Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Sain tänään tietää odottavani down-syndroomaista
23.07.2019 |
Kamala tilanne, ajatukset ovat ihan sekaisin, enkä tiedä kuinka tämän kertoisin miehelleni. Pelkään tuntevani hänet sen verran hyvin että haluaa keskeytyksen...miten aina käy huonosti, ikääkin vasta alle 30 :((
Kommentit (641)
Mitäpä, jos saisi tiedon Downin syndroomasta vasta, kun lapsi on syntynyt?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitäpä, jos saisi tiedon Downin syndroomasta vasta, kun lapsi on syntynyt?
Jos meinaat salata tämän isältä niin en suosittele.
Vierailija kirjoitti:
Aluksi tieto voi olla shokki, mutta ajan kanssa kanttaa pohtia. Itse olen työskennellyt down-lasten ja nuorten parissa 20v, ja voin sanoa, että abortti ei itselle tulisi mieleen. Diagnoosi ei tee kenestäkään ei-toivottua ja anna tietynlaista elämää, he ovat jokainen omanlaisiaan persoonia ihan kuin kuka tahansa meistä. Nettiä selaamalla löydät monenlaisia tarinoita ihmistä, joilla on down. Monet heistä pystyvät kaikenlaiseen, kuten opiskelemaan, kirjoittamaan, lukemaan, työskentelemään, asumaan tuetusti, esiintymään jne. Toki kehitysvammaisuuden aste vaikuttaa kehitykseen, mutta itse en ollenkaan näe asiaa maailmanloppuna. Voimia!
Jaksaisitko olla down lapsen hoitajana 24/7?
Onko nyt nuori salarakas tullut raskaaksi vanhemmalle varatulle herralle, mutta pulla olikin huono vaikka uuni on kuuma?
Työtoverillani on monivammainen lapsi, näyttää ihan tavalliselta. Koskaan emme voi tietää mihin hän on päättänyt esim. matkustaa linja-autoasemalta, voi löytyä vaikka Keski-Suomesta. Hän saattaa vaikka syödä jotain muka terveellistä valtavat määrät, kun naistenlehdessä sanottiin , että tästä tulee terveeksi. Aina on vaarassa miesten suhteen. Hänen kaverilleen kävi huonosti , pojat käyttivät hyväksi. Mihin ne syntyvät lapset sitten joutuu. Kaupungissa saa iltaisin etsiä häntä, eikä kyllä tottele mitään. Osaa paljon kaikkea tehdä, mutta kun se tolkku puuttuu. Lapsuus meni sairaalassa laukatessa, äiti oli tietenkin silloin kotona. Kaikesta pitää olla aina kallis erikoislääkärin laisunto. Ihan on elätettävä, ei saa rahaa mistään nyt ainakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aluksi tieto voi olla shokki, mutta ajan kanssa kanttaa pohtia. Itse olen työskennellyt down-lasten ja nuorten parissa 20v, ja voin sanoa, että abortti ei itselle tulisi mieleen. Diagnoosi ei tee kenestäkään ei-toivottua ja anna tietynlaista elämää, he ovat jokainen omanlaisiaan persoonia ihan kuin kuka tahansa meistä. Nettiä selaamalla löydät monenlaisia tarinoita ihmistä, joilla on down. Monet heistä pystyvät kaikenlaiseen, kuten opiskelemaan, kirjoittamaan, lukemaan, työskentelemään, asumaan tuetusti, esiintymään jne. Toki kehitysvammaisuuden aste vaikuttaa kehitykseen, mutta itse en ollenkaan näe asiaa maailmanloppuna. Voimia!
Jaksaisitko olla down lapsen hoitajana 24/7?
Down vauva on ennen kaikkea vauva. Vauvaa hoidetaan yleensä koko ajan. Tietenkin vauvakin jossain vaiheessa voi alkaa olla muidenkin kuin omien vanhempien hoidossa lyhyitä aikoja. Down lapsi menee päivähoitoon ja kouluun kuten muutkin lapset. Kouluaikana on oikeus aamu- ja iltapäivähoitoon. Tilapäishoitoa on mahdollisuus saada. Jossain vaiheessa down nuori muuttaa pois lapsuudenkodista. Mikä ihmeen 24/7 hoito juuri downia odottaa?
Vierailija kirjoitti:
Yleensä siihen seulontaan mennään juuri siksi että voi tehdä nopeasti keskeytyksen. Meillä oli toinen syy, mutta kuitenkin tehtiin keskeytys lääkärit suosittelivat. Nyt on terveitä lapsia kaksi. Tytär tuli pian uudelleen raskaaksi. Olin tukena mukana. Parilla ystävälläni on vaikeavammainen lapsi, elämä on pelkkää sairaalaa. Myös sisarukset ovat kovilla. Päätös on raskas, mutta suosittelen keskeytystä. Ei vammaiset ole onnellisia. Ihmiset ovat niin tekopyhiä.
