Nyt mennään lujaa vauhtia suhteessa. Skeptisenä ihmisenä olen hämilläni. Mitä mieltä?
Pelkään, että minun käy huonosti ja että juttu onkin vedätystä mutta toisaalta mies osaa olla hyvin vakuuttava. Hän sanoo olevansa minulle aina rehellinen ja voin kysyä mitä vain.
On fiksu, vaativassa työssä, taloudellinen tilanne on erittäin hyvä. Hän on myös todella hyvännäköinen ja pitää kunnostaan huolta, hänellä on paljon ystäviä ja vaikuttaa aidosti lojaalilta ihmiseltä.
Kaikinpuolin loistava kumppani ja naisia olisi jonoksi asti.
Ekasta tapaamisesta lähtien ollaan oltu tiiviisti yhteydessä, hänestä kuuluu jatkuvasti ja keksii yhteisiä suunnitelmia ja myös toteuttaa ne. Olemme jo tehneet kaikenlaista vaikka vasta hetken olemme tunteneet.
Olen myöskin tavannut hänen kavereitaan ja hän on myös monille minusta kertonut.
Haluaa jo minut kokonaan, puhuu häistä ja talosta jne. On todellakin piirittänyt minut kunnolla ja haluaa pitää minusta huolta. Alkuun ajattelin vain näiden olevan turhia höpinöitä, jotta pinnallinen suhde jatkuisi mutta mies on tosissaan. Vakuuttelee olevansa rehellinen ja olevansa yhden naisen mies, hänellä on ollut muutenkin vain muutama suhde, jotka molemmat johtivat pitkään avioliittoon.
Hmm..
Tämä on oikeasti ihan hullua mutta nautin tilanteesta. Tuntuu hyvälle mutta pelottaa olenko nyt ryhtynyt johonkin jossa satutan pahasti itseni vaikka toisaalta en tiedä sitä muuta kun ottamalla selvää ja ajan kuluessa.
Koskaan ei kukaan mies ole rakastunut minuun näin täysillä, tilanne on ihan uusi.
Tiedän, että järki pitäisi pitää päässä ja tunnustella tilannetta rauhassa ja hän itsekin tätä ehdottaa toisinaan. Tilanteessa on vielä paljonkin tiettyjä vaikeuksia mutta jostain syystä minä nyt olen tuonut elämään iloa ja haluaa olla yhdessä.
Mielestäni en ole itse mitenkään ihmeellinen kuitenkaan ja olen vain nyt mennyt virran mukana jossa en pysykään ehkä perässä.
Kommentit (303)
Onko mies kiinnostunut siitä, mitä sinä haluat? Vai selittääkö vain, että hän haluaa pitää sinusta huolta jne. En ottaisi miestä, joka haluaa minusta "huoltapidettävän". Pidän itse huolen itsestäni.
Niin kumpi?
Rakastaa sinua enmmäm kuin ketään ikinä
VAI
lähtee radalle iskemään muita naisia, jos ey heti tee niinkuin hän haluaa?
Käytä jumalan tähden ehkäisyä sitten jos tuon kanssa jatkat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kokemuksesta voin sanoa, että tuollaiset liian hyvää ollakseen totta -miehet aiheuttavat vain pelkkää harmia. Kyllähän se tuntuu hyvältä, että sinua lähes palvotaan ja olet jonkun elämän keskipiste, mutta... Kun se arki koittaa, niin sieltä yleensä paljastuu vaikka mitä. Yleisimmät vaihtoehdot on valehteleva monia naisia pyörittelevä pelimies tai sitten sellainen, joka yrittää hyötyä sinusta kaikin keinoin.
Kaikista paras vaihtoehto on tuo vähäsanainen mörrimöykky, joka ei elele missään pilvilinnoissa eikä välttämättä muista aina syntymäpäiviäsi ilman, että muistutat. Se, joka tykkää kyhjöttää kanssasi olohuoneen sohvalla eikä hienoissa ravintoloissa.
Olisi aika surullista, jos vaimoni olisi dumpannut minut vain siksi, että vaikutan olevani liian hyvältä ollakseni totta, kun en sellaista edes ole. Vain täysin päinvastainen luonne kuin stereotyyppinen suomalainen mies. Tietysti asioilla on tapana mutkistua hyvin nopeasti, elleivät molemmat ole samalla aaltopituudella.
Jos vaimosi olisi treffaillessanne ehdottanut, että ottaisitte vähän rauhallisemmin, niin olisitko reagoinut rakkauspommituksella, kertomalla, ettet ole koskaan satuttanut "naisiasi", sekä ilmoittamalla, että lähdet sitten "radalle" katselemaan muita naisia?
