Kertokaapa koirarotuja, joita EI ole jalostettu pilalle?

Eihän rotu voi säilyä hyvänä, jos KAIKKI saavat lisääntyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sairaalloisuus voi kuitenkin usein tulla siitä, että on jalostettu rinnakkain EI-VALIOYKSILÖITÄ. Kasataan perimään ei-niin-täydellisiä.

Tässäkin keskustelussa on jo moneen kertaan todettu, että ongelma on jalostetun rodun geenipoolin kapeus. Vaikka miten risteyttäisit kaksi täydellistä valioyksilöä, niiden jälkeläiset ovat ongelmissa koska niiden vanhempien geenipooli on liian kapea. Ihan samalla tavalla voit risteyttää ihmisistä kaksi valioyksilöä keskenään, mutta jos ne valioyksilöt ovat lähisukulaisia, niin lopputulos ei ole pitkällä tähtäimellä hyvä. 

Vuoristogorillat ovat erittäin sukusiittoisia ja terveitä. Niiden periytyvät geenivirheet ovat jo sammuneet. Kaksi geneettisesti täydellistä yksilöä ei voi periyttää geenivirhettä. Sukusiittoisuus ei varsinaisesti lisää geenivirheitä, se vaan paljastaa ne.

Meillä oli Australian terrieri. Sillä ei ollut koskaan mitään vaivoja. En tiedä, mihin kuoli. Jouduimme luopumaan sen ollessa 15-vuotias.

Siis se sai uuden kodin silloin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sairaalloisuus voi kuitenkin usein tulla siitä, että on jalostettu rinnakkain EI-VALIOYKSILÖITÄ. Kasataan perimään ei-niin-täydellisiä.

Sairaalloisuus johtuu kylläkin liian kapeasta geeniperimästä, mikä liittyy mm. siihen, että ns. matador-urokset siittävät järjettömiä määriä pentuja ja geeniperimän vaihtelu populaatiossa vähenee. Pyrkimys huippuyksilöihin kostautuu.

Luonnossa monimuotoisuus on aina etu ja sisäsiittoisuus heikentää pitkällä tähtäimellä populaation elinvoimaa.

Siitäkin, mutta kuten sanoin, on mahdollista rodunsisäisesti jalostaa sairaalloisuutta: paritat vain systemaattisesti jotain muuta, kuin valioyksilöt, niin saat sukulinjan jossa hyvin suurella todennököisyydellä ei-valioyksilöitä.

Ja annas olla kun nappat sieltä jonkun super-siittäjän, tosiaan.

Edelleen, keskeinen kysymys tässä ei ole se onko risteytettävä koira "valioyksilö". Mopsi esimerkiksi on jo niin sisäsiittoinen rotu, että on ihan sama minkä yksilön yrität valita, ne on geneettisesti ihan kaikki lähisukulaisia. Ja jos risteytät lähisukulaisia, saat sairaita poikasia.

Vierailija kirjoitti:

Lapinkoira on terve MUTTA mikäli pentua haikailee kannattaa tarkistaa sukusiitosprosentti ja keskustella kasvattajan kanssa siitä, millainen näkemys kyseiseen yhdistelmään on. Matador uroksia käytetty aivan liikaa näin retrospektiivissä ja yksi kenneli sieltä tuntuu nousevan esiin. Nykyään urosten pentumäärä on rajattu 70 kpl. Työkoirahan se on, joten on varauduttava oikealla aktiviteettitasolla. Hyvän kokoinen, ketterä ja fiksu (oppii nopeasti, syy-seuraus suhteet melko selkeitä, empatiaa löytyy kanssa). Osa kenneleistä menee ulkonäkö edellä (muotovalio+muotovalio= hyvä koira?) ja osa taas luonnetestailee. Lapinkoirilta löytyy todella hieno tavoiteohjelma, missä näihin ongelmiin pureudutaan ja sitä kannattaa roduilta muutenkin lukea!

Cokerspanieleista: niiden kallo on niin pieni, etteivät aivot mahdu sinne.  

