Sain tänään tietää odottavani down-syndroomaista

Aina järkevin ratkaisu on abortti.  Kyllä kaikki muutkin erikoisvammaiset yleensä abotortoidaan. Meillä oli perheessä tapaus, ei ihan sama , mutta suositeltiin keskeytystä.

Ei muuta kuin keskeytykseen. Jokainen down on taakka yhteiskunnalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Abortti vaan jos mies vähänkin miettii onko down hänelle ok. Käy niin, että ap jää lopulta yksinhuoltajaksi down-lapsen kanssa ja se varmaan aika rankkaa on.

Kyllä! Jos isä ei aidosti halua vammaista lasta, niin on asennoiduttava alusta asti hoitamaan lapsi yksin. Ja vaikka haluaisikin sillä herkällä päätöksenteon hetkellä, voi mieli muuttua. Keskeytys on mielestäni äidin päätös viime kädessä, siihen on oikeus, mutta kukaan ei voi sitä vaatia. Mutta ei voi myöskään vaatia toista sitoutumaan vammaisen lapsen vanhemmaksi, jos ei ole sellaista halunnut. Siis kun tiedetään etukäteen, että on vaihtoehto. Taakka on äidillä, voimia ihan kaikille, jotka joutuvat keskeytystä harkitsemaan.

Hyvinvointivaltion tulevaisuuteenkaan ei voi luottaa.

Miehet sentään ajattelee järjellä tässä asiassa toisin kuin naiset, joilla hoivavietti sanelee asian vaikka se lapsi tulisi olemaan käytännössä elävä ihmisen raato.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Abortti vaan jos mies vähänkin miettii onko down hänelle ok. Käy niin, että ap jää lopulta yksinhuoltajaksi down-lapsen kanssa ja se varmaan aika rankkaa on.

Kyllä! Jos isä ei aidosti halua vammaista lasta, niin on asennoiduttava alusta asti hoitamaan lapsi yksin. Ja vaikka haluaisikin sillä herkällä päätöksenteon hetkellä, voi mieli muuttua. Keskeytys on mielestäni äidin päätös viime kädessä, siihen on oikeus, mutta kukaan ei voi sitä vaatia. Mutta ei voi myöskään vaatia toista sitoutumaan vammaisen lapsen vanhemmaksi, jos ei ole sellaista halunnut. Siis kun tiedetään etukäteen, että on vaihtoehto. Taakka on äidillä, voimia ihan kaikille, jotka joutuvat keskeytystä harkitsemaan.

Hyvinvointivaltion tulevaisuuteenkaan ei voi luottaa.

Miehet sentään ajattelee järjellä tässä asiassa toisin kuin naiset, joilla hoivavietti sanelee asian vaikka se lapsi tulisi olemaan käytännössä elävä ihmisen raato.

Tai se äiti

Onnea! Olet saanut ainutlaatuisen, ihanan lapsen! Downit ovat aurinkoisimpia ihmisiä ja nauttivat elämästään täysillä. 

Netistä voit löytää varsinkin englanniksi videoita, joissa Down-syndroomaisia ihmisiä on puhumassa elämästään. He kertovat miten nauttivat elää, eivät kärsi, he ovat normaaleja ihmisiä joilla vain sattuu olemaan yksi ylimääräinen kromosomi, joka vaikuttaa heidän ulkonäköönsä, kuten vaikka hiusten värin määräävä geeni, tai nenän muotoa ohjaava. Heitä ei tarvitse pelätä. Se on vain yksi ylimääräinen kromosomi.

Tässä yksi niistä videoista

Et voi tietää minkälainen down-lapsi on tulossa eli lapsella voi olla sydänvikaa tai muitakin haasteita (autismia yms). Ainut oikea vaihtoehto on abortti. Kaikki lapset ansaitsevat syntyä terveinä, on itsekästä synnyttää vammaisia lapsia tähän vaativaan ja alati vaikeammaksi käyvään yhteiskuntaan. Suomella ei ole varaa antaa palveluja henkilöille, jotka vaativat vahvaa tukea eikä heistä tule koskaan itsenäisiä veronmaksajia. Kun täällä on ihmisistä suurin osa eläkkeellä, kuka hoitaa vammaiset laitoksissa/toimii tukihenkilönä...?!

