Sain tänään tietää odottavani down-syndroomaista

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne ihmiset joiden tiedän vastustavan down- lasten systemaattista abortointia, ovat kaikki sellaisia, joilla on kokemusta Down lasten hoidosta. Eivät kaikki, joilla on realistinen kuva hoidosta ole sitä mieltä, että omaishoitajan elämä on ohi kun siihen rooliin joutuu.

Joo, sen minäkin olen huomannut että downeja puolustavat ovat hoitajia niin kuin tässäkin ketjussa. Menevät kahdeksan tunnin työpäivän jälkeen kotiin terveiden, itsenäistyvien lastensa luo.

Tää ohjaaja (jolla on sosiaalialan, ei hoitajan, koulutus) päätyi alalle kun lapsuudenperheessä on kehitysvammaine , hänestä tehtiin minun kummisetä. Parempaa ja mukavampaa kummia ei olisi voitu mulle suoda. Lapsena viihdyin mummilassa jossa hän asui, ja myöhemmin hän muutti kunnan asuntolaan. Siellä oli kanssa aina hauskaa. Nuorena siinä missä kaverien epävarmuus ja hormonihyrskyt näkyi mm. asuntolan väen kiusaamisena, minä puolustin ja huusin vittuperkelesaatanaa ja olin lähes nyrkit pystyssä vammaisten puolella. Niin, en ole vammaisen vanhempi, mutta elänyt tarpeeksi lähellä tajutakseni. Ja mitä omiin lapsiin tulee, niin terveitä kyl, mutta elämä voi tuoda aika lailla muutakin haasteita. Se, miten tässä on sydän verta itkenyt ns. terveiden maailmassa lapsen rämmittyä teini-ikää läpi, sellaisia asioia ei ole työssä koskaan tullut esiin.

Jos vaikeuksia ja haasteita pelkää, kannattaa ihan yleensäkin olla tekemättä lapsia ollenkaan.

JUURI NIIN! Ikäänkuin se toinen vaihtoehto olisi helppo ja vaatimaton täys itsenäinen, menestynyt lapsi. Semmoista kun ei ole olemassakaan. Saavat seuraavaksi lapsen joka polttaa kirkon, tekee pikavippilainat vanhempien niskaan 100.000 , hankkiutuu teiniäidiksi 15-vuotiaana, ja aikuisena juopottelee ja on vanhan äidin rahoilla elävä alkkis.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne ihmiset joiden tiedän vastustavan down- lasten systemaattista abortointia, ovat kaikki sellaisia, joilla on kokemusta Down lasten hoidosta. Eivät kaikki, joilla on realistinen kuva hoidosta ole sitä mieltä, että omaishoitajan elämä on ohi kun siihen rooliin joutuu.

Joo, sen minäkin olen huomannut että downeja puolustavat ovat hoitajia niin kuin tässäkin ketjussa. Menevät kahdeksan tunnin työpäivän jälkeen kotiin terveiden, itsenäistyvien lastensa luo.

Minä olen hoitaja ja menen töiden jälkeen kotiin lapsen luo. Tämä lapsi tulee aina tarvitsemaan tukea eikä ihan omillaan pärjää. Silti en antaisi abortoida down lasta, jos sellainen olisi tullakseen. Voi ajatella myös niin, että me hoitajat näemme asioita vähän laajemmin kuin moni muu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne ihmiset joiden tiedän vastustavan down- lasten systemaattista abortointia, ovat kaikki sellaisia, joilla on kokemusta Down lasten hoidosta. Eivät kaikki, joilla on realistinen kuva hoidosta ole sitä mieltä, että omaishoitajan elämä on ohi kun siihen rooliin joutuu.

Joo, sen minäkin olen huomannut että downeja puolustavat ovat hoitajia niin kuin tässäkin ketjussa. Menevät kahdeksan tunnin työpäivän jälkeen kotiin terveiden, itsenäistyvien lastensa luo.

Tää ohjaaja (jolla on sosiaalialan, ei hoitajan, koulutus) päätyi alalle kun lapsuudenperheessä on kehitysvammaine , hänestä tehtiin minun kummisetä. Parempaa ja mukavampaa kummia ei olisi voitu mulle suoda. Lapsena viihdyin mummilassa jossa hän asui, ja myöhemmin hän muutti kunnan asuntolaan. Siellä oli kanssa aina hauskaa. Nuorena siinä missä kaverien epävarmuus ja hormonihyrskyt näkyi mm. asuntolan väen kiusaamisena, minä puolustin ja huusin vittuperkelesaatanaa ja olin lähes nyrkit pystyssä vammaisten puolella. Niin, en ole vammaisen vanhempi, mutta elänyt tarpeeksi lähellä tajutakseni. Ja mitä omiin lapsiin tulee, niin terveitä kyl, mutta elämä voi tuoda aika lailla muutakin haasteita. Se, miten tässä on sydän verta itkenyt ns. terveiden maailmassa lapsen rämmittyä teini-ikää läpi, sellaisia asioia ei ole työssä koskaan tullut esiin.

Jos vaikeuksia ja haasteita pelkää, kannattaa ihan yleensäkin olla tekemättä lapsia ollenkaan.

JUURI NIIN! Ikäänkuin se toinen vaihtoehto olisi helppo ja vaatimaton täys itsenäinen, menestynyt lapsi. Semmoista kun ei ole olemassakaan. Saavat seuraavaksi lapsen joka polttaa kirkon, tekee pikavippilainat vanhempien niskaan 100.000 , hankkiutuu teiniäidiksi 15-vuotiaana, ja aikuisena juopottelee ja on vanhan äidin rahoilla elävä alkkis.

Älä viitsi heittäytyä lapselliseksi. Tuskin kukaan luulee, etteikö terveessäkin lapsessa olisi työtä. Siinä Downissa sitä työtä on vaan hyvin todennäköisesti paljon enemmän ka paljon pidempään ja itsenäistyminen tapahtuu myöhemmin tai ei lainkaan.

