Sain tänään tietää odottavani down-syndroomaista

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä hän on ihmisen arvoinen vauva silti, jos minulla olisi down lapsi, olisin onnellinen. Hän olisi kanssani aina. T. Isä

Heillä on paljon rakkautta antaa ja ihmisinä monesti paljon parempia, kuin ns. normaalit

Eivät ne kaikki ole pelkkää "aurinkoa ja iloa", joka valaisee ja tekee vanhemmat pyhäksi. 

Jos päätätte pitää, niin älkää ainakaan hankkiko sisaruksia kärsimään. 

Puhun kokemuksesta (olen itse se pikkusisko).

Oletpa kamala ihminen. Säälittävä kommentti.

Omasi on vielä hirveämpi. Ethän tiedä vaikka isoveli olisi pahoinpidellyt pikkusiskoa tai muuta vastaavaa. Kyllähän autistien jne. äiditkin joutuvat USAssa soittamaan poliiseja apuun kun lapset heittäytyvät raivoisiksi ja muutama lapsi on viime aikoina saanut luodista. Siksi niistä tapauksista on uutisoitu.

-eri

Kaikkeahan voi keksiä ilman mitään todisteita.

Ikävä juttu. Kysy, pystyisikö terveydenhuolto järjestämään sinulle vertaistukea eli perheen, jolla on Down-lapsi. Saisitte tietoa ja näkisitte, millaista elämä on lapsen kanssa. Se voisi helpottaa päätöksen tekoa. Voimia joka tapauksessa.

Tosiaan osa downeista on ns.terveitä eikä varsinkaan nuoremmilla seulat hälytä ja ultralla ei löydy mitään merkkiä niin siksi syntyy yllättäenkin näitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Chilla kirjoitti:

Meidän down poikamme on nyt reipas vuoden ikäinen ja ensimmäinen lapsemme. Saimme tietää hänen ominaisuudestaan ennen syntymäänsä ja siten rauhassa käsitellä koko tunteiden skaalan minkä tieto meissä aiheutti. Viikolle 30 asti uskoimme saavamme tavislapsen eikä mahdollisuutta aborttiin olisi ollutkaan. Tietoa oli hyvin vähän saatavilla ja se vähä mitä netistä luimme oli liitännäissairauksien lista. Ikään kuin rivien välistä olisi haluttu vain kertoa että tulossa on hyvin sairas lapsi. Olin vihainen kun ihanne vauvakuva varastettiin minulta ja sen tilalle tuli joku vieras, tuntematon otus jonka hengissä selviytymisestä ei voinut edes olla varma. Kun lapsemme sitten syntyi viikolla 36, pelko oli päällimmäisenä. En saanut nähdä poikaani edes vilaukselta kun hänet jo kiidätettiin pois. Yhden päivän ikäisenä poikamme leikattiin ja siirrettiin sitten vastasyntyneiden teho-osastolle. Sain tavata hänet vasta kolmen päivän ikäisenä ja vastoin kaikkia odotuksiani sydämeni suli rakkaudesta. Pieni urhoollinen taistelijamme makasi letkujen peitossa happikaapissa ja näytti juuri siltä alun ihanne vauvalta mistä olin kuvitellut jo luopuvani. Se tunne ei unohdu ikinä, ymmärsin tuolloin kuinka aina olin pitänyt itseäni kauhean suvaitsevaisena mutta omaa lastani kohtaan tuntenut kaiken sen vihan, pelon ja katkeruuden koska annoin stereotyyppisten mielikuvien vaikuttaa tunteisiini. Hän oli ja on niin kaunis lapsi, hänen nimensä on Onni, hänellä ei ole liitännäissairauksia. Onni on opettanut kiitollisuutta ja elämään päivä kerrallaan, nauttimaan pienistä asioista. Ja meidän Onni voisi vielä vammautua tai sairastua kuten tavislapsikin, hän voisi loukkaantua, halvaantua, menettää jonkun raajoistaan tai saada syöpädiagnoosin. Huolimatta yhdestä ylimääräisestä kromosomista hän on meille aivan tavallinen lapsi, meidän lapsemme enkä voisi kuvitella antavani häntä pois silloinkaan jos hän vammautuisi oikeasti.

''Minä näin sinun olevan täydellinen,

ja niinpä minä rakastin sinua.

Sitten minä näin ettet ole täydellinen,

ja rakastin sinua jopa enemmän.''