Raskas asia, mutta armahda lapsesi tulevilta tuskilta ja itsesi myös loppuelämän sitoumukselta "pikku"lapsen hoitoon. Myös parisuhteesi loppuu elämän vaikeuden vuoksi jossain kohdin jos otat tämän lapsen vastaan, erityislasten kanssa vaan elämä on niin rankkaa.

Itse olen erityislapsen äiti. Lapsen piti olla terve eli erityisyydet ja ongelmat ovat tulleet yllätyksenä ja elämä on raskasta. En suosittele kenellekään.

Vierailija kirjoitti:

Netistä voit löytää varsinkin englanniksi videoita, joissa Down-syndroomaisia ihmisiä on puhumassa elämästään. He kertovat miten nauttivat elää, eivät kärsi, he ovat normaaleja ihmisiä joilla vain sattuu olemaan yksi ylimääräinen kromosomi, joka vaikuttaa heidän ulkonäköönsä, kuten vaikka hiusten värin määräävä geeni, tai nenän muotoa ohjaava. Heitä ei tarvitse pelätä. Se on vain yksi ylimääräinen kromosomi.

Tässä yksi niistä videoista

Valitsemasi evästeasetukset estävät tämän sisällön näyttämisen. Nähdäksesi sisällön sinun on hyväksyttävä Sanoman sisällönjakelukumppanien evästeet. Hyväksynnän jälkeen voimme näyttää sinulle sisältöä mm. YouTubesta, Facebookista, Twitteristä ja Instagramista.

Anna lupa evästeille

Kolme videota lisää. Pysäyttävää.

Downsyndroomainen nainen, joka opettaa opettajia. Tämä Megan Bomgaars on toiminut mallina ja myös koulunsa cheerleaderina. Hän pyytää, ettei heitä rajotettaisi.

 

Frank Stephens puhuu YK:ssa ja vakuuttaa, että hänen elämänsä on elämisen arvoista. Hänellä vain on yksi extra kromosomi, joka tekee hänen ulkonäöstään tietynlaisen. Hän pyytää, että hänenlaisiaa kohdeltaisiin ihmisinä, heitä ei ole tarvetta korjata.  

Karen Gaffneyn, huippu-uimarin, TEDx talk. Hänelläkin on yksi extrakromosomi. 

https://www.youtube.com/watch?v=HwxjoBQdn0s

ja niin edelleen. Videoita on vaikka kuinka. Jos niitä haluaa katsoa. 

NoNeed kirjoitti:

Et voi tietää minkälainen down-lapsi on tulossa eli lapsella voi olla sydänvikaa tai muitakin haasteita (autismia yms)..

Et voi tietää mitä omassa tulevaisuudessa joudut kohtaamaan. Saatko kenties sydänvian varhaisessa keski-iässä tai vammaudut kompastuttuasi ja lyötyäsi pääsi. Et voi myöskään tietää joudutko kohtaamaan henkilökohtaisen konkurssin tai tuleeko maahan nälänhätä tai jokin muu raskas asia. Jokaisen elämä on täynnä tsäänssejä. Hyvään ja huonoon. Sitä kutsutaan elämäksi. Eipä lähdetä määrittelemään kenenkään elämää huonoksi edes ennen syntymää. Syntymähetken olosuhteet ei kestä ikuisesti, ei edes vaikka olisi kuinka hyvät. Lapsi voi tehdä huonoja valintoja myöhemmin. Tai sairastua. Elämä on täynnä epävarmuutta. Mutta se on elämää. 

Ei ole pelosta kysymys.

Enemmänkin tilastoista.

Vierailija kirjoitti:

NoNeed kirjoitti:

Et voi tietää minkälainen down-lapsi on tulossa eli lapsella voi olla sydänvikaa tai muitakin haasteita (autismia yms)..

