Mitä moukkamaista olet nähnyt tapahtuvan juhlissa?

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut muutamissakin häissä joissa morsiamella on valkoinen puku, vaikka maha on pystyssä tai lapset pyörii helmoissa. Tai mennään naimisiin toista kertaa.

Voi miten kekseliäs provo :)

Saattoiko olla autistinen tai lievästi kehitysvammainen sen sijaan että olisi ollut humalassa?

Vierailija kirjoitti:

Rippikirkossa oli yhden rippilapsen isoveli (?) tuhannen kännissä. Oli jaksanut kyllä vaihtaa puvun päälle mutta huuteli kesken kirkonmenojen kommentteja tyyliin Hyvä Lauri! Tyypilliseen suomalaiseen tapaan, kukaan ei puuttunut tämän humalaisen toilailuihin, en minäkään, paheksuttiin vaan hiljaa mielessään. Rippilasta kävi kyllä sääliksi, näki kuinka nolo ja harmissaan hän oli.

Saattoiko olla autistinen tai lievästi kehitysvammainen sen sijaan että olisi ollut humalassa?

Ap pyysi, ettei kerrota känniörvellyksiä, mutta kerron tämän silti, koska se oli niin outo tapaus:

Tätini on vähän aikaa tapaillut uutta miestä, kun hän osallistui veljensä 50-vuotissynttäreille miesystävänsä kanssa. Juhlat olivat tosi isot, kymmeniä vieraita. Tätini siis ekaa kertaa tässä juhlassa esitteli uuden miesystävänsä ja hän oli heti hirveän kännissä. Sitten mies lopulta nukahti tätini veljen lapsen sänkyyn. Olisi mieluumin mennyt vaikka autoon nukkumaan tai ihan vaikka lähtenyt kotiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rippikirkossa oli yhden rippilapsen isoveli (?) tuhannen kännissä. Oli jaksanut kyllä vaihtaa puvun päälle mutta huuteli kesken kirkonmenojen kommentteja tyyliin Hyvä Lauri! li.

Jännä, jos tosiaan tämä henkilö on sunnuntaina aamupäivällä kännissä. Konfirmaatiothan järjestetään aina sunnuntaisin klo 10

Kristiina xx kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rippikirkossa oli yhden rippilapsen isoveli (?) tuhannen kännissä. Oli jaksanut kyllä vaihtaa puvun päälle mutta huuteli kesken kirkonmenojen kommentteja tyyliin Hyvä Lauri! li.

Jännä, jos tosiaan tämä henkilö on sunnuntaina aamupäivällä kännissä. Konfirmaatiothan järjestetään aina sunnuntaisin klo 10

Ohis, mutta onko olemassa joku aikaraja, jolloin viina ei tehoa? :D Että jos sitä juo muuten kuin pe tai la iltana niin ei tule känniin ollenkaan?

/6

Aika törkeää oli sekin, kun tätini kuoli ja hänen siunaustilaisuus oli kappelissa. Sen jälkeen järjestettiin tietenkin muistotilaisuus, mutta tätini sisko aikuisine lapsineen ei osallistunut siihen, vaikka ovat olleet läheisiä aina.

Vierailija kirjoitti:

Mua ei niinkään yleensä haittaa ihmisten juhlapukeutumiset jne. Jos joku on nyt tullut shortseissa paikalle, niin tervetuloa. Ihana, että pääsit edes tulemaan.

Sukulaismies on sitten taas tarkka. Hänellä on aina kutsussa pukeutusmiskoodit ja niitä tietty pyritään noudattamaan. Elokuisin hän pitää rapujuhlat on smart casualia ja pyöreitä, kun täytti, oli tumma puku. jne.

Hän on joskus ollut tyly koodistoa ymmärtämättömille. Kerran eräs mies ei päässyt hänen "kynttiläillallisilleen", tylysti heitti pois. Vaikka epäilen, että kyse oli oikeasti jostain muusta henk-koht jutusta.

