Sain tänään tietää odottavani down-syndroomaista

Vierailija kirjoitti:

Kyllä hän on ihmisen arvoinen vauva silti, jos minulla olisi down lapsi, olisin onnellinen. Hän olisi kanssani aina. T. Isä

Heillä on paljon rakkautta antaa ja ihmisinä monesti paljon parempia, kuin ns. normaalit

Samaa mieltä! Ole onnellinen lapsesta, hyväksy ajan kanssa tilanne ja hae vertaistukea. Juuri teille annetaan ihana aurinkoinen down-lapsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähtökohtaisesti jokaisen lapsen syntymä on riski. Ikinä ei voi tietää millainen lapsi sieltä tulee tai kehittyy. Kehitysvammaisuus kun ei välttämättä raskauden aikana näy eikä välttämättä edes moneen vuoteen. Ainahan sitä voi jotenkin sairastua tai loukkaantua tervekin ihminen. Eli jos lapsen haluaa pitää (oli terve tutkimusten mukaan tai ei), niin se on asennekysymys elämässä. Miksi tätäkin aloitusta pitää provoksi luulla?

Ymmärrätkö vatipää että tässä tapauksessa riski on kasvanut satakertaiseksi normaaliin nähden

On eri asia jos mahis on 0.01% kuin 40%

Ymmärsithän, että kommentoija tarkoitti kaikkia kehitysvammoja tai vammoja yleensä. Vai osa tunnetuistakin kehitysvammoista selviää sikiötutkimuksissa. Tuntemattomia syitä on paljon. Lapsi voi saada kehitysvamman myös synnytyksen ja lapsuuden ja nuoruudenkin aikana. Down on vain yksi kehitysvammaisuuden syy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä hän on ihmisen arvoinen vauva silti, jos minulla olisi down lapsi, olisin onnellinen. Hän olisi kanssani aina. T. Isä

Heillä on paljon rakkautta antaa ja ihmisinä monesti paljon parempia, kuin ns. normaalit

Samaa mieltä! Ole onnellinen lapsesta, hyväksy ajan kanssa tilanne ja hae vertaistukea. Juuri teille annetaan ihana aurinkoinen down-lapsi.

Miksi positiivisia kommentteja täytyy alapeukuttaa?

http://esseepankki.proakatemia.fi/kehitysvammaisuus-oletko-varma-mita-s…

Olen huomannut saman. Monella on ihan vääriä käsityksiä kehitysvammaisuudesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä hän on ihmisen arvoinen vauva silti, jos minulla olisi down lapsi, olisin onnellinen. Hän olisi kanssani aina. T. Isä

Heillä on paljon rakkautta antaa ja ihmisinä monesti paljon parempia, kuin ns. normaalit

Et tajua yhtään mistä puhut. Kysy keski-ikäisten kehitysvammaisten vanhenevilta ja väsyneitä vanhemmilta. Onko vaikka kiva toimia 24/7 tukipuhelimena niin että puhelin piippaa kerran tunnissa, kaksi kertaa...

Hel vetin huonosti järjestetyt tukitoimet tai munattomat vanhemmat, jotka ei osaa rajoja asettaa aikuiselle lapselleen. (Kehitysvammaisuus on tuossa sivuseikka)

Terv. ohjaaja vammaispalveluista

Sinähän olet vain ohjaaja et vanhempi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä hän on ihmisen arvoinen vauva silti, jos minulla olisi down lapsi, olisin onnellinen. Hän olisi kanssani aina. T. Isä

Heillä on paljon rakkautta antaa ja ihmisinä monesti paljon parempia, kuin ns. normaalit

Samaa mieltä! Ole onnellinen lapsesta, hyväksy ajan kanssa tilanne ja hae vertaistukea. Juuri teille annetaan ihana aurinkoinen down-lapsi.

Miksi positiivisia kommentteja täytyy alapeukuttaa?

Koska näissä positiivisissa kommenteissa kielletään täysin se mahdollisuus että kyseessä ei olekaan aurinkoinen ja ihana down. Voi olla myös kiukkuinen, väkivaltainen, monisairas.

Lastensairaalassa työskennellessä oppii nopeasti että Downin syndrooma on vaikeimmillaankin sieltä helpommasta päästä.

