Kumpi tärkeämpi: oma puoliso vai omat aikuiset lapset?

Mieheni on kumppanini, jonka kanssa jaan elämän toivottavasti loppuun saakka. Lapset ovat lainassa, rakkaita ja ihania, mutta he löytävät omat tärkeimmät ihmisensä aikanaan, saavat omia lapsia ja jatkavat eteenpäin.

Kumppani on tärkein.

Ovatko nämä, joille aikuiset lapset ovat tärkeimpiä niitä, jotka pyrkivät takertumaan lapsiinsa eivätkä päästä heitä elämään omaa elämäänsä?

Miksi ihmiset edes hankkivat lapsia? Nehän ovat rasite parisuhteelle.

Kysymys ilman tarkempia määrittelyitä on melko hankala. Arjessa varmasti puoliso tarvitsee enemmän huomiota ja apuakin siinä missä aikuiset lapset yleensä hoitavat itse asiansa ja heillä on myös toivottavasti muitakin sosiaalisia suhteita, parisuhde jne, joten vanhempi ei aikuisena ole ensimmäinen tai ainakaan ainoa ihminen, jolta toivoo ja tarvitsee tukea. Täysin teoreettisessa tilanteessa, jossa olisi yhtäläinen mahdollisuus pelastaa palavasta talosta puoliso tai aikuinen lapsi useimmat varmasti toisaalta valitsisivat lapsen. Mutta kyseinen teoreettinen tapaus on juurikin vain sitä, koska tulipalon sattuessa pelastusmahdollisuudet voivat olla hyvin erilaiset eri henkilöiden kohdalla.

Tietysti vähän realistisemmassa tilanteessa, jossa esim aikuinen lapsi poikeuksellisesti tarvitsee taloudellista tukea, joka olisi vastaavasti esimerkiksi sitten olisi pois yhteisestä lomasta (olettaen, että puoliso ei ole lapsen vanhempi) väittäisin lapsettomana, että antaisin rahat lapselle. Tietysti tässäkin on variaatiota, riippuen siitä miten kova tarve on ja mikä siihen on johtanut.

Vierailija kirjoitti:

Ovatko nämä, joille aikuiset lapset ovat tärkeimpiä niitä, jotka pyrkivät takertumaan lapsiinsa eivätkä päästä heitä elämään omaa elämäänsä?

Mulle on ainakin varmaa, että lapsi pysyy lapsenani aina ja voin luottaa häneen. Puolisosta en mene vannomaan.

Vierailija kirjoitti:

Ovatko nämä, joille aikuiset lapset ovat tärkeimpiä niitä, jotka pyrkivät takertumaan lapsiinsa eivätkä päästä heitä elämään omaa elämäänsä?

Kyllä. Läheistiippuvaisia ja henkistä insestiä harjoittavia pervertikkoja. Eivät tajua, että vanhemman tehtävä on kasvattaa lapsi maailmaan ja yhteiskuntaan. Ei sen enempää.

Lapset. Nykyään entistä harvempi saa sen kumppaninsa kanssa olla hautaan asti. Lapset pysyy lapsina vaikka tapahtuisi mitä.

Vierailija kirjoitti:

Kysymys ilman tarkempia määrittelyitä on melko hankala. Arjessa varmasti puoliso tarvitsee enemmän huomiota ja apuakin siinä missä aikuiset lapset yleensä hoitavat itse asiansa ja heillä on myös toivottavasti muitakin sosiaalisia suhteita, parisuhde jne, joten vanhempi ei aikuisena ole ensimmäinen tai ainakaan ainoa ihminen, jolta toivoo ja tarvitsee tukea. Täysin teoreettisessa tilanteessa, jossa olisi yhtäläinen mahdollisuus pelastaa palavasta talosta puoliso tai aikuinen lapsi useimmat varmasti toisaalta valitsisivat lapsen. Mutta kyseinen teoreettinen tapaus on juurikin vain sitä, koska tulipalon sattuessa pelastusmahdollisuudet voivat olla hyvin erilaiset eri henkilöiden kohdalla.