Meidän huumorintajumme on sen verran erikoislaatuinen, että vaimoni sanoi eka treffeillä jo minusta tulevan hänen aviomiehensä ja on myöhäistä yrittää juosta karkuun.. Mutta tässä se ero ap:n tapaukseen onkin, että me ymmärrämme toisiamme.
Tää on sama kun mulla ja mun miehellä. :) Samalla aaltopituudella oltiin alusta asti. Mies kertoi lähtevänsä hankkimaan vauvansänkyä Ikeasta jo ensimmäisissä viesteissä, ja minä ilmoitin muuttavani sinne kirjat. On oltu yhdessä vasta muutamia kuukausia, mutta puhutaan luontevasti häistä ja on katseltu "sitten joskus" yhteisiä asuntoja. Kaikki tapahtuu huumorilla mutta sillä ajatuksella, että ihan tässä tosissaan ollaan, mutta hiljaa edetään.
Hei ap, viestisi kuulosti siltä, että olet joutunut perustelemaan itsellesi valintasi jatkaa huolestuttavan kuuloisella tavalla. Perustelet itsellesi, että selviät kyllä, ja vika on sinun jos käy huonosti. Otat kokonaan itsellesi vastuun, joka kuuluu parisuhteessa myös toiselle ihmiselle. Otat perusteluusi myös mukaan koko (tai ainakin varmaan ison osan) henkilöhistoriaasi. Kuulostaa siltä, että olet tuntenut tarvetta luoda kertomuksen, jolle tämä valinta on nyt luonteva jatko. Verrattuna aiempiin viestihisi viimeisimmän viestisi sävy oli hyvin erilainen. Ilmaisutavan radikaalikin muutos on tyypillistä tilanteissa, joissa manipuloivan ihmisen puhetapa ja logiikka ottaa vallan toisen ihmisen omasta ajatuksenjuoksusta. Rivien välissä oli luettavissa jonkinlaista luovuttamista, kuin antaisit periksi suuremmille voimille, oli kyseessä sitten kohtalo tai tämän miehen vahva tahto, jolla hän jyrää sinut. Onko tämä todella sinun tapasi nähdä suhteenne ja oma elämäsi vai tarina, joka sinun tai teidän yhdessä oli pakko luoda, jotta miehen rooli elämässäsi näyttäisi väistämättömältä?
Päätöksen tekeminen pitkän keskustelun jälkeen voi joskus olla sitä, että kaikkien osapuolten mielipiteitä on kuunneltu ja kunnioitettu ja päätös on syntynyt nopeastikin keskustelun tuloksena. Joskus, tietyntyyppisten ihmisten kanssa, pitkä keskustelu ilman kunnollisia ajattelutaukoja on strategia, jonka tarkoitus on uuvuttaa toinen emotionaalisesti ja kognitiivisesti niin, että tämä tulee sanoneeksi ja myöntyneeksi asioihin, joihin ei rauhassa ajateltuaan myöntyisi. Tästä peruuttaminen voi myöhemmin olla vaikeaa, jos toinen syyllistää mielen muuttamisesta. Mieltään saa kuitenkin aina muuttaa, jos tulee sellainen olo, ettei kertaalleen tehty päätös ole itselle turvallinen valinta. Toivottavasti sinulla on mahdollisuus kuunnella itseäsi.
Tilanne kuulostaa kyllä huolestuttavalta. Toivottavasti tulet vielä toisiin ajatuksiin!
Ap täällä.
En tiedä mikä minua vaivaa.
Eilen oli vähän heikko hetki ja olin jo niin väsynyt, että mietin, että ihan sama, enkö nyt vain saa jollain tapaa nauttia tilanteesta. Vaikka edelleenkin tiedän kyllä riskit.
Joskus on vain sellainen olo, että haluaa vain elää hetkessä ja valehdella itselleen. Olla välittämättä.
Mutta haluan vielä kertoa kuinka onnellinen olen ollut esimerkiksi viimeisen vuoden.
Olen nauttinut niin paljon elämästäni, itsenäisyydestä vaikka olen kokenut myös yksinäisyyttä. Mutta toisaalta yksin oleminen on hyvin tärkeää ja saa minut luovaksi sekä innostuneeksi aika pitkälle.
En tykkää että minua johdetaan tai muuten neuvotaan, haluan hoitaa itseäni ja kuulostella mitä elämältä vielä tahdon. Haluan saavuttaa vielä paljon asioita jotka tukevat omaa arvomaailmaani.