Lapsi voi olla myös raskausaikana täysin terve mutta syntyy vk23 ja saa vuotoja päähän, keuhkosairauden. Lopulta ehkä selviää mutta jää cp-vamma ja suntti, kehitysvamma jne jne.

Tai normaali raskaus, pitkittynyt ponnistus ja vaikea ulosautto josta johtuen asfyksia.

Voi löytyä yllättävän vaikeita sydänvikoja kun raskaus on jo pitkällä, mmc, oi jne. Tai joku meningokokki tms pilaa lapsen terveyden.

Tai se terve 8v joutuu onnettomuuteen ja lopputulos on jotain paljon vaikeammin hoidettavaa kuin Down. Aivokasvainten hoito jättää jälkensä. Raskaus on aina riski jäädä loppuelämäksi kiinni lapseensa.

Ap katosi, kun pieru Porvooseen.

Vierailija kirjoitti:

Ap katosi, kun pieru Porvooseen.

Vastasi jo että mies tahtoo abortin ja itse miettii.

Olen vain muutaman tällaisen ketjun lukenut joten käsitys ei ole hyvä mutta onko sellaisia vanhempia jotka kokisi että kaikki on helppoa ja kivaa ja aurinkoista kun lapsi on aikuinen ja itse ovat keski-iässä tai vanhoja? En muista nähneeni. Itsellä jäi mieleen kun olin vertaistukiryhmässä masennuksen takia vuosia sitten ja siellä oli kehitysvammaisen miehen äiti joka oli ryhmässä tilanteensa aiheuttaman masennuksen takia. Aikuinen poika oli helpoin mahdollinen kehitysvammainen, asui tuetusti omassa asunnossa, fiksu, ei mitään sen tyylisiä ongelmia että häiriköisi kylillä tai olisi aggressiivinen tms. Äiti oli lopen uupunut ja masentunut. Vanhemmille oli jossain vaiheessa tullut ero ja mies oli käytännössä pessyt kätensä pojasta. Joskus harvoin suostui tapaamaan poikaa. Äiti oli työssäkäyvä viiskymppinen, viikot töissä ja iltaisin ja viikonloppuisin poika odotti ja toivoi ja kaipasi häntä seurakseen.

Ne ihmiset joiden tiedän vastustavan down- lasten systemaattista abortointia, ovat kaikki sellaisia, joilla on kokemusta Down lasten hoidosta. Eivät kaikki, joilla on realistinen kuva hoidosta ole sitä mieltä, että omaishoitajan elämä on ohi kun siihen rooliin joutuu.

Lohdutan sua sillä, että voi kun minäkin olisin saanut tietää tuossa vaiheessa. Meille selvisi trisomia18 vasta rakenneultrassa, keskeytys rv 23, se otti koville.

Ottaa yhä, vaikka tapahtuneesta aikaa.

Down saattaa olla ihan tervekkin, tai sitten ei. Vaikea päätös jokatapauksessa

Vierailija kirjoitti:

Ne ihmiset joiden tiedän vastustavan down- lasten systemaattista abortointia, ovat kaikki sellaisia, joilla on kokemusta Down lasten hoidosta. Eivät kaikki, joilla on realistinen kuva hoidosta ole sitä mieltä, että omaishoitajan elämä on ohi kun siihen rooliin joutuu.

Joo, sen minäkin olen huomannut että downeja puolustavat ovat hoitajia niin kuin tässäkin ketjussa. Menevät kahdeksan tunnin työpäivän jälkeen kotiin terveiden, itsenäistyvien lastensa luo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä hän on ihmisen arvoinen vauva silti, jos minulla olisi down lapsi, olisin onnellinen. Hän olisi kanssani aina. T. Isä

Heillä on paljon rakkautta antaa ja ihmisinä monesti paljon parempia, kuin ns. normaalit

Et tajua yhtään mistä puhut. Kysy keski-ikäisten kehitysvammaisten vanhenevilta ja väsyneitä vanhemmilta. Onko vaikka kiva toimia 24/7 tukipuhelimena niin että puhelin piippaa kerran tunnissa, kaksi kertaa...

Hel vetin huonosti järjestetyt tukitoimet tai munattomat vanhemmat, jotka ei osaa rajoja asettaa aikuiselle lapselleen. (Kehitysvammaisuus on tuossa sivuseikka)

Terv. ohjaaja vammaispalveluista

Sinähän olet vain ohjaaja et vanhempi.