Tietysti vähän realistisemmassa tilanteessa, jossa esim aikuinen lapsi poikeuksellisesti tarvitsee taloudellista tukea, joka olisi vastaavasti esimerkiksi sitten olisi pois yhteisestä lomasta (olettaen, että puoliso ei ole lapsen vanhempi) väittäisin lapsettomana, että antaisin rahat lapselle. Tietysti tässäkin on variaatiota, riippuen siitä miten kova tarve on ja mikä siihen on johtanut.

Monet jättävät perintönsäkin uudelle puolisolle eikä lapsille.

Puolisoni on kyllä minun elämäni tärkein ihminen, vaikka lapset ovat vielä pieniä.

Kumppani. Kuten edellä sanottu lapset on lainassa jablun kumppani voi hy in voi myös lapset hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysymys ilman tarkempia määrittelyitä on melko hankala. Arjessa varmasti puoliso tarvitsee enemmän huomiota ja apuakin siinä missä aikuiset lapset yleensä hoitavat itse asiansa ja heillä on myös toivottavasti muitakin sosiaalisia suhteita, parisuhde jne, joten vanhempi ei aikuisena ole ensimmäinen tai ainakaan ainoa ihminen, jolta toivoo ja tarvitsee tukea. Täysin teoreettisessa tilanteessa, jossa olisi yhtäläinen mahdollisuus pelastaa palavasta talosta puoliso tai aikuinen lapsi useimmat varmasti toisaalta valitsisivat lapsen. Mutta kyseinen teoreettinen tapaus on juurikin vain sitä, koska tulipalon sattuessa pelastusmahdollisuudet voivat olla hyvin erilaiset eri henkilöiden kohdalla.

Tietysti vähän realistisemmassa tilanteessa, jossa esim aikuinen lapsi poikeuksellisesti tarvitsee taloudellista tukea, joka olisi vastaavasti esimerkiksi sitten olisi pois yhteisestä lomasta (olettaen, että puoliso ei ole lapsen vanhempi) väittäisin lapsettomana, että antaisin rahat lapselle. Tietysti tässäkin on variaatiota, riippuen siitä miten kova tarve on ja mikä siihen on johtanut.

Monet jättävät perintönsäkin uudelle puolisolle eikä lapsille.

Monet ei.

Olen varmaan hirviö, mutta puolisoni on minulle paljon tärkeämpi. Tyttäreni lapsuus ja nuoruus oli aspergerin ja nepsyn takia niin vaikeaa aikaa, että väsyin häneen enkä tunne häntä kohtaan mitään.

Korkkasin skumpan kun hän muutti kotoa pois 20-vuotiaana. Tekemisissä olemme vain harvoin, pakosta. Mieheni yrittää pitää välejä, soittelee hänelle viikoittain, mutta ei hänkään halua että tyttäremme tulisi esim. yökylään. Tämä ainoa lapsemme on nyt 27-v. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysymys ilman tarkempia määrittelyitä on melko hankala. Arjessa varmasti puoliso tarvitsee enemmän huomiota ja apuakin siinä missä aikuiset lapset yleensä hoitavat itse asiansa ja heillä on myös toivottavasti muitakin sosiaalisia suhteita, parisuhde jne, joten vanhempi ei aikuisena ole ensimmäinen tai ainakaan ainoa ihminen, jolta toivoo ja tarvitsee tukea. Täysin teoreettisessa tilanteessa, jossa olisi yhtäläinen mahdollisuus pelastaa palavasta talosta puoliso tai aikuinen lapsi useimmat varmasti toisaalta valitsisivat lapsen. Mutta kyseinen teoreettinen tapaus on juurikin vain sitä, koska tulipalon sattuessa pelastusmahdollisuudet voivat olla hyvin erilaiset eri henkilöiden kohdalla.

