Millä palkalla perustaisitte perheen?

Meillä on 6lasta, yhteensä

tulot 5000e/kuussa ilman veroja ja sisältää lapsilisät. Tukia ei saada lapsilisien lisäksi enkä kerjää missään. Talolaina on, ei muita velkoja. Pärjätään ok..se on mihin elintasoon ihminen tottuu..surullista ettei noilla tuloilla uskalla hankkia ensimmäistäkään..minä olen juurikin tämmöinen pätkätyöläinen ja ollut paljon ihan kotonakin välissä, mutta aina on elämä vieny eteenpäin..

Luin jostain osuvan kommentin, että Suomessa nainen voi perustaa perheen rakkaudesta, koska yhteiskunta viime kädessä vastaa elatuksesta. Yhdysvalloissa nainen joutuu ensin varmistamaan, että miehellä on varaa perheeseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen kolmen lapsen äiti ja esim. esikoisen syntymän aikaan 1990-luvulla minulla oli vakituinen työ, mies oli määräaikaisessa työsuhteessa. Emme ajatelleet taloudellista puolta ollenkaan, kun sovimme, että lapsi saa tulla, jos on tullakseen. Taloudellista puolta ajateltiin, kun mies sai 400 km päästä vakituisen työn esikoisen ollessa kaksi kuukautta vanha. Puoli vuotta mietittiin, onko meidän taloudellisesti  mahdollista asua eri paikkakunnilla  . Minä joustin  ja irtisanoin itseni kesken äitiysloman+muutettiin perässä. 

Mielestäni yksi syy tähän nykyiseen vauvakatoon on, että asetetaan rima liian korkealle. Ajatellaan, että pitää olla tietty tulotaso, koulutus, asunto, koira jne.. ennen kuin uskalletaan edes haaveilla siitä yhdestä lapsesta. Onhan meidänkin vanhemmat/isovanhemmat selvinneet, niin miksi nykyajan nuoret lisääntymisiässä olevat eivät selviäisi?  

Hyvä kommentti! Kuinka te pärjäsitte kun talouspuoli ei ollut ihan täysin kunnossa ja saitteko esim lähipiiriltä taloudellista tukea?

Emme saaneet lähipiiriltä  taloudellista tukea, ei edes kysytty. Se mistä tingittiin, oli  esim.ulkona syöminen, ulkomaan reissut,elokuvissa käynti.  Tosin meidän tukiverkko asui kaukana ja uusi paikkakunta eikä yhtään tuttua  lähimailla, joten se  vaikutti enemmän kuin onko taloudellisesti mahdollista lähteä vai ei.. 

Mikään palkka ei riitä siihen, että laittaisin pallon jalkaan ja eläisin ahdistavaa lapsiperhe-elämää vähintään 18 vuotta. En jaksaisi hoitaa lasta päivääkään. Oma vapaus ja rauha menevät rahan edelle.

Turha sitä palkkaa niin on ajatella. Jos olet nyt 30v niin on aika. Kiva sitten, että jaksaa painaa lapsen kanssa tämän koko lapsuuden ajan. Jos kulut pelottaa niin opiskele hieman taloudenhoitoa. Sitä yllättyy miten vauraasti pystyy elämään pienemmällä palkalla.

Kun ensimmäinen lapsi syntyi, olin ansiosidonnaisella 1500 /kk. Puoliso koko ajan vakitöissä n. 3000 brutto. Sitten oli pätkiä, lisäkoulutusta, työttömyyttä, pätkiä, hoitovapaita jne. Lapsia tuli kaksi lisää, samalla kun tulotaso koko ajan parani.

Yritän siis sanoa, että tuo haaveilu jostain tietystä ansiotasosta on harhaa. Suomessa on progressiivinen verotus ja vähätuloisemmat maksaa melkein ei mitään palveluista (päiväkodit, iltapäiväkerhot jne) joihin vähän parempi tulokset upottaa helposti 300 - 500 /kk.

Eli koko yhteiskunnan rattaat on valjastettu palvelemaan lapsiperheitä tulotasosta riippumatta, mutta erityisesti vähätuloisia ajatellen.

Ainoa missä tulotason takia joutuu tinkimään on luksus, kuten kalliit harrastukset ja upouudet vaatteet jne. Mutta noita haalareita ja vaatteita tungetaan joka puolelta syliin, että nekin saa loppujen lopuksi ilmaiseksi. Ihan sitä uusinta audiakaan tuskin kannattaa ostaa velaksi.