Asiaan... Hänen omaa rouvaansa nämä koodit ei kuitenkaan pure. Monet rapujuhlat (kotona vietetyt) tää rouva on istunut päällään: t-paita, pieruverkkarit, villasukat jalassa, tukka likaisena sotkusella ponnarilla... Nimenomaan istunut, tää istuu punaviinilasinsa kanssa ja puhuu kovaan ääneen mitä lie ja nauraa rätkättää päälle. Että myös tuo käytös on toisinaan hieman... ei noin. Mä olen lapsuudesta saakka seurannut tuota touhua, että näitä kekkereitä on kymmeniä, jotka menee samalla kaavalla.

Miehensä pyöreisiin vuosiin on yleensä pukeutunut, johonkin trikoomekkoon. Sellaiseen, joita monet käyttää rannalla. Vaikka tummaa puku olisikin etiketti. Tukkansa on sentään pessyt, mutta siinä se. Ei kevyttä ehostusta ei mitään. Hän myös usein haisee todella pistävälle hielle, pinttyneelle.

Nyt sitten kävi ikävästi, että tää mies kuoli. Tammikuun pakkasilla oli hautajaiset. Kyllähän sitä taas sai ihmetellä lesken käytöstä. Toki suru on valtava varmasti, mutta...

Omien sanonjensa mukaan hän puki päälleen vaatteet, joita tiesi miehensä rakastavan. Siinä se sitten oli pienimmässä pornokaupan mustassa hepenessä, sukkanauhoineen päivineen, lasikorkkarit jaloissa jäisellä hautausmaalla. Oli roisin näköistä, kun heidän parikymppisen pojat tukivat noin pukeutunutta äitiään.

Miehen vanhemmat ovat elossa ja tuumashan tuo sureva äiti muistotilaisuudessa, että eipä jäänyt selväksi, että mikä se tuota paria yhdessä piti. Kaikkihan me se nähtiin. - ikävä kyllä.

Eikä nää jutut siihen loppuneet. Tää tuore leski veti päänsä täyteen muistotilaisuuden aikana ja lähti vielä paikalliseen hautajaispäivänä. Oli uuden sulhon kanssa rymynnyt kotiin pikkutunneilla.

Sukulaisille ja tutuille terkkuja!

Tässä tarinassahan on edustettuna Hyacinth, Daisy ja Rose :DD

Oli erään sukulaisnaisen 80- vuotissyntymäpäivät ja muutama kymmenen vuotta sitten maalla tällaiset tilaisuudet olivat koko kylän yhteisiä. Juhlaväki oli kokoontunut maalaistalon pirttiin. Päivänsankarin yksi lapsista oli tuolloin viiskymppinen alkoholisti, joka oli ollut jo hyvässä tuiskeessa ja jauhanut shaissea ja mölissyt koko päivän. Tosiaan vieraat ja sukulaiset olivat kokoontuneet talon pirttiin. Tämä alkoholisti lähti pirtistä ja päästi ovella raikuvan ja haisevan pierun, jonka kuulivat kaikki. Muut olivat niin noloina, että tuli mieleen Jaakko Tepon laulusta säkeet: ”...aion mennä sinne päissään, nolaan kaikki ja pieraisen häissä...”

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pukeutuminen herättää silloin tällöin kummastusta. Olin kummipoikani ristiäisissä, ihmisillä päällä puvut ja mekot kuten kuuluukin. Lapsen isän siskolla oli yllään pellavaverskat ja pellavapusero.

En tietenkään tiedä taustaa tuon asun takana, jos vaikka oli suoraan kiireessä tullut jostain mökiltä tms. Mutta itse loukkaantuisin kyllä, jos veljeni astelisi hypoteettisen lapseni tärkeään juhlaan olovaatteissa.

Lapsi saisi ikuisen trauman?

No tuskin lapsi sentään, heh heh. Mutta mielestäni on todella moukkamaista tulla olo- tai jumppavaatteissa juhliin. Jotkut kaveriporukan illanistujaiset on asia erikseen, mutta jos kyseessä on ristiäiset niin mielestäni jumppahousut voisi jättää kotiin. Lapsi ei näistä asioista tajua eikä kuulukaan, mutta muita juhlavieraita ja isäntäväkeä soisi mielestäni kunnioitettavan juhliin kuuluvalla pukeutumisella.

