teidän palkathan on ihan ok, hyvin noilla pikkulapsiperhe pärjää jos ei ole liian kallista asuntoa. Tärkeämpää on miettiä tulevaisuutta, onko palkkatasonne todennäköisesti nousemassa jossain vaiheessa? Minkälainen työtilanne vaimosi alalla on, saako hän helposti työpaikan kun nykyinen määräaikainen loppuu? Monella alalla on turha odotella että saisi vakituisen paikan, koska siinä voi mennä vuosia ja töitä on tarjolla kuitenkin koko ajan. Onko teidän taloutenne nyt jo tiukilla vai jääkö rahaa säästöön? Loppujen lopuksi sen ison perheasunnon hyvältä alueelta tarvitsette vasta sitten kun lapsi on kouluiässä, pikkulapsen/lasten kanssa pärjää hyvin pienemmässäkin eikä kaverit ole vielä niin tärkeitä. Sitten alkaa vasta olla merkitystä myös sillä onko päällä merkkivaatetta vai halppiksia ja minkälaisiin harrastuksiin on varaa. On vähän surullista että lapsentekoa lykätään rahan takia kun molemmilla on kuitenkin töitä ja toisella vielä vakituinen paikka, eikä palkkakaan mikään ihan surkea. Toki taloustilannettaan on hyvä miettiä, jos ei ole työtä eikä koulutusta niin ei se taloustilanne siitä lasten myötä ainakaan parane, mutta jos on jo päässyt työelämään kiinni niin kyllä ne asiat siitä järjestyy.

Vierailija kirjoitti:

Jos ihan konkreettisesti haluatte laskea, niin kannattaa tutustua Oikeusministeriön laskemiin elastusapusummiin. Heillä on tutkittua tietoa siitä, kuinka paljon eri ikäiset lapset yleisesti maksavat perheelle. Näihin perustuu myös elatusapulaskelmat siten, mikä on minimikustannukset eri ikäryhmien lapsista.

Nuoremmista lapsista en muista, mutta 13-17 vuotiaista summa on noin 500€ kuukaudessa. Sillä voi laskea onko lapseen varaa. Toki heittelee paljonkin riippuen perheestä.

Tässä kannattaa myös huomioida ettet voi mistään tietää millaista elämäsi ja tulotasosi on 13-15 vuoden päästä. Jos olet työurasi alussa, todennäköisesti palkkakin nousee tuossa ajassa kun etenee urallaan. Tosin ei kaikki etene, vakituisestakin paikasta voi tulla potkut, voi tulla ero, elinkustannukset nousee niin että 15 vuoden päästä tuo summa on jo paljon enemmän, mutta toisaalta myös vähemmän koska nuo kulut on keskiarvoja ja paljon vähemmälläkin pärjää, jotkut taas kuluttavat paljon enemmän.

Me oltiin opiskelijoita, miehellä parikin osa-aikatyötä. Aika pian lapsen syntymän jälkeen se sai vakituisen työpaikan, jota tuskin olisi edes hakenut jos ei olisi lapsen takia ollut "pakko". Nyt 4v myöhemmin on edennyt urallaan, minun työkokemukseni on karttunut, ollaan ostettu oma asunto ja tehty toinen lapsi. Edelleenkään minulla ei ole vakipaikkaa, mutta ei haittaa kun pärjätään mukavasti näinkin. Kohta palaan työelämään toisen lapsen jäljiltä ja aletaan keräillä säästöjä että saadaan ostettua isompi asunto. Meillä tulot nyt n. 3300e ja 2500e kuussa bruttona. Ei ole pulaa mistään, maksettiin juuri 7000e keittiöremontti käteisellä :)

Vierailija kirjoitti:

Peruskoulu tasapäistää lapset. Se on hyvä.

