Sain tänään tietää odottavani down-syndroomaista

Vierailija kirjoitti:

Kyllä hän on ihmisen arvoinen vauva silti, jos minulla olisi down lapsi, olisin onnellinen. Hän olisi kanssani aina. T. Isä

Heillä on paljon rakkautta antaa ja ihmisinä monesti paljon parempia, kuin ns. normaalit

Jaa, just äsken lenkkipolulla joku murkkuikäinen Down-poika löi yllättäen miestäni ohittaessaan tämän, tosi parempi Down-ihminen ; )

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, onnea lapsesta. Sisälläsi kasvavasta täydellisestä pienestä ihmeestä.

Se on kaukana täydellisestä. Täydellinen lapsi ei ole vammainen.

Jokainen lapsi on täydellinen sellaisena kuin on

Ja sitten niistä kasvaa aikuisia. Joistakin epätäydellisiä, joistakin aivan selkeästi epätäydellisiä.

Niinkuin meistä kaikista. Jotkut on rumia, toiset läskejä, jotkut sairastuu riippuvuuksiin, pahimmat on ihan muuten vaan v*maisia ihmisiä. Pieni paha tässä joukossa on olla Down...

Ja ihan kuin rumuus vaikuttaisi terveyteen. Läski voi laihduttaa, down ei parane millään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä hän on ihmisen arvoinen vauva silti, jos minulla olisi down lapsi, olisin onnellinen. Hän olisi kanssani aina. T. Isä

Heillä on paljon rakkautta antaa ja ihmisinä monesti paljon parempia, kuin ns. normaalit

Jaa, just äsken lenkkipolulla joku murkkuikäinen Down-poika löi yllättäen miestäni ohittaessaan tämän, tosi parempi Down-ihminen ; )

Oliko kuuluisa yksittäistapaus?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin varmaan, seulonnassa selvis, ku ikää vasta alle 30v tällä fiktioäitylillä.

Siis mitä? Nt/np-ultra ja rakenneultra ovat tarjolla kaikille odottaville, ikään katsomatta. Et varmaan ole ollut raskaana ainakaan 2000-luvulla.

Niistä ei down-diagnoosi selviä. Tästä tän totesikin provoksi heti alkumetreistä.

Meidän down poikamme on nyt reipas vuoden ikäinen ja ensimmäinen lapsemme. Saimme tietää hänen ominaisuudestaan ennen syntymäänsä ja siten rauhassa käsitellä koko tunteiden skaalan minkä tieto meissä aiheutti. Viikolle 30 asti uskoimme saavamme tavislapsen eikä mahdollisuutta aborttiin olisi ollutkaan. Tietoa oli hyvin vähän saatavilla ja se vähä mitä netistä luimme oli liitännäissairauksien lista. Ikään kuin rivien välistä olisi haluttu vain kertoa että tulossa on hyvin sairas lapsi. Olin vihainen kun ihanne vauvakuva varastettiin minulta ja sen tilalle tuli joku vieras, tuntematon otus jonka hengissä selviytymisestä ei voinut edes olla varma. Kun lapsemme sitten syntyi viikolla 36, pelko oli päällimmäisenä. En saanut nähdä poikaani edes vilaukselta kun hänet jo kiidätettiin pois. Yhden päivän ikäisenä poikamme leikattiin ja siirrettiin sitten vastasyntyneiden teho-osastolle. Sain tavata hänet vasta kolmen päivän ikäisenä ja vastoin kaikkia odotuksiani sydämeni suli rakkaudesta. Pieni urhoollinen taistelijamme makasi letkujen peitossa happikaapissa ja näytti juuri siltä alun ihanne vauvalta mistä olin kuvitellut jo luopuvani. Se tunne ei unohdu ikinä, ymmärsin tuolloin kuinka aina olin pitänyt itseäni kauhean suvaitsevaisena mutta omaa lastani kohtaan tuntenut kaiken sen vihan, pelon ja katkeruuden koska annoin stereotyyppisten mielikuvien vaikuttaa tunteisiini. Hän oli ja on niin kaunis lapsi, hänen nimensä on Onni, hänellä ei ole liitännäissairauksia. Onni on opettanut kiitollisuutta ja elämään päivä kerrallaan, nauttimaan pienistä asioista. Ja meidän Onni voisi vielä vammautua tai sairastua kuten tavislapsikin, hän voisi loukkaantua, halvaantua, menettää jonkun raajoistaan tai saada syöpädiagnoosin. Huolimatta yhdestä ylimääräisestä kromosomista hän on meille aivan tavallinen lapsi, meidän lapsemme enkä voisi kuvitella antavani häntä pois silloinkaan jos hän vammautuisi oikeasti.

