Kumpi tärkeämpi: oma puoliso vai omat aikuiset lapset?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikea hyväksyä sellaista, että jollakin menee uusi puoliso omien lasten edelle.

Miksi vain ensimmäinen puoliso voisi olla tärkein? Ihan höpöä. Jos on hyvä ja pitkäaikainen vakaa parisuhde, se on ihan sama onko se ensimmäinen vai kymmenes. Ehkä ne ensimmäiset 9 eivät olleet kovin merkittäviä. Lapsikin voi olla vahinko tai "vahinko", se ei aina kerro parisuhteen vakavuudesta.

Ja tämän jälkeen voi tulla 11. parisuhde, joka onkin sen kaikista paras parisuhde. Puoliso voi lähteä aina lätkimään vaikka itse olisi kuinka onnellinen ja tyytyväinen suhteeseen. Vahinkoja suurin osa lapsista on muutenkin... ehkä sinäkin.

Tottakai, mutta kysymys olikin, että miksi muka "uusi" puoliso ei voisi mennä lasten edelle? Itsellä jo aikuiset lapset, ja "uusi" puoliso jonka kanssa olen ollut siitä saakka, kun nuorin oli 3v. Eli miltei 20 vuotta. Kyllä hän on elämäni tärkein ihminen, eikä se vähennä mitenkään sitä, että rakastan lapsiani aivan valtavasti.

Oletko samaa mieltä kun nykyinen parisuhteesi päättyy? Tuleeko taas uudesta kumppanista tärkein asia elämääsi?

Kun se päättyy? No kuolemaan tietysti, mutta siihen olettaisin vielä olevan aikaa.

Jos se päättyy, ei kukaan voi tietää millainen elämä on sen jälkeen. Onko parisuhdetta ja jos on, mitä se merkitsee.

Voi päättyä eroonkin. Sitä et tiedä, se ei ole yksin sinusta kiinni.

Vierailija kirjoitti:

Riippuu mitä mietitään. Arkisissa valinnoissa puolison ja minun elämä on tärkein. Lapsilla on jo omat perheet ja heidän tärkeimmät ihmissuhteensa ovat siellä. Me elämme omaamme ja toivottavasti saamme olla osana myös lastemme elämää aina.

Jos nyt pitäisi teorian tasolla pelastaako hukkuvan puolison vai lapsensa, varmaan lapsen pelastaisin. Koska häntä tarvitaan enemmän, pienet lapset tarvitsevat äitejään (minulla siis 3 tytärtä, joilla kaikilla pieniä lapsia).

Juuri näin. Osa ilmiselvästi ymmärtää kysymyksen ihan eri tavalla kuin toiset. Toki myös kysymyksen asettelu oli ilmeisen tarkoituksellisesti epämääräinen.

Joka päiväisessä elämässä kumppani on tärkein, en minä alkaisi elämään lasteni elämää, vaan elän mielelläni ihan omaani. Useimmat valinnat menevät luonnollisesti "oma etu edellä" eli mitä ja miten toimitaan kumppanin kanssa.

Mutta lasten suhteen se rakkaus on loppujen lopuksi epäitsekästä. Jos kyse on jostain viimeisestä valinnasta, kuten kuka pelastetaan ja kuka uhrataan. Kyllä sitä uhraisi oman hyvinvointinsa, itsensä ja kumppaninsa, jos pitäisi pelastaa oma lapsi. Vaikka siltä hukkumiselta. Toki sitten taas tässä pitää huomioida tilanne: onko kyse esim yllättävästä katastrofista (kuten jokin luonnonmullistus, myrsky, tulipalo, onnettomuus..) vaiko siitä, että huonoja valintoja elämässään tehnyt lapsi joutuu "maksun eteen". Jos ihminen (oli oma lapsi tai ei) pilaa itse elämänsä esim päihteillä, ei siinä auta äidin uhrautuminen jos lapsi ei halua tai kykene ottamaan normaalin rajoissa olevaa apua vastaan. Sama tosin koskee myös kumppania.