Tietysti vähän realistisemmassa tilanteessa, jossa esim aikuinen lapsi poikeuksellisesti tarvitsee taloudellista tukea, joka olisi vastaavasti esimerkiksi sitten olisi pois yhteisestä lomasta (olettaen, että puoliso ei ole lapsen vanhempi) väittäisin lapsettomana, että antaisin rahat lapselle. Tietysti tässäkin on variaatiota, riippuen siitä miten kova tarve on ja mikä siihen on johtanut.

Monet jättävät perintönsäkin uudelle puolisolle eikä lapsille.

Nythän se selvisi, mikä on uuden puolison tärkein tavoite. En ihmettele, että jotkut tosiaan luottavat lapsiinsa enemmän kuin uuteen kullankaivajaan.

Vierailija kirjoitti:

Olen varmaan hirviö, mutta puolisoni on minulle paljon tärkeämpi. Tyttäreni lapsuus ja nuoruus oli aspergerin ja nepsyn takia niin vaikeaa aikaa, että väsyin häneen enkä tunne häntä kohtaan mitään.

Korkkasin skumpan kun hän muutti kotoa pois 20-vuotiaana. Tekemisissä olemme vain harvoin, pakosta. Mieheni yrittää pitää välejä, soittelee hänelle viikoittain, mutta ei hänkään halua että tyttäremme tulisi esim. yökylään. Tämä ainoa lapsemme on nyt 27-v. 

Asperger ja siihen kuuluva empatiakyvyttömyys on periytyvää. Lapsi on vain sinun kuvasi - ei epäilystäkään mistä perinyt ominaisuutensa. Ei ainakaan mieheltäsi.

Väitän, että aika harvassa on sellaiset ihmiset jotka valitsisivat kumppanin lasten sijaan, mikäli oikeasti olisi pakko vaikka väittäisivötkin muuta.

Ihan teoreettisesti jos esimerkiksi joutuisit valitsemaan kumpi jää henkiin , niin siinä tilanteessa väitän, että rakkaus siihen lapseen vie voiton.

Lapset!

Biologisesti: lapsesi kantavat geenejäsi, puoliso ei. Siksi lapset ensin.

Tietenkin myös puolisosi on järkevää valintatilanteessa esim. pelastaa ennemmin lapset kuin sinut.

Vierailija kirjoitti:

Kumppani. Kuten edellä sanottu lapset on lainassa jablun kumppani voi hy in voi myös lapset hyvin.

Se kumppani on kuule ihan yhtälailla vain lainassa. Onhan näitä pilvin pimein kun 30-40 vuotta kestänyt liittokin hajoaa.

Lapset tietysti. Omituinen kysymys, on koodattu ihmisen geeneihin.

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmiset edes hankkivat lapsia? Nehän ovat rasite parisuhteelle.

Lapset ovat tavallaan parisuhteen täyttymys. Mutta siihen pakettiin kuuluu se, että lapset tulee auttaa ja tukea omaan itsenäiseen elämään.

Yrittäkää ajatella asiaa lastenne kannalta ja unohtakaa omat itsekkäät tarpeenne. Ettekö halua, että lapsellanne on hyvä parisuhde ja oma perhe, jossa hän voi turvautua puolisoonsa eikä suinkaan omaan äitiinsä? Ajatelkaa itsenne lapsen paikalle ja miettikää, mitä itse haluaisitte omalta äidiltänne. Haluaisitteko vaihtaa puolisonne äitiin?

Monella aikuisella lapsella oman parisuhteen muodostamisen esteenä on oma äiti. Näin on vaikka sitä ei päällepäin huomaa ja asiaan havahtuu vasta sitten, kun lapsi löytää puolison muutettuaan erilleen äidistään tai äidin kuoltua. Jos parisuhde on saatu alulle takertuvasta äidistä huolimatta, niin parisuhde joutuu liian suurelle koetukselle, jos äiti otetaan mukaan jonaiseen kiistaan ja riitaan. Toki lasta voi auttaa ja tukea hänen ongelmissaan, mutta lasta ja hänen päätöksiään pitää kunnioittaa kuten kenen tahansa aikuisen päätöksiä eikä toisten parisuhteisiin pidä sotkeutua.