Vain ohjaaja, joka tapaa työssään näitä perheitä kokp ajan. Näkee sitä perhe-elämää läheltä. Ja suurin osa perheistä elää ihan jotain muuta luin tätä kauhuskenaariota, jota tässä ketjussa luodaan. On vammainen lapsi/nuori/aikuinen, on sisaruksia, on fiksuja ja järkeviä aikuisia. Vammainen on perheen jäsen, sisarustensa rakastama. On niitä vaikeampiakin tapauksia, joissa tukitoimienkaan avulla ei jakseta. On tosi typeriä vanhempia, jotka nyt vaan ei tajua vaikka rautalankaa tarjoaisi.

Kehitysvsmmaisen kasvattaminen lähtee ihan niistä samoista lähtökohdista kuin terveenkin. Tarvitaan rakkautta, syliä, hyväksymistä, rajoja. Rajoja ja kuria voi tarvita enemmän kuin terveiden kanssa. Sitäpaitsi terveistäkin voi kasvaa k-päisiä aikuisia, kuten tämäkin ketju osoittaa.

Vierailija kirjoitti:

Lastensairaalassa työskennellessä oppii nopeasti että Downin syndrooma on vaikeimmillaankin sieltä helpommasta päästä.

Lapsi voi olla myös raskausaikana täysin terve mutta syntyy vk23 ja saa vuotoja päähän, keuhkosairauden. Lopulta ehkä selviää mutta jää cp-vamma ja suntti, kehitysvamma jne jne.

Tai normaali raskaus, pitkittynyt ponnistus ja vaikea ulosautto josta johtuen asfyksia.

Voi löytyä yllättävän vaikeita sydänvikoja kun raskaus on jo pitkällä, mmc, oi jne. Tai joku meningokokki tms pilaa lapsen terveyden.

Tai se terve 8v joutuu onnettomuuteen ja lopputulos on jotain paljon vaikeammin hoidettavaa kuin Down. Aivokasvainten hoito jättää jälkensä. Raskaus on aina riski jäädä loppuelämäksi kiinni lapseensa.

Kuten joku on edellä sanonutkin, riski on aina olemassa mutta joissakin tilanteissa se on suurempi kuin toisissa. Sitäpaitsi ei Down suojele lasta noilta muilta vaihtoehdoilta millään tavalla, päinvastoin. Todennäköisemmin se 8-v Down laukkaa pallon perässä sinne auton eteen kuin se terve 8-v, jolla alkaa olla jo tuossa iässä edes jonkun verran järkeä ja itsesuojeluvaistoa.

Tässä vaiheessa raskautta teen vain valinnan sen välillä haluatko lapsesi olevan terve tai ei. Lapsi siis ei ole vielä syntynyt ja abortin tekemisessä ei ole mitään väärää (vaikka päätös tuntuukin nyt maailman raskaimmalta). Et joudu vielä ottamaan mitään vastuuta lapsesta

Kokonaan toinen on, kun lapsi syntyy. Sen jälkeen olet vastuussa (kehitysvammaisen) lapsen koko loppuelämästä, etkä voi peruuttaa tilanteesta olit kuinka väsynyt tahansa. Ole siis aivan rehellinen itsellesi: jaksatko kantaa vastuun kehitysvammaisen lapsesi elämästä koko loppu elämän ajan. Jos siltä tuntuu, niin on perusteltua synnyttää kehitysvammainen lapsi. Jos taas tuntuu, että et ole valmis/et jaksa tätä vastuuta hoitamaan, niin raskauden keskeyttäminen on perusteltua.

Kenekään raskaana olevan naisen ei pidä kenellekään perustella miksi teki abortin. Päätös on joka tapauksessa raskas, ja abortin tekemisessä ei ole mitään epäeettistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne ihmiset joiden tiedän vastustavan down- lasten systemaattista abortointia, ovat kaikki sellaisia, joilla on kokemusta Down lasten hoidosta. Eivät kaikki, joilla on realistinen kuva hoidosta ole sitä mieltä, että omaishoitajan elämä on ohi kun siihen rooliin joutuu.

Joo, sen minäkin olen huomannut että downeja puolustavat ovat hoitajia niin kuin tässäkin ketjussa. Menevät kahdeksan tunnin työpäivän jälkeen kotiin terveiden, itsenäistyvien lastensa luo.

