Lue keskustelun säännöt.
Kertokaapa koirarotuja, joita EI ole jalostettu pilalle?
Koiran hankintaa alettu harkita, toki vasta alustavasti kun ei ole tätä pidemmälle päästy.
Jokaisen kiinnostavan rodun kohdalla on nimittäin tullut ilmi, että kyseinen rotu on pilattu jalostamalla ja kärsii ties mistä vaivoista ja sairauksista sen takia.
Onko olemassa oikeasti terveitä koirarotuja?
Kommentit (464)
Vierailija kirjoitti:
Meillä on lyhytkarvainen saksanseisoja ja ne ovatmelko terveitä. Yksi syy on se, että näillä ei ole näyttelyluinjaa, joka johtaisi jonku ulkonäköominaisuuden suosimiseen muiden ominaisuuksien kustannuksella.
Niin, riippuu siitä, mitä jalostustyössä arvostetaan. Onko esimerkiksi luonteella ja älykkyydellä mitään väliä, ja karvan pituudella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyviin jalostusperiaatteisiin kuuluisi ehkä LISÄÄNTYMISLUPA, yhden sukupolven joustovaralla.
Sukulinjat, joissa arvostetaan valioyksilöitä, voisi olla eri hintaluokitus. Muut on sitten, mikäs se sana onkaan, kun jostain merkkituotteesta tehdään sekundaversio... piraatti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on lyhytkarvainen saksanseisoja ja ne ovatmelko terveitä. Yksi syy on se, että näillä ei ole näyttelyluinjaa, joka johtaisi jonku ulkonäköominaisuuden suosimiseen muiden ominaisuuksien kustannuksella.
Niin, riippuu siitä, mitä jalostustyössä arvostetaan. Onko esimerkiksi luonteella ja älykkyydellä mitään väliä, ja karvan pituudella.
Selvästihän nämä ominaisuudet on normaalissa jalostuksessa. Kyllä varmasti cavalier, jonka aivot ei mahdu kalloon, on todella älykäs kuten kasvattajansakin.
Jonkun mielestä "piraatti"-suku voi olla ok, kun se on ehkä halvempikin; ei voi toisen puolesta sanoa, mikä on hyvää ja mikä on huonoa... Ja onhan mahdollista, että "piraatti-yksilössä" on jotain paljon hienompaa, kuin täydellisesti rodun jalostuskriteerit täyttävissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on lyhytkarvainen saksanseisoja ja ne ovatmelko terveitä. Yksi syy on se, että näillä ei ole näyttelyluinjaa, joka johtaisi jonku ulkonäköominaisuuden suosimiseen muiden ominaisuuksien kustannuksella.
Niin, riippuu siitä, mitä jalostustyössä arvostetaan. Onko esimerkiksi luonteella ja älykkyydellä mitään väliä, ja karvan pituudella.
Selvästihän nämä ominaisuudet on normaalissa jalostuksessa. Kyllä varmasti cavalier, jonka aivot ei mahdu kalloon, on todella älykäs kuten kasvattajansakin.
Heh. Mutta ei pidä aliarvostaa yhteensopivuutta..!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älkää raahatko rescue‐koiria Suomeen, ei tarvita tänne mitään eksoottisia sairauksia! Eivät todellakaan ole yhtään sen terveempiä kuin muutkaan koirat.
Terveitä rotuja on lueteltu aika hyvin. Vinttikoirilla vähän sairauksia mutta lähtevät helposti minkä vaan perään, joten onnettomuusalttiutta on. Esim. Saluki ei kauheasti näytä sudelta mutta on niin ikivanha rotu että jalostus on tapahtunut pitkällä aikavälillä. Toivon kovasti, ettei tällaisia rotuja pilata nyt liialla jalostuksella/sukusiitoksella.
Meillä on perinteinen suomenpystykorva. Näilläkin on joitain terveysongelmia, mutta esim epilepsian karsimiseksi alettiin heti kartoittaa sairaita yksilöitä pois jalostuksesta ja pentuja kaavaillessa niille lasketaan epiluku. Fiksua oli myös että "sisarrotu" karjalais-suomalainen laika yhdistettiin pystykorvaan, mikä laajensi geenipoolia.
Lähtisin siitä, ennen kuin luetellaan rotuja vino pino, että millaisia käyttö- ja luonne- sekä turkkiominaisuuksia ap haluaa?
