Kyllä meitä nepsylapsia on aina ollut. 80luvulla sain huudot kun en kyennyt koulumatkaa kävelemään jäämättä haahuilemaan johonkin

Mun äidillä meinasi lähteä järki, kun yritti opettaa mulle koulumatkaa. Mulla ei oo kyllä tästä muistikuvaa.

Juuri näin. Ysärillä jätettiin luokalle ja helposti häiriötä aiheuttavat ja huonosti keskittyvät laitettiin etupenkkiin kiltin tytön viereen istumaan, taikka sermin taakse koulunkäynnin avustajan kanssa. En sano että nuo olisivat mitään parhaita menetelmiä olleet, mutta näin tehtiin. Ja moni haahuili koulumatkalla ties mihin. Kyllä sitä kotiin aina lopulta löydettiin.

Vierailija kirjoitti:

Mun äidillä meinasi lähteä järki, kun yritti opettaa mulle koulumatkaa. Mulla ei oo kyllä tästä muistikuvaa.

Miten pitkä se oli? Minulla vajaa 1km mutta kahdessa  tunnissakaan en siitä selvinnyt. Pöllöilin vaan jossain.

Ap

Ei se ollut silloin niin tarkkaa. Koulun jälkeen mentiin välillä suoraan kaverin luo, ja vasta illalla kotiin.

Kerroinkin jo toisessa ketjussa kuinka luokkakaveri käveli mun kanssani, jotta ei unohtunut jonnekin. Kun joskus ei kävellyt, jäi kuljeskelemaan kilometrin matkaa tunniksi pariksi. Ja välillä unohtui reppu eikä läksyistä ollut aavistustakaan koskaan.

Mitä teistä "haahuilijoista" isona tuli? Kiinnostaa, koska toinen lapseni on nyt samanlainen ja joskus huolettaa oppiiko hän koskaan huolehtimaan omista asioistaan.

Kerran toin kouluun linnunpoikasen ja toisella kertaa olin märkä,kun olin tippunut ojaan. Opettaja huusi pää punaisena ja niin myös äiti,kun kuuli taas kerran tyttärensä seikkailuista. 

Öisinkään ei kiinnostanut nukkua,mielummin vaikka maalasi iskän  esiin unohtamalla maalilla peilin keltaiseksi tai soitti kattiloita. Nukkuminen oli niin tylsää,tai  lähinnä se unen odottelu.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Kerroinkin jo toisessa ketjussa kuinka luokkakaveri käveli mun kanssani, jotta ei unohtunut jonnekin. Kun joskus ei kävellyt, jäi kuljeskelemaan kilometrin matkaa tunniksi pariksi. Ja välillä unohtui reppu eikä läksyistä ollut aavistustakaan koskaan.

Mitä teistä "haahuilijoista" isona tuli? Kiinnostaa, koska toinen lapseni on nyt samanlainen ja joskus huolettaa oppiiko hän koskaan huolehtimaan omista asioistaan.

No,minä olen ollut siivooja ja tarjoilija ja tatuoija ja.. 

Ap

Peruskoulussa 80-luvulla saatoin poiketa lähikaupassa karkinostossa joskus kun se oli koulumatkan yhden vaihtoehtoisen reitin varrella, mutta muuten yleensä kuljin matkat suoraan enkä jäänyt minnekään maleksimaan.

Siihen aikaan lapsilla oli vielä toisaalta luonteenpiirteitä ja toisaalta kurittomuutta. Kaikkea poikkeavaa tai ei-toivottua ei leimattu nepsyksi.

Itse asiassa harva edes oli kuullut mistään nepsyistä vielä 10 vuotta sitten.

Appiukko s. 1925 oli kyllä hyvin tyypillinen Asperger. Mun veljellä on adhd diagnoosi ja oli aina erilainen lapsi s. 1960 Äiti sanoi että ensi askeleet otti juosten. Mullakin jumittumista ja huolimattomuutta sekä olen kömpelö. Mun luokalla oli ylivilkkaita riehujia koulussa. 

Joo niiin tuttua. Milloin jäi kotiin kirjat,penaali tai koko reppu,välillä olin itse hukassa. Reissuvihko sauhusi.