Jossain maalaispitäjässä näin voikin olla. Ylen uutisissa taisi jokin aika sitten olla eri koulujen eroavaisuuksista jossa toisessa oli enemmän lähiöläisiä sekä muualta tulleita kun taas Vallila/Käpylä akselin kouluissa oli keski-/varakkaamman perheen lapsia jotka havittelivat pääsyä Sibeliuslukioon tms. Työttömyys voi iskeä hyvässäkin työssä olevalle ja varmaan siksi osa haluaa ensiksi ostaa sen tietyn alueen talon jotta ei ainakaan heti joutuisi luopumaan siitä vaikeiden aikojen iskiessä. Tokihan sitä voi muuttaa vuokralle jollekin tietylle alueelle, mutta sielläkin pyydetään järjestään 1500e/kk ja jopa 2000e/kk olevaa vuokraa.

mies 40v ja tulot reilu 6000e kk,ei todellakaan mitään lapsia kun elämästä täytyy nauttia,kyllä ne tummaihoiset täällä lapset tekee nykyään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä sovittiin, että vauva saa tulla kun on tullakseen. Rahaa emme miettineet lainkaan. Täysin turhaa viivyttää perheen perustamista "sitkun"-tyyliin. Siinä käy hyvin helposti niin, että se "sitkun" ei koskaan koita. Tai jos koittaa, lapsia ei enää siinä vaiheessa tulekaan. 

Teillä oli ilmeisesti kuitenkin vakituiset tulot ja säästöjä? 

Meillä ei ollut kuin miehellä vakituiset tulot, kun lapsia alkoi tulla. Säästöjen sijaan oli kasa asuntolainaa. En ole koskaan osannut ajatella, että lapsia varten pitäisi olla erikseen säästöjä ja tietty tulotaso.    

-eri

Miten te oikein pärjäsitte? Jostain sitä rahaa kuitenkin tuli?

No millä sitä nyt työssäkäyvä isä ja kotiäitinä oleva äiti pärjäävät? Isän tuloilla ja tuilla, joita äiti saa. Ei se mitään rakettitiedettä ole. Tuhansissa suomalaisperheissä eletään niin. Jopa niinkin, ettei edes isällä ole palkkatuloja. 

No meillä taitaa sitten vain olla aika erilainen arvomaailma. Minulle tuo näyttäytyy ihan hällä väliä -meiningiltä ja en ikinä pystyisi itse ottamaan tuollaisia riskejä kun kyseessä on oma lapsi. 

Ei erilainen arvomaailma, vaan erilainen todellisuudentaju. Mikä riski siitä koituu lapselle, jos isä käy töissä ja äiti hoitaa lasta kotona? Ja millä tavalla on häälläväliä meininkiä, jos lapsi niissä oloissa saa kaiken, mitä lapsi elämiseen tarvitsee? Eivät lapset ole rikkaissa perheissä yhtään enempää turvassa kuin ovat vähemmän rikkaissakaan. Eivätkä myöskään välttämättä yhtään paremmin hoidettuja. Suurin osa pienituloisistakin kun hoitaa lapsensa aivan yhtä hyvin kuin varakkaammat. Ei rahan määrä tee kenestäkään huonompaa tai parempaa vanhempaa kuin toisesta. Kyllä siihen vaikuttavat ihan muut asiat. 

Tämäpä se, kuinka paljon lapsi oikeasti kuluttaa. Ensimmäiset kolme vuotta pääsee varsin pienillä menoilla. Toki vaatteisiin ja harrastuksiin saa aina puskettua rahaa, mutta nämä taas ovat lapsesta riippumattomia valintoja. Tavallista perhe- elämää, jossa ravintolat, elokuvateatterit, luxysmerkit ja ulkomaanmatkat eivät tapahdu säännöllisesti tullaan ihan pienituloisenakin hyvin toimeen ja tarjotaan hyvä elämä lapselle. Ja on hyvä muistaa, että eniten talousongelmia ei edelleenkään ole pienituloisilla, vaan velkajärjestelyihin ajautuvat ovat kasvavalti osin keskituloisia. Eivät hyvät tulot takaa mitään, koska kaikki elämässä on epävarmaa, näin on ollut aina. Se on elämää se.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä sovittiin, että vauva saa tulla kun on tullakseen. Rahaa emme miettineet lainkaan. Täysin turhaa viivyttää perheen perustamista "sitkun"-tyyliin. Siinä käy hyvin helposti niin, että se "sitkun" ei koskaan koita. Tai jos koittaa, lapsia ei enää siinä vaiheessa tulekaan. 

