Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mitä moukkamaista olet nähnyt tapahtuvan juhlissa?
Ei mitään känniörvellyksiä, vaan muuten vaan huonoja tapoja.
Esim yksissä häissä jotkut haki ruokaa ennen morsiusparia. Pöytä ei ollut edes valmis, kun kiireisimmät jo lappoi lautasensa täyteen. Morsiammella oli aika kireä ilme, syystäkin .
Kommentit (750)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Serkullani oli isoäitimme häissä nyörisaappaat, joku virttynyt lyhyt kuviollinen kellohelmainen minihame ja virttynyt trikoinen narutoppi, jonka alta vaan vilkkui rintsikat. Tässä päällä lyhyt jakkutakki sentään kirkossa, mutta ei se tietenkään sopinut yhteen minkään muun vaatteen kanssa. Laatutaso Fiorella. Serkku on vielä aika pitkä ja romuluinen, niin kauempaa katsottuna näytti miehen epäonnistuneelta yritykseltä pukeutua naisen vaatteisiin...
Ja kyseessä oli siis yli kolmikymppinen nainen...
Apua, tunnen samanlaisen, mut 20v vanhemman kotkan. Silmiä särkee kaikki tilaisuudet, joissa häntä joutuu pakosta näkemään. Kerrassaan puistattava ilmestys. Pahinta on, että kuvittelee kaikkien himoitsevan häntä, kun pukeutuu todella niukasti. Ihan h*lvetin nolo tapaus.
Tunnetaanko sama ihminen?? Katsoo aina tapaamiaan miehiä ensin kasvoihin ja sit alkaa tuijottaa haaroihin? Ihan järjettömän nolo on ja ulosanti kans aivan kamalaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kristiina xx kirjoitti:
Aika törkeää oli sekin, kun tätini kuoli ja hänen siunaustilaisuus oli kappelissa. Sen jälkeen järjestettiin tietenkin muistotilaisuus, mutta tätini sisko aikuisine lapsineen ei osallistunut siihen, vaikka ovat olleet läheisiä aina.
Mitäs törkeää siinä on? Eihän siunaustilaisuuteen tai muistotilaisuuteen ole pakko osallistua. Itse en osallistunut tätini hautajaisiin lainkaan, koska olin töissä. Joillekkin hautajaiset voivat olla hyvinkin ahdistava tilaisuus.
Siskoni on tällainen tapaus. Kärsii masennuksesta ja siitä johtuvista "lieveilmiöistä". Jättää hautajaiset aina välistä, vaikka tuleekin kaikkiin muihin juhlallisuuksiin. On mieluummin toimintakykyinen kuin vajoaa sängynpohjalle surusta, tietää että olon "normalisoitumiseen" menisi viikkoja. Tämän vuoksi en ihmettele, jos joku tulee vaan siunaus- tai muistotilaisuuteen, tai jättää kokonaan tulematta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pukeutuminen herättää silloin tällöin kummastusta. Olin kummipoikani ristiäisissä, ihmisillä päällä puvut ja mekot kuten kuuluukin. Lapsen isän siskolla oli yllään pellavaverskat ja pellavapusero.
En tietenkään tiedä taustaa tuon asun takana, jos vaikka oli suoraan kiireessä tullut jostain mökiltä tms. Mutta itse loukkaantuisin kyllä, jos veljeni astelisi hypoteettisen lapseni tärkeään juhlaan olovaatteissa.
Lapsi saisi ikuisen trauman?
No tuskin lapsi sentään, heh heh. Mutta mielestäni on todella moukkamaista tulla olo- tai jumppavaatteissa juhliin. Jotkut kaveriporukan illanistujaiset on asia erikseen, mutta jos kyseessä on ristiäiset niin mielestäni jumppahousut voisi jättää kotiin. Lapsi ei näistä asioista tajua eikä kuulukaan, mutta muita juhlavieraita ja isäntäväkeä soisi mielestäni kunnioitettavan juhliin kuuluvalla pukeutumisella.
