Lue keskustelun säännöt.
Kertokaapa koirarotuja, joita EI ole jalostettu pilalle?
Koiran hankintaa alettu harkita, toki vasta alustavasti kun ei ole tätä pidemmälle päästy.
Jokaisen kiinnostavan rodun kohdalla on nimittäin tullut ilmi, että kyseinen rotu on pilattu jalostamalla ja kärsii ties mistä vaivoista ja sairauksista sen takia.
Onko olemassa oikeasti terveitä koirarotuja?
Kommentit (464)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sairaalloisuus voi kuitenkin usein tulla siitä, että on jalostettu rinnakkain EI-VALIOYKSILÖITÄ. Kasataan perimään ei-niin-täydellisiä.
Tässäkin keskustelussa on jo moneen kertaan todettu, että ongelma on jalostetun rodun geenipoolin kapeus. Vaikka miten risteyttäisit kaksi täydellistä valioyksilöä, niiden jälkeläiset ovat ongelmissa koska niiden vanhempien geenipooli on liian kapea. Ihan samalla tavalla voit risteyttää ihmisistä kaksi valioyksilöä keskenään, mutta jos ne valioyksilöt ovat lähisukulaisia, niin lopputulos ei ole pitkällä tähtäimellä hyvä.
Vuoristogorillat ovat erittäin sukusiittoisia ja terveitä. Niiden periytyvät geenivirheet ovat jo sammuneet. Kaksi geneettisesti täydellistä yksilöä ei voi periyttää geenivirhettä. Sukusiittoisuus ei varsinaisesti lisää geenivirheitä, se vaan paljastaa ne.
Mikäli koirat eläisivät luonnossa tällainen tilanne tosiaan tulisi niillekin eteen: luonto karsisi haitalliset geenit pois . Tätä tilannetta ei kuitenkaan tule eteen, koska ihminen, ei luonto, päättää mitkä ovat rotukoiran ihanteellisia ominaisuuksia ja ne pohjautuvat nykyään lähinnä esteettisiin seikkoihin. Lopputuloksena on vammaisia mutta kauniita koiria. Se mikä on ihmiselle geneettisesti täydellinen koira, ja minkälainen koira oikeasti selviäisi luonnossa on kaksi aivan eri asiaa.
Luonnonvalintaan näemmä uskotaan kovasti. Jos koirat eläisivät luonnossa niiden evoluutio riippuisi paljon niiden populaation koosta ja lisääntymisen umpimähkäisyydestä. Jos populaatiot pieniä ohjaisi evoluutiota luonnonvalinnan sijaan hyvin paljon satunnaisajautuminen: geenimuotoja tippuisi pois ja toisia rikastuisi vaikka ne olisivat harmillisiakin, ja sukusiittoisuutta ja sen ongelmia olisi paljon. Jos taas koiria olisi paljon ja lisääntyminen varsin umpimähkäistä tuo luonnonvalinta voisi alkaa karsia niitä kehnoja ominaisuuksia tuottavien geenien frekvessejä alemmas.
Ja tuosta ulkonäöstä. Hyvin harvat eläimet pariutuvat luonnossa ilman, että ulkonäkö siihen vaikuttaa, ns. seksuaaliselektio on hyvin voimakasta useimmissa lajeissa. On symmetrisyyden vaade, vaade tietyistä väreitä, morfologiasta jne. Ja monet noista ominaisuuksista myös hankalia kantajalleen (hyvin pitkä pystö linnulla jne). Eli tuossakaan suhteessa "luonto" ei niin ihanteellisen ulkonäköneutraali kuin halutaan ajatella?
Tiedätkö mitään koirien lisääntymiskäyttäytymisestä? Narttu voi odottaa pentuja usealle urokselle, urosta kiinnostaa enemmän nartun haju kuin ulkonäkö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kokemusta viidestä whippetistä. Terveitä ja kaikinpuolin mukavia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sairaalloisuus voi kuitenkin usein tulla siitä, että on jalostettu rinnakkain EI-VALIOYKSILÖITÄ. Kasataan perimään ei-niin-täydellisiä.
Tässäkin keskustelussa on jo moneen kertaan todettu, että ongelma on jalostetun rodun geenipoolin kapeus. Vaikka miten risteyttäisit kaksi täydellistä valioyksilöä, niiden jälkeläiset ovat ongelmissa koska niiden vanhempien geenipooli on liian kapea. Ihan samalla tavalla voit risteyttää ihmisistä kaksi valioyksilöä keskenään, mutta jos ne valioyksilöt ovat lähisukulaisia, niin lopputulos ei ole pitkällä tähtäimellä hyvä.
Vuoristogorillat ovat erittäin sukusiittoisia ja terveitä. Niiden periytyvät geenivirheet ovat jo sammuneet. Kaksi geneettisesti täydellistä yksilöä ei voi periyttää geenivirhettä. Sukusiittoisuus ei varsinaisesti lisää geenivirheitä, se vaan paljastaa ne.
Mikäli koirat eläisivät luonnossa tällainen tilanne tosiaan tulisi niillekin eteen: luonto karsisi haitalliset geenit pois . Tätä tilannetta ei kuitenkaan tule eteen, koska ihminen, ei luonto, päättää mitkä ovat rotukoiran ihanteellisia ominaisuuksia ja ne pohjautuvat nykyään lähinnä esteettisiin seikkoihin. Lopputuloksena on vammaisia mutta kauniita koiria. Se mikä on ihmiselle geneettisesti täydellinen koira, ja minkälainen koira oikeasti selviäisi luonnossa on kaksi aivan eri asiaa.