Miksi tällaista tarvitsee pohtia? Onko joku aikuinen lapsi niin epävarma vanhempansa rakkaudesta tai mustasukkainen vanhemman puolisolle tai jotain?

Eiköhän se ole itsestään selvää, että on tilanteita joissa kumppani on tärkein ja on tilanteita, joissa lapsi on tärkein. Ei näitä tarvitse arvottaa. Toivottavasti kukaan vanhempi ei pompi aikuisen lapsen joka toiveesta puolisonsa kustannuksella tai toisaalta jätä lapsiaan oman onnensa nojaan sillä sekunnilla kun 18v täyttävät.

En osaa keksiä tilannetta, missä joutuisin valitsemaan, mutta jos sellainen tulisi niin aikuinen lapsi tietysti.

Koska mieheni haukkuu minua päivittäin ja määräilee ja parisuhteeni on muutenkin vaikea niin lapset ilman muuta

No esimerkiksi tilanne, jossa uusi suhde on alkanut niin, että molemmat ovat jättäneet omat perheensä ja pettäneet puolisoitaan, ei tunnu lasten mielestä reilulta. Kummankaan osapuolen lasten mielestä ei tunnu välttämättä reilulta sekään, että uusi puoliso on tärkeämpi kuin he. Oma vanhempi siis toistuvasti eri tilanteissa kääntää selkänsä omille lapsilleen ja valitsee uuden puolisonsa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikea hyväksyä sellaista, että jollakin menee uusi puoliso omien lasten edelle.

Miksi vain ensimmäinen puoliso voisi olla tärkein? Ihan höpöä. Jos on hyvä ja pitkäaikainen vakaa parisuhde, se on ihan sama onko se ensimmäinen vai kymmenes. Ehkä ne ensimmäiset 9 eivät olleet kovin merkittäviä. Lapsikin voi olla vahinko tai "vahinko", se ei aina kerro parisuhteen vakavuudesta.

"Tottakai, mutta kysymys olikin, että miksi muka "uusi" puoliso ei voisi mennä lasten edelle? Itsellä jo aikuiset lapset, ja "uusi" puoliso jonka kanssa olen ollut siitä saakka, kun nuorin oli 3v. Eli miltei 20 vuotta. Kyllä hän on elämäni tärkein ihminen, eikä se vähennä mitenkään sitä, että rakastan lapsiani aivan valtavasti."

Kaipa näinkin voi olla. Toisaalta on tyhmää vertailla puolisoa ja lapsia, kun kyse on niin erilaisesta ihmissuhteesta ja myös kumpaakin kohtaan tunteet ovat ihan eri tunteita. Puoliso on eri tavalla tärkeä kuin lapset, ja eri syistä ja eri asioiden vuoksi. Mutta yleensä kai kuitenkin lapset ovat ihmisille rakkaampia, vaikka noita rakkauksia vaikea on vertailla. Mutta tämä ilmenee esim. niin, että erosta pääsee yli todennäköisemmin ja nopeammin, kuin jos joutuu eroon lapsestaan. Usein ihmiset löytävät uuden kumppanin eivätkä kaipaa entistä, mutta uuden lapsen syntymä ei koskaan poista kaipausta sitä menetettyä lasta kohtaan. Vielä traagisemmassa tapauksessa, eli kuolemassa on vähän samoin - toki moni voi kaivata ja surra puolisoaankin vaikka loppuikänsä, mutta useimmiten puolison kuolemasta pääsee yli ihan toisella tavalla kuin lapsen kuolemasta. Monihan sanookin, että lapsen kuolemasta ei voi päästä yli eikä siitä surusta pääse ikinä eroon, vaikka jossain vaiheessa oppiikin elämään sen kanssa. Useimmiten lapsen kuolemaa seuraava suru on ihan eri tavalla elämän muuttava kuin puolison kuolema.

Riippuu elämäntilanteesta.

Kun lapset pieniä, niin menivät tarpeissaan kaiken edelle.

Kun lapset kasvavat ja itsenäistyvät, kumppanista tulee jollain tavoin tärkeämpi. Toki jos pitäisi jotenkin absoluuttisesti valita, niin kyllähän oma lapsi menee aina kaiken edelle.