Nyt on ollut vain kuukausia sellainen tunne, että tahdon hauskanpitoa pitkästä aikaa.
En ole ollut edes pitkään aikaan minkäänlaisissa suhteissa mutta nyt ajattelin repäistä oikein kunnolla ja tehdä mitä tykkään kenen kanssa tykkään.
Tietysti sinkkujen mutta joka tapauksessa ymmärrätte varmaankin.
Minulla on myös ihana koti, paljon unelmia ja olen ainakin tähän saakka luullut seisovani viimein omilla jaloillani jo joitakin vuosia.
Olen ollut hyvin ylpeä elämäntilanteestani enkä jumankauta saa menettää sitä.
En minä tästä miehestä niin välitä, jokin uteliaisuus vaivaa tässä nyt enemmänkin.
Minusta on muutenkin tullut jotenkin vähemmän empaattinen kuin ennen. Ehkä jopa itsekäs.
Tämäkin olisi ihan loistava tilanne jos mies pitäisi minua pelkkänä hoitona mutta ei se riitä. Hän tarvitsee minua kuulemma muutenkin.
Tarvitsee minua......? Mitä se edes tarkoittaakaan.
Haluan pitää tämän ihmisen etäisenä henkisellä tasolla. Olen vain hämmästynyt miksi minä nyt alan toisinaan miettimään, että ehkä sittenkin voisin olla miehen kanssa muutakin vaikka en kyllä voi. En minä tuntisi voivani hyvin. Tahdon pitää oman elämäni. Sanoin siitä kyllä hänellekin.
Ei hän edes ole kovin kypsä henkisesti mielestäni ikäisekseen ainakaan tai sitten en tunne häntä tarpeeksi hyvin vielä. Hänkin vaikuttaa melko itsekkäältä ja omaa etuaan ajattelevalta.
Minä tarvitsen vakavalta suhteelta paljon muutakin kuin pinnallisia asioita.
Johan on ollut tapaus. Olen joutunut kyseenalaistamaan itsenikin moneen otteeseen. :D enpä olisi uskonut, että tällaisessakin tilanteessa kesän aikana olen.
Vierailija kirjoitti:
Ja eräs tuntemani patologinen valehtelija muistaa kertoa rehellisyydestään ja kuinka hän "ei voi sietää valehtelua".
Sama. Mun tuntema täysin patologinen valehtelija "vaihaa epärehellisyyttä ja valehtelua." Tosin voihan se olla tottakin? Minäkin vihaan läskejäni, vaikka olen läski.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kokemuksesta voin sanoa, että tuollaiset liian hyvää ollakseen totta -miehet aiheuttavat vain pelkkää harmia. Kyllähän se tuntuu hyvältä, että sinua lähes palvotaan ja olet jonkun elämän keskipiste, mutta... Kun se arki koittaa, niin sieltä yleensä paljastuu vaikka mitä. Yleisimmät vaihtoehdot on valehteleva monia naisia pyörittelevä pelimies tai sitten sellainen, joka yrittää hyötyä sinusta kaikin keinoin.
Kaikista paras vaihtoehto on tuo vähäsanainen mörrimöykky, joka ei elele missään pilvilinnoissa eikä välttämättä muista aina syntymäpäiviäsi ilman, että muistutat. Se, joka tykkää kyhjöttää kanssasi olohuoneen sohvalla eikä hienoissa ravintoloissa.
Olisi aika surullista, jos vaimoni olisi dumpannut minut vain siksi, että vaikutan olevani liian hyvältä ollakseni totta, kun en sellaista edes ole. Vain täysin päinvastainen luonne kuin stereotyyppinen suomalainen mies. Tietysti asioilla on tapana mutkistua hyvin nopeasti, elleivät molemmat ole samalla aaltopituudella.
Jos vaimosi olisi treffaillessanne ehdottanut, että ottaisitte vähän rauhallisemmin, niin olisitko reagoinut rakkauspommituksella, kertomalla, ettet ole koskaan satuttanut "naisiasi", sekä ilmoittamalla, että lähdet sitten "radalle" katselemaan muita naisia?
Meidän huumorintajumme on sen verran erikoislaatuinen, että vaimoni sanoi eka treffeillä jo minusta tulevan hänen aviomiehensä ja on myöhäistä yrittää juosta karkuun.. Mutta tässä se ero ap:n tapaukseen onkin, että me ymmärrämme toisiamme.
