Lue keskustelun säännöt.
Kun jokainen ateria on elämys - hermot menee ruokasnobiin kaveriin
26.07.2019 |
Moi,
onko teillä kaveripiirissä vastaavia. Ystäväni on muuten ihan älyttömän ihana ihminen, mutta hän ottaa, miten sen nyt sanoisi, ruokailuasiat hieman vakavasti. Mistään tavanomaisesta syömishäiriöstä ei ole kyse eli että hän kyttäisi lihomisia tai laihtumisia, vaan siitä, että hän ei kerta kaikkiaan suostu syömään ns. keskinkertaista ruokaa.
Miten tämä sitten näkyy?
*Olemme reissanneet yhdessä. Jokainen ruoka, mitä tien päällä syödään, pitää olla spessua. Vaikka kaikista järkevintä olisi poikkeustapauksissa syödä nopeasti jotkut nahkeat vakuumipaninit, tätä ei voida koskaan tehdä. Pitää etsiä ravintola, hyvä, paikallinen ja helvetti, että menee aikaa.
*Ulkomailla tämä on erityisen haastavaa. Kaksi kertaa päivässä menee tunti hyvän ravintolan etsimiseen. On Michelin-oppaat, on Tripadvisorit jne käytössä.
*Ruokavieraana hän on painajainen. Hän on jo tahattomasti loukannut paria sinänsä oikein kelpokokkia ystäväpiirissämme alkamalla tuunaamaan heidän tekemiään oikein makoisia valmiita ruokia. "Tähän voisi vähän laittaa sitä, tätä ja tuota" - ja ei kun kaapille tuunaamaan.
On jokaisen oma asia, mitä syö. Hänen kanssaan siitä vain tulee vähän meidän muitenkin show. En vain voi matkustaa muutoin oikein ihanan ihmisen kanssa, koska syöminen on pahempi show kuin nirsoimman uhmaikäisen kanssa, joka haluaa ja ei halua banaania yhtä aikaa. Nyt kun kirjoitin tätä, aloin miettiä, että voisiko kyse sittenkin olla jostakin syömishäiriöstä? En itsekään ole minkään ABC-mätön ylin ystävä, mutta ei minulla nyt herran tähden päivä siitä pilalle mene, jos käyn siellä tankkaamassa käytännölliset kalorit nopeasti.
Kommentit (62)
Jos AP:n ystävä ei pysty matkoilla joustamaan huippusafkasta, niin silloin hänen tulee ETUKÄTEEN selvittää ruokapaikat matkakohteissanne, eikä haaskata molempien aikaa. Tai sitten sovitte, että yksi ruoka päivässä on hifistelyä ja muuten matkalla keskitytään muuhun kuin ruokahedonismiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monella tuntui menevän pointti ohi. Ei ap tarkoittanut, että koko matkan ajan pitäisi vaan syödä missä sattuu, mutta välillä reissussakin tulee tilanteita, että suuhun pitää saada jotain äkkiä, niin eikö silloin voi joustaa. En minä heti ensimmäisenä kun olen kojteeseen saapunut lähde metsästämään jotain tiettyä ravintolaa, vaan yöeensä tyydyn siihen lähimpään turre mestaan ja vasta sen jäljeen alan suunnitella, missä sitä seuraavana päivänvä voisi/kannattaisi syödä.
Minä taas mieluummin olen syömättä kuin syön jotain huonoa. Päivän-pari aikuinen kun pärjää ihan hyvin vain juomalla tarpeeksi vettä. Ihan omassa arjessakin tulee välillä pidettyä ruoattomia päiviä kun on töissä kiire, eikä sinkkuna ole mikään pakko laittaa ruokaa kotonakaan. Mustaa kahvia ja vettä vaan.
Sama juttu mulla. Nytkin olen syönyt viimeksi eilen noin klo 18. Kahvilla ja vedellä pärjää oikein hyvin, jos ei ole mahdollisuutta syödä sellaista ruokaa kuin haluaisi.
- Nro 37 -
Vierailija kirjoitti:
Jos AP:n ystävä ei pysty matkoilla joustamaan huippusafkasta, niin silloin hänen tulee ETUKÄTEEN selvittää ruokapaikat matkakohteissanne, eikä haaskata molempien aikaa. Tai sitten sovitte, että yksi ruoka päivässä on hifistelyä ja muuten matkalla keskitytään muuhun kuin ruokahedonismiin.
Nain, plus myos sopia jo etukateen etta molemmat saa valita ruokapaikat tasapuolisesti. Se, kuka valitsee lounaspaikan sopeutuu sitten sen toisen valitsemaan illallispaikkaan, jne.
