Sain tänään tietää odottavani down-syndroomaista

Kristiina xx kirjoitti:

Mä luulen, että monellakaan abortin vastustajalla Ei ole realistista käsitystä, miten rankkaa elämä down-lapsen kanssa on.

Se onkin kummallista, että minä en tiedä kuulemma asiasta mitään, vaikka varmaan sataa down henkilöä olen hoitanut. Sellainen taas, joka ei ole downien kanssa missäön tekemisessä ollut, on täysin oikeassa sanoessaan että raskasta on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä hän on ihmisen arvoinen vauva silti, jos minulla olisi down lapsi, olisin onnellinen. Hän olisi kanssani aina. T. Isä

Heillä on paljon rakkautta antaa ja ihmisinä monesti paljon parempia, kuin ns. normaalit

Et tajua yhtään mistä puhut. Kysy keski-ikäisten kehitysvammaisten vanhenevilta ja väsyneitä vanhemmilta. Onko vaikka kiva toimia 24/7 tukipuhelimena niin että puhelin piippaa kerran tunnissa, kaksi kertaa...

Ei voi kuin nostaa hattua kaikille niille ihmisille jotka päättää pitää lapsen. Kuitenkin sen pitäisi perustua tosiasioihin eikä tuossa yllä oleviin romantisoituihin mielikuviin, ja pitäisi olla ymmärrys siitä että päätöksellä käytännössä uhraa oman elämänsä, varsinkin sen loppupuolen.

Totta. Down-lapsia on toki eri asteisia, mutta sisareni ei vielä viisikymppisenäkään ole kykenevä syömään itse tai huolehtimaan muutenkaan itsestään. Häntä ei voi jättää sekunniksikaan ilman valvontaa ja äitini on ollut kymmeniä vuosia musertavan työtaakan alla. Tämän tietäen päätös olisi helppo mikäli kuulisin tulossa olevasta down-vauvasta.

Jos voisikin etukäteen tietää minkä "tasoinen" down on kyseessä. Itse tekisin päätöksen sen pahimman skenaarion kautta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä hän on ihmisen arvoinen vauva silti, jos minulla olisi down lapsi, olisin onnellinen. Hän olisi kanssani aina. T. Isä

Heillä on paljon rakkautta antaa ja ihmisinä monesti paljon parempia, kuin ns. normaalit

Et tajua yhtään mistä puhut. Kysy keski-ikäisten kehitysvammaisten vanhenevilta ja väsyneitä vanhemmilta. Onko vaikka kiva toimia 24/7 tukipuhelimena niin että puhelin piippaa kerran tunnissa, kaksi kertaa...

Hel vetin huonosti järjestetyt tukitoimet tai munattomat vanhemmat, jotka ei osaa rajoja asettaa aikuiselle lapselleen. (Kehitysvammaisuus on tuossa sivuseikka)

Terv. ohjaaja vammaispalveluista

Jos ihan oikeasti olet vammaisten ohjaaja niin ymmärtäisit, että väsymys on myös henkistä, jatkuvaa tuskaa lapsen pärjäämisestä. Se kun et näe koskaan lapsesi saavuttavan normaaleita asioita elämässä, down-lapsi ei pysty opiskelemaan tutkintoa, ei saa lapsia, eikä lapsessa näy suvun jatkuvuus, syy, miksi useat hankkivat lapsia. Ei se ole ruusuista vanhemmuutta, vaan paljon raskaampaa kuin normaaleilla lapsilla.

Joo, olin nelikymppinen ensimmäisen raskauden aikaan ja kävin otattamassa lapsivesipunktion myös heti toisessa raskaudessa. Päätin jo etukäteen, että jos down tms. abortti saman tien. Halusin omannäköiset ja terveet lapset, joilla olisi kaikki mahdollisuudet elämässään.

Ihminenkin on eläin. Downia puolustavat ei vain sitä faktaa osaa sisäistää. Ihminen ei saa haluta terveitä ja itsenäisiä jälkeläisiä, mutta eläimet saa.

toivottavasti teit jo abortin kirjoitti:

Kuka huolehtii downista kun omaiset ovat kuolleet? Aivan..

Down nuori muuttaa tietenkin omaan kotiinsa kuten muutkin. Tuen tarpeen mukaan hän saa apua. Tukiasunto, ryhmäkoti tuettuna tai autettuna tai joidenkin kohdalla tavallinen vuokra- asunto. Vanhempien ei tarvitse ei saisikaan ripustautua itsenäistyvään lapseensa.