Teillä oli ilmeisesti kuitenkin vakituiset tulot ja säästöjä? 

Meillä ei ollut kuin miehellä vakituiset tulot, kun lapsia alkoi tulla. Säästöjen sijaan oli kasa asuntolainaa. En ole koskaan osannut ajatella, että lapsia varten pitäisi olla erikseen säästöjä ja tietty tulotaso.    

-eri

Miten te oikein pärjäsitte? Jostain sitä rahaa kuitenkin tuli?

No millä sitä nyt työssäkäyvä isä ja kotiäitinä oleva äiti pärjäävät? Isän tuloilla ja tuilla, joita äiti saa. Ei se mitään rakettitiedettä ole. Tuhansissa suomalaisperheissä eletään niin. Jopa niinkin, ettei edes isällä ole palkkatuloja. 

No meillä taitaa sitten vain olla aika erilainen arvomaailma. Minulle tuo näyttäytyy ihan hällä väliä -meiningiltä ja en ikinä pystyisi itse ottamaan tuollaisia riskejä kun kyseessä on oma lapsi. 

Ei erilainen arvomaailma, vaan erilainen todellisuudentaju. Mikä riski siitä koituu lapselle, jos isä käy töissä ja äiti hoitaa lasta kotona? Ja millä tavalla on häälläväliä meininkiä, jos lapsi niissä oloissa saa kaiken, mitä lapsi elämiseen tarvitsee? Eivät lapset ole rikkaissa perheissä yhtään enempää turvassa kuin ovat vähemmän rikkaissakaan. Eivätkä myöskään välttämättä yhtään paremmin hoidettuja. Suurin osa pienituloisistakin kun hoitaa lapsensa aivan yhtä hyvin kuin varakkaammat. Ei rahan määrä tee kenestäkään huonompaa tai parempaa vanhempaa kuin toisesta. Kyllä siihen vaikuttavat ihan muut asiat. 

Tämäpä se, kuinka paljon lapsi oikeasti kuluttaa. Ensimmäiset kolme vuotta pääsee varsin pienillä menoilla. Toki vaatteisiin ja harrastuksiin saa aina puskettua rahaa, mutta nämä taas ovat lapsesta riippumattomia valintoja. Tavallista perhe- elämää, jossa ravintolat, elokuvateatterit, luxysmerkit ja ulkomaanmatkat eivät tapahdu säännöllisesti tullaan ihan pienituloisenakin hyvin toimeen ja tarjotaan hyvä elämä lapselle. Ja on hyvä muistaa, että eniten talousongelmia ei edelleenkään ole pienituloisilla, vaan velkajärjestelyihin ajautuvat ovat kasvavalti osin keskituloisia. Eivät hyvät tulot takaa mitään, koska kaikki elämässä on epävarmaa, näin on ollut aina. Se on elämää se.

En siltikään lähtisi vähättelemään heitä jotka haluavat odottaa parempia aikoja. Osa tietenkin tekee itselleen parhaimmaksi katsomallaan tavalla. Täälläkin jotenkin tuntuu joillekin osuvan hermoon toisten odottaminen. Miksi? Hehän siinä häviävät ja saattavat joutua menemään yksityiselle hedelmöitysklinikalle. Uskomatonta mutta totta kaikkia ei hoideta julkisella puolella vaan ohjataan suoraan yksityiselle. Mekin kuulumme näihin odottajiin, koska haluamme yksinkertaisesti panostaa alusta alkaen meidän lapseemme tarjoten hänelle kohdusta asti kaiken tarvittavan.

Emme kuitenkaan tule kasvattamaan sellaista joka ajelee aikuisenakin isukin autolla. Ehei, tämä yksilö saa aivan itse rakentaa oman näköisensä polun jota tulee kulkemaan sitten isompana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä sovittiin, että vauva saa tulla kun on tullakseen. Rahaa emme miettineet lainkaan. Täysin turhaa viivyttää perheen perustamista "sitkun"-tyyliin. Siinä käy hyvin helposti niin, että se "sitkun" ei koskaan koita. Tai jos koittaa, lapsia ei enää siinä vaiheessa tulekaan. 