Me kylla kun mennaan reissuun niin yleensa tosiaan valitaan noi "spesiaalipaikat" jo etukateen, ja usein ne pitaa myos varata. Muuten sitten paikan paalla tripadvisoria (voi ihan illalla ISSESSEEN tehda kampilla illalla) ettei satu ihan susi ravintola. Yleensa tosin nakee jo suosittuudesta, onko hyva vai ei, ja paikallisten maarasta.
Jos menussa on kuvia valmiista annoksista ja se on laminoitu, niin yleensa ei kannata menna :D Poikkeuksiakin toki loytynee.
Yksi sukulaiseni oli kokin kanssa naimisissa ollessaan (tämä kokki ei ole mikään hansvälimäki eikä tomibjörck, vaan ihan tavallinen ravintolan rivikokki) melkoinen ruokasnobi. Hän kehuskeli, kuinka he olivat tehneet viikonloppuruokaa viitisen tuntia, ja arvosteli minun pöperöitäni sangen kärkkäästi. Hän sai jopa kehun kuulostamaan siltä, että siinä oli kritiikin terä piilotettuna hyvin lähelle pintaa. Tyyliin "tämä paisti on juuri siinä ja siinä, etteikö ole ylikypsä, mutta oikein hyvää ja mureaa" Sitten hän loukkaantui aika verisesti, kun naureskellen väistin hänen snobbailunsa ja totesin tuosta viiden tunnin kokkaamisesta, että ettekö te osaa tehdä sitä ruokaa yhtään nopeammin, multitaskaamalla ja porukalla tehden homma hoituisi nopeammin. Mutta se oli se kokkaaminenkin kuulemma jo elämys, ja kaikkeen piti paneutua huolella.
Snobbailu loppui aika lailla saman tien kuin avioliittokin. Nykyään hänelle kelpaa kai suht normaali ihmisravinto, ja ruoka valmistuu melko inhimillisessä ajassa :D
Heh, tunnistan itsessäni vähän AP:n kaveria. Ruoka on reissun paras osa ja mulla saattaa helposti mennä reissun päällä ruokaan enemmän rahaa kuin lentoihin ja majoitukseen yhteensä. Käyn näissä Michelin-paikoissakin ja ihan sama mitä ruoka niissä maksaa. En voisi kuvitellakaan, että tuhlaisin reissussa päivän kaloreita johonkin vetiseen huoltoaseman kolmioleipään. Sen verran minulla kuitenkin on käytöstapoja, etten hauku kenenkään kotikokin ruokia vaan syön mitä tarjotaan ja oikein hyvällä ruokahalulla.
Ymmärrän kuitenkin AP:n fiiliksiä, että ruokahifistelijän kanssa voi olla rankka reissata, jos itselle ei ole niin hirveästi väliä mitä syö. Mun mielestä paikallisissa ruokakaupoissa käyminen on ihanaa ja sieltä voi ostaa muutakin nopeaa evästä kuin niitä kolmioleipiä. Voisiko AP:n kaveri löytää ruokakaupoista kaipaamiaan paikallisia ruokaelämyksiä kun tilanne vaatii nopeaa toimintaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos AP:n ystävä ei pysty matkoilla joustamaan huippusafkasta, niin silloin hänen tulee ETUKÄTEEN selvittää ruokapaikat matkakohteissanne, eikä haaskata molempien aikaa. Tai sitten sovitte, että yksi ruoka päivässä on hifistelyä ja muuten matkalla keskitytään muuhun kuin ruokahedonismiin.
Tuollaisen ystävän kanssa kannattaisi sopia joku aika, minkä hän itselleen sopivan ruokapaikan etsimiseen sekä ruokailuun tarvitsee ja itse hyödyntää tuo sama aika johonkin mukavampaa asiaan. Eihän sitä reissussa tarvitse koko ajan olla kuin paita ja peppu vaikka ystävän kanssa reissaisikin. Ruokahifistelijä voisi viestiä ruokapaikan valittuaan sen koordinaatit ja toinen osallistua ruokailuun, jos haluaa tai antaa hifistelijän paneutua aistielämykseensä rauhassa jolloin tapaamisen voisi sopia jonnekin vasta, kun tämä on viimein valmis syömisensä kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo mä tiedän näitä.
Ruokahifistien ruuat ovat ehkä pykälän verran maukkaampia, mutta se ei ole sen kaiken loputtoman marinan, saarnaamisen ja muun hössötyksen arvoista. Se vaan ei ole. En jaksa sosialisoida sellaisten kanssa.