Jos metsästykseen, niin mitä riistaa? Suomenajokoiralla on todella paljon valitettavasti arkuutta ja lonkkavikakin on yleistä, tai yhtä korkea riski kuin muillakin roduilla, toki lonkkavikaan vaikuttaa paljon perimän lisäksi muukin asia. Jos etsisin ajavaa koiraa, niin miettisin eestinajokoiraa yhdeksi vaihtoehdoksi, jos terveys edellä halutaan liikkua. Tällä hetkellä sen terveyttä tutkitaan paljon ja tulokset olleet hyviä ja kasvattajat hakevat kiitettävästi materiaalia Suomen rajojen ulkopuolelta (Viro ja Venäjä etunenässä). Laikat yms. on ulkonäöltään liioittelemattomia peruskoiria. Suomenpystärillä epilepsia on nyt hallussa kiitos epilukujen pitäminen matalalla, mutta sillä on melko yleistä puuttuvat hampaat (johtuneekohan osin pienestä koosta, koska pienillä koirilla hammaspuutokset yleisiä?).
Jos halutaan harrastuskoira, niin bordercollie on melko perusterve rotu. Vakavat lonkka-, kyynär- ja silmäsairaustapaukset ovat pysyneet rodussa hajatapauksina. Merkittävimmät sairausuhat ovat osteokondroosi, epilepsia ja silmäsairaudet, mutta rotu kuuluu Pevisaan ja on tunnettu pitkäikäisyydestään. Jalostusmateriaaliakin on tarjolla hurumykke ja kennelvalinnoilla voi vaikuttaa paljon siihen, miten laajasta geenipoolista valitsee pennun. Samaan perusterveiden kastiin laittaisin australiankelpien, jonka Pevisasta löytyy mm. lonkkien osalta raja-arvo C ja C-lonkka vain A-lonkan kanssa.
Seurakoiran ominaisuuksia taas jos haluaa, niin kasvattajakurssilla jolla kävin oli eläinlääkäri, joka oli päätynyt russeliin siksi, koska se on yksi terveimmistä roduista. Samoin lapinporokoira ja suomenlapinkoira. Mikään näistä ei tosin puhtaasti ole seurakoirarotu, vaan vaativat vähän aivotyöskentelyä, mutta helpommin saa näistä terveen yksilön kuin monesta muusta rodusta. Lainporokoiralla ja suomenlapinkoiralla tosin on perinnöllisiä silmäsairauksia sekä perinnöllistä kilpirauhasen vajaatoimintaa, epilepsiaa ja allergioita, mutta kun taas hieman kiinnittää huomiota kenneliin ja sen kasvatusideologiaan, niin voinee välttää terveyspommin. Pinseri on myös suhteellisen terve ja pitkäikäinen rotu, etenkin kun ottaa huomioon kannan pienen koon. Silmäsairauksista pinsereillä esiintyy perinnöllistä harmaakaihia ja PHTVL/PHPV:ta. Kääpiöpinseristä en osaa sanoa, onko terveys samassa kastissa "isoveljen" kanssa. Brakyrodut kannattaa unohtaa saman tien, samoiten "mulkosilmät".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisi surullista, jos älykäs, valpas koira joutuisi tyhmälle, laiskalle ja aggressiiviselle ihmiselle (näin kärjistäen). Ja kun osa kuitenkin haluaa koiran vain joksikin aikaa, heitä ei ehkä haittaa tappaa sitä suhteellisen nuorena, vedoten sairauksiin?
Vierailija kirjoitti:
Sairaalloisuus voi kuitenkin usein tulla siitä, että on jalostettu rinnakkain EI-VALIOYKSILÖITÄ. Kasataan perimään ei-niin-täydellisiä.
Tässäkin keskustelussa on jo moneen kertaan todettu, että ongelma on jalostetun rodun geenipoolin kapeus. Vaikka miten risteyttäisit kaksi täydellistä valioyksilöä, niiden jälkeläiset ovat ongelmissa koska niiden vanhempien geenipooli on liian kapea. Ihan samalla tavalla voit risteyttää ihmisistä kaksi valioyksilöä keskenään, mutta jos ne valioyksilöt ovat lähisukulaisia, niin lopputulos ei ole pitkällä tähtäimellä hyvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sairaalloisuus voi kuitenkin usein tulla siitä, että on jalostettu rinnakkain EI-VALIOYKSILÖITÄ. Kasataan perimään ei-niin-täydellisiä.
Sairaalloisuus johtuu kylläkin liian kapeasta geeniperimästä, mikä liittyy mm. siihen, että ns. matador-urokset siittävät järjettömiä määriä pentuja ja geeniperimän vaihtelu populaatiossa vähenee. Pyrkimys huippuyksilöihin kostautuu.
