Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mitä moukkamaista olet nähnyt tapahtuvan juhlissa?
Ei mitään känniörvellyksiä, vaan muuten vaan huonoja tapoja.
Esim yksissä häissä jotkut haki ruokaa ennen morsiusparia. Pöytä ei ollut edes valmis, kun kiireisimmät jo lappoi lautasensa täyteen. Morsiammella oli aika kireä ilme, syystäkin .
Kommentit (750)
161/750
|
23.07.2019 |
Vastaa
Lainaa
Ilmoita asiattomaksi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus juhlissa on ihmisiä, jotka eivät esittele itseään muille. Toljottavat mykkänä yksinään nurkassa.
Ai kamala, se olen minä! Yksin juhlissa oleminen on kamlaa, kun ei voi "tukeutua" keheenkään. En uskalla lampsia porukoihin ja esitellä itseäni...
Mulla vähän sama, varsinkin kun monet ovat 9missa porukoissaan ja katsovat nokkavartta pitkin ”tunkeilijana”.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hautajaisissa vainajan kaveri istui etupenkkiin ja ryntäsi laskemaan kukat ennen lähisukulaisia.
Kun en tunne tapausta, niin ensimmäisenä tulee mieleen, että kysymyksessä oli vainajan samaa sukupuolta oleva rakastettu. Sellaisista ei ennen vanhaan ainakaan kaikissa suvuissa paljon huudeltu.
Lähisukulaisetkin saattavat olla sellaisia, ettei ole vainajan pidetty yhteyttä vuosikausiin tämän sopimattoman suhteen vuoksi, mutta yllättäen perinnön toivossa tämä onkin kuoleman jälkeen rakas eno tms.
Vierailija kirjoitti:
Oman äiti hautajaisissa ruokaa ottamaan kiilasi ensiksi äitini nuorin sisko perheineen, ennen meitä jälkeläisiä, isääni ja pappia.
Hautajaisissahan lienee tapana (tai niin minä olen ainakin kuullut, oppinut tai luullut), että vainajan leski ja lapset istuvat samassa pöydässä papin kanssa. Noh, sekä isäni että äitini hautajaisissa sisarusteni puolisot ja lapset änkesivät siihen pääpöytään niin liukkaasti, että minä, joka jäin viimeisesksi tervehtimään vieraita, sain etsiä paikkani jostain muualta. Ei se tietenkään nyt mikään maailmaa mullistava asia ole, mutta kyllähän se kieltämättä vähän haljulta hetken tuntui, kun isäni hautajaisissa siinä perheen pöydässä istui siskonpoika tyttöystävänsä kanssa, eikä minulle enää ollut tilaa. En ryhtynyt asiasta mekkaloimaan enkä edes äitini hautajaisissa. Sanoin kyllä ENNEN tilaisuutta kaikille sisaruksilleni, että muistakaa nyt tällä kertaa, että siinä perheen pöydässä istumme me lapset - ei miniät ja vävyt eikä ehdokkaat. Vaan ei... no ei sitten.
Vierailija kirjoitti:
Olin perhejuhlissa Turkissa. Siskoni miehen veli puristeli minua ensin pöydän alla polvesta ja myöhemmin vaivihkaa takamuksesta.
Ne ovat etelän pojat niin villejä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pukeutuminen herättää silloin tällöin kummastusta. Olin kummipoikani ristiäisissä, ihmisillä päällä puvut ja mekot kuten kuuluukin. Lapsen isän siskolla oli yllään pellavaverskat ja pellavapusero.
En tietenkään tiedä taustaa tuon asun takana, jos vaikka oli suoraan kiireessä tullut jostain mökiltä tms. Mutta itse loukkaantuisin kyllä, jos veljeni astelisi hypoteettisen lapseni tärkeään juhlaan olovaatteissa.
Lapsi saisi ikuisen trauman?
No tuskin lapsi sentään, heh heh. Mutta mielestäni on todella moukkamaista tulla olo- tai jumppavaatteissa juhliin. Jotkut kaveriporukan illanistujaiset on asia erikseen, mutta jos kyseessä on ristiäiset niin mielestäni jumppahousut voisi jättää kotiin. Lapsi ei näistä asioista tajua eikä kuulukaan, mutta muita juhlavieraita ja isäntäväkeä soisi mielestäni kunnioitettavan juhliin kuuluvalla pukeutumisella.