Salaattijuuston kutsuminen kumiksi, kun aito feta on vaan niiiiiiiin paljon parempaa...
Mistähän tässä ilmiössä muuten on kyse, onko ihmisillä oikeasti vaan makuaistit niin erilaisia? Itse olen ruokahifisti mutta en todellakaan ketään kiusatakseni tai snobbaillakseni vaan koska minusta tietyt ruoat vaan oikeasti on aivan kauhean pahoja. Kuten ne geneeriset salaattijuustot. Tai monet ruokaöljyt jotka on Suomessa suosituimpien listalla. Tai leipälevitteiden suuri enemmistö. Useimmat purkkioliivit tiettyjä merkkejä lukuunottamatta jne.
Hei! Rakastan oliiveja ja nytkin minulla on Kalamataa kaapissa, tosin kylläkin lasipurkissa! Mistä ihmeestä saa Suomessa muuta kuin purkkioliiveja? Kaikki tiedot otetaan mitä nöyrimmin ja kiitollisena vastaan.
Hakaniemen hallista saat oliivejasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hakaniemen hallista saat oliivejasi.
Mitä nöyrimmin kiitän :D Lisääkin vinkkejä saa tulla.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän täysin. Vähän pelkään, että uusi miesystäväni on samanlainen. Itse en voisi vähempää välittää mitä suuhuni laitan, kunhan saan jotain vatsan täytettä. Tykkään joskus käydä myös Hesessä, Raxissa ja 'pullakahvilla'. Valitettavasti en voi tehdä tällaista koskaan miehen kanssa, kun hän ei suostu tällaisiin paikkoihin tulemaan. Hankaloittaa juurikin reissuja, joissa olisi mukava käydä välillä syömässä nopeasti ja edullisesti vatsansa täyteen tai herkutella joskus vaikkapa kunnon leivoksilla.
Asia valitettavasti vaikuttaa minunkin elämääni, joten silloin toiden ehdottomuudesta tulee häiritsevää.
Vaihdetaan miehiä. Minun miehelleni kelpaisi varmaan jopa Rax tai Hese.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monella tuntui menevän pointti ohi. Ei ap tarkoittanut, että koko matkan ajan pitäisi vaan syödä missä sattuu, mutta välillä reissussakin tulee tilanteita, että suuhun pitää saada jotain äkkiä, niin eikö silloin voi joustaa. En minä heti ensimmäisenä kun olen kojteeseen saapunut lähde metsästämään jotain tiettyä ravintolaa, vaan yöeensä tyydyn siihen lähimpään turre mestaan ja vasta sen jäljeen alan suunnitella, missä sitä seuraavana päivänvä voisi/kannattaisi syödä.
Minä taas mieluummin olen syömättä kuin syön jotain huonoa. Päivän-pari aikuinen kun pärjää ihan hyvin vain juomalla tarpeeksi vettä. Ihan omassa arjessakin tulee välillä pidettyä ruoattomia päiviä kun on töissä kiire, eikä sinkkuna ole mikään pakko laittaa ruokaa kotonakaan. Mustaa kahvia ja vettä vaan.
Siinä tapauksessa ei haitanne juoda kahvia ja vettä sillä välin, kun kaverit syövät sitä huonoa ruokaa.
Tuttuni on erittäin innostunut ja todella rasittava ruuanlaittaja. Edellinen vierailu heidän mökillään oli oiva esimerkki. Tuttava rakentaa lounasta kaksi tuntia puhkuen, puhisten ja juosten. Apua hän ei halua vaikka sitä monta kertaa tarjotaan, lopulta suostuu antamaan jollekulle todella yksinkertaisen homman ja sitten vahtii suorittamista selän takana, pari kertaa tulee vielä lisäneuvojakin.
Kun kaikki on valmista, pöydässä on tuplaten niin paljon ruokaa kuin tarvitaan. Tuttava antaa yksityiskohtaiset komennot siitä mitkä sopivat yhteen ja mitä kastiketta mihinkin kuuluu laittaa, loukkaantuu jos joku ei halua jotain syödä.
Ruokailun aikana kuullaan seikkaperäinen selostus joka ruokalajista ja sen valmistuksesta. Muusta ei juuri puhutakaan.
Ei jaksa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monella tuntui menevän pointti ohi. Ei ap tarkoittanut, että koko matkan ajan pitäisi vaan syödä missä sattuu, mutta välillä reissussakin tulee tilanteita, että suuhun pitää saada jotain äkkiä, niin eikö silloin voi joustaa. En minä heti ensimmäisenä kun olen kojteeseen saapunut lähde metsästämään jotain tiettyä ravintolaa, vaan yöeensä tyydyn siihen lähimpään turre mestaan ja vasta sen jäljeen alan suunnitella, missä sitä seuraavana päivänvä voisi/kannattaisi syödä.