Ajattele uravalintana.

Tuo omaishoitajan työhän on semmoinen että tunteet mukana joten uraa ei vaihdeta vaan pitää jaksaa tehdä loppuun asti.

On yksi kohtalo olla vammainen. Kamala ja järkyttävä kohtalo olla kesken elämän perheensä hylkäämä vammainen.

Vierailija kirjoitti:

toivottavasti teit jo abortin kirjoitti:

Kuka huolehtii downista kun omaiset ovat kuolleet? Aivan..

Down nuori muuttaa tietenkin omaan kotiinsa kuten muutkin. Tuen tarpeen mukaan hän saa apua. Tukiasunto, ryhmäkoti tuettuna tai autettuna tai joidenkin kohdalla tavallinen vuokra- asunto. Vanhempien ei tarvitse ei saisikaan ripustautua itsenäistyvään lapseensa.

Kappas, pelkistit down-elämän ongelmat huonosta vanhemmuudesta johtuviksi.

Mikäpä sitä ei johtuisi huonosta vanhemmuudesta sote-ammattilaisten mielestä.

Systeemi kuitenkin tunnistaa tilanteen raskauden, ei noita seulontoja muuten olisi julkisen tarjoamina.

Itselläni on down lapsi, mutta ehdottomasti en ymmärrä noita, että joku on lyönyt yms. Heti vaan ilmoitus ehdottomasti eteenpäin..siinä voi hyvin olla, että katsotaan, että pärjää tuetusti ja saa liikkua ilman valvontaa, mutta olipa down tai ei niin ei voi olla vaaraksi muille, sitten täytyy miettiä muita käytäntöjä..jos kukaan ei ilmoita voi olla ettei ole edes aavistusta että käyttäytyy noin kun liikkuu ympäriinsä ”vapaasti” Ei kehitysvamman varjolla saa tehdä mitä vaan.

Lue Mia Puolimatkan textejä.Hän on ammattlainen kasvatusalalta ja kyseinen lapsi (muistaakseni)perheessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä hän on ihmisen arvoinen vauva silti, jos minulla olisi down lapsi, olisin onnellinen. Hän olisi kanssani aina. T. Isä

Heillä on paljon rakkautta antaa ja ihmisinä monesti paljon parempia, kuin ns. normaalit

Et tajua yhtään mistä puhut. Kysy keski-ikäisten kehitysvammaisten vanhenevilta ja väsyneitä vanhemmilta. Onko vaikka kiva toimia 24/7 tukipuhelimena niin että puhelin piippaa kerran tunnissa, kaksi kertaa...

Hel vetin huonosti järjestetyt tukitoimet tai munattomat vanhemmat, jotka ei osaa rajoja asettaa aikuiselle lapselleen. (Kehitysvammaisuus on tuossa sivuseikka)

Terv. ohjaaja vammaispalveluista

Jos ihan oikeasti olet vammaisten ohjaaja niin ymmärtäisit, että väsymys on myös henkistä, jatkuvaa tuskaa lapsen pärjäämisestä. Se kun et näe koskaan lapsesi saavuttavan normaaleita asioita elämässä, down-lapsi ei pysty opiskelemaan tutkintoa, ei saa lapsia, eikä lapsessa näy suvun jatkuvuus, syy, miksi useat hankkivat lapsia. Ei se ole ruusuista vanhemmuutta, vaan paljon raskaampaa kuin normaaleilla lapsilla.

Ja jos oikeasti olet ohjaaja etkä ymmärrä eroa olla jonkun ohjaaja vs. olla jonkun vanhempi, niin suosittelen lisäkouluttautumista. Joskus elämä kouluttaa. Välittävät vanhemmat ovat huolissaan lastensa pärjäämisestä. Ihan jo lievät, parantumistaipuvaiset sairaudet aiheuttavat monelle suurta huolta. Toimintakykyä alentava päihdeongelma aiheuttaa suurta huolta, vaikka siitä voi parantua ja siirtyä itsenäiseen asumiseen jne. On erittäin normaalia että pysyvä kehitysvamma & sen mukana tuomat pysyvät lisädiagnoosit & pysyvä toimintakyvyn alenema aiheuttavat vanhemmissa huolta vuosikymmeniä.