Et voi tietää mitä omassa tulevaisuudessa joudut kohtaamaan. Saatko kenties sydänvian varhaisessa keski-iässä tai vammaudut kompastuttuasi ja lyötyäsi pääsi. Et voi myöskään tietää joudutko kohtaamaan henkilökohtaisen konkurssin tai tuleeko maahan nälänhätä tai jokin muu raskas asia. Jokaisen elämä on täynnä tsäänssejä. Hyvään ja huonoon. Sitä kutsutaan elämäksi. Eipä lähdetä määrittelemään kenenkään elämää huonoksi edes ennen syntymää. Syntymähetken olosuhteet ei kestä ikuisesti, ei edes vaikka olisi kuinka hyvät. Lapsi voi tehdä huonoja valintoja myöhemmin. Tai sairastua. Elämä on täynnä epävarmuutta. Mutta se on elämää. 

Mutta tämän hetkisen tiedon mukaan pitää tehdä päätös... down-lapsi tulossa, ei tiedä onko muitakin haasteita ja minkälaisia, se on varmaa, että itsenäistä kotoa normaalisti pois muuttavaa lasta tästä ei tule. Vanhemmat ovat paljolti vastuussa myös laitoksessa asuvasta down-lapsesta ja sitä ei tiedä minkälaisia vammaisten hoitolaitoksia tämän maan on mahdollisuus ylläpitää tulevaisuudessa. Erityislapsen kanssa on erittäin rankkaa, tukea saa aina hakea väsymykseen asti, mikään ei tule suorilta, joku vanhempi pärjää, aika moni ei vaan jaksa. En suosittele ottamaan riskiä kaikkien elämän vaikeuttamisesta (vanhemmat ja tuleva lapsi) eli abortti on järkiratkaisu.

Vaikka olisi ns.normaali kromosomimäärä, elämä on hyvin erilaista. Jotkut eivät meinaa päästä peruskouluakaan läpi, joutuvat huostaanotetuiksi, sijaisperherumbaan, jopa vankilaan jossain vaiheessa, toiset syntyvät rikkaisiin perheisiin, vailla mitään sairauksia, huippukoulut yliopistoon asti, professuurit, huippulääkis jne. Ja kaikkea tästä väliltä. Ns.taviksetkin ovat erilaisia, toiset oppivat helposti, toiset ei vaikka kuinka yrittäisi, voi olla ettei ole mitään motivaatiotakaan oppia. Toiset elävät kodittomina sillan alla ryypäten ja toiset elävät hulppeissa kartanoissa ja käyvät purjehtimassa tai lentelevät yksityiskoneella pikku lomille. Ns.normaali kromosomimäärän omaavista toiset sairastavat vaikka ja mitä jo syntymästään tai pikkulapsia-ajasta lähtien ja toiset saavat porskuttaa terveinä vanhuuteen asti. Me olemme erilaisia. Mutta varmaa on, että elämä on kaikilla raskasta jossain vaiheessa. Apua on saatavilla ja sitä saa.  

Vierailija kirjoitti:

Netistä voit löytää varsinkin englanniksi videoita, joissa Down-syndroomaisia ihmisiä on puhumassa elämästään. He kertovat miten nauttivat elää, eivät kärsi, he ovat normaaleja ihmisiä joilla vain sattuu olemaan yksi ylimääräinen kromosomi, joka vaikuttaa heidän ulkonäköönsä, kuten vaikka hiusten värin määräävä geeni, tai nenän muotoa ohjaava. Heitä ei tarvitse pelätä. Se on vain yksi ylimääräinen kromosomi.

Tässä yksi niistä videoista

Valitsemasi evästeasetukset estävät tämän sisällön näyttämisen. Nähdäksesi sisällön sinun on hyväksyttävä Sanoman sisällönjakelukumppanien evästeet. Hyväksynnän jälkeen voimme näyttää sinulle sisältöä mm. YouTubesta, Facebookista, Twitteristä ja Instagramista.