''Minä näin sinun olevan täydellinen,

ja niinpä minä rakastin sinua.

Sitten minä näin ettet ole täydellinen,

ja rakastin sinua jopa enemmän.''

-Joy of Autism

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin varmaan, seulonnassa selvis, ku ikää vasta alle 30v tällä fiktioäitylillä.

Siis mitä? Nt/np-ultra ja rakenneultra ovat tarjolla kaikille odottaville, ikään katsomatta. Et varmaan ole ollut raskaana ainakaan 2000-luvulla.

Niistä ei down-diagnoosi selviä. Tästä tän totesikin provoksi heti alkumetreistä.

Niptihän on nykyään melko uusi seulontamenetelmä, jolla katsotaan äidin veressä olevasta sikiön DNAsta sikiön mahdollinen kromosomipoikkeavuus. Tähän pääsee joko suoraa (vissiin kunnasta riippuen) tai jos edelliset triseula-verikokeet ja niskaturvotus näyttävät kohonnutta riskiä. Nipt ei ole 100 varma vaan, jos kromosomipoikkeavuuden mahdollisuus todetaan, otetaan vielä lapsivesipunktio.

Piikille vaan

Aborttia vastustavat ovat varmaan kristittyjä, jotka vetoaa kaiken elämän olevan arvokasta.

Itse tekisin ihan varmasti abortin, koska en tietoisesti ottaisi riskiä, että lapsi sairastuisi myöhemmin sydänsairauteen tai leukemiaan. Down on ihan muuta kuin matala äo ja poikkeava ulkonäkö.

Eri asia on tapaukset, joissa vammaisuus havaitaan myöhemmin tai lapsi saa aivovamman aikuisena pahoinpitelun seurauksena. Sitä tilannetta ei kukaan ole ole voinut valitam

Vierailija kirjoitti:

Kyllä hän on ihmisen arvoinen vauva silti, jos minulla olisi down lapsi, olisin onnellinen. Hän olisi kanssani aina. T. Isä

Heillä on paljon rakkautta antaa ja ihmisinä monesti paljon parempia, kuin ns. normaalit

Onko sinulla lapsia ja kuinka paljon osallistut heidän hoitamiseensa?

Chilla kirjoitti:

Meidän down poikamme on nyt reipas vuoden ikäinen ja ensimmäinen lapsemme. Saimme tietää hänen ominaisuudestaan ennen syntymäänsä ja siten rauhassa käsitellä koko tunteiden skaalan minkä tieto meissä aiheutti. Viikolle 30 asti uskoimme saavamme tavislapsen eikä mahdollisuutta aborttiin olisi ollutkaan. Tietoa oli hyvin vähän saatavilla ja se vähä mitä netistä luimme oli liitännäissairauksien lista. Ikään kuin rivien välistä olisi haluttu vain kertoa että tulossa on hyvin sairas lapsi. Olin vihainen kun ihanne vauvakuva varastettiin minulta ja sen tilalle tuli joku vieras, tuntematon otus jonka hengissä selviytymisestä ei voinut edes olla varma. Kun lapsemme sitten syntyi viikolla 36, pelko oli päällimmäisenä. En saanut nähdä poikaani edes vilaukselta kun hänet jo kiidätettiin pois. Yhden päivän ikäisenä poikamme leikattiin ja siirrettiin sitten vastasyntyneiden teho-osastolle. Sain tavata hänet vasta kolmen päivän ikäisenä ja vastoin kaikkia odotuksiani sydämeni suli rakkaudesta. Pieni urhoollinen taistelijamme makasi letkujen peitossa happikaapissa ja näytti juuri siltä alun ihanne vauvalta mistä olin kuvitellut jo luopuvani. Se tunne ei unohdu ikinä, ymmärsin tuolloin kuinka aina olin pitänyt itseäni kauhean suvaitsevaisena mutta omaa lastani kohtaan tuntenut kaiken sen vihan, pelon ja katkeruuden koska annoin stereotyyppisten mielikuvien vaikuttaa tunteisiini. Hän oli ja on niin kaunis lapsi, hänen nimensä on Onni, hänellä ei ole liitännäissairauksia. Onni on opettanut kiitollisuutta ja elämään päivä kerrallaan, nauttimaan pienistä asioista. Ja meidän Onni voisi vielä vammautua tai sairastua kuten tavislapsikin, hän voisi loukkaantua, halvaantua, menettää jonkun raajoistaan tai saada syöpädiagnoosin. Huolimatta yhdestä ylimääräisestä kromosomista hän on meille aivan tavallinen lapsi, meidän lapsemme enkä voisi kuvitella antavani häntä pois silloinkaan jos hän vammautuisi oikeasti.