Tää on sama kun mulla ja mun miehellä. :) Samalla aaltopituudella oltiin alusta asti. Mies kertoi lähtevänsä hankkimaan vauvansänkyä Ikeasta jo ensimmäisissä viesteissä, ja minä ilmoitin muuttavani sinne kirjat. On oltu yhdessä vasta muutamia kuukausia, mutta puhutaan luontevasti häistä ja on katseltu "sitten joskus" yhteisiä asuntoja. Kaikki tapahtuu huumorilla mutta sillä ajatuksella, että ihan tässä tosissaan ollaan, mutta hiljaa edetään.
Juuri näin. Kyse oli meidän tapauksessa lähinnä helpotuksesta, että juttu luisti kasvokkain yhtä hyvin kuin se oli sujunut aika pitkään viestittelemällä. Ja tietysti samanlaista huumoria oli ollut molemmin puolin jo ennen tapaamista. Se on mahtava tunne, kun voi olla toisen kanssa täysin oma itsensä ja yritän muistuttaa itseäni siitä kuinka onnekas olen ollut tavatessani puolisoni ja sanomaan sen myös ääneen. Myös niinä päivinä kun vähän kaikki tuntuu menevän päin mäntyä.
Vierailija kirjoitti:
Muuten ei mikään hälytä sinänsä, mutta miksi kaksi päättynyttä avioliittoa? Kysyisin häneltä enemmän niistä. Yhden virheen voi tehdä. Kaksi on jo vähän erikoista.
Avioliitossa voi se toinenkin osapuoli mokata.
Alkoi mietityttään onkohan kuitenkin provo. Ristiriitaisuuksia on, mm. ap antaa ymmärtää olevansa nuori ja kertoo miehen sanoneen, että voisi vielä harkita lasta, mikäli ap sitä kovasti haluaisi. Kuitenkin toisessa kohdassa kertoo heidän olevan jo 55 ja 57 v.
Ap haluaisi kevyen suhteen, hauskanpitoa ja matkustelua. Miksi sitten pitää kiinni tästä takertuvasta miehestä?
Luulenpa ettei nainenkaan ole kovin tasapainoinen vaan tarvitsee koko ajan boostia itsetunnolleen, ihailua, ulkonäön kehumista. Ja onhan mies hänen mukaansa myös varakas esim. matkustelua ajatellen. Siksi ei haluaisi miestä jättää vaikka vaaran merkit tunnistaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä tapasin tälläisen miehen ja sitä ihanuutta kesti 3kk kun hävisi kun pieru Saharaan.
Et terkkuja sulle Mika. Olet luuseri. Et mikään mies. Oli kunnon valehtelija ja salasi elämästä tärkeitä asioita. Ei mikään ”mies”Tampereen seudulta?
Alkoi itseänikin kiinnostaa tämä.
Kuten myös. Mika Tampereelta vedätti kaveriani 6-0, aivan sattuman kaupalla paljastui minun tuttujenin kautta, että kuvioissa oli ei toinen vaan useita muitakin naisia. Sitten katosi.
Moni narsisti käyttäytyy noin suhteen alussa. Kannattaa lukea tämä juttu:
https://www.is.fi/seksi-parisuhde/art-2000006184415.html
Älä kiirehdi! Jos mies on oikeasti hyvä ja kunnollinen ja rakastunut sinuun, niin hän kyllä jaksaa odottaa.
Kiirehtiminen on merkki siitä, että jotain on pielessä ja haluaa sitoa naisen mahdollisimman nopeasti itseensä, jotta tämän on vaikeampaa erota, kun ikävä todellisuus paljastuu.
Odota, että alkuhuuma menee ohi ja tarkkaile, alkaako mies arvostella sinua, kestääkö hän yhtään itseensä kohdistuvaa vitsailua, pitääkö hän sinun ystävistäsi ja sukulaisistasi ja haluaako viettää aikaa myös heidän kanssaan, antaako hän sinun kulkea omissa menoissasi, harrastuksissasi ja ystävien luona vapaasti ilman syyllistämistä, onko hänellä tarve aina olla oikeassa, vähätteleekö hän sinun mielipiteitäsi, huomautteleeko hän pukeutumisestasi tai syömisistäsi. Mikäli mies vielä vuoden-kahden päästä tuntuu yhtä ihanalta, kohtelee sinua kunnioittavasti ja arvostaa sinun mielipiteitäsi ja halujasi, niin silloin voit alkaa tehdä isompia päätöksia yhteiseen elämäänni liittyen.
Vierailija kirjoitti:
Ap täällä.
En tiedä mikä minua vaivaa.
Eilen oli vähän heikko hetki ja olin jo niin väsynyt, että mietin, että ihan sama, enkö nyt vain saa jollain tapaa nauttia tilanteesta. Vaikka edelleenkin tiedän kyllä riskit.