Väärin. Tilanne on tullut eteen Kaanaankoiran tapauksessa.
Haluaisitko avata tätä keissiä vähän enemmän? Tietääkseni Kaanaankoira ei perinteisesti ole kärsinyt kapeasta geeniperimästä, sehän pohjautuu villikoiriin joihin on aikojen saatossa sulautunut mitä lie ihmisten vapaaksi päästämiä tai hylkäämiä koiria. Toisin kuin monet nykyiset koirarodut, Kaanaankoira on myös käyttökoira, eikä siinä olla yritetty jalostaa mitään tiukkoja ulkonäköön rotupiirteitä.
Itse asiassa en oo tässä keskustelussa puolustanut mitään ulkonäköön pohjautuvaa jalostusta enkä tule puolustamaankaan. Ainoa pointti on, että suhteellisen terveitä rotuja on todellakin olemassa etenkin käyttöpuolella... Kaikki toimintarajoitteisiksi jalostetut rodut pitäisi minun puolestani lakkauttaa.
Mutta se on täyttä utopiaa, että sekarotuinen on automaattisesti elinvoimaisempi. Voi olla tai olla olematta. Joka tapauksessa tuon sanoja ei ole nähnyt tarpeeksi koiria...
Totta, sekaroituinen ei ole automaattisesti terve. Joku tuolla aikaisemmin puhui Hapsburgeista ja mielestäni se on ihan hyvä analogia tässä tapauksessa. Ihan samalla tavalla kuin kukaan ihminen ei ole automaattisesti terve vain sen vuoksi, että ei ole sisäsiittoinen, ei sekarotuinenkaan koira ole tae mistään. Sen sijaan jos jokin suku alkaa systemaattisesti pariutumaan vain sukulaistensa kanssa, siitä tulee ennen pitkään ihan varmasti ongelmia. Nämä ongelmat eivät välttämättä näy ihan jokaisessa suvun yksilössä, mutta ne silti kantavat ongelmaa eteenpäin. Tietysti kaikki koirarodut eivät ole tämän suhteen yhtä suurissa ongelmissa, ja enimmäkseen juurikin käyttökoirat, joiden on pakko olla toimintakykyisiä. Mopsit, Kingcharlesinspanielit ja monet vastaavat ovat sen sijaan ihan menetettyjä tapauksia.
Juuripa näin. Siitä huolimatta muutama (tai sama) fanaatikko on yrittänyt inttää minulle pitkään sekarotuisen paremmuudesta. Kun niitä koiria pitäisi pystyä käyttämään. Itäeuroopanpaimenkoira on suojelukoira. Risteytä berhandilaisen kanssa, mikään ei välttämättä parane mutta käyttö-ominaisuudet ei parane.
Bordercollien ja jämptin mix. Maailman huonoin paimenkoira? Eikä välttämättä yhtään elinvoimaisempi kuin kumpikaan roduista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sairaalloisuus voi kuitenkin usein tulla siitä, että on jalostettu rinnakkain EI-VALIOYKSILÖITÄ. Kasataan perimään ei-niin-täydellisiä.
Tässäkin keskustelussa on jo moneen kertaan todettu, että ongelma on jalostetun rodun geenipoolin kapeus. Vaikka miten risteyttäisit kaksi täydellistä valioyksilöä, niiden jälkeläiset ovat ongelmissa koska niiden vanhempien geenipooli on liian kapea. Ihan samalla tavalla voit risteyttää ihmisistä kaksi valioyksilöä keskenään, mutta jos ne valioyksilöt ovat lähisukulaisia, niin lopputulos ei ole pitkällä tähtäimellä hyvä.
Vuoristogorillat ovat erittäin sukusiittoisia ja terveitä. Niiden periytyvät geenivirheet ovat jo sammuneet. Kaksi geneettisesti täydellistä yksilöä ei voi periyttää geenivirhettä. Sukusiittoisuus ei varsinaisesti lisää geenivirheitä, se vaan paljastaa ne.
Mikäli koirat eläisivät luonnossa tällainen tilanne tosiaan tulisi niillekin eteen: luonto karsisi haitalliset geenit pois . Tätä tilannetta ei kuitenkaan tule eteen, koska ihminen, ei luonto, päättää mitkä ovat rotukoiran ihanteellisia ominaisuuksia ja ne pohjautuvat nykyään lähinnä esteettisiin seikkoihin. Lopputuloksena on vammaisia mutta kauniita koiria. Se mikä on ihmiselle geneettisesti täydellinen koira, ja minkälainen koira oikeasti selviäisi luonnossa on kaksi aivan eri asiaa.
Väärin. Tilanne on tullut eteen Kaanaankoiran tapauksessa.
Haluaisitko avata tätä keissiä vähän enemmän? Tietääkseni Kaanaankoira ei perinteisesti ole kärsinyt kapeasta geeniperimästä, sehän pohjautuu villikoiriin joihin on aikojen saatossa sulautunut mitä lie ihmisten vapaaksi päästämiä tai hylkäämiä koiria. Toisin kuin monet nykyiset koirarodut, Kaanaankoira on myös käyttökoira, eikä siinä olla yritetty jalostaa mitään tiukkoja ulkonäköön rotupiirteitä.