Katsoin nyt että kommenttini on saanut huikean määrän alapeukkuja. Onko av-kansan mielestä siis oikeasti ok tulla pukujuhlaan olovaatteissa? Kuulun itse sukupolveen, jonka juhlapukeutuminen on jo onneksi hyvin joustavaa, mutta joku raja sentään. Kyllä ns. virallisia juhlia ja niiden järjestäjiä mielestäni kuuluu kunnioittaa.
/6
No voin itse sanoa, että kun puhutaan pellavavaatteesta, niin mulle tulee ennemmin juhlava siisti asu mieleen, kuin jumppa/olovaatteet. Että ehkä tässä on nyt tullut joku väärinkäsitys noiden kuvailemiesi asujen kohdalla.
No joo, selvästikin. Mielestäni kyllä kommentissani puhuin olovaatteista, enkä juhlavista pellavavaatteista. Materiaali ei siis tässä ollut mitenkään oleellinen asia, vaan se että tuli ristiäisiin verskahenkisessä asussa.
Tämän tyyppinen oli asu, mutta ruskea:
/6
Mä kuvittelin, että kommentissa 6 oli jokin kirjoitusvirhe, eikä siksi auennut mulle, mutta näköjään kirjoittaja ihan oikeesti käyttää sanaa "verska"...
Turussa ja lähiseuduilla ainakin käytetään verskoja, ihan perussana täällä :) t. Eri
Täsmennyksenä vielä että ei toki juhlissa käytetä Turussakaan, mutta sanana :DTarkoittaako se verkkareita? Nimittäin en ole koskaan nähnyt pellavaisia verkkareita.
Ehkä seitsemällä veljeksellä olis voinut olla ;)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei juhlissa mutta muutama vuosi sitten olimme eräässä "paremmassa/siistimmässä (ihan rento kuitenkin) kylpylässä viikonloppulomaa viettämässä. Menimme kylpylässä illallisbuffettiin. Huomiota herätti se, että kaksi keski-ikäistä naista latasivat VALTAVAT määrät ruokaa täysin sekaisin keskenään. Siis todella lautasilla oli epämääräinen kasa. No ei siinä, mutta vetivät vauhdilla napansa täyteen kunnes kaivoivat jostain laukustaan esiin pakasterasioita jotka ahtivat myös täyteen....toimivat ripeästi ja henkilökuntaa välttelivät näppärästi. Tuli olo että hiton juottoporsaat ja noloa.
No jaahas ollaan sitä taas kyylätty muiden tekemisiä. Olen minäkin useasti buffetissa syömisen jälkeen ottanut rasiaan ruokia mukaan. Jos saa syödä niin paljon kun haluaa niin minä otan siitä irti kaiken. Eikä kiinnosta jos joku pitää moukkamaisena, mielestäni se on buffetin hyödyntämistä.
Niin just! buffasta kuuluu ottaa vähintään viikon ruoat mukaan, yhden ruokailun maksulla. Prkle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hautajaisissa nuori nainen hädin tuskin vesirajan peittävässä bilemekossa. Mekko oli kylläkin musta, mutta se helman pituus oli tilaisuuden luonteeseen täysin sopimaton. Kaiken kruunasi jotkin paljetit mekon suht avonaisessa rintamuksessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pukeutuminen herättää silloin tällöin kummastusta. Olin kummipoikani ristiäisissä, ihmisillä päällä puvut ja mekot kuten kuuluukin. Lapsen isän siskolla oli yllään pellavaverskat ja pellavapusero.
En tietenkään tiedä taustaa tuon asun takana, jos vaikka oli suoraan kiireessä tullut jostain mökiltä tms. Mutta itse loukkaantuisin kyllä, jos veljeni astelisi hypoteettisen lapseni tärkeään juhlaan olovaatteissa.
Lapsi saisi ikuisen trauman?