Vierailija kirjoitti:

Keskeytys, eikä se ole itsekäs ratkaisu. Teillä on siihen oikeus, ja uskon että myös myöhemmin todennäköistä saada terve lapsi. Down-syndroomalle ei totta kai voi mitään, mutta down-lapsen kasvattaminen käy voimille ja voi viedä koko loppuelämän. Olen työssäni nähnyt heitä ja vanhemmat selvästi ovat olleet äärirajoilla ja selvästi eivät ole voineet hyvin. Oletteko valmiita siihen? On mielestäni täysin hyväksyttävää myöntää, jos ei ole. Se ei tee teistä huonompia ihmisiä, vaikka jotkut niin väittävät. Osa pystyy, osa ei eikä tarvitsekaan, jos tietävät sen. Kyse on teidän elämästä. Tuttavani sisar teki juuri tämän keskeytyspäätöksen saman asian takia, vaikka olikin vaikeaa. Mutta vaikeimmat, mutta loppujen lopuksi oikeat päätökset, ovat yleensä vaikeampia. Tsemppiä sinulle <3 

Kun ketju on aloitettu vuosi sitten, voi raskauden keskeyttäminen olla jo hiukka myöhäistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä hän on ihmisen arvoinen vauva silti, jos minulla olisi down lapsi, olisin onnellinen. Hän olisi kanssani aina. T. Isä

Heillä on paljon rakkautta antaa ja ihmisinä monesti paljon parempia, kuin ns. normaalit

Et tajua yhtään mistä puhut. Kysy keski-ikäisten kehitysvammaisten vanhenevilta ja väsyneitä vanhemmilta. Onko vaikka kiva toimia 24/7 tukipuhelimena niin että puhelin piippaa kerran tunnissa, kaksi kertaa...

Hel vetin huonosti järjestetyt tukitoimet tai munattomat vanhemmat, jotka ei osaa rajoja asettaa aikuiselle lapselleen. (Kehitysvammaisuus on tuossa sivuseikka)

Terv. ohjaaja vammaispalveluista

Jos ihan oikeasti olet vammaisten ohjaaja niin ymmärtäisit, että väsymys on myös henkistä, jatkuvaa tuskaa lapsen pärjäämisestä. Se kun et näe koskaan lapsesi saavuttavan normaaleita asioita elämässä, down-lapsi ei pysty opiskelemaan tutkintoa, ei saa lapsia, eikä lapsessa näy suvun jatkuvuus, syy, miksi useat hankkivat lapsia. Ei se ole ruusuista vanhemmuutta, vaan paljon raskaampaa kuin normaaleilla lapsilla.

Joo, olin nelikymppinen ensimmäisen raskauden aikaan ja kävin otattamassa lapsivesipunktion myös heti toisessa raskaudessa. Päätin jo etukäteen, että jos down tms. abortti saman tien. Halusin omannäköiset ja terveet lapset, joilla olisi kaikki mahdollisuudet elämässään.

Jatkan vielä, että molemmat ovat nyt kauniita, älykkäitä ja terveitä tyttöjä, koulussa menee todella hyvin. Toinen haluaa lääkäriksi, toinen ei vielä osaa sanoa tulevaa alaansa. Down tms. koneisto ei olisi toiminut ja riittänyt kokonaisvaltaiseen elämään. Suosittelen kyllä aborttia. Mongoloideja on riittämiin jo ns. 'terveissäkin'.

Mitä jos jompikumpi ei olisikaan kaunis, älykäs tai terve?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajattele omaa vanhenemistasi eli abortti tietysti.

Kaikki me vanhenemme oli lapsia tai ei. Ja edelleenkin toistona: Vanhempien ei tarvitse huolehtia aikuisista lapsistaan. 

Minusta tämä on ihan sairas ajatus. Mikään laki ei toki siihen velvoita - ei tosin taida velvoittaa huolehtimaan niistä alaikäisistäkään, saahan ne antaa pois jos ei nappaa hoitaa. Mutta kyllä minä koen moraaliseksi ja inhimilliseksi velvollisuudekseni huolehtia itse vapaaehtoisesti maailmaan pyöräyttämistäni lapsista kunnes he pärjäävät omillaan. Oli se sitten 16, 18 tai 24 vuotta. Tai kuten pahimmassa tapauksessa, ei koskaan.