Itse asiassa en oo tässä keskustelussa puolustanut mitään ulkonäköön pohjautuvaa jalostusta enkä tule puolustamaankaan. Ainoa pointti on, että suhteellisen terveitä rotuja on todellakin olemassa etenkin käyttöpuolella... Kaikki toimintarajoitteisiksi jalostetut rodut pitäisi minun puolestani lakkauttaa.
Mutta se on täyttä utopiaa, että sekarotuinen on automaattisesti elinvoimaisempi. Voi olla tai olla olematta. Joka tapauksessa tuon sanoja ei ole nähnyt tarpeeksi koiria...
Totta, sekaroituinen ei ole automaattisesti terve. Joku tuolla aikaisemmin puhui Hapsburgeista ja mielestäni se on ihan hyvä analogia tässä tapauksessa. Ihan samalla tavalla kuin kukaan ihminen ei ole automaattisesti terve vain sen vuoksi, että ei ole sisäsiittoinen, ei sekarotuinenkaan koira ole tae mistään. Sen sijaan jos jokin suku alkaa systemaattisesti pariutumaan vain sukulaistensa kanssa, siitä tulee ennen pitkään ihan varmasti ongelmia. Nämä ongelmat eivät välttämättä näy ihan jokaisessa suvun yksilössä, mutta ne silti kantavat ongelmaa eteenpäin. Tietysti kaikki koirarodut eivät ole tämän suhteen yhtä suurissa ongelmissa, ja enimmäkseen juurikin käyttökoirat, joiden on pakko olla toimintakykyisiä. Mopsit, Kingcharlesinspanielit ja monet vastaavat ovat sen sijaan ihan menetettyjä tapauksia.
Juuripa näin. Siitä huolimatta muutama (tai sama) fanaatikko on yrittänyt inttää minulle pitkään sekarotuisen paremmuudesta. Kun niitä koiria pitäisi pystyä käyttämään. Itäeuroopanpaimenkoira on suojelukoira. Risteytä berhandilaisen kanssa, mikään ei välttämättä parane mutta käyttö-ominaisuudet ei parane.
Bordercollien ja jämptin mix. Maailman huonoin paimenkoira? Eikä välttämättä yhtään elinvoimaisempi kuin kumpikaan roduista.
Suurin osa koiraroduista on seurakoiria ilman muuta käyttötarkoitusta ja se näkyy jalostuksessa, joka tuottaa kärsimystä ja sairauksia. Alkujaan käyttökoiriksi luodut rodut ovat pääsääntöisesti samassa tilanteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
suomen pystykorva
Sisäsiitoisia ja sen näkee .
Ymmärärn että sulla on vikaa päässä Hyppää homo järveen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sairaalloisuus voi kuitenkin usein tulla siitä, että on jalostettu rinnakkain EI-VALIOYKSILÖITÄ. Kasataan perimään ei-niin-täydellisiä.
Tässäkin keskustelussa on jo moneen kertaan todettu, että ongelma on jalostetun rodun geenipoolin kapeus. Vaikka miten risteyttäisit kaksi täydellistä valioyksilöä, niiden jälkeläiset ovat ongelmissa koska niiden vanhempien geenipooli on liian kapea. Ihan samalla tavalla voit risteyttää ihmisistä kaksi valioyksilöä keskenään, mutta jos ne valioyksilöt ovat lähisukulaisia, niin lopputulos ei ole pitkällä tähtäimellä hyvä.
Vuoristogorillat ovat erittäin sukusiittoisia ja terveitä. Niiden periytyvät geenivirheet ovat jo sammuneet. Kaksi geneettisesti täydellistä yksilöä ei voi periyttää geenivirhettä. Sukusiittoisuus ei varsinaisesti lisää geenivirheitä, se vaan paljastaa ne.
Mikäli koirat eläisivät luonnossa tällainen tilanne tosiaan tulisi niillekin eteen: luonto karsisi haitalliset geenit pois . Tätä tilannetta ei kuitenkaan tule eteen, koska ihminen, ei luonto, päättää mitkä ovat rotukoiran ihanteellisia ominaisuuksia ja ne pohjautuvat nykyään lähinnä esteettisiin seikkoihin. Lopputuloksena on vammaisia mutta kauniita koiria. Se mikä on ihmiselle geneettisesti täydellinen koira, ja minkälainen koira oikeasti selviäisi luonnossa on kaksi aivan eri asiaa.
Väärin. Tilanne on tullut eteen Kaanaankoiran tapauksessa.
Haluaisitko avata tätä keissiä vähän enemmän? Tietääkseni Kaanaankoira ei perinteisesti ole kärsinyt kapeasta geeniperimästä, sehän pohjautuu villikoiriin joihin on aikojen saatossa sulautunut mitä lie ihmisten vapaaksi päästämiä tai hylkäämiä koiria. Toisin kuin monet nykyiset koirarodut, Kaanaankoira on myös käyttökoira, eikä siinä olla yritetty jalostaa mitään tiukkoja ulkonäköön rotupiirteitä.
Itse asiassa en oo tässä keskustelussa puolustanut mitään ulkonäköön pohjautuvaa jalostusta enkä tule puolustamaankaan. Ainoa pointti on, että suhteellisen terveitä rotuja on todellakin olemassa etenkin käyttöpuolella... Kaikki toimintarajoitteisiksi jalostetut rodut pitäisi minun puolestani lakkauttaa.