Olen autellut jonkun verran sukulaista käymällä tämän parikymppisen vammaisen tyttären kanssa erilaisissa tapahtumissa. Se on kyllä ollut silmiä avavaa. Pahin oli reissu jonka aikana ensin joku vanha äijä alkoi kierrellä meitä kun olimme lähes tyhjässä pikaruokalassa. Tuijotti ja seisoskeli ja käveskeli ympärillä, kunnes viimein teki tikusta asiaa ja tuli kysymään jotain tyyliin saako täältä pikaruokaa. Asian joka olisi selvinnyt ihan vaan katsomalla valotauluja seinällä. Aivan taatusti tuli haistelemaan tilannetta ja häipyi kun huomasi ettei tämän kerberoksen ohi pääse. Seksin vonkaajien takia on jouduttu vaihtamaan tytön puhelinnumero jne. Seuraavaksi tuli vastaan pari poikaa jotka yököttelivät tytölle, mistä hänelle tuli hetkeksi aikaa paha mieli. Pahin oli kuitenkin kun eräs poika yritti vahingoittaa ihan tahallaan. Tilanne oli sellainen että hän kuitenkin pääsi pälkähästä vain niin että järjestysmies karjui hänelle kovalla äänellä. Jouduimme kuitenkin menemään ensiavun kautta. Tämä tyttö on lievästi kehitysvammainen ja myös lievästi kehitysvammaisen näköinen. Luulen että heillä on kaikista vaikeinta, kun itse ymmärtävät missä mennään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten päädyit seulontaan ja miksi mies ei ollut mukanasi kuulemassa tuloksia?
Outo kysymys. Varmaan suurin osa raskaana olevista "päätyy" sikiöseulontaan (nt-ultra + verikoe). Harvinaisempaa on kieltäytyä sikiöseulonnasta. Ja monissa kaupungeissa poikkeavat tulokset ilmoitetaan kyllä ihan puhelimitse.
Ja seulasta tulee vastauksena tieto, onko laskennallinen riski yli vai alle 1:150. Jos se on yli niin perheelle tarjotaan mahdollisuutta jatkotutkimuksiin. Epäily varmistuu tai poissuljetaan vasta näissä jatkotutkimuksissa. Sen pohjalta on ihan aiheellista ihmetellä, miten asia voi tulla miehelle yllätyksenä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajattele omaa vanhenemistasi eli abortti tietysti.
Kaikki me vanhenemme oli lapsia tai ei. Ja edelleenkin toistona: Vanhempien ei tarvitse huolehtia aikuisista lapsistaan.
Minusta tämä on ihan sairas ajatus. Mikään laki ei toki siihen velvoita - ei tosin taida velvoittaa huolehtimaan niistä alaikäisistäkään, saahan ne antaa pois jos ei nappaa hoitaa. Mutta kyllä minä koen moraaliseksi ja inhimilliseksi velvollisuudekseni huolehtia itse vapaaehtoisesti maailmaan pyöräyttämistäni lapsista kunnes he pärjäävät omillaan. Oli se sitten 16, 18 tai 24 vuotta. Tai kuten pahimmassa tapauksessa, ei koskaan.
Jos ajatus on tuo, että kengänkuva peppuun ja yhteiskunnan huoleksi sinä päivänä kun täyttää 18, niin ei pitäisi hankkia niitä lapsia lainkaan. Terveitä sen paremmin kuin sairaitakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies haluaa ehdottomasti keskeytyksen...itse olen vielä liian sekaisin tehsäkseni selkeää päätöstä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähtökohtaisesti jokaisen lapsen syntymä on riski. Ikinä ei voi tietää millainen lapsi sieltä tulee tai kehittyy. Kehitysvammaisuus kun ei välttämättä raskauden aikana näy eikä välttämättä edes moneen vuoteen. Ainahan sitä voi jotenkin sairastua tai loukkaantua tervekin ihminen. Eli jos lapsen haluaa pitää (oli terve tutkimusten mukaan tai ei), niin se on asennekysymys elämässä. Miksi tätäkin aloitusta pitää provoksi luulla?
