Sain tänään tietää odottavani down-syndroomaista
Kamala tilanne, ajatukset ovat ihan sekaisin, enkä tiedä kuinka tämän kertoisin miehelleni. Pelkään tuntevani hänet sen verran hyvin että haluaa keskeytyksen...miten aina käy huonosti, ikääkin vasta alle 30 :((
Kommentit (641)
Varmasto miehelläkin on valtaa sanoa kanta asiaan, ja sekin vaikuttaa päätökseen...hänenkin lapsensa se on
Kuuntele sydäntäsi. Keskeytys ei ole ollenkaan ainoa mahdollinen ratkaisu.
Tsemppiä tilanteessa <3
Vierailija kirjoitti:
Ei tarvitse uhrata omaa elämäänsä. Yhdenkään vanhemman ei tarvitse aikuista vammaista lastaan hoitaa. Se on ihan oma valinta, jos niin tekee. Olen nähnyt tätä, kun iäkäs vanhempi viimein suostuu lapsensa asumiseen muualla. Aikuinen tytär tai poika on itse tyytyväinen asiaan. Vanhempi ravaa siellä ryhmäkodissa jatkuvasti ja pohtii ottavansa lapsensa takaisin kotiin.
Tätä voi kutsua myös rakkaudeksi, kun se on oma valinta <3
Vierailija kirjoitti:
Varmasto miehelläkin on valtaa sanoa kanta asiaan, ja sekin vaikuttaa päätökseen...hänenkin lapsensa se on
Jos mies haluaa keskeytyksen, eikä nainen oikein tiedä mitä tehdä ja on hukassa niin silloin pitäisi keskeytys tehdä
Vierailija kirjoitti:
Kyllä hän on ihmisen arvoinen vauva silti, jos minulla olisi down lapsi, olisin onnellinen. Hän olisi kanssani aina. T. Isä
Heillä on paljon rakkautta antaa ja ihmisinä monesti paljon parempia, kuin ns. normaalit
Jos haluat seuraksesi jonkun joka ei ikinä lähde luotasi pois ja rakastaa vaan pyyteettömästi, hanki koira. Downin seuraamukset sekä vanhemmille, muulle perheelle että lapselle itselleen ovat aika paljon muutakin kuin jotain Lifetime-elokuvasiirappia, ja vammaisen ja monisairaan lapsen hankkiminen vain noista syistä on hirvittävän esineellistävää. Etkä sinä muutenkaan voisi raskausaikana päättää, että nyt meille tulee vain sellainen kiva ja vähäisesti downin vammauttava lapsi joka on mukava ja helppo ja ihanan hymyilevä. Oikeasti todellisuus voi olla ihan muuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten päädyit seulontaan ja miksi mies ei ollut mukanasi kuulemassa tuloksia?
Outo kysymys. Varmaan suurin osa raskaana olevista "päätyy" sikiöseulontaan (nt-ultra + verikoe). Harvinaisempaa on kieltäytyä sikiöseulonnasta. Ja monissa kaupungeissa poikkeavat tulokset ilmoitetaan kyllä ihan puhelimitse.
Tässä varmaan ajettiin takaa sitä, että kuulosti tulevan miehelle tilanne yllätyksenä, niin onko yllätyksenä päädytty myös seulaan? Mutta provo tää olikin.
Vierailija kirjoitti:
Varmasto miehelläkin on valtaa sanoa kanta asiaan, ja sekin vaikuttaa päätökseen...hänenkin lapsensa se on
No itse asiassa ei ole mitään valtaa, ainakaan käytännössä, onneksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokainen downsikiö tulisi abortoida valtion toimesta, ja näin estää näiden geenien siirtymistä eteenpäin...sitten sadan vuoden päästä ei olisi enää daunareita
Ei geenit downien kautta siirry eteenpäin.
Oletko tutustunut evoluution toimintaan
Useimmat downit (lähes kaikki) ovat hedelmättömiä. Lisäksi downin syndrooma ei ole perinnöllinen vaan johtuu satunnaisesta kromosomivirheestä.
On se joissakin tapauksissa periytyvä, mutta sehän ei muutu downeja abortoimalla. Downit kun eivät itse lisäänny.
Vierailija kirjoitti:
Ajattele omaa vanhenemistasi eli abortti tietysti.