Veljelläni on down.  On nyt nelikymppinen  mutta henkisesti ihan jonkun viisivuotiaan tasolla ja täysin valvottava, äiti ei tahdo laittaa laitokseen vaikka on ihan uupunut. Kuvitelkaa itselleni  5v joka ei kasva koskaan aikuiseksi ! Minulla on oma perheeni ja työni,  en minä ehdi hoitamaan veljeäni. Olen sanonut äidille että pistä se nyt herrantähden johonkin  että saat levätä .

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä hän on ihmisen arvoinen vauva silti, jos minulla olisi down lapsi, olisin onnellinen. Hän olisi kanssani aina. T. Isä

Heillä on paljon rakkautta antaa ja ihmisinä monesti paljon parempia, kuin ns. normaalit

Et tajua yhtään mistä puhut. Kysy keski-ikäisten kehitysvammaisten vanhenevilta ja väsyneitä vanhemmilta. Onko vaikka kiva toimia 24/7 tukipuhelimena niin että puhelin piippaa kerran tunnissa, kaksi kertaa...

aattelitko että normaalilapset ei vaadi jatkuvaa valvoimsta? Tai  teinit? Mis mun koulureppu? En vie roskia! Niitähän sitä vasta saa valvoa, aina pahanteossa, röökiä, viinaa, jne. Helpommalla nuo pääsee kun tietää mitä jälkikasvu puuhaa. 

ja eiks ne vamm..aiset asu omillaan nykyään, tai tuetussa asunnossa.

Oikeasti typerää väittää, että on hoitamisen kannalta ihan sama, saako vammaisen vai terveen lapsen. Mihin niitä vammaisten tukipalveluita sitten edes tarvittaisiin, jos kummankin hoitaminen on muka yhtä helppos tai vaikeaa? Ja kyllä se iso ero tulee aikuisiässä, kun aikuinen lapsi on vanhemmassa ihan eri tavalla kiinni kuin terve.

Ja kyllä, myös myöhemmin voi vammautua. On kuitenkin eri asia ottss se riski, että ehkä näin käy, kuin olla 99 prosenttisen varma, että saa kehitysvammaisen lapsen. Turha soimata vanhempia siitä, että haluavat terveen lapsen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne ihmiset joiden tiedän vastustavan down- lasten systemaattista abortointia, ovat kaikki sellaisia, joilla on kokemusta Down lasten hoidosta. Eivät kaikki, joilla on realistinen kuva hoidosta ole sitä mieltä, että omaishoitajan elämä on ohi kun siihen rooliin joutuu.

Joo, sen minäkin olen huomannut että downeja puolustavat ovat hoitajia niin kuin tässäkin ketjussa. Menevät kahdeksan tunnin työpäivän jälkeen kotiin terveiden, itsenäistyvien lastensa luo.

Minä olen hoitaja ja menen töiden jälkeen kotiin lapsen luo. Tämä lapsi tulee aina tarvitsemaan tukea eikä ihan omillaan pärjää. Silti en antaisi abortoida down lasta, jos sellainen olisi tullakseen. Voi ajatella myös niin, että me hoitajat näemme asioita vähän laajemmin kuin moni muu.

Ilmeisesti laajemmin, kuin ne lukuisat tässäkin ketjussa kirjoittaneet Down-perheiden läheiset..? Onko se laajaa näkemistä, että mitätöi kaikki omaan maailmankuvaan istumattomat kokemukset?

Vierailija kirjoitti:

Veljelläni on down.  On nyt nelikymppinen  mutta henkisesti ihan jonkun viisivuotiaan tasolla ja täysin valvottava, äiti ei tahdo laittaa laitokseen vaikka on ihan uupunut. Kuvitelkaa itselleni  5v joka ei kasva koskaan aikuiseksi ! Minulla on oma perheeni ja työni,  en minä ehdi hoitamaan veljeäni. Olen sanonut äidille että pistä se nyt herrantähden johonkin  että saat levätä .

Jos sinun äidillesi on kehittynyt läheisriippuvuus veljeäsi kohtaan, se ei tarkoita, että muille kävisi näin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne ihmiset joiden tiedän vastustavan down- lasten systemaattista abortointia, ovat kaikki sellaisia, joilla on kokemusta Down lasten hoidosta. Eivät kaikki, joilla on realistinen kuva hoidosta ole sitä mieltä, että omaishoitajan elämä on ohi kun siihen rooliin joutuu.

Joo, sen minäkin olen huomannut että downeja puolustavat ovat hoitajia niin kuin tässäkin ketjussa. Menevät kahdeksan tunnin työpäivän jälkeen kotiin terveiden, itsenäistyvien lastensa luo.

Minä olen hoitaja ja menen töiden jälkeen kotiin lapsen luo. Tämä lapsi tulee aina tarvitsemaan tukea eikä ihan omillaan pärjää. Silti en antaisi abortoida down lasta, jos sellainen olisi tullakseen. Voi ajatella myös niin, että me hoitajat näemme asioita vähän laajemmin kuin moni muu.

Ilmeisesti laajemmin, kuin ne lukuisat tässäkin ketjussa kirjoittaneet Down-perheiden läheiset..? Onko se laajaa näkemistä, että mitätöi kaikki omaan maailmankuvaan istumattomat kokemukset?

Enhän minä mitätöi. Kyllä tässä ketjussa päin vastoin mitätöidään kaikki positiivisuus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne ihmiset joiden tiedän vastustavan down- lasten systemaattista abortointia, ovat kaikki sellaisia, joilla on kokemusta Down lasten hoidosta. Eivät kaikki, joilla on realistinen kuva hoidosta ole sitä mieltä, että omaishoitajan elämä on ohi kun siihen rooliin joutuu.

Joo, sen minäkin olen huomannut että downeja puolustavat ovat hoitajia niin kuin tässäkin ketjussa. Menevät kahdeksan tunnin työpäivän jälkeen kotiin terveiden, itsenäistyvien lastensa luo.

