Lue keskustelun säännöt.
Kun jokainen ateria on elämys - hermot menee ruokasnobiin kaveriin
26.07.2019 |
Moi,
onko teillä kaveripiirissä vastaavia. Ystäväni on muuten ihan älyttömän ihana ihminen, mutta hän ottaa, miten sen nyt sanoisi, ruokailuasiat hieman vakavasti. Mistään tavanomaisesta syömishäiriöstä ei ole kyse eli että hän kyttäisi lihomisia tai laihtumisia, vaan siitä, että hän ei kerta kaikkiaan suostu syömään ns. keskinkertaista ruokaa.
Miten tämä sitten näkyy?
*Olemme reissanneet yhdessä. Jokainen ruoka, mitä tien päällä syödään, pitää olla spessua. Vaikka kaikista järkevintä olisi poikkeustapauksissa syödä nopeasti jotkut nahkeat vakuumipaninit, tätä ei voida koskaan tehdä. Pitää etsiä ravintola, hyvä, paikallinen ja helvetti, että menee aikaa.
*Ulkomailla tämä on erityisen haastavaa. Kaksi kertaa päivässä menee tunti hyvän ravintolan etsimiseen. On Michelin-oppaat, on Tripadvisorit jne käytössä.
*Ruokavieraana hän on painajainen. Hän on jo tahattomasti loukannut paria sinänsä oikein kelpokokkia ystäväpiirissämme alkamalla tuunaamaan heidän tekemiään oikein makoisia valmiita ruokia. "Tähän voisi vähän laittaa sitä, tätä ja tuota" - ja ei kun kaapille tuunaamaan.
On jokaisen oma asia, mitä syö. Hänen kanssaan siitä vain tulee vähän meidän muitenkin show. En vain voi matkustaa muutoin oikein ihanan ihmisen kanssa, koska syöminen on pahempi show kuin nirsoimman uhmaikäisen kanssa, joka haluaa ja ei halua banaania yhtä aikaa. Nyt kun kirjoitin tätä, aloin miettiä, että voisiko kyse sittenkin olla jostakin syömishäiriöstä? En itsekään ole minkään ABC-mätön ylin ystävä, mutta ei minulla nyt herran tähden päivä siitä pilalle mene, jos käyn siellä tankkaamassa käytännölliset kalorit nopeasti.
Kommentit (62)
Vierailija kirjoitti:
En nyt ihan usko, että tällainen ihminen lähtee sinun kanssa matkalle ja edes miettii michelinravintolaa. Älä puhu kakkaa. Hienon michelinravintolaan ei niin vaan mennä syömään ja lasku on enemmän mitä muu matkabudjetti.
Tuskin Michelin ravintolasta on kyse vaan tarkoitus on löytää paikallinen laadukas ravintola, jossa ruoka tuoretta ja hyvin tehtyä, eikä turistiruokaa. Ulkomailla matkustaessa helposti sortuu noihin paljon mainostettaviin turistiravintoloihin, koka se on helpointa. Jopa oppaat suosittelevat niitä, saavat ilmeisesti provikkaa. Puolisoni on tällaista tyyppiä, joka vaatii hyää ja laadukasta ruokaa ja täytyy sanoa, että usein menee aikaa, kun sellaista paikka etsii. Lisäksi on herkkämahainenkin. Olemme kuitenkin onnistuneet hyviä ruokapaikkoja löytämään ja ei ne ol emitään kalliita olleet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rakastan hyvää ruokaa, panostan siihen paljon ja etenkin matkoilla haluan syödä hyvin MUTTA rajansa kaikella. Joskus on oikeasti vaan kätevämpää tyytyä nopeampaan ja tylsempään ratkaisuun, vaikka kuinka olisi hifistelijä (esim aikataulut pettävät, valmiiksi katsottu ruokapaikka onkin poikkeuksellisesti kiinni jne). Matkailu ja elämä yleensäkin on mukavampaa jos välillä joustaa ja hyväksyy sen että joskus joutuu tyytymään huonompaan vaihtoehtoon. Liika ehdottomuus ei ole hyväksi.
Vierailija kirjoitti:
Joo mä tiedän näitä.
Ruokahifistien ruuat ovat ehkä pykälän verran maukkaampia, mutta se ei ole sen kaiken loputtoman marinan, saarnaamisen ja muun hössötyksen arvoista. Se vaan ei ole. En jaksa sosialisoida sellaisten kanssa.