Mutta se on täyttä utopiaa, että sekarotuinen on automaattisesti elinvoimaisempi. Voi olla tai olla olematta. Joka tapauksessa tuon sanoja ei ole nähnyt tarpeeksi koiria...
Totta, sekaroituinen ei ole automaattisesti terve. Joku tuolla aikaisemmin puhui Hapsburgeista ja mielestäni se on ihan hyvä analogia tässä tapauksessa. Ihan samalla tavalla kuin kukaan ihminen ei ole automaattisesti terve vain sen vuoksi, että ei ole sisäsiittoinen, ei sekarotuinenkaan koira ole tae mistään. Sen sijaan jos jokin suku alkaa systemaattisesti pariutumaan vain sukulaistensa kanssa, siitä tulee ennen pitkään ihan varmasti ongelmia. Nämä ongelmat eivät välttämättä näy ihan jokaisessa suvun yksilössä, mutta ne silti kantavat ongelmaa eteenpäin. Tietysti kaikki koirarodut eivät ole tämän suhteen yhtä suurissa ongelmissa, ja enimmäkseen juurikin käyttökoirat, joiden on pakko olla toimintakykyisiä. Mopsit, Kingcharlesinspanielit ja monet vastaavat ovat sen sijaan ihan menetettyjä tapauksia.
Juuripa näin. Siitä huolimatta muutama (tai sama) fanaatikko on yrittänyt inttää minulle pitkään sekarotuisen paremmuudesta. Kun niitä koiria pitäisi pystyä käyttämään. Itäeuroopanpaimenkoira on suojelukoira. Risteytä berhandilaisen kanssa, mikään ei välttämättä parane mutta käyttö-ominaisuudet ei parane.
Bordercollien ja jämptin mix. Maailman huonoin paimenkoira? Eikä välttämättä yhtään elinvoimaisempi kuin kumpikaan roduista.
Suurin osa koiraroduista on seurakoiria ilman muuta käyttötarkoitusta ja se näkyy jalostuksessa, joka tuottaa kärsimystä ja sairauksia. Alkujaan käyttökoiriksi luodut rodut ovat pääsääntöisesti samassa tilanteessa.
Muuta en ole yrittänytkään väittää. Itse en seurakoiraa edes ottaisi, vaan käyttökoiria. Silti käyttökoirien geenipooli ei välttämättä ole hyvin laaja, joten mielestäni rotuunottoihin pitäisi suhtautua ennakkoluulottomasti jo ennen kuin mikään rotu on tiensä päässä. Siitä huolimatta käyttökoirien TÄYTYY olla elinvoimaisia, ja joskus tällaisia yksilöitä olen nähnyt jalostetaan jopa linjasiitoksella. Sitä ei vaan saa tehdä kuin harvoin mielestäni. Jos narttu ei anna uroksen astua, koiraa ei astuteta koska siihen on varmaan joku syy, ja huonot geenit lienee yksi
Vierailija kirjoitti:
MITÄÄN koirarotua ei ole jalostettu pilalle. Mutta kun jalostat jotain... ETKÄ estä muita, ei-lajinsa-valioyksilöitä lisääntymästä, jalostat samalla toisen ääripään: rodun sairaalloisen sukulinjan.
Sairaaalloisuus ei johdu jalostamisesta, vaan sen puutteesta: annetaan kaikkien lisääntyä, vaikka ei pitäisi.
Asia on täysin päin vastoin kuin yllä sanotaan, ja juuri tämä on kennelliittopuuhassa pielessä.
Geenipooli säilyy monimuotoisena, kun annetaan (lähes) kaikkien lisääntyä eikä vain niin kutsuttujen ”valioyksilöiden”. Vain oikeasti vakavat terveysongelmat tulee karsia sillä, että niistä käsrsivät anneta lisääntyä. Tällaisia ovat D- lonkat ja huonommat lonkat, kivulias selkä, lyttykuono, töppöjalat, paha rakenneongelma selässä.
Kun valioita haetaan, siinä ei D-lonkat haittaa taas ketään. Valiolla on oikeanlainen hännän asento, piirustuspöydällä suunniteltuna hienon näköiset, mutta liikkumisen kannalta huonot kulmaukset, selvästi äärevät kyseisen rodun tunnuspiirteet kuten vaikka ylisuuri tai olematon turkki tai huomiota herättävät vaikeahoitoiset korvat... se valioyksilö on siis koirana yleensä huonompi kuin tavallisempi rotunsa yksilö, eikä parempi.
Pahempaa vielä, jos koirien lisääntymisessä karsitaan hännän asennon perusteella, karsitaan paljon hyviä ja terveitä koiria pois. Geenipoolista menetetään iäksi paljon hyvää.
Ja se pahin ihmisen kannalta: valioyksilön luonne ei välttämättä ole sitä mitä ihminen koiraltaan toivoisi. Kun jatkuvasti käytetään ”jalostukseen” vain tietyn näköisiä koiria, saadaan sivutuotteena rodun edustajista pääosin latvakakkosia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sairaalloisuus voi kuitenkin usein tulla siitä, että on jalostettu rinnakkain EI-VALIOYKSILÖITÄ. Kasataan perimään ei-niin-täydellisiä.