''Minä näin sinun olevan täydellinen,

ja niinpä minä rakastin sinua.

Sitten minä näin ettet ole täydellinen,

ja rakastin sinua jopa enemmän.''

-Joy of Autism

Miksi Onni leikattiin vastasyntyneenä, vaikka liitännäissairauksia ei ole?

Vierailija kirjoitti:

Kyllä hän on ihmisen arvoinen vauva silti, jos minulla olisi down lapsi, olisin onnellinen. Hän olisi kanssani aina. T. Isä

Heillä on paljon rakkautta antaa ja ihmisinä monesti paljon parempia, kuin ns. normaalit

Eivät ne kaikki ole pelkkää "aurinkoa ja iloa", joka valaisee ja tekee vanhemmat pyhäksi. 

Jos päätätte pitää, niin älkää ainakaan hankkiko sisaruksia kärsimään. 

Puhun kokemuksesta (olen itse se pikkusisko).

Vaikea tilanne. Itse olin päättänyt jo ennen lapsia että mikäli kyseinen tilanne sattuisi kohdalleni niin päätyisin keskeytykseen. Mutta jokainen tekee omat päätöksensä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainen downsikiö tulisi abortoida valtion toimesta, ja näin estää näiden geenien siirtymistä eteenpäin...sitten sadan vuoden päästä ei olisi enää daunareita

Ei geenit downien kautta siirry eteenpäin.

Oletko tutustunut evoluution toimintaan

Downien syntymisellä ei ole sen kanssa tekemistä. Heitä on aina ollut ja tulee aina olemaan.

Ei tule.

Sinccis

Tulvaisuudessa on soluterapiaa.

Mutta ei kaikkia raskaana olevia seulota koskaan.

Vierailija kirjoitti:

Yleensä siihen seulontaan mennään juuri siksi että voi tehdä nopeasti keskeytyksen. Meillä oli toinen syy, mutta kuitenkin tehtiin keskeytys lääkärit suosittelivat. Nyt on terveitä lapsia kaksi. Tytär tuli pian uudelleen raskaaksi. Olin tukena mukana. Parilla ystävälläni on vaikeavammainen lapsi, elämä on pelkkää sairaalaa. Myös sisarukset ovat kovilla. Päätös on raskas, mutta suosittelen keskeytystä. Ei vammaiset ole onnellisia. Ihmiset ovat niin tekopyhiä.

Kyllä se riippuu ihan ihmisestä itsestään, onko hän onnellinen vai ei. Itse olen vammautunut auto-onnettomuudessa. Elämäni ei ole helppoa, mutta olen silti onnellinen ja kiitollinen, etä olen elossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä hän on ihmisen arvoinen vauva silti, jos minulla olisi down lapsi, olisin onnellinen. Hän olisi kanssani aina. T. Isä

Heillä on paljon rakkautta antaa ja ihmisinä monesti paljon parempia, kuin ns. normaalit

Eivät ne kaikki ole pelkkää "aurinkoa ja iloa", joka valaisee ja tekee vanhemmat pyhäksi. 