Vierailija kirjoitti:
Lähtökohtaisesti jokaisen lapsen syntymä on riski. Ikinä ei voi tietää millainen lapsi sieltä tulee tai kehittyy. Kehitysvammaisuus kun ei välttämättä raskauden aikana näy eikä välttämättä edes moneen vuoteen. Ainahan sitä voi jotenkin sairastua tai loukkaantua tervekin ihminen. Eli jos lapsen haluaa pitää (oli terve tutkimusten mukaan tai ei), niin se on asennekysymys elämässä. Miksi tätäkin aloitusta pitää provoksi luulla?
Ymmärrätkö vatipää että tässä tapauksessa riski on kasvanut satakertaiseksi normaaliin nähden
On eri asia jos mahis on 0.01% kuin 40%
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kohtuullisesti sillä näemme pari kertaa vuodessa muiden kotona tai joskus meillä. Arvostelee, nauraa päin naamaa ja laukoo lasten korville sopimattomia juttuja äkkiarvaamatta. Jos voisin muuttaa yhden ihmisen maailmassa, valitsisin luultavasti hänet.
Vierailija kirjoitti:
Lähtökohtaisesti jokaisen lapsen syntymä on riski. Ikinä ei voi tietää millainen lapsi sieltä tulee tai kehittyy. Kehitysvammaisuus kun ei välttämättä raskauden aikana näy eikä välttämättä edes moneen vuoteen. Ainahan sitä voi jotenkin sairastua tai loukkaantua tervekin ihminen. Eli jos lapsen haluaa pitää (oli terve tutkimusten mukaan tai ei), niin se on asennekysymys elämässä. Miksi tätäkin aloitusta pitää provoksi luulla?
Tule sinä asenteesta jauhamaan sitten kun olet hoitanut down-lastasi 40 vuotta ja pilannut monta elämää samalla.
Ne helpot ja hassut downit ovat vähemmistönä tuon kehityshäiriön lapsissa
Vierailija kirjoitti:
Kohtuullisesti sillä näemme pari kertaa vuodessa muiden kotona tai joskus meillä. Arvostelee, nauraa päin naamaa ja laukoo lasten korville sopimattomia juttuja äkkiarvaamatta. Jos voisin muuttaa yhden ihmisen maailmassa, valitsisin luultavasti hänet.
JOOJOO, VÄÄRÄSSÄ KETJUSSA OLLAAN!
En kyllä ymmärrä miksi jodenkin mielestä pitää väkisin tuoda maailmaan mahdollisesti hyvinkin vaikeasti vammainen ihminen...varsinkin siis niissä tapauksissa joissa kehityshäiriö selviää jo varhaisessa vaiheessa. Sitä sikiötä ei vielä määritellä lapseksi tai ihmiseksi, ja kaikki "aborttimurhan" huutelijat ovat aivan täysiä idiootteja.
Lähisuvussa on lievästi kehitysvammainen. Lapsena hän oli aivan ihana mutta nyt aikamiehenä on kaikilla kova huoli siitä, millainen tulevaisuus häntä odottaa, kun vanhemmista aika jättää. Ei pysty itsenäiseen työhön, ei asioimiseen kaupassa, netissä, ei kykene asumaan yksin.
Vierailija kirjoitti:
Lähtökohtaisesti jokaisen lapsen syntymä on riski. Ikinä ei voi tietää millainen lapsi sieltä tulee tai kehittyy. Kehitysvammaisuus kun ei välttämättä raskauden aikana näy eikä välttämättä edes moneen vuoteen. Ainahan sitä voi jotenkin sairastua tai loukkaantua tervekin ihminen. Eli jos lapsen haluaa pitää (oli terve tutkimusten mukaan tai ei), niin se on asennekysymys elämässä. Miksi tätäkin aloitusta pitää provoksi luulla?
Joo, on aina riski. Mutta on pikkusen eri asia ottaako 99 prosentin vai esim 0,05 prosentin riskin. Minä ainakin minimoin riskit.
Alue: Aihe vapaa
Aluksi tieto voi olla shokki, mutta ajan kanssa kanttaa pohtia. Itse olen työskennellyt down-lasten ja nuorten parissa 20v, ja voin sanoa, että abortti ei itselle tulisi mieleen. Diagnoosi ei tee kenestäkään ei-toivottua ja anna tietynlaista elämää, he ovat jokainen omanlaisiaan persoonia ihan kuin kuka tahansa meistä. Nettiä selaamalla löydät monenlaisia tarinoita ihmistä, joilla on down. Monet heistä pystyvät kaikenlaiseen, kuten opiskelemaan, kirjoittamaan, lukemaan, työskentelemään, asumaan tuetusti, esiintymään jne. Toki kehitysvammaisuuden aste vaikuttaa kehitykseen, mutta itse en ollenkaan näe asiaa maailmanloppuna. Voimia!