-Joy of Autism

Miksi Onni leikattiin vastasyntyneenä, vaikka liitännäissairauksia ei ole?

Ei leikkaus tarkoita, että on mitään liitännäissairauksia välttämättä.

Jeps, on voinut olla esim. jokin synnynnäinen rakennepoikkeama, joka on voitu korjata heti alkuunsa leikkauksella. Se ei ole liitännäissairaus, kuten vaikkapa sydänvika.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keskeytys on varsin järkevä ratkaisu.

Keskeytys on vain hienompi sana lapsen lopetukselle.

Zinc

Piikille vaan !

Tämä corona kriisikin sen on todistanut, ettei heikompiosaisille ole aikaa kun todellinen paska iskee faniin. Palvelukeskukset on jätetty heitteille .. 

Ei riitä resurssit, jos normaaleiden oma henki on vaarassa. 

Luonto hoitaa. Niin se on tehnyt Ruotsissakin somaleiden kohdalla, koska äo on sama kuin kehitysvammaisilla.

Ruotsissa suomalaisia on kuollut enemmän kuin somaleja. Luonto hoitaa. Toivottavasti luonto hoitaisi enemmänkin suomalaisia pois päiviltä.

Lopetahan nämä keksityt stoorisi täällä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä hän on ihmisen arvoinen vauva silti, jos minulla olisi down lapsi, olisin onnellinen. Hän olisi kanssani aina. T. Isä

Heillä on paljon rakkautta antaa ja ihmisinä monesti paljon parempia, kuin ns. normaalit

Et tajua yhtään mistä puhut. Kysy keski-ikäisten kehitysvammaisten vanhenevilta ja väsyneitä vanhemmilta. Onko vaikka kiva toimia 24/7 tukipuhelimena niin että puhelin piippaa kerran tunnissa, kaksi kertaa...

Hel vetin huonosti järjestetyt tukitoimet tai munattomat vanhemmat, jotka ei osaa rajoja asettaa aikuiselle lapselleen. (Kehitysvammaisuus on tuossa sivuseikka)

Terv. ohjaaja vammaispalveluista

Jos olisit oikeasti ohjaaja tietäisit kehityksen jääneen alakoululaisen tasolle. He ovat hyvin impulsiivisia ja riippuvaisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä hän on ihmisen arvoinen vauva silti, jos minulla olisi down lapsi, olisin onnellinen. Hän olisi kanssani aina. T. Isä

Heillä on paljon rakkautta antaa ja ihmisinä monesti paljon parempia, kuin ns. normaalit

Jaa, just äsken lenkkipolulla joku murkkuikäinen Down-poika löi yllättäen miestäni ohittaessaan tämän, tosi parempi Down-ihminen ; )

Minä myös olen saanut töissä turpaan down-mieheltä. Impulssikontrolli puuttui täysin ja kun täytyi jostain kieltää, tuli päälle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä hän on ihmisen arvoinen vauva silti, jos minulla olisi down lapsi, olisin onnellinen. Hän olisi kanssani aina. T. Isä

Heillä on paljon rakkautta antaa ja ihmisinä monesti paljon parempia, kuin ns. normaalit

Et tajua yhtään mistä puhut. Kysy keski-ikäisten kehitysvammaisten vanhenevilta ja väsyneitä vanhemmilta. Onko vaikka kiva toimia 24/7 tukipuhelimena niin että puhelin piippaa kerran tunnissa, kaksi kertaa...

Ei voi kuin nostaa hattua kaikille niille ihmisille jotka päättää pitää lapsen. Kuitenkin sen pitäisi perustua tosiasioihin eikä tuossa yllä oleviin romantisoituihin mielikuviin, ja pitäisi olla ymmärrys siitä että päätöksellä käytännössä uhraa oman elämänsä, varsinkin sen loppupuolen.

Säkin voisit hankkia tietoa ennenkuin suollat tuollaista roskaa. Kukaan ei vaadi eikä pakota ketään uhraamaan elämäänsä. Vammaiset nykyään muuttaa tuettuihin asuntoloihin ja itsenäistyy vanhemmistaan siinä missä muutkin. Jos se heille sallitaan eikä takerruta, läheisripustauduta ja uhriuduta.