Tässäkin keskustelussa on jo moneen kertaan todettu, että ongelma on jalostetun rodun geenipoolin kapeus. Vaikka miten risteyttäisit kaksi täydellistä valioyksilöä, niiden jälkeläiset ovat ongelmissa koska niiden vanhempien geenipooli on liian kapea. Ihan samalla tavalla voit risteyttää ihmisistä kaksi valioyksilöä keskenään, mutta jos ne valioyksilöt ovat lähisukulaisia, niin lopputulos ei ole pitkällä tähtäimellä hyvä.
Vuoristogorillat ovat erittäin sukusiittoisia ja terveitä. Niiden periytyvät geenivirheet ovat jo sammuneet. Kaksi geneettisesti täydellistä yksilöä ei voi periyttää geenivirhettä. Sukusiittoisuus ei varsinaisesti lisää geenivirheitä, se vaan paljastaa ne.
Mikäli koirat eläisivät luonnossa tällainen tilanne tosiaan tulisi niillekin eteen: luonto karsisi haitalliset geenit pois . Tätä tilannetta ei kuitenkaan tule eteen, koska ihminen, ei luonto, päättää mitkä ovat rotukoiran ihanteellisia ominaisuuksia ja ne pohjautuvat nykyään lähinnä esteettisiin seikkoihin. Lopputuloksena on vammaisia mutta kauniita koiria. Se mikä on ihmiselle geneettisesti täydellinen koira, ja minkälainen koira oikeasti selviäisi luonnossa on kaksi aivan eri asiaa.
Luonnonvalintaan näemmä uskotaan kovasti. Jos koirat eläisivät luonnossa niiden evoluutio riippuisi paljon niiden populaation koosta ja lisääntymisen umpimähkäisyydestä. Jos populaatiot pieniä ohjaisi evoluutiota luonnonvalinnan sijaan hyvin paljon satunnaisajautuminen: geenimuotoja tippuisi pois ja toisia rikastuisi vaikka ne olisivat harmillisiakin, ja sukusiittoisuutta ja sen ongelmia olisi paljon. Jos taas koiria olisi paljon ja lisääntyminen varsin umpimähkäistä tuo luonnonvalinta voisi alkaa karsia niitä kehnoja ominaisuuksia tuottavien geenien frekvessejä alemmas.
Ja tuosta ulkonäöstä. Hyvin harvat eläimet pariutuvat luonnossa ilman, että ulkonäkö siihen vaikuttaa, ns. seksuaaliselektio on hyvin voimakasta useimmissa lajeissa. On symmetrisyyden vaade, vaade tietyistä väreitä, morfologiasta jne. Ja monet noista ominaisuuksista myös hankalia kantajalleen (hyvin pitkä pystö linnulla jne). Eli tuossakaan suhteessa "luonto" ei niin ihanteellisen ulkonäköneutraali kuin halutaan ajatella?
Tiedätkö mitään koirien lisääntymiskäyttäytymisestä? Narttu voi odottaa pentuja usealle urokselle, urosta kiinnostaa enemmän nartun haju kuin ulkonäkö.
Tässä tuli kaksi ihmisen yleistä ajatusvirhettä seksuaaliselsktion suhteen:
1. ”Valintaperuste on ulkonäkö jos on valintaa”. No eihän tämä näin mene kuin ehkä olettajan omassa mielessä!
2. ”Uros valitsee naaraan”. Ei valitse, yleensä naaras valitsee uroksen.
Asun omakotialueella ja täällä tuntuu suurimmalla osalla perheistä olevan koira. Millaisia koiria? Lyhytjalkaisia, lyttykuonoisia, kääpiökoiria, koiria joiden silmät ei näy karvakasan alta jne. Omistajat ulkoiluttavat usein lähimmälle lyhtypylväälle ja takaisin, vaikka lenkkimaastoja on vaikka kuinka.
Minä ajattelen, että juuri tällaisen suuren massan vuoksi niille sairaille roduille on kysyntää. Ihmiset haluavat koiran, mutta eivät itsekään jaksa ulkoilla tai mitään. Sitten otetaan joku kummallinen otus, joka ei selviydy kilometristä ilman uupumista ja kesällä lämpöhalvausta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Virosta tuotu ranskanbulldog. Ei vikoja tai sairauksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mites Suomenlapinkoira? Ainakin kaikki mun tuntemat on tosi terveitä, onhan kai niilläkin jotain joskus, mutta käsittääkseni ei ole jalostuksella pilattu ollenkaan. Ja ovat älykkäitä, tottelevaisia, rauhallisia, kilttejä, lapsirakkaita ja sitäpaitsi kauniita! Itse ottaisin lapparin, jos koiran ylipäätään joskus otan.
Suomenlapinkoiristakin sitten se paimensukuinen. Näyttelylinjaisten kanssa on lähdetty liian kapealle polulle.
Ei välttämättä näinkään. Paimensukuisissa SAA käyttää vain tiettyjä linjoja jotta pidetään puhtaana paimensukuisena, muut joita vaikka näyttelylinjaisiksi nimitetään saa käyttää laajasti kaikkia. Jos katsot pentueiden sukusiitosarvioita ja alleelikatoindeksejä on nuo ns tavalliset lapparit keskimäärin parempia kuin ne paimensukuiset. Ja parasta, jos suvussa rotuunotettuja lisänä ja kasvattajat olleet vastuullisia.