No tuskin lapsi sentään, heh heh. Mutta mielestäni on todella moukkamaista tulla olo- tai jumppavaatteissa juhliin. Jotkut kaveriporukan illanistujaiset on asia erikseen, mutta jos kyseessä on ristiäiset niin mielestäni jumppahousut voisi jättää kotiin. Lapsi ei näistä asioista tajua eikä kuulukaan, mutta muita juhlavieraita ja isäntäväkeä soisi mielestäni kunnioitettavan juhliin kuuluvalla pukeutumisella.
Katsoin nyt että kommenttini on saanut huikean määrän alapeukkuja. Onko av-kansan mielestä siis oikeasti ok tulla pukujuhlaan olovaatteissa? Kuulun itse sukupolveen, jonka juhlapukeutuminen on jo onneksi hyvin joustavaa, mutta joku raja sentään. Kyllä ns. virallisia juhlia ja niiden järjestäjiä mielestäni kuuluu kunnioittaa.
/6
No voin itse sanoa, että kun puhutaan pellavavaatteesta, niin mulle tulee ennemmin juhlava siisti asu mieleen, kuin jumppa/olovaatteet. Että ehkä tässä on nyt tullut joku väärinkäsitys noiden kuvailemiesi asujen kohdalla.
No joo, selvästikin. Mielestäni kyllä kommentissani puhuin olovaatteista, enkä juhlavista pellavavaatteista. Materiaali ei siis tässä ollut mitenkään oleellinen asia, vaan se että tuli ristiäisiin verskahenkisessä asussa.
Tämän tyyppinen oli asu, mutta ruskea:
/6
Mä kuvittelin, että kommentissa 6 oli jokin kirjoitusvirhe, eikä siksi auennut mulle, mutta näköjään kirjoittaja ihan oikeesti käyttää sanaa "verska"...
Turussa ja lähiseuduilla ainakin käytetään verskoja, ihan perussana täällä :) t. Eri
Täsmennyksenä vielä että ei toki juhlissa käytetä Turussakaan, mutta sanana :DTarkoittaako se verkkareita? Nimittäin en ole koskaan nähnyt pellavaisia verkkareita.
Ehkä seitsemällä veljeksellä olis voinut olla ;)
Ai helkkari, ei saa naurattaa! 😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehen veljen lapsen ristiäisissä yksi kummeista oli pukeutunut todella kulahtaneisiin vaatteisiin. On ”hippimäinen” pukeutumiseltaan, mutta kyllä kai ristiäisiin voi kuitenkin jotain arjesta poikkeavaa pukea päällensä etenkin kun arkisin pukeutuu hieman epäsiististi..
Vierailija kirjoitti:
Hautajaisissa nuori nainen hädin tuskin vesirajan peittävässä bilemekossa. Mekko oli kylläkin musta, mutta se helman pituus oli tilaisuuden luonteeseen täysin sopimaton. Kaiken kruunasi jotkin paljetit mekon suht avonaisessa rintamuksessa.
Sisarentyttäreni on aina ollut juuri tuommoinen, kaikki juhlat on vetänyt tilaisuuteen sopimattomalla asulla, lyhyellä ja paljastavalla. Äitinsä, siis sisareni, on sitten ihan toista äärilaitaa, jo nelikymppisenä pukeutui kuin 89-vuotias mummu. Oiva pari ovat he.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ostin pienen lahjan kiitokseksi isäntäparille kun sain tulla kylään, tyyliin kynttilöitä ja lasisen alustan. Isäntäparin mies vilkaisi lahjapussiin, ojensi sen minulle takaisin ja sanoi että ”ei me tarvita, pidä sä”
Hänen vaimonsa otti ne vastaan, ei kiittäen tai mitään, mutta otti. Kiusallinen tilanne.
Mulle on kyläpaikasta laitettu mukaan viemäni leivonnainen. Se tuntui tosi tylsältä. Olisivat sitten laittaneet vaikka roskiin jos ei maistunut kellekään. Olin kuitenkin käyttänyt aikaa ja energiaa leipomiseen. Sekä tietysti ihan kunnon raaka-aineisiin meni rahaa.