T. Adhd vm.77

Vierailija kirjoitti:

Kerran toin kouluun linnunpoikasen ja toisella kertaa olin märkä,kun olin tippunut ojaan. Opettaja huusi pää punaisena ja niin myös äiti,kun kuuli taas kerran tyttärensä seikkailuista. 

Öisinkään ei kiinnostanut nukkua,mielummin vaikka maalasi iskän  esiin unohtamalla maalilla peilin keltaiseksi tai soitti kattiloita. Nukkuminen oli niin tylsää,tai  lähinnä se unen odottelu.

Ap

Peilin? :D

Vierailija kirjoitti:

Appiukko s. 1925 oli kyllä hyvin tyypillinen Asperger. Mun veljellä on adhd diagnoosi ja oli aina erilainen lapsi s. 1960 Äiti sanoi että ensi askeleet otti juosten. Mullakin jumittumista ja huolimattomuutta sekä olen kömpelö. Mun luokalla oli ylivilkkaita riehujia koulussa. 

Pienestä se diagnoosi tulee. Ensiaskeleiden otto juosten riittää siihen, samoin se, että on ylivilkas riehuja.

Vierailija kirjoitti:

Mun äidillä meinasi lähteä järki, kun yritti opettaa mulle koulumatkaa. Mulla ei oo kyllä tästä muistikuvaa.

Kävellen vai polkupyörällä, kumpi oli kivempaa?

Vierailija kirjoitti:

Ei se ollut silloin niin tarkkaa. Koulun jälkeen mentiin välillä suoraan kaverin luo, ja vasta illalla kotiin.

Melkein joka päivä! Ja siellä katsottiin VHS-kasetteja taikka pelattiin pöytätietokoneella, kunnes äiti soitti kaverin lankapuhelimeen ja käski kotiin.

Vierailija kirjoitti:

Siihen aikaan lapsilla oli vielä toisaalta luonteenpiirteitä ja toisaalta kurittomuutta. Kaikkea poikkeavaa tai ei-toivottua ei leimattu nepsyksi.

Itse asiassa harva edes oli kuullut mistään nepsyistä vielä 10 vuotta sitten.

Paljon inhimillisempää antaa lapselle diagnoosi kuin mitä remmiä niin kuin 80-luvulla toimittiin.

80 luvulla kukaan ei edes huomannut vaikka jäi haahuilemaan koska vanhemmat tuli töistä vasta sitten joskus ehkä kuuden aikoihin. Monta tuntia aikaa jos koulu loppui esim kolmelta. Varmaan ekalla ja tokalla luokalla paljon aikaisemmikin.

Minä olin pahimmanlaatuinen haahulija koulussa 80-luvulla. Bussipysäkiltä kotiin saattoi helposti mennä pari tuntia, kun seikkailin metsässä ja leikin mielikuvitusleikkejä. Hukkasin suuren osan tavaroistani. Läksyt unohdin heti kun ne oli annettu. Opettaja olen nykyään, edelleen välillä (usein) tavarat hukassa. Aika varmasti olisi autismin kirjon diagnoosi jos olisin nykyään koululainen, siinä määrin paljon haasteita oli lapsena koulussa.

Mun mielestä Bronten kotiopettajattaren romaanissa kun kuvaillaan sitä yhtä tyttöä niin se kuulostaa ihan nepsyltä. 

Vierailija kirjoitti:

Minä olin pahimmanlaatuinen haahulija koulussa 80-luvulla. Bussipysäkiltä kotiin saattoi helposti mennä pari tuntia, kun seikkailin metsässä ja leikin mielikuvitusleikkejä. Hukkasin suuren osan tavaroistani. Läksyt unohdin heti kun ne oli annettu. Opettaja olen nykyään, edelleen välillä (usein) tavarat hukassa. Aika varmasti olisi autismin kirjon diagnoosi jos olisin nykyään koululainen, siinä määrin paljon haasteita oli lapsena koulussa.

Olisitko päässyt opettajaksi jos sinulle olisi nykymuodin mukaisesti annettu pitkä liuta kirjaindiagnooseja?