Luonnossa monimuotoisuus on aina etu ja sisäsiittoisuus heikentää pitkällä tähtäimellä populaation elinvoimaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Geenitutkija ei saa nähtävästi vastausta, vaikka hänet haastettiin perustelemaan viestinsä. Tämä kertoo paljon tietämyksen puutteesta. Valitettavaa.
Ei, vaan että on turha puhua tiiliseinälle. Kun perusasiat ei mene jakeluun, ei mene mikään muukaan.
Helppoa kun ei tarvitse perustella mitään: ihmisgeenitutkijalla on ajatuksia, miksei mene jakeluun!
Ihmisgeenitutkija ei ainakaan maininnut että jotta monessa polvessa sekarotuisten risteymät on yhä terveitä, ne vaatii terveystutkimuksia. Tai luonnonvalintaa.
Ei, et edelleen ymmärrä että lähisukulaiset tai geeniperimältään lähisukulaisia vastaavat yksilöt saavat väistämättä sairaampia jälkeläisiä kuin yksilöt, jotka ei ole toisilleen läheistä sukua.
Tämä on fakta, joka ei sinulle mene jakeluun. Koirarodut ovat siinä pisteessä, että saman rodun kaikki edustajat ovat geneettisesti toisilleen liian läheisiä terveiden koirien saamiseen.
Ihan kaikki rodut? Vaikka vanhempien genotyypissä olisi täsmälleen samat sairaudet? Kun se ei väistämättä käytännössä mene noin. Sairaita sekarotuisia on paljon. Terveitä rotukoiria on paljon. Pelkkä suppea geenipooli ei tarkoita sairasta populaariota - vai mitä geenitieteilijä sanoo saimaannorpasta, joka on pillonkaulojen ansiosta terve vaikka sen geenipooli on huomattavan suppea?
Uskon, että sulla ei ole tarpeeksi ymmärrystä asiasta että osaisit sisäistää saati keskustella.
Sinulla ei ole tarpeeksi ymmärrystä keskusteluun jos et ymmärrä, miksi kaksi sisarusta saa keskenään todennäköisemmin sairaampia jälkeläisiä kuin kaksi ihmistä, jotka ei ole toisilleen läheistä sukua. Siitäkin huolimatta, että ne sisarukset olisi terveydeltään tutkittuja.
Koirarotujen kohdalla tilanne on tutkitusti se, että valitsee jalostukseen mitkä yksilöt tahansa, on kuin jatkuvasti risteyttäisit vain lähisukulaisia keskenään. Jos et kykene ymmärtämään sen haittoja, en voi asialle mitään.
Okei. Linkkaa mulle tutkimus jossa asia sanotaan juuri noin! Eli että kaikkien koirarotujen kohdalla tilanne on tuo.
Linkkaa myös tutkimus siitä, mitä sairauksia terveiksi väitetyillä rotukoirilla on, jotka varmasti häviäisivät risteytyksissä.
Oletko sinä sama joka vaati geenitutkijalta perusteluja mutta et ole koskaan vastannut hänen viestinsä?
Jos, niin miksi et vastaa. Ja eikö sinun tulisi osoittaa päinvastaisesti että sisäsiittoisuus ei aiheuta ongelmia (se on joka rotukoiran jatkuvasti pahenevat ongelma).
Ei, en ole sama joka vaatii perusteluja ihmisgeenitutkijalta. Varmasti monessa teoria-asiassa oikeassa. Karkeat yleistykset on vaan hyvin vaikeita asettaa koskemaan kaikkia koirarotuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi pitää olla tietty rotu, jos tärkein kriteeri on koiran terveys? Mitä ominaisuuksia rodulla tosiaan haetaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on lyhytkarvainen saksanseisoja ja ne ovatmelko terveitä. Yksi syy on se, että näillä ei ole näyttelyluinjaa, joka johtaisi jonku ulkonäköominaisuuden suosimiseen muiden ominaisuuksien kustannuksella.
Niin, riippuu siitä, mitä jalostustyössä arvostetaan. Onko esimerkiksi luonteella ja älykkyydellä mitään väliä, ja karvan pituudella.
No niinpä juuri. Jos jalostuksen ykköstarkoitus on saada kuono mahdollisimman lyhyeksi, niin eihän siinä ole mitään järkeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Geenitutkija ei saa nähtävästi vastausta, vaikka hänet haastettiin perustelemaan viestinsä. Tämä kertoo paljon tietämyksen puutteesta. Valitettavaa.