Jos ajatus on tuo, että kengänkuva peppuun ja yhteiskunnan huoleksi sinä päivänä kun täyttää 18, niin ei pitäisi hankkia niitä lapsia lainkaan. Terveitä sen paremmin kuin sairaitakaan.

Jep, aika karmea kuva vanhemmuudesta näillä hoitajilla.

Ovat ehkä tulleet oman perheensä hylkäämiksi.

Meillä koko perhe pitää yhtä, tiedetään toistemme huolet ja autetaan toisiamme siinä missä hyviä ystäviämme. Aika rajua olisi sitten sulkea tästä ulos se vammainen lapsi, koska ohjaaja neuvoo ettei yli 18v lapsen asioista kuulu huolehtia.

Mulla on sisko, jolla on downin syndrooma. Vielä lapsena hän oli sellainen iloinen ja mm. puhui. Muistan elävästi joitain hänen lauseitaan. Sitten jossain ehkä teini-iässä alkoi taantuminen, yhtäkkiä ei enää puhunutkaan. Tuli itkeskelyä, unettomuutta jne. Todella rankkaa varsinkin äidille. Asuu nykyään asuntolassa. On kokeiltu mielialalääkettä, unilääkkeitä ja nyt ilmeisesti on taantunut vielä lisää. Ei osaa enää esim. laittaa valoja päälle, vaikka ennen osasi. Yhtenä päivänä kun hänet opastettiin vessaan ja vessan kansi oli alhaalla, niin istui vaan siihen pöntölle ja pissasi alleen. Ilmeisesti jotain muistijuttua, siitä on nyt menossa tutkimuksiin. Yöllä on vaipat. Menkat on runsaat ja siihen yksi lääkäri ehdotti kierukkaa. Hänet olisi pitänyt nukuttaa sitä varten ja eräs toinen lääkäri tyrmäsi ajatuksen. Nyt kokeillaan joitain minipillereitä, mutta ei oikein pidetä ajatuksesta. On rankkaa, kun ei tiedä, mikä olisi toisen hyväksi. Hammaslääkärissä käynti on ihan kamalaa, en edes muista miten se nykyään hoituu. Kynsien leikkaaminen on vaikeaa ja siksi äiti tekeekin sen niin, että siskoni nukkuessa äiti käy ne otsalampun valossa leikkaamassa.

Vaikka siskoni siis kävelee, osaa syödä itse jne., niin kyllä kuulkaas hänestä on kova huoli. Aggressiivinen ei ole koskaan ollut.

Itse jos saisin tietää odottavani downia, niin keskeyttäisin. Ette ymmärrä etukäteen sitä koko elämänkestävää huolen määrää. Ja on ihan kamalaa, kun jo valmiiksi vammainen lapsi/sisko alkaa taantumaan vielä lisää ja hänestä tulee vain varjo entisestään. Ja hän tosiaan ei ole edes sieltä pahimmasta päästä.

En tiedä, mihin ratkaisuun olet päätynyt miehesi kanssa.

Meillä on nyt 30 vuotias downilainen, rakastamme häntä yhtä paljon kuin muitakin lapsiamme, he toki ovat jo aikuisiakin.

Olen aina sanonut, että jos olisin tiennyt etukäteen (sain tietää vasta synnytettyäni hänet 7 vkoa liian aikaisin), olisin tehnyt abortin. Hänellä olisi ollut oikeus syntyä terveenä.

Mutta kun hän nyt on kanssamme, hän on meidän lämpöpatterimme, taidot noin 3-7 v. Hän vie paljon aikaamme, ja kerrana kuussa hän on hoidossa eri paikassa. pienenä hän sairasti flunssia peräjälkeen, ja nyt paino on noussut hurjasti viime vuosina. Tämä ei ole mahdoton projekti.

Hän asuu yhä kanssamme, mutta isä lähti melkein samassa ovessa kun hän syntyi. Hän ei häntä ole juurikaan tavannut.

Onneksi meillä on uusio-isä joka rakastaa häntä kuin omaansa. Me pärjäämme hienosti.

Vierailija kirjoitti:

Trolli vakavalla asialla.

Näinpä, mietin ihan samaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä hän on ihmisen arvoinen vauva silti, jos minulla olisi down lapsi, olisin onnellinen. Hän olisi kanssani aina. T. Isä

Heillä on paljon rakkautta antaa ja ihmisinä monesti paljon parempia, kuin ns. normaalit

Et tajua yhtään mistä puhut. Kysy keski-ikäisten kehitysvammaisten vanhenevilta ja väsyneitä vanhemmilta. Onko vaikka kiva toimia 24/7 tukipuhelimena niin että puhelin piippaa kerran tunnissa, kaksi kertaa...