Siispä sanoisin, että jos on jalat maassa, eikä alkoholiongelmaa, tai pakkoa saada lattekahvi joka päivä keskustassa, niin tulotasoksi riittää ihan normi duunit, joista saa pari tonnia kuussa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli kuinka paljon palkkaa haluaisin perheen perustamisesta? En taitaisi suostua moiseen touhuun millään hinnalla, ellei työstä saisi irtisanoutua silloin kun haluaa. Voisin elää perheenisänä vaikkapa vuoden, jos saisin siitä 10 miljoonaa euroa, mutta 18 vuotta en mistään hinnasta.

Etkö edes sadasta miljardista eurosta?

En ole tuo, jolle vastasit, mutta jos summan saisi etukäteen, niin kyllä suostuisin. Voisin palkata 6 lastenhoitajaa kolmivuorotyöhön, jotta lapsilla olisi 24/7/365 kaitsija, eikä minun tarvitsisi nousta yöllä hyssyttelemään kirkuvaa ipanaa. Myös asunto voisi olla niin iso, ettei äänet kantautuisi omaan makkariin. Näin voisin viettää lasten kanssa aikaa silloin kun itselleni sopii.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei todellakaan tarvitse mitään 5000e tuloja, että voi perustaa perheen. Itse en ole kuullutkaan että joku miettii onko varaa perheeseen. Meillä tulot yhteensä 2300e ja 2 lasta, kolmannen vois tehdä tuosta vaan. Ikinä ei olla haettu mitään tukia. Täällä maalla harvalla on vaan 2 lasta vaikka kaikki on maanviljelijöitä tai muita perus duunareita.

Jos avartaisit vähän näkökulmaasi: lienee selvää, että työpaikat valuvat etelään ja erityisesti pk-seudulle, täällä asuminen on ihan perhanan kallista, olitpa sitten vuokralla tai haaveilet asuntolainasta. Pankki ei myönnä lainaa ellei ole vakituisia tuloja pitkältä ajalta, ja totta kai tulojen määrä (palkka) määrittää lainansaannin kattosumman. Jos haluat kodin rauhalliselta alueelta, se maksaa vähän enemmän luonnollisesti. Näin ollen pitää paiskia hommia vähän enemmän, että ensin irtoaisi se vakituinen työsopimus ja työnantaja katsoo, että tämän kaverin me haluamme pitää. Monesti kuitenkin ketjutetaan määräaikaisuuksia, jotta työntekijä on koko ajan pelko persiissä että jatkuuko hommat. Jos jonain kauniina päivänä se vakituinen paperi tarjotaan, silloin voi marssia pankkiin ja ostaa sen kivan keskiluokkaisen rivarikaksion turvalliselta asuinalueelta ja perustaa sinne perhe. Rappukäytävissä ei pyöri narkkareita, poliisi ei ole joka ilta puiston liepeillä ja kaduilla kuuluu myös suomen kieltä välillä. 

Tämä on monelle ihan arkipäivää jo nyt, tulevaisuudessa yhä enemmän ja enemmän kun maaseutu kuihtuu ja muuttotappiokuntien määrä on koko suomi, paitsi helsinki (espoo & vantaa), turku ja tampere. 

Revi siitä huumoria.

Pankit eivät ole enää miesmuistiin vaatineet vakituista työsuhdetta asuntolainaan. Riittää, että on työsuhde ja kykyä maksaa lyhennykset.

Valita kysymys tämä oikeastaan.

Kyllä yhtä lasta periaatteessa voisin hankkia (yksin) vaikka 2000 brutto palkalla, elää yksinkertaista elämää ja selvitä hengissä; pirkka ruokaa, vaatteet käytettyinä, lapselle vain halvat/ilmaiset harrastukset, kulkeminen julkisilla, matkoilla kerran viidessä vuodessa jne.

Mutta en kyllä haluaisi elää tuollaista elämää. Palkka kun alkaa kolmosella niin sitten voisi. Sekä vanhemmalla, että lapsella olisi laadukkaampaa elämään.

Turhaa tämä on kuitenkaan miettiä koska en oikeastaan aio hankkia lapsia. Meitä on liikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei todellakaan tarvitse mitään 5000e tuloja, että voi perustaa perheen. Itse en ole kuullutkaan että joku miettii onko varaa perheeseen. Meillä tulot yhteensä 2300e ja 2 lasta, kolmannen vois tehdä tuosta vaan. Ikinä ei olla haettu mitään tukia. Täällä maalla harvalla on vaan 2 lasta vaikka kaikki on maanviljelijöitä tai muita perus duunareita.