Teillä oli ilmeisesti kuitenkin vakituiset tulot ja säästöjä? 

Meillä ei ollut kuin miehellä vakituiset tulot, kun lapsia alkoi tulla. Säästöjen sijaan oli kasa asuntolainaa. En ole koskaan osannut ajatella, että lapsia varten pitäisi olla erikseen säästöjä ja tietty tulotaso.    

-eri

Miten te oikein pärjäsitte? Jostain sitä rahaa kuitenkin tuli?

No millä sitä nyt työssäkäyvä isä ja kotiäitinä oleva äiti pärjäävät? Isän tuloilla ja tuilla, joita äiti saa. Ei se mitään rakettitiedettä ole. Tuhansissa suomalaisperheissä eletään niin. Jopa niinkin, ettei edes isällä ole palkkatuloja. 

No meillä taitaa sitten vain olla aika erilainen arvomaailma. Minulle tuo näyttäytyy ihan hällä väliä -meiningiltä ja en ikinä pystyisi itse ottamaan tuollaisia riskejä kun kyseessä on oma lapsi. 

Ei erilainen arvomaailma, vaan erilainen todellisuudentaju. Mikä riski siitä koituu lapselle, jos isä käy töissä ja äiti hoitaa lasta kotona? Ja millä tavalla on häälläväliä meininkiä, jos lapsi niissä oloissa saa kaiken, mitä lapsi elämiseen tarvitsee? Eivät lapset ole rikkaissa perheissä yhtään enempää turvassa kuin ovat vähemmän rikkaissakaan. Eivätkä myöskään välttämättä yhtään paremmin hoidettuja. Suurin osa pienituloisistakin kun hoitaa lapsensa aivan yhtä hyvin kuin varakkaammat. Ei rahan määrä tee kenestäkään huonompaa tai parempaa vanhempaa kuin toisesta. Kyllä siihen vaikuttavat ihan muut asiat. 

Tämäpä se, kuinka paljon lapsi oikeasti kuluttaa. Ensimmäiset kolme vuotta pääsee varsin pienillä menoilla. Toki vaatteisiin ja harrastuksiin saa aina puskettua rahaa, mutta nämä taas ovat lapsesta riippumattomia valintoja. Tavallista perhe- elämää, jossa ravintolat, elokuvateatterit, luxysmerkit ja ulkomaanmatkat eivät tapahdu säännöllisesti tullaan ihan pienituloisenakin hyvin toimeen ja tarjotaan hyvä elämä lapselle. Ja on hyvä muistaa, että eniten talousongelmia ei edelleenkään ole pienituloisilla, vaan velkajärjestelyihin ajautuvat ovat kasvavalti osin keskituloisia. Eivät hyvät tulot takaa mitään, koska kaikki elämässä on epävarmaa, näin on ollut aina. Se on elämää se.

En siltikään lähtisi vähättelemään heitä jotka haluavat odottaa parempia aikoja. Osa tietenkin tekee itselleen parhaimmaksi katsomallaan tavalla. Täälläkin jotenkin tuntuu joillekin osuvan hermoon toisten odottaminen. Miksi? Hehän siinä häviävät ja saattavat joutua menemään yksityiselle hedelmöitysklinikalle. Uskomatonta mutta totta kaikkia ei hoideta julkisella puolella vaan ohjataan suoraan yksityiselle. Mekin kuulumme näihin odottajiin, koska haluamme yksinkertaisesti panostaa alusta alkaen meidän lapseemme tarjoten hänelle kohdusta asti kaiken tarvittavan.

Emme kuitenkaan tule kasvattamaan sellaista joka ajelee aikuisenakin isukin autolla. Ehei, tämä yksilö saa aivan itse rakentaa oman näköisensä polun jota tulee kulkemaan sitten isompana.