Tää ohjaaja (jolla on sosiaalialan, ei hoitajan, koulutus) päätyi alalle kun lapsuudenperheessä on kehitysvammaine , hänestä tehtiin minun kummisetä. Parempaa ja mukavampaa kummia ei olisi voitu mulle suoda. Lapsena viihdyin mummilassa jossa hän asui, ja myöhemmin hän muutti kunnan asuntolaan. Siellä oli kanssa aina hauskaa. Nuorena siinä missä kaverien epävarmuus ja hormonihyrskyt näkyi mm. asuntolan väen kiusaamisena, minä puolustin ja huusin vittuperkelesaatanaa ja olin lähes nyrkit pystyssä vammaisten puolella. Niin, en ole vammaisen vanhempi, mutta elänyt tarpeeksi lähellä tajutakseni. Ja mitä omiin lapsiin tulee, niin terveitä kyl, mutta elämä voi tuoda aika lailla muutakin haasteita. Se, miten tässä on sydän verta itkenyt ns. terveiden maailmassa lapsen rämmittyä teini-ikää läpi, sellaisia asioia ei ole työssä koskaan tullut esiin.

Jos vaikeuksia ja haasteita pelkää, kannattaa ihan yleensäkin olla tekemättä lapsia ollenkaan.

JUURI NIIN! Ikäänkuin se toinen vaihtoehto olisi helppo ja vaatimaton täys itsenäinen, menestynyt lapsi. Semmoista kun ei ole olemassakaan. Saavat seuraavaksi lapsen joka polttaa kirkon, tekee pikavippilainat vanhempien niskaan 100.000 , hankkiutuu teiniäidiksi 15-vuotiaana, ja aikuisena juopottelee ja on vanhan äidin rahoilla elävä alkkis.

Älä viitsi heittäytyä lapselliseksi. Tuskin kukaan luulee, etteikö terveessäkin lapsessa olisi työtä. Siinä Downissa sitä työtä on vaan hyvin todennäköisesti paljon enemmän ka paljon pidempään ja itsenäistyminen tapahtuu myöhemmin tai ei lainkaan.

Sulla on päässäsi se vamma, joka on vammaisuuden muodoista kaikkein pahin, ja se on nimeltään asennevamma.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne ihmiset joiden tiedän vastustavan down- lasten systemaattista abortointia, ovat kaikki sellaisia, joilla on kokemusta Down lasten hoidosta. Eivät kaikki, joilla on realistinen kuva hoidosta ole sitä mieltä, että omaishoitajan elämä on ohi kun siihen rooliin joutuu.

Joo, sen minäkin olen huomannut että downeja puolustavat ovat hoitajia niin kuin tässäkin ketjussa. Menevät kahdeksan tunnin työpäivän jälkeen kotiin terveiden, itsenäistyvien lastensa luo.

Tää ohjaaja (jolla on sosiaalialan, ei hoitajan, koulutus) päätyi alalle kun lapsuudenperheessä on kehitysvammaine , hänestä tehtiin minun kummisetä. Parempaa ja mukavampaa kummia ei olisi voitu mulle suoda. Lapsena viihdyin mummilassa jossa hän asui, ja myöhemmin hän muutti kunnan asuntolaan. Siellä oli kanssa aina hauskaa. Nuorena siinä missä kaverien epävarmuus ja hormonihyrskyt näkyi mm. asuntolan väen kiusaamisena, minä puolustin ja huusin vittuperkelesaatanaa ja olin lähes nyrkit pystyssä vammaisten puolella. Niin, en ole vammaisen vanhempi, mutta elänyt tarpeeksi lähellä tajutakseni. Ja mitä omiin lapsiin tulee, niin terveitä kyl, mutta elämä voi tuoda aika lailla muutakin haasteita. Se, miten tässä on sydän verta itkenyt ns. terveiden maailmassa lapsen rämmittyä teini-ikää läpi, sellaisia asioia ei ole työssä koskaan tullut esiin.

Jos vaikeuksia ja haasteita pelkää, kannattaa ihan yleensäkin olla tekemättä lapsia ollenkaan.

JUURI NIIN! Ikäänkuin se toinen vaihtoehto olisi helppo ja vaatimaton täys itsenäinen, menestynyt lapsi. Semmoista kun ei ole olemassakaan. Saavat seuraavaksi lapsen joka polttaa kirkon, tekee pikavippilainat vanhempien niskaan 100.000 , hankkiutuu teiniäidiksi 15-vuotiaana, ja aikuisena juopottelee ja on vanhan äidin rahoilla elävä alkkis.

Älä viitsi heittäytyä lapselliseksi. Tuskin kukaan luulee, etteikö terveessäkin lapsessa olisi työtä. Siinä Downissa sitä työtä on vaan hyvin todennäköisesti paljon enemmän ka paljon pidempään ja itsenäistyminen tapahtuu myöhemmin tai ei lainkaan.

Sulla on päässäsi se vamma, joka on vammaisuuden muodoista kaikkein pahin, ja se on nimeltään asennevamma.

Jos se on sinusta asennevamma, että haluaa mieluummin todennäköisesti terveen kuin lähes varmasti vammaisen lapsen, niin se mielipide sinulle suotakoon. Tämä nyt on kuitenkin aika yleinen tapa ajatella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne ihmiset joiden tiedän vastustavan down- lasten systemaattista abortointia, ovat kaikki sellaisia, joilla on kokemusta Down lasten hoidosta. Eivät kaikki, joilla on realistinen kuva hoidosta ole sitä mieltä, että omaishoitajan elämä on ohi kun siihen rooliin joutuu.

Joo, sen minäkin olen huomannut että downeja puolustavat ovat hoitajia niin kuin tässäkin ketjussa. Menevät kahdeksan tunnin työpäivän jälkeen kotiin terveiden, itsenäistyvien lastensa luo.