Jos kyse uudesta kumppanista eli ei lasten isästä, niin ehdottomasti lapset tärkeämpiä, jos tulisi valintatilanne.

puoliso arkisissa asioissa, lapset vakavimmissa.

Ap, tämä sun kysymys on nyt sellainen ettei ihmiset tiedä mitä haet takaa, tarkoitetaanko nyt arkipäivän tilanteita ja ihmissuhteisiin liittyviä asioita vain ihan jos mies ja lapsi on hukkumassa ja ehdit pelastaa vain toisen. Joten ihan turha ketju.

Kysymys olisi voinut koskea myös omia lapsia iästä riippumatta.

Kyllä maailmanhistoriassa on tapahtumia, joissa pientenkin lasten hyvinvointi jää kauas ja tärkeintä on puolison pillin mukaan tanssiminen. Alkoholistiperheessä hyysätään sitä alkkista ja pidetään kulisseja yllä, lapsista viis. Ja mitäs jos tämä 8 vuotias Eerika tästä vaikka pistettäis pakettiin.

Vierailija kirjoitti:

Ap, tämä sun kysymys on nyt sellainen ettei ihmiset tiedä mitä haet takaa, tarkoitetaanko nyt arkipäivän tilanteita ja ihmissuhteisiin liittyviä asioita vain ihan jos mies ja lapsi on hukkumassa ja ehdit pelastaa vain toisen. Joten ihan turha ketju.

Yleensä, kun kysytään kuka on jollekin tärkein ihminen, ei tarkoiteta mitään käytännön asioita vaan tunteita.

Lapset. Onneksi puoliso on samaa mieltä asiasta.

Kun lapset on kasvanut ja lähteny pesästä, niin on kiva vihdoin keskittyä taas siihen kumppaniin ja itseensä. Joten vastaan kumppani. Toivon, että lapseni löytää saman onnen aikuisena.

Lapset. Täytyi kyllä miettiä. Ikää 60 v., avioliittoa 40 v.

Mitä tuolla tarkoitetaan? Ei kenenkään pitäisi joutua valitsemaan. Jos omat lapset tai puoliso kiristävät valitsemaan, kiristävä osapuoli pitää laittaa ruotuun.

Tämä on niin monisyinen kysymys, että on varmaan vaikeaa vastata monelle.

Kumpi menee edelle?

Ajallisesti, taloudellisesti, rakkaudellisesti, anteeksiantavasti, ymmärtävästi jne.

Itse mietin näin. Olen eronnut. Jos joskus saan uuden puolison, niin puolison on hyväksyttävä lapseni. Hänen ei tarvitse pitää lapsistani, ei tarvitse rakastaa heitä, mutta hän ei ole rakkauteni arvoinen, jos ei kohtelisi lapsiani arvostavasti ja hyväksyen heidät.

Lapset taas. Heidän suhteen en laittaisi suhdetta poikki, vaikka esim. heidän ollessaan aikuisia löytäisin uuden puolison, jota he eivät hyväksyisi jostain syystä. Jossain määrin hyväksyisin heiltä paljon huonompaa käytöstä kuin puolisolta. Toiveenani olisi, että muuttaisivat käytöstään ajan mittaan. Puolisolta taas vaatisin sitä lasteni hyväksyntää heti.

(Oletan kylläkin, että minun lapseni tulevat käyttäytymään koko elämänsä hyvin.)

Lapset.Miehiä tulee ja menee.Ilman suhdettakin voi ihminen elää :).Toivon myös,että miehelle on lapsi tärkeämpi,kun minä.

Lapselle olisi terveempää, että vanhempi ei ripustautuisi aikuiseen lapseen vaan päästäisi tämän matkaan. Ja se onnistuu parhaiten, kun lapsi tietää olevansa rakas ja supertärkeä, muttei niin tärkeä että vanhempi jättää oman elämänsä elämättä.

Lapset menee aina kaiken ja kaikkien edelle.