Hel vetin huonosti järjestetyt tukitoimet tai munattomat vanhemmat, jotka ei osaa rajoja asettaa aikuiselle lapselleen. (Kehitysvammaisuus on tuossa sivuseikka)

Terv. ohjaaja vammaispalveluista

Jos ihan oikeasti olet vammaisten ohjaaja niin ymmärtäisit, että väsymys on myös henkistä, jatkuvaa tuskaa lapsen pärjäämisestä. Se kun et näe koskaan lapsesi saavuttavan normaaleita asioita elämässä, down-lapsi ei pysty opiskelemaan tutkintoa, ei saa lapsia, eikä lapsessa näy suvun jatkuvuus, syy, miksi useat hankkivat lapsia. Ei se ole ruusuista vanhemmuutta, vaan paljon raskaampaa kuin normaaleilla lapsilla.

Joo, olin nelikymppinen ensimmäisen raskauden aikaan ja kävin otattamassa lapsivesipunktion myös heti toisessa raskaudessa. Päätin jo etukäteen, että jos down tms. abortti saman tien. Halusin omannäköiset ja terveet lapset, joilla olisi kaikki mahdollisuudet elämässään.

Jatkan vielä, että molemmat ovat nyt kauniita, älykkäitä ja terveitä tyttöjä, koulussa menee todella hyvin. Toinen haluaa lääkäriksi, toinen ei vielä osaa sanoa tulevaa alaansa. Down tms. koneisto ei olisi toiminut ja riittänyt kokonaisvaltaiseen elämään. Suosittelen kyllä aborttia. Mongoloideja on riittämiin jo ns. 'terveissäkin'.

Mitä jos jompikumpi ei olisikaan kaunis, älykäs tai terve?

Ruma ulkonäkö ei kuitenkaan heikennä ihmisen älyä tai toimintakykyä. Toki voi olla sosiaalinen haitta ajatellen kauneusihanteita, mutta se ei estä menestymästä tai hankkimasta työpaikalla toisin kuin Downin oireyhtymä.

Meitä on moneen junaan. Tuntemani down-tyypit on mukavia ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

toivottavasti teit jo abortin kirjoitti:

Kuka huolehtii downista kun omaiset ovat kuolleet? Aivan..

Down nuori muuttaa tietenkin omaan kotiinsa kuten muutkin. Tuen tarpeen mukaan hän saa apua. Tukiasunto, ryhmäkoti tuettuna tai autettuna tai joidenkin kohdalla tavallinen vuokra- asunto. Vanhempien ei tarvitse ei saisikaan ripustautua itsenäistyvään lapseensa.

Kappas, pelkistit down-elämän ongelmat huonosta vanhemmuudesta johtuviksi.

Mikäpä sitä ei johtuisi huonosta vanhemmuudesta sote-ammattilaisten mielestä.

Systeemi kuitenkin tunnistaa tilanteen raskauden, ei noita seulontoja muuten olisi julkisen tarjoamina.

Mistä tuollaisen käsityksen sait? Kyllä downilla on oikeus muuttaa lapsuuden kodistaan kuten muillakin.

eikö se lapsi ole syntynyt, jos aloitus kesällä 2019

Vierailija kirjoitti:

Abortti vaan jos mies vähänkin miettii onko down hänelle ok. Käy niin, että ap jää lopulta yksinhuoltajaksi down-lapsen kanssa ja se varmaan aika rankkaa on.

Kyllä! Jos isä ei aidosti halua vammaista lasta, niin on asennoiduttava alusta asti hoitamaan lapsi yksin. Ja vaikka haluaisikin sillä herkällä päätöksenteon hetkellä, voi mieli muuttua. Keskeytys on mielestäni äidin päätös viime kädessä, siihen on oikeus, mutta kukaan ei voi sitä vaatia. Mutta ei voi myöskään vaatia toista sitoutumaan vammaisen lapsen vanhemmaksi, jos ei ole sellaista halunnut. Siis kun tiedetään etukäteen, että on vaihtoehto. Taakka on äidillä, voimia ihan kaikille, jotka joutuvat keskeytystä harkitsemaan.

Hyvinvointivaltion tulevaisuuteenkaan ei voi luottaa.