Sopivaa hetkeä ei tule ikinä, jos kaiken pitää olla täydellistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä sovittiin, että vauva saa tulla kun on tullakseen. Rahaa emme miettineet lainkaan. Täysin turhaa viivyttää perheen perustamista "sitkun"-tyyliin. Siinä käy hyvin helposti niin, että se "sitkun" ei koskaan koita. Tai jos koittaa, lapsia ei enää siinä vaiheessa tulekaan. 

Teillä oli ilmeisesti kuitenkin vakituiset tulot ja säästöjä? 

Meillä ei ollut kuin miehellä vakituiset tulot, kun lapsia alkoi tulla. Säästöjen sijaan oli kasa asuntolainaa. En ole koskaan osannut ajatella, että lapsia varten pitäisi olla erikseen säästöjä ja tietty tulotaso.    

-eri

Miten te oikein pärjäsitte? Jostain sitä rahaa kuitenkin tuli?

No millä sitä nyt työssäkäyvä isä ja kotiäitinä oleva äiti pärjäävät? Isän tuloilla ja tuilla, joita äiti saa. Ei se mitään rakettitiedettä ole. Tuhansissa suomalaisperheissä eletään niin. Jopa niinkin, ettei edes isällä ole palkkatuloja. 

No meillä taitaa sitten vain olla aika erilainen arvomaailma. Minulle tuo näyttäytyy ihan hällä väliä -meiningiltä ja en ikinä pystyisi itse ottamaan tuollaisia riskejä kun kyseessä on oma lapsi. 

Ei erilainen arvomaailma, vaan erilainen todellisuudentaju. Mikä riski siitä koituu lapselle, jos isä käy töissä ja äiti hoitaa lasta kotona? Ja millä tavalla on häälläväliä meininkiä, jos lapsi niissä oloissa saa kaiken, mitä lapsi elämiseen tarvitsee? Eivät lapset ole rikkaissa perheissä yhtään enempää turvassa kuin ovat vähemmän rikkaissakaan. Eivätkä myöskään välttämättä yhtään paremmin hoidettuja. Suurin osa pienituloisistakin kun hoitaa lapsensa aivan yhtä hyvin kuin varakkaammat. Ei rahan määrä tee kenestäkään huonompaa tai parempaa vanhempaa kuin toisesta. Kyllä siihen vaikuttavat ihan muut asiat. 

Tämäpä se, kuinka paljon lapsi oikeasti kuluttaa. Ensimmäiset kolme vuotta pääsee varsin pienillä menoilla. Toki vaatteisiin ja harrastuksiin saa aina puskettua rahaa, mutta nämä taas ovat lapsesta riippumattomia valintoja. Tavallista perhe- elämää, jossa ravintolat, elokuvateatterit, luxysmerkit ja ulkomaanmatkat eivät tapahdu säännöllisesti tullaan ihan pienituloisenakin hyvin toimeen ja tarjotaan hyvä elämä lapselle. Ja on hyvä muistaa, että eniten talousongelmia ei edelleenkään ole pienituloisilla, vaan velkajärjestelyihin ajautuvat ovat kasvavalti osin keskituloisia. Eivät hyvät tulot takaa mitään, koska kaikki elämässä on epävarmaa, näin on ollut aina. Se on elämää se.

En siltikään lähtisi vähättelemään heitä jotka haluavat odottaa parempia aikoja. Osa tietenkin tekee itselleen parhaimmaksi katsomallaan tavalla. Täälläkin jotenkin tuntuu joillekin osuvan hermoon toisten odottaminen. Miksi? Hehän siinä häviävät ja saattavat joutua menemään yksityiselle hedelmöitysklinikalle. Uskomatonta mutta totta kaikkia ei hoideta julkisella puolella vaan ohjataan suoraan yksityiselle. Mekin kuulumme näihin odottajiin, koska haluamme yksinkertaisesti panostaa alusta alkaen meidän lapseemme tarjoten hänelle kohdusta asti kaiken tarvittavan.

Emme kuitenkaan tule kasvattamaan sellaista joka ajelee aikuisenakin isukin autolla. Ehei, tämä yksilö saa aivan itse rakentaa oman näköisensä polun jota tulee kulkemaan sitten isompana.