Anna lupa evästeille

Kehitysvamma on paljon muutakin kuin yksi ylimääräinen kromosomi. On toki totta, että yleensä kehitysvammaisilla vamma on lievä, jolloin lapsi kykenee joten kuten elämään itsenäisesti tuettuna. Pitää kuitenkin ottaa huomioon, että kaikkia kehitysvammaisia ei ole veistetty samasta puusta, ei downejakaan. Downin asteetkin vaihtelee lievästä vaikeaan. Downin syndroomassa on juurikin ne riskit, että sairastuuko sydänsairauteen tai leukemiaan ja joutuuko lapsen hautaamaan nuorempana verrattuna niihin kehitysvammaisiin, joilla ei ole syndrooman takia aiheutavia sairauksia. Se on todellakin paljon muuta kuin poikkeava ulkonäkö ja matala äo.

Vierailija kirjoitti:

Vaikka olisi ns.normaali kromosomimäärä, elämä on hyvin erilaista. Jotkut eivät meinaa päästä peruskouluakaan läpi, joutuvat huostaanotetuiksi, sijaisperherumbaan, jopa vankilaan jossain vaiheessa, toiset syntyvät rikkaisiin perheisiin, vailla mitään sairauksia, huippukoulut yliopistoon asti, professuurit, huippulääkis jne. Ja kaikkea tästä väliltä. Ns.taviksetkin ovat erilaisia, toiset oppivat helposti, toiset ei vaikka kuinka yrittäisi, voi olla ettei ole mitään motivaatiotakaan oppia. Toiset elävät kodittomina sillan alla ryypäten ja toiset elävät hulppeissa kartanoissa ja käyvät purjehtimassa tai lentelevät yksityiskoneella pikku lomille. Ns.normaali kromosomimäärän omaavista toiset sairastavat vaikka ja mitä jo syntymästään tai pikkulapsia-ajasta lähtien ja toiset saavat porskuttaa terveinä vanhuuteen asti. Me olemme erilaisia. Mutta varmaa on, että elämä on kaikilla raskasta jossain vaiheessa. Apua on saatavilla ja sitä saa.  

Pitääkö sinulle rautalangasta vääntää, että ns. normaaliin lapseen voi katkaista välit jos tämä ajautuu rikosten tielle, kun taas kehitysvammaisessa lapsessa olet aina kiinni, vaikka ikää olisi 40 vuotta.

Itse olen ns. normaali (jos nyt siihen luetaan ne, joilla äo on yli 70). Tosin on minulla jotain Aspergeriin viittavaa oiretta, ja lapsena ollessani minulla diagnosoitiin dysfasia ja oppimisen ongelmia matemaattisella puolella. Myöhemmin sain diagnoosin reumaperäisestä sairaudesta. Kuitenkin olen päässyt irtautumaan vanhemmistani, olen kyennyt ottamaan vastuun teoistani saadessani sakot 18-vuotiaana ja tiedostin tehneeni väärin, maksan vuokran aina asumistuen ilmestyessä tilille ja varaan itse ajan hammaslääkärille. Ei ole kukaan tuomassa mitään kultatarjottimelta toisin kuin kehitysvammaisille. Itselleni myös kelpaisi samanlainen palvelu, kun reumaan sairastuttuani olen alkanut väsymään ja tulla fyysisesti heikoksi.

Downit ovat perseestä.

Laitoin 20 ääntä Roopelle, käärme ulos!

Vierailija kirjoitti:

Netistä voit löytää varsinkin englanniksi videoita, joissa Down-syndroomaisia ihmisiä on puhumassa elämästään. He kertovat miten nauttivat elää, eivät kärsi, he ovat normaaleja ihmisiä joilla vain sattuu olemaan yksi ylimääräinen kromosomi, joka vaikuttaa heidän ulkonäköönsä, kuten vaikka hiusten värin määräävä geeni, tai nenän muotoa ohjaava. Heitä ei tarvitse pelätä. Se on vain yksi ylimääräinen kromosomi.

Tässä yksi niistä videoista

Valitsemasi evästeasetukset estävät tämän sisällön näyttämisen. Nähdäksesi sisällön sinun on hyväksyttävä Sanoman sisällönjakelukumppanien evästeet. Hyväksynnän jälkeen voimme näyttää sinulle sisältöä mm. YouTubesta, Facebookista, Twitteristä ja Instagramista.