Kannattaa katsella tarkasti kenneleitä millaisia pentueita teettävät, kaikissa kasvattajissa vastuullisia, terveyteen satsaavia ja sitten joko rahan (pentutehtailua) tai maineen (yksisilmäisesti tietyn ulkomuodon tai käyttötarkoituksen mukaan jalostavat) perässä touhuavia.
Hannes Lohen ryhmä on tutkinut geneettistä monimuotoisuutta lappalaiskoirilla. Se on paimensukuisilla parempi kuin valtalinjalla.
Syy on ihan selvä: vaikka paimensukuisilla on melko vähän kantakoiria, niidn geenit on onnistuttu kuitenkin säilyttämään hyvin, koska paimensukuisia ei ulkonäköjalosteta. Valtalinjassa taas näyttelytoiminta ja ulkonäköjalostus on kaventanut geenipoolia niin, että vaikka niitä on teoriassa enemmän, käytännössä ovat menettäneet enemmän monimuotoisuuttaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sairaalloisuus voi kuitenkin usein tulla siitä, että on jalostettu rinnakkain EI-VALIOYKSILÖITÄ. Kasataan perimään ei-niin-täydellisiä.
Tässäkin keskustelussa on jo moneen kertaan todettu, että ongelma on jalostetun rodun geenipoolin kapeus. Vaikka miten risteyttäisit kaksi täydellistä valioyksilöä, niiden jälkeläiset ovat ongelmissa koska niiden vanhempien geenipooli on liian kapea. Ihan samalla tavalla voit risteyttää ihmisistä kaksi valioyksilöä keskenään, mutta jos ne valioyksilöt ovat lähisukulaisia, niin lopputulos ei ole pitkällä tähtäimellä hyvä.
Vuoristogorillat ovat erittäin sukusiittoisia ja terveitä. Niiden periytyvät geenivirheet ovat jo sammuneet. Kaksi geneettisesti täydellistä yksilöä ei voi periyttää geenivirhettä. Sukusiittoisuus ei varsinaisesti lisää geenivirheitä, se vaan paljastaa ne.
Mikäli koirat eläisivät luonnossa tällainen tilanne tosiaan tulisi niillekin eteen: luonto karsisi haitalliset geenit pois . Tätä tilannetta ei kuitenkaan tule eteen, koska ihminen, ei luonto, päättää mitkä ovat rotukoiran ihanteellisia ominaisuuksia ja ne pohjautuvat nykyään lähinnä esteettisiin seikkoihin. Lopputuloksena on vammaisia mutta kauniita koiria. Se mikä on ihmiselle geneettisesti täydellinen koira, ja minkälainen koira oikeasti selviäisi luonnossa on kaksi aivan eri asiaa.
Luonnonvalintaan näemmä uskotaan kovasti. Jos koirat eläisivät luonnossa niiden evoluutio riippuisi paljon niiden populaation koosta ja lisääntymisen umpimähkäisyydestä. Jos populaatiot pieniä ohjaisi evoluutiota luonnonvalinnan sijaan hyvin paljon satunnaisajautuminen: geenimuotoja tippuisi pois ja toisia rikastuisi vaikka ne olisivat harmillisiakin, ja sukusiittoisuutta ja sen ongelmia olisi paljon. Jos taas koiria olisi paljon ja lisääntyminen varsin umpimähkäistä tuo luonnonvalinta voisi alkaa karsia niitä kehnoja ominaisuuksia tuottavien geenien frekvessejä alemmas.
Ja tuosta ulkonäöstä. Hyvin harvat eläimet pariutuvat luonnossa ilman, että ulkonäkö siihen vaikuttaa, ns. seksuaaliselektio on hyvin voimakasta useimmissa lajeissa. On symmetrisyyden vaade, vaade tietyistä väreitä, morfologiasta jne. Ja monet noista ominaisuuksista myös hankalia kantajalleen (hyvin pitkä pystö linnulla jne). Eli tuossakaan suhteessa "luonto" ei niin ihanteellisen ulkonäköneutraali kuin halutaan ajatella?
Tiedätkö mitään koirien lisääntymiskäyttäytymisestä? Narttu voi odottaa pentuja usealle urokselle, urosta kiinnostaa enemmän nartun haju kuin ulkonäkö.
Tässä tuli kaksi ihmisen yleistä ajatusvirhettä seksuaaliselsktion suhteen:
1. ”Valintaperuste on ulkonäkö jos on valintaa”. No eihän tämä näin mene kuin ehkä olettajan omassa mielessä!
2. ”Uros valitsee naaraan”. Ei valitse, yleensä naaras valitsee uroksen.
Kumpi noista on sinun mielestäsi minun ajatusvirhe, sillä minusta ei oikein kumpikaan.
Narttu ei toki aina anna uroksen astua ja yleensä silloin syynä on haju, ei ulkonäkö. Ja toinen juttu on se, ettei koirat ole kovin nirsoja.
perussuomalainen on hyvä rotu. Omasta mielestään puhdasrotuinen ja haukkuu mutta ei pure.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sairaalloisuus voi kuitenkin usein tulla siitä, että on jalostettu rinnakkain EI-VALIOYKSILÖITÄ. Kasataan perimään ei-niin-täydellisiä.