Tunnen vammaisen henkilökohtaisesti, hän asuu tuetussa asumisessa ja häntä tuetaan kaikilla tavoin valtavan paljon, mutta hän on silti kiinni vanhemmissaan kuin about alakoulun nelosluokkalainen. Jos et vastaa jatkuvasti piippaikevaan puhelimeen ja soittoihin, saat peltä sydän syrjällään että mitä siellä toisessa päässä tapahtuu. Ja se mitä tapahtuu on tosiaan sitten pikkukoululaisen harkintakyvyllä. Rikotaan tavaroita ja hankiudutaan vaarallisiin tilanteisiin. Aikuiset miehet jatkuvasti valmiina hyväksikäyttämään jos silmä välttää.

Monikohan antaisi normaalisti kehittyvän nelosluokkalaisen ottaa kotiinsa miesvieraita, syödä herkkuja mielin määrin ja juoda alkoholia, vaikka olisi epilepsia tai diabetes? Tällainen ainakin sallitaan 10-vuotiaan tasolla olevalle kehitysvammaiselle.

Lastensuojelussa ei olla hyvin lobattu, missä edelleen itsemääräämisoikeutta rajoitetaan ja saa eristää. Samaa jos tapahtuisi keva-puolella, niin uskoisin helvetin olevan irti. Varmaan tämä logiikka perustuu siihen, että koska kehitysvammainen on aikuinen, niin hän saa vaikka sotkea saunan seinät ulosteella.

Down ihmiset elävät oman kokemuksensa perusteella yleensä onnellisemman elämän kuin muut. Kaikesta huolimatta, vaikka ymmärrän down ihmisten kauhun ja surun siitä, että niin moni heitä abortoi, ei omat resurssini riittäisi down lapseen. Ehkä jos kyseessä ei olisi kovin paha muoto, mutta kuitenkin. Abortti on abortti, ei siinä sikiöllä/vauvalla ole vielä mitään tietoisuutta kehittynyt 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yleensä siihen seulontaan mennään juuri siksi että voi tehdä nopeasti keskeytyksen. Meillä oli toinen syy, mutta kuitenkin tehtiin keskeytys lääkärit suosittelivat. Nyt on terveitä lapsia kaksi. Tytär tuli pian uudelleen raskaaksi. Olin tukena mukana. Parilla ystävälläni on vaikeavammainen lapsi, elämä on pelkkää sairaalaa. Myös sisarukset ovat kovilla. Päätös on raskas, mutta suosittelen keskeytystä. Ei vammaiset ole onnellisia. Ihmiset ovat niin tekopyhiä.

Kyllä se riippuu ihan ihmisestä itsestään, onko hän onnellinen vai ei. Itse olen vammautunut auto-onnettomuudessa. Elämäni ei ole helppoa, mutta olen silti onnellinen ja kiitollinen, etä olen elossa.

Uskon todellakin asenteen ja elämän laadun määrittelevän onnellisuuden tai onnettomuuden.

Itseäni vain ärsytti aikoinaan Downin syndroomaa potevan Sanna Sepposen väite siitä, kuinka vammaiset iloitsee eniten. Ja hän nimenomaan sanoi vammaiset eli taisi mennä puurot ja vellit sekaisin. Sepponen myös sitäkin sanoi, että olisi mukavampaa olla vammaton, mutta kehitysvammaisena hän on sosiaalinen ja aurinkoinen.

Itse keskustelin kyseisestä artikkelista vaikeavammaisen henkilön kanssa. Hän oli aivan eri mieltä Sepposen kanssa, ja kysyi, että mistä hänen pitäisi iloita ja miten hänet saisi iloitsemaan. Kaveri on itse jäänyt lähes yksin neljän seinän sisälle vammauduttuaan, rotat jätti uppoavan laivan. Yksi toimiva raaja osaa kirjoittaa tietokoneella, aivot toimii ja avustaja on se ainoa henkilö, jonka kanssa menee kaikki aika lukuun ottamatta minua.

Kaveri murehtii, kuinka saada tulot riittämään ja pitää muistaa varata aika gynekologille, lääkärille ja milloin neuvottelemaan pankkiin vakuutuksista. Ihan todellakin elämän varjopuolet masentaa häntäkin siinä missä vammattomia. Juuri tuotahan se Sepponen korosti vammaisista, ettei heitä elämän varjopuolet masenna. Ei taatusti masenna, kun itse ei tarvitse mennä vakuutusyhtiöille neuvottelemaan vakuutuksista, varaamaan aikaa gynekologille tai lääkärille jne. vaan vanhemmat tai joku muu ulkopuolinen nämä hoitaa kehitysvammaisen puolesta.