Anna lupa evästeille

Jaa, tiedänpä useammankin Downin jotka eivät puhu sanaakaan eivätkä edes viito. Urahtelevat vain. Eivät ole kertoneet nauttivansa elämästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

toivottavasti teit jo abortin kirjoitti:

Kuka huolehtii downista kun omaiset ovat kuolleet? Aivan..

Down nuori muuttaa tietenkin omaan kotiinsa kuten muutkin. Tuen tarpeen mukaan hän saa apua. Tukiasunto, ryhmäkoti tuettuna tai autettuna tai joidenkin kohdalla tavallinen vuokra- asunto. Vanhempien ei tarvitse ei saisikaan ripustautua itsenäistyvään lapseensa.

Kappas, pelkistit down-elämän ongelmat huonosta vanhemmuudesta johtuviksi.

Mikäpä sitä ei johtuisi huonosta vanhemmuudesta sote-ammattilaisten mielestä.

Systeemi kuitenkin tunnistaa tilanteen raskauden, ei noita seulontoja muuten olisi julkisen tarjoamina.

Mistä tuollaisen käsityksen sait? Kyllä downilla on oikeus muuttaa lapsuuden kodistaan kuten muillakin.

Downin itsenäistymisvaikeudessa on kyse vähän muusta kuin vanhempien ripustautumisesta. Voi olla että hän ei vaan kerro sinulle haasteistaan, koska sivuutat ne semmoisella täpäkkä-hoitaja-asenteella.

Vierailija kirjoitti:

NoNeed kirjoitti:

Et voi tietää minkälainen down-lapsi on tulossa eli lapsella voi olla sydänvikaa tai muitakin haasteita (autismia yms)..

Et voi tietää mitä omassa tulevaisuudessa joudut kohtaamaan. Saatko kenties sydänvian varhaisessa keski-iässä tai vammaudut kompastuttuasi ja lyötyäsi pääsi. Et voi myöskään tietää joudutko kohtaamaan henkilökohtaisen konkurssin tai tuleeko maahan nälänhätä tai jokin muu raskas asia. Jokaisen elämä on täynnä tsäänssejä. Hyvään ja huonoon. Sitä kutsutaan elämäksi. Eipä lähdetä määrittelemään kenenkään elämää huonoksi edes ennen syntymää. Syntymähetken olosuhteet ei kestä ikuisesti, ei edes vaikka olisi kuinka hyvät. Lapsi voi tehdä huonoja valintoja myöhemmin. Tai sairastua. Elämä on täynnä epävarmuutta. Mutta se on elämää. 

Olen eri kuin se jolle vastasit, mutta kuten tässä ketjussa lienee väsymiseenkin asti sanottu, niin kyse on todennäköisyyksistä. Normaalilla seulalöydöksellä on kuitenkin kohtuullinen mahdollisuus saada terve lapsi, joka kasvaa tasapainoiseksi ja itsenäiseksi aikuiseksi joka perustaa aikanaan oman perheen. Kun NIPT tai lapsivesipunktio näyttää kromosomivikaa, on tämän skenaarion toteutumisen todennäköisyys kyseisen lapsen kohdalla pyöreä nolla. On yksi asia hyväksyä se riski ettei lapsi kasva terveeksi itsenäiseksi aikuiseksi, kun tietää jo raskausaikana varmasti ettei näin tule tapahtumaan.

Minä tein abortin. Mies empi, mutta mun oli todettava, että meidän voimavarat ei olisi riittänyt (oli 2 vanhempaa lasta). Olen myös huolissani tulevaisuudesta, eikä me olla mitään miljonäärejä, jolla on varaa sit laittaa omaa rahaa loputtomiin pöytään, jos yhteiskunnan tukia heikennetään. Kävin asian takia terapiassa noin vuoden ajan. Päätös oli raskas ja sattui todella paljon, mutta ajattelin niin, että tein sen täydestä rakkaudesta lapsiani kohtaan.