Joskus on vain sellainen olo, että haluaa vain elää hetkessä ja valehdella itselleen. Olla välittämättä.Mutta haluan vielä kertoa kuinka onnellinen olen ollut esimerkiksi viimeisen vuoden.
Olen nauttinut niin paljon elämästäni, itsenäisyydestä vaikka olen kokenut myös yksinäisyyttä. Mutta toisaalta yksin oleminen on hyvin tärkeää ja saa minut luovaksi sekä innostuneeksi aika pitkälle.
En tykkää että minua johdetaan tai muuten neuvotaan, haluan hoitaa itseäni ja kuulostella mitä elämältä vielä tahdon. Haluan saavuttaa vielä paljon asioita jotka tukevat omaa arvomaailmaani.
Nyt on ollut vain kuukausia sellainen tunne, että tahdon hauskanpitoa pitkästä aikaa.
En ole ollut edes pitkään aikaan minkäänlaisissa suhteissa mutta nyt ajattelin repäistä oikein kunnolla ja tehdä mitä tykkään kenen kanssa tykkään.
Tietysti sinkkujen mutta joka tapauksessa ymmärrätte varmaankin.
Minulla on myös ihana koti, paljon unelmia ja olen ainakin tähän saakka luullut seisovani viimein omilla jaloillani jo joitakin vuosia.
Olen ollut hyvin ylpeä elämäntilanteestani enkä jumankauta saa menettää sitä.
En minä tästä miehestä niin välitä, jokin uteliaisuus vaivaa tässä nyt enemmänkin.
Minusta on muutenkin tullut jotenkin vähemmän empaattinen kuin ennen. Ehkä jopa itsekäs.
Tämäkin olisi ihan loistava tilanne jos mies pitäisi minua pelkkänä hoitona mutta ei se riitä. Hän tarvitsee minua kuulemma muutenkin.
Tarvitsee minua......? Mitä se edes tarkoittaakaan.
Haluan pitää tämän ihmisen etäisenä henkisellä tasolla. Olen vain hämmästynyt miksi minä nyt alan toisinaan miettimään, että ehkä sittenkin voisin olla miehen kanssa muutakin vaikka en kyllä voi. En minä tuntisi voivani hyvin. Tahdon pitää oman elämäni. Sanoin siitä kyllä hänellekin.
Ei hän edes ole kovin kypsä henkisesti mielestäni ikäisekseen ainakaan tai sitten en tunne häntä tarpeeksi hyvin vielä. Hänkin vaikuttaa melko itsekkäältä ja omaa etuaan ajattelevalta.
Minä tarvitsen vakavalta suhteelta paljon muutakin kuin pinnallisia asioita.
Johan on ollut tapaus. Olen joutunut kyseenalaistamaan itsenikin moneen otteeseen. :D enpä olisi uskonut, että tällaisessakin tilanteessa kesän aikana olen.
Ei millään pahalla, mutta sun höpinöissä ei ole enää päätä eikä häntää:)
Tuo on totta. Tarinat muuttuu oudosti.
Vastaapa, uhkasiko mies tosissaan lähteä katsomaan muita naisia, jos et TOTTELE?
Tämä ketju on tosi ahdistava. Täälläkin on kokemusta luonnehäiriöisestä miehestä ja itse olin tuolloin huonossa jamassa eron jäljiltä, läheisriippuvuutta ja huonot lapsuuden taustat yms. Se ei päättynyt hyvin. Ap:n mies kuulostaa täysin samalta kuin tuo omakin tapaus oli. Juokse ap. Hauskanpitoa ja huumaa voit kokea paljon pienemmilläkin riskeillä. Mä menetin tuossa suhteessa lähes kaiken. Mies teki sen kuin varkain, heikkouksiani hyödyntäen. Lopulta heräsin teholta..
Joskus se "epäilyttävä" elementti on pohjimmiltaan lähtöisin omasta itsestä eikä miehestä. Minulla on tullut vastaan mies, joka on juurikin kaikkea aivan mahtavan hienoa ja ensinäkemästä valmis menemään vaikka kuuhun kanssani. Paperilla ihan fantastic. Mutta en itse tuntenut samoin. Vaikea myöntää, mutta siitä viime kädessä kaikki epävarmuus suhteeseen tuli. Näin se vain menee. Elämä on epistä joskus. Joskus joku ei dumppaakaan vaan jokin pala vain puuttuu ja itse huutaa vain tyhjyyteen kun yrittää saada homman toimimaan.