Jos päätätte pitää, niin älkää ainakaan hankkiko sisaruksia kärsimään. 

Puhun kokemuksesta (olen itse se pikkusisko).

Oletpa kamala ihminen. Säälittävä kommentti.

Vierailija kirjoitti:

Chilla kirjoitti:

Meidän down poikamme on nyt reipas vuoden ikäinen ja ensimmäinen lapsemme. Saimme tietää hänen ominaisuudestaan ennen syntymäänsä ja siten rauhassa käsitellä koko tunteiden skaalan minkä tieto meissä aiheutti. Viikolle 30 asti uskoimme saavamme tavislapsen eikä mahdollisuutta aborttiin olisi ollutkaan. Tietoa oli hyvin vähän saatavilla ja se vähä mitä netistä luimme oli liitännäissairauksien lista. Ikään kuin rivien välistä olisi haluttu vain kertoa että tulossa on hyvin sairas lapsi. Olin vihainen kun ihanne vauvakuva varastettiin minulta ja sen tilalle tuli joku vieras, tuntematon otus jonka hengissä selviytymisestä ei voinut edes olla varma. Kun lapsemme sitten syntyi viikolla 36, pelko oli päällimmäisenä. En saanut nähdä poikaani edes vilaukselta kun hänet jo kiidätettiin pois. Yhden päivän ikäisenä poikamme leikattiin ja siirrettiin sitten vastasyntyneiden teho-osastolle. Sain tavata hänet vasta kolmen päivän ikäisenä ja vastoin kaikkia odotuksiani sydämeni suli rakkaudesta. Pieni urhoollinen taistelijamme makasi letkujen peitossa happikaapissa ja näytti juuri siltä alun ihanne vauvalta mistä olin kuvitellut jo luopuvani. Se tunne ei unohdu ikinä, ymmärsin tuolloin kuinka aina olin pitänyt itseäni kauhean suvaitsevaisena mutta omaa lastani kohtaan tuntenut kaiken sen vihan, pelon ja katkeruuden koska annoin stereotyyppisten mielikuvien vaikuttaa tunteisiini. Hän oli ja on niin kaunis lapsi, hänen nimensä on Onni, hänellä ei ole liitännäissairauksia. Onni on opettanut kiitollisuutta ja elämään päivä kerrallaan, nauttimaan pienistä asioista. Ja meidän Onni voisi vielä vammautua tai sairastua kuten tavislapsikin, hän voisi loukkaantua, halvaantua, menettää jonkun raajoistaan tai saada syöpädiagnoosin. Huolimatta yhdestä ylimääräisestä kromosomista hän on meille aivan tavallinen lapsi, meidän lapsemme enkä voisi kuvitella antavani häntä pois silloinkaan jos hän vammautuisi oikeasti.

''Minä näin sinun olevan täydellinen,

ja niinpä minä rakastin sinua.

Sitten minä näin ettet ole täydellinen,

ja rakastin sinua jopa enemmän.''

-Joy of Autism

Miksi Onni leikattiin vastasyntyneenä, vaikka liitännäissairauksia ei ole?

Ei leikkaus tarkoita, että on mitään liitännäissairauksia välttämättä.

Vierailija kirjoitti:

Työtoverillani on monivammainen lapsi, näyttää ihan tavalliselta. Koskaan emme voi tietää mihin hän on päättänyt esim.  matkustaa linja-autoasemalta, voi löytyä vaikka Keski-Suomesta. Hän saattaa vaikka syödä jotain muka terveellistä valtavat määrät, kun naistenlehdessä sanottiin , että tästä tulee terveeksi. Aina on vaarassa miesten suhteen. Hänen kaverilleen kävi huonosti , pojat käyttivät hyväksi. Mihin ne syntyvät lapset sitten joutuu. Kaupungissa saa iltaisin etsiä häntä, eikä kyllä tottele mitään. Osaa paljon kaikkea tehdä, mutta kun se tolkku puuttuu. Lapsuus meni sairaalassa laukatessa, äiti oli tietenkin silloin kotona. Kaikesta pitää olla aina kallis erikoislääkärin laisunto. Ihan on elätettävä, ei saa rahaa mistään nyt ainakaan.