Oliko se juuri usomenlapinkoira vai/ja lapinporokoira, joka oli kasvattanut vuosia ja siten oli tunnettu, ja sai sitten tuomiot eläinsuojelurikoksista ja osa pennuista siirrettiin EJ-rekkariin tai jopa rekisteristä pois, koska oli ristetytetty päin persikkaa polveutumistarkistamisen perusteella vaikka muuta kirjoihin ja kansiin väitti? Toimi ainakin Lappeenrannan suunnilla, mutta muistelen lukeneeni, että vaihteli paikkakuntaa.. tuomio tuli vuosi kaksi sitten ja näillä epäselvillä polveutumisilla oli laajat vaikutukset.

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli Australian terrieri. Sillä ei ollut koskaan mitään vaivoja. En tiedä, mihin kuoli. Jouduimme luopumaan sen ollessa 15-vuotias.

Siis se sai uuden kodin silloin.

Niin kauan, kuin koiraa käytetään vain rokotuksilla, en väittäisi koiraa terveeksi. Oma koira on tutkittu päästä varpaisiin ja jos en olisi sitä käyttänyt kuvautettavana, niin olisi jäänyt toteamatta (traumaperäinen) D-lonkka ja LTV2 ja useat silloittumat ja piikit selässä. Sen verran se paahtaa päivät pitkät menemään, että näyttää päällisin puolin täysin terveelle, vaikka oikeasti täysin romu luustollisesti onkin ja ikuisella kipulääkityksellä, kunnes on aika luopua siinä vaiheessa, kun kipulääkitys ja fyssari/hieroja ja vapaa liikunta ei enää pidä kipuja poissa.

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitää olla tietty rotu, jos tärkein kriteeri on koiran terveys? Mitä ominaisuuksia rodulla tosiaan haetaan.

Kyllä varmaan lähes joka rodusta löytyy kuitenkin terveitä pentuja. Rotupennun yksi hyvä puoli on, että terveyden (tai mahdollisten sairauksien riskien) lisäksi pystyy ennustamaan suht hyvin koiran ominaisuuksia: onko riistaviettiä, kuinka iso liikunnan tarve, luonteen kovuus/pehmeys jne. Sekarotuinen koira on melkoinen yllätys etenkin jos edes emää ei tunne. Niiden terveysongelmien lisäksi koiran perusominaisuudet voivat olla iso ongelma jos vääränlainen koira muuttaa väärään talouteen. Paljon liikuntaa ja aktiivisuutta tarvitseva koira muuttaa sohvaperunakotiin tai pitkien työpäivien huusholliin - edessä varmasti sioja ongelmia ja rikkisyötyjä huonekaluja. Tai kaupunkilaisperhe haluaisi koiran joka kulkisi vapaana vieressä sievästi muista koirista ja jalankulkijoista piittaamatta kuten isoissa kaupungeissa näkee ja ottaa jäniskoiran luonteisen koiran tai laumanvartijatyylisen... Huh huh.

Ne terveysjutut voi itse tutkailla koiranetistä https://jalostus.kennelliitto.fi/

Sieltä voi katsoa sukujen tauteja, lonkkia, silmiä sukusiitoskertoimia ja sukukatoprosentteja - ja tsekata paljonko mikäkin kennel teettää pentueita, onko vastuuttomia kenneleitä joissa hyödynnettäisiin liian paljon tiettyjä uroksia (matadoreja) - ja seurailee eri roturyhmien keskusteluja, ei usko niitä kiihkeimpiä vaan kuulostelee mitä tervejärkiset ja vastuullisesti asioita pohtivat kertovat. Sitten vaan omaan elämään sopivaa pentua valitsemaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Geenitutkija ei saa nähtävästi vastausta, vaikka hänet haastettiin perustelemaan viestinsä. Tämä kertoo paljon tietämyksen puutteesta. Valitettavaa.

Ei, vaan että on turha puhua tiiliseinälle. Kun perusasiat ei mene jakeluun, ei mene mikään muukaan.