Tää ohjaaja (jolla on sosiaalialan, ei hoitajan, koulutus) päätyi alalle kun lapsuudenperheessä on kehitysvammaine , hänestä tehtiin minun kummisetä. Parempaa ja mukavampaa kummia ei olisi voitu mulle suoda. Lapsena viihdyin mummilassa jossa hän asui, ja myöhemmin hän muutti kunnan asuntolaan. Siellä oli kanssa aina hauskaa. Nuorena siinä missä kaverien epävarmuus ja hormonihyrskyt näkyi mm. asuntolan väen kiusaamisena, minä puolustin ja huusin vittuperkelesaatanaa ja olin lähes nyrkit pystyssä vammaisten puolella. Niin, en ole vammaisen vanhempi, mutta elänyt tarpeeksi lähellä tajutakseni. Ja mitä omiin lapsiin tulee, niin terveitä kyl, mutta elämä voi tuoda aika lailla muutakin haasteita. Se, miten tässä on sydän verta itkenyt ns. terveiden maailmassa lapsen rämmittyä teini-ikää läpi, sellaisia asioia ei ole työssä koskaan tullut esiin.

Jos vaikeuksia ja haasteita pelkää, kannattaa ihan yleensäkin olla tekemättä lapsia ollenkaan.

JUURI NIIN! Ikäänkuin se toinen vaihtoehto olisi helppo ja vaatimaton täys itsenäinen, menestynyt lapsi. Semmoista kun ei ole olemassakaan. Saavat seuraavaksi lapsen joka polttaa kirkon, tekee pikavippilainat vanhempien niskaan 100.000 , hankkiutuu teiniäidiksi 15-vuotiaana, ja aikuisena juopottelee ja on vanhan äidin rahoilla elävä alkkis.

Älä viitsi heittäytyä lapselliseksi. Tuskin kukaan luulee, etteikö terveessäkin lapsessa olisi työtä. Siinä Downissa sitä työtä on vaan hyvin todennäköisesti paljon enemmän ka paljon pidempään ja itsenäistyminen tapahtuu myöhemmin tai ei lainkaan.

Sulla on päässäsi se vamma, joka on vammaisuuden muodoista kaikkein pahin, ja se on nimeltään asennevamma.

Mihin niitä kehitusvammaisten tukipalveluita tarvitaan, jos kehitysvammaisissa ei ole enemmän työtä ja heidän vanhempanaan olo ei kuluttavampaa?

Ihan käsittämätöntä väittää, että on ihan sama asia olla vanhempana terveelle lapselle ja diwnille, joka on ikuisesti 5-vuotiaan tasolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä hän on ihmisen arvoinen vauva silti, jos minulla olisi down lapsi, olisin onnellinen. Hän olisi kanssani aina. T. Isä

Heillä on paljon rakkautta antaa ja ihmisinä monesti paljon parempia, kuin ns. normaalit

Et tajua yhtään mistä puhut. Kysy keski-ikäisten kehitysvammaisten vanhenevilta ja väsyneitä vanhemmilta. Onko vaikka kiva toimia 24/7 tukipuhelimena niin että puhelin piippaa kerran tunnissa, kaksi kertaa...

aattelitko että normaalilapset ei vaadi jatkuvaa valvoimsta? Tai  teinit? Mis mun koulureppu? En vie roskia! Niitähän sitä vasta saa valvoa, aina pahanteossa, röökiä, viinaa, jne. Helpommalla nuo pääsee kun tietää mitä jälkikasvu puuhaa. 

ja eiks ne vamm..aiset asu omillaan nykyään, tai tuetussa asunnossa.

Oikeasti typerää väittää, että on hoitamisen kannalta ihan sama, saako vammaisen vai terveen lapsen. Mihin niitä vammaisten tukipalveluita sitten edes tarvittaisiin, jos kummankin hoitaminen on muka yhtä helppos tai vaikeaa? Ja kyllä se iso ero tulee aikuisiässä, kun aikuinen lapsi on vanhemmassa ihan eri tavalla kiinni kuin terve.

Ja kyllä, myös myöhemmin voi vammautua. On kuitenkin eri asia ottss se riski, että ehkä näin käy, kuin olla 99 prosenttisen varma, että saa kehitysvammaisen lapsen. Turha soimata vanhempia siitä, että haluavat terveen lapsen.

sinun "mielikuvitus" terveet-lapset saavat omia lapsia jo kenties 21 vuotiaana, ja sitten vasta se sinussa kiinniriippuminen vasta alkaakin! Olen omin silmin seurannut sinusta mihin miinaan vanhempani astuivat kun saivat sisareni, "terveen" lapsen, joka heittäytyi yh:ksi nuorena äitinä, siitä se pas.... vasta alkoikin vanhemmilleni. Kokoajan käsi ojossa, ja hoitdattamassa lapsiaan vanhenevilla, sairastelevilla, väsyneillä isovanhemmilla, jotka joutuivat velkakierteeseen tämän "terveen" lapsen takia. Koko perheemme kärsi. Jatkuva rahareikä, ja jos ei saanut "apua" niin alkoi lapsilla kiristäminen, jne...henkinen väkivalta. Psykopaatteja, narsisteja on niissä fyysisesti terveissäkin lapsissa. Ei mitän levollista eläkeikää tullut , lastenlasten kanssa leikkien, vaan UUSI vanhemmuus,

sulla on realiteetiti vahvasti hukassa. Joka lapsia tekee varautukoot ihan mihin pommiin tahansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne ihmiset joiden tiedän vastustavan down- lasten systemaattista abortointia, ovat kaikki sellaisia, joilla on kokemusta Down lasten hoidosta. Eivät kaikki, joilla on realistinen kuva hoidosta ole sitä mieltä, että omaishoitajan elämä on ohi kun siihen rooliin joutuu.

Joo, sen minäkin olen huomannut että downeja puolustavat ovat hoitajia niin kuin tässäkin ketjussa. Menevät kahdeksan tunnin työpäivän jälkeen kotiin terveiden, itsenäistyvien lastensa luo.