Katsoin nyt että kommenttini on saanut huikean määrän alapeukkuja. Onko av-kansan mielestä siis oikeasti ok tulla pukujuhlaan olovaatteissa? Kuulun itse sukupolveen, jonka juhlapukeutuminen on jo onneksi hyvin joustavaa, mutta joku raja sentään. Kyllä ns. virallisia juhlia ja niiden järjestäjiä mielestäni kuuluu kunnioittaa.
/6
No voin itse sanoa, että kun puhutaan pellavavaatteesta, niin mulle tulee ennemmin juhlava siisti asu mieleen, kuin jumppa/olovaatteet. Että ehkä tässä on nyt tullut joku väärinkäsitys noiden kuvailemiesi asujen kohdalla.
No joo, selvästikin. Mielestäni kyllä kommentissani puhuin olovaatteista, enkä juhlavista pellavavaatteista. Materiaali ei siis tässä ollut mitenkään oleellinen asia, vaan se että tuli ristiäisiin verskahenkisessä asussa.
Tämän tyyppinen oli asu, mutta ruskea:
/6
Mä kuvittelin, että kommentissa 6 oli jokin kirjoitusvirhe, eikä siksi auennut mulle, mutta näköjään kirjoittaja ihan oikeesti käyttää sanaa "verska"...
Turussa ja lähiseuduilla ainakin käytetään verskoja, ihan perussana täällä :) t. Eri
Täsmennyksenä vielä että ei toki juhlissa käytetä Turussakaan, mutta sanana :DTarkoittaako se verkkareita? Nimittäin en ole koskaan nähnyt pellavaisia verkkareita.
Ehkä seitsemällä veljeksellä olis voinut olla ;)
Tarkoittaa. Tai itse puhun oikeastaan kaikista olohousuista verskoina. Ja kyllä, olen Turusta, kuten joku jo vähän arvasikin. :D
En tiedä vieläkään mikä tuossa ekassa viestissäni oli epäselvää. Pellava ei siis todellakaan ole automaattisesti mikään juhlava materiaali, vaikka se voi myös olla sitä. Ryppyinen ja löysä oloasu ei ole sopiva ristiäisiin vaikka se olisi tehty mistä materiaalista.
Mutta ihmisillä tuntuu olevan hyvinkin joustavat näkemykset pukujuhlien etiketistä.
/6
Ehkä etiketti on muuttunut joustavammaksi. Olin vuosituhannen alkuvuosina eräässä seminaarin jälkeisessä iltajuhlassa, jossa oli väkeä pukeutuneena tyyliin tuulipuvusta tummaan pukuun kunniamerkkeineen. Eräskin tuohon aikaan näkyvä talouselämän vaikuttaja oli pukeutunut ruutupaitaan ja vaaleisiin ryppyisinä kesähousuihin ja söi buffetpöydän ääressä tarjottavia jonottaessaan. Ilmeisesti hän oli asemassa, jossa saattoi pukeutua ja tehdä niin.
Näin taitaa olla! Olin viime kuussa lähisukulaisen karonkkajuhlassa. Pukukoodihan niissä on yleensä selvä (tumma puku miehille, iltapuku naisille) ja se ilmoitettiin selvästi myös kutsussa. Tästä huolimatta kolme itsekin akateemista naista saapui illalliselle tavallisissa, arkisissa kesämekoissa, yhdellä oli tennarit jalassaan.
/6
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
sasasasasa kirjoitti:
Suomalaiset miehet rikkovat pukeutusetikettiä. Paitahihasillaan tepastelua, taskuliinat puuttuu jne jne.
Se pukeutumisetiketti ei olekkaan mikään ehdoton laki jota ei voisi tarpeen mukaan soveltaa.