Salaattijuuston kutsuminen kumiksi, kun aito feta on vaan niiiiiiiin paljon parempaa...
Kyllä voi olla syömishäiriötä.
Tuollaisella käytöksellä saattaa saada muiden huomion pois siitä ettei syö juuri mitään. Ruokapaikkaa etsiessä ateria skippaantuu ilman että muut kiinnittävät siihen huomiota tai ruuan voi jättää kesken vetoamalla sen ”huonouteen”.
Syömishäiriöt eivät aina ole määrien rahoituksia vaan ihan sen rajoitusta, millaista ruokaa syö. Joku välttelee eineksiä ihan normaalisti, syömisongelmiin taipuvainen välttelee einesten lisäksi ehkä leipää, perunaa, lihaa ja lisäainetta pakonomaisesti kun kuvittelee lihovansa pienestäkin määrästä jotain ”kiellettyä”.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo mä tiedän näitä.
Ruokahifistien ruuat ovat ehkä pykälän verran maukkaampia, mutta se ei ole sen kaiken loputtoman marinan, saarnaamisen ja muun hössötyksen arvoista. Se vaan ei ole. En jaksa sosialisoida sellaisten kanssa.
Salaattijuuston kutsuminen kumiksi, kun aito feta on vaan niiiiiiiin paljon parempaa...
Mistähän tässä ilmiössä muuten on kyse, onko ihmisillä oikeasti vaan makuaistit niin erilaisia? Itse olen ruokahifisti mutta en todellakaan ketään kiusatakseni tai snobbaillakseni vaan koska minusta tietyt ruoat vaan oikeasti on aivan kauhean pahoja. Kuten ne geneeriset salaattijuustot. Tai monet ruokaöljyt jotka on Suomessa suosituimpien listalla. Tai leipälevitteiden suuri enemmistö. Useimmat purkkioliivit tiettyjä merkkejä lukuunottamatta jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rasittavaa on. Itsekin tykkään välillä syödä tosi hyvissä ravintoloissa, mutta joskus (=usein) ei vaan huvita tuhlata aikaa siihen. Arvostan hyvää ruokaa, mutta joka aterialla ei tarvita gurmeeta, vaan ihan perushyvä on useimmiten riittävän hyvää. Hyvän ruuan merkitys nousee, kun aina ei syö kuin kuninkaalliset.
Yleensä tähän liittyy vielä iänikuinen valokuvaaminen ja kuvien lataaminen someen, tykkäysten ja sydänten laskeminen ja kännykän alituinen kilinä.
Ihan kuin jo se, että päivästä suurin osa menee ruuan hankintaan, sen valmistamiseen ja sen kattamiseen, ei olisi tarpeeksi paljon poissa muusta paljon kiinnostavammasta.
Kun päästään viimein syömään, arvaatte varmaan mistä pöydässä keskustellaan. Välillä toki tarkistetaan some.
En enää ikinä vietä päivää yhdessä ruokahifistelijän kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikkea se huippukorkea elintaso teettää. Tää on vain yksi esimerkki. Kuten edellä sanottiin, joskus joustaminen on paikallaan, muuten matkasta voi tulla suorittamista. Ja entä jos se paljon lupaava ruokapaikka onkin pettymys?
Jokainen tosin tyylillään. Sun kannattaa miettiä ratkaisuja tuohon jos se alkaa liikaa nyppiä. Ettei pilaisi teidän reissuja.
Mä kokkaan arkena käytännössä kaiken itse koska vaan tykkään oma tekemästäni. Se ei ole huippua mutta hyvää ja vähän säästänkin samalla. Reissulla tykkään syödä paikallista jos mahdollista, mutta muita toivomuksia ei ole, enkä sijoita ruokaan. Hätätilanteessa saan kurkusta alas mitä vain syötäväksi kelpaavaa, eväsleivätkin on ok. Joskus ne grillin makkaraperunat on just se piste i n päällä.
Vierailija kirjoitti:
En nyt ihan usko, että tällainen ihminen lähtee sinun kanssa matkalle ja edes miettii michelinravintolaa. Älä puhu kakkaa. Hienon michelinravintolaan ei niin vaan mennä syömään ja lasku on enemmän mitä muu matkabudjetti.
:D No riippuu mika maa, montako tahtea ja mika on (matka)budjetti.