Helppoa kun ei tarvitse perustella mitään: ihmisgeenitutkijalla on ajatuksia, miksei mene jakeluun!

Ihmisgeenitutkija ei ainakaan maininnut että jotta monessa polvessa sekarotuisten risteymät on yhä terveitä, ne vaatii terveystutkimuksia. Tai luonnonvalintaa.

Ei, et edelleen ymmärrä että lähisukulaiset tai geeniperimältään lähisukulaisia vastaavat yksilöt saavat väistämättä sairaampia jälkeläisiä kuin yksilöt, jotka ei ole toisilleen läheistä sukua.

Tämä on fakta, joka ei sinulle mene jakeluun. Koirarodut ovat siinä pisteessä, että saman rodun kaikki edustajat ovat geneettisesti toisilleen liian läheisiä terveiden koirien saamiseen.

Ihan kaikki rodut? Vaikka vanhempien genotyypissä olisi täsmälleen samat sairaudet? Kun se ei väistämättä käytännössä mene noin. Sairaita sekarotuisia on paljon. Terveitä rotukoiria on paljon. Pelkkä suppea geenipooli ei tarkoita sairasta populaariota - vai mitä geenitieteilijä sanoo saimaannorpasta, joka on pillonkaulojen ansiosta terve vaikka sen geenipooli on huomattavan suppea?

Uskon, että sulla ei ole tarpeeksi ymmärrystä asiasta että osaisit sisäistää saati keskustella.

https://www.instituteofcaninebiology.org/blog/inbreeding-of-purebred-do…

. Miksi et itse vaivaudu vastaamaan, et millään tavalla perustele näkemyksiäni mutta muiden tarvitsee hakea sinulle tietoja?

Niitä rotuja, joilla ei vakavia sisäsiittoisuuden aiheuttamia vaivoja ja riskejä, on aika vähän. Tilanne on pahenemaan päin. Kyseessähän ei ole luonnonvalinta joka olisi voinut rotujen sisällä korjata tilannetta, vaan ihmisen valinnat.

Tässä pari tutkimusta. Sieltä vaan lukemaan viitteineen päivineen. Kanssasi on selvästi turha keskustella, vänkäät ilman perusteluja.

Alentunut hedelmällisyys

Heikompi “voima”

syntymävikoja

pienempi koko

vähemmän jälkeläisiä

hitaampi kasvu

suurempi jälkeläisten kuolleisuus

lyhyempi elinikä

geneettisten sairauksien lisääntyminen

vähentynyt "geneettinen potentiaali" (kyky parantaa ominaisuuksia)

https://www.instituteofcaninebiology.org/blog/the-costs-and-benefits-of…

t.eri

Jaa. Mulla itselläni on koira yleisestä rodusta. Tosi hyvät hermot ja aktiivinen. 6-10 pentueen pentueita tuossa suvussa. Monta saman linjan koiraa elänyt yli 10-vuotiaaksi, isoille koirille hyvin. Keskikokoisia koiria. Todellakin voimakas koira. Toki siinä on perinnöllisiä sairauksia jonka takia terveystutkimukset on tärkeää tehdä, mutta kun niillä saadaan huonoa ainesta pois en kyllä keksi mitään mitä "sisäsiittoisuus" olisi koiralle tehnyt. No, kyseessä onkin työkoirarotu.

Eli vaikka jossain tutkimuksessa sanotaan että sisäsiitoksen vaikutukset on nuo, pitää muistaa että monissa roduissa on hyvin paljon elinkelpoista ainesta. Eikö se osoita, ettei kaikki rodut ole pilalla sisäsiitoksen takia?