Muutenkin tuli epätoivottu olo. En tiedä oliko pariskunta riidellyt vai mitä. Isäntä oli ihan seurustelutuulella, mutta emäntä oli kuin myrkyn niellyt. Meidät oli kuitenkin kutsuttu.
Olin 18-vuotias, kun veljeni meni naimisiin. Hävettää nyt kolmekymppisenä oma vaatetus: ihan liian arkinen asu häihin. Harmittaa, ettei esim. äitini (asuin vanhempien kanssa vielä silloin) vinkannut, että voisi laittaa jotain muuta tai käynyt ostoksilla kanssani. No, en kyllä tiedä olisinko 18-vuotiaana suostunut laittamaan mitään mekkoa, mutta.. :D Nykyään osaan kyllä pukeutua juhlan arvoisesti. Lisäksi hiukseni olivat ihan kamalat, meinasin myöhästyä kirkosta, koska olin luvannut veljelleni hakea kuoharilasit astiavuokraamosta ja siinä meni yllättävän kauan aikaa ja oli muutakin säätöä..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen itse syyllistynyt tavallaan huonotapaisuuteen. Oli läheisen ihmisen hautajaiset 80-luvun lopulla. Yksi serkuistani oli tälläytynyt viimeisen päälle: korkkarit, vahva meikki, mustat aika paljastavat vaatteet, räikyvät kynnet. Eniten kuitenkin pisti silmään hiusjatkeet, jotka eivät siihen aikaan olleet niin yleisiä kuin tänä päivänä. Täti taisi huomata nyrpeän ilmeeni, selitteli että tuo meidän ”Sari” halusi olla nättinä hautajaisissa. Mikäs siinä, nätti oli tämä parikymppinen.
Luulen, että projisoin suruani serkkuuni. Oli helpompi olla äkeä pynttäytyneelle serkulle kuin itkeä poisnukkunutta. Harmittaa vieläkin, että näytin tunteeni niin selvästi.
Merkillistä kyllä, mutta muissa perhejuhlissa tätä ennen tai tämän jälkeen ”Sari” ei ole näin näyttävästi esiintynyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pukeutuminen herättää silloin tällöin kummastusta. Olin kummipoikani ristiäisissä, ihmisillä päällä puvut ja mekot kuten kuuluukin. Lapsen isän siskolla oli yllään pellavaverskat ja pellavapusero.
En tietenkään tiedä taustaa tuon asun takana, jos vaikka oli suoraan kiireessä tullut jostain mökiltä tms. Mutta itse loukkaantuisin kyllä, jos veljeni astelisi hypoteettisen lapseni tärkeään juhlaan olovaatteissa.
Lapsi saisi ikuisen trauman?
No tuskin lapsi sentään, heh heh. Mutta mielestäni on todella moukkamaista tulla olo- tai jumppavaatteissa juhliin. Jotkut kaveriporukan illanistujaiset on asia erikseen, mutta jos kyseessä on ristiäiset niin mielestäni jumppahousut voisi jättää kotiin. Lapsi ei näistä asioista tajua eikä kuulukaan, mutta muita juhlavieraita ja isäntäväkeä soisi mielestäni kunnioitettavan juhliin kuuluvalla pukeutumisella.
Katsoin nyt että kommenttini on saanut huikean määrän alapeukkuja. Onko av-kansan mielestä siis oikeasti ok tulla pukujuhlaan olovaatteissa? Kuulun itse sukupolveen, jonka juhlapukeutuminen on jo onneksi hyvin joustavaa, mutta joku raja sentään. Kyllä ns. virallisia juhlia ja niiden järjestäjiä mielestäni kuuluu kunnioittaa.
/6
No voin itse sanoa, että kun puhutaan pellavavaatteesta, niin mulle tulee ennemmin juhlava siisti asu mieleen, kuin jumppa/olovaatteet. Että ehkä tässä on nyt tullut joku väärinkäsitys noiden kuvailemiesi asujen kohdalla.