Tässäkin keskustelussa on jo moneen kertaan todettu, että ongelma on jalostetun rodun geenipoolin kapeus. Vaikka miten risteyttäisit kaksi täydellistä valioyksilöä, niiden jälkeläiset ovat ongelmissa koska niiden vanhempien geenipooli on liian kapea. Ihan samalla tavalla voit risteyttää ihmisistä kaksi valioyksilöä keskenään, mutta jos ne valioyksilöt ovat lähisukulaisia, niin lopputulos ei ole pitkällä tähtäimellä hyvä.
Vuoristogorillat ovat erittäin sukusiittoisia ja terveitä. Niiden periytyvät geenivirheet ovat jo sammuneet. Kaksi geneettisesti täydellistä yksilöä ei voi periyttää geenivirhettä. Sukusiittoisuus ei varsinaisesti lisää geenivirheitä, se vaan paljastaa ne.
Mikäli koirat eläisivät luonnossa tällainen tilanne tosiaan tulisi niillekin eteen: luonto karsisi haitalliset geenit pois . Tätä tilannetta ei kuitenkaan tule eteen, koska ihminen, ei luonto, päättää mitkä ovat rotukoiran ihanteellisia ominaisuuksia ja ne pohjautuvat nykyään lähinnä esteettisiin seikkoihin. Lopputuloksena on vammaisia mutta kauniita koiria. Se mikä on ihmiselle geneettisesti täydellinen koira, ja minkälainen koira oikeasti selviäisi luonnossa on kaksi aivan eri asiaa.
Luonnonvalintaan näemmä uskotaan kovasti. Jos koirat eläisivät luonnossa niiden evoluutio riippuisi paljon niiden populaation koosta ja lisääntymisen umpimähkäisyydestä. Jos populaatiot pieniä ohjaisi evoluutiota luonnonvalinnan sijaan hyvin paljon satunnaisajautuminen: geenimuotoja tippuisi pois ja toisia rikastuisi vaikka ne olisivat harmillisiakin, ja sukusiittoisuutta ja sen ongelmia olisi paljon. Jos taas koiria olisi paljon ja lisääntyminen varsin umpimähkäistä tuo luonnonvalinta voisi alkaa karsia niitä kehnoja ominaisuuksia tuottavien geenien frekvessejä alemmas.
Ja tuosta ulkonäöstä. Hyvin harvat eläimet pariutuvat luonnossa ilman, että ulkonäkö siihen vaikuttaa, ns. seksuaaliselektio on hyvin voimakasta useimmissa lajeissa. On symmetrisyyden vaade, vaade tietyistä väreitä, morfologiasta jne. Ja monet noista ominaisuuksista myös hankalia kantajalleen (hyvin pitkä pystö linnulla jne). Eli tuossakaan suhteessa "luonto" ei niin ihanteellisen ulkonäköneutraali kuin halutaan ajatella?
Tiedätkö mitään koirien lisääntymiskäyttäytymisestä? Narttu voi odottaa pentuja usealle urokselle, urosta kiinnostaa enemmän nartun haju kuin ulkonäkö.
Tässä tuli kaksi ihmisen yleistä ajatusvirhettä seksuaaliselsktion suhteen:
1. ”Valintaperuste on ulkonäkö jos on valintaa”. No eihän tämä näin mene kuin ehkä olettajan omassa mielessä!
2. ”Uros valitsee naaraan”. Ei valitse, yleensä naaras valitsee uroksen.
Kumpi noista on sinun mielestäsi minun ajatusvirhe, sillä minusta ei oikein kumpikaan.
Narttu ei toki aina anna uroksen astua ja yleensä silloin syynä on haju, ei ulkonäkö. Ja toinen juttu on se, ettei koirat ole kovin nirsoja.
Molemmat ovat ajatusvirheitä.
1. Valita voi monella muullakin perusteella kuin ulkonäöllä. Ihmiset liioittelevat ulkonäön merkitystä, eläinmaailmassa se ei ole mitenkään ratkaiseva.
2. On ihanntutkittua tietoa, että se valitsee, jolle jälkeläisten saaminen on suurempi ponnistus. Nisäkkäillä se on naaras, ihan ylivoimaisesti. Eli uros ei valitse, narttu valitsee. Ihmisen suunnittelemissa astutuksissa nartullakin on tosi vähän valinnanvaraa, joten tämä ei ehkä niin näy. Ihmiset myös tulkitsevat eläinten käytöstä omien ennakkoluulojensa kautta. Jos usroskoira ”ei halua astua”, syy voi olla nartun kehonkielessä, mutta ihminen tulkitsee, ettei urosta kiinnosta tarpeeksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sairaalloisuus voi kuitenkin usein tulla siitä, että on jalostettu rinnakkain EI-VALIOYKSILÖITÄ. Kasataan perimään ei-niin-täydellisiä.
Tässäkin keskustelussa on jo moneen kertaan todettu, että ongelma on jalostetun rodun geenipoolin kapeus. Vaikka miten risteyttäisit kaksi täydellistä valioyksilöä, niiden jälkeläiset ovat ongelmissa koska niiden vanhempien geenipooli on liian kapea. Ihan samalla tavalla voit risteyttää ihmisistä kaksi valioyksilöä keskenään, mutta jos ne valioyksilöt ovat lähisukulaisia, niin lopputulos ei ole pitkällä tähtäimellä hyvä.