Kaikkien rotukoirien geenipooli on suht pieni ja jos jalostetaan liian pienellä populaatiolla se pienenee edelleen.  Otetaan hypoteesi että enää koiria ei jalosteta laisinkaan vaan niiden annetaan lisääntyä vapaasti toistensa kesken, silloin ajan myötä kaikki selkeät rotuominaisuuksien ilmiasut alkavat hävitä ja niiden ulkomuoto vakiintuu joksikin sekalaiseksi, ehkä ulkoisesti terveemmäksi kuin rotukoiran (vrt lyttykuonot). Piilevästi periytyvästi vioista / sairauksista ei taas tiedetä  tiedetä mitään ennen kuin koira sairastuu, ne sairaudet (esim lonkkadysplasia) eivät kuitenkaan häiviä mihinkään. On geenilotossa sattuman kauppaa miten käy. Suurimpana ongelmaa pitäisin kuitenkin luonteita, ne voisivat tulisivat täytenä yllätyksenä, moni saisi koirtan joka ei itselle sovi ollenkaan. Luonneominaisuudetkin periytyvät ja osa vieläpä voimakkaasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sairaalloisuus voi kuitenkin usein tulla siitä, että on jalostettu rinnakkain EI-VALIOYKSILÖITÄ. Kasataan perimään ei-niin-täydellisiä.

Tässäkin keskustelussa on jo moneen kertaan todettu, että ongelma on jalostetun rodun geenipoolin kapeus. Vaikka miten risteyttäisit kaksi täydellistä valioyksilöä, niiden jälkeläiset ovat ongelmissa koska niiden vanhempien geenipooli on liian kapea. Ihan samalla tavalla voit risteyttää ihmisistä kaksi valioyksilöä keskenään, mutta jos ne valioyksilöt ovat lähisukulaisia, niin lopputulos ei ole pitkällä tähtäimellä hyvä. 

Vuoristogorillat ovat erittäin sukusiittoisia ja terveitä. Niiden periytyvät geenivirheet ovat jo sammuneet. Kaksi geneettisesti täydellistä yksilöä ei voi periyttää geenivirhettä. Sukusiittoisuus ei varsinaisesti lisää geenivirheitä, se vaan paljastaa ne.

Itse asiassa ennen geenitestejä sukusiirosta saatettiin käyttää resessiivisten geenivirheiden löytämiseksi!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sairaalloisuus voi kuitenkin usein tulla siitä, että on jalostettu rinnakkain EI-VALIOYKSILÖITÄ. Kasataan perimään ei-niin-täydellisiä.

Tässäkin keskustelussa on jo moneen kertaan todettu, että ongelma on jalostetun rodun geenipoolin kapeus. Vaikka miten risteyttäisit kaksi täydellistä valioyksilöä, niiden jälkeläiset ovat ongelmissa koska niiden vanhempien geenipooli on liian kapea. Ihan samalla tavalla voit risteyttää ihmisistä kaksi valioyksilöä keskenään, mutta jos ne valioyksilöt ovat lähisukulaisia, niin lopputulos ei ole pitkällä tähtäimellä hyvä. 

Vuoristogorillat ovat erittäin sukusiittoisia ja terveitä. Niiden periytyvät geenivirheet ovat jo sammuneet. Kaksi geneettisesti täydellistä yksilöä ei voi periyttää geenivirhettä. Sukusiittoisuus ei varsinaisesti lisää geenivirheitä, se vaan paljastaa ne.

Mikäli koirat eläisivät luonnossa tällainen tilanne tosiaan tulisi niillekin eteen: luonto karsisi haitalliset geenit pois . Tätä tilannetta ei kuitenkaan tule eteen, koska ihminen, ei luonto, päättää mitkä ovat rotukoiran ihanteellisia ominaisuuksia ja ne pohjautuvat nykyään lähinnä esteettisiin seikkoihin. Lopputuloksena on vammaisia mutta kauniita koiria. Se mikä on ihmiselle geneettisesti täydellinen koira, ja minkälainen koira oikeasti selviäisi luonnossa on kaksi aivan eri asiaa.

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli Australian terrieri. Sillä ei ollut koskaan mitään vaivoja. En tiedä, mihin kuoli. Jouduimme luopumaan sen ollessa 15-vuotias.

Siis se sai uuden kodin silloin.