Sopivaa hetkeä ei tule ikinä, jos kaiken pitää olla täydellistä.

Sitten ei tule. Asia ei kuulu muille kuin asianosaisille henkilöille niin kauan he itse maksavat omasta pussistaan koko lystin. Semmonen pikku juttu, jos nyt satut olemaan näitä julkisen puolen hedelmöityshoitoja vastustavia tyyppejä että siellä käy tälläkin hetkellä ihan hedelmällisessä iässä olevia eli näitä 18-25 vuotiaita. Joillakin voi olla jokin vika mikä estää luonnollisen lisääntymisen ja siihen on lähdetty hakemaan apua.

Me saatiin lapsi tilanteessa, jossa miehellä oli huonosti palkattu vakituinen ja mulla määräaikainen työ niin ikään matalapalkka-alalla. Perään saimme toisen lapsen. Olen iloinen, että teimme lapset siinä vaiheessa, koska myöhemmin sairastuimme molemmat, minä henkisesti, mies fyysisesti. Ajatella, jos olisimme jääneet odottamaan jotakin... Rahaa, työtä, varmuutta, takeita elämästä. Meillä ei olisi lapsia, jotka ovat elämäni suurin onni.

Asumme pienessä lähiössä ja tämä on hyvä paikka asua. Täällä näkee koko elämän kirjon ja lapset ovat kasvaneet suvaitsevaiseksi ja ymmärtävät, että ihmiset ovat erilaisia. Kaikkia tervehditään, sitä naapurirapun rapajuoppoakin. En ikinä muuttaisi täältä ns. paremmalle asuinalueelle. Keskiluokkainen omahyväisyys suorastaan kammottaa mua.

Vierailija kirjoitti:

Pienellä paikkakunnalla ei sitten ole välttämättä niitä töitä. Minäkin muuttaisin oitis johonkin korpeen jos vain olisi jokin tulonlähde muukin kuin paikallinen sossu/KELA. Olisi mahtavaa asua jossain syrjässä ja maksaa hesalaisen yksiön verran vuokraa jostain saunallisesta rivarista missä olisi oma piha. Aah <3

Noh, valintakysymyksiä. Me käymme miehen kanssa molemmat töissä muualla. Täydellinen ratkaisu kun asuntolaina on mitoitettu niin, etteivät autojen kustannukset vedä yhteenlaskettuja kustannuksia överiksi 👍

Kannattaa elää toimeentulotuella kun perheen perustaa, jotta saa kaikki mahdolliset tuet ja edut. Sitten kun viimeinenkin lapsi on täyttänyt 18 vuotta voi harkita tienaamista.

https://www.zerohedge.com/news/2019-07-27/hungary-offering-35000-lifeti…

realisti kirjoitti:

Penniensä rakastajat joutavatkin jäämään ilman lapsia.Köyhiä ja tyhmiä ovat ikänsä rahasäkkiensä kanssa.

Eihän jouduttu jäämään ilman lapsia. Ensimmäinen tehtiin 25-vuotiaina kun katsottiin että yhteen on varaa kun on vakityöt ja asuntosäästöt vaikka 90-luvun alun lamassa se eka tehtiinkin. Kaksi seuraavaa tehtiin sitten kymmenen ja kahdentoista vuoden päästä tuosta ensimmäisestä kun oltiin eka asuntolaina jo maksettu ja toinenkin selvästi yli puolen maksettu ja molemmilla kohtuu kokoiset osakesalkut ja esikoisellakin jo alku. Tällä hetkellä olen osa-aikainen yrittäjä ja mies kokopäivätyössä, nuorimmaiset alaluokilla ja esikoinen lukiossa. Ei olla palkoilta oltu kuin keskituloisia ja jos ei oltaisi onnistuttu asuntoasioissa ja sijoituksissa niin lapset olisivat kyllä jääneet kahteen. Näin on meille hyvä. Rakastamme lapsiamme, toisiamme sekä rahaa ja sen tuomaa valinnanvapautta.