Kun on olemassa hoitotuet, eläkkeet, vammaistuet jne niin miksi työkaverisi lapsi ei muka saisi mitään niistä. Kuulostaa oudolta.

Useimmat downit elävät lähes normaalia elämää ja ovat siihen tyytyväisiä. Eli ei todellakaan kannata lähteä abortoimaan sillä ajatuksella että se olisi "armollista" lasta kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä hän on ihmisen arvoinen vauva silti, jos minulla olisi down lapsi, olisin onnellinen. Hän olisi kanssani aina. T. Isä

Heillä on paljon rakkautta antaa ja ihmisinä monesti paljon parempia, kuin ns. normaalit

Eivät ne kaikki ole pelkkää "aurinkoa ja iloa", joka valaisee ja tekee vanhemmat pyhäksi. 

Jos päätätte pitää, niin älkää ainakaan hankkiko sisaruksia kärsimään. 

Puhun kokemuksesta (olen itse se pikkusisko).

Oletpa kamala ihminen. Säälittävä kommentti.

Omasi on vielä hirveämpi. Ethän tiedä vaikka isoveli olisi pahoinpidellyt pikkusiskoa tai muuta vastaavaa. Kyllähän autistien jne. äiditkin joutuvat USAssa soittamaan poliiseja apuun kun lapset heittäytyvät raivoisiksi ja muutama lapsi on viime aikoina saanut luodista. Siksi niistä tapauksista on uutisoitu.

-eri

Kommentoin tuohon miksi joutui leikkaukseen, vaikka ei ole liitännäissairauksia niin downeilla tuon leikkauksen aiheuttaa useimmiten suolisto, leikataan heti kun syntyy ja sen jälkeen lapsi on ok😊Downeilla tosiaan on liitännäisiä sairauksia esim.sydän mitä sitten seurataan ja joudutaan operoimaan myöhemmin. Pieniltä ei leikata sydäntä heti, koska odotetaan että vauva kasvaa ja vahvistuu. Ja kyllä minulla on pieni down tyttö itsellänikin, sain tiedon raskaana ollessani ja päätettiin pitää vauva. Annetaan ihmisille rauha tehdä se päätös ja elää sen kanssa. Itse pidän hyvänä, että seuloja on ja pystyy tekemään sen valinnan..ei ole oikeaa tai väärää valintaa ja siinä kohtaa on tehtävä niin kuin oikealta tuntuu. Kannattaa myös muistaa ettei näitä downeja ketkä nyt syntyy voi ollenkaan verrata aikuisiin downeihin..Nykyään on jo vauvasta asti tarjolla fysio/puhe yms terapiat ja vanhemmat saa alusta asti tukea siihen, että lapsi kehittyy mahdollisemman hyvin. Myös perheille on tarjolla tukea enenmän ja juurikin pidetään tärkeänä, ettei terveet sisarukset ”kärsi” tilanteesta vaan saadaan vanhemmille aikaa olla myös heidän kanssa😊 Alusta asti tähdätään siihen, että down itsenäistyy eikä niin kuin ennen että hoidat itse lopun elämää tai pistät laitokseen. Tukiasuntoja on hyvin tarjolla. Itse ajattelen, että välillä on parempi olla vaan hiljaa kun arvostella vammaisia..ja ehkä miettiä miksi joku tuntematon erityinen ihminen jota ei edes tunne niin herättää niin negatiivistä oloa..eikö voi vaan keskittyä siihen omaan elämään ja antaa ihmisten tehdä ne omat valinnat rauhassa. Itse aattelen, että omassa elämässä ainut kenen mielipide vaikuttaa on tytön sisarukset ja tytön isä..muilla ei ole väliä. Emmekä kaipaa hyväksyntää keltään, rauhaa olla onnellinen ilman ilkeitä kommentteja😊