Ei, vaan että on turha puhua tiiliseinälle. Kun perusasiat ei mene jakeluun, ei mene mikään muukaan.
Helppoa kun ei tarvitse perustella mitään: ihmisgeenitutkijalla on ajatuksia, miksei mene jakeluun!
Ihmisgeenitutkija ei ainakaan maininnut että jotta monessa polvessa sekarotuisten risteymät on yhä terveitä, ne vaatii terveystutkimuksia. Tai luonnonvalintaa.
Ei, et edelleen ymmärrä että lähisukulaiset tai geeniperimältään lähisukulaisia vastaavat yksilöt saavat väistämättä sairaampia jälkeläisiä kuin yksilöt, jotka ei ole toisilleen läheistä sukua.
Tämä on fakta, joka ei sinulle mene jakeluun. Koirarodut ovat siinä pisteessä, että saman rodun kaikki edustajat ovat geneettisesti toisilleen liian läheisiä terveiden koirien saamiseen.
Ihan kaikki rodut? Vaikka vanhempien genotyypissä olisi täsmälleen samat sairaudet? Kun se ei väistämättä käytännössä mene noin. Sairaita sekarotuisia on paljon. Terveitä rotukoiria on paljon. Pelkkä suppea geenipooli ei tarkoita sairasta populaariota - vai mitä geenitieteilijä sanoo saimaannorpasta, joka on pillonkaulojen ansiosta terve vaikka sen geenipooli on huomattavan suppea?
Uskon, että sulla ei ole tarpeeksi ymmärrystä asiasta että osaisit sisäistää saati keskustella.
Saimaannorppa on elänyt luonnon armoilla ja luonto valikoinut geenit, ei ihminen. Saimaannorppa kulki tuhansia vuosia Laatokkaan ja muualle ennenkuin ihminen rakensi esteitä. Saimaannorpalla on lukuisia geneettisiä häiriöitä ja ongelmia jotka voitaisiin poistaa vaikka se olisi näennäisesti "terve". Tästä löytyy helposti tutkimusta.
Downin syndroomainenkin voi olla täysin terve. Heittelet nyt älyvapaita vertailuja. Koira jonka kuono on puristunut kasaan ja kallo liian pieni, voi olla myös täysin terve. Se että sisäsiittoisuus on aiheuttanut nuo ongelmat ja se että ihminen on omalla toiminnallaan aiheuttanut muutokset on täysin toinen seikka. Eli sisäsiittoisuus ei ole sinulle ongelma vaikka sukulaisuussuhde pennuilla on korkeampi kuin sisarusten lapsilla, mitä se siis on rotukoirilla.
t.eri
Mistä olet ensinnäkään päätellyt, että lyttykuonot ja brakykefaalikot olisi minusta terveitä? Nyt oot tehnyt jonkun aivan älyttömän olkiukon ja luulet että olen jotain mieltä, mitä en ole.
Otan havainnollistavaksi esimerkiksi vaikka kaukasianpaimenkoiran. Mitä sisäsiittoisuuden tuomia haittoja sillä on?
Vierailija kirjoitti:
Lähtisin siitä, ennen kuin luetellaan rotuja vino pino, että millaisia käyttö- ja luonne- sekä turkkiominaisuuksia ap haluaa?
Jos metsästykseen, niin mitä riistaa? Suomenajokoiralla on todella paljon valitettavasti arkuutta ja lonkkavikakin on yleistä, tai yhtä korkea riski kuin muillakin roduilla, toki lonkkavikaan vaikuttaa paljon perimän lisäksi muukin asia. Jos etsisin ajavaa koiraa, niin miettisin eestinajokoiraa yhdeksi vaihtoehdoksi, jos terveys edellä halutaan liikkua. Tällä hetkellä sen terveyttä tutkitaan paljon ja tulokset olleet hyviä ja kasvattajat hakevat kiitettävästi materiaalia Suomen rajojen ulkopuolelta (Viro ja Venäjä etunenässä). Laikat yms. on ulkonäöltään liioittelemattomia peruskoiria. Suomenpystärillä epilepsia on nyt hallussa kiitos epilukujen pitäminen matalalla, mutta sillä on melko yleistä puuttuvat hampaat (johtuneekohan osin pienestä koosta, koska pienillä koirilla hammaspuutokset yleisiä?).