Uuden kodiin 15-vuotiaana :O ?  Siinä on kyllä koiranomistajuuden ala-arvoisin teko. pistää vanha haudan partaalla oleva koira kiertoon. Ei sillä noita näkee kyllä, ilmeisesti joillakin ole varaa maksaa lopetusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sairaalloisuus voi kuitenkin usein tulla siitä, että on jalostettu rinnakkain EI-VALIOYKSILÖITÄ. Kasataan perimään ei-niin-täydellisiä.

Tässäkin keskustelussa on jo moneen kertaan todettu, että ongelma on jalostetun rodun geenipoolin kapeus. Vaikka miten risteyttäisit kaksi täydellistä valioyksilöä, niiden jälkeläiset ovat ongelmissa koska niiden vanhempien geenipooli on liian kapea. Ihan samalla tavalla voit risteyttää ihmisistä kaksi valioyksilöä keskenään, mutta jos ne valioyksilöt ovat lähisukulaisia, niin lopputulos ei ole pitkällä tähtäimellä hyvä. 

Vuoristogorillat ovat erittäin sukusiittoisia ja terveitä. Niiden periytyvät geenivirheet ovat jo sammuneet. Kaksi geneettisesti täydellistä yksilöä ei voi periyttää geenivirhettä. Sukusiittoisuus ei varsinaisesti lisää geenivirheitä, se vaan paljastaa ne.

Mikäli koirat eläisivät luonnossa tällainen tilanne tosiaan tulisi niillekin eteen: luonto karsisi haitalliset geenit pois . Tätä tilannetta ei kuitenkaan tule eteen, koska ihminen, ei luonto, päättää mitkä ovat rotukoiran ihanteellisia ominaisuuksia ja ne pohjautuvat nykyään lähinnä esteettisiin seikkoihin. Lopputuloksena on vammaisia mutta kauniita koiria. Se mikä on ihmiselle geneettisesti täydellinen koira, ja minkälainen koira oikeasti selviäisi luonnossa on kaksi aivan eri asiaa.

Väärin. Tilanne on tullut eteen Kaanaankoiran tapauksessa.

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli Australian terrieri. Sillä ei ollut koskaan mitään vaivoja. En tiedä, mihin kuoli. Jouduimme luopumaan sen ollessa 15-vuotias.

Siis se sai uuden kodin silloin.

ja sanottakoon vielä että kommenttisi ei kerro _mitään_. Yhden yksittäisen koiran terveys ei ole = kaikkien samanrotuisten terveys. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sairaalloisuus voi kuitenkin usein tulla siitä, että on jalostettu rinnakkain EI-VALIOYKSILÖITÄ. Kasataan perimään ei-niin-täydellisiä.

Tässäkin keskustelussa on jo moneen kertaan todettu, että ongelma on jalostetun rodun geenipoolin kapeus. Vaikka miten risteyttäisit kaksi täydellistä valioyksilöä, niiden jälkeläiset ovat ongelmissa koska niiden vanhempien geenipooli on liian kapea. Ihan samalla tavalla voit risteyttää ihmisistä kaksi valioyksilöä keskenään, mutta jos ne valioyksilöt ovat lähisukulaisia, niin lopputulos ei ole pitkällä tähtäimellä hyvä. 

Vuoristogorillat ovat erittäin sukusiittoisia ja terveitä. Niiden periytyvät geenivirheet ovat jo sammuneet. Kaksi geneettisesti täydellistä yksilöä ei voi periyttää geenivirhettä. Sukusiittoisuus ei varsinaisesti lisää geenivirheitä, se vaan paljastaa ne.

Mikäli koirat eläisivät luonnossa tällainen tilanne tosiaan tulisi niillekin eteen: luonto karsisi haitalliset geenit pois . Tätä tilannetta ei kuitenkaan tule eteen, koska ihminen, ei luonto, päättää mitkä ovat rotukoiran ihanteellisia ominaisuuksia ja ne pohjautuvat nykyään lähinnä esteettisiin seikkoihin. Lopputuloksena on vammaisia mutta kauniita koiria. Se mikä on ihmiselle geneettisesti täydellinen koira, ja minkälainen koira oikeasti selviäisi luonnossa on kaksi aivan eri asiaa.