Vuoristogorillat ovat erittäin sukusiittoisia ja terveitä. Niiden periytyvät geenivirheet ovat jo sammuneet. Kaksi geneettisesti täydellistä yksilöä ei voi periyttää geenivirhettä. Sukusiittoisuus ei varsinaisesti lisää geenivirheitä, se vaan paljastaa ne.
Mikäli koirat eläisivät luonnossa tällainen tilanne tosiaan tulisi niillekin eteen: luonto karsisi haitalliset geenit pois . Tätä tilannetta ei kuitenkaan tule eteen, koska ihminen, ei luonto, päättää mitkä ovat rotukoiran ihanteellisia ominaisuuksia ja ne pohjautuvat nykyään lähinnä esteettisiin seikkoihin. Lopputuloksena on vammaisia mutta kauniita koiria. Se mikä on ihmiselle geneettisesti täydellinen koira, ja minkälainen koira oikeasti selviäisi luonnossa on kaksi aivan eri asiaa.
Luonnonvalintaan näemmä uskotaan kovasti. Jos koirat eläisivät luonnossa niiden evoluutio riippuisi paljon niiden populaation koosta ja lisääntymisen umpimähkäisyydestä. Jos populaatiot pieniä ohjaisi evoluutiota luonnonvalinnan sijaan hyvin paljon satunnaisajautuminen: geenimuotoja tippuisi pois ja toisia rikastuisi vaikka ne olisivat harmillisiakin, ja sukusiittoisuutta ja sen ongelmia olisi paljon. Jos taas koiria olisi paljon ja lisääntyminen varsin umpimähkäistä tuo luonnonvalinta voisi alkaa karsia niitä kehnoja ominaisuuksia tuottavien geenien frekvessejä alemmas.
Ja tuosta ulkonäöstä. Hyvin harvat eläimet pariutuvat luonnossa ilman, että ulkonäkö siihen vaikuttaa, ns. seksuaaliselektio on hyvin voimakasta useimmissa lajeissa. On symmetrisyyden vaade, vaade tietyistä väreitä, morfologiasta jne. Ja monet noista ominaisuuksista myös hankalia kantajalleen (hyvin pitkä pystö linnulla jne). Eli tuossakaan suhteessa "luonto" ei niin ihanteellisen ulkonäköneutraali kuin halutaan ajatella?
Tiedätkö mitään koirien lisääntymiskäyttäytymisestä? Narttu voi odottaa pentuja usealle urokselle, urosta kiinnostaa enemmän nartun haju kuin ulkonäkö.
Tässä tuli kaksi ihmisen yleistä ajatusvirhettä seksuaaliselsktion suhteen:
1. ”Valintaperuste on ulkonäkö jos on valintaa”. No eihän tämä näin mene kuin ehkä olettajan omassa mielessä!
2. ”Uros valitsee naaraan”. Ei valitse, yleensä naaras valitsee uroksen.
Kumpi noista on sinun mielestäsi minun ajatusvirhe, sillä minusta ei oikein kumpikaan.
Narttu ei toki aina anna uroksen astua ja yleensä silloin syynä on haju, ei ulkonäkö. Ja toinen juttu on se, ettei koirat ole kovin nirsoja.
Molemmat ovat ajatusvirheitä.
1. Valita voi monella muullakin perusteella kuin ulkonäöllä. Ihmiset liioittelevat ulkonäön merkitystä, eläinmaailmassa se ei ole mitenkään ratkaiseva.
2. On ihanntutkittua tietoa, että se valitsee, jolle jälkeläisten saaminen on suurempi ponnistus. Nisäkkäillä se on naaras, ihan ylivoimaisesti. Eli uros ei valitse, narttu valitsee. Ihmisen suunnittelemissa astutuksissa nartullakin on tosi vähän valinnanvaraa, joten tämä ei ehkä niin näy. Ihmiset myös tulkitsevat eläinten käytöstä omien ennakkoluulojensa kautta. Jos usroskoira ”ei halua astua”, syy voi olla nartun kehonkielessä, mutta ihminen tulkitsee, ettei urosta kiinnosta tarpeeksi.
Vastaatkohan nyt väärälle ihmiselle väärään viestiin? Nuo molemmat ovat päivänselviä asioita enkä ole muuta väittänyt.
Ja se luetun ymmärtäminen. Kysyin kumpi on MINUN ajatusvirhe, en että kumpi on ajatusvirhe.
Totta, sekaroituinen ei ole automaattisesti terve. Joku tuolla aikaisemmin puhui Hapsburgeista ja mielestäni se on ihan hyvä analogia tässä tapauksessa. Ihan samalla tavalla kuin kukaan ihminen ei ole automaattisesti terve vain sen vuoksi, että ei ole sisäsiittoinen, ei sekarotuinenkaan koira ole tae mistään. Sen sijaan jos jokin suku alkaa systemaattisesti pariutumaan vain sukulaistensa kanssa, siitä tulee ennen pitkään ihan varmasti ongelmia. Nämä ongelmat eivät välttämättä näy ihan jokaisessa suvun yksilössä, mutta ne silti kantavat ongelmaa eteenpäin. Tietysti kaikki koirarodut eivät ole tämän suhteen yhtä suurissa ongelmissa, ja enimmäkseen juurikin käyttökoirat, joiden on pakko olla toimintakykyisiä. Mopsit, Kingcharlesinspanielit ja monet vastaavat ovat sen sijaan ihan menetettyjä tapauksia.