Ei se tietenkään laki ole, mutta kyse onkin paljon suuremmasta asiasta: toisten ihmisten ja tilaisuuden kunnioittamisesta. Jos juhlissa on pukukoodi, on erittäin moukkamaista olla noudattamatta sitä. Tumma puku tarkoittaa tummaa pukua, ei vaaleanharmaata pukua, ei räikeänväristä solmiota tai värillistä paitaa. Taskuliina kuuluu aina miehen puvun- tai pikkutakin rintataskuun, olipa solmio kaulassa tai ei. Pukukoodi myös helpottaa asuvalintaa, varsinkin miehellä. Naisella on enemmän valinnanvaraa. En ymmärrä, miksi on niin vaikeaa noudattaa kutsujan toivetta. Hieno pukeutuminen tuo juhlantuntua kaikille.
Olen kerran antanut vieraiden tuomat kukat takaisin. Toivat kauniin ja kalliin kukkakimpun vaikka tiesivät että seuraavana aamupäivänä lähdemme 2 viikon ulkomaanmatkalle. Olisi ollut sääli jättää kaunis kimppu yksikseen tai vaihtoehtoisesti heittää roskiin. Olisin tässä tapauksessa mielummin ottanut sen kynttilän joka on myöskin kulutustavaraa, ei siis jää nurkkiin pyörimään. Ja halutessaan sen voi antaa eteenpäin jos ei itse halua kynttilöitä poltella. Itse vien usein servettejä sekä sellaisia ruokatarvikkeita joissa on säilyvyysaikaa, esim. pikkuleipiä tai jotain erikoisempia hilloja tai säilykkeitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hautajaisissa kesken siunauksen ja papin puheen alkaa jonkun puhelin soittamaan tiluliluliita...
Ei ihan ketjun kärkipäätä moukkamaisuudessaan, mutta aika hölmöä touhua kuitenkin.
Yo-juhlat kauniissa säässä ja jossain vaiheessa juhlia pippaloiden lapsiväki sai luvan pelata vähän sählyä kun oli tarpeeksi kauan oltu ihmisiksi ja syöty jne. Kävi kuitenkin kuten arvata saattaa, eli pelit olivat menneet sen verran lujiksi, että Tuijan pikku-Einolla oli polvi auki ja ilmeisesti häviökin oli tullut. Hetken kuluttua Leenan pikku-Jani saapui myös sisälle posket punaisina raivoten pikku-Einon likaisesta pelistä. Ei tässä vielä mitään sen kummempaa, eivät lapset ymmärrä tilaisuuden juhlavuutta ja ettei ehkä olisi tarvinnut noin tosissaan pelata.
On olemassa äitejä, jotka puolustelevat lapsensa tekosia, vaikka tämä olisi tarkoituksella myrkyttänyt Paavin. Tuija ja Leena sattuivat molemmat olemaan näitä äitejä ja saatiinkin aika näyttävä riita aikaan säbä-äitien välillä, kuinka oma poika oli nyt kokenut vääryyttä ja toisen lapsen kasvattaminen on mennyt täysin reisilleen. Oli jopa jotain vertailua poikien urheilusaavutuksilla (ilmeisesti juuri salibandy). Eivät varsinaisesti sopineet riitaa missään vaiheessa, mutta hiljalleen juhlat jatkuivat normaaliin tapaan tämän episodin jälkeen. Sählyä ei enää pelattu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun sukulaisperheen ristiäisasuna oli vanhemmilla farkut ja perus t-paidat ja lapsilla verkkahousut ja collegepaidat. Kyse siis heidän lapsensa ristäisistä seurakuntatalolla. Isovanhemmat ja me kummit olimme sitten hiukan juhlallisemmin pukeutuneet.
Jos tilaisuus olisi ollut heillä kotona, niin olisin paremmin ymmärtänyt, mutta minulle on opetettu että juhlaan pukeudutaan sen luonteen ja paikan vaatimalla tavalla. Ehkä me vain sitten olemme ymmärtäneet nuo opit ihan eri tavalla.
Anopin hautajaisiin saapui muutamakin sukulaisensa farkuissa, t-paidassa ja tennareissa. Teki mieli käydä heittämässä moukat pihalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehen veljen vaimo tuli meille bileisiin jossa oli kutsuttuna ystäviä ja muutamia lähisukulaisia jne ja hoki koko illan ettei olisi halunnut tulla ja ettei pidä minusta. Ja että olen vittumaisin ihminen kenet on tavannut. No, en minä niihin muuta kommentoinut kuin ettei meille oo jatkossa pakko tulla :/ En vieläkään tiedä miksi olen hänen mielestään niin vittumainen, oon ajatellut että on jotenkin kateellinen ja jättänyt hänet omaan arvoonsa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pukeutuminen herättää silloin tällöin kummastusta. Olin kummipoikani ristiäisissä, ihmisillä päällä puvut ja mekot kuten kuuluukin. Lapsen isän siskolla oli yllään pellavaverskat ja pellavapusero.