No joo, selvästikin. Mielestäni kyllä kommentissani puhuin olovaatteista, enkä juhlavista pellavavaatteista. Materiaali ei siis tässä ollut mitenkään oleellinen asia, vaan se että tuli ristiäisiin verskahenkisessä asussa.
Tämän tyyppinen oli asu, mutta ruskea:
/6
Mä kuvittelin, että kommentissa 6 oli jokin kirjoitusvirhe, eikä siksi auennut mulle, mutta näköjään kirjoittaja ihan oikeesti käyttää sanaa "verska"...
Turussa ja lähiseuduilla ainakin käytetään verskoja, ihan perussana täällä :) t. Eri
Täsmennyksenä vielä että ei toki juhlissa käytetä Turussakaan, mutta sanana :DTarkoittaako se verkkareita? Nimittäin en ole koskaan nähnyt pellavaisia verkkareita.
Ehkä seitsemällä veljeksellä olis voinut olla ;)
Tarkoittaa. Tai itse puhun oikeastaan kaikista olohousuista verskoina. Ja kyllä, olen Turusta, kuten joku jo vähän arvasikin. :D
En tiedä vieläkään mikä tuossa ekassa viestissäni oli epäselvää. Pellava ei siis todellakaan ole automaattisesti mikään juhlava materiaali, vaikka se voi myös olla sitä. Ryppyinen ja löysä oloasu ei ole sopiva ristiäisiin vaikka se olisi tehty mistä materiaalista.
Mutta ihmisillä tuntuu olevan hyvinkin joustavat näkemykset pukujuhlien etiketistä.
/6
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joskus juhlissa on ihmisiä, jotka eivät esittele itseään muille. Toljottavat mykkänä yksinään nurkassa.
Ai kamala, se olen minä! Yksin juhlissa oleminen on kamlaa, kun ei voi "tukeutua" keheenkään. En uskalla lampsia porukoihin ja esitellä itseäni...
Meidän lapsen ristiäisissä, miehen sukulainen totesi nimen julkistamisen jälkeen, ”No mutta eihän tuo nimi sovi!” 😅
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pukeutuminen herättää silloin tällöin kummastusta. Olin kummipoikani ristiäisissä, ihmisillä päällä puvut ja mekot kuten kuuluukin. Lapsen isän siskolla oli yllään pellavaverskat ja pellavapusero.
En tietenkään tiedä taustaa tuon asun takana, jos vaikka oli suoraan kiireessä tullut jostain mökiltä tms. Mutta itse loukkaantuisin kyllä, jos veljeni astelisi hypoteettisen lapseni tärkeään juhlaan olovaatteissa.
Lapsi saisi ikuisen trauman?
No tuskin lapsi sentään, heh heh. Mutta mielestäni on todella moukkamaista tulla olo- tai jumppavaatteissa juhliin. Jotkut kaveriporukan illanistujaiset on asia erikseen, mutta jos kyseessä on ristiäiset niin mielestäni jumppahousut voisi jättää kotiin. Lapsi ei näistä asioista tajua eikä kuulukaan, mutta muita juhlavieraita ja isäntäväkeä soisi mielestäni kunnioitettavan juhliin kuuluvalla pukeutumisella.
Katsoin nyt että kommenttini on saanut huikean määrän alapeukkuja. Onko av-kansan mielestä siis oikeasti ok tulla pukujuhlaan olovaatteissa? Kuulun itse sukupolveen, jonka juhlapukeutuminen on jo onneksi hyvin joustavaa, mutta joku raja sentään. Kyllä ns. virallisia juhlia ja niiden järjestäjiä mielestäni kuuluu kunnioittaa.
/6
No voin itse sanoa, että kun puhutaan pellavavaatteesta, niin mulle tulee ennemmin juhlava siisti asu mieleen, kuin jumppa/olovaatteet. Että ehkä tässä on nyt tullut joku väärinkäsitys noiden kuvailemiesi asujen kohdalla.