Kuka huolehtii downista kun omaiset ovat kuolleet? Aivan..

toivottavasti teit jo abortin kirjoitti:

Kuka huolehtii downista kun omaiset ovat kuolleet? Aivan..

Serkullani on aikuinen down-tytär, joka elää oikein mukavasti tuetun asumisen asunnossaan. Samoin kuin kaverini aikuinen toisella tavalla kehitysvammainen poikakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä hän on ihmisen arvoinen vauva silti, jos minulla olisi down lapsi, olisin onnellinen. Hän olisi kanssani aina. T. Isä

Heillä on paljon rakkautta antaa ja ihmisinä monesti paljon parempia, kuin ns. normaalit

Jaa, just äsken lenkkipolulla joku murkkuikäinen Down-poika löi yllättäen miestäni ohittaessaan tämän, tosi parempi Down-ihminen ; )

Minä myös olen saanut töissä turpaan down-mieheltä. Impulssikontrolli puuttui täysin ja kun täytyi jostain kieltää, tuli päälle.

Pelkään downeja nykyään. Minua löi aggressiivinen down-mies bussipysäkillä, kun olin nuori. Odotin bussia iltahämärissä kun oysäkillä mekkaloi down-mies. Ihmiset olivat siirtyneet kauemmas miehen luota ja itsekin pysyttelin etäällä. Kun bussi tuli ja olin astumassa sisään, tunsin voimakkaan lyönnin selässäni kun tämä idiootti löi minua täysin ilman syytä. Luikin säikähtäen bussin perälle istumaan ja vasta hetken päästä tuli raivon tunne, joka piti vain niellä. Suomalaiseen tyyliin kukaan muista matkustajista ei ollut huomaavinaan koko tapahtumaa. Riehuva mies jäi sinne pysäkille, miten lienee edes oli vapaana. Joten, todellakin tekisin abortin jos saisin kuulla odottavani tuollaista.

Mä luulen, että monellakaan abortin vastustajalla Ei ole realistista käsitystä, miten rankkaa elämä down-lapsen kanssa on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä hän on ihmisen arvoinen vauva silti, jos minulla olisi down lapsi, olisin onnellinen. Hän olisi kanssani aina. T. Isä

Heillä on paljon rakkautta antaa ja ihmisinä monesti paljon parempia, kuin ns. normaalit

Et tajua yhtään mistä puhut. Kysy keski-ikäisten kehitysvammaisten vanhenevilta ja väsyneitä vanhemmilta. Onko vaikka kiva toimia 24/7 tukipuhelimena niin että puhelin piippaa kerran tunnissa, kaksi kertaa...

Hel vetin huonosti järjestetyt tukitoimet tai munattomat vanhemmat, jotka ei osaa rajoja asettaa aikuiselle lapselleen. (Kehitysvammaisuus on tuossa sivuseikka)

Terv. ohjaaja vammaispalveluista

Jos ihan oikeasti olet vammaisten ohjaaja niin ymmärtäisit, että väsymys on myös henkistä, jatkuvaa tuskaa lapsen pärjäämisestä. Se kun et näe koskaan lapsesi saavuttavan normaaleita asioita elämässä, down-lapsi ei pysty opiskelemaan tutkintoa, ei saa lapsia, eikä lapsessa näy suvun jatkuvuus, syy, miksi useat hankkivat lapsia. Ei se ole ruusuista vanhemmuutta, vaan paljon raskaampaa kuin normaaleilla lapsilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä hän on ihmisen arvoinen vauva silti, jos minulla olisi down lapsi, olisin onnellinen. Hän olisi kanssani aina. T. Isä

Heillä on paljon rakkautta antaa ja ihmisinä monesti paljon parempia, kuin ns. normaalit

Et tajua yhtään mistä puhut. Kysy keski-ikäisten kehitysvammaisten vanhenevilta ja väsyneitä vanhemmilta. Onko vaikka kiva toimia 24/7 tukipuhelimena niin että puhelin piippaa kerran tunnissa, kaksi kertaa...