Jos avartaisit vähän näkökulmaasi: lienee selvää, että työpaikat valuvat etelään ja erityisesti pk-seudulle, täällä asuminen on ihan perhanan kallista, olitpa sitten vuokralla tai haaveilet asuntolainasta. Pankki ei myönnä lainaa ellei ole vakituisia tuloja pitkältä ajalta, ja totta kai tulojen määrä (palkka) määrittää lainansaannin kattosumman. Jos haluat kodin rauhalliselta alueelta, se maksaa vähän enemmän luonnollisesti. Näin ollen pitää paiskia hommia vähän enemmän, että ensin irtoaisi se vakituinen työsopimus ja työnantaja katsoo, että tämän kaverin me haluamme pitää. Monesti kuitenkin ketjutetaan määräaikaisuuksia, jotta työntekijä on koko ajan pelko persiissä että jatkuuko hommat. Jos jonain kauniina päivänä se vakituinen paperi tarjotaan, silloin voi marssia pankkiin ja ostaa sen kivan keskiluokkaisen rivarikaksion turvalliselta asuinalueelta ja perustaa sinne perhe. Rappukäytävissä ei pyöri narkkareita, poliisi ei ole joka ilta puiston liepeillä ja kaduilla kuuluu myös suomen kieltä välillä. 

Tämä on monelle ihan arkipäivää jo nyt, tulevaisuudessa yhä enemmän ja enemmän kun maaseutu kuihtuu ja muuttotappiokuntien määrä on koko suomi, paitsi helsinki (espoo & vantaa), turku ja tampere. 

Revi siitä huumoria.

Pankit eivät ole enää miesmuistiin vaatineet vakituista työsuhdetta asuntolainaan. Riittää, että on työsuhde ja kykyä maksaa lyhennykset.

Tuokin tuntuu olevan vähän virkailijasta kiinni. Kaveri joka on vakituisessa työsuhteessa sai juuri ja juuri yhdestä pankista lainatarjouksen kun taas toinen pätkätyöläinen sai peräti kahdesta hyvän kuuloiset tarjoukset. Pointti on nimenomaan siinä että sulla on niitä töitä vaikka sitten pätkissä.

Jotenkin osa tuntuu ihannoivan Kelaa tai lahjoitusten vastaanottamisia. Ne ovatkin hienoja asioita, jos niitä oikeasti annettaisiin kaikille. Ajattele jos iso osa työssäkäyvistä heittäytyisi tällä minuutilla niiden varaan niin saisivatko oikeasti muutkin näitä almuja? Tuskin, sillä lehdissä on ollut juttua näistä perheistä joissa kaivattaisiin kipeästi rahallista avustusta esim. harrastusten tai terveyden huollon toimesta mutta eivät jostain syystä ole oikeutettuja tähän vaikka ovatkin varattomia.

Itse olen nainen ja ajattelen, että haluaisin lapsia vasta kun perheen yhteiset bruttotulot ylittävät 10 000e/kk. En ole ollenkaan varma, että haluan edes lapsia, ja en halua elää vähävaraisena.

Eipä tullut ajateltua raha-asioita, kun esikoinen sai alkunsa. Miehellä oli työ ja minä olin opiskelija. Hyvin pärjättiin. Jos olisin jäänyt odottamaan vakityötå ja tiettyä palkkatasoa, en olisi saanut lapsia ollenkaan. Edelleenkin teen pätkätöitä 45-vuotiaana. Lapset ovat kohta siirtymässä omilleen ja hyvin ollaan pärjätty. Toki miehen palkkatulot ovat iso osa toimeentuloamme. Lapset ovat tienanneet lisärahoja kesätöillä.

Tulin raskaaksi nuorena, 22 vuotiaana.

Opiskelin, mies tienasi n. 24000 vuodessa. Toinen lapsi syntyi pienellä ikäerolla. Hyvin pärjättiin, ei ollut paremmasta tietoa. 😀

Oli lisäksi omistusasunto, pieni kaksio. Tuohon aikaan lainansaanti oli helpompaa.

Syntyi vielä kolmaskin, nyt 12 vuotta myöhemmin miehen tulot vuodessa 60 000, minulla n. 27 000.

Kahdelle ihmiselle riittää 3000€ nettotulot (niukasti tosin) ja lapsi on á 500€/kk. Tähän ei sitten kuulu mitään autoja tai ulkomaanmatkoja, vaan aikalailla minimi. 