Tää ohjaaja (jolla on sosiaalialan, ei hoitajan, koulutus) päätyi alalle kun lapsuudenperheessä on kehitysvammaine , hänestä tehtiin minun kummisetä. Parempaa ja mukavampaa kummia ei olisi voitu mulle suoda. Lapsena viihdyin mummilassa jossa hän asui, ja myöhemmin hän muutti kunnan asuntolaan. Siellä oli kanssa aina hauskaa. Nuorena siinä missä kaverien epävarmuus ja hormonihyrskyt näkyi mm. asuntolan väen kiusaamisena, minä puolustin ja huusin vittuperkelesaatanaa ja olin lähes nyrkit pystyssä vammaisten puolella. Niin, en ole vammaisen vanhempi, mutta elänyt tarpeeksi lähellä tajutakseni. Ja mitä omiin lapsiin tulee, niin terveitä kyl, mutta elämä voi tuoda aika lailla muutakin haasteita. Se, miten tässä on sydän verta itkenyt ns. terveiden maailmassa lapsen rämmittyä teini-ikää läpi, sellaisia asioia ei ole työssä koskaan tullut esiin.

Jos vaikeuksia ja haasteita pelkää, kannattaa ihan yleensäkin olla tekemättä lapsia ollenkaan.

JUURI NIIN! Ikäänkuin se toinen vaihtoehto olisi helppo ja vaatimaton täys itsenäinen, menestynyt lapsi. Semmoista kun ei ole olemassakaan. Saavat seuraavaksi lapsen joka polttaa kirkon, tekee pikavippilainat vanhempien niskaan 100.000 , hankkiutuu teiniäidiksi 15-vuotiaana, ja aikuisena juopottelee ja on vanhan äidin rahoilla elävä alkkis.

Älä viitsi heittäytyä lapselliseksi. Tuskin kukaan luulee, etteikö terveessäkin lapsessa olisi työtä. Siinä Downissa sitä työtä on vaan hyvin todennäköisesti paljon enemmän ka paljon pidempään ja itsenäistyminen tapahtuu myöhemmin tai ei lainkaan.

Sulla on päässäsi se vamma, joka on vammaisuuden muodoista kaikkein pahin, ja se on nimeltään asennevamma.

Mihin niitä kehitusvammaisten tukipalveluita tarvitaan, jos kehitysvammaisissa ei ole enemmän työtä ja heidän vanhempanaan olo ei kuluttavampaa?

Ihan käsittämätöntä väittää, että on ihan sama asia olla vanhempana terveelle lapselle ja diwnille, joka on ikuisesti 5-vuotiaan tasolla.

Täällä taitaa olla ainakin yksi kirjoittaja, jonka mielestä vanhempien kuuluu pestä kätensä lapsesta sinä päivänä kun tämä täyttää 18, pärjäsi tämä omillaan tai ei. Ovi on tuolla, hauskaa loppuelämää ja hei. Jos joku vanhempi kokee elinikäistä vastuuta lapsestaan, niin nimitellään läheisriippuvaiseksi. Tällä saadaan mukavasti mitätöityä niiden vanhempien kokemukset, jotka uupuvat aikuisen Down-lapsen hoidosta. Mitäs et paa laitokseen, daa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne ihmiset joiden tiedän vastustavan down- lasten systemaattista abortointia, ovat kaikki sellaisia, joilla on kokemusta Down lasten hoidosta. Eivät kaikki, joilla on realistinen kuva hoidosta ole sitä mieltä, että omaishoitajan elämä on ohi kun siihen rooliin joutuu.

Joo, sen minäkin olen huomannut että downeja puolustavat ovat hoitajia niin kuin tässäkin ketjussa. Menevät kahdeksan tunnin työpäivän jälkeen kotiin terveiden, itsenäistyvien lastensa luo.

Tää ohjaaja (jolla on sosiaalialan, ei hoitajan, koulutus) päätyi alalle kun lapsuudenperheessä on kehitysvammaine , hänestä tehtiin minun kummisetä. Parempaa ja mukavampaa kummia ei olisi voitu mulle suoda. Lapsena viihdyin mummilassa jossa hän asui, ja myöhemmin hän muutti kunnan asuntolaan. Siellä oli kanssa aina hauskaa. Nuorena siinä missä kaverien epävarmuus ja hormonihyrskyt näkyi mm. asuntolan väen kiusaamisena, minä puolustin ja huusin vittuperkelesaatanaa ja olin lähes nyrkit pystyssä vammaisten puolella. Niin, en ole vammaisen vanhempi, mutta elänyt tarpeeksi lähellä tajutakseni. Ja mitä omiin lapsiin tulee, niin terveitä kyl, mutta elämä voi tuoda aika lailla muutakin haasteita. Se, miten tässä on sydän verta itkenyt ns. terveiden maailmassa lapsen rämmittyä teini-ikää läpi, sellaisia asioia ei ole työssä koskaan tullut esiin.

Jos vaikeuksia ja haasteita pelkää, kannattaa ihan yleensäkin olla tekemättä lapsia ollenkaan.

JUURI NIIN! Ikäänkuin se toinen vaihtoehto olisi helppo ja vaatimaton täys itsenäinen, menestynyt lapsi. Semmoista kun ei ole olemassakaan. Saavat seuraavaksi lapsen joka polttaa kirkon, tekee pikavippilainat vanhempien niskaan 100.000 , hankkiutuu teiniäidiksi 15-vuotiaana, ja aikuisena juopottelee ja on vanhan äidin rahoilla elävä alkkis.

Älä viitsi heittäytyä lapselliseksi. Tuskin kukaan luulee, etteikö terveessäkin lapsessa olisi työtä. Siinä Downissa sitä työtä on vaan hyvin todennäköisesti paljon enemmän ka paljon pidempään ja itsenäistyminen tapahtuu myöhemmin tai ei lainkaan.

eivät todellakaan kaikki heistä ole 5-vuotiaan tasolla!