Hel vetin huonosti järjestetyt tukitoimet tai munattomat vanhemmat, jotka ei osaa rajoja asettaa aikuiselle lapselleen. (Kehitysvammaisuus on tuossa sivuseikka)

Terv. ohjaaja vammaispalveluista

Jos ihan oikeasti olet vammaisten ohjaaja niin ymmärtäisit, että väsymys on myös henkistä, jatkuvaa tuskaa lapsen pärjäämisestä. Se kun et näe koskaan lapsesi saavuttavan normaaleita asioita elämässä, down-lapsi ei pysty opiskelemaan tutkintoa, ei saa lapsia, eikä lapsessa näy suvun jatkuvuus, syy, miksi useat hankkivat lapsia. Ei se ole ruusuista vanhemmuutta, vaan paljon raskaampaa kuin normaaleilla lapsilla.

Joo, olin nelikymppinen ensimmäisen raskauden aikaan ja kävin otattamassa lapsivesipunktion myös heti toisessa raskaudessa. Päätin jo etukäteen, että jos down tms. abortti saman tien. Halusin omannäköiset ja terveet lapset, joilla olisi kaikki mahdollisuudet elämässään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä hän on ihmisen arvoinen vauva silti, jos minulla olisi down lapsi, olisin onnellinen. Hän olisi kanssani aina. T. Isä

Heillä on paljon rakkautta antaa ja ihmisinä monesti paljon parempia, kuin ns. normaalit

Et tajua yhtään mistä puhut. Kysy keski-ikäisten kehitysvammaisten vanhenevilta ja väsyneitä vanhemmilta. Onko vaikka kiva toimia 24/7 tukipuhelimena niin että puhelin piippaa kerran tunnissa, kaksi kertaa...

Hel vetin huonosti järjestetyt tukitoimet tai munattomat vanhemmat, jotka ei osaa rajoja asettaa aikuiselle lapselleen. (Kehitysvammaisuus on tuossa sivuseikka)

Terv. ohjaaja vammaispalveluista

Jos ihan oikeasti olet vammaisten ohjaaja niin ymmärtäisit, että väsymys on myös henkistä, jatkuvaa tuskaa lapsen pärjäämisestä. Se kun et näe koskaan lapsesi saavuttavan normaaleita asioita elämässä, down-lapsi ei pysty opiskelemaan tutkintoa, ei saa lapsia, eikä lapsessa näy suvun jatkuvuus, syy, miksi useat hankkivat lapsia. Ei se ole ruusuista vanhemmuutta, vaan paljon raskaampaa kuin normaaleilla lapsilla.

Joo, olin nelikymppinen ensimmäisen raskauden aikaan ja kävin otattamassa lapsivesipunktion myös heti toisessa raskaudessa. Päätin jo etukäteen, että jos down tms. abortti saman tien. Halusin omannäköiset ja terveet lapset, joilla olisi kaikki mahdollisuudet elämässään.

Jatkan vielä, että molemmat ovat nyt kauniita, älykkäitä ja terveitä tyttöjä, koulussa menee todella hyvin. Toinen haluaa lääkäriksi, toinen ei vielä osaa sanoa tulevaa alaansa. Down tms. koneisto ei olisi toiminut ja riittänyt kokonaisvaltaiseen elämään. Suosittelen kyllä aborttia. Mongoloideja on riittämiin jo ns. 'terveissäkin'.

Keskeytys, eikä se ole itsekäs ratkaisu. Teillä on siihen oikeus, ja uskon että myös myöhemmin todennäköistä saada terve lapsi. Down-syndroomalle ei totta kai voi mitään, mutta down-lapsen kasvattaminen käy voimille ja voi viedä koko loppuelämän. Olen työssäni nähnyt heitä ja vanhemmat selvästi ovat olleet äärirajoilla ja selvästi eivät ole voineet hyvin. Oletteko valmiita siihen? On mielestäni täysin hyväksyttävää myöntää, jos ei ole. Se ei tee teistä huonompia ihmisiä, vaikka jotkut niin väittävät. Osa pystyy, osa ei eikä tarvitsekaan, jos tietävät sen. Kyse on teidän elämästä. Tuttavani sisar teki juuri tämän keskeytyspäätöksen saman asian takia, vaikka olikin vaikeaa. Mutta vaikeimmat, mutta loppujen lopuksi oikeat päätökset, ovat yleensä vaikeampia. Tsemppiä sinulle <3 

Vierailija kirjoitti:

[

Jos haluat seuraksesi jonkun joka ei ikinä lähde luotasi pois ja rakastaa vaan pyyteettömästi, hanki koira.

Ikinä? Koira elää 10-15 vuotta.