En tietenkään tiedä taustaa tuon asun takana, jos vaikka oli suoraan kiireessä tullut jostain mökiltä tms. Mutta itse loukkaantuisin kyllä, jos veljeni astelisi hypoteettisen lapseni tärkeään juhlaan olovaatteissa.
Lapsi saisi ikuisen trauman?
No tuskin lapsi sentään, heh heh. Mutta mielestäni on todella moukkamaista tulla olo- tai jumppavaatteissa juhliin. Jotkut kaveriporukan illanistujaiset on asia erikseen, mutta jos kyseessä on ristiäiset niin mielestäni jumppahousut voisi jättää kotiin. Lapsi ei näistä asioista tajua eikä kuulukaan, mutta muita juhlavieraita ja isäntäväkeä soisi mielestäni kunnioitettavan juhliin kuuluvalla pukeutumisella.
Katsoin nyt että kommenttini on saanut huikean määrän alapeukkuja. Onko av-kansan mielestä siis oikeasti ok tulla pukujuhlaan olovaatteissa? Kuulun itse sukupolveen, jonka juhlapukeutuminen on jo onneksi hyvin joustavaa, mutta joku raja sentään. Kyllä ns. virallisia juhlia ja niiden järjestäjiä mielestäni kuuluu kunnioittaa.
/6
No voin itse sanoa, että kun puhutaan pellavavaatteesta, niin mulle tulee ennemmin juhlava siisti asu mieleen, kuin jumppa/olovaatteet. Että ehkä tässä on nyt tullut joku väärinkäsitys noiden kuvailemiesi asujen kohdalla.
No joo, selvästikin. Mielestäni kyllä kommentissani puhuin olovaatteista, enkä juhlavista pellavavaatteista. Materiaali ei siis tässä ollut mitenkään oleellinen asia, vaan se että tuli ristiäisiin verskahenkisessä asussa.
Tämän tyyppinen oli asu, mutta ruskea:
/6
Mä kuvittelin, että kommentissa 6 oli jokin kirjoitusvirhe, eikä siksi auennut mulle, mutta näköjään kirjoittaja ihan oikeesti käyttää sanaa "verska"...
Turussa ja lähiseuduilla ainakin käytetään verskoja, ihan perussana täällä :) t. Eri
Täsmennyksenä vielä että ei toki juhlissa käytetä Turussakaan, mutta sanana :DTarkoittaako se verkkareita? Nimittäin en ole koskaan nähnyt pellavaisia verkkareita.
Ehkä seitsemällä veljeksellä olis voinut olla ;)
Tarkoittaa. Tai itse puhun oikeastaan kaikista olohousuista verskoina. Ja kyllä, olen Turusta, kuten joku jo vähän arvasikin. :D
En tiedä vieläkään mikä tuossa ekassa viestissäni oli epäselvää. Pellava ei siis todellakaan ole automaattisesti mikään juhlava materiaali, vaikka se voi myös olla sitä. Ryppyinen ja löysä oloasu ei ole sopiva ristiäisiin vaikka se olisi tehty mistä materiaalista.
Mutta ihmisillä tuntuu olevan hyvinkin joustavat näkemykset pukujuhlien etiketistä.
/6
Ehkä etiketti on muuttunut joustavammaksi. Olin vuosituhannen alkuvuosina eräässä seminaarin jälkeisessä iltajuhlassa, jossa oli väkeä pukeutuneena tyyliin tuulipuvusta tummaan pukuun kunniamerkkeineen. Eräskin tuohon aikaan näkyvä talouselämän vaikuttaja oli pukeutunut ruutupaitaan ja vaaleisiin ryppyisinä kesähousuihin ja söi buffetpöydän ääressä tarjottavia jonottaessaan. Ilmeisesti hän oli asemassa, jossa saattoi pukeutua ja tehdä niin.