Espanjassa on useita "tahtiravintoloita" ja usein selviat laajastakin menusta alle satasella (juomat tosin siihen paalle). Esim. Bilbaossa ravintola Mina, 10 ruokalajia maksaa vaan 90 euroa + viinit paalle 145 euroa.
Verrokkina, Helsingin Olo, vaan yksi tahti ja kesamenu (6 ruokalajia) 127 euroa + viinit paalle 273 (!!) euroa.
Molemmat yhden tahden ravintoloita.
Mutta se toki on totta, etta noihin kannattaa tehda etukateisvaraus. ;)
Olen itsekin melkoinen hifistelija ruuan suhteen - rakastan esteettisesti kaunista, maistuvaa, yllattavaa ruokaa, useampia lajeja ja pienia annoskokoja. Niitten kylkeen tulevat viinit vievat koko ruokalajin ihan uusiin sfaareihin!
Samoin kotona panostetaan puhtaisiin, mahdollisimman paikallisiin raaka-aineisiin ja luomuun, ja testaillaan aika usein uusia keittioita ja uusia makuja.
Mutta jos olen reissun paalla ja aikataulut pettaa, voin ihan hyvin kayda Burger Kingissa tai vaikka siella ABC:lla vetamassa jonkun schnitzelin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joo mä tiedän näitä.
Ruokahifistien ruuat ovat ehkä pykälän verran maukkaampia, mutta se ei ole sen kaiken loputtoman marinan, saarnaamisen ja muun hössötyksen arvoista. Se vaan ei ole. En jaksa sosialisoida sellaisten kanssa.
Hih, sosialisoida?!?! XDD OMG, miten nolo oletkaan.
Mulla maha turpoaa jauhoista, joten yritän löytää jonkinlaisen ravintolan, josta saisi edes vaikka jotain kanasalaattia, mutta mitään sämpylöitä ja panineja en ala syömään, koska siitä menee loppupäivä ihan pilalle. Onneksi mies on ollut hyvin ymmärtäväinen ruokapaikkaa etsiessä.
Ja nykyään netistä löytää helposti sopivan ruokapaikan eikä etsimiseen mene kauan aikaa.
Reissuilla mennään yleensä ravintolaan, jossa on tarjolla päivän kalaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meilläkin oli naisporukassa yksi tämmöinen, reissulla olisi pitänyt eniten käyttää aikaa ravintolan valintaan. Kaksi päivää katsoimme, sitten kerroimme aamulla hänelle, että me menemme viidestään ja hän saa mennä yksin, me halusimme viettää rentoa lomaa, emme lukea ruokalistoja.
Otimme porukkaan uuden jäsenen, ja taas on kivaa.
Hifistelijä kuulema ihmettelee miksi hänelle ei kukaan enää natkoista ilmoita. Meillä muilla on aina muuta sovittuna, kun hän pyytää johonkin.
Sielläpähän maustelkoon rauhassa, emme häiritse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo mä tiedän näitä.
Ruokahifistien ruuat ovat ehkä pykälän verran maukkaampia, mutta se ei ole sen kaiken loputtoman marinan, saarnaamisen ja muun hössötyksen arvoista. Se vaan ei ole. En jaksa sosialisoida sellaisten kanssa.
Hih, sosialisoida?!?! XDD OMG, miten nolo oletkaan.
Mutta sä et ole... ; )
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo mä tiedän näitä.
Ruokahifistien ruuat ovat ehkä pykälän verran maukkaampia, mutta se ei ole sen kaiken loputtoman marinan, saarnaamisen ja muun hössötyksen arvoista. Se vaan ei ole. En jaksa sosialisoida sellaisten kanssa.
Hih, sosialisoida?!?! XDD OMG, miten nolo oletkaan.
Sinäpä olet 100 kertaa nolompi, typerine hihttelyinesi.
Ohis
Vierailija kirjoitti:
Yleensä tähän liittyy vielä iänikuinen valokuvaaminen ja kuvien lataaminen someen, tykkäysten ja sydänten laskeminen ja kännykän alituinen kilinä.
Ihan kuin jo se, että päivästä suurin osa menee ruuan hankintaan, sen valmistamiseen ja sen kattamiseen, ei olisi tarpeeksi paljon poissa muusta paljon kiinnostavammasta.
Kun päästään viimein syömään, arvaatte varmaan mistä pöydässä keskustellaan. Välillä toki tarkistetaan some.