Väärin. Tilanne on tullut eteen Kaanaankoiran tapauksessa.

Haluaisitko avata tätä keissiä vähän enemmän? Tietääkseni Kaanaankoira ei perinteisesti ole kärsinyt kapeasta geeniperimästä, sehän pohjautuu villikoiriin joihin on aikojen saatossa sulautunut mitä lie ihmisten vapaaksi päästämiä tai hylkäämiä koiria. Toisin kuin monet nykyiset koirarodut, Kaanaankoira on myös käyttökoira, eikä siinä olla yritetty jalostaa mitään tiukkoja ulkonäköön rotupiirteitä.

Väitän, että nämä katukoirat vaikkapa romaniassa pesee etenkin geneettisessä ja rakenteellisessa terveydessä suomalaiset rotukoirat sata nolla.

Terveyshaittoja, esim. sydänmato voi sen sijaan olla huonojen olojen takia.

Vaikka ovathan nämä tuollaisia perus harmaita "tylsiä" koiria vain

https://kulkurit.fi/category/kotia-etsivat-kaikki/kotia-etsivat-koirat-…

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sairaalloisuus voi kuitenkin usein tulla siitä, että on jalostettu rinnakkain EI-VALIOYKSILÖITÄ. Kasataan perimään ei-niin-täydellisiä.

Tässäkin keskustelussa on jo moneen kertaan todettu, että ongelma on jalostetun rodun geenipoolin kapeus. Vaikka miten risteyttäisit kaksi täydellistä valioyksilöä, niiden jälkeläiset ovat ongelmissa koska niiden vanhempien geenipooli on liian kapea. Ihan samalla tavalla voit risteyttää ihmisistä kaksi valioyksilöä keskenään, mutta jos ne valioyksilöt ovat lähisukulaisia, niin lopputulos ei ole pitkällä tähtäimellä hyvä. 

Vuoristogorillat ovat erittäin sukusiittoisia ja terveitä. Niiden periytyvät geenivirheet ovat jo sammuneet. Kaksi geneettisesti täydellistä yksilöä ei voi periyttää geenivirhettä. Sukusiittoisuus ei varsinaisesti lisää geenivirheitä, se vaan paljastaa ne.

Mikäli koirat eläisivät luonnossa tällainen tilanne tosiaan tulisi niillekin eteen: luonto karsisi haitalliset geenit pois . Tätä tilannetta ei kuitenkaan tule eteen, koska ihminen, ei luonto, päättää mitkä ovat rotukoiran ihanteellisia ominaisuuksia ja ne pohjautuvat nykyään lähinnä esteettisiin seikkoihin. Lopputuloksena on vammaisia mutta kauniita koiria. Se mikä on ihmiselle geneettisesti täydellinen koira, ja minkälainen koira oikeasti selviäisi luonnossa on kaksi aivan eri asiaa.

Väärin. Tilanne on tullut eteen Kaanaankoiran tapauksessa.

Haluaisitko avata tätä keissiä vähän enemmän? Tietääkseni Kaanaankoira ei perinteisesti ole kärsinyt kapeasta geeniperimästä, sehän pohjautuu villikoiriin joihin on aikojen saatossa sulautunut mitä lie ihmisten vapaaksi päästämiä tai hylkäämiä koiria. Toisin kuin monet nykyiset koirarodut, Kaanaankoira on myös käyttökoira, eikä siinä olla yritetty jalostaa mitään tiukkoja ulkonäköön rotupiirteitä.

Itse asiassa en oo tässä keskustelussa puolustanut mitään ulkonäköön pohjautuvaa jalostusta enkä tule puolustamaankaan. Ainoa pointti on, että suhteellisen terveitä rotuja on todellakin olemassa etenkin käyttöpuolella... Kaikki toimintarajoitteisiksi jalostetut rodut pitäisi minun puolestani lakkauttaa.