Siksi toisekseen, muistan yhden skitsofrenikonkin joka istui LATTIALLA eräässä julkisessa tilanteessa, kiukutellen vanhemmalleen...kyllä fyysiesti terveissä on myös vaikeuksia.

Sulla on päässäsi se vamma, joka on vammaisuuden muodoista kaikkein pahin, ja se on nimeltään asennevamma.

Mihin niitä kehitusvammaisten tukipalveluita tarvitaan, jos kehitysvammaisissa ei ole enemmän työtä ja heidän vanhempanaan olo ei kuluttavampaa?

Ihan käsittämätöntä väittää, että on ihan sama asia olla vanhempana terveelle lapselle ja diwnille, joka on ikuisesti 5-vuotiaan tasolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä hän on ihmisen arvoinen vauva silti, jos minulla olisi down lapsi, olisin onnellinen. Hän olisi kanssani aina. T. Isä

Heillä on paljon rakkautta antaa ja ihmisinä monesti paljon parempia, kuin ns. normaalit

Et tajua yhtään mistä puhut. Kysy keski-ikäisten kehitysvammaisten vanhenevilta ja väsyneitä vanhemmilta. Onko vaikka kiva toimia 24/7 tukipuhelimena niin että puhelin piippaa kerran tunnissa, kaksi kertaa...

aattelitko että normaalilapset ei vaadi jatkuvaa valvoimsta? Tai  teinit? Mis mun koulureppu? En vie roskia! Niitähän sitä vasta saa valvoa, aina pahanteossa, röökiä, viinaa, jne. Helpommalla nuo pääsee kun tietää mitä jälkikasvu puuhaa. 

ja eiks ne vamm..aiset asu omillaan nykyään, tai tuetussa asunnossa.

Oikeasti typerää väittää, että on hoitamisen kannalta ihan sama, saako vammaisen vai terveen lapsen. Mihin niitä vammaisten tukipalveluita sitten edes tarvittaisiin, jos kummankin hoitaminen on muka yhtä helppos tai vaikeaa? Ja kyllä se iso ero tulee aikuisiässä, kun aikuinen lapsi on vanhemmassa ihan eri tavalla kiinni kuin terve.

Ja kyllä, myös myöhemmin voi vammautua. On kuitenkin eri asia ottss se riski, että ehkä näin käy, kuin olla 99 prosenttisen varma, että saa kehitysvammaisen lapsen. Turha soimata vanhempia siitä, että haluavat terveen lapsen.

sinun "mielikuvitus" terveet-lapset saavat omia lapsia jo kenties 21 vuotiaana, ja sitten vasta se sinussa kiinniriippuminen vasta alkaakin! Olen omin silmin seurannut sinusta mihin miinaan vanhempani astuivat kun saivat sisareni, "terveen" lapsen, joka heittäytyi yh:ksi nuorena äitinä, siitä se pas.... vasta alkoikin vanhemmilleni. Kokoajan käsi ojossa, ja hoitdattamassa lapsiaan vanhenevilla, sairastelevilla, väsyneillä isovanhemmilla, jotka joutuivat velkakierteeseen tämän "terveen" lapsen takia. Koko perheemme kärsi. Jatkuva rahareikä, ja jos ei saanut "apua" niin alkoi lapsilla kiristäminen, jne...henkinen väkivalta. Psykopaatteja, narsisteja on niissä fyysisesti terveissäkin lapsissa. Ei mitän levollista eläkeikää tullut , lastenlasten kanssa leikkien, vaan UUSI vanhemmuus,

sulla on realiteetiti vahvasti hukassa. Joka lapsia tekee varautukoot ihan mihin pommiin tahansa.

Minulle ei ole vanhemmat antaneet rahaa 18-ikävuoden jälkeen ja aion toimia samoin omien lapsieni kohdalla. Terveeltä voi vaatia vähän enemmän kuin kehitysvammaiselta, jonka omaa syytä ei ole se, että on jäänyt henkisesti lapsen tasolle. Psykopaatti- tai narkkarilapseen voi laittaa tarvittaessa välit poikki, kehitysvammaisen ei, koska jos tekee jotain väärää, tekee sen ymmärtämättömyyttään. Siitä se riippuvuus nimenomaan syntyy, kehitysvammainen ei kasva henkisesti aikuiseksi eikä häneltä sitä voi vaatia vammansa takia.

Luuletko oikeasti, että muissa suvuissa ei ole ongelmatapauksia, kuten juoppoja ja hankalia ihmisiä? Ei se siltikään ole sama asia, kun älykkyyteen vaikuttava kehitysvamma.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä hän on ihmisen arvoinen vauva silti, jos minulla olisi down lapsi, olisin onnellinen. Hän olisi kanssani aina. T. Isä

Heillä on paljon rakkautta antaa ja ihmisinä monesti paljon parempia, kuin ns. normaalit

Et tajua yhtään mistä puhut. Kysy keski-ikäisten kehitysvammaisten vanhenevilta ja väsyneitä vanhemmilta. Onko vaikka kiva toimia 24/7 tukipuhelimena niin että puhelin piippaa kerran tunnissa, kaksi kertaa...

Ei voi kuin nostaa hattua kaikille niille ihmisille jotka päättää pitää lapsen. Kuitenkin sen pitäisi perustua tosiasioihin eikä tuossa yllä oleviin romantisoituihin mielikuviin, ja pitäisi olla ymmärrys siitä että päätöksellä käytännössä uhraa oman elämänsä, varsinkin sen loppupuolen.

Totta. Down-lapsia on toki eri asteisia, mutta sisareni ei vielä viisikymppisenäkään ole kykenevä syömään itse tai huolehtimaan muutenkaan itsestään. Häntä ei voi jättää sekunniksikaan ilman valvontaa ja äitini on ollut kymmeniä vuosia musertavan työtaakan alla. Tämän tietäen päätös olisi helppo mikäli kuulisin tulossa olevasta down-vauvasta.