Minä taas mieluummin olen syömättä kuin syön jotain huonoa. Päivän-pari aikuinen kun pärjää ihan hyvin vain juomalla tarpeeksi vettä. Ihan omassa arjessakin tulee välillä pidettyä ruoattomia päiviä kun on töissä kiire, eikä sinkkuna ole mikään pakko laittaa ruokaa kotonakaan. Mustaa kahvia ja vettä vaan.
Siinä tapauksessa ei haitanne juoda kahvia ja vettä sillä välin, kun kaverit syövät sitä huonoa ruokaa.
Ohis...mua ei ainakaan haittaa, mutta oletan, ettei huonoa ruokaa syöviä kavereitanikaan haittaa juoda vaikka viiniä tai olutta sitten myöhemmin, kun minä syön hyvää ruokaa. Tai eivät ainakaan pahastu siitä, että menen yksin syömään. Eihän reissussa tarvitse olla koko ajan yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Tuttuni on erittäin innostunut ja todella rasittava ruuanlaittaja. Edellinen vierailu heidän mökillään oli oiva esimerkki. Tuttava rakentaa lounasta kaksi tuntia puhkuen, puhisten ja juosten. Apua hän ei halua vaikka sitä monta kertaa tarjotaan, lopulta suostuu antamaan jollekulle todella yksinkertaisen homman ja sitten vahtii suorittamista selän takana, pari kertaa tulee vielä lisäneuvojakin.
Kun kaikki on valmista, pöydässä on tuplaten niin paljon ruokaa kuin tarvitaan. Tuttava antaa yksityiskohtaiset komennot siitä mitkä sopivat yhteen ja mitä kastiketta mihinkin kuuluu laittaa, loukkaantuu jos joku ei halua jotain syödä.
Ruokailun aikana kuullaan seikkaperäinen selostus joka ruokalajista ja sen valmistuksesta. Muusta ei juuri puhutakaan.Ei jaksa.
Voisitko esitellä mut tälle tuttavallesi? Mä nimittäin jaksaisin oikein hyvin.
POP grilli makkaraa ja sinappia (jalostajan) sekä pirkka olutta,
nuo michelin ravintolan ruuat maistuu varmaan samalta
kuin michelin renkaat, lisäksi grillimakkara on halpaa ja pirkka.
Talvi aikaan purkkihernekeittoo ja ruisleipää.
Me oltiin miehen kanssa molemmat ehkä vähän tuollaisia aikanaan, kun juuri alkoi olla ravintolassakäymiseen varaa. Toki kylässä ei ikinä käyttäydytty noin, mutta ravintoloita valikoitiin huolella arvosteluita vertaillen ja joka suupala ja viinitilkka analysoitiin.
Nyt tuosta on 15 v. Mies on samanlainen yhä. Itsekkin pidän yhä hyvästä ruoasta ja olen miestäni huomattavasti parempi kokki itse, mutta helvetti että en jaksa sitä että jokainen ruokailutapahtuma on kauhea show ja aika menee makusteluun ja ruoasta lässyttämiseen sen sijaan että ihan vaan nautittaisiin se ruoka ja juteltaisiin muutakin. Nyt ymmärrän miten raivostuttavia olemme olleet, tosin 95 % kidutimme vain toisiamme tuolla :D
Kuulostaa joustamattomalta, hieman Asperger-tyyppiseltä.
Heh, nykyihminen harvemmin tarvitsee akuutisti kaloreita juuri sillä sekunnilla. Pienellä lapsella nyt ruokarytmin pitämisen ymmärtää, mutta aikuinen ei kuole siitä nälkään, että etsii hyvää ravintolaa. Sitä vakuumisämpylää ei tarvitse siis nälkäänsä kiskaista.
Sen sijaan kyläpaikassa ruualle nyrpistely on ikävää.
Mulla myös eräs ystävä, jolla sama vika. Perusmättö ei käy, vaikka kuolisi kohta nälkään jossain helteessä. Jotakin erikoista pitää olla, kallista ja hienoa, vaikka kavereilla jo sumenee näkö nälästä ja pyörryttää ja järsisi vaikka hevosen p**settä aidan raosta.
Jaa että Atrillia mökille ja kaupan perunasalaatti? No ei käy.
Ja kaveri on suht lihava. Me kaverit normaalipainoisia.