Gustav Hägglund kaivoi Linnan juhlissa, muiden seurassa nenäänsä. Onneksi kamera kääntyi nopeasti pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen kerran antanut vieraiden tuomat kukat takaisin. Toivat kauniin ja kalliin kukkakimpun vaikka tiesivät että seuraavana aamupäivänä lähdemme 2 viikon ulkomaanmatkalle. Olisi ollut sääli jättää kaunis kimppu yksikseen tai vaihtoehtoisesti heittää roskiin. Olisin tässä tapauksessa mielummin ottanut sen kynttilän joka on myöskin kulutustavaraa, ei siis jää nurkkiin pyörimään. Ja halutessaan sen voi antaa eteenpäin jos ei itse halua kynttilöitä poltella. Itse vien usein servettejä sekä sellaisia ruokatarvikkeita joissa on säilyvyysaikaa, esim. pikkuleipiä tai jotain erikoisempia hilloja tai säilykkeitä.
Ne kukat olisi voinut pistää viileään. Tai yksinkertaisesti nauttia niistä sen aikaa kun voi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen kerran antanut vieraiden tuomat kukat takaisin. Toivat kauniin ja kalliin kukkakimpun vaikka tiesivät että seuraavana aamupäivänä lähdemme 2 viikon ulkomaanmatkalle. Olisi ollut sääli jättää kaunis kimppu yksikseen tai vaihtoehtoisesti heittää roskiin. Olisin tässä tapauksessa mielummin ottanut sen kynttilän joka on myöskin kulutustavaraa, ei siis jää nurkkiin pyörimään. Ja halutessaan sen voi antaa eteenpäin jos ei itse halua kynttilöitä poltella. Itse vien usein servettejä sekä sellaisia ruokatarvikkeita joissa on säilyvyysaikaa, esim. pikkuleipiä tai jotain erikoisempia hilloja tai säilykkeitä.
Ne kukat olisi voinut pistää viileään. Tai yksinkertaisesti nauttia niistä sen aikaa kun voi.
Oli sen verran iso kimppu ettei oikein mahtunut jääkaappiin, eivätkä ne siellä kahta viikkoa olisi kestäneet. Eivät paljon kyllä vieraat ajatelleet kun tiesivät että lähdemme matkoille :(
Varattiin meidän häihin kalliilla hinnalla hieno Cadillac kuskeineen. Kuski oli pukeutunut huppariin. (siis yli viisikymppinen mies!) Kyllä vieraat ihmetteli jälkikäteen ja eihän tällainen vaatetus toki kuvissa kivalta näytä. Mutta se olikin ainoa miinus meidän päivässä, onneksi.
Vierailija kirjoitti:
Hautajaisissa kesken siunauksen ja papin puheen alkaa jonkun puhelin soittamaan tiluliluliita...
Täytyy ihan kysyä että onko tämä alapeukuttaja sitä mieltä että siunaustilaisuuden aikana on ihan ok höpötellä kännykkäänsä tai hoidella bisneksiä. Toki sitten ymmärrän jos joku on niin urpå ettei osaa laittaa kännykkäänsä äänettömällä tai kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pukeutuminen herättää silloin tällöin kummastusta. Olin kummipoikani ristiäisissä, ihmisillä päällä puvut ja mekot kuten kuuluukin. Lapsen isän siskolla oli yllään pellavaverskat ja pellavapusero.
En tietenkään tiedä taustaa tuon asun takana, jos vaikka oli suoraan kiireessä tullut jostain mökiltä tms. Mutta itse loukkaantuisin kyllä, jos veljeni astelisi hypoteettisen lapseni tärkeään juhlaan olovaatteissa.
Lapsi saisi ikuisen trauman?
No tuskin lapsi sentään, heh heh. Mutta mielestäni on todella moukkamaista tulla olo- tai jumppavaatteissa juhliin. Jotkut kaveriporukan illanistujaiset on asia erikseen, mutta jos kyseessä on ristiäiset niin mielestäni jumppahousut voisi jättää kotiin. Lapsi ei näistä asioista tajua eikä kuulukaan, mutta muita juhlavieraita ja isäntäväkeä soisi mielestäni kunnioitettavan juhliin kuuluvalla pukeutumisella.