Katsoin nyt että kommenttini on saanut huikean määrän alapeukkuja. Onko av-kansan mielestä siis oikeasti ok tulla pukujuhlaan olovaatteissa? Kuulun itse sukupolveen, jonka juhlapukeutuminen on jo onneksi hyvin joustavaa, mutta joku raja sentään. Kyllä ns. virallisia juhlia ja niiden järjestäjiä mielestäni kuuluu kunnioittaa.

/6

No voin itse sanoa, että kun puhutaan pellavavaatteesta, niin mulle tulee ennemmin juhlava siisti asu mieleen, kuin jumppa/olovaatteet. Että ehkä tässä on nyt tullut joku väärinkäsitys noiden kuvailemiesi asujen kohdalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rippikirkossa oli yhden rippilapsen isoveli (?) tuhannen kännissä. Oli jaksanut kyllä vaihtaa puvun päälle mutta huuteli kesken kirkonmenojen kommentteja tyyliin Hyvä Lauri! Tyypilliseen suomalaiseen tapaan, kukaan ei puuttunut tämän humalaisen toilailuihin, en minäkään, paheksuttiin vaan hiljaa mielessään. Rippilasta kävi kyllä sääliksi, näki kuinka nolo ja harmissaan hän oli.

Saattoiko olla autistinen tai lievästi kehitysvammainen sen sijaan että olisi ollut humalassa?

Ei, kyllä oli kännissä. Viinan hajusta ei voinut erehtyä kun ohitse menin. Oma veikkaukseni oli, että oli mennyt edellisen illan bileet pitkäksi ja ottanut aamulla vielä korjaussarjan jos toisenkin.

Vierailija kirjoitti:

Jouduin sukujuhlissa puolisoni sedän viereen istumaan. En sairauteni takia voi käyttää alkoholia, mutta tämä setä jankutti koko illan ajan, että ota nyt, yks lasillinen edes, ota nyt. Hei ei se sun sairaus niin paha voi olla, ota nyt, mä kaadan sulle tästä vähän. Otanyt otanyt otanyt!!! 1!

Ai stana että olisi lopulta tehnyt mieli vedellä ympäri korvia, kun ei millään uskonut, että ei todellakin on EI.

Tästä tuli mieleeni veljeni harrastama viinantyrkytys. Yksissä kekkereissä olin tietysti itse kuskina, koska lapseni olivat pieniä. Kuohuviinilasillisen join, koska viivyttiin paikalla muutama tunti. Veljeni tuli koko ajan hössöttämään, että ota nyt ja mikset sä ota ja ihan hyvin voit ottaa, jäätte sitten meille yöksi. Ei kuunnellut, kun sanoin että olen autolla. Matkaa kotiin oli 60 km. Juhlista oli tullut heille kai abt 10 känniläistä nukkumaan. Olisi ollut aika juttu herätä siitä porukasta laittamaan lapsille aamupalaa. Enkä edes halunnut juoda.

Pari kesää sitten oli taas joku kekkeri, jossa veljeni alkoi taas lyödä rumpua juomattomuudestani. Olen siis aikoinaan juonut ihan reippaasti, mutta lasten kanssa nyt ei vain juoda. Taas sitä samaa tyrkytystä. En ota, kiitos nyt, olen autolla. Joku tuttava kyseli vieressä minulta missä olen käynyt (en muista miksi). Veli karjui että eihän se missään käy. Ei tullut ottaneeksi huomioon etten saa lastenvahtia juuri silloin kun itse haluan. Yksinhuoltajalla rajallisemmat mahkut, kuin kaksinhuoltajilla. Sain kyllä sanottua siihen väliin, että juuri kaksi päivää sitten olin konsertissa että älä nyt sontaa puhu etten kävisi missään.

Yksi uudenvuodenaatto. Olimme menneet veljen luo, jossa lappasi jengiä dokailemassa. Itse join pari paukkua, en halunnut enempää. Kaikki luulivat minun olevan tuhannen tuiskeessa. Selittivät kaikkea sekavaa enkä olisi jaksanut kuulla yhtään. Melko pian lähdimme seuraavana aamuna pois kylästä. Minä olin kuvitellut että puheet karaokesta ja jonkun pelin pelaamisesta pitäisivät paikkansa. Lapset saivat katsoa töllöä mielinmäärin.