Jos halutaan harrastuskoira, niin bordercollie on melko perusterve rotu. Vakavat lonkka-, kyynär- ja silmäsairaustapaukset ovat pysyneet rodussa hajatapauksina. Merkittävimmät sairausuhat ovat osteokondroosi, epilepsia ja silmäsairaudet, mutta rotu kuuluu Pevisaan ja on tunnettu pitkäikäisyydestään. Jalostusmateriaaliakin on tarjolla hurumykke ja kennelvalinnoilla voi vaikuttaa paljon siihen, miten laajasta geenipoolista valitsee pennun. Samaan perusterveiden kastiin laittaisin australiankelpien, jonka Pevisasta löytyy mm. lonkkien osalta raja-arvo C ja C-lonkka vain A-lonkan kanssa.
Seurakoiran ominaisuuksia taas jos haluaa, niin kasvattajakurssilla jolla kävin oli eläinlääkäri, joka oli päätynyt russeliin siksi, koska se on yksi terveimmistä roduista. Samoin lapinporokoira ja suomenlapinkoira. Mikään näistä ei tosin puhtaasti ole seurakoirarotu, vaan vaativat vähän aivotyöskentelyä, mutta helpommin saa näistä terveen yksilön kuin monesta muusta rodusta. Lainporokoiralla ja suomenlapinkoiralla tosin on perinnöllisiä silmäsairauksia sekä perinnöllistä kilpirauhasen vajaatoimintaa, epilepsiaa ja allergioita, mutta kun taas hieman kiinnittää huomiota kenneliin ja sen kasvatusideologiaan, niin voinee välttää terveyspommin. Pinseri on myös suhteellisen terve ja pitkäikäinen rotu, etenkin kun ottaa huomioon kannan pienen koon. Silmäsairauksista pinsereillä esiintyy perinnöllistä harmaakaihia ja PHTVL/PHPV:ta. Kääpiöpinseristä en osaa sanoa, onko terveys samassa kastissa "isoveljen" kanssa. Brakyrodut kannattaa unohtaa saman tien, samoiten "mulkosilmät".
Lisäisin perusterveiden joukkoon myös monipuolisen snautserin (se ns. keskikokoinen): Snautseri on suhteellisen perusterve rotu. Sen rakenne on terve eikä ulkomuotoa ole liioiteltu. Rodun lonkka- ja silmäsairauksia seurataan, muttei ole mikään iso-ongelmainen perinnöllisten sairauksien osalta. Lisäksi walesinterrierin kerrotaan olevan perusterve rotu, mainitaan lähinnä jonkin verran esiintyvistä iho-ongelmista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sairaalloisuus voi kuitenkin usein tulla siitä, että on jalostettu rinnakkain EI-VALIOYKSILÖITÄ. Kasataan perimään ei-niin-täydellisiä.
Sairaalloisuus johtuu kylläkin liian kapeasta geeniperimästä, mikä liittyy mm. siihen, että ns. matador-urokset siittävät järjettömiä määriä pentuja ja geeniperimän vaihtelu populaatiossa vähenee. Pyrkimys huippuyksilöihin kostautuu.
Luonnossa monimuotoisuus on aina etu ja sisäsiittoisuus heikentää pitkällä tähtäimellä populaation elinvoimaa.
Siitäkin, mutta kuten sanoin, on mahdollista rodunsisäisesti jalostaa sairaalloisuutta: paritat vain systemaattisesti jotain muuta, kuin valioyksilöt, niin saat sukulinjan jossa hyvin suurella todennököisyydellä ei-valioyksilöitä.
Ja annas olla kun nappat sieltä jonkun super-siittäjän, tosiaan.
On siis kaksi tapaa luoda sairaalloisuutta. Toinen tavoista on salakavala.
Ihminen jolla on silmää tietylle rodulle, näkee jo ensisilmäyksellä hyvin paljon onko valio-yksilö vai ei.
Evoluutioantropologit voisivat vähän yllättyä tästä tulkinnasta. Varmaan puhuisivat mieluummin ilmastonmuutoksesta Afrikassa, mikä aiheutti kuivuutta ja sai esi-ihmiset tippumaan puusta savanneille ruuan perään. Ja siitä, että pystyssä kahdella jalalla kulkeminen vie puolet siitä energiasta mitä neljällä raajalla. Ja se on taas on hyvä juttu saaliin perässä juoksemisen kannalta. Aikaakin jää mukavasti, kun ei tarvitse etsiä safkaa koko ajan. Minkä voi taas käyttää älyllisten harrastuksen parissa.