Suomessa kenenkään ei ole pakko hoitaa aikuista, hoitoa tarvitsevaa lastaan itse. On olemassa lakiin perustuva oikeus päästä tehostetun palveluasumisen yksikköön.

T. Vammaispalveluissa työskennellyt

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä hän on ihmisen arvoinen vauva silti, jos minulla olisi down lapsi, olisin onnellinen. Hän olisi kanssani aina. T. Isä

Heillä on paljon rakkautta antaa ja ihmisinä monesti paljon parempia, kuin ns. normaalit

Et tajua yhtään mistä puhut. Kysy keski-ikäisten kehitysvammaisten vanhenevilta ja väsyneitä vanhemmilta. Onko vaikka kiva toimia 24/7 tukipuhelimena niin että puhelin piippaa kerran tunnissa, kaksi kertaa...

aattelitko että normaalilapset ei vaadi jatkuvaa valvoimsta? Tai  teinit? Mis mun koulureppu? En vie roskia! Niitähän sitä vasta saa valvoa, aina pahanteossa, röökiä, viinaa, jne. Helpommalla nuo pääsee kun tietää mitä jälkikasvu puuhaa. 

ja eiks ne vamm..aiset asu omillaan nykyään, tai tuetussa asunnossa.

Oikeasti typerää väittää, että on hoitamisen kannalta ihan sama, saako vammaisen vai terveen lapsen. Mihin niitä vammaisten tukipalveluita sitten edes tarvittaisiin, jos kummankin hoitaminen on muka yhtä helppos tai vaikeaa? Ja kyllä se iso ero tulee aikuisiässä, kun aikuinen lapsi on vanhemmassa ihan eri tavalla kiinni kuin terve.

Ja kyllä, myös myöhemmin voi vammautua. On kuitenkin eri asia ottss se riski, että ehkä näin käy, kuin olla 99 prosenttisen varma, että saa kehitysvammaisen lapsen. Turha soimata vanhempia siitä, että haluavat terveen lapsen.

sinun "mielikuvitus" terveet-lapset saavat omia lapsia jo kenties 21 vuotiaana, ja sitten vasta se sinussa kiinniriippuminen vasta alkaakin! Olen omin silmin seurannut sinusta mihin miinaan vanhempani astuivat kun saivat sisareni, "terveen" lapsen, joka heittäytyi yh:ksi nuorena äitinä, siitä se pas.... vasta alkoikin vanhemmilleni. Kokoajan käsi ojossa, ja hoitdattamassa lapsiaan vanhenevilla, sairastelevilla, väsyneillä isovanhemmilla, jotka joutuivat velkakierteeseen tämän "terveen" lapsen takia. Koko perheemme kärsi. Jatkuva rahareikä, ja jos ei saanut "apua" niin alkoi lapsilla kiristäminen, jne...henkinen väkivalta. Psykopaatteja, narsisteja on niissä fyysisesti terveissäkin lapsissa. Ei mitän levollista eläkeikää tullut , lastenlasten kanssa leikkien, vaan UUSI vanhemmuus,

sulla on realiteetiti vahvasti hukassa. Joka lapsia tekee varautukoot ihan mihin pommiin tahansa.

Olen eri, mutta huoh nyt taas. Kaikki on toki terveidenkin lasten kanssa mahdollista, mutta riski siihen etteivät lapset pärjääkään koskaan omillaan on erilainen terveellä ja kehitysvammaisella. Tätä faktaa on täysin naurettava kieltää. Terveestä voi tulla koska tahansa sairas, mutta kehitysvammaisesta ei tule koskaan tervettä. Jos toisen oven takana terveen ja edes suunnilleen järkevän lapsen mahdollisuus on luokkaa 80% ja toisen oven takana pyöreä nolla, niin ihanko oikeasti sinusta on ihan samantekevää kumman näistä valitsee? Siinä tapauksessa sinä olet varmaan aika pienessä vähemmistössä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä hän on ihmisen arvoinen vauva silti, jos minulla olisi down lapsi, olisin onnellinen. Hän olisi kanssani aina. T. Isä

Heillä on paljon rakkautta antaa ja ihmisinä monesti paljon parempia, kuin ns. normaalit

Et tajua yhtään mistä puhut. Kysy keski-ikäisten kehitysvammaisten vanhenevilta ja väsyneitä vanhemmilta. Onko vaikka kiva toimia 24/7 tukipuhelimena niin että puhelin piippaa kerran tunnissa, kaksi kertaa...

aattelitko että normaalilapset ei vaadi jatkuvaa valvoimsta? Tai  teinit? Mis mun koulureppu? En vie roskia! Niitähän sitä vasta saa valvoa, aina pahanteossa, röökiä, viinaa, jne. Helpommalla nuo pääsee kun tietää mitä jälkikasvu puuhaa. 

ja eiks ne vamm..aiset asu omillaan nykyään, tai tuetussa asunnossa.

Oikeasti typerää väittää, että on hoitamisen kannalta ihan sama, saako vammaisen vai terveen lapsen. Mihin niitä vammaisten tukipalveluita sitten edes tarvittaisiin, jos kummankin hoitaminen on muka yhtä helppos tai vaikeaa? Ja kyllä se iso ero tulee aikuisiässä, kun aikuinen lapsi on vanhemmassa ihan eri tavalla kiinni kuin terve.