Vainajan vaimo alkoi ennen hautajaisia jakaa arkun kantajien paikkoja ja jätti tarkoituksella yhden, vainajan lapsista, vainajalle läheisimmän, perheen ilman paikkaa. Pyysi aluksi kantajaksi omaa veljeään ja kun tämä ei raihnaisuutensa vuoksi kyennyt, niin pyysi tämän poikaa, joka ei ole mitään sukua ja tuskin tunsi vainajaa. Sitten vasta järjestyi tämän yhden lapsen perheelle arkun kantajan paikka, kun he ilmoittivat jäävänsä pois koko hautajaisista, jos ei paikka järjesty. Lapsi ilmoitti, että hänellä on välit vainajan kanssa niin selvät, ettei tuollainen teeskentelytilaisuus sitä muuksi muuta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pukeutuminen herättää silloin tällöin kummastusta. Olin kummipoikani ristiäisissä, ihmisillä päällä puvut ja mekot kuten kuuluukin. Lapsen isän siskolla oli yllään pellavaverskat ja pellavapusero.

En tietenkään tiedä taustaa tuon asun takana, jos vaikka oli suoraan kiireessä tullut jostain mökiltä tms. Mutta itse loukkaantuisin kyllä, jos veljeni astelisi hypoteettisen lapseni tärkeään juhlaan olovaatteissa.

Lapsi saisi ikuisen trauman?

No tuskin lapsi sentään, heh heh. Mutta mielestäni on todella moukkamaista tulla olo- tai jumppavaatteissa juhliin. Jotkut kaveriporukan illanistujaiset on asia erikseen, mutta jos kyseessä on ristiäiset niin mielestäni jumppahousut voisi jättää kotiin. Lapsi ei näistä asioista tajua eikä kuulukaan, mutta muita juhlavieraita ja isäntäväkeä soisi mielestäni kunnioitettavan juhliin kuuluvalla pukeutumisella.

Katsoin nyt että kommenttini on saanut huikean määrän alapeukkuja. Onko av-kansan mielestä siis oikeasti ok tulla pukujuhlaan olovaatteissa? Kuulun itse sukupolveen, jonka juhlapukeutuminen on jo onneksi hyvin joustavaa, mutta joku raja sentään. Kyllä ns. virallisia juhlia ja niiden järjestäjiä mielestäni kuuluu kunnioittaa.

/6

No voin itse sanoa, että kun puhutaan pellavavaatteesta, niin mulle tulee ennemmin juhlava siisti asu mieleen, kuin jumppa/olovaatteet. Että ehkä tässä on nyt tullut joku väärinkäsitys noiden kuvailemiesi asujen kohdalla.

No joo, selvästikin. Mielestäni kyllä kommentissani puhuin olovaatteista, enkä juhlavista pellavavaatteista. Materiaali ei siis tässä ollut mitenkään oleellinen asia, vaan se että tuli ristiäisiin verskahenkisessä asussa.

Tämän tyyppinen oli asu, mutta ruskea:

https://aijaa.com/wjue90

/6

Oman äiti hautajaisissa ruokaa ottamaan kiilasi ensiksi äitini nuorin sisko perheineen, ennen meitä jälkeläisiä, isääni ja pappia.

Eräissä juhlissa pääruoka oli syöty ja paikan henkilökunta kattoi kahvipöytää. Pöytä ei ollut vielä lähellekään valmis kun yksi 60+ täti vinkkasi lapsenlapsensa mukaansa: Tules mummin kanssa niin otetaan sulle tosta vähän keksiä ja kakkua niin saat heti ekana. Ai että miten nautin, kun paikan emäntä sanoi topakasti parivaljakolle ettei pöytään ole asiaa sorkkimaan ennen kuin se on valmiiksi katettu ja kahville kutsuttu - ja että päivänsankari aloittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pukeutuminen herättää silloin tällöin kummastusta. Olin kummipoikani ristiäisissä, ihmisillä päällä puvut ja mekot kuten kuuluukin. Lapsen isän siskolla oli yllään pellavaverskat ja pellavapusero.