Tää ohjaaja (jolla on sosiaalialan, ei hoitajan, koulutus) päätyi alalle kun lapsuudenperheessä on kehitysvammaine , hänestä tehtiin minun kummisetä. Parempaa ja mukavampaa kummia ei olisi voitu mulle suoda. Lapsena viihdyin mummilassa jossa hän asui, ja myöhemmin hän muutti kunnan asuntolaan. Siellä oli kanssa aina hauskaa. Nuorena siinä missä kaverien epävarmuus ja hormonihyrskyt näkyi mm. asuntolan väen kiusaamisena, minä puolustin ja huusin vittuperkelesaatanaa ja olin lähes nyrkit pystyssä vammaisten puolella. Niin, en ole vammaisen vanhempi, mutta elänyt tarpeeksi lähellä tajutakseni. Ja mitä omiin lapsiin tulee, niin terveitä kyl, mutta elämä voi tuoda aika lailla muutakin haasteita. Se, miten tässä on sydän verta itkenyt ns. terveiden maailmassa lapsen rämmittyä teini-ikää läpi, sellaisia asioia ei ole työssä koskaan tullut esiin.

Jos vaikeuksia ja haasteita pelkää, kannattaa ihan yleensäkin olla tekemättä lapsia ollenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä hän on ihmisen arvoinen vauva silti, jos minulla olisi down lapsi, olisin onnellinen. Hän olisi kanssani aina. T. Isä

Heillä on paljon rakkautta antaa ja ihmisinä monesti paljon parempia, kuin ns. normaalit

Et tajua yhtään mistä puhut. Kysy keski-ikäisten kehitysvammaisten vanhenevilta ja väsyneitä vanhemmilta. Onko vaikka kiva toimia 24/7 tukipuhelimena niin että puhelin piippaa kerran tunnissa, kaksi kertaa...

aattelitko että normaalilapset ei vaadi jatkuvaa valvoimsta? Tai  teinit? Mis mun koulureppu? En vie roskia! Niitähän sitä vasta saa valvoa, aina pahanteossa, röökiä, viinaa, jne. Helpommalla nuo pääsee kun tietää mitä jälkikasvu puuhaa. 

ja eiks ne vamm..aiset asu omillaan nykyään, tai tuetussa asunnossa.

Vierailija kirjoitti:

Tässä vaiheessa raskautta teen vain valinnan sen välillä haluatko lapsesi olevan terve tai ei. Lapsi siis ei ole vielä syntynyt ja abortin tekemisessä ei ole mitään väärää (vaikka päätös tuntuukin nyt maailman raskaimmalta). Et joudu vielä ottamaan mitään vastuuta lapsesta

Kokonaan toinen on, kun lapsi syntyy. Sen jälkeen olet vastuussa (kehitysvammaisen) lapsen koko loppuelämästä, etkä voi peruuttaa tilanteesta olit kuinka väsynyt tahansa. Ole siis aivan rehellinen itsellesi: jaksatko kantaa vastuun kehitysvammaisen lapsesi elämästä koko loppu elämän ajan. Jos siltä tuntuu, niin on perusteltua synnyttää kehitysvammainen lapsi. Jos taas tuntuu, että et ole valmis/et jaksa tätä vastuuta hoitamaan, niin raskauden keskeyttäminen on perusteltua.

Kenekään raskaana olevan naisen ei pidä kenellekään perustella miksi teki abortin. Päätös on joka tapauksessa raskas, ja abortin tekemisessä ei ole mitään epäeettistä.

Ei sitä oikeen eettiseksi voi sanoa, vaikka joskus sekin vaihtoehto täytyy valita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähtökohtaisesti jokaisen lapsen syntymä on riski. Ikinä ei voi tietää millainen lapsi sieltä tulee tai kehittyy. Kehitysvammaisuus kun ei välttämättä raskauden aikana näy eikä välttämättä edes moneen vuoteen. Ainahan sitä voi jotenkin sairastua tai loukkaantua tervekin ihminen. Eli jos lapsen haluaa pitää (oli terve tutkimusten mukaan tai ei), niin se on asennekysymys elämässä. Miksi tätäkin aloitusta pitää provoksi luulla?

Ymmärrätkö vatipää että tässä tapauksessa riski on kasvanut satakertaiseksi normaaliin nähden

On eri asia jos mahis on 0.01% kuin 40%

Nimittelystä päätellen jokin vamma tälläkin kirjoittajalla on.