Katsoin nyt että kommenttini on saanut huikean määrän alapeukkuja. Onko av-kansan mielestä siis oikeasti ok tulla pukujuhlaan olovaatteissa? Kuulun itse sukupolveen, jonka juhlapukeutuminen on jo onneksi hyvin joustavaa, mutta joku raja sentään. Kyllä ns. virallisia juhlia ja niiden järjestäjiä mielestäni kuuluu kunnioittaa.
/6
No voin itse sanoa, että kun puhutaan pellavavaatteesta, niin mulle tulee ennemmin juhlava siisti asu mieleen, kuin jumppa/olovaatteet. Että ehkä tässä on nyt tullut joku väärinkäsitys noiden kuvailemiesi asujen kohdalla.
No joo, selvästikin. Mielestäni kyllä kommentissani puhuin olovaatteista, enkä juhlavista pellavavaatteista. Materiaali ei siis tässä ollut mitenkään oleellinen asia, vaan se että tuli ristiäisiin verskahenkisessä asussa.
Tämän tyyppinen oli asu, mutta ruskea:
/6
Oikeesti? Tuo menee ihan kesäjuhlien juhlavaatteesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pukeutuminen herättää silloin tällöin kummastusta. Olin kummipoikani ristiäisissä, ihmisillä päällä puvut ja mekot kuten kuuluukin. Lapsen isän siskolla oli yllään pellavaverskat ja pellavapusero.
En tietenkään tiedä taustaa tuon asun takana, jos vaikka oli suoraan kiireessä tullut jostain mökiltä tms. Mutta itse loukkaantuisin kyllä, jos veljeni astelisi hypoteettisen lapseni tärkeään juhlaan olovaatteissa.
Lapsi saisi ikuisen trauman?
No tuskin lapsi sentään, heh heh. Mutta mielestäni on todella moukkamaista tulla olo- tai jumppavaatteissa juhliin. Jotkut kaveriporukan illanistujaiset on asia erikseen, mutta jos kyseessä on ristiäiset niin mielestäni jumppahousut voisi jättää kotiin. Lapsi ei näistä asioista tajua eikä kuulukaan, mutta muita juhlavieraita ja isäntäväkeä soisi mielestäni kunnioitettavan juhliin kuuluvalla pukeutumisella.
Katsoin nyt että kommenttini on saanut huikean määrän alapeukkuja. Onko av-kansan mielestä siis oikeasti ok tulla pukujuhlaan olovaatteissa? Kuulun itse sukupolveen, jonka juhlapukeutuminen on jo onneksi hyvin joustavaa, mutta joku raja sentään. Kyllä ns. virallisia juhlia ja niiden järjestäjiä mielestäni kuuluu kunnioittaa.
/6
No voin itse sanoa, että kun puhutaan pellavavaatteesta, niin mulle tulee ennemmin juhlava siisti asu mieleen, kuin jumppa/olovaatteet. Että ehkä tässä on nyt tullut joku väärinkäsitys noiden kuvailemiesi asujen kohdalla.
No joo, selvästikin. Mielestäni kyllä kommentissani puhuin olovaatteista, enkä juhlavista pellavavaatteista. Materiaali ei siis tässä ollut mitenkään oleellinen asia, vaan se että tuli ristiäisiin verskahenkisessä asussa.
Tämän tyyppinen oli asu, mutta ruskea:
/6
Mä kuvittelin, että kommentissa 6 oli jokin kirjoitusvirhe, eikä siksi auennut mulle, mutta näköjään kirjoittaja ihan oikeesti käyttää sanaa "verska"...
Turussa ja lähiseuduilla ainakin käytetään verskoja, ihan perussana täällä :) t. Eri
Täsmennyksenä vielä että ei toki juhlissa käytetä Turussakaan, mutta sanana :DTarkoittaako se verkkareita? Nimittäin en ole koskaan nähnyt pellavaisia verkkareita.
Ehkä seitsemällä veljeksellä olis voinut olla ;)
Seitsemän veljeksen turkulaisella serkulla oli pellavaverskat. Juhlissakin !
Alue: Aihe vapaa