En tietenkään tiedä taustaa tuon asun takana, jos vaikka oli suoraan kiireessä tullut jostain mökiltä tms. Mutta itse loukkaantuisin kyllä, jos veljeni astelisi hypoteettisen lapseni tärkeään juhlaan olovaatteissa.

Lapsi saisi ikuisen trauman?

Nämä väliinhuutelijat on kyllä metkoja.  Ilmaisevat vain sillä, että itseltään puuttuvat kaikki hyvät tavat.  Tokihan se on totta, että ei kukaan kuole siihen, että jollain on tilaisuuteen sopimattomat vaatteet tai käytös.  Siihenkö sitten kuitenkin pitäisi antaa kaiken mennä?  Ei enää yhtään mitään käytöstapoja eikä etikettejä, kun eihän millään mitään väliä ole?

Miksi sitten pitää juhliakaan?  Eihän niilläkään ole mitään merkitystä.  Lapsi ei kärsi siitä, vaikka hänelle ei pidetä ristiäisiä.  Avioparin liittoon ei vaikuta yhtään mitään se, pidetäänkö häät vai ei, joten olkoot pitämättä.  Syntymäpäiviä ei ole mikään pakottava tarve viettää.  Vainaja ei tiedä mitään siitä, pidetäänkö hänelle hautajaiset vai ei.  Kaiken voi lopettaa, koska tällaiset tilaisuudet edustavat jotain instituuttia, jonka voi kuitenkin unohtaa ja samalla ne juhlatkin.  Ihminen elää vallan hyvin juhlimatta mitään ikinä.

Sulhanen voi siis tulla häihin verkkareissa, anoppi voi tulla uimapuvussa, vieraat vaikka pelleasussa, ihan miten vain.  Kukaan mistään voi valittaa, koska mitä sillä on väliä?

On olemassa vanha sanonta:  Kun varjelet tapoja, tavat varjelevat sinua.  Kun sitä ajattelee, huomaa, että se todella pitää paikkansa.  Kun opettelet edes ne peruskäytöstavat, et koskaan joudu tilanteeseen, missä sinua voidaan katsoa kummastellen etkä nolaa itseäsi.  Mutta jos kerran silläkään ei ole mitään väliä, niin ollaan sitten vailla mitään tapoja kunnes siitä sitten tulee lopulta käytäntö.  Sittenpähän olemme maailman silmissä sitä, mitä olemme: käytöstapoja  vailla oleva sivistymätön mullilauma. 

Mullilauma! Kuolen 😂

Ristiäisissä lapsen äiti meni toiseen huoneeseen ystävänsä kanssa juoruamaan ilman lastaan, sulki oven eikä suostunut puhumaan papille. Pappi jäi hölmistyneenä ovelle odottamaan ja meni sitten toiseen huoneeseen. Lapsi oli tietysti toisen sukulaisen sylissä, jotta lapsen äiti sai rauhassa juoruta ystävänsä kanssa. Lapsen äiti pettyi kovasti saamiinsa lahjoihin ja valitti siitä suureen ääneen että rahaa tuli liian vähän ja lapselle tuotu lelukin on jostain vaan napattu että sellaiset juhlat. Siihen aikaan oli myös tupruttelutila jossa lapsen äiti ystävineen kävi röökillä vaikka ei "edes polttanut". 

Hautajaiset joissa uskontoa vaihtaneet (joilta kielletty juominen) joivat oikein urakalla alkoholista tehtyä boolia koko ajan kehuen miten hyvää se on. Hautajaisten muistotilaisuuteen tuotiin täysin ulkopuolisia kuten vieraita teinejä, jotka aluksi odottivat ulkona ja tulivat sisälle kun sukulaisia lähti pois. Muistotilaisuudesta tehtiin suuret juomiskekkerit, eikä vainajaa muisteltu mitenkään.

Joskus juhlissa on ihmisiä, jotka eivät esittele itseään muille. Toljottavat mykkänä yksinään nurkassa.