No joo, selvästikin. Mielestäni kyllä kommentissani puhuin olovaatteista, enkä juhlavista pellavavaatteista. Materiaali ei siis tässä ollut mitenkään oleellinen asia, vaan se että tuli ristiäisiin verskahenkisessä asussa.
Tämän tyyppinen oli asu, mutta ruskea:
/6
Mä kuvittelin, että kommentissa 6 oli jokin kirjoitusvirhe, eikä siksi auennut mulle, mutta näköjään kirjoittaja ihan oikeesti käyttää sanaa "verska"...
Turussa ja lähiseuduilla ainakin käytetään verskoja, ihan perussana täällä :) t. Eri
Täsmennyksenä vielä että ei toki juhlissa käytetä Turussakaan, mutta sanana :DTarkoittaako se verkkareita? Nimittäin en ole koskaan nähnyt pellavaisia verkkareita.
Ehkä seitsemällä veljeksellä olis voinut olla ;)
Tarkoittaa. Tai itse puhun oikeastaan kaikista olohousuista verskoina. Ja kyllä, olen Turusta, kuten joku jo vähän arvasikin. :D
En tiedä vieläkään mikä tuossa ekassa viestissäni oli epäselvää. Pellava ei siis todellakaan ole automaattisesti mikään juhlava materiaali, vaikka se voi myös olla sitä. Ryppyinen ja löysä oloasu ei ole sopiva ristiäisiin vaikka se olisi tehty mistä materiaalista.
Mutta ihmisillä tuntuu olevan hyvinkin joustavat näkemykset pukujuhlien etiketistä.
/6
Meillä taitaa olla ennemminkin eroa siinä, mikä mielletään oloasuksi. Pellavainen housuasu ei tuo mieleen oloasua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me pidimme juhlat ja vieraat eivät tervehtineet eivätkä puhuneet kanssani koko iltana. Eivät edes kysyneet lupaa, että saavatko heidän lapsensa kaivaa koristelut irti täytekakusta. Kakku oli kuin pommin jäljiltä ja laitoin sen kompostiin kun vieraat lähtivät.
Eihän sitä ole mikään pakko pitää sukulaisensa puolisosta mutta tuollainen käytös on kyllä ala-arvoista. Keittiöpiikaakin yleensä tervehditään ja kiitetään normaaleissa juhlissa.
Mitähän mä en nyt tässä tajua?
Te piditte juhlat - te, sä ja miehes? Ketä olitte kutsuneet, kun noin käyttäytyivät? Etkö itse tuntenut ihmisiä? Miksi et itse jutustellut vieraittesi kanssa?Kutsuimme miehen sukulaisia. Olin ihan ovella toivottamassa kaikkia tervetulleeksi. Pöydässä yritin kysyä kuulumisia mutta kukaan ei vastannut mitään. Eivät edes katsoneet minua. Kymmenen vuotta olimme olleet jo naimisissa. Mieheni suku vastusti todella paljon liittoamme. Olen ihan nuhteeton ja opiskellut ihminen, jolla ei ole minkäänlaisia merkittäviä paheita kotoilun lisäksi.
no onhan tuo outoa, mutta itse olisin toiminut näin: olisin toistanut kysymyksen ensin kovalla äänellä, ja sitten kolmannen kerran vielä kovemmalla napsauttaen sormia kasvojensa edessä, ja sitten nostanut niskasta ulos kotoani pihalle, ja paiskannut oven kiinni perässä. Minunn kotonani ei minulle käyttäydytä noin.
Vierailija kirjoitti:
Hautajaisissa vainajan kaveri istui etupenkkiin ja ryntäsi laskemaan kukat ennen lähisukulaisia.
Kun en tunne tapausta, niin ensimmäisenä tulee mieleen, että kysymyksessä oli vainajan samaa sukupuolta oleva rakastettu. Sellaisista ei ennen vanhaan ainakaan kaikissa suvuissa paljon huudeltu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pukeutuminen herättää silloin tällöin kummastusta. Olin kummipoikani ristiäisissä, ihmisillä päällä puvut ja mekot kuten kuuluukin. Lapsen isän siskolla oli yllään pellavaverskat ja pellavapusero.