Ja kyllä, myös myöhemmin voi vammautua. On kuitenkin eri asia ottss se riski, että ehkä näin käy, kuin olla 99 prosenttisen varma, että saa kehitysvammaisen lapsen. Turha soimata vanhempia siitä, että haluavat terveen lapsen.

sinun "mielikuvitus" terveet-lapset saavat omia lapsia jo kenties 21 vuotiaana, ja sitten vasta se sinussa kiinniriippuminen vasta alkaakin! Olen omin silmin seurannut sinusta mihin miinaan vanhempani astuivat kun saivat sisareni, "terveen" lapsen, joka heittäytyi yh:ksi nuorena äitinä, siitä se pas.... vasta alkoikin vanhemmilleni. Kokoajan käsi ojossa, ja hoitdattamassa lapsiaan vanhenevilla, sairastelevilla, väsyneillä isovanhemmilla, jotka joutuivat velkakierteeseen tämän "terveen" lapsen takia. Koko perheemme kärsi. Jatkuva rahareikä, ja jos ei saanut "apua" niin alkoi lapsilla kiristäminen, jne...henkinen väkivalta. Psykopaatteja, narsisteja on niissä fyysisesti terveissäkin lapsissa. Ei mitän levollista eläkeikää tullut , lastenlasten kanssa leikkien, vaan UUSI vanhemmuus,

sulla on realiteetiti vahvasti hukassa. Joka lapsia tekee varautukoot ihan mihin pommiin tahansa.

Olen eri, mutta huoh nyt taas. Kaikki on toki terveidenkin lasten kanssa mahdollista, mutta riski siihen etteivät lapset pärjääkään koskaan omillaan on erilainen terveellä ja kehitysvammaisella. Tätä faktaa on täysin naurettava kieltää. Terveestä voi tulla koska tahansa sairas, mutta kehitysvammaisesta ei tule koskaan tervettä. Jos toisen oven takana terveen ja edes suunnilleen järkevän lapsen mahdollisuus on luokkaa 80% ja toisen oven takana pyöreä nolla, niin ihanko oikeasti sinusta on ihan samantekevää kumman näistä valitsee? Siinä tapauksessa sinä olet varmaan aika pienessä vähemmistössä.

Nimenomaan. Kyllä kaikki ymmärtää, että elämässä voi sattua kaikenlaista. Prosentuaaliset riskit noihin muihin uhkiin on kuitenkin pienet. Jos saat sikiöseulontojen jatkotutkimuksista tiedon kehitysvammasta, sen riskin toteutuminen on 100 prosenttisen varma.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä hän on ihmisen arvoinen vauva silti, jos minulla olisi down lapsi, olisin onnellinen. Hän olisi kanssani aina. T. Isä

Heillä on paljon rakkautta antaa ja ihmisinä monesti paljon parempia, kuin ns. normaalit

Et tajua yhtään mistä puhut. Kysy keski-ikäisten kehitysvammaisten vanhenevilta ja väsyneitä vanhemmilta. Onko vaikka kiva toimia 24/7 tukipuhelimena niin että puhelin piippaa kerran tunnissa, kaksi kertaa...

Ei voi kuin nostaa hattua kaikille niille ihmisille jotka päättää pitää lapsen. Kuitenkin sen pitäisi perustua tosiasioihin eikä tuossa yllä oleviin romantisoituihin mielikuviin, ja pitäisi olla ymmärrys siitä että päätöksellä käytännössä uhraa oman elämänsä, varsinkin sen loppupuolen.

Totta. Down-lapsia on toki eri asteisia, mutta sisareni ei vielä viisikymppisenäkään ole kykenevä syömään itse tai huolehtimaan muutenkaan itsestään. Häntä ei voi jättää sekunniksikaan ilman valvontaa ja äitini on ollut kymmeniä vuosia musertavan työtaakan alla. Tämän tietäen päätös olisi helppo mikäli kuulisin tulossa olevasta down-vauvasta.

Suomessa kenenkään ei ole pakko hoitaa aikuista, hoitoa tarvitsevaa lastaan itse. On olemassa lakiin perustuva oikeus päästä tehostetun palveluasumisen yksikköön.

T. Vammaispalveluissa työskennellyt

Suomessa on olemassa paljonkin lakiin perustuvia asioita,mutta se ei takaa mitään. Laissa saa lukea mitä hyvänsä,mutta jos ei ole resursseja ja niin se on siinä. Ei auta vetoaminen lakiin,kun ei ole resursseja niin ei ole. Tämä sinun kyllä pitäisi tietää,jos yhtään olet asioita selvillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Veljelläni on down.  On nyt nelikymppinen  mutta henkisesti ihan jonkun viisivuotiaan tasolla ja täysin valvottava, äiti ei tahdo laittaa laitokseen vaikka on ihan uupunut. Kuvitelkaa itselleni  5v joka ei kasva koskaan aikuiseksi ! Minulla on oma perheeni ja työni,  en minä ehdi hoitamaan veljeäni. Olen sanonut äidille että pistä se nyt herrantähden johonkin  että saat levätä .

Jos sinun äidillesi on kehittynyt läheisriippuvuus veljeäsi kohtaan, se ei tarkoita, että muille kävisi näin.

Minä ihmeen läheisriippuvuus? Jos kalenteri-iältään aikuinen on henkiseltä iältään 5-vuotiaan tasolla, niin silloin hän tarvitsee sellaista valvontaa ja ohjausta kuin viisivuotias tarvitsee. Onko läheisriippuvuutta huolehtia omasta omillaan pärjäämättömästä lapsestaan?

Se on, ettei "anna laitokseen vaikka on ihan uupunut". Kokonaan hylkäämisen ja pelkän itse hoitamisen välissä on paljon. Sinä se tässä luot kauhukuvaa, eikö teidän perheellä todellakaan ole tietoa mistään muusta kuin tuosta valtavan kuormittavasta ja elämän tuhoavasta tilanteesta? Hop hop soittamaan kunnan vammaispalveluihin nyt. Sitä varten ne tukitoimet on. Minä en väittänyt milloinkaan, että olisi ihan sama kasvattaa tervettä ja kehitysvammaista. Tukimuodot on sen takia kehitetty, ettei asiat käy liian raskaiksi. Jos joku ei niitä käytä ja uupuu, se on kovin ikävää. Mutta siitä nyt tuskin kannattaa sitä vammaista syyttää...