En enää ikinä vietä päivää yhdessä ruokahifistelijän kanssa.
Minäkö tämän kirjoitin...?
Mä ymmärrän teitä molempia. Tykkään hyvästä ruuasta, mutta en todellakaan arvostele muiden ihmisten tekemiä ruokia. Jos kuitenkin voin valita, mitä syön, syön mieluummin hyvää ruokaa kuin "kunhan nyt on jotain" -ruokaa. Voin olla vaikka koko päivän syömättä, jos tiedän illalla saavani hyvää ruokaa. Tässä suhteessa siis ymmärrän kaveriasikin.
Mulla on myös yksi kaveri, joka taas ei välitä ruuasta. Kunhan välillä saa kahvia, suklaapatukan ja jonkun muoviin pakatun sämpylän, mitään muuta ei tarvita. Ei edes kahden viikon matkalla. Ravintolassa syöminen on hänen mielestään turhaa rahan haaskausta, vaikka hänellä ei todellakaan ole pulaa rahasta. Meidän yhteiset reissut, joita on kuitenkin vain aika harvoin, mennään hänen ehdoillaan. Tässä suhteessa siis ymmärrän sinuakin.
Monella tuntui menevän pointti ohi. Ei ap tarkoittanut, että koko matkan ajan pitäisi vaan syödä missä sattuu, mutta välillä reissussakin tulee tilanteita, että suuhun pitää saada jotain äkkiä, niin eikö silloin voi joustaa. En minä heti ensimmäisenä kun olen kojteeseen saapunut lähde metsästämään jotain tiettyä ravintolaa, vaan yöeensä tyydyn siihen lähimpään turre mestaan ja vasta sen jäljeen alan suunnitella, missä sitä seuraavana päivänvä voisi/kannattaisi syödä.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä voi olla syömishäiriötä.
Tuollaisella käytöksellä saattaa saada muiden huomion pois siitä ettei syö juuri mitään. Ruokapaikkaa etsiessä ateria skippaantuu ilman että muut kiinnittävät siihen huomiota tai ruuan voi jättää kesken vetoamalla sen ”huonouteen”.
Syömishäiriöt eivät aina ole määrien rahoituksia vaan ihan sen rajoitusta, millaista ruokaa syö. Joku välttelee eineksiä ihan normaalisti, syömisongelmiin taipuvainen välttelee einesten lisäksi ehkä leipää, perunaa, lihaa ja lisäainetta pakonomaisesti kun kuvittelee lihovansa pienestäkin määrästä jotain ”kiellettyä”.
Hyviä pohdintoja. Lisäisin tuohon sen, että syömishäiriöiset myös usein ajattelevat ruokaa pakonomaisesti lähes koko ajan.
Vierailija kirjoitti:
Monella tuntui menevän pointti ohi. Ei ap tarkoittanut, että koko matkan ajan pitäisi vaan syödä missä sattuu, mutta välillä reissussakin tulee tilanteita, että suuhun pitää saada jotain äkkiä, niin eikö silloin voi joustaa. En minä heti ensimmäisenä kun olen kojteeseen saapunut lähde metsästämään jotain tiettyä ravintolaa, vaan yöeensä tyydyn siihen lähimpään turre mestaan ja vasta sen jäljeen alan suunnitella, missä sitä seuraavana päivänvä voisi/kannattaisi syödä.
Minä taas mieluummin olen syömättä kuin syön jotain huonoa. Päivän-pari aikuinen kun pärjää ihan hyvin vain juomalla tarpeeksi vettä. Ihan omassa arjessakin tulee välillä pidettyä ruoattomia päiviä kun on töissä kiire, eikä sinkkuna ole mikään pakko laittaa ruokaa kotonakaan. Mustaa kahvia ja vettä vaan.
Tuohon "vieraana painajaiseen": kannattaa vähän antaa sen ymmärtää että on epäkohtelias! Itsessäni oli tuota vikaa myös että arvostelin ihmisten tarjoamia ruokia, mutta onneksi mun tutut äkkiä laittoivaat sitten kuriin antamalla erittäin selvästi ymmärtää että loukkasi. Esim. tiuskaisivat "Kaikille yksi ruoka ei ole koko elämä" tai "älä syö jos ei kelpaa, nirppanokka". Koska en tahallani halua loukata ihmisiä, opin pitämään mölyt mahassani vaikka tarjottaisiin mielestäni kuinka pahaa ruokaa.