En tietenkään tiedä taustaa tuon asun takana, jos vaikka oli suoraan kiireessä tullut jostain mökiltä tms. Mutta itse loukkaantuisin kyllä, jos veljeni astelisi hypoteettisen lapseni tärkeään juhlaan olovaatteissa.
Lapsi saisi ikuisen trauman?
No tuskin lapsi sentään, heh heh. Mutta mielestäni on todella moukkamaista tulla olo- tai jumppavaatteissa juhliin. Jotkut kaveriporukan illanistujaiset on asia erikseen, mutta jos kyseessä on ristiäiset niin mielestäni jumppahousut voisi jättää kotiin. Lapsi ei näistä asioista tajua eikä kuulukaan, mutta muita juhlavieraita ja isäntäväkeä soisi mielestäni kunnioitettavan juhliin kuuluvalla pukeutumisella.
Katsoin nyt että kommenttini on saanut huikean määrän alapeukkuja. Onko av-kansan mielestä siis oikeasti ok tulla pukujuhlaan olovaatteissa? Kuulun itse sukupolveen, jonka juhlapukeutuminen on jo onneksi hyvin joustavaa, mutta joku raja sentään. Kyllä ns. virallisia juhlia ja niiden järjestäjiä mielestäni kuuluu kunnioittaa.
/6
No voin itse sanoa, että kun puhutaan pellavavaatteesta, niin mulle tulee ennemmin juhlava siisti asu mieleen, kuin jumppa/olovaatteet. Että ehkä tässä on nyt tullut joku väärinkäsitys noiden kuvailemiesi asujen kohdalla.
No joo, selvästikin. Mielestäni kyllä kommentissani puhuin olovaatteista, enkä juhlavista pellavavaatteista. Materiaali ei siis tässä ollut mitenkään oleellinen asia, vaan se että tuli ristiäisiin verskahenkisessä asussa.
Tämän tyyppinen oli asu, mutta ruskea:
/6
Mä kuvittelin, että kommentissa 6 oli jokin kirjoitusvirhe, eikä siksi auennut mulle, mutta näköjään kirjoittaja ihan oikeesti käyttää sanaa "verska"...
Turussa ja lähiseuduilla ainakin käytetään verskoja, ihan perussana täällä :) t. Eri
Täsmennyksenä vielä että ei toki juhlissa käytetä Turussakaan, mutta sanana :DTarkoittaako se verkkareita? Nimittäin en ole koskaan nähnyt pellavaisia verkkareita.
Ehkä seitsemällä veljeksellä olis voinut olla ;)
Tarkoittaa. Tai itse puhun oikeastaan kaikista olohousuista verskoina. Ja kyllä, olen Turusta, kuten joku jo vähän arvasikin. :D
En tiedä vieläkään mikä tuossa ekassa viestissäni oli epäselvää. Pellava ei siis todellakaan ole automaattisesti mikään juhlava materiaali, vaikka se voi myös olla sitä. Ryppyinen ja löysä oloasu ei ole sopiva ristiäisiin vaikka se olisi tehty mistä materiaalista.
Mutta ihmisillä tuntuu olevan hyvinkin joustavat näkemykset pukujuhlien etiketistä.
/6
Meillä taitaa olla ennemminkin eroa siinä, mikä mielletään oloasuksi. Pellavainen housuasu ei tuo mieleen oloasua.
Ilmeisesti. Oloasu se kuitenkin oli. Olen nähnyt myös pellavasta valmistettuja juhla-asuja, ne on asia erikseen.
/6
Alue: Aihe vapaa
Aa, tuolla oli kuva. No moni mieltää pellavan kalliina materiaalina juhlavaksi oli malli mikä tahansa. En olisi noita paheksunut. Ennemmin jotain trikoomekkoja tai naruolkaimia.