Kun itse olimme dinkkuja, niin vaikka kummallakaan ei ollut kovin suuri palkka, tulimme hyvin miehen palkalla toimeen ja oma palkkani (hieman miehen palkkaa pienempi) jäi säästöön. Elimme ihan mukavasti, matkustelimme ja kävimme ravintolassa syömässä silloin tällöin. Sitten tuli lapsi, suurempi asunto ja suurempi asuntolaina. Pystyimme sen jälkeen tekemään enää yhden ulkomaanreissun vuodessa ja ravintolassa syöminen jäi aikalailla vähiin. Lapsi ja asuntolaina vei kaikki rahat monta vuotta. 

Mun mies tienaa 1200e kk. Jos tekee joka päivä ylitöitä 10 h päivää niin saa melkein 1400e kk.

Itse jaksan käydä töissä noin 800e kk verran. Molemmat ollaan 8e tunti työläisiä.

Aluksi ajateltiin että säästetään vähän autokoulua varten ja autoa varten niin työllistytään paremmin, mutta eihän tuosta jää oikein säästöön yhtään.

Tavallaan eletään velaksi koko ajan. Eli tehdään tavallaan velkaa joka kuukausi kun rahat ei riitä kaikkeen.

Sääli ettei työnteko kannata Suomessa ja palkat on niin matalat.

Vierailija kirjoitti:

Mun mies tienaa 1200e kk. Jos tekee joka päivä ylitöitä 10 h päivää niin saa melkein 1400e kk.

Itse jaksan käydä töissä noin 800e kk verran. Molemmat ollaan 8e tunti työläisiä.

Aluksi ajateltiin että säästetään vähän autokoulua varten ja autoa varten niin työllistytään paremmin, mutta eihän tuosta jää oikein säästöön yhtään.

Tavallaan eletään velaksi koko ajan. Eli tehdään tavallaan velkaa joka kuukausi kun rahat ei riitä kaikkeen.

Sääli ettei työnteko kannata Suomessa ja palkat on niin matalat.

Työntantajilla on kyllä mahdollisuus nostaa palkkaa. Eihän tuo kyllä kuulosta perheelliselle ihan kohtuulliselta palkaltakaan.

Enemmän kuin palkkaa, miettisin säästöjä.. jos olisi velaton ja säästötilillä 10000€, tulisi lapsia ehkä tehtyä näillä palkoilla. Minulle jää palkasta käteen 2480€ ja miehelleni 2163€. Minulla on opintolaina ja meillä yhdessä asuntolaina kaksioon, velkaa vielä 87%. Kuulemma 30% pitäisi olla käsirahaa, joten isompaa asuntoa ei saada ikinä. Jää lapset siis tekemättä.

Aika keskiluokkaista ajatella että lapsentekoon tarvitaan palkka tai säästöjä tai tuloja.

Lääkärikin tietää miten helposti perheen voi perustaa.

Oletteko te suomalaiset tätä nykyä täysin kylmiä arvoltanne?

Vai missä on pielessä.

Mun tulot oli 2500 ja miehellä 3500.

Mutta se ei ollut olennaista koska ollessani jo raskaana tuli yt:t ja jäin työttömäksi. Silti me pärjättiin, silti sain töitä kun halusin palata töihin.

Elämä kantaa, asiat järjestyy. Kaikkea ei tarvi ostaa uutena, tai ollenkaan.

Oon sitä mieltä, että miehet jotka vetoaa rahaan ja työhön, pelkää vanhemmuutta eikä halua hankkia lapsia, lainkaan.

Varsinkin 30-vuotias mies, joka varmasti tietää että vaimolla on max 5 vuotta saada lapsi.

Eli hän lykkää ja lykkää ja toivoo salaa, että aika hoitaa, ja hän saa pitää vaimon mutta ei joudu lapsiperheeseen.

Totuus on, että nainen joka haluaa lapsia, jättää tämmöisen miehen; joko ennen kuin on myöhäistä, ja tekee lapset jonkun muun kanssa; tai sen jälkeen kun hänelle valkenee, että hän h jäi lapsettomaksi sen p** kiaisen ansiosta.

Mietipä sitä ja sen jälkeen päätä, paljonko pitää olla tulot että voi hankkia lapsia.

Sitten kun tienaan 4000e/kk. Tällä hetkellä vain 3700e joten vielä pitää odottaa hetki. Tosin omakotitalo on maksettu ja minulla on myös pari sijoitusasuntoa. Arvelisin, että pari vuotta menee vielä ja sitten voisin alkaa etsiä lapsilleni äitiä.

M48