Kaikki me vanhenemme oli lapsia tai ei. Ja edelleenkin toistona: Vanhempien ei tarvitse huolehtia aikuisista lapsistaan.
On kyse ihmisistä, joten kaikki nuo abortti tietenkin kommentit voisi jättää pois.
Yleensä siihen seulontaan mennään juuri siksi että voi tehdä nopeasti keskeytyksen. Meillä oli toinen syy, mutta kuitenkin tehtiin keskeytys lääkärit suosittelivat. Nyt on terveitä lapsia kaksi. Tytär tuli pian uudelleen raskaaksi. Olin tukena mukana. Parilla ystävälläni on vaikeavammainen lapsi, elämä on pelkkää sairaalaa. Myös sisarukset ovat kovilla. Päätös on raskas, mutta suosittelen keskeytystä. Ei vammaiset ole onnellisia. Ihmiset ovat niin tekopyhiä.
Vanhemmat tällä hetkellä lähes 70-vuotiaita, saivat down-lapsen parikymppisinä. Silloin ei ollut näitä seulontoja, ainakaan normaali raskauksissa. Lapsi kuoli 45 vuotiaana, rauhallisesti nukkuessaan, sydän petti. Vanhemmat olivat hoitaneet häntä kotona vaikka hän oli tasoltaan hyvin heikko, oppi kyllä siistiksi, puhui jonkun verran mutta sairasteli paljon eikä ollut `hymyilevä ja herttainen´ luonteeltaan.Toiset lapset kärsivät tästä vaativasta sisaruksesta, jopa syntymäpäivät piti peruuttaa, kun tämä sai kateuskohtauksia. Vanhemmat jäivät paljosta paitsi elämässään, kun joutuivat kohtalon vangeiksi.
Minulle tehtiin abortti myöhäisillä viikoilla, kun sain kuulla odottavani Down-lasta. Vaikka se oli todella raskasta, en ole katunut päätöstä. Meillä eivät olisi voimavarat riittäneet Down-lapsen kasvatukseen, lisäksi vauvalla oli vaikeita kehityshäiriöitä sisäelimissä. Tsemppiä vaikeaan tilanteeseen, muista että sinulla on oikeus surra, se on sinun lapsesi, päätät mitä tahansa <3
Miestä ei tässä asiassa paljon tarvitse totella. Kaikissa tapauksissa se on aina äiti, joka huolehtii perheen vammaisista ja laukkaa siellä tutkimuksissa. Minä tiedän vain niitä isiä, jotka lähtivät raskaita valvomisia ja töitä karkuun ja perustivat uuden perheen. Suomi-mies ei ole kuuluisa edes normilasten kasvatuksesta. Asiaa sietäisi ihan joskus eri yhteydssä pohtia. Ikävä kertoa sinulle se totuus, että muut perheet välttelevät kaikkia sairauksia ja sisarukset ovat kovilla ja opettajat pilaa lopun elämän. " Sinä voisit pitää esitelmän siskosi syövästä ". Älkää vaan koskaan erehdykö. Luokan pojat päättivät että se tarttuu.
Niin varmaan, seulonnassa selvis, ku ikää vasta alle 30v tällä fiktioäitylillä.
Sairaita kommentteja täällä. Seuratkaa vaikka SBSK kanavaa youtubessa. Avartaisi hieman teidänkin kapeakatseisuutta. Suurin osa vammaisista on kiitollinen elämistään, ja vanhemmat eivät lapsistaan luopuisi mistään hinnasta, vaikka rankkaa välillä olisikin.
Arvostan ap vapauttasi valita, mutta mieti vielä ennen abortin tekemistä.
En pystyisi itse tietoisesti synnyttämään vammaista lasta. Toki aina voi jotain jäädä huomaamatta tai lapsi voi vaurioitua synnytyksessä, mutta mikäli saisin hyvissä ajoin tietää sikiön kehityshäiriöistä, abortoisin sen ehdottomasti.
Olen nähnyt lähipiirissä sen, kuinka raskasta elämä on vammaisen lapsen kanssa. Vanhemmat ovat uupuneita ja sisarukset onnettomia, ikään kuin syrjässä omasta perheestään. Hehän ovat terveitä, siksi heidän tulee pärjätä omillaan, kun taas vanhempien kaikki aika ja energia menee vammaisen hoitoon.