Mutta se on täyttä utopiaa, että sekarotuinen on automaattisesti elinvoimaisempi. Voi olla tai olla olematta. Joka tapauksessa tuon sanoja ei ole nähnyt tarpeeksi koiria...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sairaalloisuus voi kuitenkin usein tulla siitä, että on jalostettu rinnakkain EI-VALIOYKSILÖITÄ. Kasataan perimään ei-niin-täydellisiä.

Tässäkin keskustelussa on jo moneen kertaan todettu, että ongelma on jalostetun rodun geenipoolin kapeus. Vaikka miten risteyttäisit kaksi täydellistä valioyksilöä, niiden jälkeläiset ovat ongelmissa koska niiden vanhempien geenipooli on liian kapea. Ihan samalla tavalla voit risteyttää ihmisistä kaksi valioyksilöä keskenään, mutta jos ne valioyksilöt ovat lähisukulaisia, niin lopputulos ei ole pitkällä tähtäimellä hyvä. 

Vuoristogorillat ovat erittäin sukusiittoisia ja terveitä. Niiden periytyvät geenivirheet ovat jo sammuneet. Kaksi geneettisesti täydellistä yksilöä ei voi periyttää geenivirhettä. Sukusiittoisuus ei varsinaisesti lisää geenivirheitä, se vaan paljastaa ne.

Mikäli koirat eläisivät luonnossa tällainen tilanne tosiaan tulisi niillekin eteen: luonto karsisi haitalliset geenit pois . Tätä tilannetta ei kuitenkaan tule eteen, koska ihminen, ei luonto, päättää mitkä ovat rotukoiran ihanteellisia ominaisuuksia ja ne pohjautuvat nykyään lähinnä esteettisiin seikkoihin. Lopputuloksena on vammaisia mutta kauniita koiria. Se mikä on ihmiselle geneettisesti täydellinen koira, ja minkälainen koira oikeasti selviäisi luonnossa on kaksi aivan eri asiaa.

Luonnonvalintaan näemmä uskotaan kovasti. Jos koirat eläisivät luonnossa niiden evoluutio riippuisi paljon niiden populaation koosta ja lisääntymisen umpimähkäisyydestä. Jos populaatiot pieniä ohjaisi evoluutiota luonnonvalinnan sijaan hyvin paljon satunnaisajautuminen:  geenimuotoja tippuisi pois ja toisia rikastuisi vaikka ne olisivat harmillisiakin, ja sukusiittoisuutta ja sen ongelmia olisi paljon. Jos taas koiria olisi paljon ja lisääntyminen varsin umpimähkäistä tuo luonnonvalinta voisi alkaa karsia niitä kehnoja ominaisuuksia tuottavien geenien frekvessejä alemmas.

Ja tuosta ulkonäöstä. Hyvin harvat eläimet pariutuvat luonnossa ilman, että ulkonäkö siihen vaikuttaa, ns. seksuaaliselektio on hyvin voimakasta useimmissa lajeissa.  On symmetrisyyden vaade, vaade tietyistä väreitä, morfologiasta jne. Ja monet noista ominaisuuksista myös hankalia kantajalleen (hyvin pitkä pystö linnulla jne). Eli tuossakaan suhteessa "luonto" ei niin ihanteellisen ulkonäköneutraali kuin halutaan ajatella?

Vierailija kirjoitti:

Ihminen jolla on silmää tietylle rodulle, näkee jo ensisilmäyksellä hyvin paljon onko valio-yksilö vai ei.

Silmäyksellä näkee epilepsian, sydänvian, allergiataipumuksen, perinnöllisen silmäsairauden, kuurouden... Vaiko sen optimaalisen rakenteen millä sertejä saadaan? Luonnettakaan tai käyttökoiran taipumuksia on aika hankala ihan kuvasta määrittää. Koiramaailman ongelmia ovat ihmiset joilla hirveän voimakkaat mielipiteet jotka perustuvat omiin koiriin - ja hirveän hatara biologian ja genetiikan tietämys.

Itsellä on harkinnassa (sitten kun joskus tilanne sallii koiran) tiibetinterrieri sekä havannankoira terveyden ja kiltin luonteen vuoksi